–

MT, edustajinaan J. Bourtembourg, J. Uyttendaele ja M. Uyttendaele, avocats,

–

comité de direction de l’Autorité des Services et des Marchés Financiers (FSMA), edustajanaan X. Dieux, avocat,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Auvret, G. Goddin ja G. von Rintelen,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhtäältä sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28.1.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY (EUVL 2003, L 96, s. 16) 3 artiklan ja toisaalta markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta 16.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 (EUVL 2014, L 173, s. 1) 10 ja 21 artiklan tulkintaa, luettuina Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 11 ja 52 artiklan, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 10 artiklan ja yhdenvertaisuusperiaatteen valossa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat MT ja Autorité des Services et des Marchés Financiersin (FSMA) (rahoituspalveluista ja markkinoista vastaava Belgian viranomainen) johtokunta ja joka koskee viimeksi mainitun päätöstä määrätä MT:lle rahamääräinen seuraamus siitä, että tämä oli antanut toimittajille sisäpiiritietoa, joka koski Belgian valtion aikomusta myydä Alankomaihin sijoittautuneelle PostNL:lle osa osuuksistaan Bpostista, joka on julkisoikeudellinen osakeyhtiö ja postialan suurin toimija Belgiassa ja jonka pääomasta Belgian valtio omisti yli 50 prosenttia ja jonka osakkeet oli listattu Brysselin (Belgia) Euronext-pörssissä.

3

Direktiivin 2003/6 johdanto-osan 2, 12 ja 44 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

– –

– –

4

Kyseisen direktiivin 1 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –”

5

Mainitun direktiivin 2 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on kiellettävä toisessa alakohdassa tarkoitettuja henkilöitä, joilla on hallussaan sisäpiiritietoa, käyttämästä kyseistä tietoa hankkimalla tai luovuttamalla tai yrittämällä hankkia tai luovuttaa omaan tai toisen lukuun suoraan tai välillisesti rahoitusvälineitä, joita kyseinen tieto koskee.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan kaikkiin henkilöihin, joilla on hallussaan kyseinen tieto:

– –”

6

Saman direktiivin 3 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on kiellettävä 2 artiklassa säädetyssä kiellossa tarkoitettuja henkilöitä:

7

Direktiivi 2003/6 kumottiin asetuksella N:o 596/2014 3.7.2016 alkavain vaikutuksin.

8

Asetuksen N:o 596/2014 johdanto-osan 2, 7, 23, 24 ja 77 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

9

Kyseisen asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tällä asetuksella vahvistetaan sisäpiirikauppoja, sisäpiiritiedon laitonta ilmaisemista ja markkinoiden manipulointia (markkinoiden väärinkäyttö) koskeva yhteinen sääntelykehys sekä toimenpiteitä markkinoiden väärinkäytön estämiseksi, jotta voidaan varmistaa unionin rahoitusmarkkinoiden luotettavuus, parantaa sijoittajansuojaa ja lisätä luottamusta näihin markkinoihin.”

10

Kyseisen asetuksen 7 artiklan, jonka otsikko on ”Sisäpiiritieto”, 1 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä asetuksessa sisäpiiritiedolla tarkoitetaan seuraavantyyppisiä tietoja:

– –

4.   Sovellettaessa 1 kohtaa tiedolla, jolla todennäköisesti olisi huomattava vaikutus rahoitusvälineiden, rahoitusjohdannaisten, niihin liittyvien hyödykkeitä koskevien spot-sopimusten tai päästöoikeuksiin perustuvien huutokauppatuotteiden hintoihin, jos se julkistettaisiin, tarkoitetaan tietoa, jota järkevästi toimiva sijoittaja todennäköisesti käyttäisi yhtenä sijoituspäätöksensä perusteena.

– –”

11

Saman asetuksen 10 artiklassa, joka otsikko on ”Sisäpiiritiedon laiton ilmaiseminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä asetuksessa sisäpiiritiedon laittomalla ilmaisemisella tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilöllä on hallussaan sisäpiiritietoa ja hän ilmaisee kyseisen sisäpiiritiedon toiselle henkilölle, jollei tämä ilmaiseminen tapahdu osana työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista.

– –

2.   Tätä asetusta sovellettaessa – – suosittelun tai houkuttelun edelleen ilmaiseminen katsotaan tämän artiklan mukaiseksi sisäpiiritiedon laittomaksi ilmaisemiseksi, jos suosittelun tai houkuttelun ilmaiseva henkilö tietää tai hänen pitäisi tietää sen perustuneen sisäpiiritietoon.”

12

Asetuksen N:o 596/2014 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Sisäpiirikauppoja ja sisäpiiritiedon laitonta ilmaisemista koskeva kielto”, säädetään seuraavaa:

”Henkilö ei saa

13

Kyseisen asetuksen 21 artiklassa (”Tietojen ilmaiseminen tai levittäminen tiedotusvälineissä”) säädetään seuraavaa:

”Sovellettaessa 10 artiklaa, – – jos tietoja ilmaistaan tai levitetään ja jos suosituksia annetaan tai levitetään journalistisiin tarkoituksiin tai tiedotusvälineissä tapahtuvan muunlaisen ilmaisun tarkoituksiin, tällaista tiedon ilmaisemista tai levittämistä arvioitaessa on otettava huomioon lehdistönvapautta ja ilmaisunvapautta muissa tiedotusvälineissä koskevat säännöt samoin kuin toimittajan ammattia koskevat säännöt, paitsi jos

14

Direktiivi 2003/6 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY täytäntöönpanosta sisäpiiritiedon määritelmän ja julkistamisen sekä markkinoiden manipuloinnin määritelmän osalta 22.12.2003 annettu komission direktiivi 2003/124/EY (EUVL 2003, L 339, s. 70) on saatettu osaksi Belgian oikeutta rahoitusalan valvonnasta ja rahoituspalveluista 2.8.2002 annetulla lailla (loi relative à la surveillance du secteur financier et aux services financiers; Moniteur belge 4.9.2002, s. 39121), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin (jäljempänä 2.8.2002 annettu laki).

15

Kyseisen lain 2 §:n 14 kohdassa määritellään sisäpiiritieto siten, että sillä tarkoitetaan

”– – tietoa, joka on luonteeltaan julkistamatonta ja joka liittyy suoraan tai välillisesti yhteen tai useampaan liikkeeseenlaskijaan taikka yhteen tai useampaan rahoitusvälineeseen ja jolla, jos se julkistettaisiin, todennäköisesti olisi huomattava vaikutus kyseisten rahoitusvälineiden hintoihin tai niihin liittyvien rahoitusjohdannaisten hintaan.

– –

Tiedolla katsotaan olevan todennäköisesti huomattava vaikutus niihin liittyvien rahoitusvälineiden tai rahoitusjohdannaisten hintoihin, jos järkevästi toimiva sijoittaja todennäköisesti käyttäisi sitä yhtenä sijoituspäätöksensä perusteena.

Ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa kohdassa tarkoitetun tiedon katsotaan olevan luonteeltaan täsmällistä, jos se viittaa ilmenneisiin olosuhteisiin tai sellaisiin olosuhteisiin, joiden voidaan kohtuudella olettaa ilmenevän, tai toteutuneeseen tapahtumaan tai tapahtumaan, jonka voidaan kohtuudella olettaa toteutuvan, edellyttäen että se on riittävän tarkkaa, jotta sen perusteella voidaan tehdä johtopäätös edellä mainittujen olosuhteiden tai edellä mainitun tapahtuman mahdollisesta vaikutuksesta rahoitusvälineiden hintoihin. – –”

16

Mainitun lain 25 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Henkilö,

1o jolla on hallussaan tietoa, jonka hän tietää olevan tai jonka hänen pitäisi tietää olevan sisäpiiritietoa, ei saa

– –

4o levittää tiedotusvälineiden, internetin tai muiden välineiden kautta tietoja tai huhuja, jotka antavat tai ovat omiaan antamaan vääriä tai harhaanjohtavia tietoja rahoitusvälineistä, jos hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että tiedot olivat vääriä tai harhaanjohtavia.

Kun kyseessä ovat ammattiaan harjoittavat toimittajat, tätä tietojen levittämistä on arvioitava heidän ammattiinsa sovellettavien sääntöjen mukaisesti, paitsi jos nämä henkilöt saavat suoraan tai välillisesti etua tai hyötyä näiden tietojen levittämisestä. – –”

17

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että MT, joka on belgialainen poliittinen vaikuttaja ja sosialistisen puolueen jäsen, toimi Belgian liittovaltion hallituksen julkisten yritysten ministerinä tammikuusta 2013 lokakuuhun 2014. Pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan MT oli muun muassa Union nationale des Mutualités socialistes – Solidarisin (UNMS) pääsihteeri ja vaikutusvaltainen jäsen sosialistisessa puolueessa, josta tuli oppositiopuolue 25.5.2014 pidettyjen parlamenttivaalien jälkeen.

18

Belgian hallitus ilmaisi vuonna 2015 halunsa vähentää valtion omistusosuutta julkisten yritysten pääomasta alle 50 prosenttiin, mikä johti parlamentaariseen keskusteluun ja tiettyjen julkisten yritysten uudistamisesta 21.3.1991 annetun lain muuttamisesta 16.12.2015 annettuun lakiin (loi modifiant la loi du 21 mars 1991 portant réforme de certaines entreprises publiques; Moniteur belge 12.1.2016, s. 763), jolla sallitaan Bpostin kaltaisten riippumattomien pörssinoteerattujen julkisten yritysten yksityistäminen.

19

Tämän lain nojalla Bpostin yhtiöjärjestystä muutettiin 11.5.2016 Bpostin osakkeenomistajien sääntömääräisessä ja ylimääräisessä yhtiökokouksessa siten, että kyseinen yritys voitiin yksityistää. Belgialaisessa sanomalehdessä kommentoitiin 12.5.2016 näiden osakkeenomistajien yhtiökokousten tulosta viittaamalla ”Bpostin yksityistämiseen”.

20

MT totesi 27.5.2016 vastauksena RTBF:n radio-ohjelmassa esitettyyn kysymykseen, että Bpost oli menettämässä asemansa julkisena yrityksenä, ja ilmoitti, että ”valtio myisi osan osakkeistaan”, että ”kyse on todella vain tunneista” ja että se menettäisi julkisen yrityksen asemansa, kun se integroidaan erääseen toiseen eurooppalaiseen postialan toimijaan, ja että 10 prosentin osuuden myynti Bpostin osakepääomasta alankomaalaiselle postialan toimijalle PostNL:lle oli neuvotteluvaiheessa.

21

MT vahvisti tämän tiedon ja täydensi sitä samana päivänä internetportaalin www.lavenir.net toimittajalle ja Le Soir ‑lehdessä ilmestyneen haastattelun yhteydessä ja viittasi uudelleen Belgian valtion suunnitelmaan luovuttaa osa Bpostin osakepääomasta ja täsmensi, että luovutustoimen jälkeen tämä omistusosuus oli noin 30–40 prosenttia.

22

Ennakkoratkaisupyynnön mukaan kyseisenä päivänä eli 27.5.2016 oli todellinen mahdollisuus, että Belgian postin yksityistäminen toteutuisi välittömästi alankomaalaisen postitoiminnan harjoittajan PostNL:n kanssa käynnissä olevien luottamuksellisten neuvottelujen etenemisen vuoksi. Lisäksi neuvottelijoiden aikataulun mukaan oli tarkoitus julkaista 6.6.2016 lehdistötiedote, jossa ilmoitetaan kyseessä olevan liiketoimen loppuun saattamisesta.

23

MT:n ilmoitusten jälkeen Bpost, jonka osakkeet oli noteerattu Brysselin Euronext-pörssissä, pyysi kuitenkin välittömästi FSMA:ta keskeyttämään sen osakkeita koskevat toiminnat, mistä seurasi, että Bpostin ja PostNL:n väliset neuvottelut niiden mahdollisesta sulautumisesta keskeytettiin eikä sulautuminen toteutunut.

24

Tässä yhteydessä FSMA:n hallitus päätti 28.7.2016 aloittaa tutkinnan MT:n tiedotusvälineissä antamista lausunnoista. Tämän tutkinnan jälkeen FSMA:n seuraamuslautakunta teki useita alustavia päätöksiä, jotka MT riitautti tuloksetta.

25

FSMA:n seuraamuslautakunta totesi 11.5.2023 tekemällään päätöksellä, että MT oli 2.8.2002 annetun lain 25 §:n 1 momentin 1 kohdan b alakohdan vastaisesti antanut sisäpiiritietoa työnsä, ammattinsa tai tehtäviensä suorittamisen ulkopuolella, ja määräsi hänelle 12500 euron suuruisen hallinnollisen seuraamusmaksun.

26

MT on valittanut tästä päätöksestä cour d’appel de Bruxellesiin (Brysselin ylioikeus, Belgia), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, ja vetoaa ensisijaisesti siihen, että hän oli esiintynyt tiedotusvälineissä poliittisena vaikuttajana puolustaakseen julkisen sektorin tulevaisuutta ja aloittaakseen tältä osin demokraattisen keskustelun. Hän vetoaa erityisesti asetuksen N:o 596/2014 21 artiklassa säädettyyn poikkeukseen, joka koskee tietojen levittämistä tai ilmaisemista tiedotusvälineissä, ja väittää toimineensa tavanomaisen tehtävänsä puitteissa entisenä julkisten yritysten ministerinä ja että tämä ilmaiseminen oli tarpeen, jotta hän saattoi hoitaa tehtävänsä oppositiopuolueen jäsenenä. Hän väittää lisäksi, ettei ole saanut mitään etua tästä ilmaisemisesta ja ettei hänellä ole ollut aikomusta manipuloida markkinoita. Lopuksi hän väittää, että perusoikeuskirjan 11 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa taattujen sananvapauden ja lehdistönvapauden rajoituksia on tulkittava suppeasti.

27

FSMA:n johtokunta puolestaan väittää, että vaikka katsottaisiin, että asetuksen N:o 596/2014 21 artiklaa ei sovelleta yksinomaan ammattimaisiin toimittajiin, kyseisessä 21 artiklassa säädettyä poikkeusta sovelletaan ainoastaan henkilöihin, jotka hoitavat journalismiin rinnastettavaa tehtävää tai ammattia, ja että tällaista poikkeusta ei voida laajentaa koskemaan poliittisten vaikuttajien lausumia. FSMA:n johtokunta lisää, että kyseessä oleva ilmaiseminen ei missään tapauksessa ollut välttämätöntä eikä oikeassa suhteessa tavoitteeseen saada aikaan julkista keskustelua belgialaisten julkisten yritysten yksityistämisestä ja että tällainen keskustelu olisi ollut mahdollista saada aikaan muilla keinoilla kuin tällä ilmaisemisella. Lisäksi se katsoo, että voidakseen vedota poikkeukseen, joka koskee kieltoa levittää tai ilmaista sisäpiiritietoa työn, ammatin tai tehtävän yhteydessä, tämän levittämisen tai ilmaisemisen ja kyseessä olevan työn tai tehtävän välillä on oltava läheinen yhteys, josta ei ollut kyse nyt käsiteltävässä asiassa.

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että sekä direktiivin 2003/6 3 artiklassa että asetuksen N:o 596/2014 10 artiklassa säädetään poikkeuksesta yleiseen kieltoon, joka koskee sisäpiiritiedon levittämistä tai ilmaisemista, jos tämä levittäminen tai ilmaiseminen tapahtuu ”osana työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista”.

29

Kyseinen tuomioistuin pohtii MT:n kaltaisen poliittisen vaikuttajan sananvapauden rajoja ja toteaa, että nyt käsiteltävässä asiassa MT:lle ei ole koitunut mitään taloudellista etua sisäpiiritiedon ilmaisemisesta lehdistölle ja hän on ilmaissut tällaisen tiedon yksinomaan julkisen keskustelun herättämiseksi. Kyseinen tuomioistuin pohtii erityisesti sitä, voidaanko asetuksen N:o 596/2014 21 artiklaa soveltaa MT:hen direktiivin 2003/6 säännöksiä suotuisampana säännöksenä siltä osin kuin MT vetoaa siihen, että hän on toiminut entisten ministerintehtäviensä puitteissa ja oppositiopuolueen jäsenenä tarkoituksenaan varoittaa yleisöä johtavan julkisen yrityksen yksityistämissuunnitelmasta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii yleisemmin, voiko MT vedota poikkeukseen sisäpiiritiedon ilmaisemista koskevasta kiellosta silloin, kun tällainen ilmaiseminen on tapahtunut hänen tehtäviensä suorittamisen yhteydessä, kun otetaan huomioon, että vaikka MT:n tehtävät eivät tavallisesti edellytä tällaista ilmaisemista tiedotusvälineissä, ilmaiseminen on tapahtunut yleisen keskustelun herättämiseksi yleistä etua koskevasta kysymyksestä.

30

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo näin ollen, että pääasian ratkaisu riippuu muun muassa direktiivin 2003/6 3 artiklan ja asetuksen N:o 596/2014 10 ja 21 artiklan tulkinnasta.

31

Tässä tilanteessa cour d’appel de Bruxelles (Brysselin ylioikeus, Belgia) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

32

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tätä silmällä pitäen tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen. Unionin tuomioistuin saattaa myös joutua ottamaan huomioon sellaisia unionin oikeussääntöjä, joihin kansallinen tuomioistuin ei ole kysymyksessään viitannut (ks. vastaavasti tuomio 20.3.1986, Tissier,35/85, EU:C:1986:143, 9 kohta ja tuomio 26.03.2026, Isergartler,C‑618/24, EU:C:2026:251, 24 kohta).

33

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2003/6 3 artiklan a alakohtaa, siltä osin kuin siinä sallitaan sisäpiiritiedon ilmaiseminen työn, ammatin tai tehtävien tavanomaisen suorittamisen yhteydessä, luettuna perusoikeuskirjan 11 ja 52 artiklan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan ja yhdenvertaisuusperiaatteen valossa, tulkittava siten, että siinä kielletään poliittista vaikuttajaa ilmaisemasta tai levittämästä sisäpiiritietoa tiedotusvälineissä julkisen yrityksen meneillään olevan yksityistämistoimen kritisoimiseksi ja julkisen keskustelun aloittamiseksi yleistä etua koskevasta kysymyksestä. Direktiivin 2003/6 3 artiklan a alakohta, jota sovellettiin pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, vastaa asetuksen N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohtaa.

34

Kun otetaan huomioon, että direktiivi 2003/6 on kumottu ja korvattu asetuksella N:o 596/2014 3.7.2016 alkavin vaikutuksin ja että kyseisellä asetuksella ja erityisesti sen 21 artiklalla, joka koskee tietojen ilmaisemista tai levittämistä tiedotusvälineissä, on otettu käyttöön erityinen järjestelmä, jota sovelletaan silloin, kun ilmaiseminen tapahtuu ”journalistisiin tarkoituksiin tai tiedotusvälineissä tapahtuvan muunlaisen ilmaisun tarkoituksiin”, joka on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan lievempi kuin kyseisessä direktiivissä säädetty järjestelmä, se tiedustelee toisella kysymyksellään, sovelletaanko kyseistä 21 artiklaa poliittisten vaikuttajien tiedotusvälineissä ilmaisemiin tai levittämiin sisäpiiritietoihin, lähinnä sen arvioimiseksi, voidaanko tällaista suotuisampaa järjestelmää soveltaa pääasian tosiseikkoihin.

35

Siltä osin kuin on kyse siitä, ovatko asetuksen N:o 596/2014 21 artiklan säännökset kyseessä olevalla alalla lievempiä kuin direktiivin 2003/6 säännökset siten, että niitä voidaan soveltaa pääasiassa perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdassa taatun lievemmän lain taannehtivan soveltamisen perusteella (lex mitior), unionin tuomioistuin on jo todennut, että tämä kysymys riippuu siitä, miten kyseistä 21 artiklaa on tulkittava. Se on todennut myös, että kyseisen asetuksen 10 artikla vastaa direktiivin 2003/6 3 artiklan a alakohtaa eikä sen siten sellaisenaan voida katsoa sisältävän viimeksi mainitussa säännöksessä säädettyä sääntöä lievempää sääntöä ja että kyseisessä 21 artiklassa olevasta viittauksesta kyseiseen 10 artiklaan seuraa, että näiden artiklojen säännökset liittyvät läheisesti toisiinsa, joten niitä ei voida soveltaa erikseen. Kysymys siitä, voidaanko asetuksen N:o 596/2014 10 ja 21 artiklaa soveltaa pääasiassa, kuuluu siten ennakkoratkaisukysymysten asiasisällön tarkastelun yhteyteen (tuomio 15.3.2022, Autorité des marchés financiers,C‑302/20, EU:C:2022:190, 59 ja 60 kohta).

36

Edellä esitetyn perusteella ei ole poissuljettua, että pääasia kuuluu asetuksen N:o 596/2014 10 artiklan eikä direktiivin 2003/6 3 artiklan soveltamisalaan.

37

Näin ollen on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kahdella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, lähinnä, onko direktiivin 2003/6 3 artiklan a alakohtaa, asetuksen N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohtaa ja 21 artiklaa, luettuina perusoikeuskirjan 11 ja 52 artiklan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan ja yhdenvertaisuusperiaatteen valossa, tulkittava siten, että se, että poliittinen vaikuttaja ilmaisee sisäpiiritietoa tiedotusvälineissä julkisen yrityksen meneillään olevan yksityistämistoimen kritisoimiseksi ja julkisen keskustelun herättämiseksi yleistä etua koskevasta kysymyksestä, voi tapahtua osana direktiivin 2003/6 3 artiklan a alakohdassa ja asetuksen N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua hänen tehtäviensä tavanomaista suorittamista, ja voidaanko mainittua 21 artiklaa soveltaa tällaiseen ilmaisemiseen.

38

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on muistutettava, että asetuksen N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, että saman asetuksen 14 artiklan c alakohdassa kielletyllä sisäpiiritiedon laittomalla ilmaisemisella tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö, jolla on hallussaan sisäpiiritietoa, ilmaisee kyseisen sisäpiiritiedon toiselle henkilölle, jollei tämä ilmaiseminen tapahdu osana työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista.

39

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, asetuksen N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohta, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 14 artiklan c alakohdan kanssa, vastaa olennaisilta osin direktiivin 2003/6 3 artiklan a alakohtaa, jossa jäsenvaltiot velvoitettiin kieltämään sisäpiiritiedon ilmaiseminen. Koska asetuksen N:o 596/2014 10 artiklassa säädetään erityisesti, että sisäpiiritiedon ilmaiseminen ei ole laitonta silloin, kun se tapahtuu osana työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista, siihen sisältyy sama poikkeus sisäpiiritiedon ilmaisemisen kiellosta kuin kyseisen direktiivin mainittuun säännökseen (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2022, Autorité des marchés financiers,C‑302/20, EU:C:2022:190, 76 kohta).

40

Tämän poikkeuksen ulottuvuuden määrittämiseksi on muistutettava, että – kuten erityisesti asetuksen N:o 596/2014 johdanto-osan 2 ja 24 perustelukappaleesta sekä sen 1 artiklasta ilmenee –, sitä edeltäneen direktiivin tavoin sen tarkoituksena on muun muassa varmistaa unionin rahoitusmarkkinoiden luotettavuus ja lujittaa sijoittajien luottamusta näihin markkinoihin; luottamukseen vaikuttaa muun muassa se seikka, että sijoittajia kohdellaan yhdenvertaisesti ja suojataan sisäpiiritiedon väärinkäytöltä (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2022, Autorité des marchés financiers,C‑302/20, EU:C:2022:190, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 16.4.2026, Brännelius,C‑229/24, EU:C:2026:298, 51 kohta).

41

Asetuksen N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohtaan sisältyvää poikkeusta on siten direktiivin 2003/6 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen tavoin tulkittava suppeasti, mikä edellyttää sisäpiiritiedon ilmaisemisen ja kyseisen työn, ammatin tai tehtävien ”tavanomaisen suorittamisen” välistä ”läheistä yhteyttä”, koska tällaisen tiedon ilmaiseminen on sallittua ainoastaan, jos se on tämän suorittamisen kannalta ehdottoman tarpeellista ja jos suhteellisuusperiaatetta noudatetaan (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2022, Autorité des marchés financiers,C‑302/20, EU:C:2022:190, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Unionin tuomioistuin on jo todennut, että asetuksen N:o 596/2014 21 artiklan valossa kyseisen asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla läheistä yhteyttä koskevalla vaatimuksella on erityispiirteitä, jotka liittyvät sisäpiiritiedon ilmaisemiseen ”journalistisiin tarkoituksiin”, joten mainitun asetuksen 10 ja 21 artiklaa on tällaisessa asiayhteydessä tulkittava siten, että sisäpiiritiedon ilmaiseminen journalistisiin tarkoituksiin on laillista silloin, kun sitä on pidettävä tarpeellisena työn, ammatin tai tehtävien suorittamiseksi ja suhteellisuusperiaatteen mukaisena (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2022, Autorité des marchés financiers,C‑302/20, EU:C:2022:190, 81 ja 89 kohta).

43

Nyt käsiteltävässä asiassa ei yhtäältä voida heti aluksi sulkea pois sitä, että se, että poliittinen vaikuttaja ilmaisee sisäpiiritiedon, voi kuulua hänen tehtäviensä tavanomaisen suorittamiseen ja että se on siten asetuksen N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla laillista.

44

Näin on erityisesti silloin, kun poliittinen vaikuttaja, riippumatta parlamentaaristen tehtävien suorittamisesta, on poliittisessa oppositiopuolueessa aktiivinen ja vaikutusvaltainen jäsen, jonka rooli demokraattisessa yhteiskunnassa on olennainen ja jonka tarkoituksena on sisäpiiritietoa paljastamalla vastustaa hallituksen tai parlamentaarisen enemmistön harjoittamaa politiikkaa tai paljastaa se sekä puolustaa sellaisten äänestäjien etuja, jotka eivät tue kyseistä hallitusta ja enemmistöä, tuomalla näiden vaatimukset ja kannat osaksi julkista keskustelua.

45

Tällaisella poliittisella vaikuttajalla on lisäksi intressi saattaa yleisön tietoon näkemyksensä ajankohtaisista asioista ja ilmaista toimeenpanovaltaan kohdistuva kritiikkinsä yleistä etua koskevassa keskustelussa (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.10.2020, Kiliçdaroğlu v. Turkki (CE:ECHR:2020:1027JUD001655818, 48 ja 49 kohta).

46

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää tältä osin, että pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan MT oli entinen ministeri ja oppositiopuolueen vaikutusvaltainen jäsen ja että hän oli tässä ominaisuudessaan ilmaissut radiossa ja lehdistössä tiedon Belgian postitoiminnan pääasiallisen harjoittajan lähitulevaisuudessa tapahtuvasta yksityistämisestä. Vaikka kyseisen tuomioistuimen mukaan – ja kuten ensimmäisessä kysymyksessä nimenomaisesti mainitaan – hänen tehtäviinsä ei tavallisesti sisältynyt tämäntyyppistä sisäpiiritiedon levittämistä tiedotusvälineissä, tällainen ilmaiseminen on tapahtunut nimenomaan julkisen keskustelun herättämiseksi yleistä etua koskevasta kysymyksestä ja julkisen yrityksen välittömässä lähitulevaisuudessa tapahtuvaa yksityistämistä koskevan arkaluonteisen ja erityisen tärkeän liiketoimen kritisoimiseksi.

47

Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan sisäpiiritiedon ilmaiseminen voi – jollei tarkistuksista, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on suoritettava, muuta johdu – kuulua MT:n tehtävien tavanomaisen suorittamisen piiriin ja jäädä siten asetuksen N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohdassa säädetyn kiellon soveltamisalan ulkopuolelle, jos viimeksi mainitusta säännöksestä johtuvia muita edellytyksiä noudatetaan tämän tuomion 41 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

48

Kun toisaalta otetaan huomioon se, että pääasiassa kyseessä oleva ilmaiseminen tapahtui tiedotusvälineissä, on selvitettävä – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää toisessa kysymyksessään –, voiko tällainen ilmaiseminen kuulua kyseisen asetuksen 21 artiklan, jossa säännellään nimenomaisesti sisäpiiritiedon julkistamista tiedotusvälineissä ja jossa edellytetään, että kyseisen asetuksen 10 artiklaa sovellettaessa otetaan huomioon muun muassa lehdistönvapautta ja sananvapautta koskevat säännöt, soveltamisalaan.

49

Asetuksen N:o 596/2014 21 artiklassa säädetään, että sovellettaessa muun muassa kyseisen asetuksen 10 artiklaa, jos tietoja ilmaistaan journalistisiin tarkoituksiin tai tiedotusvälineissä tapahtuvan muunlaisen ilmaisun tarkoituksiin, tällaista tiedon ilmaisemista arvioitaessa on otettava huomioon lehdistönvapautta ja ilmaisunvapautta muissa tiedotusvälineissä koskevat säännöt samoin kuin toimittajan ammattia koskevat säännöt, paitsi jos tiedot ilmaissut henkilö tai hänen lähipiiriinsä kuuluvat henkilöt saavat suoraan tai välillisesti siitä hyötyä tai kyseinen henkilö pyrkii kyseisten tietojen ilmaisemisella tai levittämisellä johtamaan markkinoita harhaan.

50

Kuten unionin tuomioistuin on jo täsmentänyt, asetuksen N:o 596/2014 21 artikla ei ole itsenäinen perusta, jolla poiketaan kyseisen asetuksen 10 artiklasta silloin, kun ratkaistaan, onko sisäpiiritiedon ilmaiseminen journalistisiin tarkoituksiin tai tiedotusvälineissä tapahtuvan muunlaisen ilmaisun tarkoituksiin laillista vai laitonta. Tällaisen ratkaisun on perustuttava kyseiseen 10 artiklaan samalla, kun huomioon otetaan mainittuun 21 artiklaan sisältyvät täsmennykset (tuomio 15.3.2022, Autorité des marchés financiers,C‑302/20, EU:C:2022:190, 75 kohta).

51

Nyt käsiteltävässä asiassa sen ratkaisemiseksi, tarkoitetaanko kyseisessä 21 artiklassa tarkoitetulla sisäpiiritietojen ilmaisemisella tai levittämisellä journalistisiin tarkoituksiin tai ”tiedotusvälineissä tapahtuvan muunlaisen ilmaisun tarkoituksiin” tilannetta, jossa poliittinen vaikuttaja ilmaisee sisäpiiritiedon tai levittää sitä tiedotusvälineissä, joko lehdistössä taikka muissa tiedotusvälineissä, kuten radiossa, on muistutettava, että unionin oikeussäännön tulkinta edellyttää, että huomioon otetaan paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys, johon se kuuluu, sekä sen toimen tavoitteet ja tarkoitus, jonka osa se on (tuomio 15.3.2022, Autorité des marchés financiers,C‑302/20, EU:C:2022:190, 63 kohta).

52

Asetuksen N:o 596/2014 21 artiklan sanamuodosta on todettava, että ilmaisulla ”tiedotusvälineissä tapahtuvan muunlaisen ilmaisun tarkoituksiin” tarkoitetaan yleisesti – ja kuten kyseisen 21 artiklan otsikostakin ilmenee – tietojen ilmaisemista tai levittämistä tiedotusvälineissä, eikä se näin ollen välttämättä koske ainoastaan sellaista tietojen ilmaisemista, joka muodostuu toimittajien suorittamasta tietojen julkaisemisesta tai jonka tarkoituksena on journalistinen toiminta, vaan myös sellaista tietojen ilmaisemista, jonka voivat suorittaa muut henkilöt, joiden roolia ja tehtäviä on kuitenkin tutkittava tapauskohtaisesti ja ottaen huomioon kaikki yksittäistapauksen olosuhteet.

53

Asetuksen N:o 596/2014 asiayhteydestä ja tavoitteista on todettava, että muun muassa sen johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisellä asetuksella pyritään varmistamaan rahoitusmarkkinoiden luotettavuus kieltämällä sisäpiirikauppojen ja sisäpiiritiedon laittoman ilmaisemisen kaltainen markkinoiden väärinkäyttö. Mainitun asetuksen johdanto-osan 77 perustelukappaleesta ilmenee vielä, että tähän tavoitteeseen pyritään kunnioittamalla perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja periaatteita, erityisesti lehdistönvapautta ja ilmaisunvapautta muissa tiedotusvälineissä, sellaisina kuin ne taataan unionissa ja jäsenvaltioissa ja vahvistetaan perusoikeuskirjan 11 artiklassa sekä mainitaan lisäksi asetuksen N:o 596/2014 21 artiklassa (tuomio 15.3.2022, Autorité des marchés financiers,C‑302/20, EU:C:2022:190, 65 kohta).

54

Jotta voidaan ottaa huomioon näiden perusvapauksien merkitys kaikissa demokraattisissa yhteiskunnissa, 21 artiklassa olevia käsitteitä ”journalistisiin tarkoituksiin” ja ”tiedotusvälineissä tapahtuvan muunlaisen ilmaisun tarkoituksiin” on tulkittava laajasti (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2022, Autorité des marchés financiers,C‑302/20, EU:C:2022:190, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Näin ollen asetuksen N:o 596/2014 21 artiklan sanamuodosta sekä asiayhteydestä, johon se kuuluu, ja kyseisen asetuksen tavoitteista seuraa, että se, että poliittinen vaikuttaja ilmaisee sisäpiiritietoa tiedotusvälineissä, voi kuulua ilmaisun ”tai tiedotusvälineissä tapahtuvan muunlaisen ilmaisun tarkoituksiin” soveltamisalaan, joten kyseistä 21 artiklaa voidaan soveltaa tällaisessa tapauksessa.

56

On kuitenkin vielä muistutettava, että kyseisen 21 artiklan soveltaminen riippuu myös siitä, täyttyvätkö tässä artiklassa säädetyt ja tämän tuomion 49 kohdassa mainitut kaksi kielteistä edellytystä eli yhtäältä se, etteivät kyseiset henkilöt tai heidän lähipiiriinsä kuuluvat henkilöt saa suoraan tai välillisesti hyötyä tai voittoa kyseisten tietojen ilmaisemisesta tai levittämisestä, ja toisaalta se, ettei kyseinen henkilö pyri kyseisten tietojen ilmaisemisella johtamaan markkinoita harhaan.

57

Tältä osin on täsmennettävä ensinnäkin, että kyseessä olevan hyödyn tai voiton on periaatteessa oltava luoteeltaan taloudellista siten, että sillä on oltava suoraan tai välillisesti myönteinen – vaikka se tapahtuisikin viivästyneesti – vaikutus tietoa levittävän henkilön tai hänen lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden varallisuustilanteeseen. Kuten kyseisen asetuksen 23 perustelukappaleesta ilmenee, sisäpiirikaupan olennaisena piirteenä on se, että sisäpiiritiedosta saadaan perusteetonta etua markkinoilla tehtävän kaupan muodossa. Näin ollen yksinomaan poliittista menestystä, joka ei sisällä mitään luonteeltaan taloudellista voittoa ja jonka asianomainen henkilö tai hänen poliittinen puolueensa mahdollisesti saa tällaisen levittämisen seurauksena, ei voida pitää asetuksen N:o 596/2014 21 artiklassa tarkoitettuna ”hyötynä” tai ”voittona”.

58

Toiseksi sen kysymyksen osalta, oliko MT:n lausunnoilla tarkoitus johtaa markkinoita harhaan, sekä ennakkoratkaisupyynnöstä että unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkistuksesta muuta johdu, ettei näin ole ollut nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.

59

Päätelmistä, jotka on tehtävä asetuksen N:o 596/2014 21 artiklan soveltamisesta sen 10 artiklan kannalta, on muistutettava, että mainitussa 21 artiklassa säädettyä poikkeusta on tulkittava siten, että säilytetään viimeksi mainitun säännöksen tehokas vaikutus suhteessa sen tarkoitukseen – sellaisena kuin se on ilmaistu myös kyseisen asetuksen johdanto-osan 77 perustelukappaleessa, jonka sisältö on olennaisesti sama kuin direktiivin 2003/6 44 perustelukappale – eli erityisesti perusoikeuskirjan 11 artiklassa taatun lehdistönvapauden ja sananvapauden muissa tiedotusvälineissä kunnioittamiseen (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2022, Autorité des marchés financiers,C‑302/20, EU:C:2022:190, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, perusoikeuskirjan 11 artiklassa tunnustettu sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus ovat osa demokraattiseen ja moniarvoiseen yhteiskuntaan liittyvää olennaista perustaa ja kuuluvat arvoihin, joille unioni SEU 2 artiklan mukaisesti perustuu. Puuttumisen tässä 11 artiklassa taattuihin oikeuksiin ja vapauksiin on siis tällaisessa asiayhteydessä rajoituttava täysin välttämättömään (tuomio 4.10.2024, Real Madrid Club de Fútbol,C‑633/22, EU:C:2024:843, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61

Perusoikeuskirjan 11 artiklan tulkinnassa on lisäksi perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan nojalla otettava huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaa koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö (tuomio 15.3.2022, Autorité des marchés financiers,C‑302/20, EU:C:2022:190, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että poikkeuksia, joita sananvapauteen sovelletaan, on tulkittava suppeasti ja että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa ei jätetä juurikaan tilaa sananvapauden rajoituksille poliittisen keskustelun tai yleisessä intressissä olevien kysymysten alalla. Yleisessä intressissä olevia kysymyksiä ovat kysymykset, jotka saattavat legitiimisti kiinnostaa yleisöä, ja kysymykset, jotka herättävät yleisön mielenkiinnon tai huolestuttavat sitä huomattavasti etenkin siitä syystä, että ne koskevat kansalaisten hyvinvointia tai ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä (tuomio 4.10.2024, Real Madrid Club de Fútbol (C‑633/22, EU:C:2024:843, 53 ja 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin korostaa tässä yhteydessä lehdistöllä demokraattisessa yhteiskunnassa olevaa perustavanlaatuista tehtävää, joten lehdistölle annettavilla takeilla on erityistä merkitystä. Vaikka lehdistö ei saa ylittää tiettyjä rajoja, jotka liittyvät etenkin muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien suojaamiseen, sen on kuitenkin velvollisuuksiaan ja vastuutaan noudattaen esitettävä tietoja ja ajatuksia kaikista yleisessä intressissä olevista kysymyksistä. Muussa tapauksessa lehdistö ei voisi hoitaa välttämätöntä public wathchdog ‑tehtäväänsä (vallan vahtikoira). Sille, että on demokraattisen yhteiskunnan edun mukaista varmistaa lehdistönvapaus ja ylläpitää sitä, on siis annettava suurta painoarvoa, kun selvitetään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa edellytetyllä tavalla, onko kyseessä oleva puuttuminen asianmukaisessa suhteessa tavoiteltuun hyväksyttävään päämäärään (tuomio 4.10.2024, Real Madrid Club de Fútbol,C‑633/22, EU:C:2024:843, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64

Lausunnot, jotka poliittinen vaikuttaja antaa saadakseen aikaan julkista keskustelua julkisen yrityksen lähitulevaisuudessa tapahtuvan yksityistämisen kaltaisista yleistä etua koskevista kysymyksistä, voivat kuitenkin kuulua tällaisen henkilön sananvapauden piiriin poliittisen keskustelun ja yleistä etua koskevien kysymysten alalla tämän tuomion 62 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

65

Kuten unionin tuomioistuin on useaan otteeseen täsmentänyt, perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistetut oikeudet ja vapaudet eivät ole ehdottomia, vaan ne on suhteutettava siihen tehtävään, joka niillä on yhteiskunnassa (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2020, La Quadrature du Net ym.,C‑511/18, C‑512/18 ja C‑520/18, EU:C:2020:791, 120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 4.10.2024, Real Madrid Club de Fútbol,C‑633/22, EU:C:2024:843, 47 kohta).

66

Kuten perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdasta ilmenee, siinä sallitaan näiden oikeuksien ja vapauksien käyttämisen rajoittaminen, kunhan näistä rajoituksista säädetään lailla mainittujen oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen ja kunhan ne suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.

67

Näin ollen asetuksen N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohdasta johtuvaa vaatimusta, jonka mukaan tämän kaltaisen ilmaisemisen on oltava tarpeellista poliittisen vaikuttajan tehtävien suorittamiseksi ja oikeasuhteista, on arvioitava ottamalla huomioon se, että kyseistä 10 artiklan 1 kohtaa, jolla rajoitetaan perusoikeuskirjan 11 artiklassa taattua perusoikeutta, on tulkittava perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2022, Autorité des marchés financiers,C‑302/20, EU:C:2022:190, 81 kohta).

68

Kuten julkisasiamies on lähinnä todennut ratkaisuehdotuksensa 109 kohdassa, MT:n sananvapauden rajoituksesta, joka johtuu pääasiassa kyseessä olevan sisäpiiritiedon ilmaisemista koskevasta kiellosta, säädetään ensinnäkin lailla, täsmälleen sanottuna sekä asetuksessa N:o 596/2014 että 2.8.2002 annetussa laissa, toiseksi siinä kunnioitetaan kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä, koska tällaista kieltoa ei ole asetettu ehdottomasti, kun otetaan huomioon kyseisen asetuksen 10 ja 21 artiklan säännökset, ja kolmanneksi sillä pyritään lähtökohtaisesti rahoitusmarkkinoiden luotettavuuden suojaamista koskevaan yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen.

69

Vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia sekä pääasiassa kyseessä olevan tietojen ilmaisemisen välttämättömyyttä että oikeasuhteisuutta, unionin tuomioistuin on lisäksi kuitenkin toimivaltainen antamaan tälle ohjeita, joiden avulla se voi ratkaista asian (ks. vastaavasti tuomio 28.2.2018, M.A.T.I. SUD ja Duemme SGR, C‑523/16 ja C‑536/16, EU:C:2018:122, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

70

Tältä osin arvioitaessa tällaisen ilmaisemisen välttämättömyyttä poliittisen vaikuttajan tehtävien hoitamisessa on otettava huomioon se, että tällaisten tehtävien hoitamiseksi on voitava saada aikaan julkista keskustelua kansallisen postiyrityksen yksityistämishankkeen kaltaisesta yleistä etua koskevasta kysymyksestä.

71

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tässä tutkinnassa otettava huomioon muun muassa asiayhteys, jossa tämä ilmaiseminen on tapahtunut.

72

Erityisesti siltä osin kuin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan MT:n tavoitteena hänen ilmaistessaan Bpostin lähitulevaisuudessa tapahtuvaa yksityistämistä koskevia tietoja oli saada aikaan julkista keskustelua yleistä etua koskevasta kysymyksestä, on tutkittava, oliko tämä ilmaiseminen yhtäältä välttämätöntä tätä tarkoitusta varten, kun otetaan huomioon se, että julkisten yritysten yksityistämisestä oli jo keskusteltu Belgiassa tämän tuomion 18 kohdassa mainitun 16.12.2015 annetun lain antamista edeltäneiden keskustelujen aikana, ja se, että – kuten tämän tuomion 22 kohdassa on todettu – neuvotteluaikataulun mukaisesti oli tarkoitus julkaista 6.6.2016 lehdistötiedote yksityistämisen päätökseen saattamisesta, ja oliko toisaalta tällaisen tiedon ilmaiseminen, jossa nyt käsiteltävänä olevassa asiassa täsmennettiin kyseessä olevaan liiketoimeen osallistuvien toimijoiden henkilöllisyys sekä Belgian valtion uusi osuus Bpostin pääomasta tämän liiketoimen jälkeen, tarkoituksenmukaisin keino tiedottaa yleisölle asianomaista jäsenvaltiota koskevasta tapahtumasta julkisen keskustelun aikaan saamiseksi.

73

Sen kysymyksen osalta, onko kyseisen sisäpiiritiedon ilmaiseminen suhteellisuusperiaatteen mukaista, on tutkittava, onko sananvapauden rajoitus, joka tällaisesta ilmaisemiskiellosta aiheutuisi, liiallinen siihen vahinkoon nähden, jota tällaisesta ilmaisemisesta voisi aiheutua rahoitusmarkkinoiden luotettavuudelle (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2022, Autorité des marchés financiers,C‑302/20, EU:C:2022:190, 84 kohta).

74

Tarkasteltaessa sitä, mitä seikkoja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava huomioon tätä arviointia tehdessään, on otettava huomioon ensinnäkin tällaisen rajoituksen mahdollinen ehkäisevä vaikutus asianomaisen poliittisen vaikuttajan tehtävien hoitamiselle ja erityisesti hänen sananvapautensa takaamiselle poliittisessa keskustelussa tämän tuomion 62 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

75

Toiseksi on myös tutkittava, onko pääasiassa kyseessä olevan sisäpiiritiedon ilmaiseminen oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään saada aikaan julkista keskustelua yleistä etua koskevista kysymyksistä, joihin yleisöllä voi olla legitiimi intressi tai jotka huolestuttavat sitä huomattavasti, ja onko tällainen ilmaiseminen liiallista siihen vahinkoon nähden, joka siitä voi aiheutua rahoitusmarkkinoiden luotettavuudelle.

76

Kolmanneksi huomioon on otettava kyseessä olevan sisäpiiritiedon ilmaisemisen kielteiset vaikutukset rahoitusmarkkinoiden luotettavuuden kannalta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia muun muassa, onko tämä ilmaiseminen voinut johtaa sisäpiirikauppoihin, joista on voinut aiheutua sijoittajille taloudellisia menetyksiä ja luottamuksen menettäminen rahoitusmarkkinoihin (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2022, Autorité des marchés financiers,C‑302/20, EU:C:2022:190, 87 kohta).

77

Edellä todettujen seikkojen perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että direktiivin 2003/6 3 artiklan a alakohtaa, asetuksen N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohtaa ja kyseisen asetuksen 21 artiklaa, luettuina perusoikeuskirjan 11 ja 52 artiklan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan ja yhdenvertaisuusperiaatteen valossa, on tulkittava siten, että se, että poliittinen vaikuttaja ilmaisee tiedotusvälineissä sisäpiiritietoa kritisoidakseen meneillään olevaa julkisen yrityksen yksityistämistoimea ja saadakseen aikaan julkista keskustelua yleistä etua koskevasta kysymyksestä, voi tapahtua osana direktiivin 2003/6 3 artiklan a alakohdassa ja asetuksen N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua hänen tehtäviensä tavanomaista suorittamista ja että kyseisen asetuksen 21 artiklaa voidaan soveltaa tällaiseen ilmaisemiseen, kunhan tämä ilmaiseminen, jota on arvioitava ottamalla huomioon kyseisen poliittisen vaikuttajan sananvapaus, on välttämätöntä näiden tehtävien hoitamiseksi ja se tapahtuu suhteellisuusperiaatetta noudattaen.

78

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28.1.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY 3 artiklan a alakohtaa, markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta 16.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohtaa ja kyseisen asetuksen 21 artiklaa, luettuina Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 ja 52 artiklan, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn sopimuksen 10 artiklan ja yhdenvertaisuusperiaatteen valossa,

on tulkittava siten, että

se, että poliittinen vaikuttaja ilmaisee tiedotusvälineissä sisäpiiritietoa kritisoidakseen meneillään olevaa julkisen yrityksen yksityistämistoimea ja saadakseen aikaan julkista keskustelua yleistä etua koskevasta kysymyksestä, voi tapahtua osana direktiivin 2003/6 3 artiklan a alakohdassa ja asetuksen N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua hänen tehtäviensä tavanomaista suorittamista ja että kyseisen asetuksen 21 artiklaa voidaan soveltaa tällaiseen ilmaisemiseen, kunhan tämä ilmaiseminen, jota on arvioitava ottamalla huomioon kyseisen poliittisen vaikuttajan sananvapaus, on välttämätöntä näiden tehtävien hoitamiseksi ja se tapahtuu suhteellisuusperiaatetta noudattaen.