–

Verein für Konsumenteninformation, edustajanaan S. Langer, Rechtsanwalt,

–

BAWAG P.S.K. Bank für Arbeit und Wirtschaft und Österreichische Postsparkasse AG, edustajinaan M. Kellner ja F. Liebel, Rechtsanwälte,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään B.‑R. Killmann ja P. Vanden Heede,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto‑omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 4.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/17/ЕU (EUVL 2014, L 60, s. 34) 13 artiklan 1 kohdan g alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat itävaltalainen kuluttajansuojayhdistys Verein für Konsumenteninformation (jäljempänä VKI) ja itävaltalainen pankki BAWAG P.S.K. Bank für Arbeit und Wirtschaft und Österreichische Postsparkasse AG (jäljempänä BAWAG) ja joka koskee sitä, ettei BAWAG:n kuluttajille antamissa yleisissä tiedoissa ole edustavia esimerkkejä kiinteäkorkoisista luottosopimuksista eikä luottosopimuksista, joiden mukaan kiinteää ja vaihtuvaa korkoa sovelletaan vuorotellen.

3

Direktiivin 2014/17 johdanto‑osan 15, 20, 38 ja 53 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

4

Direktiivin 13 artiklan, jonka otsikko on ”Yleiset tiedot”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantajat tai tapauksen mukaan sidoksissa olevat luotonvälittäjät tai niiden nimetyt edustajat asettavat luottosopimuksia koskevat selkeät ja ymmärrettävät yleiset tiedot aina saataville paperilla tai muulla pysyvällä välineellä taikka sähköisessä muodossa. Jäsenvaltiot voivat lisäksi säätää, että muiden kuin sidoksissa olevien luotonvälittäjien on asetettava yleiset tiedot saataville.

Näihin yleisiin tietoihin kuuluvat ainakin seuraavat tiedot:

– –

– –

– –”

5

Direktiivin 14 artiklan, jonka otsikko on ”Ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja ja tapauksen mukaan luotonvälittäjä tai nimetty edustaja antaa kuluttajalle yksilölliset tiedot, joita tämä tarvitsee voidakseen verrata markkinoilla tarjolla olevia luottoja, arvioida niiden vaikutuksia ja tehdä tietoihin perustuvan päätöksen luottosopimuksen tekemisestä

6

Direktiivin 2005/29 7 artiklan, jonka otsikko on ”Harhaanjohtavat mainitsematta jättämiset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos sen asiayhteydessä, kun otetaan huomioon kaikki seikat ja olosuhteet sekä viestintävälineen rajoitukset, jätetään mainitsematta olennaisia tietoja, joita keskivertokuluttaja tarvitsee asiayhteyden mukaan perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen, ja jos se näin saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt.”

7

Direktiivin 2014/17 13 artiklan 1 kohdan g alakohta on saatettu sellaisenaan osaksi Itävallan oikeutta kiinnitys‑ ja kiinteistöluotoista ja muista kulutusluotoista 26.11.2015 annetun lain (Bundesgesetz über Hypothekar‑ und Immobilienkreditverträge und sonstige Kreditierungen zu Gunsten von Verbrauchern (Hypothekar‑ und Immobilienkreditgesetz)) (BGBl. I, 135/2015), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä kiinnitys‑ ja kiinteistöluottolaki), 7 §:n 7 kohdalla.

8

BAWAG on pankki, joka tarjoaa palvelujaan koko Itävallan alueella. Kyseinen pankki antaa kuluttajille yleisiä tietoja tarjoamistaan kiinnitys‑ ja kiinteistöluottosopimuksista tuoteselosteessa, joka koskee asunto‑omaisuutta koskevia luottoja.

9

Tuoteselosteen sivut 2–4 koskevat asunnon rakentamista varten myönnettäviä luottoja, joiden vakuutena ei ole kiinteistökiinnitystä, ja tämän jakson lopussa annetaan edustava esimerkki. Tuoteselosteen sivut 5–7 koskevat asunnon rakentamista varten myönnettäviä luottoja, joiden vakuutena on kiinteistökiinnitys, ja tämänkin jakson lopussa annetaan edustava esimerkki. Edustavana esimerkkinä asunnon rakentamista varten myönnettävästä luottosopimuksesta, jonka vakuutena ei ole kiinteistökiinnitystä, esitetään 35000 euron suuruinen luotto, jonka takaisinmaksuaika on 180 kuukautta ja jonka vuotuinen vaihtuva nimelliskorko on 4,58 prosenttia. Edustavana esimerkkinä asunnon rakentamista varten myönnettävästä luottosopimuksesta, jonka vakuutena on kiinteistökiinnitys, esitetään 200000 euron suuruinen luotto, jonka takaisinmaksuaika on 240 kuukautta ja jonka vuotuinen vaihtuva nimelliskorko on 0,5 prosenttia. Molemmissa esimerkeissä täsmennetään maksettavan koron määrä, todellinen vuosikorko ja luoton kokonaiskustannukset.

10

BAWAG:n tuotevalikoimaan kuuluu yksinomaan vaihtuvakorkoisten luottosopimusten lisäksi yksinomaan kiinteäkorkoisia luottosopimuksia sekä luottosopimuksia, joissa on vuorotellen vaihtuva‑ ja kiinteäkorkoisia jaksoja.

11

VKI nosti kanteen, jossa se vaati, että BAWAG:ia kielletään antamasta tämän tuomion 8 kohdassa mainitussa tuoteselosteessa pelkästään vaihtuvakorkoista luottosopimusta koskeva esimerkki antamatta samalla esimerkkiä kiinteäkorkoisesta luottosopimuksesta ja luottosopimuksesta, jossa on sekä kiinteä että vaihtuva korko, ja tämä vaatimus perustui siihen, että BAWAG tarjoaa luottosopimuksia, joissa käytetään näitä kolmea korkotyyppiä.

12

Puolustuksekseen BAWAG väitti, ettei kyseisen tuoteselosteen tarkoituksena ole antaa kuluttajille ennen sopimuksen tekemistä annettavia yksityiskohtaisia sekä yksittäistapauksiin ja yksittäisille asiakkaille mukautettua tietoja. BAWAG:n mukaan ei voida vaatia, että kyseisessä tuoteselosteessa esitetään esimerkki jokaisesta mahdollisesta korkotyypistä.

13

Ensimmäisenä oikeusasteena asiaa käsitellyt tuomioistuin katsoi, että kyseiseen tuoteselosteeseen olisi tullut sisällyttää esimerkki kiinteäkorkoisesta luotosta, ja hyväksyi VKI:n esittämät vaatimukset osittain.

14

Toisen asteen tuomioistuin sen sijaan totesi, että kiinnitys‑ ja kiinteistöluottolain 7 §:n 7 kohdassa edellytetään, että tuoteselosteessa esitettyjen tietojen tueksi esitetään ainoastaan yksi edustava esimerkki, ja ettei BAWAG näin ollen ollut velvollinen tuoteselosteessaan lisäksi esittämään esimerkkiä kiinteäkorkoisesta luottosopimuksesta.

15

VKI teki toisen asteen tuomioistuimen antamasta tuomiosta Revision‑valituksen Oberster Gerichtshofiin (ylin yleinen tuomioistuin, Itävalta), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

16

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että vaatimus edustavan esimerkin esittämisestä kaikkien kolmen tarjotun luottosopimustyypin osalta ylittää sen, mitä yleisten tietojen sisällöltä edellytetään, mutta myöntää, ettei tämä välttämättä ole ainoa tapa tulkita direktiivin 2014/17 13 artiklan 1 kohdan g alakohtaa.

17

Tässä tilanteessa Oberster Gerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [direktiivin 2014/17] 13 artiklan 1 kohdan g alakohtaa tulkittava siten, että on katsottava, ettei kyseistä säännöstä ole rikottu, jos luotonantaja, joka tarjoaa asuntoluottoja, joiden vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen tai ei ole kiinnitystä kiinteään omaisuuteen, useina eri vaihtoehtoina (a. luottoja, joissa on yksinomaan kiinteäkorkoisia takaisinmaksujaksoja, b. luottoja, joissa on vuorotellen vaihtuva‑ ja kiinteäkorkoisia takaisinmaksujaksoja, ja c. yksinomaan vaihtuvakorkoisia luottoja), esittää kussakin tapauksessa (yhden ainoan) edustavan esimerkin asuntoluotosta, jonka vakuutena ei ole kiinnitystä kiinteään omaisuuteen, ja asuntoluotosta, jonka vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen, vai edellyttääkö kyseinen säännös, että kustakin koron määräytymistavasta on esitettävä edustava esimerkki?”

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2014/17 13 artiklan 1 kohdan g alakohtaa tulkittava siten, että luotonantajan, joka tarjoaa asunnon rakentamista varten myönnettäviä luottosopimuksia, joiden vakuutena on kiinteistökiinnitys tai sitä ei ole ja joissa on kiinteä korko, vaihtuva korko tai vuorotellen kiinteäkorkoisia ja vaihtuvakorkoisia jaksoja, on annettava edustava esimerkki kaikista kolmesta tarjoamastaan luottosopimustyypistä.

19

Aluksi on muistutettava, että direktiivin 2014/17 tarkoituksena on vahvistaa yhteinen kehys kuluttajille tarkoitetuille kiinteää asunto‑omaisuutta koskeville luottosopimuksille, kuten kyseisen direktiivin 1 artiklasta ilmenee.

20

Direktiivin 13 artiklan, jonka otsikko on ”Yleiset tiedot”, 1 kohdassa luetellaan ne kiinteää asunto‑omaisuutta koskeviin luottosopimuksiin liittyvät yleiset tiedot, jotka luotonantajien on aina asetettava kuluttajien saataville, mikä jäsenvaltioiden tulee varmistaa.

21

Direktiivin 13 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan luotonantajan on tällaisena yleisenä tietona muun muassa annettava ”edustava esimerkki luoton kokonaismäärästä, luotosta kuluttajalle aiheutuvista kokonaiskustannuksista, kuluttajan maksettavaksi tulevasta kokonaismäärästä ja todellisesta vuosikorosta”.

22

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkinnassa on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös sen asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (tuomio 14.3.2024, VR Bank Ravensburg‑Weingarten, C‑536/22, EU:C:2024:234, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Ensinnäkin direktiivin 2014/17 13 artiklan 1 kohdan g alakohdan sanamuodosta on pääteltävissä epämääräisen artikkelin ”un” [direktiivin ranskankielisessä versiossa ”un exemple”; suomenkielisessä versiossa ”esimerkki”] käytöstä, että luotonantajien odotetaan antavan yleisissä tiedoissaan kuluttajille vain yhden esimerkin. Lisäksi kyseisessä alakohdassa täsmennetään, ettei tämän esimerkin tarvitse olla ”edustava” esimerkki luotonantajan tarjoamista erityyppisistä luottosopimuksista vaan ”luoton kokonaismäärästä, luotosta kuluttajalle aiheutuvista kokonaiskustannuksista, kuluttajan maksettavaksi tulevasta kokonaismäärästä ja todellisesta vuosikorosta”.

24

Näin ollen annettavan edustavan esimerkin funktio ei siis ole havainnollistaa luotonantajan tarjoamien luottosopimusten moninaisuutta vaan antaa kuluttajille yleistä tietoa ja saada heidät ymmärtämään luottoon liittyvien eri käsitteiden tarkoitus ja yhteydet.

25

Toiseksi direktiivin 2014/17 13 artiklan 1 kohdan g alakohdan asiayhteys tukee tätä sanamuodon mukaista tulkintaa.

26

Ensinnäkin on niin, että vaikka kyseisen direktiivin 13 artiklan 1 kohdan e alakohdassa edellytetään, että yleisissä tiedoissa esitetään tarjolla olevat lainakorkotyypit ja täsmennetään, onko kyse kiinteästä tai vaihtuvasta korosta tai molemmista, 13 artiklan 1 kohdan g alakohdassa ei ole minkäänlaista mainintaa siitä, että edustava esimerkki olisi esitettävä kaikista tarjolla olevista luottosopimustyypeistä. On katsottava, että jos unionin lainsäätäjä olisi tarkoittanut velvoittaa luotonantajat esittämään edustavan esimerkin kaikista tarjoamistaan korkotyypeistä, se olisi todettu nimenomaisesti.

27

Toiseksi direktiivin 2014/17 kokonaisuudesta ilmenee, että sillä otetaan käyttöön kaksitasoinen pakollisten tietojen antamista koskeva järjestelmä kuluttajien hyväksi.

28

Ensimmäisen tason muodostavat direktiivin 13 artiklassa mainitut ”yleiset tiedot”. Direktiivin johdanto‑osan 38 perustelukappaleen sanamuodon mukaan kuluttajien on voitava näiden tietojen perusteella tehdä päätöksensä täysin tietoisina, ja ”niiden perusteella [he] voivat perehtyä erilaisiin tuotteisiin ja palveluihin sekä niiden keskeisiin ominaisuuksiin. Sen vuoksi kuluttajilla olisi aina oltava mahdollisuus tutustua tarjolla olevia luottotuotteita koskeviin yleisiin tietoihin”.

29

Kuluttajille annettavan tiedon toisen tason muodostavat direktiivin 14 artiklassa mainitut ”ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot”. Kyseisen 14 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että näitä tietoja ovat ”yksilölliset tiedot, joita [kuluttaja] tarvitsee voidakseen verrata markkinoilla tarjolla olevia luottoja, arvioida niiden vaikutuksia ja tehdä tietoihin perustuvan päätöksen luottosopimuksen tekemisestä”.

30

Kuten BAWAG ja Europan komissio korostavat unionin tuomioistuimelle esittämissään huomautuksissa, yleisten tietojen tarkoituksena ei siten ole antaa kuluttajille selvitystä, joka on yksityiskohtaista ja joka on mukautettu jokaiseen luotonantajan tarjoamaan luottosopimustyyppiin ja jokaiseen yksittäistapaukseen, vaan tällaiset selvitykset on annettava kuluttajille ennen sopimuksen tekoa annettavina tietoina. Yleisillä tiedoilla pyritään ainoastaan valistamaan luottoa etsivää kuluttajaa hänen harkintansa alkuvaiheessa. Näin ollen ei olisi asianmukaista tulkita direktiivin 2014/17 13 artiklan 1 kohdan g alakohtaa siten, että kyseisten tietojen olisi oltava kattavia. Tällainen tulkinta saattaisi myös kyseenalaiseksi unionin lainsäätäjän tekemän yleisten tietojen ja ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen välisen erottelun.

31

Direktiivillä 2014/17 tavoiteltujen päämäärien osalta on kolmanneksi muistutettava, että kyseisellä direktiivillä pyritään, kuten sen johdanto‑osan 15 perustelukappaleesta ilmenee, varmistamaan, että kiinteää omaisuutta koskevan luottosopimuksen tekemisestä kiinnostuneilla kuluttajilla on hyvä suoja.

32

Tältä osin direktiivin 2014/17 johdanto‑osan 53 perustelukappaleessa korostetaan erityisesti, että edustavat esimerkit eivät saa olla ristiriidassa direktiivin 2005/29 vaatimusten kanssa.

33

Viimeksi mainitun direktiivin, jolla pyritään torjumaan kuluttajiin kohdistuvaa sopimatonta kaupallista menettelyä, 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos sen asiayhteydessä, kun otetaan huomioon kaikki seikat ja olosuhteet sekä viestintävälineen rajoitukset, jätetään mainitsematta olennaisia tietoja, joita keskivertokuluttaja tarvitsee asiayhteyden mukaan perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen, ja jos se näin saa tai todennäköisesti saa keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt”.

34

Nyt käsiteltävässä asiassa se, että luottosopimuksista, joiden vakuutena on kiinteistökiinnitys, annetussa edustavassa esimerkissä käytetään vaihtuvaa korkoa, ja se, että myös luottosopimuksista, joiden vakuutena ei ole kiinteistökiinnitystä, annetussa edustavassa esimerkissä käytetään vaihtuvaa korkoa, ei näytä johtavan siihen, että kuluttaja jää vaille direktiivin 2005/29 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja olennaisia tietoja.

35

Tältä osin on todettava, että se yleinen tieto, jota kuluttaja tarvitsee voidakseen tehdä perustellun päätöksen valitakseen sellaisten luottojen välillä, joissa on kiinteä korko, vaihtuva korko tai molemmat, ei perustu niihin tietoihin, jotka on sisällytettävä edustavaan esimerkkiin – eli tietoihin luoton kokonaismäärästä, luotosta kuluttajalle aiheutuvista kokonaiskustannuksista, kuluttajan maksettavaksi tulevasta kokonaismäärästä ja todellisesta vuosikorosta –, vaan siihen seikkaan, että näistä tiedoista vallitsee varmuus ensiksi mainitun luottotyypin kohdalla ja epävarmuus kahden muun luottotyypin kohdalla.

36

Nämä kiinteäkorkoisten, vaihtuvakorkoisten ja sekamuotoisten luottosopimusten olennaiset ominaisuudet on mainittava yleisissä tiedoissa 13 artiklan 1 kohdan e alakohdan perusteella eikä näissä tiedoissa olevassa edustavassa esimerkissä 13 artiklan 1 kohdan g alakohdan nojalla.

37

Edustavalla esimerkillä yhdistettynä yhtäältä muihin direktiivin 2014/17 13 artiklan 1 kohdassa lueteltuihin yleisiin tietoihin ja toisaalta kunkin kuluttajan yksilöllisen tilanteen mukaan mukautettaviin ennen sopimuksen tekoa annettaviin tietoihin pyritään nimittäin varmistamaan kuluttajansuojan korkea taso.

38

Tässä tilanteessa luotonantaja, joka tarjoaa luottosopimuksia, joissa on kiinteä korko, vaihtuva korko tai molemmat, ja joka esittää yleisissä tiedoissaan edustavat esimerkit vain vaihtuvakorkoisesta luottosopimuksesta, jonka vakuutena on kiinteistökiinnitys, ja vaihtuvakorkoisesta luottosopimuksesta, jonka vakuutena ei ole kiinteistökiinnitystä, ei jätä antamatta kuluttajalle olennaisia tietoja, eikä tällaista menettelyä voida pitää osoituksena siitä, että luotonantaja syyllistyy direktiivin 2005/29 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun harhaanjohtavaan kaupalliseen menettelyyn. Näin ollen yhden ainoan edustavan esimerkin antaminen yleisissä tiedoissa on direktiivin 2014/17 tarkoituksen mukaista.

39

Lopuksi on korostettava, että direktiivin 2014/17 13 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetun esimerkin on, kuten tämän tuomion 23 kohdassa todetaan, oltava ”edustava”.

40

Tältä osin direktiivin 2014/17 johdanto‑osan 53 perustelukappaleessa todetaan, että ”edustavaa esimerkkiä määritettäessä olisi otettava huomioon myös tietyntyyppisten luottosopimusten yleisyys tietyillä markkinoilla. Kunkin luotonantajan voisi kannattaa käyttää edustavaa esimerkkiä, joka perustuu sen omaa tuotevalikoimaa edustavaan luoton määrään ja odotettavissa olevaan asiakaskuntaan, koska nämä voivat vaihdella merkittävästi luotonantajasta toiseen”.

41

Tästä perustelukappaleesta siis ilmenee, että annettavan esimerkin edustavuutta arvioitaessa on otettava huomioon tiettyjä seikkoja, kuten esimerkiksi tarjotun luottosopimuksen keskimääräinen kesto ja keskimääräinen kokonaissumma sekä tietyntyyppisten luottosopimusten yleisyys tietyillä markkinoilla. Standardoidulla tietosivulla ilmaistun todellisen vuosikoron osalta olisi mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon kuluttajan toiveet ja tämän toimittamat tiedot, ja luotonantajan tai luotonvälittäjän olisi tehtävä selväksi, ovatko toimitetut tiedot esimerkinomaisia vai onko niissä otettu huomioon esitetyt toiveet ja tiedot. Kuten tämän tuomion 32 kohdassa on todettu, edustavat esimerkit eivät kuitenkaan saisi olla ristiriidassa direktiivin 2005/29 vaatimusten kanssa.

42

On ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana erityisesti edellä annetun ohjauksen perusteella arvioida, onko BAWAG:n yleisissä tiedoissaan antama esimerkki edustava direktiivin 2014/17 13 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti.

43

Edellä sanottu huomioon ottaen esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2014/17 13 artiklan 1 kohdan g alakohtaa on tulkittava siten, että luotonantajan, joka tarjoaa asunnon rakentamista varten myönnettäviä luottosopimuksia, joiden vakuutena on kiinteistökiinnitys tai sitä ei ole ja joissa on kiinteä korko, vaihtuva korko tai vuorotellen kiinteäkorkoisia ja vaihtuvakorkoisia jaksoja, on velvollinen antamaan yleisissä tiedoissa vain yhden esimerkin tarjoamistaan luotoista, kunhan tämä esimerkki on edustava.

44

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto‑omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 4.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/17/ЕU 13 artiklan 1 kohdan g alakohtaa

on tulkittava siten, että

luotonantajan, joka tarjoaa asunnon rakentamista varten myönnettäviä luottosopimuksia, joiden vakuutena on kiinteistökiinnitys tai sitä ei ole ja joissa on kiinteä korko, vaihtuva korko tai vuorotellen kiinteäkorkoisia ja vaihtuvakorkoisia jaksoja, on velvollinen antamaan yleisissä tiedoissa vain yhden esimerkin tarjoamistaan luotoista, kunhan tämä esimerkki on edustava.