UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kymmenes jaosto)

1 päivänä elokuuta 2025 ( *1 )

Ennakkoratkaisupyyntö – Ympäristö – Direktiivi 2011/92/EU – Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi – 6 artikla – Ympäristöasioista vastaavien tai paikallisen ja alueellisen toimivallan perusteella toimivien viranomaisten, joita hanke todennäköisesti koskee, ja yleisön, jota asia koskee, kuuleminen – Yleisön osallistuminen päätöksentekoon – 6 artiklan 3 kohdan b alakohta – Käsitteen ”tärkeimmät selvitykset ja ohjeet” ulottuvuus

Asiassa C‑461/24,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunal Superior de Justicia de Galicia (Galician itsehallintoalueen ylioikeus, Espanja) on esittänyt 21.6.2024 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 28.6.2024, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Asociación Autonómica Ambiental e Cultural Petón do Lobo

vastaan

Dirección Xeral de Planificación Enerxética e Recursos Naturais ja

Eurus Desarrollos Renovables SLU,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias sekä tuomarit E. Regan ja J. Passer (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: N. Emiliou,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–	Asociación Autonómica Ambiental e Cultural Petón do Lobo, edustajinaan M. Díaz Amor, procuradora, ja R. F. García Mondelo, abogado,

–	Dirección Xeral de Planificación Enerxética e Recursos Naturais, edustajinaan S. Centeno Huerta, abogada, ja M. Pillado Quintáns, letrado,

–	Eurus Desarrollos Renovables, SLU, edustajinaan M. J. Gandoy Fernández, procuradora, ja Í. Muniozguren Martínez, abogado,

–	Espanjan hallitus, asiamiehinään A. Gavela Llopis ja P. Pérez Zapico,

–	Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller ja P.-L. Krüger,

–	Euroopan komissio, asiamiehinään M. Noll-Ehlers ja N. Ruiz García,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU (EUVL 2012, L 26, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 16.4.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/52/EU (EUVL 2014, L 124, s. 1; jäljempänä direktiivi 2011/92), 6 artiklan 3 kohdan tulkintaa.

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä ympäristöyhdistys Asociación Autonómica Ambiental e Cultural Petón do Lobo (jäljempänä Petón do Lobo ‑yhdistys) ja toisaalta Dirección Xeral de Planificación Enerxética e Recursos Naturais (Galician itsehallintoalueen (Espanja) energiasuunnittelusta ja luonnonvarojen suunnittelusta vastaava pääosasto) ja Eurus Desarrollos Renovables SLU ja jossa on kyse kanteen, jonka ympäristöyhdistys nosti päätöksestä myöntää kyseiselle yhtiölle lupa tuulipuiston rakentamiseen, hylkäämisestä.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin lainsäädäntö

Direktiivin 2011/92 johdanto-osan 16–19 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(16)

Yleisön tehokas osallistuminen päätöksentekomenettelyyn mahdollistaa sen, että yleisö voi ilmaista ja päätöksentekijät voivat ottaa huomioon mielipiteet ja huolenaiheet, joilla voi olla merkitystä itse päätöksiin, mikä puolestaan lisää päätöksenteon vastuullisuutta ja avoimuutta sekä yleisön tietoisuutta ympäristökysymyksistä ja tukea tehdyille päätöksille.

(17)	Sen vuoksi olisi lisättävä yleisön osallistumista, mukaan lukien yhdistykset, järjestöt ja ryhmät, erityisesti valtioista riippumattomat järjestöt, jotka edistävät ympäristönsuojelua, myös edistämällä yleisölle annettavaa ympäristökasvatusta.

(18)

Euroopan yhteisö allekirjoitti 25 päivänä kesäkuuta 1998 Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimuksen tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa, jäljempänä ’Århusin yleissopimus’, ja ratifioi tämän 17 päivänä helmikuuta 2005.

(19)	Århusin yleissopimuksen tavoitteisiin kuuluu pyrkimys taata, että yleisö voi osallistua päätöksentekoon ympäristöasioissa tarkoituksena osaltaan suojella oikeutta elää yksilön terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän laadukkaassa ympäristössä.”

Direktiivin 2014/52 johdanto-osan 31–33 ja 36 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(31)

Hankkeen toteuttajan laatiman ympäristövaikutusten arviointiselostuksen olisi sisällettävä kuvaus hankkeen toteuttajan selvittämistä kohtuullisista vaihtoehdoista, jotka ovat varteenotettavia hankkeen kannalta, mukaan luettuna tapauksen mukaan hahmotelma ympäristön nykytilan todennäköisestä kehityksestä siinä tapauksessa, että hanketta ei toteuteta (perusskenaario); näin voidaan parantaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn laatua ja sisällyttää ympäristönäkökohdat osaksi hankkeen suunnitelmaa jo varhaisessa vaiheessa.

(32)

Hankkeen toteuttajan ympäristövaikutusten arviointiselostuksiin direktiivin 2011/92/EU liitteen IV mukaisesti sisällyttämien tietojen olisi oltava perusteelliset ja riittävän korkealaatuiset. Päällekkäisten arviointien välttämiseksi olisi soveltuvissa tapauksissa otettava huomioon unionin lainsäädännön, kuten [tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.2001 annetun] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY [(EYVL 2001, L 197, s. 30)] tai [ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta 25.6.2009 annetun] direktiivin 2009/71/Euratom [(EUVL 2009, L 172, s. 18)], tai kansallisen lainsäädännön nojalla tehtyjen muiden arviointien tulokset, jos ne ovat saatavilla.

(33)

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laatimiseen osallistuvien asiantuntijoiden olisi oltava ammattitaitoisia ja päteviä. Riittävä asiantuntemus asianomaisen hankkeen alalta on tarpeen toimivaltaisten viranomaisten käsitellessä hanketta, jotta varmistetaan hankkeen toteuttajan antamien tietojen perusteellisuus ja korkea laatu.

– –

(36)

Päätöksenteon tehostamiseksi ja oikeusvarmuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin eri vaiheet toteutetaan kohtuullisessa ajassa hankkeen laadusta, monitahoisuudesta, sijainnista ja koosta riippuen. Tällaisten määräaikojen ei missään olosuhteissa pitäisi vaarantaa ympäristönsuojelun korkeiden standardien saavuttamista, varsinkaan niiden, jotka johtuvat unionin muusta ympäristölainsäädännöstä kuin tästä direktiivistä, eikä yleisön tehokasta osallistumista päätöksentekoon ja oikeussuojan saatavuutta.”

Direktiivin 2011/92 1 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

d)	’yleisöllä’ yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka, kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti, näiden yhteenliittymiä, järjestöjä tai ryhmiä;

’yleisöllä, jota asia koskee’, yleisöä, johon 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut ympäristöä koskevat päätöksentekomenettelyt vaikuttavat tai todennäköisesti vaikuttavat, taikka yleisöä, jonka etua ne koskevat; tämän määritelmän mukaisesti katsotaan, että asia koskee ympäristönsuojelua edistävien ja kansallisen lainsäädännön mahdolliset vaatimukset täyttävien valtiosta riippumattomien järjestöjen etua;

– –

’ympäristövaikutusten arvioinnilla’ menettelyä, joka käsittää seuraavat:

i)	hankkeen toteuttajan suorittama 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laatiminen;

ii)	6 artiklassa tarkoitettujen kuulemisten toteuttaminen ja tarvittaessa 7 artiklassa tarkoitettujen neuvottelujen käyminen;

iii)

toimivaltaisen viranomaisen tarkastelu ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa esitetyistä tiedoista ja hankkeen toteuttajan tarvittaessa 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti antamista lisätiedoista sekä 6 artiklan mukaisista kuulemisista ja 7 artiklan mukaisista neuvotteluista saaduista mahdollisista asiaan liittyvistä tiedoista;

iv)	iii alakohdassa tarkoitetun tarkastelun ja tapauksen mukaan toimivaltaisen viranomaisen oman lisätarkastelun tulokset huomioon ottaen tehty toimivaltaisen viranomaisen perusteltu päätelmä hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista; ja

v)	toimivaltaisen viranomaisen perustellun päätelmän sisällyttäminen 8 a artiklassa tarkoitettuihin päätöksiin.”

Tämän direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Ympäristövaikutusten arvioinnilla tunnistetaan, kuvataan ja arvioidaan tarkoituksenmukaisella tavalla kussakin yksittäistapauksessa hankkeen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset

a)	väestöön ja ihmisten terveyteen;

b)	luonnon monimuotoisuuteen, erityisesti niihin lajeihin ja luontotyyppeihin, jotka on suojeltu – –;

c)	maahan, maaperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon;

d)	aineelliseen omaisuuteen, kulttuuriperintöön sekä maisemaan;

e)	edellä a–d alakohdassa tarkoitettujen tekijöiden vuorovaikutukseen.

2. Edellä 1 kohdassa vahvistettuihin tekijöihin kohdistuviin, kyseisessä kohdassa tarkoitettuihin vaikutuksiin kuuluvat myös odotetut vaikutukset, jotka johtuvat hankkeen alttiudesta suuronnettomuus- ja/tai katastrofiriskeille, jotka ovat varteenotettavia hankkeen kannalta.”

Mainitun direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Kun ympäristövaikutusten arviointia vaaditaan, hankkeen toteuttajan on laadittava ja toimitettava ympäristövaikutusten arviointiselostus. Hankkeen toteuttajan toimittamissa tiedoissa on oltava ainakin:

a)	hankkeen kuvaus, joka sisältää tiedot hankkeen sijainnista, suunnitelmasta, koosta ja muista olennaisista ominaisuuksista;

b)	kuvaus hankkeen todennäköisesti merkittävistä ympäristövaikutuksista;

c)	kuvaus hankkeen ominaisuuksista ja/tai toimenpiteistä, joilla pyritään välttämään, ehkäisemään tai vähentämään ja, jos mahdollista, poistamaan merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia;

d)	kuvaus hankkeen toteuttajan selvittämistä kohtuullisista vaihtoehdoista, jotka ovat hankkeen ja sen erityisominaisuuksien kannalta varteenotettavia, ja tiedot valitun vaihtoehdon valintaan johtaneista pääasiallisista syistä ottaen huomioon hankkeen ympäristövaikutukset;

e)	yleistajuinen yhteenveto a–d alakohdassa tarkoitetuista tiedoista; ja

f)	liitteessä IV mainitut lisätiedot, jotka olennaisesti liittyvät tietyn hankkeen tai hanketyypin erityisominaisuuksiin ja ympäristön erityispiirteisiin, joihin todennäköisesti kohdistuu vaikutuksia.

Kun on annettu lausunto 2 kohdan nojalla, ympäristövaikutusten arviointiselostuksen on perustuttava mainittuun lausuntoon ja sisällettävä tiedot, joita voidaan kohtuudella vaatia, jotta voidaan tehdä perusteltu päätelmä hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista, ottaen huomioon nykytietämys ja arviointimenetelmät. Hankkeen toteuttajan on päällekkäisten arviointien välttämiseksi otettava ympäristövaikutusten arviointiselostusta laatiessaan huomioon muista asiaa koskevista unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla tehdyistä arvioinneista saatavilla olevat tulokset.

2. Toimivaltaisen viranomaisen on annettava hankkeen toteuttajan pyynnöstä lausunto, jossa määritetään niiden tietojen laajuus ja tarkkuus, jotka hankkeen toteuttajan on sisällytettävä ympäristövaikutusten arviointiselostukseen tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja otettava lausuntoa antaessaan huomioon hankkeen toteuttajan antamat tiedot erityisesti hankkeen erityisominaisuuksista, mukaan lukien sijainti ja tekniset valmiudet, ja sen todennäköisistä ympäristövaikutuksista. Toimivaltaisen viranomaisen on kuultava 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia ennen kuin se antaa lausuntonsa.

Jäsenvaltiot voivat myös vaatia toimivaltaisia viranomaisia antamaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun lausunnon riippumatta siitä, pyytääkö hankkeen toteuttaja sitä.

3. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen perusteellisuuden ja laadun takaamiseksi

a)	hankkeen toteuttajan on varmistettava, että ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laativat pätevät asiantuntijat;

b)	toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että sillä on, tai sillä on tarvittaessa käytettävissään, riittävä asiantuntemus ympäristövaikutusten arviointiselostuksen tarkistamista varten; ja

c)	toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa pyrittävä saamaan hankkeen toteuttajalta liitteen IV mukaisia lisätietoja, joilla on välitöntä merkitystä perustellun päätelmän tekemiselle hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista.

4. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa varmistettava, että kaikki viranomaiset, joilla on hallussaan olennaista tietoa, erityisesti 3 artiklan osalta, pitävät sen hankkeesta vastaavan saatavilla.”

Direktiivin 2011/92 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niille ympäristöasioista vastaaville tai paikallisen ja alueellisen toimivallan perusteella toimiville viranomaisille, joita hanke todennäköisesti koskee, annetaan mahdollisuus ilmaista kantansa hankkeen toteuttajan toimittamien tietojen ja lupahakemuksen osalta ottaen tapauksen mukaan huomioon 8 a artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tapaukset. Tätä varten jäsenvaltioiden on nimettävä viranomaiset, joita asiassa on kuultava, joko yleisesti tai tapauskohtaisesti. Näille viranomaisille on toimitettava 5 artiklan mukaisesti kerätyt tiedot. Jäsenvaltioiden on vahvistettava yksityiskohtaiset menettelyt kuulemista varten.

2. Jotta varmistetaan yleisön, jota asia koskee, tehokas osallistuminen päätöksentekoon, yleisölle on ilmoitettava sähköisesti ja julkisin ilmoituksin tai muulla asianmukaisella tavalla seuraavat seikat 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen ympäristöä koskevien päätöksentekomenettelyjen varhaisessa vaiheessa ja viimeistään heti, kun tiedot voidaan kohtuudella antaa:

a)	lupahakemus;

b)	tieto siitä, että hankkeeseen sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ja, tarvittaessa, että siihen sovelletaan 7 artiklaa;

c)	yksityiskohtaiset tiedot toimivaltaisista viranomaisista, jotka vastaavat päätöksenteosta, joilta voi saada asiaa koskevia tietoja ja joille huomautukset tai kysymykset voidaan esittää, sekä yksityiskohtaiset tiedot määräajoista huomautusten tai kysymysten esittämiselle;

d)	mahdollisten päätösten luonne tai päätösluonnos, jos sellainen on;

e)	ilmoitus 5 artiklan mukaisesti saadun tiedon saatavilla olosta;

f)	milloin, missä ja miten asiaa koskevat tiedot annetaan saataville;

g)	yksityiskohtaiset tiedot menettelyistä tämän artiklan 5 kohdan mukaista yleisön osallistumista varten.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisön, jota asia koskee, saataville annetaan kohtuullisessa määräajassa:

a)	kaikki 5 artiklan mukaisesti saadut tiedot;

b)	kansallisen lainsäädännön mukaisesti tärkeimmät toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille annetut selvitykset ja ohjeet, kun yleisölle, jota asia koskee, tiedotetaan asiasta tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti;

ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY [(EUVL 2003, L 41, s. 26)] säännösten mukaisesti muut kuin tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot, jotka ovat merkityksellisiä päätöksen kannalta tämän direktiivin 8 artiklan mukaisesti ja jotka annetaan saataville vasta, kun yleisölle, jota asia koskee, on ilmoitettu tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.

4. Yleisölle, jota asia koskee, on annettava ajoissa ja tehokkaalla tavalla mahdollisuus osallistua 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin ympäristöä koskeviin päätöksentekomenettelyihin ja sillä on tätä tarkoitusta varten oltava oikeus esittää toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille huomautuksensa ja mielipiteensä, ennen kuin lupahakemuksesta päätetään, vaihtoehtojen ollessa vielä avoinna.

– –

6. Eri vaiheita varten on säädettävä kohtuulliset määräajat siten, että jää riittävästi aikaa

a)	tiedottaa asiasta 1 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille sekä yleisölle; ja

b)	antaa 1 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille sekä yleisölle, jota asia koskee, mahdollisuus valmistautua ja osallistua tehokkaasti ympäristöä koskevaan päätöksentekoon tämän artiklan säännösten mukaisesti.

7. Määräaika yleisön, jota asia koskee, kuulemiselle 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta ei saa olla alle 30 päivää.”

Kyseisen direktiivin 7 artiklan 2–5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2. Jos jäsenvaltio, jolle toimitetaan tietoja 1 kohdan nojalla, ilmoittaa aikovansa osallistua 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin ympäristöä koskeviin päätöksentekomenettelyihin, jäsenvaltion, jonka alueella hanke aiotaan toteuttaa, on lähetettävä, jollei se vielä ole sitä tehnyt, sellaiselle jäsenvaltiolle, johon vaikutus kohdistuu, 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettavat ja 6 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti saataville asetettavat tiedot.

3. Kyseisten jäsenvaltioiden on, siltä osin kuin asia niitä koskee, myös:

a)	huolehdittava siitä, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ovat kohtuullisessa ajassa 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten ja niiden kansalaisten saatavilla, joita hanke koskee sen jäsenvaltion alueella, johon vaikutus todennäköisesti kohdistuu; ja

varmistettava, että ennen kuin hankkeelle myönnetään lupa, 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille ja kansalaisille, joita hanke koskee, annetaan mahdollisuus ilmaista kohtuullisessa ajassa kantansa toimitetuista tiedoista sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella hanke aiotaan toteuttaa.

– –

5. Asianomaisten jäsenvaltioiden on päätettävä tämän artiklan 1–4 kohdan täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista järjestelyistä, myös kuulemisten määräajoista, 6 artiklan 5–7 kohdassa tarkoitettujen järjestelyjen ja määräaikojen perusteella; näiden yksityiskohtaisten järjestelyjen on oltava sellaisia, että yleisö, jota asia koskee sen jäsenvaltion alueella, johon vaikutus kohdistuu, voi tehokkaasti osallistua hanketta koskeviin 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin ympäristöön liittyviin päätöksentekomenettelyihin.”

Espanjan lainsäädäntö

Ympäristöarvioinnista 9.12.2013 annetun lain 21/2013 (Ley estatal 21/2013 de evaluación ambiental; BOE nro 296, 11.12.2013, s. 98151), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä laki 21/2013), 33 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tavanomaisessa ympäristövaikutusten arvioinnissa on seuraavat vaiheet:

a)	hankkeen toteuttaja laatii ympäristövaikutusten arvioinnin

b)	asiaa käsittelevä elin saattaa hankkeen ja ympäristövaikutusten arvioinnin yleisön tietoon ja kuulee asianomaisia viranomaisia ja henkilöitä, joita asia koskee

c)	ympäristöasioista vastaava elin suorittaa teknisen arvioinnin

d)	ympäristöasioista vastaava elin laatii ympäristövaikutusten arviointiselostuksen

e)	ympäristövaikutusten arviointiselostuksen sisältö sisällytetään asiaa käsittelevän elimen hankkeelle antamaan lupaan.”

Kyseisen lain 35 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Rajoittamatta 34 §:n 6 momentin soveltamista hankkeen toteuttajan on laadittava ympäristövaikutustutkimus, joka sisältää ainakin seuraavat liitteen VI mukaiset tiedot:

hankkeen yleiskuvaus, mukaan lukien tiedot hankkeen sijainnista, suunnittelusta, laajuudesta ja muista hankkeen olennaisista ominaispiirteistä sekä ennusteet maan ja muiden luonnonvarojen käytöstä pitkällä aikavälillä. Arvio tuotetun jätteen tyypeistä ja määristä sekä niistä aiheutuvista aine- tai energiapäästöistä

b)	kuvaus erilaisista tutkituista kohtuullisista vaihtoehdoista hankkeen ja sen erityispiirteiden osalta, mukaan lukien ’nollaratkaisu’ tai hankkeen toteuttamatta jättäminen, sekä perustelut tärkeimmistä syistä, jotka johtivat valittuun ratkaisuun, ottaen huomioon hankkeen ympäristövaikutukset

hankkeen mahdollisten välittömien ja välillisten, toissijaisten, kumulatiivisten ja synergisten merkittävien vaikutusten selvitys, kuvailu, analysointi ja tarvittaessa kvantifiointi seuraavien tekijöiden osalta: väestö, ihmisten terveys, kasvisto, eläimistö, biologinen monimuotoisuus, geodiversiteetti, maa, maaperä, ilma, vesi, meriympäristö, ilmasto, ilmastonmuutos, maisema, aineellinen omaisuus, kulttuuriperintö ja kaikkien edellä mainittujen tekijöiden välinen vuorovaikutus hankkeen toteuttamis-, käyttö- ja tarvittaessa purkamis- tai hylkäämisvaiheessa

– –

arviointiin on sisällyttävä joko erityinen kohta, jossa selvitetään, kuvaillaan, analysoidaan ja tarvittaessa kvantifioidaan sellaiset vaikutukset c alakohdassa mainittuihin tekijöijhin, jotka voivat aiheutua hankkeen alttiudesta suuronnettomuuksille tai katastrofeille, tällaisten onnettomuuksien tai katastrofien toteutumisriski ja tällaisten onnettomuuksien tai katastrofien tapahtumisesta ympäristölle todennäköisesti aiheutuvat merkittävät haitalliset vaikutukset, tai selvitys, jossa perustellaan tämän kohdan soveltamatta jättäminen hankkeeseen.

Tässä kohdassa mainittujen selvitysten tekemiseksi hankkeen toteuttajan on sisällytettävä hankkeeseen sovellettavien sääntöjen mukaisesti tehtyjen riskinarviointien avulla saadut asiaankuuluvat tiedot.

e)	toimenpiteet, joilla ehkäistään, korjataan ja tarvittaessa kompensoidaan ympäristöön ja maisemaan kohdistuvia todennäköisiä merkittäviä haitallisia vaikutuksia

f)	ympäristön seurantaohjelma

g)	yleistajuinen yhteenveto ympäristövaikutusten arvioinnista ja päätelmät helposti ymmärrettävällä tavalla.”

Mainitun lain 36 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1. Hankkeen toteuttajan on esiteltävä hanke ja ympäristövaikutustutkimus asiaa käsittelevälle elimelle, joka saattaa ne yleisön tietoon vähintään 30 työpäivän ajan ilmoituksella Boletín Oficial del Estadossa [(valtion virallinen lehti)] tai vastaavassa virallisessa lehdessä ja internetsivustollaan.

Tämä yleisön tietoon saattaminen tapahtuu hanketta koskevan aineellisen lupamenettelyn vaiheessa, jossa ovat avoinna kaikki hankkeen sisällön, laajuuden ja määrittelyn määrittämistä koskevat mahdollisuudet.

– –

2. Asiaa käsittelevän elimen tai tarvittaessa ympäristöasioissa toimivaltaisen elimen on sisällytettävä yleisön tietoon saattamista koskevaan ilmoitukseen tiivistelmä hankkeen hyväksymismenettelystä, jossa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)	maininta siitä, että hankkeesta tehdään tavanomainen ympäristövaikutusten arviointi ja että tarvittaessa voidaan soveltaa tämän osaston III luvun säännöksiä rajatylittävistä kuulemisista

maininta elimestä, joka on toimivaltainen myöntämään luvan hankkeelle, tai kun on kyse hankkeista, joista on annettava kunniavakuutus tai ennakkoilmoitus, maininta elimestä, jolle kyseinen vakuutus tai ilmoitus on toimitettava; maininta niistä elimistä, joilta asiaa koskevat tiedot voidaan hankkia, ja elimistä, joille huomautukset voidaan toimittaa, sekä niiden toimittamiselle asetetusta määräajasta.

3. Asiaa käsittelevän elimen tai tarvittaessa ympäristöasioista vastaavan elimen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yleisön tietoon saatettavat asiakirjat levitetään mahdollisimman laajalti yleisölle sähköisesti tai muilla viestintävälineillä.”

Lain 21/2013 37 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1. Samanaikaisesti yleisön tietoon saattamista koskevan vaiheen kanssa asiaa käsittelevän elimen on kuultava asianomaisia viranomaisia ja henkilöitä, joita asia koskee, hankkeen mahdollisista merkittävistä vaikutuksista, mihin on sisällyttävä arviointi merkittävistä haitallisista ympäristövaikutuksista, jotka johtuvat hankkeen alttiudesta siihen vaikuttavien suuronnettomuuksien tai katastrofien riskille.

– –

2. Asiaa käsittelevän elimen on pyydettävä seuraavat selvitykset, jotka on perusteltava asianmukaisesti:

a)	itsehallintoalueen, jonka alueella hanke sijaitsee, ympäristöasioissa toimivaltaisten elimen selvitys

b)	tarvittaessa selvitys kulttuuriperinnöstä

c)	tarvittaessa vesisuunnittelusta ja julkisessa omistuksessa olevista vesivaroista sekä veden laadusta vastaavien toimivaltaisten elinten selvitys

d)	tarvittaessa selvitys julkisesta meri- ja maa-alueomaisuudesta ja meristrategioista – –

e)	tarvittaessa säteilyvaikutuksesta vastaavan toimivaltaisen elimen alustava selvitys

f)	tarvittaessa suuronnettomuuksista tai katastrofeista aiheutuvien riskien ehkäisystä ja hallinnasta vastaavien toimivaltaisten elinten selvitys

g)	tarvittaessa selvitys hankkeen yhteensopivuudesta vesisuunnittelun tai merenhoitoalueiden suunnittelun kanssa

h)	puolustusministeriön selvitys, jos hanke vaikuttaa maanpuolustuksen kannalta merkityksellisinä pidettyihin alueisiin sekä maanpuolustukseen käytettäviin maa-alueisiin, rakennuksiin ja rakennelmiin, mukaan lukien niiden suojavyöhykkeet. Selvitys on sitova maanpuolustuksen osalta

i)	tarvittaessa kansanterveyden alalla toimivaltaisten elinten selvitys.

Itsehallintoalueet voivat toimivaltansa rajoissa säätää edellä mainittujen selvitysten lisäksi minkä tahansa muun selvityksen pakolliseksi.

3. Kuulemiset suoritetaan ilmoituksella, joka sisältää ainakin seuraavat tiedot:

a)	ympäristövaikutustutkimus tai paikka (paikat), jossa (joissa) siihen voi tutustua

b)	elin, jolle selvitykset ja huomautukset on toimitettava

c)	kaikki ympäristöarvioinnin kannalta merkitykselliset hanketta koskevat asiakirjat, jotka ovat asiaa käsittelevän elimen hallussa.

Asianomaisia viranomaisia ja henkilöitä, joita asia koskee, on kuultava sähköisesti, lausunnon muodossa tai muulla tavoin, kunhan kuulemisen toteuttamisesta toimitetaan todisteet.

4. Asianomaisilla viranomaisilla ja henkilöillä, joita asia koskee, on ilmoituksen vastaanottamisesta alkava enintään 30 työpäivän määräaika toimittaa merkityksellisiksi katsomansa selvitykset ja huomautukset.

5. Asiaa käsittelevä elin toimittaa asianomaisille viranomaisille ja henkilöille, joita asia koskee, sellaiset muut kuin 3 momentissa tarkoitetut tiedot, jotka ovat saatavissa vasta sen jälkeen, kun 36 §:ssä tarkoitettu yleisön tietoon saattamista koskeva vaihe on päättynyt, ja jotka ovat merkityksellisiä hankkeen toteuttamisesta tehtävän päätöksen kannalta.”

Lain 21/2013 38 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jos hankkeen toteuttaja yleisön tietoon saattamista koskevan vaiheen sekä asianomaisten viranomaisten ja niiden henkilöiden, joita asia koskee, kuulemisen seurauksena tekee hankkeeseen tai ympäristövaikutustutkimukseen muutoksia, joihin liittyy muita kuin alun perin ennakoituja merkittäviä ympäristövaikutuksia, on toimitettava uusi yleisön tietoon saattamista ja yleisön kuulemista koskeva vaihe 36 ja 37 §:ssä säädetyin edellytyksin ja joka tapauksessa ennen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laatimista.”

Lain 21/2013 41 §:n 1 momentin mukaan ”ympäristöasioista vastaavan elimen on ympäristövaikutusten arviointiasiakirjojen teknisen arvioinnin päätyttyä laadittava ympäristövaikutusten arviointiselostus”. Mainitun 41 §:n 2 momentin mukaan tähän selostukseen on sisällytettävä muun muassa ”yhteenveto yleisön tietoon saattamista koskevan menettelyn sekä asianomaisten viranomaisten ja henkilöiden, joita asia koskee, kuulemisen tuloksista ja siitä, kuinka ne on otettu huomioon”.

Tuulivoiman hyödyntämisestä Galiciassa sekä tuulivoimamaksun ja ympäristökorvausrahaston perustamisesta 22.12.2009 annetun Galician itsehallintoalueen lain 8/2009 (Ley autonómica gallega 8/2009 por la que se regula el aprovechamiento eólico en Galicia y se crean el canon eólico y el Fondo de Compensación Ambiental; BOE nro 30, 4.2.2010, s. 9842), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä laki 8/2009), 33 §:n 10–12 ja 15 momentissa säädetään seuraavaa:

”10. Menettelystä vastaava yksikkö saattaa samanaikaisesti yleisön tietoon hankesuunnitelman ja ympäristövaikutustutkimuksen, kun on kyse tavanomaisesta ympäristöarvioinnista, julkaisemalla ne Galician itsehallintoalueen virallisessa lehdessä ja itsehallintoalueen energia-asioista vastaavan ministeriön verkkosivustolla. – –

11. Kaikki henkilöt, yhteisöt tai elimet, joita asia koskee, voivat edellä mainitun määräajan kuluessa esittää asianmukaisiksi katsomansa huomautukset tai pyytää asiakirja-aineiston ja teknisten asiakirjojen taikka jonkin niiden sovitun osan tarkastamista. Esitetyt huomautukset toimitetaan hakijalle, jotta se voi antaa vastauksensa niiden sisällöstä ja toimittaa ne käsittelevälle yksikölle enintään 15 päivän kuluessa.

12. Käsittelystä vastaavan yksikön on samanaikaisesti yleisön tietoon saattamista koskevan menettelyn kanssa järjestettävä asianomaisille viranomaisille ja henkilöille, joita asia koskee, kuulemismenettely sekä pyydettävä ainakin edellä mainitut ympäristöarviointia varten laaditut pakolliset selvitykset ja kuultava asianomaisia kuntia. – –

15. Käsittelystä vastaava yksikkö toimittaa saamansa selvitykset ja huomautukset hankkeen toteuttajalle, jotta se noudattaisi niitä ja/tai ottaisi ne huomioon hankesuunnitelmaa ja ympäristövaikutustutkimusta laadittaessa ja voisi tehdä muutoksia ja mukautuksia kumpaankin asiakirjaan. Hankkeen toteuttajalla on enintään kuukausi aikaa esittää mukautetut lopulliset asiakirjat voidakseen jatkaa menettelyä – –”

Lain 8/2009 34 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa: ”hallinnollisen lupamenettelyn jälkeen ja hakijan osoitettua tapauskohtaisesti siirto- tai jakeluverkon saavutettavuuden ja liityntäpisteen saannin energia-asioissa toimivaltainen keskusvirasto tekee päätöksen tuulivoimalan rakentamista koskevan hallinnollisen ennakkoluvan ja hallinnollisen rakennusluvan myöntämiseksi enintään kahden kuukauden kuluttua siitä, kun menettelyn ratkaisemisesta vastaava toimivaltainen elin on vastaanottanut täydellisen asiakirja-aineiston.”

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

Eurus Desarrollos Renovables SLU haki 22.12.2017 hankkeen toteuttajana Galician itsehallintoalueen viranomaisilta hallinnollista ennakkolupaa ja hallinnollista lupaa Mazaricosin kunnan (Espanja) alueella sijaitsevan ”A Raña III” ‑tuulipuiston laitosten rakentamiseen. Sen hakemukseen oli liitetty useita asiakirjoja, muun muassa lain 21/2013 35 §:ssä säädetty hankkeen ympäristövaikutustutkimus.

19	Kun alustavat selvitykset oli laadittu, aloitettiin 30 päivää kestävä yleisön tietoon saattamista koskeva vaihe, jonka aikana esitettiin useita huomautuksia.

20	Samanaikaisesti muun muassa metsä-, vesi-, luonnon- ja kulttuuriperintö-, matkailu-, terveys-, sähköenergia- ja lentoturvallisuusalan toimivaltaiset elimet toimittivat selvityksensä lain 21/2013 37 artiklan mukaisesti.

21	Galician itsehallintoalueen Dirección Xeral de Calidade Ambiental, Sostibilidade e Cambio Climático (ympäristön laadusta, kestävästä kehityksestä ja ilmastonmuutoksesta vastaava keskusvirasto) antoi 17.6.2022 lain 21/2013 41 §:ssä tarkoitetun ympäristövaikutusten arviointiselostuksen.

22	Sen jälkeen kun Eurus Desarrollos Renovables oli toimittanut siltä pyydetyt tekniset asiakirjat, Galician itsehallintoalueen energiasuunnittelusta ja luonnonvaroista vastaava keskusvirasto myönsi sille pyydetyt luvat 30.6.2022.

Tribunal Superior de Justicia de Galicia (Galician itsehallintoalueen ylioikeus, Espanja), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, käsittelee Petón do Lobo ‑järjestön kannetta päätöksestä, jolla hylättiin implisiittisesti tämän 30.6.2022 tehdyn päätöksen kumoamiseksi tekemä hallinnollinen valitus.

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kyseinen järjestö vetoaa kanteessaan kumoamisperusteeseen, joka koskee sitä, ettei lopullisesti hyväksyttyä hanketta ole saatettu yleisön tietoon, ja viittaa tältä osin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen 14.1.2022 antamaan tuomioon. Tämä totesi kyseisessä tuomiossa samankaltaisessa tapauksessa ja Espanjan valtion ja Galician itsehallintoalueen saman lainsäädännön perusteella, että siltä osin kuin kyseisessä lainsäädännössä ei säädetä lain 21/2013 37 §:ssä tarkoitettujen selvitysten toimittamisesta henkilöille, joita asia koskee, jotta nämä voisivat esittää huomautuksensa, sillä rikotaan direktiivin 2011/92 6 artiklan 3 kohdassa säädettyä tietojen yleisön saataville antamista koskevaa velvoitetta.

Mainittu tuomio kumottiin Sala de lo Contencioso-Administrativo del Tribunal Supremon (ylioikeuden hallintolainkäyttöjaosto, Espanja) 21.12.2023 antamalla tuomiolla muun muassa sillä perusteella, että direktiivissä 2011/92 jäsenvaltioille annettiin erilaisia menettelyllisiä vaihtoehtoja siltä osin, milloin yleisölle, jota asia koskee, on tiedotettava asiasta ja milloin on kuultava ympäristöasioista vastaavia tai paikallisen ja alueellisen toimivallan perusteella toimivia viranomaisia, joita hanke todennäköisesti koskee.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo kuitenkin, että hankkeita, joilla on ympäristövaikutuksia, koskevia lupahakemuksia käsittelevien elinten on direktiivin 2011/92 6 artiklan nojalla toteutettava kolme ennakkotoimenpidettä. Kaksi ensimmäistä toimenpidettä, joiden kronologista järjestystä ei vahvisteta, koostuvat siitä, että yleisölle annetaan tilaisuus tulla kuulluksi hankkeesta ja että eri alojen toimivaltaisilta elimiltä pyydetään selvitykset. Kolmas vaihe seuraa myöhemmin, ja se koostuu näiden elinten tärkeimpien selvitysten ja kantojen toimittamisesta kyseiselle yleisölle, jotta tämä voisi esittää huomautuksensa ennen lopullisen päätöksen tekemistä.

Kyseinen tuomioistuin nimittäin katsoo, että direktiivin 2011/92 6 artiklan 3 kohdassa jäsenvaltioille asetettu velvoite on selkeä, eli niiden on varmistettava, että tärkeimmät selvitykset saatetaan yleisön, jota asia koskee, saataville, jotta se voi käyttää kyseisen artiklan 4 kohdan mukaista oikeuttaan esittää huomautuksensa ja mielipiteensä vähintään 30 päivän määräajassa ennen kyseisen hankkeen ympäristövaikutusten arviointia koskevan päätöksen tekemistä.

Mainittu tuomioistuin katsoo, että lain 21/2013 37 §:n 2 momentissa tarkoitetut selvitykset kuuluvat direktiivin 2011/92 6 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ilmaisun ”tärkeimmät – – selvitykset ja ohjeet” soveltamisalaan, koska näiden selvitysten sisällöllä on välitön ja merkittävä vaikutus hankkeen ympäristövaikutusten arviointiin ja koska mainitut selvitykset sisältävät arvokasta teknistä tietoa, jonka ovat tuottaneet kyseisen direktiivin 3 artiklassa mainituille aloille erikoistuneet viranomaiset. Olennaiset ja merkitykselliset tiedot sellaisen hankkeen arvioimiseksi, jolla todennäköisesti on direktiivissä 2011/92 tarkoitettuja ”merkittäviä ympäristövaikutuksia”, ilmenevät ainakin lain 21/2013 37 §:n 2 momentin a–g ja i kohdassa tarkoitettujen selvitysten sisällöstä.

Laissa 21/2013 ei kuitenkaan säädetä toimenpiteistä, jotka toteutetaan näiden selvitysten, joilla yleisölle, jota asia koskee, annetaan todellinen mahdollisuus osallistua arviointiin, vastaanottamisen jälkeen. Lain 21/2013 37 §:n 5 momentissa ei korjata tätä puutetta, koska siinä ei yksilöidä selkeästi tarkoitettuja tietoja ja koska siinä säädetään niiden osalta ainoastaan ”saataville antamisesta” eikä todellisesta menettelystä, jolla voitaisiin toteuttaa direktiivin 2011/92 6 artiklan 4 kohdassa yleisölle, jota asia koskee, annettu ”oikeus esittää – – huomautuksensa ja mielipiteensä”.

30	Näin ollen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että direktiivin 2011/92 6 artiklan 3 kohdan mukaisia vaatimuksia ei mahdollisesti ole saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista oikeusjärjestystä lain 21/2013 36–38 §:ssä ja lain 8/2009 33 ja 34 §:ssä.

Tässä tilanteessa Tribunal Superior de Justicia de Galicia päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)	Mikä on direktiivin 2011/92 6 artiklan 3 kohdassa käytetyn ilmaisun ’tärkeimmät – – selvitykset ja ohjeet’ merkitys?

2)	Onko lain 21/2013 37 §:n 2 momentissa tarkoitettujen selvitysten katsottava kuuluvan direktiivin 2011/92 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun käsitteeseen ’tärkeimmät – – selvitykset ja ohjeet’?

Ovatko lain 21/2013 36–38 § ja lain 8/2009 33 ja 34 § ristiriidassa direktiivin 2011/92 6 artiklan 3 kohdassa säädetyn sellaisen vaatimuksen kanssa, jonka mukaan on taattava, että yleisön, jota asia koskee, saataville annetaan tärkeimmät alakohtaiset selvitykset, jotta se voi käyttää sille direktiivin 6 artiklan 4 kohdassa annettua oikeutta esittää huomautuksensa ja mielipiteensä ja osallistua vähintään 30 päivän määräajassa hankkeen lupahakemusta koskevaan päätöksentekoon ennen kyseisen päätöksen tekemistä?”

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyyntö siitä, että ennakkoratkaisupyyntö käsiteltäisiin unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklassa määrätyssä nopeutetussa menettelyssä, hylättiin unionin tuomioistuimen presidentin 10.9.2024 antamalla määräyksellä Asociación Petón do Lobo (C‑461/24, EU:C:2024:758). Unionin tuomioistuimen presidentti antoi samalla määräyksellä asian käsittelylle etusijan unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 3 kohdan nojalla.

Ennakkoratkaisukysymykset

Kolmella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiiviä 2011/92 ja erityisesti sen 6 artiklan 3 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvan hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on kuultava ympäristöasioista vastaavia tai paikallisen ja alueellisen toimivallan perusteella toimivia viranomaisia, joita hanke todennäköisesti koskee, samanaikaisesti kuin yleisöä, jota asia koskee, eikä yleisöllä ole tämän jälkeen oikeutta esittää mainittua hanketta koskevan luvan myöntämiseen toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille huomautuksiaan ja mielipiteitään kuultujen viranomaisten tässä yhteydessä ilmaisemista kannoista.

34	Direktiivin 2011/92 1 artiklan 2 kohdan g alakohdan ii alakohdan mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn on sisällettävä ”6 artiklassa tarkoitettujen kuulemisten toteuttaminen ja tarvittaessa 7 artiklassa tarkoitettujen neuvottelujen käyminen”.

35	Direktiivin 2011/92 6 artiklan mukaan on kuultava yhtäältä ympäristöasioista vastaavia tai paikallisen ja alueellisen toimivallan perusteella toimivia viranomaisia, joita hanke todennäköisesti koskee, ja toisaalta yleisöä, jota asia koskee.

36	Yleisön oikeus tulla kuulluksi on olennainen osa direktiivissä 2011/92 säädettyä arviointimenettelyä.

Nimittäin kuten direktiivin 2011/92 johdanto-osan 16 perustelukappaleessa täsmennetään, yleisön tehokas osallistuminen päätöksentekomenettelyyn mahdollistaa sen, että yleisö voi ilmaista ja päätöksentekijät voivat ottaa huomioon mielipiteet ja huolenaiheet, joilla voi olla merkitystä itse päätöksiin, mikä puolestaan lisää päätöksenteon vastuullisuutta ja avoimuutta sekä yleisön tietoisuutta ympäristökysymyksistä ja tukea tehdyille päätöksille.

Tässä tarkoituksessa direktiivin 2011/92 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään ensinnäkin, että ympäristövaikutusten arvioinnin kohteena oleviin hankkeisiin liittyvät tiedot on tapauksen mukaan annettava yleisölle tiedoksi ”päätöksentekomenettelyn varhaisessa vaiheessa ja viimeistään heti, kun tiedot voidaan kohtuudella antaa” tai annettava yleisön, jota asia koskee, saataville ”kohtuullisessa määräajassa”. Kyseisen artiklan 4 kohdassa säädetään tämän jälkeen, että ”yleisölle, jota asia koskee, on annettava ajoissa ja tehokkaalla tavalla mahdollisuus osallistua – – päätöksentekomenettelyihin ja sillä on tätä tarkoitusta varten oltava oikeus esittää toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille huomautuksensa ja mielipiteensä, ennen kuin lupahakemuksesta päätetään, vaihtoehtojen ollessa vielä avoinna”. Lopuksi kyseisen artiklan 7 kohdassa säädetään, että määräaika yleisön, jota asia koskee, kuulemiselle 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta ei saa olla alle 30 päivää.

Näistä säännöksistä seuraa yhtäältä, että sekä tämän osallistumisen perustana oleva tietojen yleisölle ilmoittaminen tai antaminen yleisön, jota asia koskee, saataville direktiivin 2011/92 soveltamisalaan kuuluvien hankkeiden arviointi- ja lupamenettelyn yhteydessä että yleisön mahdollisuus esittää huomautuksia ja mielipiteitä näistä tiedoista sekä yleisemmin kyseessä olevasta hankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista on toteutettava varhaisessa vaiheessa ja joka tapauksessa ennen luvan myöntämistä kyseiselle hankkeelle koskevan päätöksen tekemistä (ks. vastaavasti tuomio 24.2.2022, Namur-Est Environnement,C‑463/20, EU:C:2022:121, 70 ja 71 kohta).

Toisaalta osallistumisen on oltava tehokasta, mikä merkitsee sitä, että yleisö, jota asia koskee, voi ilmaista kantansa kyseisestä hankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista paitsi hyödyllisellä ja kattavalla tavalla myös ajankohtana, jolloin kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia (tuomio 24.2.2022, Namur-Est Environnement,C‑463/20, EU:C:2022:121, 72 kohta).

Niiden ympäristöasioista vastaavien tai paikallisen ja alueellisen toimivallan perusteella toimivien viranomaisten kuulemisesta, joita hanke todennäköisesti koskee, direktiivin 2011/92 6 artiklan 1 kohdassa säädetään olennaisilta osin, että näille viranomaisille on annettava tilaisuus ilmaista kantansa hankkeen toteuttajan toimittamien tietojen osalta ja lupahakemuksen osalta.

On kuitenkin ensiksi huomattava, että direktiivin 2011/92 6 artiklan 1 kohdassa ei täsmennetä, missä vaiheessa kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvien hankkeiden arviointi- ja lupamenettelyä näitä viranomaisia on kuultava. Kyseisessä säännöksessä säädetään sitä vastoin, että jäsenvaltioiden on vahvistettava yksityiskohtaiset menettelyt kuulemista varten.

Tällaisen kuulemisen ajankohta ei ilmene myöskään kyseisen 6 artiklan muista säännöksistä. Kyseisen artiklan 6 kohdassa viitataan erityisesti yhtäältä ympäristöasioista vastaavien tai paikallisen ja alueellisen toimivallan perusteella toimivien viranomaisten, joita hanke todennäköisesti koskee, kuulemiseen ja toisaalta yleisön, jota asia koskee, kuulemiseen, mutta siinä ei osoiteta, missä järjestyksessä nämä kuulemiset on toteutettava.

44	Tällaista täsmennystä ei ole myöskään direktiivin 2011/92 1 artiklan 2 kohdan g alakohdan ii alakohdassa eikä niiden kuulemisten osalta, jotka on tapauksen mukaan toteutettava toisessa jäsenvaltiossa, johon hanke todennäköisesti merkittävästi vaikuttaa, direktiivin 7 artiklan 3 kohdassa.

Toiseksi direktiivin 2011/92 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa ei mainita niiden tietojen joukossa, jotka on ilmoitettava yleisölle tai annettava yleisön, jota asia koskee, saataville, 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten 6 artiklan 1 kohdan nojalla ilmaisemia kantoja. Direktiivin 2011/92 6 artiklan 4 kohdassa ei myöskään säädetä, että yleisöllä, jota asia koskee, olisi oikeus esittää hanketta koskevan luvan myöntämiseen toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille huomautuksia tai mielipiteitä niistä kannoista, joita kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut viranomaiset ovat ilmaisseet tämän kohdan nojalla.

Erityisesti direktiivin 2011/92 6 artiklan 3 kohdan b alakohdasta, jossa viitataan toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille annettujen selvitysten ja ohjeiden antamiseen yleisön, jota asia koskee, saataville, on todettava, että kyseisessä säännöksessä ei myöskään viitata kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohtaan vaan siinä viitataan sen sijaan jäsenvaltioiden oikeuteen.

Lisäksi vaikka direktiivin 2011/92 6 artiklan 3 kohdan b alakohtaan sisältyvä ilmaisu ”toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille annetut selvitykset ja ohjeet” voi kattaa kaikki kyseisen hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin kannalta merkitykselliset asiakirjat, jotka ovat kyseisen viranomaisen tai kyseisten viranomaisten hallussa, on todettava, että 6 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamisala rajoittuu toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille annettuihin selvityksiin ja ohjeisiin, ”kun yleisölle, jota asia koskee, tiedotetaan asiasta tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti”.

Näin ollen ei tosin voida sulkea pois sitä, että kansallisen oikeuden mukaan direktiivin 2011/92 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen asianomaisten viranomaisten tämän säännöksen nojalla ilmaisemat merkityksellisimmät kannat on kyseisen 6 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti annettava tiedoksi yleisölle, jota asia koskee, kun nämä kannat ovat toimivaltaisten viranomaisten hallussa yleisölle tiedottamisen ajankohtana, mutta kyseisestä säännöksestä ei kuitenkaan voida päätellä, että mainittujen kantojen on joka tapauksessa kuuluttava niihin tietoihin, jotka muodostavat yleisön, jota asia koskee, kuulemisen perustan.

Direktiivin 2011/92 sanamuodosta ei näin ollen seuraa, että ympäristöasioista vastaavien tai paikallisen ja alueellisen toimivallan perusteella toimivien viranomaisten, joita hanke todennäköisesti koskee, kuuleminen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan nojalla pitäisi toteuttaa ennen yleisön, jota asia koskee, kuulemista tai että yleisöllä olisi joka tapauksessa oltava oikeus esittää hanketta koskevan luvan myöntämiseen toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille huomautuksia ja mielipiteitä mainitun direktiivin 6 artiklan 1 kohdan nojalla ilmaistuista kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen viranomaisten kannoista.

Näin ollen jäsenvaltiot voivat kuulla samanaikaisesti yhtäältä ympäristöasioista vastaavia tai paikallisen ja alueellisen toimivallan perusteella toimivia viranomaisia, joita hanke todennäköisesti koskee, ja toisaalta yleisöä, jota asia koskee, eikä yleisöllä ole tämän jälkeen oikeutta esittää hanketta koskevan luvan myöntämiseen toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille huomautuksia ja mielipiteitä kuultujen viranomaisten tässä yhteydessä ilmaisemista kannoista, mikä on ollut tilanne käsiteltävässä asiassa.

Siltä osin kuin direktiivin 2011/92 johdanto-osan 16–19 perustelukappaleessa korostetaan tavoitetta yleisön tehokkaasta osallistumisesta päätöksentekoon, on lisättävä, että direktiivin 2011/92 6 artiklan 2 ja 4 kohdan, 6 kohdan b alakohdan ja 7 artiklan 5 kohdan sanamuodosta ilmenee, että unionin lainsäätäjä on ottanut tämän tavoitteen huomioon näitä artikloja laatiessaan kuitenkaan edellyttämättä nimenomaisesti, että ympäristöasioista vastaavia tai paikallisen ja alueellisen toimivallan perusteella toimivia viranomaisia, joita hanke todennäköisesti koskee, kuullaan ennen yleisöä, jota asia koskee, tai että yleisöllä on oikeus esittää hanketta koskevan luvan myöntämiseen toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille huomautuksia ja mielipiteitä kuultujen viranomaisten tässä yhteydessä ilmaisemista kannoista.

Lisäksi unionin lainsäätäjä on direktiivin 2011/92 6 artiklan 7 kohdassa valinnut direktiivin 5 artiklassa tarkoitetun arviointiselostuksen sen vähintään 30 päivän määräajan alkamisajankohdaksi, joka yleisöllä, jota asia koskee, on kaikissa olosuhteissa oltava kuulemiselleen. Tämä osoittaa, että lainsäätäjän mielestä tämä selostus on ensiarvoisen tärkeä, jotta yleisö voi osallistua tehokkaasti päätöksentekoon.

Direktiivin 2014/52 johdanto-osan 31–33 perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että unionin lainsäätäjä on direktiivin 2011/92 5 artiklaan ja liitteeseen IV tehdyillä muutoksilla pyrkinyt siihen, että hankkeen toteuttajan mainitussa selostuksessa antamat tiedot ovat perusteellisia ja riittävän korkealaatuisia ja että tätä varten ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laatimiseen osallistuvien asiantuntijoiden olisi oltava ammattitaitoisia ja päteviä.

Tästä seuraa, että jos yleisöllä, jota asia koskee, on direktiivin 2011/92 soveltamisalaan kuuluvien hankkeiden arviointi- ja lupamenettelyssä tapahtuvaa kuulemista varten käytettävissään kaikki direktiivin 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot ja ennen kaikkea vähintään 30 päivän ajan direktiivin 5 artiklan ja sen liitteen IV vaatimusten mukaisesti laadittu ympäristövaikutusten arviointiselostus, yleisön, jota asia koskee, osallistumista voidaan pitää tehokkaana. Tätä varten ei sen sijaan ole tarpeen, että yleisöllä, jota asia koskee, olisi joka tapauksessa oikeus esittää tässä kuulemisessa näkemyksensä myös direktiivin 2011/92 6 artiklan 1 kohdassa mainittujen viranomaisten tämän säännöksen nojalla ilmaisemista kannoista.

Lisäksi kuten Saksan hallitus ja Euroopan komissio ovat kirjallisissa huomautuksissaan todenneet, päinvastainen ratkaisu saattaisi osoittautua kohtuuttoman raskaaksi asianomaisille kansallisille viranomaisille ja pitkittää menettelyä, mikä ei olisi direktiivin 2014/52 johdanto-osan 36 perustelukappaleessa tarkoitetun tehokkaan päätöksentekomenettelyn tavoitteen mukaista.

On kuitenkin muistutettava, että direktiivin 2011/92 6 artiklan 3 kohdan c alakohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot antamaan yleisön, jota asia koskee, saataville direktiivin 2003/4 säännösten mukaisesti muut kuin kyseisen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut merkitykselliset tiedot, jotka annetaan saataville vasta, kun yleisölle, jota asia koskee, on ilmoitettu tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymyksiin on vastattava, että direktiivi 2011/92 ei ole esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvan hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on kuultava ympäristöasioista vastaavia tai paikallisen ja alueellisen toimivallan perusteella toimivia viranomaisia, joita hanke todennäköisesti koskee, samanaikaisesti kuin yleisöä, jota asia koskee, eikä yleisöllä ole tämän jälkeen oikeutta esittää mainittua hanketta koskevan luvan myöntämiseen toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille huomautuksiaan ja mielipiteitään kuultujen viranomaisten tässä yhteydessä ilmaisemista kannoista.

Oikeudenkäyntikulut

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2011/92/EU, sellaisena kuin se on muutettuna 16.4.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/52/EU,

on tulkittava siten, että

se ei ole esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvan hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on kuultava ympäristöasioista vastaavia tai paikallisen ja alueellisen toimivallan perusteella toimivia viranomaisia, joita hanke todennäköisesti koskee, samanaikaisesti kuin yleisöä, jota asia koskee, eikä yleisöllä ole tämän jälkeen oikeutta esittää mainittua hanketta koskevan luvan myöntämiseen toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille huomautuksiaan ja mielipiteitään kuultujen viranomaisten tässä yhteydessä ilmaisemista kannoista.

Allekirjoitukset

( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: espanja.