Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
RIMVYDAS NORKUS
18 päivänä joulukuuta 2025 (1)
Asia C‑798/24 [Jautiva(i)]
A ym.,
jossa asian käsittelyyn osallistuu
Latvijas Republikas Saeima
(Ennakkoratkaisupyyntö – Latvijas Republikas Satversmes tiesa (perustuslakituomioistuin, Latvia))
Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi (EU) 2017/1132 – Yhtiöoikeus – 14 artiklan d alakohdan ii alakohta – Ilmaisun ”osallistua yhtiön hallintoon, johtoon tai valvontaan” tulkinta – Kansallisen lainsäädännön mukainen velvoite asettaa saataville yksilöityjä tietoja osakeyhtiön jokaisesta osakkeenomistajasta – Luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla – Asetus (EU) 2016/679 – 5 artikla – Henkilötietojen käsittelyä koskevat periaatteet – 6 artikla – Käsittelyn lainmukaisuus – Suhteellisuusperiaate
I Johdanto
1. Tämä Latvijas Republikas Satversmes tiesan (perustuslakituomioistuin, Latvia) ennakkoratkaisupyyntö(2) koskee Latvian lainsäädännön mukaista velvoitetta asettaa suuren yleisön saataville tiettyjä yksilöityjä tietoja osakkeenomistajista(3) osakeyhtiöissä,(4) jotka on perustettu Latvian lain mukaan. ”Tunnistautumattomilla käyttäjillä” on mahdollisuus tutustua näihin tietoihin kaupparekisterin verkkosivuilla.(5) Suuren yleisön ei siis edellytetä osoittavan, että sillä olisi oikeutettu etu, joka liittyy tällaisten tietojen saamiseen.
2. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, vahvistetaanko unionin oikeudessa tällaisten tietojen saataville asettamista koskeva velvoite. Se siis tiedustelee unionin tuomioistuimelta, tarkoitetaanko ilmaisulla henkilöt, ”jotka osallistuvat yhtiön hallintoon, johtoon tai valvontaan”, tietyistä yhtiöoikeuden osa-alueista 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132(6) 14 artiklan d alakohdan ii alakohdassa ketä tahansa osakeyhtiön osakkeenomistajaa ja onko jäsenvaltio velvollinen saattamaan julkisesti saataville yksilöityjä tietoja tällaisen yhtiön jokaisesta osakkeenomistajasta kyseisen direktiivin 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Mikäli tällaiset tiedot on saatettava julkisesti saataville direktiivin 2017/1132 nojalla, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko kyseisen direktiivin 14 artiklan d alakohdan ii alakohta pätevä, kun otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 7 artiklassa taattu oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen ja perusoikeuskirjan 8 artiklassa taattu oikeus henkilötietojen suojaan.
3. Latvijas Republikas Satversmes tiesa (perustuslakituomioistuin) haluaa myös selvittää, onko luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679(7) (jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus) 5 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että siinä sallitaan tällaisten tietojen asettaminen saataville ilman että edellytettäisiin tällaisten tietojen saamiseen liittyvän oikeutetun edun osoittamista, tiettyjä tarkoituksia varten: i) avoimen yritysympäristön takaaminen ja ulkopuolisten henkilöiden etujen suojaaminen, ii) rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja aseiden levittämisen estäminen(8) ja iii) kansallisten, kansainvälisten ja EU:n seuraamusten täytäntöönpanoa varten tarvittavien tietojen välittäminen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee tässä yhteydessä, voitaisiinko tällaiset tavoitteet kohtuudella saavuttaa yhtä tehokkaasti noudattamalla Latvian lainsäädännön mukaista menettelyä, jota noudatetaan, kun pyydetään pääsyä rajoitettuihin tietoihin.(9)
4. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lisäksi, voidaanko tuomion Luxembourg Business Registers(10) – jossa unionin tuomioistuin totesi, että unionin oikeuden mukainen vaatimus, jonka nojalla jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle perustettujen yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ovat kaikissa tapauksissa suuren yleisön saatavilla, on pätemätön – perustelut ulottaa koskemaan osakeyhtiön kaikkiin osakkeenomistajiin liittyvien tietojen julkistamista, vaikka tietojen määrä ja julkistamisen tarkoitus ovat näissä kahdessa tilanteessa erilaisia.
II Asiaa koskeva lainsäädäntö
A Euroopan unionin oikeus
5. Perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla sekä 52 artiklan 1 kohta, direktiivin 2017/1132 johdanto-osan 3, 7 ja 8 perustelukappale ja 14 ja 16 artikla sekä yleisen tietosuoja-asetuksen 5 ja 6 artikla ovat erityisen merkityksellisiä nyt käsiteltävän asian kannalta.
B Latvian oikeus
6. Kauppalain (Komerclikums)(11) 8 §:n otsikkona on ”Kaupparekisteriin tehtävien kirjausten sisältö”. Sen 8 §:n 3 momentin 3 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”(3) Kaupparekisteriin kirjataan seuraavat pääomayhtiötä koskevat tiedot:
– –
3) pääomayhtiön hallituksen jäsenten ja hallintoneuvoston (jos pääomayhtiöllä on hallintoneuvosto) jäsenten etunimi, sukunimi, henkilötunnus (mikäli henkilötunnusta ei ole, syntymäaika, henkilötodistuksen numero ja antamispäivä, kyseisen asiakirjan antanut maa ja viranomainen) ja heidän asemansa;
4) hallituksen jäsenten valtuudet tehdä erikseen tai yhdessä yhtiötä sitovia päätöksiä”.
7. Kauppalain 12 §:n otsikkona on ”Julkaiseminen kaupparekisterissä”, ja siinä säädetään seuraavaa:
”(1) Kaupparekisteriin kirjattuihin tietoihin voidaan vedota ulkopuolisia vastaan, kun ne on julkaistu. – –
– –”
8. Kauppalain 235 §:n otsikkona on ”Osakasrekisteriin kirjattavat tiedot”, ja sen sanamuoto on seuraava:
”(1) Jokaisessa osakasrekisteriin tehtävässä kirjauksessa on mainittava yhtiön nimi, rekisterinumero, virallinen osoite ja tarvittaessa tiedot siitä, onko kyseinen yhtiö selvitystilassa tai konkurssimenettelyn kohteena, sekä asiakirjan otsikko, ”Kirjaus osakasrekisteriin”, ja siihen on sisällyttävä seuraavat tiedot:
1) kirjauksen viitenumero ja päivämäärä;
2) rekisteröinnin viitenumero käyttämällä juoksevaa numerointia osakasrekisteriin tehtävästä ensimmäisestä kirjauksesta lähtien;
3) osakkeisiin liittyvät viitenumerot;
4) osakkeenomistajiin liittyvät tiedot;
a) luonnollisesta henkilöstä etunimi, sukunimi, henkilötunnus (mikäli henkilötunnusta ei ole, syntymäaika, henkilötodistuksen numero ja antamispäivä, kyseisen asiakirjan antanut maa ja viranomainen) ja osoite, josta henkilö on tavoitettavissa;
b) oikeushenkilöistä ja kumppanuusyhtiöistä nimi, rekisterinumero ja virallinen osoite;
5) osakkeenomistajan sähköpostiosoite, jos osakkeenomistaja on pyytänyt, että yhtiö käyttää sitä ollessaan yhteydessä häneen;
6) kunkin osakkeenomistajan osakkeiden laji, lukumäärä ja nimellisarvo sekä niihen liittyvä äänimäärä;
7) osakkeiden merkintähinnan maksutilanne;
8) osakkeenomistajien yhteinen edustaja, joka on nimitetty tämän lain 157 §:ssä säädetyssä menettelyssä, missä yhteydessä on ilmoitettava tämän pykälän 1 momentin 4 ja 5 kohdassa mainitut tiedot;
9) tiedot yhtiön itsensä hankkimista osakkeista ja syyt, joiden vuoksi ne on hankittu.
– –”
9. Latvian tasavallan kaupparekisterilain (Likums “Par Latvijas Republikas Uzņēmumu reģistru”)(12) (jäljempänä kaupparekisterilaki) 4.10 §:n viidennessä momentissa, 4.11 §:n ensimmäisen momentin 2 kohdassa, 4.15 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdassa, 4.15 §:n 1 momentin 3 kohdan a alakohdassa ja 4.15 §:n 2, 3 ja 4 momentissa säädetään seuraavaa:
”4.10 § Oikeus tutustua kaupparekisterin tietoihin
Kaupparekisteri luovuttaa rekisteritiedoston julkiseen osaan sisältyvät tiedot ja asiakirjat (4.15 §:n ensimmäinen momentti) maksutta verkkosiirtona (mukaan lukien massalataus).
– –
4.11 § Tiedot, jotka on julkaistava kaupparekisterin verkkosivuilla
Kaupparekisterin on varmistettava, että tunnistautumattomalla käyttäjällä on yleisesti mahdollisuus tutustua sen verkkosivuilla seuraaviin tuoreimpiin (ajantasaisiin) tietoihin oikeushenkilöistä ja lakisääteisistä tiedoista, jotka on kirjattu kaupparekisterin ylläpitämiin rekistereihin:
– –
2) muut rekisteriin kirjatut tiedot.
– –
4.15 § Rekisteritiedoston julkiset ja ei-julkiset osat
Rekisteritiedoston julkinen osa sisältää seuraavat tiedot:
– –
2) muut rekisteriin kirjatut tiedot:
– –
b) tiedot, jotka on kirjattu pääomayhtiön osakasrekisteriin (jäsenrekisteriin) ja jotka koskevat kyseisen yhtiön osakkeenomistajia (jäseniä) – –
– –
3) seuraavat rekisteritiedostoon kuuluvat asiakirjat:
a) kaupparekisterissä – – kirjaus osakasrekisteriin (jäsenrekisteriin), – –
– –
Asiakirjat ja tiedot, jotka kuuluvat rekisteritiedostoon ja joita ei mainita tämän pykälän ensimmäisessä momentissa, sisällytetään rekisteritiedoston ei-julkiseen osaan.
Jos rekisteriin tehty kirjaus tai rekisteröity tieto on luokiteltu rajoitetuksi tiedoksi tai yleisön oikeutta tutustua siihen on rajoitettu lainsäädännössä, se sisällytetään rekisteritiedoston ei-julkiseen osaan.
Rekisteritiedoston ei-julkiseen osaan sisältyvät tiedot ja asiakirjat (tämän pykälän 2 ja 3 momentti) ovat rajoitettuja tietoja, ja ne ovat lainsäädännön täytäntöönpanoviranomaisten saatavilla laissa ja asetuksissa yksilöityjen tehtävien suorittamista varten sekä rajoituksitta Finanšu izlūkošanas dienestsin [(Finanssivalvontayksikkö, Latvia)] ja rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja aseiden levittämisen estämisestä vastaavien valvonta- ja tarkastusviranomaisten saatavilla, mutta muiden viranomaisten on esitettävä perusteltu pyyntö. Yksityishenkilöiden on pyydettävä pääsyä rekisteritiedoston ei-julkiseen osaan sisältyviin tietoihin ja asiakirjoihin tiedon vapaudesta annetussa laissa [(Informācijas atklātības likums)] säädetyn rajoitettujen tietojen pyytämistä koskevan menettelyn mukaisesti.”
III Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymykset
10. Latvijas Republikas Satversmes tiesan (perustuslakituomioistuin) oikeudenkäynnin kantajina ovat erään osakeyhtiön 17 pienosakasta. Heidän mielestään kaupparekisterilain 4.15 §:n ensimmäisen momentin 2 kohdan b alakohta (jäljempänä riidanalainen säännös) on vastoin Latvijas Republikas Satversmen (Latvian tasavallan perustuslaki, jäljempänä Latvian perustuslaki) 96 §:ää, jonka mukaan ”jokaisella on oikeus yksityiselämänsä, kotinsa ja kirjeenvaihtonsa koskemattomuuteen”.
11. Kantajat väittävät, että Latvian lainsäätäjä on laiminlyönyt arvioida ja perustella tarvetta julkaista osakkeenomistajien tietoja suurelle yleisölle ja käsitellä niitä yleisesti saatavilla olevina tietoina. Sen jälkeen kun tiedot on asetettu suuren yleisön saataville, niiden myöhemmälle käytölle ei ole rajoituksia. Vallitsee siis suuri riski siitä, että kyseisiä tietoja käytetään epärehellisiin tarkoituksiin, kuten petoksiin, uhkailuun tai kiristykseen. Kantajien mielestä riidanalaisen säännöksen perustuslain mukaisuutta arvioitaessa on otettava perustaksi tuomio Luxembourg Business Registers, joka koski yritysten tosiasiallisteen omistaji in ja edunsaajiin liittyvien tietojen asettamista suuren yleisön saataville. Koska unionin tuomioistuin katsoi kyseisessä asiassa, että samankaltaisia tietoja tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista ei pitäisi julkistaa, osakkeenomistajien henkilötietojen asettaminen suuren yleisön saataville on vieläkin perusteettomampaa ja suhteettomampaa. Kantajat ovat pienosakkaita, joten he eivät ole osakeyhtiön tosiasiallisia omistajia tai edunsaajia eivätkä sen johtoryhmän tai hallituksen vastuuhenkilöitä. Heillä ei ole oikeutta eikä mahdollisuutta käyttää määräysvaltaa kyseisessä yrityksessä.
12. Saeima (Latvian parlamentti) esittää, että riidanalainen säännös on Latvian perustuslain 96 §:n mukainen. Sen mielestä perusoikeuksien rajoitus on oikeutettu, jotta varmistetaan avoin yritysympäristö ja suojellaan ulkopuolisten henkilöiden etuja, estetään rahanpesu, terrorismin rahoittaminen ja aseiden levittäminen sekä mahdollistetaan se, että jokainen noudattaa kansainvälisistä ja kansallisista seuraamuksista annetun Latvian tasavallan lain (Starptautisko un Latvijas Republikas nacionālo sankciju likums) mukaisia velvoitteitaan. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä saattaa kyseiset tiedot kaikkien saataville viipymättä ja asettamatta velvoitetta osoittaa oikeutettu etu, joka liittyy näiden tietojen pyytämiseen. Tuomion Luxembourg Business Registers, joka liittyi vain yhteen oikeutettuun tavoitteeseen – rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen – perusteluja ei voida laajentaa koskemaan nyt käsiteltävää asiaa, koska kyseisellä Latvian lainsäädännöllä on useita erilaisia oikeutettuja tavoitteita, joilla perusoikeuksien rajoittaminen on perusteltavissa.
13. Datu valsts inspekcija (valtion tietosuojavirasto, Latvia), joka osallistui ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oikeudenkäyntiin amicus curiae ‑osapuolena, katsoo, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa vahvistetun avoimuusperiaatteen vastaisesti kaupparekisterilaissa ei yksilöidä tiettyä tarkoitusta, jonka vuoksi osakeyhtiön osakkeenomistajien henkilötietojen käsittely on tarpeen. Käsiteltyjen tietojen määrää ja sitä kysymystä, eikö tietojenkäsittelyn tarkoitus ole saavutettavissa suppeamman tietojenkäsittelyn avulla, on arvioitava tietojen minimoinnin periaatteen valossa. Erikseen yksilöidyn tarkoituksen puuttuessa ei ole mahdollista arvioida, onko henkilötietojen käsittely ulottuvuudeltaan oikeasuhteista. Tästä syystä käyttötarkoitussidonnaisuutta ja tietojen minimointia koskevia periaatteita ei ole noudatettu.
14. Finanssivalvontayksikkö, joka niin ikään osallistui pääasian oikeudenkäyntiin amicus curiae ‑osapuolena, katsoo, että ulkopuolisilla henkilöillä on oltava oikeus tutustua kyseisiin tietoihin, jotta he voivat varmistaa, kohdistuuko kauppakumppaniin kansainvälisiä tai kansallisia seuraamuksia.
15. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa varmistaa, ovatko osakeyhtiöiden osakkeenomistajat henkilöitä, jotka osallistuvat yhtiön hallintoon, johtoon tai valvontaan direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdan ii alakohdassa tarkoitetulla tavalla, ja edellytetäänkö kyseisessä direktiivissä näin ollen tietojen julkaisemista tällaisten yhtiöiden osakkeenomistajista. Mikäli unionin tuomioistuin katsoo, että tällaiset osakkeenomistajat kuuluvat direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdan ii alakohdan soveltamisalaan ja että heihin liittyvät tiedot on julkistettava ja saatettava julkisesti saataville kyseisen direktiivin 16 artiklan 3 kohdan nojalla, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee muun muassa, onko ensin mainittu säännös pätevä perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan valossa.
16. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee myös, onko osakeyhtiöiden osakkeenomistajien henkilötietojen käsittely yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen periaatteiden, erityisesti suhteellisuusperiaatetta kuvaavan ”tietojen minimoinnin” periaatteen, mukaista. Kyseinen periaate ei estä henkilötietojen asettamista suuren yleisön saataville, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi, kuten yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa säädetään. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti rajoituksista, jotka kohdistuvat yksityiselämän kunnioitusta ja henkilötietojen suojelua koskeviin perusoikeuksiin, on säädettävä lailla sekä perusoikeuksien keskeistä sisältöä kunnioittaen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.
17. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee erityisesti, onko, kun otetaan huomioon muun muassa tuomio Luxembourg Business Registers ja tuomio Manni,(13) yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkittava tarkoittavan sitä, että osakeyhtiön osakkeenomistajien henkilötietojen käsittelyn tarkoituksena voi olla ulkopuolisten henkilöiden etujen suojeleminen. Se tiedustelee myös, antavatko yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa vahvistetut periaatteet jäsenvaltiolle mahdollisuuden antaa tämän tarkoituksen saavuttamiseksi lainsäädäntöä, jonka nojalla kuka tahansa voi saada kenen tahansa osakeyhtiön osakkeenomistajan henkilötiedot ilman että hänen edellytettäisiin osoittavan oikeutettu etu, joka liittyy tällaisten tietojen saamiseen. Kyseinen tuomioistuin tiedustelee lisäksi, onko yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkittava tarkoittavan sitä, että osakeyhtiön osakkeenomistajien henkilötietojen käsittelyn tarkoituksena voi olla rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja aseiden levittämisen estäminen. Latvian lainsäätäjän mukaan kyseiset tiedot asetetaan tässä yhteydessä suuren yleisön saataville siinä tarkoituksessa, että jokainen voi mahdollisimman pitkälle osallistua tällaiseen estämiseen.
18. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lopuksi, onko yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tulkittava tarkoitettavan sitä, että osakeyhtiön osakkeenomistajien henkilötietojen käsittelyn tarkoituksena voi olla kansallisten, kansainvälisten ja EU:n seuraamusten täytäntöönpanoa varten tarvittavien tietojen välittäminen.
19. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että osakeyhtiön osakkeenomistajien henkilötietojen julkaiseminen saattaa olla sopiva, tarpeellinen ja asianmukainen keino tällaisten oikeutettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun henkilötiedot asetetaan suuren yleisön saataville verkossa, ei ole kuitenkaan mahdollista varmistaa, että näitä tietoja käsitellään asianmukaisesti eikä niitä käsitellä myöhemmin edellä mainittujen tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla, kuten yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa edellytetään. Kyseinen tuomioistuin on siten epävarma ensinnäkin siitä, tasapainotetaanko tavoiteltavan yleisen edun tavoitteet ja kyseiset perusoikeudet riidanalaisen julkistamisen yhteydessä keskenään asianmukaisella tavalla, ja toiseksi siitä, onko tällaisten henkilötietojen väärinkäytön riskiä vastaan käytettävissä asianmukaisia suojakeinoja.
20. Latvian lainsäädännön nojalla pääsyä rajoitettuihin tietoihin on pyydettävä kirjallisesti ja oikeutta hakevan henkilön on perusteltava pyyntönsä ja ilmaistava tarkoitus, johon tietoja käytetään. Kun rajoitetut tiedot luovutetaan, tietojen vastaanottaja sitoutuu käyttämään niitä vain tarkoituksiin, joihin niitä pyydettiin.(14) Saattaa kestää useita päiviä ennen kuin tiedot luovutetaan. Jos tietopyyntö täyttää lain vaatimukset ja tietoja pyydetään vain sähköisessä muodossa eikä niitä tarvitse käsitellä myöhemmin, tiedot annetaan 10 päivässä. Tästä syystä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, voidaanko menettelyä, jossa rajoitettuja tietoja pyydetään, pitää toisena keinona, jolla edellä mainitut tavoitteet voitaisiin kohtuudella saavuttaa yhtä tehokkaasti.
21. Latvijas Republikas Satversmes tiesa (perustuslakituomioistuin) on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko direktiivin 2017/1132 4 artiklan d alakohtaan sisältyvää käsitettä henkilöt, jotka ”osallistuvat yhtiön hallintoon, johtoon tai valvontaan”, tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan ketä tahansa osakeyhtiön osakkeenomistajaa, joten jäsenvaltio on velvollinen julkaisemaan osakeyhtiön jokaisen osakkeenomistajan tiedot ja asettamaan ne julkisesti saataville rekisterissä direktiivin 2017/1132 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti?
2) Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdan ii alakohta pätevä, kun siinä säädetään, että osakeyhtiön jokaisen osakkeenomistajan tiedot julkistetaan, kun otetaan huomioon perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattu oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen ja sen 8 artiklassa taattu oikeus henkilötietojen suojaan?
3) Onko yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että osakeyhtiön osakkeenomistajien henkilötietojen käsittelyn tarkoituksena voi olla ensinnäkin avoimen yritysympäristön takaaminen ja ulkopuolisten henkilöiden etujen suojaaminen, toiseksi rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja aseiden levittämisen estäminen, ja kolmanneksi kansallisten, kansainvälisten ja [EU:n] seuraamusten täytäntöönpanoa varten tarvittavien tietojen välittäminen?
4) Mahdollistavatko yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa vahvistetut periaatteet edellä mainittujen tarkoitusten kannalta sellaisen kansallisen lainsäädännön antamisen, jonka nojalla kuka tahansa voi saada osakeyhtiön kenen tahansa osakkeenomistajan henkilötiedot, ilman että tämä olisi velvollinen osoittamaan oikeutetun edun, joka liittyy tällaisten tietojen saamiseen?”
IV Asian käsittely unionin tuomioistuimessa
22. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet kantajat A ym., Suomen, Latvian, Norjan, Puolan ja Ruotsin hallitukset, Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio.
23. Ruotsin hallituksen,(15) parlamentin ja neuvoston esittämät huomautukset liittyvät vain ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen.
V Arviointi
A Ensimmäinen ja toinen kysymys
24. Latvijas Republikas Satversmes tiesa (perustuslakituomioistuin) haluaa ensimmäisellä kysymyksellään selvittää, onko direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdan ii alakohtaa, jossa viitataan henkilöihin, jotka ”osallistuvat yhtiön hallintoon, johtoon tai valvontaan”, tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan ketä tahansa osakeyhtiön osakkeenomistajaa,(16) jolloin siinä edellytettäisiin jäsenvaltioiden julkaisevan jokaisen tällaisen yhtiön osakkeenomistajan tiedot ja asettamaan ne julkisesti saataville rekisterissä direktiivin 2017/1132 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
25. Direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yhtiöiden on julkistettava tiedot sellaisten henkilöiden asettamisesta, tehtävän päättymisestä ja henkilötiedoista, jotka joko lakisääteisenä toimielimenä tai sellaisen jäseninä ovat kelpoisia edustamaan yhtiötä suhteessa ulkopuolisiin henkilöihin ja käyttämään sen puhevaltaa oikeudenkäynnissä tai osallistuvat yhtiön hallintoon, johtoon tai valvontaan. Kaikki huomautuksiaan esittäneet asianosaiset ja muut osapuolet katsovat, ettei direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdan ii alakohdan voida tulkita tarkoittavan osakeyhtiön osakkeenomistajaa.
26. Korostettakoon, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan pääasian oikeudenkäynti koskee 17 pienosakkaan nostamaa kannetta. Rajoitan siten arviointini koskemaan kyseistä tilannetta. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on, sekä sen asiayhteys.(17)
27. Direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdassa ei viitata osakkeenomistajiin eikä osakkeenomistajien yhtiökokoukseen.(18) Direktiivissä 2017/1132 ei myöskään määritellä sen 14 artiklan d alakohdan ii alakohdan ilmaisua ”osallistua yhtiön hallintoon, johtoon tai valvontaan”(19) eikä unionin tuomioistuin ole tulkinnut kyseistä säännöstä. Vaikka tällainen määritelmä tai tällaiset määritelmät puuttuvat, esimerkiksi direktiivin 2017/1132 60 ja 64 artiklan perusteella on selvää, että kyseistä direktiiviä sovellettaessa erotetaan toisistaan yhtiön hallinto- tai johtoelin sekä sen osakkeenomistajien yhtiökokous. Tätä erottelua sovelletaan mielestäni sitäkin suuremmalla syyllä yksittäisiin osakkeenomistajiin.
28. Lisäksi direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdassa käytetyt käsitteet ”asettaminen” ja ”tehtävän päättyminen” eivät sovi sellaisenaan yhteen osakeyhtiön osakkeenomistajan aseman kanssa. Vaikka joitain osakkeenomistajia saatetaan asettaa elimiin ja harjoittamaan direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdassa mainittuja tehtäviä, esimerkiksi osakkeenomistajan henkilöllisyyden ja henkilötietojen pakollinen julkistaminen siinä yhteydessä perustuu yksiselitteisesti pikemminkin siihen, että hänet on asetettu kyseiseen elimeen, tai hänen tehtävänsä päättymiseen taikka siihen, että hänellä on valtuudet hoitaa tiettyjä tehtäviä, kuin hänen asemaansa osakkeenomistajana.(20) Osakkeenomistajilla on sitä vastoin etua tai hyötyä tästä asemasta ja siihen liittyviä oikeuksia ja velvoitteita, mukaan lukien oikeus osallistua yhtiön yhtiökokoukseen ja äänestää siellä, pelkästään sillä perusteella, että he omistavat yhtiön osakkeita, eikä sillä perusteella, että heidät olisi ”asetettu” yhtiön ”elimeen”. Käsitteet ”asettaminen” ja ”tehtävän päättyminen”, jotka viittaavat erityiseen vastuutehtävään tai ‑toimintoon(21) yhtiössä, eivät siten sovi sellaisenaan yhteen osakkeenomistajan aseman ja tähän asemaan liittyvien oikeuksien ja velvoitteiden kanssa direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdan asiayhteydessä.
29. Tästä syystä 14 artiklan d alakohdan ii alakohdan sanamuodosta ja asiayhteydestä, jossa se esiintyy direktiivissä 2017/1132, seuraa, että sitä ei sellaisenaan sovelleta osakkeenomistajiin.
30. Direktiivin 2017/1132 tavoitteista todetaan sen 1 artiklan toisessa luetelmakohdassa, että kyseisessä direktiivissä säädetään ”niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan [SEUT] 54 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten henkilöiden etujen suojaamiseksi, julkistamisen, osakeyhtiöiden ja muiden yhtiöiden, joissa vastuu on rajoitettu, sitoumusten pätevyyden sekä tällaisten yhtiöiden pätemättömyyden osalta”.(22) Direktiivin 2017/1132 14 artiklassa luetellaan asiakirjat ja tiedot, jotka asianomaisten yhtiöiden on ainakin(23) julkistettava. Nämä asiakirjat ja tiedot on mainitun direktiivin 16 artiklan 3–5 kohdan mukaisesti sisällytettävä asiakirjavihkoon tai kirjattava rekisteriin, jäljennökset asiakirjoista ja tiedoista tai niiden osista on oltava pyynnöstä saatavilla ja kyseiset asiakirjat ja tiedot on julkistettava julkaisemalla ne joko kokonaisuudessaan tai osittain taikka viittauksina kansallisessa virallisessa julkaisussa tai toisella yhtä tehokkaalla tavalla.(24)
31. Kun otetaan huomioon direktiivin 2017/1132 ja erityisesti sen 14 artiklan d alakohdan tarkoitus turvata yhtiön osakkeenomistajien ja ulkopuolisten henkilöiden edut edellyttämällä sellaisiin tiettyihin yksilöityihin henkilöihin liittyvien tietojen julkistamista, joiden tehtäviä voidaan hoitaa tai valtuuksia käyttää näiden etujen vastaisesti,(25) en ymmärrä, miten suurempi avoimuus, joka koskee kunkin osakkeenomistajan, erityisesti sellaisten pienosakkaiden henkilötietoja, joilla ei ole mitään erityisiä tehtäviä tai valtuuksia yhtiössä,(26) edistää tätä tarkoitusta.
32. Unionin tuomioistuin korosti tästä tuomiossa Manni,(27) että tiedot, joita julkaistaan muun muassa direktiivin 68/151 2 artiklan 1 kohdan d alakohdan – joka vastaa direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohtaa – nojalla, ovat luonteeltaan rajattuja.(28) Direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdan tulkinta, joka sisältäisi tietoa kustakin ja jokaisesta osakkeenomistajasta, ei ole selvästikään tällainen.(29) Direktiivin 2017/1132 johdanto-osan 3, 7 ja 8 perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisellä direktiivillä varmistetaan ainoastaan yhtiöoikeuden ”tiettyjen osa-alueiden”(30) vähimmäistason yhdenmukaistaminen tai yhteensovittaminen osakkeenomistajien, velkojien tai muiden ulkopuolisten suojaamiseksi. Jäsenvaltiot voivat siten antaa tai pitää voimassa tiukempia tai ylimääräisiä säännöksiä yhtiöoikeuden alalla unionin oikeuden,(31) erityisesti yleisen tietosuoja-asetuksen(32) ja suhteellisuusperiaatteen rajojen sisällä.
33. Tästä syystä katson, että direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdassa käytetyn ilmaisun, joka koskee henkilöitä, jotka ”osallistuvat yhtiön hallintoon, johtoon tai valvontaan”, ei voida tulkita tarkoittavan ketä tahansa osakkeenomistajaa osakeyhtiössä. Jäsenvaltio ei ole velvollinen julkistamaan tietoja osakeyhtiön jokaisesta osakkeenomistajasta eikä julkistamaan niitä rekisterissä direktiivin 2017/1132 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
34. Koska ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen jälkimmäinen kysymys riippuu siitä, vastataanko sen ensimmäiseen kysymykseen myöntävästi, direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdan ii alakohdan pätevyyttä koskeva toinen kysymys on perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan valossa tutkittava.
B Kolmas ja neljäs kysymys
35. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii kolmannella ja neljännellä kysymyksellään(33) varmistamaan, onko yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että siinä sallitaan osakeyhtiön osakkeenomistajien tiettyjen henkilötietojen käsittely asettamalla ne kenen tahansa saataville, ilman että tämä olisi velvollinen osoittamaan näiden tietojen saamiseen liittyvän oikeutetun edun, jotta (i) taataan avoin yritysympäristö ja suojataan ulkopuolisten etuja, (ii) estetään rahanpesu, terrorismin rahoittaminen ja aseiden levittäminen ja (iii) välitetään kansallisten, kansainvälisten ja EU:n seuraamusten täytäntöönpanoa varten tarvittavia tietoja. Latvijas Republikas Satversmes tiesa (perustuslakituomioistuin) tiedustelee, noudatetaanko tässä yhteydessä yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa vahvistettuja ”käyttötarkoitussidonnaisuutta” ja ”tietojen minimointia”(34) koskevia periaatteita.(35)
36. Unionin tuomioistuimen asiakirja-aineiston perusteella on selvää, että Latvian lainsäädännön mukainen vaatimus, jonka mukaan Latvian oikeuden mukaan perustettujen yhtiöiden osakkeenomistajista on asetettava tiettyjä yksilöityjä tietoja suuren yleisön saataville, kuuluu yleisen tietosuoja-asetuksen aineelliseen soveltamisalaan. Yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tätä asetusta sovelletaan ”henkilötietojen käsittelyyn, joka on osittain tai kokonaan automaattista, sekä sellaisten henkilötietojen käsittelyyn muussa kuin automaattisessa muodossa, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa”, tekemättä eroa käsittelyn suorittajan henkilöllisyyden perusteella. Tästä seuraa, että jollei yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa mainituista tapauksista muuta johdu, kyseistä asetusta sovelletaan käsittelytoimiin, joita suorittavat niin yksityishenkilöt kuin viranomaiset.(36)
37. Vaikka se, että jäsenvaltiot käsittelevät henkilötietoja hoitaessaan EU:n perustamissopimuksen V osaston 2 luvun soveltamisalaan kuuluvia toimintoja, jotka liittyvät yhteisöön ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, jää yleisen tietosuoja-asetuksen aineellisen soveltamisalan ulkopuolelle, kyseistä asetusta sovelletaan mielestäni henkilötietojen käsittelyyn, kun harjoitetaan SEUT 215 artiklan soveltamisalaan kuuluvia toimintoja.(37) Korostettakoon kuitenkin, että tiettyjä rekisteröityjen yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia oikeuksia voidaan rajoittaa kyseisen asetuksen 23 artiklan mukaisesti. Esimerkiksi yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että tietyissä olosuhteissa voidaan asettaa rajoituksia kansallisen turvallisuuden takaamiseksi.
38. Nyt käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että Latvian lainsäädännön(38) mukainen lakisääteinen velvoite asettaa suuren yleisön saataville tietoja Latvian oikeuden mukaan perustettujen osakeyhtiöiden osakkeenomistajista – jotka ovat luonnollisia henkilöitä – mukaan lukien heidän etunimensä, sukunimensä, henkilötunnuksensa, postiosoitteensa tai sähköpostiosoitteensa, osakkeidensa lukumäärä ja nimellisarvot sekä näihin osakkeisiin liittyvä äänimäärä merkitsee yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua henkilötietojen käsittelyä.(39)
39. Koska kyseiset kansalliset säännökset koskevat yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilötietojen käsittelyä, Latvian tasavallan on muun muassa pantava yleinen tietosuoja-asetus täytäntöön. Tästä seuraa, että kenen tahansa suureen yleisöön kuuluvan henkilön pääsy kyseisiin tietoihin vaikuttaa asianomaisten henkilöiden perusoikeuteen, joka koskee yksityiselämän kunnioittamista ja joka taataan perusoikeuskirjan 7 artiklassa. Näiden tietojen asettaminen suuren yleisön saataville merkitsee lisäksi perusoikeuskirjan 8 artiklan soveltamisalaan kuuluvien henkilötietojen käsittelyä. Näiden henkilötietojen asettaminen ulkopuolisten henkilöiden saataville merkitsee myös puuttumista perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettuihin perusoikeuksiin riippumatta siitä, miten toimitettuja tietoja sittemmin käytetään. Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut, että niin kauan kuin yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiset henkilötietojen lainmukaisen käsittelyn edellytykset täyttyvät, tämän käsittelyn katsotaan lähtökohtaisesti täyttävän myös perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistetut vaatimukset.(40)
40. Yleisen tietosuoja-asetuksen 1 artiklan 2 kohdasta, luettuna yhdessä sen johdanto-osan 4 ja 10 perustelukappeleiden kanssa, ilmenee selvästi, että kyseisellä asetuksella pyritään erityisesti takaamaan luonnollisille henkilöille henkilötietojen käsittelyssä heidän perusoikeuksiensa ja ‑vapauksiensa korkeatasoinen suoja.(41)
41. Yleisellä tietosuoja-asetuksella varmistetaan luonnollisten henkilöiden perusoikeuksien ja ‑vapauksien suojaa koskevien sääntöjen johdonmukainen ja yhdenmukainen soveltaminen heidän henkilötietojensa käsittelyssä kaikkialla Euroopan unionissa. Henkilötietoja käsiteltäessä on aina otettava yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklassa sallituin poikkeuksin(42) huomioon henkilötietojen käsittelyyn sovellettavat periaatteet ja asianomaisten henkilöiden oikeudet, jotka vahvistetaan kyseisen asetuksen II ja III luvussa. Erityisesti henkilötietojen käsittelyssä on ensinnäkin aina noudatettava yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa mainittuja periaatteita, ja toiseksi täytettävä kyseisen asetuksen 6 artiklassa luetellut laillisuuden edellytykset.(43) Lisäksi on noudatettava yleisen tietosuoja-asetuksen 12–22 artiklassa vahvistettuja rekisteröidyn oikeuksia.(44)
42. Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava useita yksilöityjä periaatteita. Henkilötietoja on siten käsiteltävä muun muassa lainmukaisesti, asianmukaisesti ja rekisteröidyn kannalta läpinäkyvästi;(45) ne on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten;(46) niiden on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa näihin tarkoituksiin;(47) täsmällisiä ja tarvittaessa päivitettyjä;(48) ne on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa, ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten(49) ja niitä on käsiteltävä tavalla, jolla varmistetaan henkilötietojen asianmukainen turvallisuus.(50) Näitä henkilötietojen käsittelyä koskevia periaatteita sovelletaan kumulatiivisesti.(51)
43. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetaan tyhjentävä ja rajoittava luettelo tilanteista, joissa henkilötietojen käsittelyn voidaan katsoa olevan laillista.(52) Käsittelyn on siten kuuluttava johonkin tapauksista, joista säädetään yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, jotta se olisi laillista.(53) Vaikka Latvijas Republikas Satversmes tiesa (perustuslakituomioistuin) ei nimenomaisesti totea, että kyseisten henkilötietojen käsittely nyt käsiteltävissä asioissa perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaan, tämä on yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ainoa tapaus, johon kyseinen tuomioistuin on viitannut ennakkoratkaisupyynnössään.(54) Koska kyseinen tietojen käsittely perustuu pikemminkin erityisesti kansalliseen lainsäädäntöön ja sitä edellytetään kansallisessa lainsäädännössä(55) kuin että se olisi ”tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi”,(56) tämä tietojen käsittely perustuu mielestäni yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaan, koska se on tarpeen jäsenvaltion laissa, jota sovelletaan rekisterinpitäjään – tässä tapauksessa Latvian laissa – säädetyn velvoitteen noudattamiseksi.(57) Viranomainen, joka vastaa jäsenvaltion kaupparekisterin pitämisestä ja joka julkaisee tässä rekisterissä henkilötietoja, joiden julkistaminen on direktiivin 2017/1132 nojalla pakollista, on näiden tietojen osalta ”rekisterinpitäjä” erityisesti siltä osin kuin se saattaa kyseiset tiedot julkisesti saataville.(58)
44. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa täsmennetään muun muassa sellaisten tilanteiden osalta, joissa tietojen käsittely on laillista 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan nojalla,(59) että tietojen käsittelyn tarkoitus ”määritellään kyseisessä oikeusperusteessa”(60) ja että kyseisen oikeusperusteen on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.(61)
45. Unionin tuomioistuimen asiakirja-aineiston perusteella on epäselvää, onko nyt käsiteltävässä asiassa noudatettu vaatimusta, jonka mukaan tietojen käsittelyn tarkoitus tai tarkoitukset ”määritellään kyseisessä käsittelyn oikeusperusteessa”. Valtion tietosuojavirasto totesi ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa esittämissään huomautuksissa, että kaupparekisterilaissa ei määritellä tarkoitusta eikä tarkoituksia, joita varten osakeyhtiön osakkeenomistajien henkilötietojen käsittely on tarpeen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis selvitettävä, onko tämä yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukainen vaatimus täytetty kyseisten kolmen tarkoituksen osalta. Jos kyseistä vaatimusta ei täytetä, henkilötietojen käsittely on yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan vastaista.(62) Koska 27 jäsenvaltiossa on käytetty erilaisia lainsäädäntötekniikoita, on mielestäni riittävää, että kyseinen tarkoitus tai kyseiset tarkoitukset voidaan selvittää ”riittävän varmasti” lainsäädännön sanamuodosta tai sen lainsäädännöllisestä asiayhteydestä.(63)
46. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaiset vaatimukset, joiden mukaan tietojen käsittelyn on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden, ilmaisevat perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohtaan perustuvat vaatimukset, ja niitä on tulkittava viimeksi mainitun määräyksen valossa. Unionin tuomioistuin on todennut tässä yhteydessä, että yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskevat perusoikeudet, jotka taataan perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa, eivät ole ehdottomia oikeuksia, vaan ne on suhteutettava niiden tehtävään yhteiskunnassa ja saatettava tasapainoon muiden perusoikeuksien kanssa. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan rajoituksia voidaan siis tehdä, jos niistä säädetään lailla ja niissä kunnioitetaan perusoikeuksien keskeistä sisältöä sekä suhteellisuusperiaatetta. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sellaisten toimenpiteiden oikeasuhteisuus, joista aiheutuu puuttuminen perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin oikeuksiin, edellyttää soveltuvuuden ja tarpeellisuuden vaatimusten noudattamisen(64) lisäksi sen vaatimuksen noudattamista, että nämä toimenpiteet ovat oikeasuhteisia asetettuun tavoitteeseen nähden.(65) On siis arvioitava, tasapainotetaanko kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä oikeudenmukaisesti jäsenvaltion etu tai edut ja niiden etu tai edut, joille aiheutuu kielteisiä vaatimuksia.(66) Näin ollen on määritettävä, miten vakavaa tähän käsittelyyn liittyvä yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskeviin perusoikeuksiin puuttuminen on, ja tarkastettava, onko puuttumisen yleisen edun mukaisen tavoitteen tärkeys oikeassa suhteessa tähän vakavuuteen.(67)
47. Tämän puuttumisen vakavuuden arvioimiseksi on muun muassa otettava huomioon kyseisten henkilötietojen luonne ja erityisesti se, ovatko ne mahdollisesti arkaluontoisia, sekä kyseisten tietojen käsittelyn luonne ja konkreettiset toteuttamistavat, kuten erityisesti niiden henkilöiden määrä, joilla on oikeus saada näitä tietoja, sekä tavat, joilla oikeus saada näitä tietoja toteutetaan.(68)
48. On kiistatonta, että tiedot, jotka asetetaan suuren yleisön saataville osakkeenomistajasta, joka on luonnollinen henkilö, sisältävät hänen etu- ja sukunimensä ja henkilötunnuksensa, osoitteen, josta hänet voidaan tavoittaa, sähköpostiosoitteensa,(69) osakkeenomistajan hallussa olevien osakkeiden lajin, lukumäärän ja nimellisarvon sekä niihin liittyvän äänimäärän.(70) Nämä tiedot antavat mahdollisuuden laatia profiili, joka koskee ensinnäkin tiettyjä henkilötietoja ja toiseksi ainakin jossain määrin henkilön varallisuusasemaa Latviassa sekä talouden aloja ja erityisiä yrityksiä, joihin hän on sijoittanut Latviassa. Kyseiset tiedot ovat helposti saatavilla mahdollisesti rajoittamattomalle määrälle ihmisiä erityisesti sen vuoksi, että niihin voidaan tutustua kaupparekisterin verkkosivuilla. Niihin voidaan tutustua vapaasti syistä, jotka eivät liittyneet kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä tavoiteltuihin päämääriin,(71) ja ne voidaan säilyttää ja niitä voidaan jakaa ja käsitellä myöhemmin. Kun suuri yleisö pääsee helposti tutustumaan kyseisiin tietoihin, rekisteröidyt altistuvat henkilötietojensa mahdolliselle väärinkäytölle, jolloin heidän on vaikeaa tai jopa mahdotonta puolustautua tehokkaasti tällaista väärinkäyttöä vastaan. Tällainen tilaisuus tutustua tietoihin merkitsee siis vakavaa puuttumista perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettuihin perusoikeuksiin.(72)
1. Euroopan unionin tunnustaman yleisen edun mukaisen tavoitteen olemassaolo
49. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemat kyseisen kansallisen lainsäädännön kolme tarkoitusta(73) ovat lähtökohtaisesti Euroopan unionin yleisen edun mukaisia ja siis oikeutettuja.(74) Niillä voidaan oikeuttaa jopa vakavat puuttumiset perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettuihin perusoikeuksiin, jos ne ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia.(75)
50. Siltä osin kuin kyseessä on tarkoitus taata avoin yritysympäristö ja ulkopuolisten henkilöiden etujen suojelu, avoimen yritysympäristön takaaminen on mielestäni varsin epämääräinen ja epäselvä tavoite, eikä se siten voi sellaisenaan olla oikeutettu tarkoitus. Epävarmuuden välttämiseksi katson siis, että Latvian lainsäädännön merkityksellinen tarkoitus on taata avoin yritysympäristö, jotta suojeltaisiin ulkopuolisten henkilöiden etuja, ellei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totea selvityksissään toisin. Kun otetaan huomioon SEUT 50 artiklan 2 kohdan g alakohta,(76) jossa viitataan lähinnä osakkeenomistajien ja ulkopuolisten henkilöiden etujen suojeluun,(77) kyseinen tarkoitus on mielestäni Euroopan unionin tunnustama yleisen edun mukainen tavoite.
51. Unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Luxembourg Business Registers,(78) että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuminen tarjoamalla suurelle yleisölle pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin on yleisen edun mukainen tavoite, joka voi oikeuttaa jopa vakavat puuttumiset perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettuihin perusoikeuksiin.(79) Kyseisen tuomion taustalla olevia perusteluja voidaan mielestäni soveltaa myös nyt käsiteltävään asiaan.
52. Unionin tuomioistuin on todennut seuraamusten täytäntöönpanoon tarvittavien tietojen julkistamisesta, että elinkeinovapauden ja ammatinharjoittamisen vapauden sekä omaisuudensuojan käytölle voidaan määrätä rajoittavia toimenpiteitä. Näiden toimenpiteiden on oltava yleistä etua koskevien tavoitteiden mukaisia – kuten SEU 21 artiklassa todetut unionin ulkoisen toiminnan tavoitteet – eikä niillä saa puuttua perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä.(80) Katson laajemmin, että tällaisten rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpano, mukaan lukien sellaisten toimenpiteiden toteuttaminen, joilla annetaan pääsy tietoihin, jotka ovat tarpeen täytäntöönpanon varmistamiseksi, on Euroopan unionin tunnustaman yleisen edun mukainen tavoite.
2. Riidanalaisen puuttumisen asianmukaisuus, tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus
a) Tarkoitus varmistaa avoin yritysympäristö ulkopuolisten henkilöiden etujen suojaamiseksi
53. Tämän ratkaisuehdotuksen 31 kohdassa mainitsemistani syistä kyseisen Latvian lain mukainen velvollisuus, joka koskee osakeyhtiön jokaista osakkeenomistajaa riippumatta siitä, onko heillä mitään erityistä tehtävää tai erityisiä valtuuksia yhtiössä, ei mielestäni edistä eikä edesauta tarkoitusta varmistaa avoin yritysympäristö ulkopuolisten henkilöiden etujen suojelemiseksi. Vaikka direktiivillä 2017/1132 ei pyritä tyhjentävyyteen vaan sillä vain yhdenmukaistetaan ja yhteensovitetaan yhtiölainsäädännön tiettyjä näkökohtia, unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistossa ei ole viitteitä siitä, että kyseinen direktiivi(81) olisi osoittautunut riittämättömäksi takaamaan avoimen yritysympäristön suojellakseen ulkopuolisten henkilöiden etuja, mikä olisi tehnyt kyseisen kansallisen lainsäädännön antamisen tarpeelliseksi.(82) Tästä syystä puuttuminen on mielestäni sekä epäasianmukaista että tarpeetonta. Kyseinen lainsäädäntö on mielestäni myös suhteeton, koska siinä ei tasapainoteta oikeudenmukaisesti Latvian lainsäätäjän ajamia etuja ja osakkeenomistajien etuja.
b) Tarkoitus luoda ympäristö, joka edistää rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja aseiden levittämisen estämistä, ja tarkoitus saattaa saataville tiedot, jotka ovat tarpeen kansallisten, kansainvälisten ja EU:n seuraamusten täytäntöönpanoa varten
54. Latvian lain mukainen velvollisuus asettaa suuren yleisön saataville tiettyjä yksilöityjä tietoja Latvian oikeuden mukaan perustettujen osakeyhtiöiden osakkeenomistajista ja vastaavasti se, että ei ole asetettu mitään vaatimusta, jonka mukaan olisi osoitettava jonkinlainen oikeutettu etu, joka liittyy tällaisten tietojen saamiseen, on mielestäni asianmukainen, jotta saavutettaisiin yleisen edun mukaiset tavoitteet luoda ympäristö, joka edistää ja edesauttaa rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja aseiden levittämisen estämistä sekä kansallisten, kansainvälisten ja EU:n seuraamusten täytäntöönpanoon tarvittavien tietojen saatavuutta. Katson siis samalla tavoin kuin tuomiossa Luxembourg Business Registers, että se, että tämä pääsy on yleinen, ja siitä seuraava laajempi avoimuus myötävaikuttavat siihen, että suuri yleisö seuraa osakeyhtiöiden omistajuutta, mikä osaltaan edistää näiden yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamista.(83)
55. On siis selvitettävä, olisivatko nämä kaksi tavoitetta kohtuudella saavutettavissa yhtä tehokkaasti muilla toimenpiteille, joista aiheutuu vähemmän haittaa asianomaisten osakeyhtiöiden osakkeenomistajien oikeuksille(84) ja onko riidanalainen puuttuminen suhteeton näihin tavoitteisiin nähden, mikä edellyttää muun muassa sitä, että verrataan keskenään näiden tavoitteiden tärkeyttä ja kyseisen puuttumisen vakavuutta.
56. Siltä osin kuin kyseessä on sellaisen ympäristön luominen, joka edistää ja edesauttaa rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja aseiden levittämisen estämistä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että on mahdollista, että myös muilla henkilöillä, jotka eivät ole direktiivin 2015/849 2 artiklassa lueteltuja ilmoitusvelvollisia,(85)”on oikeutettu etu, joka liittyy asiakkaan tutkimiseen sen omasta aloitteesta”. Lisäksi rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja aseiden levittämisen estämisestä annetun lain (Noziedzīgi iegūtu līdzekļu legalizācijas un terorisma un proliferācijas finansēšanas novēršanas likums) 3.1 §:n nojalla velvollisuus ilmoittaa kaikista epäilyttävistä liiketoimista koskee muita henkilöitä kuin esimerkiksi ilmoitusvelvollisia.
57. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan seuraamusten täytäntöönpanon osalta neuvosto antaa asetuksia, jotka sisältävät usein rajoittavia toimenpiteitä, jotka koostuvat i) nimettyjen henkilöiden ja yhteisöjen varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä sekä ii) kiellosta asettaa varoja ja taloudellisia resursseja tällaisten henkilöiden ja yhteisöjen saataville.(86) Lisäksi pääsy osakeyhtiön kaikkia osakkeenomistajia koskeviin tietoihin saattaa olla tarpeen, sillä kansainvälisistä seuraamuksista ja kansallisista seuraamuksista annetun Latvian tasavallan lain 2 §:n 2 momentin nojalla(87) jokaisen edellytetään noudattavan kansainvälisiä ja kansallisia seuraamuksia ja panevan ne täytäntöön.
58. On mielestäni hyödyllistä huomauttaa unionin tuomioistuimen muistuttaneen tuomiossa Luxembourg Business Registers,(88) että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuminen kuuluu ensisijaisesti viranomaisille ja luottolaitosten tai finanssilaitosten kaltaisille tahoille, joille on niiden toiminnan vuoksi asetettu tätä koskevia erityisiä velvollisuuksia. Direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdassa varmistetaan joka tapauksessa, että paitsi toimivaltaisten viranomaisten, Euroopan unionin rahanpesun selvittelykeskusten(89) ja ilmoitusvelvollisten, myös minkä tahansa henkilön tai järjestön, joka voi osoittaa oikeutetun edun, saatavilla on oltava tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot(90) muun muassa yrityksistä.(91)
59. Siltä osin kuin kyseessä ovat rajoittavat toimenpiteet, kuten totesin ratkaisuehdotuksessani Čiekuri-Shishki,(92)asetuksen, jossa säädetään rajoittavista toimenpiteistä, panevat pääsääntöisesti täytäntöön valtion elimet, joilla on erityistä toimivaltaa rahoitusvalvonnan alalla. Näillä elimillä on tarvittavat keinot käytettävissään, ja niillä on siis toimivalta toteuttaa säädettyjä taloudellisia pakotteita, kuten varojen jäädyttäminen tai luoton myöntämistä tai maksujen suorittamista tietyille henkilöille tai järjestöille koskeva kielto. Niiden tehtävänä on määrätä konkreettisista toimenpiteistä asetuksessa tarkoitettuihin luetteloihin merkittyjä henkilöitä ja järjestöjä vastaan.
60. Kuten parhaissa käytänteissä kuitenkin muistutetaan,(93) ”kaikki unionin lainkäyttövallan alaiset henkilöt ja yhteisöt ovat velvollisia ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille hallussaan olevat tiedot, jotka edistäisivät taloudellisten rajoittavien toimenpiteiden soveltamista”.(94) Lisäksi asetuksissa, joissa vahvistetaan rajoittavia toimenpiteitä, kielletään varojen tai taloudellisten resurssien asettaminen nimettyjen henkilöiden tai yhteisöjen saataville suoraan tai välillisesti.(95) Mielestäni kyseinen velvoite voidaan panna täytäntöön muilla keinoilla kuin siten, että annetaan rajoittamaton pääsy kaikkien osakkeenomistajien henkilötietoihin esimerkiksi siten, että asianomainen voi pyytää tapauskohtaisesti tilaisuutta tutustua osakkeenomistajien tietoihin.(96) Erityisesti silloin kun henkilöllä on kohtuullinen epäily siitä, että hän saattaa asettaa varallisuutta tai taloudellisia resursseja suoraan tai epäsuorasti nimettyjen henkilöiden tai yhteisöjen saataville, hänellä on ilmeinen oikeutettu etu, jonka perusteella hän voi pyytää kaupparekisterissä olevia tätä koskevia tietoja. On myös korostettava, että jos oikeutettua etua ei ole, olisi ylivoimaisen rasittavaa ja suhteetonta vaatia kaikkien henkilöiden selvittävän jatkuvasti kaikkien kauppakumppaniensa jokaisen osakkeenomistajan henkilöllisyys.(97) Tämä on erityisen selvää sen vuoksi, että osakeyhtiön osakkeenomistajat voivat vaihtua usein.
61. Tästä seuraa, että vaikka suuren yleisön rajoittamaton pääsy osakeyhtiöiden osakkeenomistajien tietoihin kyseisen Latvian lainsäädännön mukaisesti saattaa vähäisessä määrin edistää rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja aseiden levittämisen estämistä sekä kansallisten, kansainvälisten ja EU:n seuraamusten täytäntöönpanoa. Katson samalla tavoin kuin tuomiossa Luxembourg Business Registers,(98)että se ei ole täysin välttämätöntä näitä tarkoituksia varten. Hyödyt, joita mahdollisesti saadaan tällaisesta käsittelystä, eivät myöskään korvaa vakavaa puuttumista perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin perusoikeuksiin.(99)
62. Korostettakoon niin ikään, että koska direktiivin 2015/849 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti yhteisön tosiasiallisella omistajalla ja edunsaajalla tarkoitetaan yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä, jolla on muun muassa 25 prosentin ja yhden osakkeen osakkeenomistus, unionin tuomioistuimen perusteluja tuomiossa Luxembourg Business Registers sovelletaan etenkin tämän oikeudenkäynnin kohteena olevaan Latvian lainsäädäntöön, jossa edellytetään tietojen julkaisemista osakeyhtiön jokaisesta osakkeenomistajasta riippumatta siitä, onko hänellä määräysvaltaan liittyvä etu vai ei.
63. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee myös, voidaanko menettelyä, jossa pyydetään rajoitettuja tietoja tietojen vapaudesta annetun lain nojalla, pitää toisena keinona, jolla kyseiset tavoitteet voitaisiin saavuttaa yhtä tehokkaasti. Vaikuttaisi siltä,(100) että tietojen vapaudesta annetun lain 11§:n 4 momentin ja 14 §:n 1 momentin 1.1 kohdan nojalla henkilöllä voi olla pääsy osakkeenomistajien tietoihin(101) sillä edellytyksellä, että he tekevät kirjallisen hakemuksen, perustelevat pyyntönsä ja ilmoittavat tarkoituksen, johon tietoja käytetään. Tällaisten julkistettujen tietojen vastaanottaja sitoutuu käyttämään niitä vain niihin tarkoituksiin, joihin niitä pyydettiin. Jos tietopyyntö täyttää lain vaatimukset ja tietoja pyydetään vain sähköisessä muodossa eikä lisäkäsittelyä edellytetä, tiedot toimitetaan 10 päivän kuluessa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi kuitenkin, että ”kaupparekisteri, joka on vastuussa henkilötietojen käsittelystä ja tietojen välittäjä, ei pysty selvittämään, onko tietoja pyytävällä henkilöllä tosiasiallisesti oikeutettu etu, joka liittyy hänen pyytämiensä tietojen saamiseen. Tällaisessa tilanteessa vaatimusta oikeutetun edun osoittamisesta on pidettävä muodollisena esteenä tietojen saamiselle.”(102)
64. On riittävää todeta, että henkilötietoja on käsiteltävä tietojen vapaudesta annetun lain nojalla rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja aseiden levittämisen estämiseksi(103) ja seuraamusten täytäntöönpanoa varten unionin oikeuden, erityisesti yleisen tietosuojalain ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Koska direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ovat paitsi muun muassa toimivaltaisten viranomaisten ja ilmoitusvelvollisten saatavilla, myös minkä tahansa sellaisen henkilön tai järjestön saatavilla, joka voi osoittaa oikeutetun edun, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamus, että kaupparekisteri ei ehkä pysty selvittämään, onko tietoja pyytävällä henkilöllä tällainen etu,(104) on hieman hämmästyttävä, kun otetaan huomioon tähän säännökseen perustuva jäsenvaltioiden velvollisuus.(105)
65. Joka tapauksessa menettely, joka liittyy pääsyyn osakkeenomistajien tietoihin tietojen vapaudesta annetun lain 11 §:n 4 momentin ja 14 §:n 1 momentin 1.1 kohdan nojalla(106) ja joka mainitaan tämän ratkaisuehdotuksen 20 ja 63 kohdassa, ei vaikuta ylivoimaisen rasittavalta tai aikaavievältä, ja sillä pyritään sovittamaan mukana olevat eri edut konkreettisesti yhteen. Vaikuttaisi siis siltä,(107) että kyseinen kansallinen menettely on keino, jolla kyseiset tavoitteet voitaisiin saavuttaa yhtä tehokkaasti.
66. Tästä syystä katson,(108) että Latvian lain mukainen velvollisuus asettaa suuren yleisön saataville tiettyjä yksilöityjä tietoja Latvian oikeuden mukaan perustettujen osakeyhtiöiden osakkeenomistajista ja se, että vastaavasti ei ole olemassa mitään vaatimusta osoittaa oikeutettu etu tällaisten tietojen saamiseen, jotta luotaisiin ympäristö, joka edistää ja edesauttaa rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja aseiden levittämisen estämistä, ja kansallisten, kansainvälisten ja EU:n seuraamusten täytäntöönpanoon tarvittavien tietojen saatavuus on suhteetonta.
VI Ratkaisuehdotus
67. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Latvijas Republikas Satversmes tiesan (perustuslakituomioistuin, Latvia) kysymyksiin seuraavasti:
1) Tietyistä yhtiöoikeuden osa-alueista 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132 14 artiklan d alakohtaa ja 16 artiklan 3 kohtaa
on tulkittava siten, että kyseisen direktiivin 14 artiklan d alakohdassa käytettyä ilmaisua henkilöt, jotka ”osallistuvat yhtiön hallintoon, johtoon tai valvontaan”, ei saa tulkita siten, että sillä tarkoitettaisiin ketä tahansa osakeyhtiön osakkeenomistajaa. Jäsenvaltio ei ole velvollinen julkistamaan tietoja osakeyhtiön jokaisesta osakkeenomistajasta eikä saattamaan niitä julkisesti saataville rekisterissä kyseisen direktiivin 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
2) Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) ja erityisesti sen 5 ja 6 artiklaa
on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään osakeyhtiön osakkeenomistajien tiettyjen henkilötietojen käsittelystä siten, että ne asetetaan kenen tahansa saataville, ilman että tämän tarvitsisi osoittaa oikeutettua etua, joka liittyy tällaisten tietojen saamiseen, jotta varmistettaisiin avoin yritysympäristö ulkopuolisten henkilöiden etujen suojaamiseksi, rahanpesun, terrorismin rahoittamisen ja aseiden levittämisen estämiseksi sekä kansallisten, kansainvälisten ja EU:n seuraamusten täytäntöönpanoon tarvittavien tietojen välittämiseksi.
1 Alkuperäinen kieli: englanti.
i Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa asian minkään asianosaisen todellista nimeä.
2 Joka saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 19.11.2024.
3 Kyseiset 17 osakkeenomistajaa ovat luonnollisia henkilöitä.
4 Käytän yksinkertaisuuden vuoksi näistä yhtiöistä nimitystä osakeyhtiö.
5 Ks. Latvian lainsäädäntö tämän ratkaisuehdotuksen 9 kohdassa.
6 EUVL 2017 L 169, s. 46.
7 EUVL 2016 L 119, s. 1.
8 Tämä liittyy joukkotuhoaseiden levittämisen rahoittamiseen.
9 Ks. kyseisen menettelyn yksityiskohdista tämän ratkaisuehdotuksen 20 kohta. Ks. myös sen 63–65 kohta.
10 Tuomio 22.11.2022, Luxembourg Business Registers (C‑37/20 ja C‑601/20, jäljempänä tuomio Luxembourg Business Registers, EU:C:2022:912).
11 Annettu 13.4.2000 (Latvijas Vēstnesis, 2000, nro 158/160).
12 Annettu 20.11.1990 (Latvijas Republikas Augstākās Padomes un Valdības Ziņotājs, 1990, nro 49).
13 Tuomio 9.3.2017, (C‑398/15, jäljempänä tuomio Manni, EU:C:2017:197).
14 Ks. tiedon vapaudesta annetun lain 11 §:n 4 momentti.
15 Ruotsin hallitus esitti virallisesti huomautuksia vain ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäisestä kysymyksestä. Se katsoi kuitenkin myös, että direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdan ii alakohta on perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan valossa pätevä, ja kohdisti siten huomautuksensa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toiseen kysymykseen.
16 Direktiivin 2017/1132 13 artiklan ja kyseisen direktiivin liitteen II – joista jälkimmäisessä mainitaan Latvian osalta ”akciju sabiedrība, sabiedrība ar ierobežotu atbildību, komanditsabiedrība” – perusteella on selvää, että kyseisen direktiivin 14 artiklan d alakohdan ii alakohtaa ja 16 artiklan 3 kohtaa sovelletaan muun muassa Latvian oikeuden mukaan perustettuihin osakeyhtiöihin. Huomautettakoon englannin kielen osalta havainnollisuuden vuoksi, että direktiivin II liitteessä mainitaan Irlannin osalta ”companies incorporated with limited liability”.
17 Ks. tästä tuomio 21.12.2023, DOBELES AUTOBUSU PARKS ym. (C‑421/22, EU:C:2023:1028, 40 kohta).
18 Ks. havainnollistavana esimerkkinä direktiivin 2017/1132 72 artikla, jossa mainitaan ”osakkeenomistajat”, ”yhtiökokous” ja ”hallinto- tai johtoelin”. On selvää, että nämä ovat direktiiviä 2017/1132 sovellettaessa kolme eri oikeudellista käsitettä.
19 Ks. myös direktiivin 2017/1132 3 artiklan e alakohta, jossa säädetään, että ”yhtiön yhtiöjärjestyksestä tai perustamiskirjasta on käytävä ilmi ainakin seuraavat tiedot: – – määräykset yhtiön sellaisten elinten jäsenten lukumäärästä ja asettamismenettelystä, jotka edustavat yhtiötä suhteessa ulkopuolisiin tai joiden tehtävänä on yhtiön hallinto, johto tai valvonta, sekä toimivallan jaosta näiden elinten välillä, siltä osin kuin edellä mainituista seikoista ei ole säädetty laissa”.
20 Ks. sitä vastoin direktiivien 2009/102/EY ja (EU) 2017/1132 muuttamisesta digitaalisten välineiden ja prosessien käytön laajentamiseksi ja parantamiseksi yhtiöoikeuden alalla 19.12.2024 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2025/25 (EUVL L, 2025/25) 1 artikla, jolla korvattiin direktiivin 2009/102/EY 3 artikla ja jossa säädetään, että ”jos yhtiöstä tulee yhdenmiehenyhtiö sen vuoksi, että kaikki sen osuudet kertyvät yhdelle, tieto tästä sekä ainoan jäsenen henkilöllisyydestä on merkittävä [direktiivin 2017/1132] 16 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuun asiakirjavihkoon tai rekisteriin ja asetettava julkisesti saataville kyseisen direktiivin 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta”. Siitä seuraa, että jos unionin lainsäätäjä edellyttää tietojen julkaisemista yhtiön yksittäisistä osakkeenomistajista rekisterissä muun muassa direktiivin 2017/1132 16 artiklan nojalla, se säätää tästä vaatimuksesta nimenomaisesti.
21 Ks. direktiivin 2017/1132 106 ja 152 artikla, jotka koskevat yhtiön hallinto- tai johtoelinten jäsenten yksityisoikeudellista vastuuta tietyissä tilanteissa.
22 Unionin tuomioistuin on todennut direktiivin 2017/1132 johdanto-osan 7 ja 8 perustelukappaleesta ilmenevän, että direktiivissä säädetyllä julkistamisella pyritään suojaamaan erityisesti ulkopuolisten henkilöiden etuja suhteessa osakeyhtiöihin ja rajavastuuyhtiöihin, koska tällaisten yhtiöiden sitoumusten täyttämisen takeena on ulkopuolisille henkilöille ainoastaan niiden yhtiövarallisuus. Tärkeimmät yhtiötä koskevat asiakirjat olisi julkistettava tätä tarkoitusta varten, jotta ulkopuoliset henkilöt voivat tutustua niihin ja saada tietoja yhtiöstä ja erityisesti siitä, keillä on oikeus edustaa yhtiötä (tuomio 4.10.2024, Agentsia po vpisvaniyata (C‑200/23, jäljempänä tuomio Agentsia po vpisvaniyata, EU:C:2024:827, 77 kohta).
23 Tämä on ilmeistä sillä perusteella, että direktiivin 2017/1132 14 artiklassa käytetään ilmaisua ”ainakin”. Ks. myös viittaus ”tärkeimpiin asiakirjoihin” kyseisen direktiivin johdanto-osan 8 perustelukappaleessa.
24 Ks. tuomio Agentsia po vpisvaniyata, 53 kohta.
25 Ks. direktiivin 2017/1132 johdanto-osan 3, 7 ja 8 perustelukappale. Direktiivin 2014/1132 johdanto-osan 3 perustelukappaleessa viitataan velkojien suojaan, kun 7 ja 8 perustelukappale ja 14 artiklan d alakohdan i alakohta koskevat ulkopuolisia henkilöitä. Vaikka nämä kaksi ilmaisua eivät ole synonyymeja, ulkopuoliset henkilöt, jotka todennäköisimmin tarvitsevat suojaa direktiivin 2017/1132 perusteella, ovat todennäköisimmin yhtiön velkojat. SEUT 50 artiklan 2 kohdan g alakohdan sanamuodossakin, joka on yksi kyseisen direktiivin oikeudellisista perustoista, viitataan kuitenkin yleisesti tarpeeseen turvata ulkopuolisten edut erottelematta näihin ulkopuolisiin kuuluvia ryhmiä tai sulkematta pois mitään ryhmää, joten kyseisessä artiklassa tarkoitettu ulkopuolisten käsite ei näin ollen voi tarkoittaa ainoastaan yhtiön velkojia. Ks. vastaavasti tuomio Manni, 51 kohta.
26 Direktiivin 2017/1132 14 artiklan d alakohdan ilmaisuja ”ovat kelpoisia edustamaan yhtiötä suhteessa ulkopuolisiin henkilöihin ja käyttämään sen puhevaltaa oikeudenkäynnissä” ja ”osallistuvat yhtiön hallintoon, johtoon tai valvontaan” voidaan pitää noscitur a sociis. Unionin lainsäätäjä tarkoitti siis, että niitä kohdeltaisiin samalla tavalla. Pelkkä pienosakkaan asema osakeyhtiössä ei sellaisenaan anna osakkeenomistajalle oikeutta edustaa yhtiötä suhteessa ulkopuolisiin henkilöihin ja käyttää sen puhevaltaa oikeudenkäynnissä.
27 Tuomio Manni koski niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten henkilöiden etujen suojaamiseksi 9.3.1968 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 68/151/ETY (EYVL 1968, L 65, s. 8), sellaisena kuin se on muutettuna, ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (EYVL 1995, L 281, s. 31) tulkintaa. Direktiivi 68/151 kumottiin ja korvattiin niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 48 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten henkilöiden etujen suojaamiseksi 16.9.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/101/EY (EUVL 2009 L 258, s. 11), sellaisena kuin se on muutettuna 13.6.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2012/17/EU (EUVL 2012 L 156, s. 1). Direktiivi 95/46 kumottiin ja korvattiin yleisellä tietosuoja-asetuksella.
28 Ks. 58 kohta. Kyseinen tapaus ei liittynyt ainoastaan siihen, että olisi julkistettu niiden henkilöiden henkilöllisyys ja tehtävät, keillä on oikeus tehdä kyseistä yhtiötä sitovia päätöksiä ja edustaa sitä tai osallistua kyseisen yhtiön hallintoon, johtoon tai valvontaan, vaan myös selvitysmiesten nimittämistä ja heidän valtuuksiaan koskevien tietojen julkistamista. Ks. sitä vastoin tuomio Luxemburg Business Registers, 63–88 kohta, jossa unionin tuomioistuin katsoi lähinnä, että vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ovat kaikissa tapauksissa suuren yleisön saatavilla, oli suhteellisuusperiaatteen vastaista, sillä puuttuminen perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin ei rajoittunut vain siihen, mikä oli täysin välttämätöntä, jotta voitaisiin estää rahoitusjärjestelmän käyttö rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, ja oli suhteetonta.
29 Katson myös, että tällainen laajamittainen julkaiseminen sopii verrattain huonosti yhteen osakeyhtiön käsitteen kanssa. Tämä ilmenee ehkä selvemmin merkityksestä, jonka antavat espanjan, ranskan ja portugalin kielen käsitteet ”sociedad anónima”, ”société anonoyme” ja ”sociedade anónima de responsabilidade limitada”, joita käytetään direktiivin 2017/1132 liitteessä II.
30 Ks. myös direktiivin 2017/1132 otsikko.
31 Ks. vastaavasti tuomio 18.4.2024, Citadeles nekustamie īpašumi (C‑22/23, EU:C:2024:327, 48 kohta).
32 Direktiivin 2017/1132 161 artiklan nojalla, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin (EU) 2017/1132 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse digitaalisten välineiden ja prosessien käytöstä yhtiöoikeuden alalla 20.6.2019 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/1151 (EUVL 2019, L 186, s. 80), tämän direktiivin mukaiseen henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan yleistä tietosuoja-asetusta.
33 Mielestäni näihin kahteen kysymykseen on asianmukaista vastata yhdessä.
34 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksiin vastaamiseksi on mielestäni tarpeen tutkia yleisen tietosuoja-asetuksen muita säännöksiä, erityisesti sen 6 artiklaa.
35 Muistutettakoon, että SEUT 267 artiklassa vahvistettu yhteistyöjärjestelmä perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon. Kyseisen artiklan nojalla vireille pannussa menettelyssä kansallisten säännösten tulkinta kuuluu jäsenvaltioiden tuomioistuimille eikä unionin tuomioistuimelle, eikä tämän tehtävänä ole lausua kansallisten oikeussääntöjen yhteensoveltuvuudesta unionin oikeuden säännösten ja määräysten kanssa. Unionin tuomioistuimella on sen sijaan toimivalta esittää kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joiden avulla tämä voi arvioida kansallisten oikeussääntöjen yhteensoveltuvuutta unionin oikeuden kanssa (tuomio 11.9.2025, Cairo Network ym., C‑764/23–C‑766/23, EU:C:2025:691, 43 kohta).
36 Tuomio 2.3.2023, Norra Stockholm Bygg (C‑268/21, EU:C:2023:145, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuin on todennut, että yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa esitetty määritelmä sen aineellisesta soveltamisalasta on hyvin laaja ja että asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa säädettyjä poikkeuksia tästä soveltamisalasta on tulkittava suppeasti (tuomio 30.3.2023, Hauptpersonalrat der Lehrerinnen und Lehrer, C‑34/21, EU:C:2023:270, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37 Ks. vastaavasti tuomio 6.10.2020, Bank Refah Kargaran v Council (C‑134/19 P, EU:C:2020:793, 29, 30 ja 37 kohta). Ks. selityksestä, joka koskee EU:n perustamissopimuksen V osaston 2 luvun ja SEUT 215 artiklan välistä suhdetta. ratkaisuehdotukseni Čiekuri-Shishki (C‑480/24, EU:C:2025:672, 27, 28, 32 ja 33 kohta).
38 Ks. kauppalain 235 §:n 1 momentti ja kaupparekisterilain 410 §:n viides momentti, 411 §:n ensimmäisen momentin 2 kohta ja 415 §:n ensimmäisen momentin 2 kohdan b alakohta ja 3 kohdan a alakohta.
39 Ks. vastaavasti tuomio 24.2.2022, Valsts ieņēmumu dienests (Henkilötietojen käsittely verotusta varten) (C‑175/20, EU:C:2022:124, 30–38 kohta) ja tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija (C‑184/20, EU:C:2022:601, 65 kohta). Ks. myös tuomio 3.4.2025, Ministerstvo zdravotnictví (Oikeushenkilön edustajaa koskevat tiedot) (C‑710/23, EU:C:2025:231, 22–31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
40 Ks. vastaavasti tuomio 5.6.2023, komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä) (C‑204/21, EU:C:2023:442, 327–329 ja 332 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
41 Tuomio 5.6.2023, komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä) (C‑204/21, EU:C:2023:442, 332 kohta).
42 Ks. myös yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 73 perustelukappale.
43 Tuomio 6.10.2020, La Quadrature du Net ym. (C‑511/18, C‑512/18 ja C‑520/18, EU:C:2020:791, 207 ja 208 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 3.4.2025, Ministerstvo zdravotnictví (Oikeushenkilön edustajaa koskevat tiedot) (C‑710/23, EU:C:2025:231, 33 kohta).
44 Tuomio 11.7.2024, Meta Platforms Ireland (Edustajakanne) (C‑757/22, EU:C:2024:598, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. kuitenkin yleisen tietosuoja-asetuksen 23 kohta.
45 Ks. yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohta.
46 Ks. yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohta. Tässä säännöksessä vahvistetaan käyttötarkoitussidonnaisuuden periaate. Ks. myös perusoikeuskirjan 8 artiklan 2 kohta, jossa edellytetään, että henkilötietojen käsittelyn on oltava asianmukaista ja sen on tapahduttava tiettyä tarkoitusta varten.
47 Ks. yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohta. Kyseisessä säännöksessä vahvistetaan tietojen minimoinnin periaate, joka on ilmaus suhteellisuusperiaatteesta. Ks. tästä tuomio 9.1.2025, Mousse (C‑394/23, EU:C:2025:2, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tietojen minimoinnin periaatteen perusteella rekisterinpitäjällä on velvollisuus rajata kyseessä olevien henkilötietojen keräämisajanjakso siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä suunnitellun käsittelyn tavoitteen kannalta. Rekisterinpitäjä ei voi myöskään yleisesti ja erotuksetta kerätä henkilötietoja ja sen on pidätyttävä keräämästä tietoja, jotka eivät ole ehdottoman välttämättömiä käsittelyn tarkoituksiin nähden (tuomio 4.10.2024, Schrems (Tietojen luovuttaminen suurelle yleisölle), C‑446/21, EU:C:2024:834, 52 ja 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 Ks. yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan d alakohta.
49 Ks. yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohta.
50 Ks. yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan f alakohta.
51 Tuomio 20.10.2022, Digi (C‑77/21, EU:C:2022:805, 47 kohta). Lisäksi yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 2 kohdan nojalla rekisterinpitäjä vastaa siitä, että tiedot kerätään 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tästä käytetään nimitystä ”tilivelvollisuusperiaate” (tuomio 14.3.2024, ÚjpestiPolgármesteriHivatal, C‑46/23, EU:C:2024:239, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
52 Tuomio 22.6.2021, LatvijasRepublikasSaeima (Liikennerikkomuspisteet) (C‑439/19, EU:C:2021:504, 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
53 Tästä syystä yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta on päällekkäinen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn lainmukaisen käsittelyn periaatteen kanssa ja laajentaa sitä. Ks. tästä tuomio 20.10.2022, Digi (C‑77/21, EU:C:2022:805, 49 ja 56–59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
54 Komissio katsoo ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevän, että tietojen käsittely perustuu nyt käsiteltävässä asiassa yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaan. Norjan hallitus esittää, että kansalliset oikeussäännöt, joihin neljäs kysymys perustuu, muodostaa ”lakisääteisen velvoitteen” käsitellä kyseisiä tietoja yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan nojalla. Puolan ja Suomen hallitukset viittaavat kuitenkin myös yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohtaan.
55 Ks. erityisesti kaupparekisterilain 410 §:n viides momentti ja 411 §:n ensimmäisen momentin 2 kohta sekä 415 §:n ensimmäisen momentin 2 kohdan b alakohta ja 3 kohdan a alakohta.
56 Ks. yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohta. Tämä säännös on jossain määrin samankaltainen kuin SEUT 352 artiklan joustavuuslauseke, joka mahdollistaa tietyin edellytyksin sellaisten toimenpiteiden toteuttamisen, jotka ovat tarpeen hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi, vaikka niiden toteuttamisesta ei ole annettu erityisiä säännöksiä.
57 Ks. vastaavasti tuomio 5.6.2023, komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä) (C‑204/21, EU:C:2023:442, 339 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija (C‑184/20, EU:C:2022:601, 71 kohta). Ks. sitä vastoin tuomio Agentsia po vpisvaniyata, 107–110 kohta, jossa unionin tuomioistuin totesi, että henkilötietojen käsittely ei perustunut unionin oikeudessa tai jäsenvaltiossa vahvistettuun lakisääteiseen velvoitteeseen vaan vaikutti siltä, että se toteutettiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitetun yleistä etua koskevan tehtävän yhteydessä.
58 Ks. tuomio Agentsia po vpisvaniyata, 83 kohta. Ks. vastaavasti myös tuomio 11.1.2024, État belge (Virallisessa julkaisussa käsitellyt tiedot) (C‑231/22, EU:C:2024:7, 35–38 kohta).
59 Tällaisesta tietojen käsittelystä on katsottava säädettävän lailla perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija, C‑184/20, EU:C:2022:601, 72 kohta).
60 Julkisasiamies Pikamäe katsoi ratkaisuehdotuksessaan I. (Tietokannan myyminen) (C‑693/22, EU:C:2024:162, 68 kohta) tämän edellyttävän erityisesti, että on säädetty säännöksiä, joissa mainitaan nimenomaisesti henkilötietojen käsittelyn laatu ja kohde.
61 Tuomio Agentsia po vpisvaniyata, 104 kohta. Ks. myös yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan ensimmäisen momentin b kohta, jossa vahvistetaan käyttötarkoitussidonnaisuuden periaate ja todetaan, että henkilötiedot on kerättävä ”tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten”. Yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 39 perustelukappaleen mukaan ”henkilötietojen käsittelyn nimenomaiset tarkoitukset olisi määritettävä ja ilmoitettava henkilötietojen keruun yhteydessä yksiselitteisesti ja lainmukaisesti – –”.
62 Ks. myös yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohta.
63 Ks. vastaavasti tuomio 11.1.2024, État belge (Virallisessa julkaisussa käsitellyt tiedot) (C‑231/22, EU:C:2024:7, 30 kohta).
64 On siis varmistettava, rajoittuuko perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin oikeuksiin puuttuminen, joka johtuu siitä, että suuri yleisö saa tilaisuuden tutustua kunkin osakkeenomistajan tietoihin, täysin välttämättömään siinä mielessä, että päämäärää ei voitaisi kohtuudella saavuttaa yhtä tehokkaasti muilla rekisteröityjen näitä perusoikeuksia vähemmän rajoittavilla keinoilla. Ks. vastaavasti tuomio Luxembourg Business Registers, 66 kohta.
65 Ks. vastaavasti tuomio Luxembourg Business Registers, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
66 Tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija (C‑184/20, EU:C:2022:601, 69 ja 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio Luxembourg Business Registers, 59–66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen. Ks. myös yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 4 perustelukappale.
67 Tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija (C‑184/20, EU:C:2022:601, 98 kohta).
68 Tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija (C‑184/20, EU:C:2022:601, 98 ja 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. myös tuomio 4.7.2023, Meta Platforms ym. (Yhteisöpalvelun yleiset käyttöehdot) (C‑252/21, EU:C:2023:537, 134 kohta), joka koskee kyseisen käsittelyn laajuuden merkitystä.
69 Jos hän on pyytänyt, että yhtiö käyttää sitä pitäessään yhteyttä hänen kanssaan.
70 Ks. kauppalain 235 §:n 1 momentti.
71 Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää.
72 Ks. vastaavasti tuomio Luxembourg Business Registers, 41–44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
73 Julkisasiamies Pikamäe totesi ratkaisuehdotuksessaan Digi Távközlési és Szolgáltató (C‑77/21, EU:C:2022:248, 40 kohta), että käytännössä on täysin mahdollista, että henkilötietoja voidaan kerätä tai käsitellä myöhemmin useissa eri tarkoituksissa. Tämä otetaan huomioon ja tunnustetaan selvästi yleisessä tietosuoja-asetuksessa, kuten sen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodosta ja 6 artiklan 1 kohdan a alakohdasta sekä sen johdanto-osan 32 ja 50 perustelukappaleesta ilmenee.
74 Ks. vastaavasti tuomio 5.6.2023, komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä) (C‑204/21, EU:C:2023:442, 353 kohta).
75 Ks. vastaavasti tuomio Luxembourg Business Registers, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
76 Tämä on yksi direktiivin 2017/1132 oikeusperusteista.
77 Ks. myös tuomio Manni, 49–51 kohta, jossa yhdistetään i) tutustuminen tärkeimpiin kaupallisten yhtiöiden perustamistietoihin ja niitä edustamaan oikeutettujen henkilöiden toimivaltuuksiin ii) yleisesti ulkopuolisten henkilöiden etujen suojelemiseen.
78 Ks. edellä mainitun oikeuskäytännön 58 ja 59 kohta sekä julkisasiamies Pitruzzellan ratkaisuehdotus yhdistetyissä asioissa Luxembourg Business Registers (C‑37/20 ja C‑601/20, EU:C:2022:43, 143–145 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. vastaavasti tuomio 2.3.2023, PrivatBank ym. (C‑78/21, EU:C:2023:137, 61 kohta).
79 Ks. myös rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20.5.2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849 (EUVL 2015 L 141, s. 73) ja jäsenvaltioissa käyttöön otettavista mekanismeista rahoitusjärjestelmän käytön estämiseksi rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen, direktiivin (EU) 2019/1937 muuttamisesta sekä direktiivin (EU) 2015/849 muuttamisesta ja kumoamisesta 31.5.2024 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1640 (EUVL L 2024/1640). Korotan, että direktiivin 2015/849 43 artiklassa todetaan, että ”tämän direktiivin mukaista henkilötietojen käsittelyä 1 artiklassa tarkoitetun rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi pidetään [yleisen tietosuoja-asetuksen] mukaisena yleistä etua koskevana asiana”.
80 Ks. tästä tuomio 28.3.2017, Rosneft (C‑72/15, EU:C:2017:236, 148–150 kohta).
81 Ja sen täytäntöönpanosta annettu kansallinen lainsäädäntö.
82 Tämän selvittäminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle.
83 Ks. tuomio Luxembourg Business Registers, 67 kohta. Ks. vastaavasti myös tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija (C‑184/20, EU:C:2022:601, 83 kohta) ja tuomio 5.6.2023, komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä) (C‑204/21, EU:C:2023:442, 367 kohta).
84 Jotta kunnioitettaisiin heidän yksityiselämäänsä ja suojeltaisiin heidän henkilötietojaan.
85 Ilmoitusvelvollisilla on pääsy tietoihin asiakkaan tuntemisvelvollisuuden yhteydessä. Ks. erityisesti kyseisen direktiivin II luku.
86 Ks. tästä Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristön 3.7.2024 päivätyn asiakirjan 11623/24, joka on otsikoitu ”Rajoittavat toimenpiteet (pakotteet) – EU:n parhaat käytänteet rajoittavien toimenpiteiden tehokasta täytäntöönpanoa varten”, 30 kohta, saatavilla osoitteessa https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST‑11623-2024-INIT/fi/pdf (jäljempänä parhaat käytänteet).
87 Ks. Latvian hallituksen kirjalliset huomautukset, 40 kohta. Ks. myös kansainvälisistä seuraamuksista ja kansallisista seuraamuksista annetun Latvian tasavallan lain 5 §.
88 Ks. 83 kohta.
89 Näillä on oikeus tutustua kyseisiin tietoihin rajoituksitta kaikissa tapauksissa.
90 Kuten direktiivin 2015/849 3 artiklan 6 kohdassa määritellään.
91 Tämä pitää yhdistää muihin julkisesti saatavilla oleviin tietoihin direktiivin 2017/1132 tarkoitetun kaltaisten yhtiöiden osalta.
92 C‑480/24, EU:C:2025:672, 34 kohta.
93 Ks. 41 kohta.
94 Kursivointi tässä.
95 Ks. asian havainnollistamiseksi Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 17.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 269/2014 (EUVL 2014 L 78, s. 6) 2 artiklan 2 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna 20.10.2022 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2022/1985 (EUVL 2022 L 272I, s. 1) Ks. vastaavasti tuomio 17.1.2019, SH (C‑168/17, EU:C:2019:36, 51 ja 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
96 Ks. esim. tämän ratkaisuehdotuksen 20 ja 63–65 kohdassa kuvattu menettely, jossa pyydetään rajoitettuja tietoja tietojen vapaudesta annetun lain ja sitä koskevien rajoitusten lain nojalla.
97 Jotka ovat osakeyhtiöitä.
98 Ks. kyseisen tuomion 76 kohta.
99 Ks. vastaavasti tuomio Luxembourg Business Registers, 85 kohta.
100 Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on selvitettävä tämä.
101 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ennakkoratkaisupyynnössään ”rajoitettuihin tietoihin”.
102 Kursivointi tässä.
103 Direktiivillä 2015/849 toteutetaan ainoastaan vähimmäistason yhdenmukaistaminen, sillä sen 5 artiklassa annetaan jäsenvaltioille oikeus antaa tai pitää voimassa tiukempia säännöksiä, kun näillä säännöksillä pyritään vahvistamaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämistä, unionin oikeuden rajoissa (tuomio 2.3.2023, PrivatBank ym. (C‑78/21, EU:C:2023:137, 64 kohta).
104 Vaikkakin suhteessa osakkeenomistajiin yleensä.
105 Ks. tuomio Luxembourg Business Registers, 72 kohta. Ks. myös direktiivin 2015/849 30 artiklan 3 kohta.
106 Unionin tuomioistuimelle toimitetun asiakirja-aineiston perusteella ei ole selvää, mikä on näiden säännösten välinen suhde, jos sellainen on olemassa.
107 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin selvitettävä tämä.
108 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin selvitettävä tämä.