–

Waltham Abbey Residents Association, edustajinaan J. Devlin, SC, J. Kenny, BL, ja D. Healy, solicitor,

–

An Bord Pleanála, edustajinaan B. Foley, SC, A. Carroll, BL, ja P. Reilly, solicitor,

–

Irlanti, asiamiehinään M. Browne, Chief State Solicitor, S. Finnegan, K. Hoare ja A. Joyce, avustajinaan D. McGrath, SC, F. Valentine, SC, ja E. O’Callaghan, BL,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Noll-Ehlers ja N. Ruiz-García,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU (EUVL 2012, L 26, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 16.4.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/52/EU (EUVL 2014, L 124, s. 1; jäljempänä direktiivi 2011/92), tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä asukasyhdistys Waltham Abbey Residents Association ja toisaalta An Bord Pleanála (kaavoitus- ja rakennuslupavirasto, Irlanti; jäljempänä virasto), Irlanti ja Attorney General (yleinen syyttäjä, Irlanti) ja jossa on kyse viraston myöntämästä luvasta strategista asuntorakentamista koskevalle hankkeelle.

3

Direktiivin 2011/92 johdanto-osan seitsemännessä, kahdeksannessa ja yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4

Direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ennen hanketta koskevan luvan myöntämistä hankkeet, joilla muun muassa laatunsa, kokonsa tai sijaintinsa vuoksi todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia, alistetaan lupamenettelyyn ja että niiden ympäristövaikutukset arvioidaan. Nämä hankkeet määritellään 4 artiklassa.”

5

Direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Ympäristövaikutusten arvioinnilla tunnistetaan, kuvataan ja arvioidaan tarkoituksenmukaisella tavalla kussakin yksittäistapauksessa hankkeen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset

– –

b) luonnon monimuotoisuuteen, erityisesti niihin lajeihin ja luontotyyppeihin, jotka on suojeltu [luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7), sellaisena kuin se on muutettuna 13.5.2013 annetulla neuvoston direktiivillä 2013/17/EU (EUVL 2013, L 158, s. 193; jäljempänä direktiivi 92/43)] ja [luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30.11.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY (EUVL 2010, L 20, s. 7)] nojalla;

– –”

6

Direktiivin 2011/92 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jollei 2 artiklan 4 kohdassa säädetystä muuta johdu, liitteessä I luetellut hankkeet arvioidaan 5–10 artiklan mukaisesti.

2.   Jollei 2 artiklan 4 kohdassa säädetystä muuta johdu, jäsenvaltioiden on määritettävä liitteessä II lueteltujen hankkeiden osalta, arvioidaanko tämä hanke 5–10 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltioiden on määritettävä tämä:

Jäsenvaltiot voivat päättää molempien a ja b alakohdassa tarkoitettujen menettelyjen soveltamisesta.

3.   Tutkittaessa hankkeita tapauskohtaisesti tai vahvistettaessa raja-arvoja tai valintaperusteita 2 kohdan soveltamiseksi on otettava huomioon liitteessä III vahvistetut asiaa koskevat olennaiset arviointiperusteet. Jäsenvaltiot voivat asettaa raja-arvoja tai valintaperusteita sen määrittämiseksi, milloin hankkeille ei tarvitse tehdä 4 ja 5 kohdan mukaista määritystä eikä ympäristövaikutusten arviointia, ja/tai raja-arvoja tai valintaperusteita sen määrittämiseksi, milloin hankkeille on joka tapauksessa tehtävä ympäristövaikutusten arviointi ilman, että tehtäisiin 4 ja 5 kohdan mukainen määritys.

4.   Kun jäsenvaltiot päättävät vaatia määritystä liitteessä II lueteltujen hankkeiden osalta, hankkeen toteuttajan on annettava tietoja sen ominaisuuksista ja todennäköisesti merkittävistä ympäristövaikutuksista. Yksityiskohtainen luettelo annettavista tiedoista on liitteessä II A. Hankkeen toteuttajan on otettava tarvittaessa huomioon unionin muun lainsäädännön kuin tämän direktiivin nojalla toteutetuista muista asiaa koskevista ympäristövaikutusten arvioinneista saatavilla olevat tulokset. Hankkeen toteuttaja voi myös antaa kuvauksen hankkeen ominaisuuksista ja/tai toimenpiteistä, joilla pyritään välttämään tai ehkäisemään jotakin sellaista, joka olisi muutoin voinut olla merkittävä haitallinen ympäristövaikutus.

5.   Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä määritys hankkeen toteuttajan 4 kohdan mukaisesti antamien tietojen perusteella ottaen tarvittaessa huomioon unionin muun lainsäädännön kuin tämän direktiivin nojalla toteutettujen, ympäristövaikutuksista tehtyjen alustavien todentamisten tai arviointien tulokset. Määritystä koskeva päätös on julkistettava ja siinä on

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen viranomainen tekee määrityksensä mahdollisimman nopeasti ja enintään 90 päivässä siitä, kun hankkeen toteuttaja on antanut kaikki 4 kohdan nojalla vaaditut tiedot. Poikkeuksellisissa tapauksissa, jotka liittyvät esimerkiksi hankkeen laatuun, monitahoisuuteen, sijaintiin tai kokoon, toimivaltainen viranomainen voi pidentää määrityksen tekemisen määräaikaa; tällöin toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava kirjallisesti hankkeen toteuttajalle syyt, jotka oikeuttavat pidentämiseen, ja päivä, jona määritys on odotettavissa.”

7

Direktiivin 2011/92 liitteessä II A on luettelo, joka sisältää ”Tiedot, jotka hankkeen toteuttajan on annettava liitteessä II luetelluista hankkeista”. Sen sanamuoto on seuraava:

8

Direktiivin liite III sisältää ”Arviointiperusteet, joilla määritetään, onko liitteessä II luetelluista hankkeista tehtävä ympäristövaikutusten arviointi”.

9

Direktiivin 2014/52 johdanto-osan 11 ja 29 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

10

Direktiivin 92/43 6 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.”

11

Direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä:

12

Mainitun direktiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa mainitaan ”kaikki lajit”, jotka kuuluvat lepakoiden alaluokkaan ”Microchiroptera”.

13

Kaavoituksesta ja maankäytöstä vuonna 2001 annetun lain (Planning and Development Regulations 2001), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 109 §:ssä säädetään seuraavaa:

”– –

– –

– –”

14

Kyseisen lain 299B §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

15

Vuoden 2016 lain 8 §:n 3 momentin sanamuoto on seuraava:

– –”

16

Vuoden 2016 lain 9 §:n 5 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jos virasto ei ole suorittanut 8 §:n 3 momentin mukaisia tehtäviään evätäkseen hakemuksen, tämän momentin säännöksiä ei saa tulkita siten, että ne estäisivät virastoa epäämästä lupaa strategista asuntorakentamista koskevalle hankkeelle 4 §:n mukaisen hakemuksen osalta, jos se katsoo, että ehdotettu hanke on ennenaikainen lupahakemuksen yhteydessä toimitetun ympäristövaikutusten arvioinnin tai Natura-ympäristövaikutusten arviointi-ilmoituksen – jos niitä edellytetään – riittämättömyyden tai epätäydellisyyden vuoksi.”

17

Pääasia koskee strategista asuntorakentamista koskevaa hanketta, joka käsittää 123 asunnon rakentamisen ja siihen liittyvät työt Ballincolligissa (Irlanti).

18

Hanketta koskevaa lupahakemusta varten tehtiin puiden tutkimus ja hankkeen toteuttajan nimissä laadittiin kaksi ennakkotarkastuskertomusta, joista ensimmäinen koski direktiivissä 2011/92 tarkoitettua kyseisen hankkeen ympäristövaikutusten arviointia (jäljempänä ympäristövaikutusten arviointi) ja toinen samasta hankkeesta direktiivin 92/43 6 artiklan 3 kohdassa säädetyille erityisten suojelutoimien alueiksi tai erityisiksi suojelualueiksi nimetyille alueille aiheutuvien vaikutusten asianmukaista arviointia.

19

Ensimmäisessä kertomuksessa ei arvioida erityisesti eläimistöä ja kasvistoa, ei viitata hankkeen vaikutuksiin lepakoihin, eikä siihen sisältyvässä arviointitaulukossa viitata luonnon monimuotoisuuteen. Jälkimmäisessä kertomuksessa ei myöskään ole erityistä mainintaa sen todellisesta vaikutuksesta lepakoihin vaan siinä viitataan vain yleisesti siihen, että ”eläimistölle aiheutuvat häiriöt voivat johtua suoraan elinympäristön menetyksestä (esimerkiksi lepakonpesät) tai välillisesti melusta, tärinästä sekä rakentamiseen ja käyttämiseen liittyvien toimintojen lisääntymisestä”. Ainoa viittaus luonnon monimuotoisuuteen on jälkimmäisessä kertomuksessa, jossa kuitenkin viitataan ainoastaan Natura 2000 ‑alueisiin eikä itse rakennusalueen ekosysteemiin.

20

Puita koskeva arviointi puolestaan tehtiin vain yhden päivän aikana ja siinä yksilöitiin 13 puuta, jotka oli tarkoitus kaataa. Arvioinnissa ei otettu huomioon sitä, olivatko lepakot tosiasiallisesti tai mahdollisesti käyttäneet puita, eikä sitä, olivatko lepakot käyttäneet asianomaista aluetta ravinnonetsintään tai liikkumiseen. Vaikka ympäristövaikutuksia koskevassa ennakkotarkastuskertomuksessa ehdotetaan kyseisellä alueella ”mahdollisuuksien mukaan” olemassa olevan kasvillisuuden suojelua ja mainitaan, että jos sitä paranneltaisiin uusilla maisemointitoimenpiteillä, pääasiassa kyseessä olevan hankkeen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen olisi myönteinen, jotkin puut, mukaan lukien tietty määrä sypressejä ja kaksi mainitulla alueella olevista kuudesta tammesta, oli tarkoitus kaataa.

21

Pääasian kantaja esitti 7.7.2020 virastolle huomautuksia, joissa se totesi, että ehdotettu rakennuspaikka sijaitsi Lee-joen kasvillisuuskäytävän välittömässä läheisyydessä, ja kertoi samalla lepakoita koskevista silminnäkijähavainnoista alueella sekä huomautti vuonna 2016 tehdyn lepakkotutkimuksen perusteella muun muassa, että ”välittömässä läheisyydessä eläviä lepakoita koskevien havaintojen mukaan alueella elää useita lepakkolajeja, jotka käyttävät joen kasvillisuuskäytävää, ja että ratkaiseva vaikutus näihin eläimiin liittyy mahdolliseen pesien menettämiseen, ravinnonhankinta-alueiden menettämiseen ja liikkumisreittien häiriintymiseen”.

22

Tarkastaja suositti 11.9.2020 luvan myöntämistä. Hän katsoi, ettei alueella ole yleisesti ottaen sopivia elinympäristöjä luonnonvaraisille eläimille tai suojelun kannalta tärkeille lajeille, mutta totesi, että puunkaato on suoritettava pätevän ekologin ohjeiden mukaisesti, jotta voidaan välttää asiassa kyseessä olevan hankkeen mahdolliset vaikutukset lepakoihin. Tarkastaja ei suorittanut ympäristövaikutusten arviointia koskevaa ennakkotarkastusta, koska hän ei alustavan tutkinnan jälkeen pitänyt sitä tarpeellisena.

23

Virasto antoi 16.9.2020 tekemällään päätöksellä luvan kyseiselle hankkeelle vaatimatta ympäristövaikutusten arviointia ja hankkimatta muita tietoja lepakoiden esiintymisestä. Se nimittäin katsoi oman ennakkotarkastuksensa, joka koski tarvetta tehdä hankkeesta ympäristövaikutusten arviointi, perusteella, että ”hankkeen toteuttajan esittämässä kertomuksessa tunnistettiin ja kuvattiin riittävällä tavalla ehdotetun hankkeen suorat, välilliset ja kumulatiiviset ympäristövaikutukset”, ja päätteli, että ”asianomaisen alueen luonteen, koon ja sijainnin vuoksi ehdotetulla hankkeella ei todennäköisesti olisi merkittäviä ympäristövaikutuksia”. Hankkeen toteuttajalta ei pyydetty pääasian kantajan huomautusten seurauksena lisätietoja. Tarkastajan suosituksen mukaisesti näin myönnettyyn lupaan sisällytettiin kuitenkin seuraava edellytys:

24

High Court (ylempi piirituomioistuin, Irlanti), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, pohtii pääasian kantajan kyseisestä päätöksestä nostaman kanteen johdosta ensinnäkin sitä, edellytetäänkö direktiivissä 2011/92 hankkeen toteuttajan keräävän kaikki merkitykselliset tiedot lajeista tai luontotyypeistä, joihin kyseinen hanke voi vaikuttaa, tekemällä tai hankkimalla asianmukaisia tieteellisiä tutkimuksia, joilla voidaan poistaa kaikenlaiset epäilyt hankkeen merkittävistä vaikutuksista tällaisiin lajeihin tai luontotyyppeihin. Se pohtii lisäksi, mitä velvollisuuksia hankkeen toteuttajalla ja toimivaltaisella viranomaisella mahdollisesti on siinä tapauksessa, että kolmas osapuoli toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle lisätietoja, jotka objektiivisesti ovat omiaan herättämään epäilyn kyseisen hankkeen ympäristövaikutuksista.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tältä osin, millaista kynnystä on sovellettava eli onko viraston hälvennettävä kaikenlaiset perustellut epäilyt kyseisen hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista vai onko sen ainoastaan tehtävä ”perusteltu” päätös käytettävissään olevien asiakirjojen perusteella. Kyseinen tuomioistuin katsoo, että jos ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuutta koskeva päätös riippuu siitä, onko kaikenlaiset perustellut epäilyt poissuljettu, päätös olla tekemättä ympäristövaikutusten arviointia käsiteltävässä asiassa olisi lainvastainen. Sen sijaan viraston päätöstä voitaisiin sen mukaan pitää perusteltuna, jos kriteerinä on pelkästään tällaisen päätöksen perusteltavuus eikä kaikenlaisten epäilyjen poissulkeminen.

26

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, mitä vaikutuksia edellä 24 ja 25 kohdassa mainittuihin seikkoihin on sillä, että pääasian kantajan 7.7.2020 esittämissä huomautuksissa ilmaistut epäilyt koskevat lajeja, joiden osalta direktiivin 92/43 12 artiklassa säädetään tiukasta suojelusta.

27

Tässä tilanteessa High Court on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, jotka voidaan tutkia yhdessä, olennaisilta osin sitä, onko direktiivin 2011/92 4 artiklan 4–6 kohtaa tulkittava siten, että siinä tapauksessa, että kolmas osapuoli on kyseisen säännöksen nojalla toteutetun ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuusselvityksen yhteydessä toimittanut toimivaltaiselle viranomaiselle tietoja, jotka objektiivisesti ovat omiaan herättämään epäilyn kyseisen hankkeen mahdollisista merkittävistä ympäristövaikutuksista, erityisesti direktiivin 92/43 nojalla suojellun lajin osalta, hankkeen toteuttajan tai tarvittaessa toimivaltaisen viranomaisen itse on hankittava kaikki merkitykselliset tiedot tällaisia vaikutuksia koskevien kaikenlaisten epäilyjen poistamiseksi ja että kyseisen viranomaisen on päätettävä, että ympäristövaikutusten arviointi on tarpeen, jos tällaisia epäilyjä ei voida sulkea pois.

29

On palautettava mieleen, että direktiivin 2011/92 2 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivin 4 artiklassa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteen I tai liitteen II kanssa, tarkoitettujen hankkeiden, joilla voi olla merkittäviä ympäristövaikutuksia, osalta on ennen luvan myöntämistä suoritettava ympäristövaikutusten arviointi (tuomio 28.2.2018, Comune di Castelbellino, C‑117/17, EU:C:2018:129, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Direktiivin 2011/92 4 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että jollei kyseisen direktiivin 2 artiklan 4 kohdassa säädetystä muuta johdu, saman direktiivin liitteessä I luetellut hankkeet arvioidaan 5–10 artiklan mukaisesti. Tällaisiin hankkeisiin katsotaan siten väistämättä liittyvän merkittävien ympäristövaikutusten riski.

31

Direktiivin 2011/92 4 artiklan 2 kohdassa säädetään kyseisen direktiivin liitteessä II lueteltujen hankkeiden osalta, että jäsenvaltioiden on tapauskohtaisesti selvittämällä, asettamiensa raja-arvojen tai valintaperusteiden avulla tai molempia menetelmiä soveltamalla määritettävä, tehdäänkö hankkeesta ympäristövaikutusten arviointi. Kuten kyseisestä säännöksestä ja kyseisen direktiivin johdanto-osan yhdeksännestä perustelukappaleesta yhdessä luettuina ilmenee, tällaisilla hankkeilla ei välttämättä ole merkittäviä ympäristövaikutuksia kaikissa tapauksissa, joten niistä on laadittava arviointi vain, jos jäsenvaltiot katsovat, että niillä todennäköisesti on tällaisia vaikutuksia.

32

Tältä osin direktiivin 2011/92 4 artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että jäsenvaltiot voivat asettaa raja-arvoja tai valintaperusteita sen määrittämiseksi, milloin hankkeille ei tarvitse tehdä kyseisen artiklan 4 ja 5 kohdan mukaista määritystä eikä ympäristövaikutusten arviointia, ja/tai raja-arvoja tai valintaperusteita sen määrittämiseksi, milloin hankkeille on joka tapauksessa tehtävä ympäristövaikutusten arviointi ilman, että tehtäisiin 4 ja 5 kohdan mukainen määritys.

33

Siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot päättävät vaatia tällaista määritystä, mainituissa 4 ja 5 kohdassa säädetään ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuusselvityksestä, joka toteutetaan seuraavasti.

34

Ensimmäiseksi hankkeen toteuttaja toimittaa tietoja kyseisen hankkeen ominaisuuksista ja todennäköisesti merkittävistä ympäristövaikutuksista. Yksityiskohtainen luettelo annettavista tiedoista on direktiivin 2011/92 liitteessä II A. Tietoihin on sisällyttävä kuvaus niistä ympäristönäkökohdista, joihin hankkeella on todennäköisesti merkittäviä vaikutuksia, sekä siltä osin kuin tietoa hankkeen mahdollisista todennäköisesti merkittävistä ympäristövaikutuksista on saatavilla, kuvaus näistä vaikutuksista. Hankkeen toteuttaja voi myös antaa kuvauksen hankkeen ominaisuuksista ja/tai toimenpiteistä, joilla pyritään välttämään tai ehkäisemään jotakin sellaista, joka olisi muutoin voinut olla merkittävä haitallinen ympäristövaikutus.

35

Toiseksi toimivaltainen viranomainen tekee määrityksensä hankkeen toteuttajan näin toimittamien tietojen perusteella ja ottaa huomioon direktiivin 2011/92 liitteessä III vahvistetut olennaiset arviointiperusteet.

36

Tässä yhteydessä yhtäältä hankkeen toteuttaja ottaa tarvittaessa huomioon myös muun unionin lainsäädännön kuin direktiivin 2011/92 nojalla toteutetuista muista asiaa koskevista ympäristövaikutusten arvioinneista saatavilla olevat tulokset ja toisaalta toimivaltainen viranomainen ottaa tarvittaessa huomioon tällaisen lainsäädännön nojalla toteutettujen, ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuusselvitysten tai ympäristövaikutusten arviointien tulokset.

37

Kolmanneksi määritys on julkaistava ja tässä yhteydessä on ilmoitettava pääasialliset syyt, miksi ympäristövaikutusten arviointia vaaditaan tai ei vaadita, ja viitattava asiaa koskeviin direktiivin 2011/92 liitteessä III lueteltuihin arviointiperusteisiin.

38

Direktiivissä 2011/92 ei sitä vastoin säädetä nimenomaisesti velvollisuudesta kuulla yleisöä ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuusselvityksen aikana. Direktiivin 2014/52 johdanto-osan 29 perustelukappaleessa, jossa selvennetään direktiivin 2011/92 4 artiklan 4–6 kohdan tavoitetta, täsmennetään, että ”hyvään hallintotapaan kuuluu, että otetaan huomioon muista lähteistä, kuten yleisöltä tai viranomaisilta, mahdollisesti saadut oma-aloitteiset kommentit”, joskin huomauttaen, että ”virallista kuulemista ei edellytetä tarpeellisuusselvitysvaiheessa”.

39

Direktiivissä 2011/92 ei myöskään määritetä tilanteita, joissa toimivaltainen viranomainen voisi tai sen pitäisi pyytää hankkeen toteuttajaa toimittamaan lisätietoja.

40

Niinpä direktiivissä 2011/92 ei säädetä nimenomaisesti, että toimivaltaisen viranomaisen olisi pyydettävä hankkeen toteuttajalta lisätietoja tai kerättävä nämä tiedot itse kolmannen osapuolen sille esittämien, kyseisen hankkeen mahdollisia merkittäviä ympäristövaikutuksia koskevien huomautusten johdosta.

41

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan direktiivin 2011/92 2 artiklan 1 kohdasta voidaan kuitenkin päätellä, että ympäristövaikutusten arviointi on tehtävä heti, kun on todennäköistä, että hankkeella on merkittäviä ympäristövaikutuksia, tai kun riski tästä on olemassa. Kun otetaan huomioon ennalta varautumisen periaate, joka on yksi unionin ympäristöpolitiikan korkean tason peruspilareista ja jonka valossa direktiiviä 2011/92 on tulkittava, tällaisen riskin katsotaan olevan olemassa, kun objektiivisten seikkojen perusteella ei voida sulkea pois sitä, että kyseisellä hankkeella on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia (ks. vastaavasti tuomio 31.5.2018, komissio v. Puola, C‑526/16, EU:C:2018:356, 66 ja 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Tästä seuraa, että ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuusselvityksessä toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon kaikki käytettävissään olevat merkitykselliset tiedot, mukaan lukien kolmannen osapuolen sille oma-aloitteisesti toimittamat tiedot, jos niihin sisältyy objektiivisia seikkoja, joiden perusteella se voi arvioida, onko olemassa riski siitä, että hankkeella on merkittäviä ympäristövaikutuksia.

43

Lisäksi siinä tapauksessa, että toimivaltainen viranomainen katsoo kolmannen osapuolen sille toimittamien tietojen perusteella, ettei voida sulkea pois sitä, että kyseisellä hankkeella on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, sen on annettava hankkeen toteuttajalle mahdollisuus toimittaa lisätietoja ennen kuin se päättää, onko ympäristövaikutusten arviointi tarpeen kyseisen hankkeen osalta. Kuten direktiivin 2011/92 4 artiklan 4 ja 5 kohdan sanamuodosta ilmenee, hankkeen toteuttajalla on ratkaiseva rooli sellaisten tietojen toimittamisessa, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen voi tehdä määrityksensä. Tätä varten ja erityisesti ympäristövaikutusten arvioinnin suorittamisvelvollisuuden rajaamiseksi ainoastaan hankkeisiin, joilla todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia, kyseisellä viranomaisella on oltava käytettävissään mahdollisimman kattavat tiedot.

44

Toimivaltainen viranomainen ei myöskään voi päätellä, että on olemassa riski siitä, että hankkeella on merkittäviä ympäristövaikutuksia, sillä perusteella, että hankkeen toteuttajan toimittamat tiedot ovat epätäydellisiä, pyytämättä sitä ensin toimittamaan lisätietoja.

45

Sitä vastoin siinä tapauksessa, että toimivaltainen viranomainen voi kolmannen osapuolen esittämistä seikoista huolimatta objektiivisten seikkojen perusteella sulkea pois sen, että kyseessä olevalla hankkeella on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, kyseinen viranomainen voi päättää, ettei ympäristövaikutusten arviointi ole tarpeen, eikä sillä ole velvollisuutta pyytää hankkeen toteuttajaa toimittamaan sille lisätietoja.

46

On lisättävä yhtäältä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan hankkeella katsotaan olevan todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, jos se on laatunsa vuoksi omiaan muuttamaan merkittävästi tai peruuttamattomasti ympäristötekijöitä, kuten eläimistöä ja kasvistoa, maaperää tai vettä, hankkeen koosta riippumatta (tuomio 31.5.2018, komissio v. Puola, C‑526/16, EU:C:2018:356, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47

Toisaalta – kuten unionin tuomioistuin on todennut – direktiivin 2011/92 2 artiklan 1 kohdan sanamuoto on olennaisilta osin samankaltainen kuin direktiivin 92/43 6 artiklan 3 kohdan sanamuoto (ks. vastaavasti tuomio 7.9.2004, Waddenvereniging ja Vogelbeschermingsvereniging, C‑127/02, EU:C:2004:482, 42 kohta).

48

Tältä osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että direktiivin 92/43 6 artiklan 3 kohdassa säädetty edellytys merkitsee sitä, että jos siitä, ettei merkittäviä vaikutuksia ole, on epäilyksiä, ympäristövaikutusten arviointi on suoritettava (ks. vastaavasti tuomio 26.5.2011, komissio v. Belgia, C‑538/09, EU:C:2011:349, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuin on kuitenkin myös katsonut, että kyseistä 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen päättää hyväksyä suunnitelman tai hankkeen, joka on omiaan vaikuttamaan kyseisen direktiivin nojalla suojeltuun kohteeseen, vaatimatta kyseisessä säännöksessä tarkoitettua asianmukaista arviointia, viranomaisen on ilmoitettava riittävällä tavalla syyt, joiden perusteella se on voinut ennen tällaisen luvan myöntämistä saada varmuuden – vastakkaisista mielipiteistä ja niissä mahdollisesti esitetyistä perustelluista epäilyistä huolimatta – siitä, että kaikenlaiset perustellut tieteelliset epäilyt siitä, että hanke mahdollisesti vaikuttaa kyseessä olevaan kohteeseen merkittävästi, on poissuljettu (tuomio 15.6.2023, Eco Advocacy, C‑721/21, EU:C:2023:477, 43 kohta).

49

Tästä on pääteltävä, että direktiivin 2011/92 mukaisen ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuusselvityksen yhteydessä on kaksi edellytystä sille, että toimivaltaisen viranomaisen on pyydettävä hankkeen toteuttajaa toimittamaan sille lisätietoja, kun otetaan huomioon kolmannen osapuolen sille esittämät huomautukset. Yhtäältä tällaisten huomautusten on koskettava kyseessä olevan hankkeen mahdollisia ”merkittäviä” ympäristövaikutuksia. Toisaalta mainittujen huomautusten on oltava tosiasiallisesti omiaan estämään päätelmä, jonka mukaan kaikenlaiset perustellut tieteelliset epäilyt kyseisen hankkeen merkittävien ympäristövaikutusten mahdollisuudesta on poissuljettu.

50

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava, saattoiko virasto – kun otetaan huomioon tiedot, jotka sillä oli käytettävissään 16.9.2020 tehdyn päätöksen antamisajankohtana, mukaan lukien tiedot, jotka pääasian kantaja oli sille toimittanut 7.7.2020 päivätyissä huomautuksissaan – olla näihin huomautuksiin sisältyvistä seikoista huolimatta varma siitä, että kaikenlaiset perustellut tieteelliset epäilyt siitä, onko pääasiassa kyseessä olevalla hankkeella mahdollisesti merkittäviä vaikutuksia ympäristöön ja erityisesti direktiivin 92/43 nojalla suojeltuihin lajeihin, oli poissuljettu.

51

Esitettyihin kysymyksiin on kaiken edellä mainitun perusteella vastattava, että direktiivin 2011/92 4 artiklan 4–6 kohtaa on tulkittava siten, että siinä tapauksessa, että kolmas osapuoli on kyseisen säännöksen nojalla toteutetun ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuusselvityksen yhteydessä toimittanut toimivaltaiselle viranomaiselle objektiivisia tietoja kyseisen hankkeen mahdollisista merkittävistä vaikutuksista ympäristöön ja erityisesti direktiivin 92/43 nojalla suojeltavaan lajiin, kyseisen viranomaisen on pyydettävä hankkeen toteuttajaa toimittamaan sille lisätietoja ja otettava ne huomioon ennen kuin se päättää, onko ympäristövaikutusten arviointi tarpeen vai ei kyseisen hankkeen osalta. Sitä vastoin siinä tapauksessa, että toimivaltainen viranomainen voi kolmannen osapuolen esittämistä huomautuksista huolimatta objektiivisten seikkojen perusteella sulkea pois sen, että kyseessä olevalla hankkeella on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, kyseinen viranomainen voi päättää, ettei ympäristövaikutusten arviointi ole tarpeen, eikä sillä ole velvollisuutta pyytää hankkeen toteuttajaa toimittamaan sille lisätietoja.

52

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU, sellaisena kuin se on muutettuna 16.4.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/52/EU, 4 artiklan 4–6 kohtaa

on tulkittava siten, että

siinä tapauksessa, että kolmas osapuoli on kyseisen säännöksen nojalla toteutetun ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuusselvityksen yhteydessä toimittanut toimivaltaiselle viranomaiselle objektiivisia tietoja kyseisen hankkeen mahdollisista merkittävistä vaikutuksista ympäristöön ja erityisesti luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 13.5.2013 annetulla neuvoston direktiivillä 2013/17/EU, nojalla suojeltavaan lajiin, kyseisen viranomaisen on pyydettävä hankkeen toteuttajaa toimittamaan sille lisätietoja ja otettava ne huomioon ennen kuin se päättää, onko ympäristövaikutusten arviointi tarpeen vai ei kyseisen hankkeen osalta. Sitä vastoin siinä tapauksessa, että toimivaltainen viranomainen voi kolmannen osapuolen esittämistä huomautuksista huolimatta objektiivisten seikkojen perusteella sulkea pois sen, että kyseessä olevalla hankkeella on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, kyseinen viranomainen voi päättää, ettei ympäristövaikutusten arviointi ole tarpeen, eikä sillä ole velvollisuutta pyytää hankkeen toteuttajaa toimittamaan sille lisätietoja.