–

”Cityland” EOOD, edustajanaan B. Velev, advokat,

–

Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika” – Veliko Tarnovo, edustajanaan B. M. Nikolov,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään P. Carlin ja D. Drambozova,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL 2006, L 347, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 5.12.2017 annetulla neuvoston direktiivillä (EU) 2017/2455 (EUVL 2017, L 348, s. 7) (jäljempänä arvonlisäverodirektiivi), 213 ja 273 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat ”Cityland” EOOD ja Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika” – Veliko Tarnovo (Veliko Tarnovon verotusmenettely- ja sosiaaliturva-alan valitusasioista vastaavan osaston johtaja, Bulgaria; jäljempänä Direktor) ja joka koskee Citylandin poistamista arvonlisäverovelvollisten rekisteristä (jäljempänä alv-rekisteri).

3

Arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään liiketoimista, joista on suoritettava arvonlisäveroa.

4

Direktiivin 213 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Verovelvollisen on ilmoitettava verovelvollisena harjoittamansa toiminnan alkamisesta, muuttumisesta ja loppumisesta.”

5

Direktiivin 214 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotka tekevät mahdolliseksi tunnistaa yksilöllisellä tunnisteella seuraavat henkilöt:

– –”

6

Direktiivin 273 artiklan sanamuoto on seuraava:

”Jäsenvaltiot voivat säätää muista arvonlisäveron kannon oikean toimittamisen varmistamiseksi ja petosten estämiseksi välttämättöminä pitämistään velvollisuuksista, ellei yhdenvertaisen kohtelun noudattamisesta verovelvollisten suorittamien jäsenvaltion sisäisten ja jäsenvaltioiden välisten liiketoimien välillä muuta johdu, ja jos nämä velvollisuudet eivät aiheuta rajanylitykseen liittyviä muodollisuuksia jäsenvaltioiden välisessä kaupassa.

Ensimmäisessä kohdassa säädettyä mahdollisuutta ei voida käyttää laskutusta koskevien lisävelvollisuuksien asettamiseen 3 luvussa vahvistettujen velvollisuuksien lisäksi.”

7

Arvonlisäverodirektiivin XII osastoon sisältyy 6 luku, jossa on 2 jakso, jonka otsikko on ”[Euroopan] yhteisöön sijoittautumattomien verovelvollisten suorittamia palveluja koskeva erityisjärjestelmä” ja johon kuuluvat direktiivin 362 ja 363 artikla.

8

Direktiivin 362 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tunnistamisjäsenvaltion on annettava yhteisöön sijoittautumattomalle verovelvolliselle yksilöllinen arvonlisäverotunniste tämän erityisjärjestelmän soveltamista varten ja ilmoitettava kyseinen tunniste hänelle sähköisesti. – –”

9

Direktiivin 363 artiklan sanamuoto on seuraava:

”Tunnistamisjäsenvaltio poistaa yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen tunnistamisrekisteristä seuraavissa tapauksissa:

– –

10

Kyseisessä 6 luvussa on 4 jakso, jonka otsikko on ”Kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyyntiä koskeva erityisjärjestelmä” ja johon kuuluvat arvonlisäverodirektiivin 369 q ja 369 r artikla.

11

Direktiivin 369 q artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tunnistamisjäsenvaltion on annettava tätä erityisjärjestelmää käyttävälle verovelvolliselle yksilöllinen arvonlisäverotunniste tämän erityisjärjestelmän soveltamista varten ja ilmoitettava kyseinen tunniste hänelle sähköisesti.

– –

4.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti annettua arvonlisäverotunnistetta käytetään vain tässä erityisjärjestelmässä.”

12

Direktiivin 369 r artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tunnistamisjäsenvaltio poistaa välittäjää käyttämättömän verovelvollisen tunnistamisrekisteristä seuraavissa tapauksissa:

– –

13

Arvonlisäverolain (Zakon za danak varhu dobavenata stoynost; DV nro 63, 4.8.2006), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä ZDDS), 106 §:n sanamuoto on seuraava:

”(1)   Tässä laissa tarkoitettu rekisteröinnin lakkaaminen (rekisteristä poistaminen) on menettely, joka johtaa siihen, ettei henkilö enää rekisteristä poistamisen jälkeen ole oikeutettu laskuttamaan arvonlisäveroa eikä vähentämään ostoihin sisältyvää veroa, jollei tässä laissa toisin säädetä.

(2)   Rekisteröinti päätetään

14

ZDDS:n 176 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Toimivaltainen veroviranomainen voi kieltäytyä rekisteröimästä henkilöä tai poistaa tämän rekisteristä, jos kyseinen henkilö

– –

– –”

15

ZDDS:n täydentävien säännösten 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tässä laissa tarkoitetaan

– –

– –”

16

Cityland on Bulgarian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka toimi rakennusalalla vuoteen 2019 saakka.

17

Vuonna 2022 yhtiössä tehtiin verotarkastus, jonka jälkeen organ po prihodite pri Teritorialna direktsia na Natsionalnata agentsia za prihodite Veliko Tarnovo (Bulgarian kansallisen keskusverohallinnon Veliko Tarnovon alueellinen veronkantoyksikkö) poisti 27.9.2022 tekemällään päätöksellä kyseisen yhtiön alv-rekisteristä ZDDS:n 176 §:n 3 momentin mukaisesti.

18

Veronkantoyksikkö katsoi, että yhtiö oli jatkuvasti laiminlyönyt ZDDS:ään perustuvia velvoitteitaan, koska se oli jättänyt maksamatta ilmoitetun arvonlisäveron yhteensä viideltä verokaudelta ajanjaksolla 1.9.2013–30.6.2018.

19

Direktor pysytti 27.9.2022 tehdyn päätöksen 19.12.2022 tekemällään päätöksellä.

20

Päätöksessään Direktor totesi, että Citylandin maksamatta oleva arvonlisäverovelka oli syyskuun 2013 verokaudelta 4144,59 Bulgarian leviä (BGN), toukokuun 2017 verokaudelta 0,46 BGN, maaliskuun 2018 verokaudelta 365,50 BGN, huhtikuun 2018 verokaudelta 49,66 BGN ja kesäkuun 2018 verokaudelta 27506,73 BGN.

21

Kyseisen päätöksen tekemiseen johtaneen menettelyn aikana Cityland väitti, että kyseessä oleva arvonlisävero, joka oli ilmoitettu mutta jota ei ollut maksettu, koski laskuja, jotka oli lähetetty ”Terem Ivaylo” EOOD:lle ja joita koskeva oikeudenkäynti oli vireillä, koska viimeksi mainittu ei ollut maksanut niissä mainittua arvonlisäveroa. Citylandin vaadittua ensimmäisen asteen veroviranomaisen päätöksen oikaisua Direktor katsoi, että kyseessä oleva arvonlisävero oli maksettu 27.10.2022 ja että maksettavana oli enää 6264,02 BGN:n suuruinen korko.

22

Cityland valitti 19.12.2022 tehdystä päätöksestä Administrativen sad Veliko Tarnovoon (Veliko Tarnovon hallintotuomioistuin, Bulgaria), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Kyseisellä tuomioistuimella on epäilyjä siitä, onko Bulgarian säännöstö, jossa säädetään mahdollisuudesta poistaa yhtiö alv-rekisteristä, unionin oikeuden mukainen, koska arvonlisäverodirektiivissä ei säädetä mahdollisuudesta sulkea verovelvollista arvonlisäverojärjestelmän ulkopuolelle.

23

Sen mukaan Bulgarian säännöstössä ei nimittäin edellytetä, että toimivaltaiset veroviranomaiset tutkivat kattavasti verovelvollisen toimintaa, jotta ne voivat päätellä, vaarantuvatko verotulot ja onko todennäköistä, että verovelvollinen syyllistyy veropetokseen. On päinvastoin niin, että jo se, että arvonlisäverosääntöjä, joihin kuuluvat erityisesti veroilmoituksen jättäminen myöhässä, arvonlisäveron maksaminen myöhässä tai arvonlisäverolaskun laatiminen viiveellä, on muodollisesti rikottu kolmesti, riittää siihen, että tällainen verovelvollinen suljetaan arvonlisäverojärjestelmän ulkopuolelle.

24

Käsiteltävässä asiassa toimivaltaiset veroviranomaiset totesivat sen mukaan niiden rikkomisten jatkuvuuden, joihin Cityland oli syyllistynyt, ja ottivat huomioon lähes kymmenen vuoden pituisen yhtäjaksoisen ajanjakson sekä laiminlyönnit, jotka koskivat vähäisiä maksamattomia arvonlisäveromääriä, joihin kuului esimerkiksi 0,46 BGN:n määrä vuoden 2017 osalta.

25

Tässä tilanteessa Administrativen sad Veliko Tarnovo on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

26

Kysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko arvonlisäverodirektiivin 213 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ja 273 artiklaa sekä oikeusvarmuuden periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa – sellaisena kuin kansalliset veroviranomaiset ja tuomioistuimet sitä tulkitsevat – säädetään toimivaltaisen veroviranomaisen mahdollisuudesta poistaa verovelvollinen alv-rekisteristä sillä perusteella, että tämä on laiminlyönyt arvonlisäveroa koskevia velvollisuuksiaan, tarkastelematta niiden rikkomisten luonnetta, joihin verovelvollinen on syyllistynyt, ja tämän menettelyä.

27

Näihin kysymyksiin vastaamiseksi on muistutettava siitä, että arvonlisäverodirektiivin 213 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan verovelvollisen on ilmoitettava verovelvollisena harjoittamansa toiminnan alkamisesta, muuttumisesta ja loppumisesta. Direktiivin 214 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotka tekevät mahdolliseksi tunnistaa verovelvolliset yksilöllisellä tunnisteella.

28

Direktiivin 214 artiklassa säädetyn verovelvollisten yksilöimisen keskeinen tavoite on arvonlisäverojärjestelmän toimivuuden varmistaminen. Unionin tuomioistuin on jo katsonut tältä osin, että arvonlisäverotunnisteen antaminen todistaa verovelvollisen verotusaseman arvonlisäveron soveltamisessa ja yksinkertaistaa verovelvollisten valvontaa veron kantamiseksi oikein (tuomio 14.3.2013, Ablessio,C‑527/11, EU:C:2013:168, 18 ja 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Arvonlisäverotunniste on tärkeä todiste suoritetuista liiketoimista. Arvonlisäverodirektiivissä edellytetään nimittäin useissa erityisesti laskutusta, ilmoitusta ja yhteenvetoilmoitusta koskevissa säännöksissä, että verovelvollisen tai tavaroiden tai palveluiden ostajan arvonlisäverotunniste on mainittava kyseisissä asiakirjoissa (tuomio 14.3.2013, Ablessio,C‑527/11, EU:C:2013:168, 20 kohta).

30

Unionin tuomioistuin on katsonut, että yhtäältä arvonlisäverodirektiivin 213 ja 214 artiklasta ilmenee, että jäsenvaltioilla on tiettyä harkintavaltaa silloin, kun ne päättävät toimista sen varmistamiseksi, että verovelvolliset yksilöidään arvonlisäverotuksessa, ja toisaalta tämä harkintavalta ei voi olla rajatonta. Vaikka jäsenvaltio voikin nimittäin olla antamatta verovelvolliselle yksilöllistä tunnistetta, mainittua mahdollisuutta ei voida käyttää ilman hyväksyttävää syytä (ks. vastaavasti tuomio 14.3.2013, Ablessio,C‑527/11, EU:C:2013:168, 22 ja 23 kohta ja tuomio 18.11.2021, Promexor Trade,C‑358/20, EU:C:2021:936, 41 kohta).

31

Kun on sen sijaan kyse sellaisten toimenpiteiden toteuttamisesta, jotka koskevat aiemmin annettujen arvonlisäverotunnisteiden poistamista, on täsmennettävä, että arvonlisäverodirektiivissä ei ole säännöksiä, joissa sallittaisiin yleisesti se, että jäsenvaltiot säätävät kansallisissa säännöstöissään alv-rekisteristä poistamisesta.

32

Kyseisen direktiivin 363 ja 369 r artiklassa tosin säädetään tapauksista, joissa jäsenvaltio poistaa verovelvollisen tunnistamisrekisteristä, josta säädetään unioniin sijoittautumattomien verovelvollisten suorittamia palveluja koskevassa erityisjärjestelmässä tai josta säädetään kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyyntiä koskevassa erityisjärjestelmässä. Tämä rekisteristä poistaminen tapahtuu muun muassa silloin, kun verovelvollinen jättää jatkuvasti noudattamatta sääntöjä, jotka koskevat asianomaista erityisjärjestelmää. Tällainen poistaminen ei kuitenkaan koske arvonlisäverotunnistetta, joka on annettu direktiivin 214 artiklan nojalla, vaan yksinomaan verovelvolliselle kyseisissä erityisjärjestelmissä annettua tunnistetta, kuten ilmenee direktiivin 362 ja 369 q artiklasta.

33

Lisäksi yhtäältä hallinnollisesta yhteistyöstä ja petosten torjunnasta arvonlisäverotuksen alalla 7.10.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 904/2010 (EUVL 2010, L 268, s. 1) 17 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 23 artiklassa viitataan annettuihin arvonlisäverotunnisteisiin, jotka eivät ole enää voimassa, ja muun muassa tunnisteisiin, jotka on poistettu tilanteessa, jossa henkilöt ovat ilmoittaneet virheellisiä tietoja saadakseen arvonlisäverotunnisteen tai eivät ole ilmoittaneet tietojaan koskevista muutoksista.

34

Toisaalta unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti arvonlisäverodirektiivin 2 ja 273 artiklasta, luettuina yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan kanssa, ilmenee, että jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki lainsäädännölliset ja hallinnolliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että arvonlisävero kannetaan täysimääräisesti kunkin jäsenvaltion alueella, sekä petosten torjumiseksi (tuomio 2.5.2018, Scialdone,C‑574/15, EU:C:2018:295, 26 kohta ja tuomio 17.5.2023, Cezam,C‑418/22, EU:C:2023:418, 26 kohta).

35

Unionin tuomioistuimen niin ikään vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioilla on lisäksi oikeutettu intressi toteuttaa asianmukaiset toimet taloudellisten etujensa suojaamiseksi, ja veropetosten, veronkierron ja mahdollisten väärinkäytösten estäminen on päämäärä, joka on arvonlisäverodirektiivissä tunnustettu ja johon siinä rohkaistaan (tuomio 14.3.2013, Ablessio,C‑527/11, EU:C:2013:168, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Tämän tuomion 30–35 kohdassa mainitut säännökset ja oikeuskäytäntö huomioiden on todettava, että käyttäessään harkintavaltaansa, joka koskee toimenpiteiden toteuttamista veron kannon oikean toimittamisen varmistamiseksi ja petosten estämiseksi, jäsenvaltiot voivat tarvittaessa säätää verovelvollisen poistamisesta alv-rekisteristä.

37

Sikäli kuin unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännöstö, jossa säädetään verovelvollisen poistamisesta alv-rekisteristä, on laadittu verovelvolliselle määrätyksi seuraamukseksi siitä, että tämä on jatkuvasti jättänyt noudattamatta arvonlisäverovelvollisuuksiaan, on muistutettava, että koska unionin lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu niiden seuraamusten osalta, joita sovelletaan unionin lainsäädännössä vahvistetussa järjestelmässä säädettyjen edellytysten noudattamatta jättämisen vuoksi, jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia valitsemaan niistä asianmukaisilta vaikuttavat seuraamukset (tuomio 17.5.2023, Cezam,C‑418/22, EU:C:2023:418, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Niiden on kuitenkin käytettävä toimivaltaansa yhtäältä unionin oikeuden ja sen yleisten periaatteiden ja näin ollen suhteellisuusperiaatteen ja verotuksen neutraalisuuden periaatteen mukaisesti (tuomio 17.5.2023, Cezam,C‑418/22, EU:C:2023:418, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Sen arvioimiseksi, onko seuraamus suhteellisuusperiaatteen mukainen, on otettava huomioon erityisesti rikkomisen, josta kyseisellä seuraamuksella on tarkoitus rangaista, luonne ja vakavuus sekä seuraamuksen määrän määrittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt (tuomio 11.4.2024, Legafact,C‑122/23, EU:C:2024:293, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Toisaalta tätä toimivaltaa käyttäessään jäsenvaltioiden on huolehdittava niiden vaatimusten noudattamisesta, jotka perustuvat hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen, joka kuvastaa unionin oikeuden yleistä periaatetta, jota on sovellettava verotarkastusmenettelyn yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 16.5.2024, Slovenské Energetické Strojárne,C‑746/22, EU:C:2024:403, 50 kohta).

40

On myös muistutettava, että jäsenvaltioiden on seuraamuksia valitessaan noudatettava tehokkuusperiaatetta, joka edellyttää, että käyttöön otetaan tehokkaita ja varoittavia seuraamuksia, jotta torjutaan arvonlisäveroalan yhdenmukaistettujen sääntöjen rikkomista ja suojellaan unionin taloudellisia etuja (tuomio 11.4.2024, Legafact,C‑122/23, EU:C:2024:293, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Kansallisessa säännöstössä säädettyä verovelvollisten, jotka laiminlyövät arvonlisäveroa koskevia velvoitteitaan, alv-rekisteristä poistamista niiden rikkomisten luonnetta analysoimatta, joihin on syyllistytty, ei voida pitää seuraamuksena, joka on tämän tuomion 38–40 kohdassa tarkoitettujen periaatteiden ja vaatimusten mukainen.

42

Kun nimittäin otetaan huomioon tämän tuomion 28 ja 29 kohdassa mieleen palautettu arvonlisäverotunnisteen tärkeys todisteena verovelvollisen verotusasemasta sekä suoritetuista liiketoimista, alv-rekisteristä poistetun verovelvollisen, jolla ei näin ollen ole voimassa olevaa arvonlisäverotunnistetta, tavaroiden ostajat ja palvelujen vastaanottajat eivät muun muassa voi olla varmoja siitä, että ne kykenevät osoittamaan, että niillä on oikeus vähentää kyseisten tavaroiden toimittamisen tai palvelujen suorittamisen yhteydessä maksettu ostoihin sisältyvä arvonlisävero.

43

Tässä tilanteessa tällaiset potentiaaliset tavaroiden ostajat ja palvelujen vastaanottajat voitaisiin saada luopumaan liiketoimien tekemisestä alv-rekisteristä poistetun verovelvollisen kanssa.

44

Tämä alv-rekisteristä poistamisen kielteinen käytännön seuraus merkitsee sitä, että verovelvollinen voi joutua lopettamaan toimintansa, ja se muistuttaa siis väliaikaista tai pysyvää kieltoa harjoittaa mainittua toimintaa. Tästä seuraa, että jos alv-rekisteristä poistamista pidetään seuraamuksensa siitä, että verovelvollinen on jatkuvasti jättänyt noudattamatta arvonlisäveroon perustuvia velvollisuuksiaan, kyseessä on erityisen vakava seuraamus.

45

Tämän tuomion 38 kohdassa tarkoitetun oikeuskäytännön mukaisesti tällaista seuraamusta ei voida pitää suhteellisuusperiaatteen mukaisena, koska se määrätään tutkimatta niiden rikkomisten luonnetta ja vakavuutta, joihin verovelvollinen on syyllistynyt, sen määrittämiseksi, onko näin vakava seuraamus oikeutettu vai olisiko lievempi seuraamus riittävä tällaisen seuraamuksen määräämiseen johtaneissa olosuhteissa.

46

Säännöstö, jossa sallitaan se, että veroviranomaiset poistavat verovelvollisen alv-rekisteristä, säätämättä kyseisten viranomaisten velvollisuudesta tutkia kattavasti verovelvollisen toimintaa sen arvioimiseksi, vaarantuvatko verotulot ja onko todennäköistä, että verovelvollinen syyllistyy arvonlisäveropetokseen, menee pidemmälle kuin se, mikä on tarpeen sen varmistamiseksi, että arvonlisävero kannetaan täysimääräisesti, ja arvonlisäveropetosten torjumiseksi.

47

Jos asianomaisen verovelvollisen toimintaa ei tutkita tällä tavalla kattavasti, on mahdotonta tietää varmasti, minkä luonteisen ja laajuisen veropetoksen tämä on mahdollisesti tehnyt, ja siis arvioida sitä, onko verovelvollisen poistaminen alv-rekisteristä asianmukainen seuraamus sen varmistamiseksi, että arvonlisävero kannetaan täysimääräisesti, ja arvonlisäveropetosten torjumiseksi.

48

Lisäksi tämän tuomion 39 kohdassa tarkoitetuista hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen perustuvista vaatimuksista on todettava, että unionin tuomioistuin on katsonut, että kansallisen veroviranomaisen kaltaisen hallintoviranomaisen on sille kuuluvan tarkastusvelvollisuuden puitteissa tutkittava huolellisesti ja puolueettomasti kaikki merkitykselliset näkökohdat sen varmistamiseksi, että sillä on päätöstä tehdessään käytettävissään mahdollisimman kattavat ja luotettavat tiedot (tuomio 16.5.2024, Slovenské Energetické Strojárne,C‑746/22, EU:C:2024:403, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Lopuksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että verovelvollisen verotuksellista tilannetta ei voida loputtomiin kyseenalaistaa, kun otetaan huomioon hänen oikeutensa ja velvollisuutensa verohallintoon nähden (tuomio 5.12.2024, Modexel,C‑680/23, EU:C:2024:1000, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Tämän tuomion 42 kohdasta ilmenee, että seuraamus, joka muodostuu siitä, että verovelvollinen poistetaan alv-rekisteristä kieltämättä muodollisesti sitä, että tämä harjoittaa sitä arvonlisäveron alaista toimintaa, jota varten verovelvollinen oli ilmoittautunut kyseiseen rekisteriin, on omiaan johtamaan siihen, että sekä hänen itsensä että hänen toimittamiensa tavaroiden ostajien ja palvelujen vastaanottajien verotuksellinen tilanne kyseenalaistetaan jatkuvasti ja toistuvasti. Tällaista seuraamusta ei näin ollen voida enää pitää oikeusvarmuuden periaatteen mukaisena.

51

Kaiken edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymyksiin on vastattava, että arvonlisäverodirektiivin 213 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ja 273 artiklaa sekä oikeusvarmuuden periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa – sellaisena kuin kansalliset veroviranomaiset ja tuomioistuimet sitä tulkitsevat – säädetään toimivaltaisen veroviranomaisen mahdollisuudesta poistaa verovelvollinen alv-rekisteristä sillä perusteella, että tämä on laiminlyönyt arvonlisäveroa koskevia velvollisuuksiaan, tarkastelematta niiden rikkomisten luonnetta, joihin verovelvollinen on syyllistynyt, ja tämän menettelyä.

52

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 5.12.2017 annetulla neuvoston direktiivillä (EU) 2017/2455, 213 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ja 273 artiklaa sekä oikeusvarmuuden periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta

on tulkittava siten, että

ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa – sellaisena kuin kansalliset veroviranomaiset ja tuomioistuimet sitä tulkitsevat – säädetään toimivaltaisen veroviranomaisen mahdollisuudesta poistaa verovelvollinen arvonlisäverorekisteristä sillä perusteella, että tämä on laiminlyönyt arvonlisäveroa koskevia velvollisuuksiaan, tarkastelematta niiden rikkomisten luonnetta, joihin verovelvollinen on syyllistynyt, ja tämän menettelyä.