1.

Białowieżan metsän suojelua koskeneessa riita-asiassa unionin tuomioistuin on johtanut SEUT 279 artiklasta toimivallan määrätä uhkasakkoja välitoimien noudattamisen varmistamiseksi. ( 2 ) Toistaiseksi ei kuitenkaan ole kokemuksia tästä välineestä eikä sitä koskevia erityissäännöksiä. Käsiteltävä asia tarjoaakin unionin tuomioistuimelle tilaisuuden täsmentää uhkasakon määräämisen luonnetta ja seurauksia välitoimimenettelyssä.

2.

Riita-asia koskee ensimmäistä menettelyä, jossa unionin tuomioistuin on asettanut uhkasakon ja jossa sitä on myös (ainakin väliaikaisesti) kertynyt. Tšekin tasavalta ja Puola kiistelivät siitä, oliko Puola jatkaessaan ruskohiilen louhintatoimintaan Turówin (Puola) avolouhoksessa annettua lupaa rikkonut YVA-direktiiviä, ( 3 ) vesipuitedirektiiviä ( 4 ) ja ympäristötietodirektiiviä ( 5 ) ja loukannut vilpittömän yhteistyön periaatetta. ( 6 ) Kyseisessä menettelyssä unionin tuomioistuimen varapresidentti oli Tšekin tasavallan hakemuksesta aluksi määrännyt lakkauttamaan välittömästi ruskohiilen louhintatoiminnan Turówin kaivoksella asian käsittelyn päättämiseen saakka ( 7 ) ja myöhemmin määrännyt päiväkohtaisen uhkasakon, jota Puolan oli maksettava siihen saakka, kunnes se noudattaa määräystä. ( 8 )

3.

Sen jälkeen, kun uhkasakkoa oli kertynyt yhteensä 68 500 000 euroa, menettelyssä asianosaisina olleet jäsenvaltiot tekivät kuitenkin sovinnon, ja unionin tuomioistuin poisti pääasian rekisteristä. ( 9 ) Puola kiistelee nyt komission kanssa siitä, onko sen maksettava edellä mainittu määrä vai onko tämä velvollisuus rauennut sovinnon ja asian rekisteristä poistamisen myötä.

4.

Unionin tuomioistuimissa annettavan väliaikaisen oikeussuojan oikeusperustan muodostaa SEUT 279 artikla:

”Euroopan unionin tuomioistuin voi käsiteltävänään olevassa asiassa päättää tarpeellisista välitoimista.”

5.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 39 artiklan neljännessä kohdassa täsmennetään välitoimien määräämisen luonnetta seuraavasti:

”Presidentin tai hänen sijaisensa asiassa antama ratkaisu on väliaikainen, eikä se millään tavoin vaikuta unionin tuomioistuimen pääasiassa tekemään ratkaisuun.”

6.

Riita-asiassa tehtävästä sovinnosta määrätään unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 147 artiklan 1 kohdassa seuraavaa:

”Jos asianosaiset tekevät asiassa sovinnon ennen unionin tuomioistuimen ratkaisun antamista ja ilmoittavat unionin tuomioistuimelle luopuvansa kaikista vaatimuksistaan, presidentti määrää asian poistettavaksi rekisteristä ja tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista 141 artiklan mukaisesti ottaen huomioon asianosaisten tätä koskevat mahdolliset ehdotukset.”

7.

Välitoimien määräämisen edellytykset ilmenevät unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan 1–3 kohdasta:

”1.   Hakemus toimielimen toteuttaman toimen täytäntöönpanon lykkäämiseksi SEUT 278 ja SEA 157 artiklan mukaisesti otetaan tutkittavaksi ainoastaan, jos hakija on nostanut tästä toimesta kanteen unionin tuomioistuimessa.

2.   SEUT 279 artiklan mukaisia muita välitoimia koskeva hakemus otetaan tutkittavaksi ainoastaan, jos sen on tehnyt unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian asianosainen ja jos se liittyy tähän asiaan.

3.   Edellisissä kohdissa tarkoitetuissa hakemuksissa on ilmoitettava oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi haetun välitoimen määrääminen on ilmeisesti perusteltua.”

8.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 162 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään vakuuden asettamisesta ja välitoimen voimassaolosta seuraavaa:

”2.   Määräyksen täytäntöönpanon edellytyksenä voidaan vaatia, että hakija asettaa vakuuden, jonka suuruus ja muut ehdot vahvistetaan olosuhteet huomioon ottaen.

3.   Määräyksessä voidaan vahvistaa päivä, jona välitoimen voimassaolo päättyy. Muussa tapauksessa välitoimen voimassaolo päättyy, kun tuomio, jolla asia lopullisesti ratkaistaan, julistetaan.”

9.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 163 artikla koskee olosuhteiden muuttumista:

”Asianosaisen hakemuksesta määräystä voidaan milloin tahansa muuttaa tai se voidaan peruuttaa olosuhteiden muuttumisen vuoksi.”

10.

Asian tausta esitetään valituksenalaisessa tuomiossa seuraavasti.

11.

Tšekin tasavalta nosti 26.2.2021 SEUT 259 artiklan nojalla kanteen, jolla unionin tuomioistuinta vaadittiin toteamaan, että Puola ei ollut noudattanut unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan, koska se oli laajentanut ja jatkanut ruskohiilen louhintatoimintaa Turówin (Puola) avolouhoksessa, joka sijaitsee Tšekin tasavallan ja Saksan liittotasavallan rajojen läheisyydessä (asia C‑121/21).

12.

Samanaikaisesti Tšekin tasavalta teki välitoimihakemuksen, jossa unionin tuomioistuinta vaadittiin määräämään, että Puola lakkauttaa välittömästi ruskohiilen louhintatoiminnan Turówin kaivoksella siihen saakka, kunnes unionin tuomioistuin on antanut tuomionsa pääasiassa.

13.

Unionin tuomioistuimen varapresidentti hyväksyi kyseisen hakemuksen 21.5.2021 antamallaan määräyksellä Tšekki v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420) ja velvoitti Puolan lakkauttamaan louhintatoiminnan kyseisellä kaivoksella välittömästi siihen saakka, kunnes annetaan tuomio, jolla asian C‑121/21 käsittely päätetään.

14.

Tšekin tasavalta katsoi, ettei Puola ollut noudattanut 21.5.2021 annetun määräyksen Tšekki v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420) mukaisia velvoitteitaan, joten se teki 7.6.2021 uuden välitoimihakemuksen, jossa se vaatii Puolan tasavallan velvoittamista maksamaan unionin talousarvioon 5 miljoonan euron päiväkohtainen uhkasakko.

15.

Puola vaati erillisellä asiakirjalla, joka toimitettiin unionin tuomioistuimen kirjaamoon 29.6.2021, 21.5.2021 annetun määräyksen Tšekki v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420) peruuttamista unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 163 artiklan nojalla.

16.

Unionin tuomioistuimen varapresidentti yhtäältä hylkäsi 20.9.2021 antamallaan määräyksellä Tšekki v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) Puolan vaatimuksen, jossa vaadittiin 21.5.2021 annetun määräyksen Tšekki v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420) peruuttamista, ja toisaalta velvoitti tämän maksamaan komissiolle 500 000 euron suuruisen päiväkohtaisen uhkasakon kyseisen määräyksen tiedoksiantamisesta Puolan tasavallalle siihen saakka, kunnes kyseinen jäsenvaltio noudattaa 21.5.2021 annettua määräystä Tšekki v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420).

17.

Puola ei ole missään vaiheessa noudattanut 21.5.2021 annettua määräystä Tšekki v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420), vaan se vaati 20.10.2021 uudestaan, että määräys peruutetaan.

18.

Tšekin tasavalta ja Puola tekivät 3.2.2022 kuitenkin sovinnon, jonka tarkoituksena oli asiaan C‑121/21 johtaneen oikeusriidan päättäminen (jäljempänä sovinto). Tiedotusvälineiden mukaan Puola sitoutui maksamaan Tšekin tasavallalle 45 miljoonaa euroa ja rakentamaan esteen pohjaveden suojaksi. ( 10 )

19.

Kyseiset jäsenvaltiot ilmoittivat 4.2.2022 unionin tuomioistuimelle, että saavutetun sovinnon seurauksena ne luopuisivat kaikista vaatimuksista asiassa C‑121/21. Samana päivänä Puolan viranomaiset pyysivät komissiota päättämään unionin tuomioistuimen määräämien uhkasakkojen täytäntöönpanomenettelyn ja ne liittivät hakemukseensa sovinnon tekstin.

20.

Asia C‑121/21 poistettiin unionin tuomioistuimen rekisteristä unionin tuomioistuimen presidentin 4.2.2022 antamalla määräyksellä Tšekki v. Puola (Turówin kaivos) (C‑121/21, ei julkaistu, EU:C:2022:82).

21.

Samana päivänä Puola esitti unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 163 artiklan nojalla hakemuksen 20.9.2021 annetun määräyksen Tšekki v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) peruuttamisesta.

22.

Unionin tuomioistuimen varapresidentti totesi 19.5.2022 annetussa määräyksessä Tšekki v. Puola (Túrowin kaivos) (C‑121/21 R, EU:C:2022:408), että lausunnon antaminen Puolan hakemuksesta 21.5.2021 annetun määräyksen Tšekki v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420) peruuttamisesta raukeaa, sikäli kuin se koski kyseisen määräyksen vaikutuksia 4.2.2022 jälkeen. Puolan hakemukset hylättiin muilta osin.

23.

Tämän jälkeen komissio kehotti Puolaa maksamaan asian C‑121/21 rekisteristä poistamiseen mennessä kertyneet uhkasakot viivästyskorkoineen ja totesi, että jos maksua ei suoritettaisi, se ryhtyisi perimään niitä kuittaamalla talousarvioasetuksen ( 11 ) 101 artiklan 1 kohdan ja 102 artiklan nojalla.

24.

Riidanalaisilla päätöksillä komissio ilmoitti Puolalle, että se perisi velkansa kuittaamalla sen Puolan saatavilla unionilta. Kuittaamalla tällä tavoin peritty summa nousee pääoman osalta 68500000 euroon ja vastaa päiväkohtaisia uhkasakkoja, jotka oli maksettava ajanjaksolla 20.9.2021–3.2.2022.

25.

Puola vaati, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaiset päätökset ja velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin hylkäsi kanteen 29.5.2024 antamallaan valituksenalaisella tuomiolla Puola v. komissio (T‑200/22 ja T‑314/22, EU:T:2024:329) komission vaatimusten mukaisesti ja velvoitti Puolan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

26.

Puolan tasavalta vaatii 14.8.2024 jättämässään valituskirjelmässä, että unionin tuomioistuin

27.

Euroopan komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

28.

Asianosaiset esittivät kirjallisia huomautuksia. Unionin tuomioistuin luopui suullisen käsittelyn järjestämisestä työjärjestyksensä 76 artiklan 2 kohdan nojalla, koska se katsoo, että sillä on riittävät tiedot asian ratkaisemiseen.

29.

Puola vetoaa valituksessaan ensinnäkin siihen, miten unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut SEUT 279 artiklaa (jäljempänä A osa), ja toiseksi valituksenalaisen tuomion riittämättömiin perusteluihin (jäljempänä B osa).

30.

Ensimmäinen valitusperuste sisältää neljä väitettä, jotka koskevat SEUT 279 artiklan tulkintaa sovinnon seurausten osalta. Tällaisen sovinnon on Puolan mukaan poistettava taannehtivasti uhkasakon määrääminen, koska väliaikainen oikeussuoja on riippuvainen pääasiasta (tästä jäljempänä 1 jakso). Tämä on myös tarpeen, jotta estetään taloudellisten haittojen aiheutuminen välitoimien adressaateille (tästä jäljempänä 2 jakso). Muutoin uhkasakko toimisi seuraamuksena (tästä myös jäljempänä 1 jakso). Myöskään 19.5.2022 annetusta määräyksestä ei seuraa muuta (tästä jäljempänä 3 jakso).

31.

Ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa Puola väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut valituksenalaisen tuomion 42 ja 47 kohdassa huomioon väliaikaisen oikeussuojan liitännäistä suhdetta pääasiaan. Samansuuntainen on ensimmäisen valitusperusteen kolmas osa, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 47 ja 48 kohdassa antanut uhkasakolle velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä määrättävän seuraamuksen tehtävän.

32.

Valituksenalaisen tuomion 42 kohdan mukaan pääasian rekisteristä poistaminen vaikutti tosin uhkasakon kertymisen kestoon, mutta sen vaikutuksena ei ollut Puolan jo kertyneen uhkasakon maksuvelvollisuuden poistaminen. Toisenlaisen päätelmän tekeminen merkitsisi unionin yleisen tuomioistuimen mukaan uhkasakon päämäärän sivuuttamista, koska sillä varmistetaan unionin oikeuden tehokas soveltaminen.

33.

Valituksenalaisen tuomion 47 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin lisäksi totesi, että nyt tarkasteltavassa tapauksessa uhkasakolla on tarkoitus paitsi varmistaa pääasiassa annettavan tuomion tehokkuus myös saada Puola noudattamaan 21.5.2021 annetulla määräyksellä Tšekki v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420) määrättyjä välitoimia ja saada tämä olemaan viivyttelemättä toimintansa saattamisessa kyseisen määräyksen mukaiseksi.

34.

Tästä unionin yleinen tuomioistuin päättelee valituksenalaisen tuomion 48 kohdassa, että jos Puolan tasavallan argumentti hyväksyttäisiin, SEUT 279 artiklan nojalla määrätty uhkasakkomekanismi menettäisi merkityksensä, koska tämä merkitsisi sen hyväksymistä, että osapuoli, jota velvoite koskee, jättää tahallaan noudattamatta velvoitetta noudattaa välitoimimenettelyssä määrättyjä välitoimia pääasian ratkaisemiseen saakka ja vaarantaa näin ollen unionin oikeuden tehokkuuden.

35.

Puola katsoo perustellusti, että välitoimimenettely on liitännäinen päämenettelylle. Sen tarkoituksena on varmistaa tulevan pääasiassa annettavan ratkaisun täysi tehokkuus, jotta vältetään aukot unionin tuomioistuimen takaamassa oikeussuojassa. ( 12 ) Välitoimien ei sitä vastoin ole tarkoitus olla seuraamus unionin oikeuden rikkomisesta.

36.

Liitännäisyys käy ilmi myös unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan 1 ja 2 kohdasta. 160 artiklan 1 kohta koskee toimielimen toteuttaman toimen täytäntöönpanon lykkäämistä, jota voidaan hakea vain, jos hakija on nostanut tästä toimesta myös kanteen unionin tuomioistuimessa. Saman artiklan 2 kohdan mukaan SEUT 279 artiklan mukaisia muita välitoimia koskeva hakemus otetaan tutkittavaksi ainoastaan, jos sen on tehnyt unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian asianosainen ja jos se liittyy tähän asiaan.

37.

Puola korostaa lisäksi perustellusti asianosaisten määräämisperiaatetta väliaikaisen oikeussuojan osalta, koska se edellyttää asianosaisen tekemää hakemusta. Unionin tuomioistuimen viran puolesta tekemästä ratkaisusta määrätään unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan 7 kohdassa ainoastaan sellaisten välitoimien osalta, jotka unionin tuomioistuin on määrännyt vastapuolta kuulematta mutta kuitenkin aina asianosaisen hakemuksesta.

38.

Tämän liitännäisyyden ja väliaikaista oikeussuojaa koskevan asianosaisten määräämisperiaatteen perusteella silloin, kun asia poistetaan rekisteristä sovinnon vuoksi, myös lopullisen ratkaisun turvaamiseksi määrättyjen välitoimien on rauettava.

39.

Tästä syystä sen jälkeen, kun pääasian menettely päättyi asian C‑121/21 poistamisella rekisteristä ( 13 ) sovinnon vuoksi, tämän menettelyn yhteydessä määrättyjen välitoimien voimassaolo päättyi, ( 14 ) kuten unionin yleinen tuomioistuin toteaa perustellusti valituksenalaisen tuomion 36 ja 37 kohdassa.

40.

Tarkoittaako tämä kuitenkin myös sitä, että sovinnon ja asian rekisteristä poistamisen perusteella välitoimia on pidettävä sellaisina, etteivät ne olleet alun alkaenkaan olemassa, tai onko niiden katsottava rauenneen taannehtivasti?

41.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 147 artiklan 1 kohdassa jätetään avoimeksi kysymys taannehtivasta vaikutuksesta. Kyseisessä määräyksessä määrätään ainoastaan, että presidentti määrää asian poistettavaksi rekisteristä ja tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista, jos asianosaiset tekevät asiassa sovinnon ennen unionin tuomioistuimen ratkaisun antamista ja ilmoittavat unionin tuomioistuimelle luopuvansa kaikista vaatimuksistaan.

42.

Asian rekisteristä poistamisen vaikutuksista ei määrätä nimenomaisesti. Tästä syystä voidaan ajatella, että siihenastiset prosessuaaliset toimet, kaikki välitoimet mukaan luettuina, raukeavat taannehtivasti.

43.

Tätä lopputulosta puoltaa väliaikaisen oikeussuojan liitännäisyys. Koska väliaikaisella oikeussuojalla on tarkoitus ainoastaan varmistaa lopullisen ratkaisun tehokkuus, se ei ole enää tarpeen, jos lopullista ratkaisua ei anneta.

44.

Myös asian rekisteristä poistamiseksi unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 147 artiklan 1 kohdassa edellytetty vaatimuksista luopuminen viittaa tähän suuntaan. Siten asianosaisten on nimittäin luovuttava myös mahdollisista väliaikaista oikeussuojaa koskevista vaatimuksista. Välitoimien taannehtiva poistaminen vastaa tältä osin tätä oikeussuojaa koskevaa asianosaisten määräämisperiaatetta.

45.

Se, että valituksenalaisen tuomion 42 ja 48 kohdassa viitataan unionin oikeuden tehokkaaseen soveltamiseen, ei ole myöskään esteenä välitoimien taannehtivalle poistamiselle. On tosin niin, että väliaikainen oikeussuoja edistää myös unionin oikeuden tehokasta soveltamista, mutta tämä on ainoastaan väistämätön seuraus sen ensisijaisesta tehtävästä taata lopullisen ratkaisun tehokkuus. Sikäli kuin tämä ensisijainen tehtävä ei enää edellytä välitoimien voimassa pitämistä, myöskään unionin oikeuden tehokas soveltaminen ei voi enää oikeuttaa sitä. Muussa tapauksessa väliaikainen oikeussuoja irrotettaisiin pääasiasta, ja siitä tulisi luonteeltaan itsenäinen.

46.

Välitoimien taannehtiva poistaminen olisi kuitenkin ristiriidassa uhkasakon rakenteen kanssa.

47.

Varapresidentti on määrännyt Puolan maksamaan 500000 euron suuruisen päiväkohtaisen uhkasakon louhintatoiminnan lopettamiseen saakka. Jokaisen päivän, jonka välitoimen täytäntöönpano viivästyy, on siten tarkoitus kasvattaa uhkasakon määrää. Uhkasakolla ei tästä syystä pyritty vain siihen, että alkuperäinen välitoimi ylipäätään pannaan täytäntöön, vaan myös sen mahdollisimman nopeaan täytäntöönpanoon, kuten unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 47 kohdassa.

48.

Tämä lisäpakotevaikutus kuitenkin menetettäisiin, jos uhkasakko raukeaisi kokonaan myös täytäntöönpanon viivästyessä. Tältä osin kumulatiivisella uhkasakolla on, jälkikäteen tarkasteltuna, tosiasiallisesti seuraamusvaikutus välitoimen viivästyneelle täytäntöönpanolle. Tämä seuraamusvaikutus ei kuitenkaan ole kumulatiivisen uhkasakon määräämisen tarkoitus vaan ainoastaan tämän taivuttelukeinon välttämätön rakenteellinen piirre.

49.

Välttämättömänä rakenteellisena piirteenä tämä seuraamusvaikutus ei ole ristiriidassa väliaikaisen oikeussuojan liitännäisen luonteen kanssa. Lopullisen ratkaisun tehokkuuden varmistamiseksi voi nimittäin olla tarpeen panna välitoimi täytäntöön mahdollisimman nopeasti, jotta estetään esimerkiksi vahinkojen kasvaminen.

50.

Tämä uhkasakon rakenne ei ole esteenä myöskään sille, että asianosaiset sopivat jo syntyneen kumulatiivisen uhkasakon poistamisesta taannehtivasti. Välitoimena myös tällainen uhkasakko kuuluu nimittäin asianosaisten määräämisperiaatteen piiriin. Muussa tapauksessa tälle toimelle annettaisiin itsenäinen luonne, joka ei olisi enää yhteensopiva väliaikaisen oikeussuojan liitännäisyyden kanssa.

51.

Ei tosin pidä sulkea pois sitä, että välitoimien taannehtivasta oikeudellisesta poistamisesta huolimatta aiheutuu vaikeuksia käytännön tasolla. Jos Puola olisi noudattanut 21.5.2021 määrättyä välitoimea ja lakkauttanut ruskohiilen louhinnan, kyseiselle jäsenvaltiolle olisi aiheutunut huomattavia haittoja, joita ei olisi poistettu sovinnolla. Se olisi menettänyt tuloja, samalla kun louhoksen kunnossapidosta ja etenkin louhokseen virtaavan pohjaveden pois pumppaamisesta olisi aiheutunut sille edelleen kustannuksia. Lisäksi Puolan asiassa C‑121/21 esittämän väitteen mukaan näin olisi vaarannettu Turówin ruskohiilivoimalan toiminnan jatkuminen ja siten kaukolämmön toimitukset paikallisille asukkaille ja paikallinen sähköntuotanto. Puola jopa totesi pelkäävänsä, että louhoksen työntekijät etsisivät toiminnan lakkauttamisen aikana työtä muualta eivätkä olisi enää käytettävissä, kun louhoksen toiminta käynnistettäisiin uudelleen. Tällä olisi mahdollisesti jopa vaikutettu pääasian ratkaisuun.

52.

Tosiasiallisia ongelmia on kuitenkin myös pidettävä esteenä välitoimien pysyttämiselle voimassa asian rekisteristä poistamisajankohtaan saakka. Puolan olisi nimittäin maksettava uhkasakkona huomattava määrä, vaikka välitoimi, joka uhkasakolla pyrittiin panemaan täytäntöön, on jälkikäteen osoittautunut tarpeettomaksi.

53.

Välitoimien, jotka osoittautuvat jälkikäteen tarpeettomiksi, tosiasiallisia seurauksia on tästä syystä torjuttava joka tapauksessa eri tavalla. ( 15 )

54.

Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen ja kolmas osa ovat siten perusteltuja, koska valituksenalaisen tuomion 42, 47 ja 48 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut riittävästi huomioon väliaikaisen oikeussuojan liitännäistä luonnetta ja siihen liittyvää asianosaisten määräämisperiaatetta, mikä käytännössä johtaa uhkasakon kiellettyyn itsenäiseen seuraamusvaikutukseen. Tämän oikeudellisen virheen vuoksi valituksenalainen tuomio on kumottava.

55.

Ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa Puola väittää, että valituksenalainen tuomio johtaa peruuttamattomiin taloudellisiin haittoihin väliaikaisen oikeussuojan vuoksi. Tällaiset haitat, joita ei voida korjata, ovat sen mukaan kuitenkin ristiriidassa väliaikaisen oikeussuojan väliaikaisen luonteen kanssa.

56.

Tätä väitettä ei voida ottaa tutkittavaksi, koska sillä laajennetaan riidan kohdetta siitä, mikä se oli unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetussa kanteessa. Tästä syystä Puola ei myöskään voi yksilöidä mitään valituksenalaisen tuomion kohtaa, jonka se riitauttaa sillä.

57.

Tämä väite on lisäksi tehoton, jos unionin tuomioistuin yhtyy näkemykseeni ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisestä ja kolmannesta osasta, sillä sen mukaan ainakaan nyt tarkasteltavassa tapauksessa Puolalle ei aiheudu taloudellisia haittoja.

58.

Siltä varalta, että unionin tuomioistuin katsoo kuitenkin, että tämä väite voidaan ottaa tutkittavaksi, muttei yhdy näkemykseeni ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisestä ja kolmannesta osasta, on kuitenkin todettava, että unionin oikeuteen sisältyy välineitä tällaisten taloudellisten haittojen korvaamiseksi.

59.

On totta, että välitoimista päättävän tuomarin tekemällä päätöksellä ei saa olla vaikutusta tulevaan pääasiassa annettavaan ratkaisuun siten, että siltä riistetään tehokas vaikutus. ( 16 )

60.

Välitoimista aiheutuvia tosiasiallisia ja lopullisia taloudellisia haittoja ei kuitenkaan voida sulkea täysin pois. Nyt tarkasteltavassa tapauksessa 21.5.2021 määrätyn välitoimen täytäntöönpanoon liittyvät pelättävissä olevat huomattavat haitat olen esittänyt jo edellä. ( 17 )

61.

Jos lopullinen ratkaisu olisi osoittanut, että asiassa C‑121/21 riidanalainen lupa oli lainvastainen, ei olisi ylipäätään mitään syytä korvata tällaisia haittoja. Jos lopullisessa ratkaisussa sitä vastoin olisi vahvistettu hankkeen lainmukaisuus ja se olisi näin ollen osoittanut, ettei välitoimi ollut tarpeellinen, heräisi kysymys väliaikaisesta oikeussuojasta aiheutuneiden taloudellisten haittojen korvaamisesta.

62.

Siinä tapauksessa voitaisiin ajatella vakuuden asettamista mutta myös perusteettomaan etuun perustuvan vaatimuksen esittämistä komissiolle ja vahingonkorvausvaatimusten esittämistä vastapuolelle tai unionin tuomioistuimelle.

63.

Ensinnäkin vakuudella voitaisiin lähtökohtaisesti korjata haitat, jos jälkikäteen osoittautuu, ettei väliaikainen oikeussuoja ollut oikeutettu. Kuten Puola väittää, unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 162 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimia koskevan määräyksen täytäntöönpanon edellytyksenä voidaan vaatia, että hakija asettaa vakuuden.

64.

Nyt tarkasteltavassa tapauksessa olisi voitu ajatella, että Tšekin tasavalta asettaa tällaisen vakuuden. Vakuuden määrää olisi kuitenkin vaikea arvioida ruskohiililouhoksen toiminnan välittömän lakkauttamisen kielteisten seurausten osalta, etenkin jos tämä johtaa lopulta louhintatoiminnan lakkauttamiseen lopullisesti. Välitoimimenettelyssä tämä kysymys ei kuitenkaan tullut esille, koska Puola ei ole pyytänyt tällaisen vakuuden asettamista.

65.

Toiseksi oikeus vaatia komissiota palauttamaan uhkasakko perusteettoman edun saamisen perusteella olisi mahdollinen. Henkilöllä, joka on kärsinyt sellaisen menetyksen, joka hyödyttää toista taloudellisesti ilman, että tälle edun saamiselle on mitään oikeudellista perustetta, on jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti yleensä oikeus saada takaisin menettämänsä määrä vastaavan edun saaneelta henkilöltä. ( 18 ) Jos Puola olisi jo maksanut uhkasakkoa komissiolle ennen sovinnon tekemistä, mutta uhkasakon määrääminen – kuten ehdotan – olisi rauennut taannehtivasti, Puola voisi vaatia näitä maksuja takaisin. Jos unionin tuomioistuin ei kuitenkaan yhdy näkemykseeni sovinnon taannehtivasta vaikutuksesta, uhkasakon maksamiselle komissiolle sovintoa edeltävän ajanjakson osalta on sitä vastoin edelleen oikeudellinen peruste.

66.

Kolmanneksi unionin oikeuden mukainen vahingonkorvausvaatimus voisi mahdollistaa välitoimesta aiheutuneiden taloudellisten haittojen korvaamisen. Oikeus vahingonkorvaukseen joko jäsenvaltioiden tai unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella edellyttää vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan seuraavien kolmen edellytyksen täyttymistä: vahingonaiheuttaja on rikkonut unionin oikeussääntöä, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia vahingonkärsijälle, kyseisen oikeussäännön rikkominen on riittävän ilmeinen ja tämän rikkomisen ja väitetyn vahingon välillä on suora syy-yhteys. ( 19 )

67.

Yhtäältä hyvin harvinaisissa tapauksissa tällainen vahingonkorvausoikeus voisi olla olemassa hakijaan, tässä tapauksessa Tšekin tasavaltaan, nähden. Välitoimia koskevalla hakemuksessa rikotaan kuitenkin unionin oikeutta vain, jos hakija tekee hakemuksen väärinkäyttötarkoituksessa, esimerkiksi erehdyttämällä tuomioistuinta tietoisesti väliaikaisen oikeussuojan edellytysten osalta (prosessuaalinen petos). Tästä ei ole nyt tarkasteltavassa tapauksessa viitteitä Tšekin tasavallan hakemuksissa. Laajemmat vastuun perusteet välitoimien hakemisen perusteella olisivat tosin mahdollisia, ( 20 ) mutta vastaavia säännöksiä ei toistaiseksi ole annettu.

68.

Toisaalta kyseeseen tulee unionille esitettävä vahingonkorvausvaatimus, jonka on perustuttava siihen, että unionin tuomioistuin on rikkonut unionin oikeutta määrätessään välitoimia.

69.

Unionin tuomioistuin on jo myöntänyt, että unionin oikeuden rikkominen, johon unionin tuomioistuimet ovat syyllistyneet, voi johtaa vahingonkorvausvaatimuksiin. ( 21 ) Myöskään oikeusvoima ei ole esteenä tällaiselle vaatimukselle, koska vahingonkorvausvaatimus muodostaa toisen riidan kohteen kuin alkuperäinen tuomioistuinratkaisu. ( 22 )

70.

Tällaisen vaatimuksen perusteleminen lienee kuitenkin käytännössä hyvin vaikeaa. Välitoimi ei ole yleensä lainvastainen, puhumattakaan siitä, että se merkitsisi unionin oikeuden ilmeistä rikkomista.

71.

Nyt tarkasteltavassa tapauksessa unionia vastaan nostettava vahingonkorvauskanne ei kuitenkaan vaikuta suoralta kädeltä toivottomalta.

72.

Välitoimista päättävä tuomari voi määrätä välitoimista vain, jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että kantajan etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu. Välitoimista päättävän tuomarin on myös tarvittaessa vertailtava kaikkia kysymyksessä olevia intressejä. ( 23 ) Välitoimista päättävän tuomarin tekemän päätöksellä ei myöskään saa olla vaikutusta tulevaan pääasiassa annettavaan ratkaisuun. ( 24 )

73.

Varapresidentti tukeutui 21.5.2021 antamassaan määräyksessä fumus boni iuris ‑edellytyksen osalta siihen, että Puola oli myöntänyt riidanalaisen luvan ruskohiilen louhintaan sellaisen säännöksen perusteella, jonka mukaan luvan voimassaoloaikaa jatkettaessa ympäristövaikutuksia ei tarvitse arvioida etukäteen. ( 25 )

74.

Jo 21.5.2021 annetun määräyksen tosiseikoista kuitenkin ilmenee, että avolouhoksen toiminnanharjoittaja oli liittänyt YVA-päätöksen luvan jatkamista koskevaan hakemukseen. ( 26 ) Tästä syystä on kyseenalaista, että luvan jatkaminen perustuu YVA-direktiivin väitettyyn puutteelliseen täytäntöönpanoon.

75.

Puola on lisäksi pääasiamenettelyssä 7.6.2021, siis välitoimen määräämisen jälkeen, toimittamassaan vastineessa esittänyt, että toimivaltaiset tahot olivat myöntäneet 28.4.2021, siis ennen välitoimen määräämistä, ruskohiilen louhintaan jo uuden pitkäaikaisen luvan, joka perustui ympäristövaikutusten arviointiin. Puola on näin korjannut riidanalaisen päätöksen mahdolliset puutteet. Varapresidentin olisi pitänyt ottaa tämä huomioon viimeistään 20.9.2021 annetussa määräyksessä määrättäessä uhkasakko välitoimen noudattamisen varmistamiseksi.

76.

Vaikuttaa siltä, että julkisasiamies Pikamäe on tätä taustaa vasten tutkinut tätä kanneperustetta päämenettelyssä pelkästään sen kannalta, onko Puolan sääntely yhteensopiva YVA-direktiivin kanssa, ja katsonut, ettei kyse ole ruskohiililouhokselle myönnetyn luvan lainmukaisuudesta. ( 27 )

77.

Vakuuttavalta ei vaikuta myöskään se, ettei varapresidentti katso YVA-direktiivin oletetun rikkomisen ja vakavan ja korjaamattoman vahingon välillä olevan yhteyttä, joka olisi perusteena välitoimen kiireellisyydelle. Varapresidentti totesi, että ruskohiilen louhinnan jatkamisesta Turówin kaivoksessa voi pohjaveden tilan huonontumisen seurauksena aiheutua vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa ympäristölle ja ihmisten terveydelle. ( 28 ) Tällaisia vaikutuksia olisi varmastikin tarkasteltava ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä. Tällainen tarkastelu ei kuitenkaan estäisi kyseisiä vaikutuksia. ( 29 )

78.

Tšekin tasavalta ei myöskään näytä pyrkineen päämenettelyssä kanteessa esittämillään väitteillä sen toteamiseen, että tällaisilla vaikutuksilla rikotaan unionin oikeutta. Se pikemminkin katsoi, että tällainen vesipuitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja b alakohdan ii alakohdan tavoitteiden rikkominen on oikeutettua 4 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädettyjen poikkeusten perusteella. ( 30 )

79.

Lisäksi olisi syytä tarkastella lähemmin kysymystä siitä, onko varapresidentti intressien vertailun ( 31 ) yhteydessä ja uhkasakon määräämisen johdosta ( 32 ) arvioinut hyväksyttävällä tavalla Puolan väitettä ruskohiilen louhinnan lakkauttamisen haitoista ( 33 ) vai onko hän ylittänyt näytön vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen kynnyksen ja siten ehkä jopa vaikuttanut tulevaan pääasiassa annettavaan ratkaisuun.

80.

Puola ei kuitenkaan ole esittänyt käsiteltävässä asiassa mitään lausumia näistä vahingonkorvausvaatimuksen mahdollisista perusteista.

81.

Ei myöskään voi olla komission tehtävä kiistää väitettä, jonka mukaan unionin tuomioistuin on rikkonut unionin oikeutta. Unionin tuomioistuimen olisi pikemminkin edustettava unionia tällaisessa menettelyssä myös unionin tuomioistuimessa. ( 34 )

82.

Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että komissio pyrkii, mahdollisesti yhdessä neuvoston ja parlamentin kanssa, tekemään sovinnon uhkasakkoa koskevassa riidassa, jos unionin tuomioistuin ei yhdy ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisestä ja kolmannesta osasta esittämääni näkemykseen. Siten palvelisi todennäköisesti kaikkia osapuolia, jos unioni käyttää nämä varat vihreään energiaan siirtymisen edistämistä koskevaan erityisohjelmaan Puolassa ja kyseinen jäsenvaltio luopuu muista toimista uhkasakon takaisin saamiseksi.

83.

Ensimmäisen valitusperusteen toisesta osasta, jossa Puola vetoaa peruuttamattomiin taloudellisiin haittoihin, on kuitenkin todettava, että se on siinä kuvattujen korvausmekanismien vuoksi perusteeton, jos unionin tuomioistuin – näkemyksestäni poiketen – katsoo sen täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

84.

Ensimmäisen valitusperusteen neljännessä osassa Puola riitauttaa valituksenalaisen tuomion 40 kohdan. Siinä unionin yleinen tuomioistuin on muun muassa todennut, että 19.5.2022 annetun unionin tuomioistuimen varapresidentin määräyksen 26 kohdasta ilmenee selvästi, että on katsottava, että Puolan tasavallan velvoittaminen maksamaan komissiolle 500000 euron suuruinen päiväkohtainen uhkasakko ruskohiilen louhintatoiminnan lopettamiseen saakka raukesi (vasta) 4.2.2022. Toisin sanoen unionin tuomioistuimen varapresidentin 20.9.2021 antamassa määräyksessä määräämän päiväkohtaisen uhkasakon vaikutukset lakkasivat (vasta) 4.2.2022 lukien. Valituksenalaisen tuomion 41 kohdan mukaan päiväkohtainen uhkasakko siis kertyi 20.9.2021 annetun määräyksen ja 3.2.2022 välisenä aikana.

85.

Puola väittää tästä, että varapresidentti on 19.5.2022 antamassaan määräyksessä ainoastaan todennut, että hänellä on unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 163 artiklan nojalla ainoastaan toimivalta muuttaa välitoimia koskevaa määräystä tulevaisuuden osalta. Sen peruuttaminen taannehtivasti ei kuulu hänen toimivaltaansa. ( 35 ) Kyseiseen määräyksen ei näin ollen sisälly mitään toteamusta siitä, että pääasian rekisteristä poistaminen poistaisi (automaattisesti) uhkasakon määräämisen taannehtivasti.

86.

Puola toteaa perustellusti, että 19.5.2022 annetun määräyksen 26 kohdassa esitetyillä toteamuksilla pyrittiin suoraan tukemaan varapresidentin ratkaisua. Tämä ei edellyttänyt sen toteamista, ettei uhkasakon määrääminen voi raueta taannehtivasti. Tähän tarkoitukseen riittivät pikemminkin toteamukset, joiden mukaan varapresidentti ei voi kumota uhkasakon määräämistä taannehtivasti ja että rekisteristä poistamisen seurauksena uhkasakon määrääminen on rauennut tulevaisuuden osalta.

87.

Myöskään unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan esitä valituksenalaisen tuomion 40 kohdassa mitään muuta toteamusta.

88.

Puolan vaatimusten kannalta ratkaiseva on pikemminkin valituksenalaisen tuomion 40 kohtaan perustuva sen 42 kohdassa esitetty päätelmä, jonka mukaan pääasian rekisteristä poistamisen vaikutuksena ei voinut olla erääntyneen uhkasakon maksuvelvollisuuden poistaminen. Tämä päätelmä on, kuten edellä on jo esitetty, ( 36 ) oikeudellisesti virheellinen, ja se on tästä syystä kumottava.

89.

Ensimmäisen valitusperusteen neljäs osa on sitä vastoin perusteeton.

90.

Puola riitauttaa toisella valitusperusteellaan valituksenalaisen tuomion 46 kohdan. Siinä unionin yleinen tuomistuin hylkää Puolan argumentin, jonka mukaan useimmista kansallisista oikeusjärjestyksistä ilmenee, että turvaamistoimet, jotka on määrätty lopullista ratkaisua odotettaessa, lakkaavat taannehtivasti tuottamasta vaikutuksia, kun pääasia menettää kohteensa. Tämä toteamus ei riitä osoittamaan, että kyseiset menettelysäännöt kuuluvat jäsenvaltioiden yhteisen valtiosääntöperinteeseen ja voivat tämän vuoksi kuulua Euroopan unionin oikeusjärjestykseen oikeuslähteenä.

91.

Puola ei riitauta tällä valitusperusteella näiden unionin yleisen tuomioistuimen toteamusten sisältöä vaan ainoastaan väittää, että niiden perustelut ovat riittämättömät. Näin ollen on tutkittava pelkästään, ilmeneekö tuomion perusteluista selkeästi ja yksiselitteisesti unionin yleisen tuomioistuimen päättely siten, että asianosaisille selviävät ratkaisun syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia ratkaisun laillisuuden. ( 37 )

92.

Valituksenalaisen tuomion 46 kohdassa esitetyt toteamukset täyttävät nämä edellytykset. Niiden mukaan Puolan argumentit eivät ole saaneet unionin yleistä tuomioistuinta vakuuttuneeksi siitä, että on olemassa yleinen jäsenvaltioiden valtiosääntöperinne, jonka mukaan sovinto johtaa välitoimien ja vastaavien täytäntöönpanotoimien taannehtivaan kumoamiseen. Unionin tuomioistuin on samankaltaisessa tapauksessa perustellut toteamustaan vieläkin selvästi suppeammin. ( 38 )

93.

Kyseinen toteamus on näin ollen perusteltu riittävästi, ja toinen valitusperuste on perusteeton.

94.

Euroopan unionin tuomioistuin perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi. Se voi joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

95.

Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäistä ja kolmatta kohtaa koskevan tarkasteluni mukaan sovinto on johtanut siihen, että välitoimet ovat rauenneet taannehtivasti. Tästä syystä komissio on riidanalaisilla päätöksillä kuitannut uhkasakon perusteettomasti Puolan saatavista. Kyseiset päätökset on siten kumottava.

96.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

97.

Koska Puola on voittanut asian ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, komissio on velvoitettava korvaamaan Puolan oikeudenkäyntikulut ja vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

98.

Ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti: