Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA
22 päivänä tammikuuta 2026 (1)
Asia C‑773/24
A.,
jossa asian käsittelyyn osallistuu
Lietuvos bankas
(Ennakkoratkaisupyyntö – Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas (ylin hallintotuomioistuin, Liettua))
Ennakkoratkaisupyyntö – Rahoituspalvelujen sisämarkkinat – Markkinoiden väärinkäyttö – Asetus (EU) N:o 596/2014 – Sisäpiiritiedon käsite – Sisäpiirikaupat – Olettama sisäpiirikaupasta silloin, kun sisäpiiritietoa on käytettävissä – Olettaman kumoutuminen silloin, kun on kyse laillisista rahoitustoiminnan muodoista – Sijoituspalveluyritysten (välittäjät) lainmukainen toiminta osana niiden ammatin tavanomaista suorittamista – Front-running-käytäntö – Markkinaosapuolten omat kaupankäyntisuunnitelmat ja ‑strategiat – Sijoituspalveluyritysten velvollisuus ilmoittaa arvopapereita koskevista toimeksiannoista, joissa epäillään sisäpiiritiedon käyttöä
1. Nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön taustalla olevassa oikeusriidassa on kyse sen seuraamuksen laillisuudesta, jonka Lietuvos Bankas (Liettuan keskuspankki) on määrännyt rahoitus- ja sijoituspalveluja tarjoavalle luottolaitokselle asetuksen N:o 596/2014(2) 14 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen sisäpiirikauppojen tekemisen vuoksi.
2. Asian erityispiirteenä on se, että luottolaitos, jolle seuraamus määrättiin, toteutti rahoitusvälineiden (osakkeiden) myyntitoimeksiantoja, sellaisina kuin liiketoimien hinnan vahvistanut asiakas oli ne antanut. Liettuan keskuspankki katsoi, että näiden edellytysten mukaisesti luovutettujen osakkeiden hinta oli asetuksen N:o 596/2014 7 artiklassa tarkoitettua sisäpiiritietoa.
3. Vastatessaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle unionin tuomioistuimen on arvioitava asetuksen N:o 596/2014 kahden säännöksen välistä suhdetta:
– Ensimmäinen on 8 artiklan 1 kohta, jossa määritellään sisäpiirikauppojen käsite. Tämä käsite kattaa sellaisen henkilön toiminnan, jolla on hallussaan sisäpiiritietoa ja joka käyttää kyseistä tietoa käydessään kauppaa omaan tai kolmannen osapuolen lukuun rahoitusvälineillä, joihin tämä tieto liittyy.
– Toinen on 9 artikla, jonka otsikko on ”Lailliset toimintatavat” ja jonka 2 kohdan b alakohdassa säädetään erityisjärjestelmästä, jota sovelletaan oikeushenkilöihin, joilla on lupa toteuttaa toimeksiantoja kolmansien lukuun, kun rahoitusvälineiden, joihin toimeksianto liittyy, hankkiminen tai luovuttaminen suoritetaan ”lainmukaisesti osana [sen tehtävien] tavanomaista suorittamista”.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt. Unionin oikeus: asetus N:o 596/2014
4. Nyt käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiä ovat asetuksen johdanto-osan 23, 24, 26, 29, 30, 31 ja 54 perustelukappale.
5. Erityisesti johdanto-osan 24 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Sitä, että sisäpiiritietoa hallussaan pitävä luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö hankkii tai luovuttaa tai yrittää hankkia tai luovuttaa omaan tai toisen lukuun suoraan tai välillisesti rahoitusvälineitä, joihin kyseinen tieto liittyy, olisi pidettävä merkkinä siitä, että henkilö on käyttänyt kyseistä tietoa. Tämä olettama ei rajoita puolustautumisoikeuksien käyttöä. Se, onko henkilö rikkonut sisäpiirikauppojen kieltoa tai yrittänyt tehdä sisäpiirikaupan, olisi selvitettävä tarkastelemalla tämän asetuksen tarkoitusta, joka on suojata rahoitusmarkkinoiden luotettavuutta ja lujittaa sijoittajien luottamusta, johon vaikuttaa muun muassa varmuus siitä, että sijoittajia kohdellaan yhdenvertaisesti ja suojataan sisäpiiritiedon perusteettomalta käytöltä.”
6. Asetuksen 7 artiklassa (”Sisäpiiritieto”) säädetään seuraavaa:
”1. Tässä asetuksessa sisäpiiritiedolla tarkoitetaan seuraavantyyppisiä tietoja:
a) luonteeltaan täsmällistä ja julkistamatonta tietoa, joka liittyy suoraan tai välillisesti yhteen tai useampaan liikkeeseenlaskijaan taikka yhteen tai useampaan rahoitusvälineeseen ja jolla, jos se julkistettaisiin, todennäköisesti olisi huomattava vaikutus kyseisten rahoitusvälineiden hintoihin tai niihin liittyvien rahoitusjohdannaisten hintaan;
– –
d) niiden henkilöiden osalta, joiden tehtävänä on rahoitusvälineitä koskevien toimeksiantojen toteuttaminen, sillä tarkoitetaan myös asiakkaan antamaa ja asiakkaalle toteutettavana olevaa rahoitusvälineisiin liittyvää toimeksiantoa koskevaa luonteeltaan täsmällistä tietoa, joka liittyy suoraan tai välillisesti yhteen tai useampaan liikkeeseenlaskijaan taikka yhteen tai useampaan rahoitusvälineeseen ja jolla, jos se julkistettaisiin, todennäköisesti olisi huomattava vaikutus kyseisten rahoitusvälineiden – – hintaan
– –”.
7. Asetuksen 8 artiklassa (”Sisäpiirikaupat”) säädetään seuraavaa:
”1. Tässä asetuksessa sisäpiirikaupoilla tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilöllä on hallussaan sisäpiiritietoa ja hän käyttää kyseistä tietoa hyväkseen hankkimalla tai luovuttamalla omaan tai kolmannen osapuolen lukuun suoraan tai välillisesti rahoitusvälineitä, joihin kyseinen tieto liittyy. – –
– –
4. Tätä artiklaa sovelletaan kaikkiin henkilöihin, joilla on hallussaan sisäpiiritietoa seuraavista syistä:
– –
c) heillä on pääsy kyseiseen tietoon osana työn, ammatin tai tehtävien suorittamista; tai
– –
Tätä artiklaa sovelletaan myös kaikkiin henkilöihin, joilla on hallussaan sisäpiiritietoa muissa kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa, kun kyseinen henkilö tietää tai hänen pitäisi tietää sen olevan sisäpiiritietoa.
– –”.
8. Asetuksen 9 artiklassa (”Lailliset toimintatavat”) säädetään seuraavaa:
”– –
2. Tämän asetuksen 8 ja 14 artiklaa sovellettaessa pelkästään sen perusteella, että henkilöllä on sisäpiiritietoa, ei ole katsottava, että mainittu henkilö on käyttänyt kyseistä tietoa ja siten tehnyt sisäpiirikauppoja hankinnan tai luovutuksen perusteella, jos kyseinen henkilö
– –
b) on saanut luvan suorittaa toimeksiantoja kolmansien osapuolten puolesta, ja toimeksiannon kohteena olevien rahoitusvälineiden hankinta tai luovutus toteutetaan niin, että toimeksianto tehdään lainmukaisesti osana kyseisen henkilön työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista.
– –
6. Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1–5 kohdassa säädetään, 14 artiklassa säädetyn sisäpiirikaupan kiellon rikkominen voidaan silti katsoa tapahtuneeksi, jos toimivaltainen viranomainen osoittaa, että kyseisiin toimeksiantoihin, liiketoimiin tai toimintaan oli oikeudeton peruste”.
II Tosiseikat, pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
9. Jäljempänä esittämäni tosiseikkojen kuvaus perustuu ennakkoratkaisupyynnön vastaaviin kohtiin.
10. A. on Viroon rekisteröity luottolaitos, jota valvoo Viron rahoitusvalvontaviranomainen. A. tarjoaa rahoitus- ja sijoituspalveluja.
11. C:llä, joka on Luxemburgiin rekisteröity ja sittemmin likvidoitu yhtiö, oli hallussaan 3 700 874 erään pörssinoteeratun yksityisen osakeyhtiön (jäljempänä liikkeeseenlaskija) osaketta. Näiden osakkeiden osuus kokonaispääomasta oli 47,40 prosenttia.
12. C. valtuutti 30.10.2019 kolmannen henkilön (jäljempänä edustaja) toimimaan nimissään. Valtuutus sisälsi oikeuden ryhtyä toimenpiteisiin C:n hallussa olevien liikkeeseenlaskijan osakkeiden luovuttamiseksi eli oikeuden tehdä päätöksiä ja toteuttaa kaikki näiden osakkeiden luovuttamiseen liittyvät toimet edustajan oman harkinnan mukaan ja sen itse määrittämin ehdoin sekä oikeuden päättää, luovutetaanko liikkeeseenlaskijan osakkeet säännellyillä markkinoilla vai niiden ulkopuolella.
13. A. ja C. (viimeksi mainittu edustajansa välityksellä) allekirjoittivat 8.11.2019 konsulttipalvelusopimuksen, jonka perusteella A. sitoutui järjestämään C:n hallussa olevien liikkeeseenlaskijan osakkeiden osan luovuttamisen osakeannissa nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä(3) ja neuvomaan C:tä kyseiseen menettelyyn liittyvissä asioissa.
14. A. ja C. (jälkimmäinen edustajansa välityksellä) tekivät 18.11.2019 myös sijoituspalvelusopimuksen. Tämän sopimuksen perusteella A. toteutti C:n antamat toimeksiannot liikkeeseenlaskijan osakkeiden myymiseksi säännellyillä markkinoilla automaattisesti toteutettavin toimeksiannoin (jäljempänä automaattiset liiketoimet).
15. Liikkeeseenlaskija ilmoitti 20.11.2019 klo 18.03 julkisesti(4) saaneensa C:ltä ilmoituksen sen aikomuksesta luovuttaa osa (liikkeeseenlaskijan) osakkeista nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä. Kyseisen ilmoituksen mukaan C. aikoi luovuttaa osakkeita 5 miljoonalla eurolla; nopeutettu tarjouskirjamenettely alkaisi 20.11.2019 ja sen oli määrä päättyä kaksi päivää myöhemmin (C:llä oli mahdollisuus nopeuttaa menettelyä ja päättää se jo aiemmin), ja A:n oli määrä toimia pääjärjestäjänä.
16. Liikkeeseenlaskijan osakkeiden hinta laski 21.11.2019 eli kyseisen ilmoituksen jälkeen 11,72 prosenttiyksikköä ja vilkas kaupankäynti sen osakkeilla alkoi: säännellyillä markkinoilla oli 20.11. myyty 935 osaketta automaattisilla liiketoimilla, kun taas 21.11. myytiin 40 396 osaketta (lisäyskerroin edelliseen päivään verrattuna oli 43,02) ja 22.11.2019 myytiin 93 014 osaketta.
17. A:n työntekijät ottivat 21. ja 22.11.2019 yhteyttä vähintään 13 mahdolliseen sijoittajaan tarkoituksenaan liikkeeseenlaskijan osakkeiden luovuttaminen nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä. C:n nimissä toimiva A. ilmoitti 21.11.2019 lähtien mahdollisille sijoittajille 4 euron hinnasta, jota C. oli tarjonnut ja jonka se oli hyväksynyt osakkeiden myyjänä. Tämä hinta oli selvästi markkinahintaa alhaisempi.(5)
18. Nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä saatiin 21.11.2019 klo 16.44 ja klo 21.47 kaksi ensimmäistä tarjousta, joista edellinen koski liikkeeseenlaskijan 71 395 osakkeen ja jälkimmäinen sen 12 500 osakkeen ostamista hintaan 4 euroa osakkeelta.
19. C:n edustaja tiedusteli A:lta 21.11.2019 klo 23.03 sähköpostitse mahdollisuudesta myydä tietty määrä osakkeita markkinoilla 22.11.2019. Sähköpostiviestissään edustaja totesi, että kyseisenä päivänä vaihto oli ollut markkinoilla vilkasta (hinta vaihteli 5,1 eurosta 5,9 euroon) ja että se haluaisi luovuttaa osakkeita, jos kysyntää olisi. Se tiedusteli myös, oliko tarpeen antaa erillinen toimeksianto vai riittäisikö C:n ja A:n välinen sopimus. Samana päivänä klo 23.38 A. pyysi edustajan tiedusteluun sähköpostitse antamassaan vastauksessa edustajaa lähinnä ilmoittamaan säännellyille markkinoille myytävien osakkeiden enimmäishinnan ja enimmäismäärän.
20. Tapahtumia 22.11.2019 kuvattiin seuraavasti:
– C:n edustaja osoitti A:lle klo 00.12 ensimmäisen toimeksiannon myydä 50 000 liikkeeseenlaskijan osaketta automaattisin liiketoimin hintaan, joka on vähintään 4 euroa osakkeelta, noudattaen asianmukaista huolellisuutta markkinoilla.
– Toteuttaessaan tätä toimeksiantoa klo 10.00–15.59 A. myi yhteensä 48 874 liikkeeseenlaskijan osaketta säännellyillä markkinoilla 5,04 euron painotettuun keskihintaan.(6)
– C:n edustaja tiedusteli klo 11.36 A:lta sähköpostitse, montako osaketta oli myyty ja olisiko toimeksiantoa syytä laajentaa. A. ilmoitti edustajalle, että siihen mennessä oli myyty 34 537 osaketta ja että painotettu keskihinta oli 5,109 euroa osakkeelta.
– Klo 12.16 saatiin kolmas tarjous 5 000 liikkeeseenlaskijan osakkeen ostamisesta nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä hintaan 4 euroa osakkeelta.
– C:n edustaja antoi klo 12.33 A:lle toisen toimeksiannon luovuttaa enintään 50 000 liikkeeseenlaskijan osaketta lisää automaattisilla liiketoimilla hintaan, joka oli vähintään 4 euroa osakkeelta, noudattaen asianmukaista huolellisuutta markkinoilla. Kyseistä toimeksiantoa ei toteutettu 22.11., koska kaikkia ensimmäisen toimeksiannon osakkeita ei ollut myyty.
– A. ilmoitti C:n edustajalle klo 14.17, että annetut toimeksiannot oli toteutettu ja että yhteensä 41 037 liikkeeseenlaskijan osaketta oli myyty säännellyillä markkinoilla painotettuun keskihintaan 5,084 euroa osakkeelta.
– Sen jälkeen, kun muut kolme tarjousta liikkeeseenlaskijan osakkeiden ostamisesta nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä hintaan 4 euroa osakkeelta oli saatu, A. ilmoitti C:n edustajalle klo 14.49 nopeutetun tarjouskirjamenettelyn tuloksista eli siitä, että ostotoimeksiantoja (sijoittajien tarjouksia) oli saatu 904 745 osakkeen ostamisesta (yhteensä kuusi tarjousta) hintaan 4 euroa osakkeelta. A. tiedusteli, mitä saatuihin tarjouksiin vastattaisiin (hyväksytäänkö ne vai ei).
– C:n edustaja ilmoitti klo 16.06 A:lle sähköpostitse, että sijoittajien tarjoukset liikkeeseenlaskijan osakkeiden ostamiseksi oli hyväksytty.
– Liikkeeseenlaskija antoi klo 19.12 pörssin tietojärjestelmän välityksellä julkisen ilmoituksen siitä, että C. oli luovuttanut 904 745 osakettaan nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä hintaan 4 euroa osakkeelta. Pörssipäivänä 25.11.2019 liikkeeseenlaskijan osakkeen hinta laski 11,72 prosenttiyksikköä eli 4,22 euroon.
21. Edellä mainittujen kahden ensimmäisen toimeksiannon nojalla liikkeeseenlaskijan loput 51 126 osaketta luovutettiin automaattisilla liiketoimilla 25. ja 26.11.2019 eli sen jälkeen, kun osakkeiden luovutusliiketoimista nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä oli jo ilmoitettu pörssin tietojärjestelmän välityksellä.
22. Liettuan keskuspankki toteutti 18.2.2020–5.3.2021 välisenä aikana kyseisiä liiketoimia koskevan tutkinnan.
23. Liettuan keskuspankki teki 10.2.2022 päätöksen, jossa se totesi lähinnä seuraavaa: 1) 22.11.2019 klo 19.12 saakka nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä luovutettujen liikkeeseenlaskijan osakkeiden tarkka hinta (4 euroa) oli asetuksen N:o 596/2014 7 artiklassa tarkoitettua sisäpiiritietoa; 2) kyseinen tieto oli A:n käytettävissä sen toteuttaessa C:n toimeksiantoa luovuttaa lisää liikkeeseenlaskijan osakkeita säännellyillä markkinoilla; 3) A. käytti kyseistä tietoa C:n lukuun ja sen etujen mukaisesti ja sai siitä perusteetonta etua. Näin ollen Liettuan keskuspankki totesi A:n rikkoneen asetuksen N:o 596/2014 14 artiklan a alakohdassa säädettyä sisäpiirikauppoja koskevaa kieltoa ja määräsi sille tämän vuoksi 200 000 euron seuraamusmaksun.
24. Samassa 10.2.2022 tehdyssä päätöksessä Liettuan keskuspankki totesi nimenomaisesti, että kysymystä C:n syyllistymisestä rikkomukseen ei ollut tutkittu. Sen mukaan A:n toimet, toisin sanoen C:n edustajansa välityksellä antamien toimeksiantojen toteuttaminen 22.11.2019, muodostivat sisäpiirikauppoja koskevan erillisen rikkomisen.
25. Vilniaus apygardos administracinis teismas (Vilnan alueellinen hallintotuomioistuin, Liettua) hylkäsi 10.10.2022 antamallaan tuomiolla A:n kanteen, jossa riitautettiin Liettuan keskuspankin 10.2.2022 päivätyn päätöksen laillisuus ja pätevyys.
26. A. on valittanut tästä tuomiosta Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasiin (ylin hallintotuomioistuin, Liettua), joka on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [asetuksen N:o 596/2014] 9 artiklan 2 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että kun sijoituspalveluyritys toteuttaa sellaisen arvopapereiden (osakkeiden) luovutustoimeksiannon säännellyillä markkinoilla, jonka asiakas on antanut vakiopalvelusopimuksen perusteella, sen voidaan (ei voida) katsoa ylittävän tehtävien tavanomaisen suorittamisen rajat pelkästään sillä perusteella, että i) se tarjoaa asiakkaalle palveluja sellaisen toisen sopimuksen perusteella, joka koskee näiden arvopapereiden (osakkeiden) luovuttamista säänneltyjen markkinoiden ulkopuolella, ja ii) sillä on tästä syystä hallussaan sisäpiiritietoa asiakkaan aikomuksista (siitä, mitä asiakas on päättänyt) säänneltyjen markkinoiden ulkopuolella luovutettavien arvopapereiden (osakkeiden) hinnan osalta?
2) Onko asetuksen N:o 596/2014 8 artiklan 1 kohtaa, 9 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja 14 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että toimivaltainen viranomainen voi (ei voi) katsoa kyseisen asetuksen 9 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun henkilön rikkoneen saman asetuksen 14 artiklan a alakohdassa säädettyä kieltoa, jos kyseinen henkilö käy kauppaa arvopapereilla asiakkaan kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella yksinomaan asiakkaan toimeksiannon toteuttamiseksi, riippumatta siitä, onko kyseinen asiakas antanut toimeksiannon mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sisäpiiritiedon perusteella?
3) Onko asetuksen N:o 596/2014 9 artiklan 6 kohtaa tulkittava siten, että sen selvittämiseksi, onko sijoituspalveluyritys (välittäjä) rikkonut asetuksen N:o 596/2014 14 artiklan a alakohtaa, riittää, että toimivaltainen viranomainen tukeutuu pelkästään kyseisen asetuksen johdanto-osan 24 perustelukappaleessa mainittuun olettamaan todetakseen, että sille, että asiakas antoi sijoituspalveluyritykselle toimeksiannon luovuttaa arvopapereita (osakkeita) säännellyillä markkinoilla saman asetuksen 9 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, oli oikeudeton peruste, jotta voidaan ratkaista, onko sijoituspalveluyritys (välittäjä) rikkonut kyseisen asetuksen 14 artiklan a alakohtaa?
4) Onko asetuksen N:o 596/2014 8 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että siinä säädettyjä rajoituksia sovelletaan (ei sovelleta), kun henkilö, joka omistaa osuuden liikkeeseenlaskijan pääomasta, käy kauppaa liikkeeseenlaskijan osakkeilla säännellyillä markkinoilla markkinahintaan, pelkästään sillä perusteella, että kyseinen henkilö on jo (vapaaehtoisesti) päättänyt tietystä hinnasta, jota ei ole vielä ilmoitettu julkisesti ja jolla liikkeeseenlaskijan osakkeita luovutetaan säänneltyjen markkinoiden ulkopuolisessa menettelyssä, jonka alkaminen ja odotettu päättyminen on julkistettu?
5) Onko asetuksen N:o 596/2014 johdanto-osan 24 perustelukappaletta, 8 artiklan 1 kohtaa ja 14 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että jotta kyseisen asetuksen johdanto-osan 24 perustelukappaleessa esitetty olettama voidaan kumota, i) kyseisen asetuksen 8 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun henkilön, joka on toteuttanut sopimuksen perusteella asiakkaan toimeksiannon luovuttaa osa sen arvopapereista (osakkeista) säännellyillä markkinoilla, on osoitettava, että toimeksiantoa antaessaan sen asiakas ei toteuttanut yhtäkään kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista toimista, vai ii) riittääkö, että kyseinen henkilö osoittaa, että se toteutti asiakkaan toimeksiannon muusta syystä kuin siitä, että sillä oli hallussaan sisäpiiritietoa?”
III Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
27. Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 11.11.2024.
28. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet A., Kreikan, Liettuan ja Puolan hallitukset sekä Euroopan komissio.
29. Istuntoon, joka pidettiin 19.11.2025, osallistuivat A., Kreikan ja Liettuan hallitukset sekä komissio.
IV Asian tarkastelu
A Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen alustavat huomautukset
30. Kuvattuaan tosiseikat edellä esittämäni mukaisesti ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esiin tiettyjä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja,(7) joita on syytä korostaa.
31. Se toteaa ensinnäkin, että nopeutetusta tarjouskirjamenettelystä ilmoitettiin julkisesti ja se oli avoin, eli kuka tahansa kiinnostunut henkilö saattoi tehdä tarjouksen osakkeiden ostamisesta.(8)
32. Toiseksi se lisää, että voidaan objektiivisesti katsoa, että 22.11.2019 klo 10.00 ja klo 15.59 välisenä aikana (eli silloin, kun A. toteutti C:n toimeksiannon myydä osa osakkeista säännellyillä markkinoilla) oli olemassa sisäpiiritietoa, jonka mukaan ”oli kohtuullista olettaa, C. oli aikeissa luovuttaa osan liikkeeseenlaskijan osakkeista nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä säänneltyjen markkinoiden ulkopuolella 4 euron hintaan osakkeelta”.
33. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa seuraavaa:
– Kaikkien niiden seikkojen perusteella, jotka edelsivät nopeutetun tarjouskirjamenettelyn tulosten julkistamista, voidaan perustellusti olettaa, että ennen ensimmäistä toimeksiantoa (22.11.2019 klo 00.12) eli sitä, että osa liikkeeseenlaskijan osakkeista myytiin säännellyillä markkinoilla, C. aikoi (oli päättänyt, hänellä oli tarkoitus) luovuttaa osan kyseisistä osakkeista nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä hintaan 4 euroa osakkeelta ja ettei ollut mitään muita objektiivisia seikkoja, jotka olisivat antaneet aihetta perusteltuun epäilykseen siitä, ettei osakkeiden myyntiä nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä tapahtuisikaan sen takia, että myyjän (C.) aikomus tai asiaa koskeva tahto muuttuisi.
– Näin ollen voidaan asiakirja-aineistoon perustuvan näytön pohjalta olettaa objektiivisesti, kun kyseinen tieto otetaan huomioon C:n aikomuksista riippumattoman henkilön näkökulmasta, että mainittu tieto (tieto siitä konkreettisesta hinnasta, jolla liikkeeseenlaskijan osakkeet oli tarkoitus luovuttaa nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä) oli asetuksen N:o 596/2014 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua sisäpiiritietoa.
– On myös objektiivisia perusteita katsoa, että A. oli, erityisesti toteuttaessaan toimeksiannon 22.11.2019 klo 00.12, tietoinen kyseisestä (sisäpiiri)tiedosta, joka koski sen asiakkaan (C.) aikomuksia nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä (asetuksen N:o 596/2014 7 artiklan 1 kohdan d alakohta).
34. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kolmanneksi, että Liettuan keskuspankki ei kiistä (eikä nyt käsiteltävässä asiassa esitetyillä todisteilla voida kyseenalaistaa) A:n väitteitä, joiden mukaan
– liikkeeseenlaskijan osakkeilla käytiin kauppaa säännellyillä markkinoilla ainoastaan C:n (sen edustajan) aloitteesta eli A. ei ehdottanut kaupankäyntiä tai houkutellut C:tä käymään kauppaa säännellyillä markkinoilla
– C:n toimeksiantoja toteuttaessaan A. toimi sijoituspalveluyrityksenä, joka tarjosi direktiivin 2014/65/EU(9) liitteessä I olevan A osan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja palveluja C:n kanssa tehdyn sopimuksen perusteella
– A. ei vaatinut tai saanut tavanomaisen palkkion lisäksi mitään muuta tai ylimääräistä etua C:n toimeksiantojen toteuttamisesta.
– ei ole osoitettu eikä Liettuan keskuspankin päätöksessäkään osoiteta, että A. olisi nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevana ajanjaksona käynyt kauppaa liikkeeseenlaskijan osakkeilla säännellyillä markkinoilla joko omaksi edukseen tai muiden kolmansien osapuolten (muiden kuin C:n) eduksi tai että se olisi houkutellut muita henkilöitä käymään kauppaa kyseisillä arvopapereilla.
35. Neljänneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että Liettuan keskuspankki ei ottanut kantaa C:n vastuuseen. Pankki katsoi A:n rikkoneen asetuksen N:o 596/2014 14 artiklan a alakohtaa lähinnä sillä perusteella, että se oli toiminut C:n hyväksi ja sen etujen mukaisesti antamalla sille perusteetonta etua muihin säänneltyjen markkinoiden toimijoihin verrattuna ja että A:n oli ammattimaisena markkinatoimijana täytynyt olla tietoinen tästä C:lle koituvasta perusteettomasta edusta.
B Ensimmäinen, toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys
36. Näillä kolmella kysymyksellä, joita voidaan käsitellä yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, missä olosuhteissa (asetuksen N:o 596/2014 9 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu) henkilö, joka on saanut luvan toteuttaa osakkeiden myyntitoimeksiantoja kolmansien osapuolten lukuun, tekee mainitun asetuksen 14 artiklassa kiellettyjä sisäpiirikauppoja.
37. Vastauksen antamiseksi on tarkasteltava ensin asetuksen N:o 596/2014 eri artiklojen välistä suhdetta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen lähtökohdasta käsin eli olettaen, että A:n hallussa olevaa tietoa hinnasta, jonka osakkeiden haltija oli valmis hyväksymään nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä, voidaan pitää sisäpiiritietona. Säännellyillä markkinoilla toimivat sijoittajat eivät tienneet tätä hintaa.(10)
38. Asetuksen N:o 596/2014 8 artiklan 1 kohdan ja 4 kohdan c alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 14 artiklan kanssa, mukaan sisäpiirikaupan olemassaolo edellyttää seuraavien edellytysten täyttymistä yhdessä: a) henkilöllä on hallussaan sisäpiiritietoa ja b) hän käyttää tätä sisäpiiritietoa hyväkseen asetuksen N:o 596/2014 8 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.
39. Unionin tuomioistuin päätteli sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28.1.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY (EUVL 2003, L 96, s. 16) vastaavista säännöksistä aikanaan seuraavaa:
– ”sisäpiirikauppojen kieltoa sovelletaan – – silloin, kun ensisijainen sisäpiiriläinen, jolla on hallussaan sisäpiiritietoa, käyttää perusteettomasti etua, jonka tämä tieto hänelle antaa, tekemällä markkinoilla kaupan kyseisen tiedon mukaisesti”;(11)
– ”se, että ensisijainen sisäpiiriläinen, jolla on hallussaan sisäpiiritietoa, tekee markkinoilla kaupan rahoitusvälineistä, joita kyseinen tieto koskee, tarkoittaa, että kyseinen henkilö on ’käyttänyt tätä tietoa’ – – [artiklassa] tarkoitetulla tavalla, jollei muuta johdu puolustautumisoikeuksien kunnioittamisesta ja erityisesti oikeudesta saada kumota tällainen olettama”;(12)
– ”jotta – – [artiklassa] säädettyä kieltoa ei kuitenkaan laajennettaisi enempää kuin on asianmukaista ja tarpeen tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi, jotkin tilanteet voivat edellyttää sellaista perusteellista tosiseikkojen tutkintaa, jolla voidaan varmistua siitä, että kyseessä tosiaan on sellainen perusteeton sisäpiiritiedon käyttö, joka kyseisellä direktiivillä pyritään kieltämään rahoitusmarkkinoiden luotettavuuden ja sijoittajien luottamuksen vuoksi”.(13)
40. Spector-sääntö ja Spector-poikkeus esitetään asetuksen N:o 596/2014 johdanto-osan 24 perustelukappaleessa.(14) Kyseisessä asetuksessa ei kielletä kaikkea sisäpiiritiedon käyttöä vaan ainoastaan sen käyttäminen tavalla, joka on ristiriidassa niiden asetuksen tavoitteiden kanssa, joihin unionin tuomioistuin myös viittaa.(15)
41. Direktiivin 2003/6 johdanto-osassa (18, 29 ja 30 perustelukappale) esitettiin ”– – useita esimerkkejä tilanteista, joissa sen, että ensisijainen sisäpiiriläinen, jolla on hallussaan sisäpiiritietoa, tekee markkinoilla kaupan, ei pitäisi sinänsä tarkoittaa, että kyse on mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ’sisäpiiritiedon käytöstä’”.(16)
42. Nämä tilanteet on nyttemmin kodifioitu asetuksen N:o 596/2014 9 artiklaan. Vaikka tiettyjä liiketoimia toteutettaessa olisi käytettävissä sisäpiiritietoa, kyseiset liiketoimet ovat hyväksyttäviä siltä osin kuin ne eivät vaaranna sisäpiirikauppoja koskevan kiellon taustalla olevaa tavoitetta.(17) Toisin sanoen niitä ei pidetä sisäpiiritiedon ”käyttönä”.(18)
43. Poikkeusten luettelo 9 artiklassa ei ole tyhjentävä: talouden toimija voi osoittaa, että sillä on sisäpiiritietoa mutta että se ei ole käyttänyt sitä tavalla, joka on ristiriidassa asetuksen N:o 596/2014 tavoitteiden kanssa.
44. Konkreettisesti ja siltä osin kuin on sillä on merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta, asetuksen N:o 596/2014 9 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetään, että henkilön, jolla on sisäpiiritietoa, ei ole katsottava käyttäneen kyseistä tietoa (ja siten tehneen sisäpiirikauppoja), jos hän ”on saanut luvan suorittaa toimeksiantoja kolmansien osapuolten puolesta ja toimeksiannon kohteena olevien rahoitusvälineiden hankinta tai luovutus toteutetaan niin, että toimeksianto tehdään lainmukaisesti osana kyseisen henkilön työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista”.(19)
45. Asetuksen N:o 596/2014 9 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen(20) mukaan sisäpiiritiedon hallussapidon ja osakkeita koskevan toimeksiannon toteuttamista koskevan päätöksen välillä ei ole syy-yhteyttä.(21) Sisäpiiritiedon hallussapito ei lähtökohtaisesti vaikuta sellaisen sijoituspalveluyrityksen toimintaan, joka ei saa mitään etua sen hallussapidosta.(22)
46. Henkilöitä, joihin kyseessä olevaa poikkeusta sovelletaan, ovat direktiivin 2014/65 mukaisesti toimiluvan saaneet luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset.(23) Kun ne toteuttavat rahoitusvälineiden myyntitoimeksiantoja asiakkaiden lukuun, niiden liikkumavara on rajoitetumpi, koska asiakkaan ohjeet määrittävät toimeksiannon toteuttavan yrityksen toimintatavan.
47. Asetuksen N:o 596/2014 9 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen tarkoituksena on mahdollistaa se, että luottolaitokset tai sijoituspalveluyritykset voivat harjoittaa ammattitoimintaansa silloinkin, kun niillä on käytettävissään sisäpiiritietoa, mikä on tavanomaista niiden ja asiakkaiden välisten suhteiden seurauksena.
48. Unionin tuomioistuin on todennut näin direktiivin 2003/6 johdanto-osan 18 perustelukappaleen valossa:(24) ”– – näiden kriteerien automaattinen soveltaminen joihinkin rahoitusmarkkinoiden ammattilaisiin, jotka joutuvat pitämään hallussaan sisäpiiritietoja kolmansien markkinoilla tekemistä kaupoista, saattaisi johtaa siihen, että heitä kielletään jatkamasta toimintaansa, joka kuitenkin on legitiimiä ja hyödyllistä rahoitusmarkkinoiden toimivuuden kannalta – –”.(25)
49. Asetuksen N:o 596/2014 8 artiklan soveltamisen osalta tapahtuu näin ollen muutos. Vaikka todistustaakka siitä, ettei sisäpiiritietoa ole käytetty, on lähtökohtaisesti henkilöllä, jolla on hallussaan nämä tiedot, näin ei ole luottolaitosten tai sijoituspalveluyritysten tapauksessa.
50. Asetuksen N:o 596/2014 9 artiklassa käännetään todistustaakka määrittämällä useita tilanteita, joissa ei sovelleta kyseisen asetuksen 8 artiklan yleissääntöä. Asetuksen 9 artiklan 1–5 kohdan mukaan kaupankävijöillä oletetaan olevan sisäpiiritietoa, mutta ne eivät käytä sitä, joten ne eivät suorita kiellettyjä liiketoimia.(26)
51. Asetuksen N:o 596/2014 9 artiklan 6 kohdassa säädetään, että ”sen estämättä, mitä tämän artiklan 1–5 kohdassa säädetään, – – sisäpiirikaupan kiellon rikkominen voidaan silti katsoa tapahtuneeksi, jos toimivaltainen viranomainen osoittaa, että kyseisiin toimeksiantoihin, liiketoimiin tai toimintaan oli oikeudeton peruste”.
52. Tässä säännöksessä asetetaan todistustaakka asiassa toimivaltaiselle viranomaiselle. Sen on osoitettava, että sijoituspalveluyritys on harjoittanut laitonta toimintaa käyttämällä sisäpiiritietoa. Ei riitä, että kyseinen viranomainen vetoaa pelkästään asetuksen N:o 596/2014 8 artiklan 1 kohtaan ja johdanto-osan 24 perustelukappaleeseen.
53. Kuten olen jo korostanut, asetuksen N:o 596/2014 9 artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan silloin, kun ”toimeksiannon kohteena olevien rahoitusvälineiden hankinta tai luovutus toteutetaan niin, että toimeksianto tehdään lainmukaisesti osana kyseisen henkilön työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista”.
54. Sen varmistaminen, onko asiakkaan toimeksiannon kohteena olevat rahoitusvälineet hankittu tai luovutettu lainmukaisesti, edellyttää tapauskohtaista arviointia. Koska ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on tiedossaan kaikki tarvittavat seikat sijoituspalveluyrityksen toiminnan arvioimiseksi, sillä on paremmat edellytykset tehdä tämä arviointi.
55. Unionin tuomioistuin voi kuitenkin antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle tiettyjä ohjeita nyt käsiteltävän asian arvioimiseksi.
56. Ensimmäinen arvioinnissa huomioon otettava seikka koskee nopeutetun tarjouskirjamenettelyn toteuttamista ja osakkeiden hintaa kyseisessä menettelyssä. Nopeutettu tarjouskirjamenettely toteutetaan usein säänneltyjen markkinoiden osakekaupan päättymisen ja seuraavan kaupantekopäivän alkamisen välisenä aikana, jotta vältetään liialliset hintavaihtelut ja markkinoista aiheutuva epävakaus. Hinta vahvistetaan yleensä tarjousten päättyessä, ja siinä otetaan huomioon sijoittajien ominaispiirteet ja kysynnän määrä. Koska nopeutettuun tarjouskirjamenettelyyn osallistuu yleensä kokeneita sijoittajia, jotka ostavat merkittäviä osake-eriä, nämä sijoittajat ostavat tavallisesti säänneltyjen markkinoiden hintaa hieman halvemmalla hinnalla.
57. Nyt käsiteltävässä asiassa A. tarjosi direktiivin 2014/65 liitteessä I olevan A osan soveltamisalaan kuuluvaa sijoituspalvelua(27) menettelyssä (nopeutettu tarjouskirjamenettely), jonka toiminnasta unionin oikeudessa ei ole erityisiä sääntöjä.
58. Ainoastaan kokeneille sijoittajille suunnattu nopeutettu tarjouskirjamenettely voi aiheuttaa vaaran kyseisten sijoittajien ja lähinnä säännellyillä markkinoilla toimivien piensijoittajien erilaisesta kohtelusta.(28) Näissä tapauksissa sijoituspalveluyritysten on täytettävä tarkasti direktiivin 2014/65 23, 24 ja 27 artiklassa säädetyt velvoitteet.(29)
59. Kuten komissio totesi istunnossa, näiden velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä seuraa, että sijoituspalveluyrityksen toiminta ei enää kuulu laillisuusolettaman piiriin, jos sillä on sisäpiiritietoa eikä se toteuta osakkeiden ostotoimeksiantoa ”lainmukaisesti osana – – tehtävien tavanomaista suorittamista” (asetuksen N:o 596/2014 9 artiklan 2 kohdan b alakohta).
60. Nyt käsiteltävässä asiassa nopeutetun tarjouskirjamenettelyn toteuttamista(30) ja osakkeiden hintojen vahvistamista leimaavat epätavalliset olosuhteet:
– Nopeutettu tarjouskirjamenettely toteutettiin kaksipäiväisenä ja samanaikaisesti säännellyillä markkinoilla käydyn osakekaupan kanssa. Vaikka näiden kahden menettelyn samanaikaista toteuttamista ei ole kielletty missään unionin oikeussäännössä, se aiheuttaa vaaran osakkeiden myynnistä keinottelutarkoituksessa ja saattaa haitata piensijoittajia, jotka ostavat osakkeita säännellyillä markkinoilla.
– Sama rahoituspalveluyritys (A.) osallistui samanaikaisesti osakkeiden myyntiin säännellyillä markkinoilla ja nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä. Kuten eräät osapuolet istunnossa huomauttivat, yhden tai useamman muun yrityksen osallistuminen molempiin menettelyihin olisi ollut tehokas keino estää A:n hallussa olevan sisäpiiritiedon käyttö.
– Asiakirja-aineistoon sisältyvien tietojen mukaan myyjä vahvisti nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä etukäteen osakkeiden hinnan ja se oli A:n tiedossa (ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kyse oli sisäpiiritiedosta). Kaikki näyttää kuitenkin viittaavan siihen, että ostajaehdokkaat tekivät nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä osakkeista ostotarjouksia juuri tähän samaan hintaan. Jos näin olisi, A:n ei olisi tarvinnut vahvistaa osakkeiden myyntihintaa nopeutetun tarjouskirjamenettelyn päättyessä saatujen tarjousten perusteella.
61. Kuten istunnossa korostettiin, A:lle ei missään tapauksessa määrätty seuraamuksia direktiivissä 2014/65 säädettyjen velvoitteiden (eli sijoituspalveluja tarjoavan yrityksen ammatillisten velvoitteiden) noudattamatta jättämisestä.
62. Toinen arvioinnissa huomioon otettava seikka on A:n ja asiakkaan C. välinen vuorovaikutus silloin, kun osakkeet päätettiin myydä nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä ja samanaikaisesti säännellyillä markkinoilla. Ei ole todettu, että sijoituspalveluyritys olisi houkutellut kyseistä asiakasta samanaikaisesti tapahtuvaan kaksinkertaiseen myyntiin tai suositellut sitä sille: ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että liikkeeseenlaskijan osakkeilla käytiin kauppaa säännellyillä markkinoilla yksinomaan C:n (sen edustajan) aloitteesta, mikä tarkoittaa, että A. ei ehdottanut kaupankäyntiä eikä houkutellut C:tä käymään kauppaa säännellyillä markkinoilla.
63. Kolmas merkityksellinen seikka ovat C:n A:n kanssa tekemien osakkeiden myyntisopimusten ehdot. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää selvänä, että tässä tapauksessa tiedot niiden osakkeiden hinnasta, jotka oli tarkoitus luovuttaa nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä, olivat asetuksen N:o 596/2014 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua sisäpiiritietoa. Sama tuomioistuin toteaa kuitenkin, että kun A. sijoituspalveluyrityksenä toteutti C:n toimeksiantoja, se toimi asiakkaan kanssa tehdyn sopimuksen ehtojen mukaisesti.
64. Neljäs huomioon otettava seikka on asetuksen N:o 596/2014 14 artiklan a alakohdassa tarkoitetusta rikkomisesta syytetylle sijoituspalveluyritykselle koitunut etu. Kuten olen jo todennut, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tyhjentävästi, että A. ei vaatinut tai saanut tavanomaisen palkkion lisäksi mitään muuta tai ylimääräistä etua C:n toimeksiantojen toteuttamisesta.(31)
65. Mielestäni tämä viimeksi mainittu seikka on erityisen merkityksellinen sen määrittämiseksi, oliko A. rikkonut sisäpiirikauppojen tekemistä koskevaa kieltoa.
66. Jos A. ei käynyt osakekauppaa säännellyillä markkinoilla omaksi edukseen tai kolmansien osapuolten (muiden kuin C:n) eduksi eikä houkutellut muita henkilöitä käymään kauppaa kyseisillä arvopapereilla, minun on vaikea katsoa sen olevan tekijänä vastuussa laittomasta kaupankäynnistä, joka edellyttää ”perusteettomasti tämän [sisäpiiri]tiedon hänelle antamaa etua”.(32)
67. Silloin, kun sijoituspalveluyritys ainoastaan toteuttaa asiakkaan toimeksiantoja ja, vaikka sillä on hallussaan sisäpiiritietoa, suorittaa myyntitoimeksiantoja asiakkaan asettamin ehdoin, näiden tietojen ja välittäjän toiminnan välillä ei todellisuudessa ole yhteyttä. Myyntitoimeksianto olisi toteutettu samalla tavalla, vaikka sijoituspalveluyrityksellä ei olisi ollut hallussaan sisäpiiritietoa.
68. Toistan, että asetuksen N:o 596/2014 14 artiklan a alakohdassa tarkoitettu rikkominen (sisäpiirikauppojen tekeminen) edellyttää, että sen tekijä saa tai vaatii erityistä hyötyä (etua), joka ei sijoituspalveluyrityksen tapauksessa tarkoita pelkkää tavanomaisen palkkion muodossa maksettavaa korvausta sen asiakkaalle suorittamista palveluista.
69. Edellä esitetyn perusteella katson, että asetuksen N:o 596/2014 9 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava seuraavasti:
– Sijoituspalveluyritys, joka toteuttaa säännellyillä markkinoilla arvopapereiden myyntitoimeksiantoja, jotka asiakas on antanut vakiopalvelusopimuksen perusteella, ja järjestää samanaikaisesti tälle samalle asiakkaalle nopeutetun tarjouskirjamenettelyn, ei tee sisäpiirikauppoja, ellei valvontaviranomainen osoita, että a) kyseisellä yrityksellä oli hallussaan sisäpiiritietoa asiakkaan aikomuksista säänneltyjen markkinoiden ulkopuolella luovutettavien arvopapereiden hinnan osalta ja b) kyseisen yrityksen toiminta ei ole ollut sovellettavien ammatillisten sääntöjen mukaista.
– Jos asetuksen N:o 596/2014 9 artiklan 2 kohdan b alakohdan edellytykset täyttyvät, ei voida olettaa, että sijoituspalveluyritys olisi rikkonut kyseisen asetuksen 14 artiklan a alakohdassa säädettyä kieltoa, ellei toimivaltainen kansallinen viranomainen osoita asetuksen N:o 596/2014 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti, että toimeksiannon toteuttamiselle oli oikeudeton peruste.
C Neljäs ennakkoratkaisukysymys
70. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan asetuksen N:o 596/2014 8 artiklan 1 kohtaa, jossa määritellään sisäpiirikauppojen käsite.
71. Asetuksen N:o 596/2014 8 artiklan 1 kohdan tulkintaa pyydetään sen selvittämiseksi, ”[sovelletaanko (vai eikö)] siinä säädettyjä rajoituksia, kun henkilö, joka omistaa osuuden liikkeeseenlaskijan pääomasta, käy kauppaa liikkeeseenlaskijan osakkeilla säännellyillä markkinoilla markkinahintaan, pelkästään sillä perusteella, että kyseinen henkilö on jo (vapaaehtoisesti) päättänyt tietystä hinnasta, jota ei ole vielä ilmoitettu julkisesti ja jolla liikkeeseenlaskijan osakkeita luovutetaan säänneltyjen markkinoiden ulkopuolisessa menettelyssä, jonka alkaminen ja odotettu päättyminen on julkistettu”.
72. Viime kädessä on selvitettävä, tekeekö osakkeitaan koskevan myyntitoimeksiannon sijoituspalveluyritykselle antavan liikkeeseenlaskijan osakkeiden haltija asetuksen N:o 596/2014 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sisäpiirikaupan.
73. Kreikan ja Liettuan hallitukset ovat katsoneet, ettei tämä kysymys ole tarpeen pääasian ratkaisemiseksi ja että se on näin ollen jätettävä tutkimatta. Olen niiden kanssa samaa mieltä.
74. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Liettuan valvontaviranomainen määräsi sisäpiiritiedon käyttämisen vuoksi seuraamuksen yksinomaan sijoituspalveluyrityksen toiminnasta mutta ei sen osakkeenomistajan (yhtiö C.) toiminnasta, joka antoi sijoituspalveluyritykselle osakkeitaan koskevan myyntitoimeksiannon.(33)
75. Pääasiassa ei siis ole kyse osakkeet omistavan asiakkaan vaan sen sijoituspalveluyrityksen toiminnasta, joka toimi välittäjänä ja myi kyseiset osakkeet säännellyillä markkinoilla nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä.
76. Jos kysymys voidaan ottaa tutkittavaksi, olen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kanssa samaa mieltä siitä,(34) että asetuksen N:o 596/2014 8 artiklaa ei sovelleta liikkeeseenlaskijan, joka päättää luovuttaa osakkeet nyt käsiteltävän asian olosuhteissa, osakkeiden haltijaan.
77. Vaikka C. omisti osan liikkeeseenlaskijan (ja tällä perusteella mahdollisen sisäpiiritiedon haltijan)(35) pääomasta, se ei hankkinut kyseessä olevia tietoja osakkeenomistajana. Todellisuudessa nämä tiedot eivät edes olleet liikkeeseenlaskijan tiedossa,(36) koska ne koskivat ainoastaan C:n päätöstä luovuttaa osakkeensa, toisin sanoen ainoastaan sen omia sijoituspäätöksiä.(37)
78. Arvopapereiden haltijan aikomuksen, joka koskee niiden omaisuuserien hyväksyttävää hintaa, jotka hän haluaa luovuttaa, ja määräytyy yksinomaan hänen oman tahtonsa ja henkilökohtaisen päätöksensä perusteella, ei voida katsoa merkitsevän asetuksen N:o 596/2014 8 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua sisäpiiritiedon hallussa pitämistä.(38)
79. Kuten asetuksen N:o 596/2014 johdanto-osan 31(39) ja 54(40) perustelukappaleesta ilmenee, ei arvopapereiden haltijan omaa päätöstä, joka koskee arvopapereiden luovuttamista ja johon todennäköisesti sisältyi päätös hyväksyttävästä hinnasta, eikä kyseisen haltijan toimia, jotka perustuivat sen omiin kaupankäyntisuunnitelmiin ja ‑strategioihin, ole syytä pitää sisäpiiritiedon käyttönä.
80. Koska C. ei siis ole kyseessä olevien tietojen osalta kolmas osapuoli, sen päätös luovuttaa osa osakkeista säännellyillä markkinoilla markkinahintaan samalla kun se päätti luovuttaa niitä tiettyyn hintaan myös nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä, ei ole asetuksen N:o 596/2014 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sisäpiirikauppa.
D Viides ennakkoratkaisukysymys
81. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, voidaanko asetuksen N:o 596/2014 johdanto-osan 24 perustelukappaletta, 8 artiklan 1 kohtaa ja 14 artiklan a alakohtaa tulkita siten, että jotta kyseisessä johdanto-osan perustelukappaleessa esitetty olettama voidaan kumota,
– ”– – asetuksen 8 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun henkilön, joka on toteuttanut sopimuksen perusteella asiakkaan toimeksiannon luovuttaa osa sen arvopapereista (osakkeista) säännellyillä markkinoilla, on osoitettava, että toimeksiantoa antaessaan sen asiakas ei toteuttanut yhtäkään kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista toimista, vai
– – – riittääkö, että kyseinen henkilö osoittaa, että se toteutti asiakkaan toimeksiannon muusta syystä kuin siitä, että sillä oli hallussaan sisäpiiritietoa”.
82. Olen jo todennut, että asetuksen N:o 596/2014 johdanto-osan 24 perustelukappaleen mukaan toiminnanharjoittajien, joilla on hallussaan sisäpiiritietoa, oletetaan tekevän (kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja) sisäpiirikauppoja, kun tieto on luonteeltaan tämänkaltaista.
83. Olen myös selittänyt, miten asetuksen N:o 596/2014 9 artiklan 2 kohdan b alakohdassa kumotaan olettama sellaisten välittäjien osalta, jotka toteuttavat osakkeiden myyntitoimeksiantoja asiakkaidensa hyväksi, edellyttäen, että he toimivat ”lainmukaisesti osana – – työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista”.
84. Tämän perusteella sijoituspalveluyritys, joka ainoastaan toteuttaa asiakkaan toimeksiannon lainmukaisesti ja osana tehtävän tavanomaista suorittamista, ei tee sisäpiirikauppaa, vaikka asiakkaalla olisi toimeksiannon antaessaan hallussaan sisäpiiritietoa ja se käyttäisi sitä.(41)
85. Tätä tulkintaa tukee asetuksen N:o 596/2014 johdanto-osan 30 perustelukappale.(42) Kyseisen perustelukappaleen mukaan sijoituspalveluyritykset, jotka ainoastaan toteuttavat asiakkaidensa toimeksiantoja, eivät lähtökohtaisesti tee sisäpiirikauppoja. Sitä vastoin ne käyvät tällaista kauppaa toteuttaessaan arvopaperimarkkinoilla liiketoimia omaksi edukseen ja käyttäessään hyödyksi asiakkaalta saamaansa sisäpiiritietoa.
86. Tässä yhteydessä asetuksen N:o 596/2014 8 artiklan 1 kohdassa ei velvoiteta kyseisiä yrityksiä osoittamaan, että niiden asiakkaat eivät toimeksiantoja antaessaan tee sisäpiirikauppoja. Tällainen todistustaakka olisi suhteeton ja tuottaisi yrityksille vaikeuksia suorittaa palvelujaan, jotka ovat rahoitusmarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta välttämättömiä.
87. Sijoituspalveluyrityksillä on tosin oltava käytössään tehokkaat järjestelyt, järjestelmät ja menettelyt, joilla pyritään estämään ja havaitsemaan sisäpiirikauppa ja sisäpiirikaupan yritykset (asetuksen N:o 596/2014 16 artiklan 1 ja 2 kohta).
88. Jos näillä samoilla yrityksillä on perusteltuja epäilyjä siitä, että jossakin rahoitusvälinettä koskevassa toimeksiannossa voi olla kyse sisäpiirikaupoista tai yrityksestä harjoittaa sisäpiirikauppaa, niiden on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä (asetuksen N:o 596/2014 16 artiklan 2 ja 3 kohta).
89. Nämä ilmoitusvelvollisuudet, jotka ovat luonteeltaan pikemminkin ennaltaehkäiseviä,(43) eivät kuitenkaan merkitse, että sijoituspalveluyritysten olisi osoitettava se (negatiivinen) seikka, että asiakas ei toiminut asetuksen N:o 596/2014 8 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvalla tavalla.
90. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevien tietojen mukaan A. ei ilmoittanut Liettuan keskuspankille C:n osakkeiden myynnistä, jonka se toteutti samanaikaisesti nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä ja säännellyillä markkinoilla. Nyt käsiteltävässä asiassa ratkaistaan kuitenkin asetuksen N:o 596/2014 14 artiklan rikkominen (josta Liettuan keskuspankki on määrännyt A:lle seuraamuksen) eikä 16 artiklan 1 ja 2 kohdan rikkomista.(44)
91. Todettakoon lopuksi, että asetuksen N:o 596/2014 8 artiklan 1 kohtaa ja 14 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että sijoituspalveluyritys voi kumota mainitun asetuksen johdanto-osan 24 perustelukappaleessa tarkoitetun olettaman osoittamalla, että se ainoastaan toteutti asiakkaansa osakkeiden luovuttamista koskevan toimeksiannon lainmukaisesti ja osana tehtäviensä tavanomaista suorittamista asiakkaan ohjeiden mukaisesti. Sijoituspalveluyrityksen ei tarvitse osoittaa, ettei asiakas käyttänyt sisäpiiritietoa antaessaan toimeksiannon.
V Ratkaisuehdotus
92. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasille vastataan seuraavasti:
1) Neljäs ennakkoratkaisukysymys on jätettävä tutkimatta.
2) Markkinoiden väärinkäytöstä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta 16.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 596/2014 (markkinoiden väärinkäyttöasetus) 9 artiklan 2 kohdan b alakohtaa
on tulkittava siten, että
– sijoituspalveluyritys, joka toteuttaa säännellyillä markkinoilla sellaisia arvopapereiden myyntitoimeksiantoja, jotka asiakas on antanut vakiopalvelusopimuksen perusteella, ja järjestää samanaikaisesti tälle samalle asiakkaalle osakeannin nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä, ei tee sisäpiirikauppoja, ellei valvontaviranomainen osoita, että a) kyseisellä yrityksellä oli hallussaan sisäpiiritietoa asiakkaan aikomuksista säänneltyjen markkinoiden ulkopuolella luovutettavien arvopapereiden hinnan osalta ja b) kyseisen yrityksen toiminta ei ole ollut sovellettavien ammatillisten sääntöjen mukaista
– jos asetuksen N:o 596/2014 9 artiklan 2 kohdan b alakohdan edellytykset täyttyvät, ei voida olettaa, että sijoituspalveluyritys olisi rikkonut kyseisen asetuksen 14 artiklan a alakohdassa säädettyä kieltoa, ellei toimivaltainen kansallinen viranomainen osoita asetuksen N:o 596/2014 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti, että toimeksiannon toteuttamiselle oli oikeudeton peruste.
3) Asetuksen N:o 596/2014 8 artiklan 1 kohtaa ja 14 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että sijoituspalveluyritys voi kumota mainitun asetuksen johdanto-osan 24 perustelukappaleessa tarkoitetun olettaman osoittamalla, että se ainoastaan toteutti asiakkaansa osakkeiden luovuttamista koskevan toimeksiannon lainmukaisesti ja osana tehtäviensä tavanomaista suorittamista asiakkaan ohjeiden mukaisesti. Sijoituspalveluyrityksen ei tarvitse osoittaa, ettei asiakas käyttänyt sisäpiiritietoa antaessaan toimeksiannon.
1 Alkuperäinen kieli: espanja.
2 Markkinoiden väärinkäytöstä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta 16.4.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (markkinoiden väärinkäyttöasetus) (EUVL 2014, L 173, s. 1).
3 Osakeantia nopeutetussa tarjouskirjamenettelyssä käytetään yleensä pääomamarkkinoilla, jotta kokeneille sijoittajille (yhteisösijoittajille tai muille sijoittajille) voidaan tarjota osakepääoman korotuksen yhteydessä liikkeeseen laskettuja uusia osakkeita tai tietty määrä pörssinoteeratun yhtiön jo olemassa olevia osakkeita. Ennakkoratkaisupyynnössä viitataan tässä asiassa käytettyyn menettelyyn englanninkielisellä ilmauksella ”accelerated book building”. Käytän jäljempänä ilmausta ”nopeutettu tarjouskirjamenettely”.
4 Ilmoitus tehtiin julkisesti noteeratun Nasdaq Vilnius vertybinių popierių birža ‑osakeyhtiön (Nasdaqin Vilnan-pörssi, jäljempänä pörssi) tietojärjestelmän välityksellä.
5 Liikkeeseenlaskijan osakkeiden painotettu keskihinta säännellyillä markkinoilla oli 5,4348463 euroa osakkeelta 21.11.2019 ja 5,0194492 euroa osakkeelta 22.11.2019.
6 Osakkeita myytiin yhteensä 246 412,03 eurolla; korkein hinta oli 5,50 euroa osakkeelta ja alin hinta 4,78 euroa osakkeelta; C. aloitti pörssipäivän myyntihintaan 5,40 euroa osakkeelta ja päätti pörssipäivän myyntihintaan 4,78 euroa osakkeelta.
7 Ennakkoratkaisupyynnön 35–41 kohta.
8 Istunnossa A. vahvisti tämän seikan ja korosti, että nopeutettu tarjouskirjamenettely oli avoin kokeneiden sijoittajien lisäksi myös piensijoittajille. Se totesi joidenkin piensijoittajien todella ostaneen siinä osakkeita.
9 Rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2014, L 173, s. 349).
10 On kiistatonta, että tällainen tieto sisältää neljä olennaista osatekijää, jotka ”ovat toisistaan riippumattomia ja vähimmäisedellytyksiä, joista [kunkin] on täytyttävä, jotta tietoa voidaan pitää – – ’sisäpiiritietona’”. Kyseisen tiedon on siis oltava ”luonteeltaan täsmällistä” ja ”julkistamatonta”, ja sen on liityttävä ”suoraan tai välillisesti yhteen tai useampaan rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijaan taikka yhteen tai useampaan rahoitusvälineeseen”; jos se julkistettaisiin, ”sillä todennäköisesti olisi huomattava vaikutus kyseisten rahoitusvälineiden hintaan tai niihin liittyvien rahoitusjohdannaisten hintaan”. Ks. tuomio 11.3.2015, Lafonta (C‑628/13, EU:C:2015:162, 24 ja 28 kohta) ja tuomio 15.3.2022, Autorité des marchés financiers (C‑302/20, EU:C:2022:190, 33 kohta; jäljempänä tuomio Autorité des marchés financiers).
11 Tuomio 23.12.2009, Spector Photo Group ja Van Raemdonck (C‑45/08, EU:C:2009:806, 53 kohta; jäljempänä tuomio Spector).
12 Tuomio Spector, 54 kohta. Tätä olettamaa kutsutaan nyttemmin Spector-säännöksi. Syytetyn mahdollisuutta kumota tällainen olettama nimitetään Spector-poikkeukseksi. Ks. Klöhn, L., ”The European Insider Trading Regulation after Spector Photo Group”, European Company and Financial Law Review, 2010, s. 347.
13 Tuomio Spector, 55 kohta.
14 Toistettu tämän ratkaisuehdotuksen 5 kohdassa.
15 Tuomio Lafonta, 21 kohta ja tuomio Autorité des marchés financiers, 43 kohta.
16 Tuomio Spector, 56–61 kohta.
17 Tuomio Spector, 61 kohta.
18 Veil, R., ”§ 14. Insider Dealing”, teoksessa Veil, R., European Capital Markets Law, 3. painos, Hart Publishing, Oxford, 2022, s. 213; ja Winner, M., ”Article 9: Legitimate Behaviour”, teoksessa Kalss, M., Oppitz, S., Torggler, U., EU Market Abuse Regulation, A Commentary on Regulation (EU) N o 596/2014, Edward Elgar, 2021, s. 117.
19 Asetuksen N:o 596/2014 johdanto-osan 30 perustelukappaleessa todetaan vastaavasti, että ”sisäpiiritiedon käytöksi ei olisi katsottava sitä, että – – henkilöt, jotka on valtuutettu toteuttamaan toimeksiantoja kolmansien osapuolten puolesta ja joilla on sisäpiiritietoa, ainoastaan toteuttavat toimeksiannon, peruuttavat sen tai muuttavat sitä asianmukaisesti. Tässä asetuksessa – – henkilöille, jotka on valtuutettu toteuttamaan toimeksiantoja kolmansien osapuolten puolesta ja joilla on sisäpiiritietoa, säädetty suoja ei kuitenkaan ulotu toimiin, jotka on selkeästi kielletty tässä asetuksessa, esimerkiksi yleisesti ’front-running’-käytäntönä tunnettuun käytäntöön”. Front running on markkinoiden manipulointikäytäntö, jossa välittäjä hyödyntää hallussaan olevaa sisäpiiritietoa, joka koskee asiakkaiden toimeksiantoja, toteuttaessaan liiketoimia näiden edun mukaisesti.
20 Ellen erehdy, unionin tuomioistuin ei ole vielä lausunut tästä poikkeuksesta, mutta kylläkin poikkeuksesta, joka sisältyy asetuksen N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohtaan, jossa asetetun ehdon mukaan sisäpiiritiedon ilmaiseminen on perusteltua, jos tämän sisäpiiritiedon ilmaisemisen ja työn, ammatin tai tehtävien suorittamisen välillä on läheinen yhteys. Tuomio 22.11.2005, Grøngaard ja Bang (C‑384/02, EU:C:2005:708, 31 ja 34 kohta) ja tuomio Autorité des marchés financiers, 78 kohta.
21 Hansen, J. L., ”Article 9: Legitimate Behaviour”, teoksessa Ventoruzzo, M.; Mock, S., Market Abuse Regulation: Commentary and annotated Guide, 2. painos, Oxford University Press, 2022, s. 336. Ks. myös BaFin, Issuer Guidelines, Modul C: Requirements based on Market Abuse Regulation, 2020, s. 57, saatavilla osoitteessa https://www.bafin.de/SharedDocs/Downloads/EN/Leitfaden/WA/dl_emittentenleitfaden_modul_C_en.html?nn=19584146, ”If a transaction is carried out in which the obligation concerned is based on an order that was placed or an agreement that was concluded before the possession of inside information, or which serves to satisfy a legal or regulatory obligation that arose before the possession of inside information, there is also no presumption under Article 9(3) of the MAR that the inside information was used. In this case, there is no causal link between the possession of inside information and the decision to place the order, because the obligation arise before the possession of inside information”.
22 Klöhn, L., ”The European Insider Trading Regulation after Spector Photo Group”, European Company and Financial Law Review, 2010, s. 360.
23 Direktiivin 2014/65 4 artiklan 5 alakohdan mukaan toimeksiantojen toteuttamisella asiakkaiden lukuun tarkoitetaan ”toimimista sopimusten tekemiseksi yhden tai useamman rahoitusvälineen ostosta tai myynnistä asiakkaan lukuun, ja tähän kuuluu sijoituspalveluyrityksen tai luottolaitoksen liikkeeseenlaskemien rahoitusvälineiden myymistä koskevien sopimusten tekeminen niiden liikkeeseenlaskun ajankohtana”.
24 ”Mainitussa perustelukappaleessa täsmennetään – –, että ’sellaisen sisäpiiritiedon käyttämisenä ei sinänsä tulisi pitää’ pelkästään sitä, että sisäpiiritietoa hallussaan pitävät markkinatakaajat, vastapuolina toimimaan oikeutetut tahot ja henkilöt, joilla on lupa toteuttaa toimeksiantoja kolmansien lukuun, ainoastaan tekevät markkinoilla kauppoja laillisesti ja moitteettomasti.” Tuomio Spector, 58 kohta.
25 Tuomio Spector, 57 kohta.
26 Asetuksen N:o 596/2014 johdanto-osan 29 perustelukappaleessa todetaan, että ”jotta ei tahattomasti kiellettäisi sellaisia rahoitustoiminnan muotoja, jotka ovat laillisia ja joissa ei tapahdu markkinoiden väärinkäyttöä, on tunnistettava tiettyjä laillisia toimintatapoja – –”.
27 Siihen kuuluvat ”yhtä tai useampaa rahoitusvälinettä koskevien toimeksiantojen vastaanottaminen ja välittäminen” (1 kohta) ”toimeksiantojen toteuttaminen asiakkaiden lukuun” (2 kohta), ”rahoitusvälineiden merkinnän ja/tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun järjestäminen merkintätakauksen perusteella” (6 kohta) ja ”rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun järjestäminen ilman merkintätakausta” (7 kohta).
28 Olen jo muistuttanut, että nyt käsiteltävässä asiassa käytetty nopeutettu tarjouskirjamenettely oli avoin kaikentyyppisille sijoittajille, niin suurille kuin pienille. Tosiasia on, että A. otti yhteyttä suuriin sijoittajiin (rahastoihin) saadakseen ostotarjouksia.
29 Direktiivin 23 artiklan 1 kohdan mukaan mainitut yritykset ovat velvollisia toteuttamaan ”– – kaikki asianmukaiset toimenpiteet havaitakseen ja estääkseen tai hallitakseen niiden, mukaan lukien niiden johto, työntekijät ja sidonnaisasiamiehet tai muut niihin määräysvallan kautta suoraan tai välillisesti sidoksissa olevat henkilöt, ja niiden asiakkaiden välisiä eturistiriitoja tai asiakkaiden välisiä eturistiriitoja, joita syntyy sijoitus- tai oheispalvelujen tai niiden yhdistelmien tarjoamisen yhteydessä – –”. Direktiivin 24 artiklan 1 kohdassa säädetään, että sijoituspalveluyritysten on toimittava ”– – rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattimaisesti asiakkaidensa etujen mukaisesti – –”. Direktiivin 27 artiklan 1 kohdan mukaan sijoituspalveluyritysten on toteutettava ”– – kaikki riittävät toimet päästäkseen toimeksiantoja toteuttaessaan asiakkaidensa kannalta parhaimpaan mahdolliseen tulokseen ottaen huomioon hinnan, kustannukset, nopeuden, toteuttamisen ja toimituksen todennäköisyyden, suuruuden, luonteen ja muut toimeksiannon toteuttamisen kannalta olennaiset seikat. Jos asiakas on kuitenkin antanut erityisen ohjeen toimeksiannon toteuttamisesta, sijoituspalveluyrityksen on toteutettava se kyseisen ohjeen mukaisesti”.
30 A. väitti istunnossa, että kyse oli ensimmäisestä Baltian maissa järjestetystä nopeutetusta tarjouskirjamenettelystä.
31 Istunnossa A. väitti, että peritty palkkio oli 4 928 euroa, jota ei voida pitää etuna, koska se oli vain suoritetusta palvelusta saatu hinta.
32 Asetuksen N:o 596/2014 johdanto-osan 23 perustelukappale. Kursivointi tässä.
33 Liettuan hallitus totesi istunnossa, että yhtiö C. oli lakannut olemasta oikeushenkilönä, joten sitä vastaan ei ollut mahdollista aloittaa seuraamusmenettelyä.
34 Ennakkoratkaisupyynnön 66–71 kohta.
35 Asetuksen N:o 596/2014 8 artiklaa ”sovelletaan kaikkiin henkilöihin, joilla on hallussaan sisäpiiritietoa seuraavista syistä: – – b) he omistavat osuuden liikkeeseenlaskijan tai päästöoikeuksien markkinoilla toimivan markkinaosapuolen pääomasta; c) heillä on pääsy kyseiseen tietoon osana työn, ammatin tai tehtävien suorittamista – –” (asetuksen N:o 596/2014 8 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta).
36 Asia olisi toisin, jos päätöksen osakkeiden luovuttamisesta tiettyyn hintaan olisi tehnyt liikkeeseenlaskija ja jos yksi sen osakkeenomistajista, jolla oli tiedossaan nämä tiedot, olisi käyttänyt niitä omaksi edukseen ennen niiden julkistamista myydäkseen tai ostaakseen mainitun yhtiön osakkeita. Tällaisessa tapauksessa osakkeenomistaja tekisi sisäpiirikaupan.
37 Tässä tapauksessa ei ole kyse luottamuksellisesta suhteesta (joka mainitaan erityisesti tuomion Spector 36 kohdassa), joka yhdistää asetuksen N:o 596/2014 8 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut ensisijaiset sisäpiiriläiset, joilla on hallussaan sisäpiiritietoa, rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijaan.
38 ”Tätä artiklaa sovelletaan myös kaikkiin henkilöihin, joilla on hallussaan sisäpiiritietoa muissa kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa, kun kyseinen henkilö tietää tai hänen pitäisi tietää sen olevan sisäpiiritietoa” (asetuksen N:o 596/2014 8 artiklan 4 kohdan toinen alakohta).
39 ”Koska rahoitusvälineiden hankinta tai luovutus välttämättä edellyttää tällaiseen liiketoimeen ryhtyvältä etukäteen tehtyä hankinta- tai luovutuspäätöstä, pelkästään sitä, että tällainen hankinta tai luovutus toteutetaan, ei olisi katsottava sisäpiiritiedon käyttämiseksi. Omien kaupankäyntisuunnitelmien ja ‑strategioiden perusteella toimimista ei olisi katsottava sisäpiiritiedon käytöksi. – –”.
40 ”– – Markkinaosapuolen omia kaupankäyntisuunnitelmia ja ‑strategioita koskevaa tietoa ei olisi katsottava sisäpiiritiedoksi – –”.
41 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan A. ei ehdottanut C:lle, että se kävisi kauppaa samanaikaisesti säännellyillä markkinoilla, tai houkutellut C:tä tekemään niin. Tässä tapauksessa ei siis näytä olevan kyse asetuksen N:o 596/2014 14 artiklan b alakohdassa kielletystä liiketoimesta (”suositella, että toinen henkilö tekee sisäpiirikauppoja, tai houkutella toista henkilöä tekemään sisäpiirikauppoja”). Seuraamus määrättiin kyseisen asetuksen 14 artiklan a alakohdan rikkomisesta.
42 Toistettu tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 19.
43 Ks. Litten, R., EU Capital Market Law. The Law of Financial Instruments, Edward Elgar, 2024, s. 114.
44 Liettuan hallitus ilmoitti istunnossa Liettuan keskuspankin katsoneen, että Viron (jäsenvaltio, jossa A:n päätoimipaikka sijaitsee) valvontaviranomainen voisi asettaa A:n syytteeseen siitä, että se oli mahdollisesti rikkonut asetuksen N:o 596/2014 16 artiklan 1 ja 2 kohtaa. Se lisäsi, että menettely on pantu vireille viimeksi mainitussa maassa, mutta mitään seuraamusta ei ole vielä määrätty eikä kyseisen menettelyn tilanteesta ole tietoa.