–

”Vodosnabdyavane i kanalizatsia” EAD, edustajinaan G. D. Dobrev, Z. I. Gadzheva, L. I. Todev ja T. Mirchev, advokati,

–

Bulgarian hallitus, asiamiehinään T. Mitova ja R. Stoyanov,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään P. Kienapfel, G. Koleva, N. Nikolova ja P. Ondrůšek,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29) 3 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat ”Vodosnabdyavane i kanalizatsia” EAD (jäljempänä VIK) ja ED ja joka koskee ED:n omistamaan kiinteistöön liittyvien vesilaskujen maksamatta jättämistä.

3

Direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.”

4

Velvoitteista ja sopimuksista annetun lain (Zakon za zadalzheniyata i dogovorite; DV nro 275, 22.11.1950; jäljempänä ZZD) 84 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jos velvoitteen täyttämiselle on asetettu määräaika, velallisen velvoitteiden laiminlyönti alkaa sen päättyessä – –”

5

ZZD:n 114 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Vanhentumisaika alkaa päivästä, jona saatava erääntyy.

– –”

6

VIK tarjoaa asiakkailleen Burgasin kaupungissa (Bulgaria) vedenjakelu- ja viemäröintipalveluja sellaisten yksittäisten sopimusten perusteella, jotka sisältävät yleisiä ehtoja näiden palvelujen toimittamisesta käyttäjille (jäljempänä yleiset ehdot).

7

VIK nosti 27.10.2023 Rayonen sad – Burgasissa (Burgasin alioikeus, Bulgaria), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, kanteen, jolla se vaati, että kuluttaja ED velvoitetaan maksamaan tietyt hänen Burgasin kaupungissa omistamansa kiinteistön vedenkulutukseen liittyvät laskut.

8

VIK väittää erityisesti, että ED on velvollinen maksamaan sille korvauksena vedenkulutuksesta ajalla 17.3.2020–12.5.2023 693,56 Bulgarian levin (BGN) (n. 350 euroa) suuruisen pääoman, joka laskutettiin ajalla 25.8.2021–25.5.2023, laillisine korkoineen, jotka lasketaan päivästä, jona asia saatettiin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi, siihen saakka, kunnes saatava on lopullisesti maksettu, sekä 81,30 BGN:n (n. 41 euroa) suuruisen viivästyskoron ajalta 25.9.2021–24.10.2023.

9

VIK väittää antaneensa kyseiseltä kaudelta laskut, joita ED ei ollut maksanut yleisten sopimusehtojen 33 §:n 2 momentissa asetetussa 30 päivän määräajassa.

10

ED kiistää vaaditut saatavat määrältään ja esittää muun muassa väitteen, joka koskee saatavan lakkaamista kolmen vuoden vanhentumisajan päättymisen jälkeen.

11

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että yleisten sopimusehtojen 33 §:n 1 momentin mukaan VIK antaa asiakkailleen suorittamistaan vedenjakelu- ja viemäröintipalveluista kuukausilaskut. Yleisten sopimusehtojen 33 §:n 2 momentin mukaan kuluttajan on maksettava kyseiset määrät 30 päivän kuluessa laskun antamispäivästä.

12

Lisäksi yleisten sopimusehtojen 42 §:n mukaan kuluttaja, joka ei täytä maksuvelvollisuuttaan asetetussa määräajassa, on velvollinen maksamaan VIK:lle lakisääteistä korkoa vastaavan korvauksen.

13

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee, että ZZD:n 84 §:n 1 momentin ja 114 §:n mukaan VIK:n saatava erääntyy ja vanhentumisaika alkaa kulua 30 päivän kuluttua siitä, kun VIK antaa laskun.

14

Tästä seuraa, että määräajan alkamisajankohdan määräytyminen riippuu VIK:n toiminnasta ja tarkemmin sanottuna laskujen antamisesta. VIK on kuitenkin säännönmukaisesti jättänyt noudattamatta yleisten sopimusehtojen 33 §:n 1 momenttia, jossa se velvoitetaan noudattamaan kuukausiperusteista laskutusta.

15

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, onko yleisten sopimusehtojen 33 §:n 2 momentti mahdollisesti kohtuuton, koska VIK voi sen nojalla yksipuolisesti määrittää laskun antamisajankohdan perusteella saataviensa erääntymisen ja siihen liittyvät viivästyskorot ja näin ollen niitä koskevan vanhentumisajan alkamisajankohdan.

16

Tässä tilanteessa Rayonen sad – Burgas päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [direktiivin 93/13] 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että [Burgasin vesihuollon ja viemäröinnin] yleisten sopimusehtojen 33 §:n 2 momentissa vahvistetun kaltainen ehto aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten yleisistä sopimusehdoista johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille, kun otetaan huomioon, että näiden yleisten sopimusehtojen kyseisen ehdon mukaan Burgasin vesilaitoksen kuluttajille tuottamia palveluja koskevan saatavan perimiskelpoisuus tai saatavan vanhentumisajan alkaminen riippuu yksinomaan vesilaitoksen menettelystä laskua laadittaessa, vaikka se ei noudattaisi velvollisuuttaan noudattaa kuukausiperusteista laskutusta?”

17

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät näkökohdat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen käsiteltävikseen saatetut asiat (tuomio 22.2.2024, Ente Cambiano società cooperativa per azioni, C‑660/22, EU:C:2024:152, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

18

Koska ennakkoratkaisupyyntö toimii tämän menettelyn perustana, kansallisen tuomioistuimen on ennakkoratkaisupyynnössään selitettävä pääasian tosiseikat ja oikeudelliset seikat ja esitettävä tarvittava selostus niistä syistä, joiden perusteella se on valinnut ne unionin oikeuden säännökset ja määräykset, joiden tulkintaa se pyytää, sekä siitä yhteydestä, jonka se toteaa näiden säännösten ja määräysten ja sen kansallisen lainsäädännön välillä, jota sovelletaan sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa (tuomio 22.2.2024, Ente Cambiano società cooperativa per azioni, C‑660/22, EU:C:2024:152, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

19

On myös muistutettava, että olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 8.4.2025, Euroopan syyttäjänvirasto (Prosessuaalisten toimien tuomioistuinvalvonta), C‑292/23, EU:C:2025:255, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että yleisiin sopimusehtoihin sisältyvä ehto, jonka mukaan kuluttajan on maksettava hänen maksettavakseen kuuluvat määrät 30 päivän kuluessa laskun antamisesta, aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille.

21

On kuitenkin huomattava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole selvittänyt syitä, joiden vuoksi sen ennakkoratkaisukysymyksessä tarkoitetun sopimusmääräyksen tulkinta on tarpeen pääasian ratkaisemiseksi.

22

Sekä unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta että unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa käydystä keskustelusta nimittäin ilmenee, että pääasia koskee yleisten sopimusehtojen 33 §:n 1 momentissa määrätyn elinkeinonharjoittajan sopimusvelvoitteen soveltamista eli laskutuksen kuukausiperusteisuutta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epävarmuus ei kuitenkaan koske kyseisen 33 §:n 1 momenttia vaan pikemminkin sen 2 momenttia, joten on ilmeistä, ettei pääasian kohteella ole mitään yhteyttä pyydettyyn direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdan tulkintaan.

23

Ennakkoratkaisupyyntö on siis jätettävä tutkimatta.

24

On kuitenkin muistutettava, että ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on mahdollisuus esittää uusi ennakkoratkaisupyyntö, jossa se esittää unionin tuomioistuimelle kaikki seikat, joiden perusteella tämä voi antaa ratkaisun (tuomio 22.2.2024, Ente Cambiano società cooperativa per azioni, C‑660/22, EU:C:2024:152, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Rayonen sad – Burgasin 24.4.2024 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö jätetään tutkimatta.