1.

Elokuvaohjaaja Claude Chabrol ja käsikirjoittaja Paul Gégauff luovuttivat vuonna 1990 joidenkin elokuviensa hyödyntämisoikeudet eräälle elokuvalevittäjälle 30 vuodeksi.

2.

Claude Chabrolin ja Paul Gégauffin kuoleman jälkeen heidän perillisensä nostivat vuonna 2019 elokuvalevittäjää ja siihen etuyhteydessä olevia muita yrityksiä vastaan kanteen, jossa vaadittiin muun muassa vahingonkorvauksia sopimusvelvoitteiden täyttämättä jättämisen ja tekijänoikeuksien loukkaamisen perusteella.

3.

Vastaajat esittivät, että kanne oli jätettävä tutkimatta, koska oikeudenkäyntiin ei ollut kutsuttu kaikkia elokuvien teossa mukana olleita tekijäkumppaneita tai heidän oikeudenomistajiaan. Vastaajat väittivät, että Ranskan oikeuden mukaan yhteisteokseen liittyvien tekijänoikeuksien noudattamista koskeva kanne edellyttää, että kaikki tekijäkumppanit kutsutaan mukaan oikeudenkäyntiin.

4.

Asian käsittelevä tuomioistuin esittää unionin tuomioistuimelle kaksi ennakkoratkaisukysymystä, joilla se haluaa selvittää lyhyesti sanottuna, onko unionin oikeuden mukaista vaatia, että kaikki tekijäkumppanit on kutsuttava mukaan oikeudenkäyntiin, jotta kanne voidaan tutkia. Se tiedustelee erityisesti tällaisen vaatimuksen yhteensopivuudesta direktiivin 2001/29/EY, ( 2 ) direktiivin 2004/48/EY, ( 3 ) direktiivin 2006/115/EY ( 4 ) ja direktiivin 2006/116/EY ( 5 ) kanssa, kun nämä direktiivit luetaan yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 17 ja 47 artiklan kanssa.

5.

Direktiivin 8 artiklassa (”Seuraamukset ja oikeussuojakeinot”) säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien loukkauksia koskevista asianmukaisista seuraamuksista ja oikeussuojakeinoista, ja niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että näitä seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja sovelletaan. Näin säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja vakuuttavia.

2.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeudenhaltijat, joiden etuihin sen alueella suoritetut loukkaavat toimet vaikuttavat, voivat nostaa vahingonkorvauskanteen ja/tai hakea kieltoa tai määräystä ja tarvittaessa loukkaavan aineiston sekä 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen laitteiden, tuotteiden tai osien takavarikointia.

– –”.

6.

Direktiivin 3 artiklassa (”Yleinen velvoite”) säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä tarvittavat toimenpiteet, menettelyt ja oikeussuojakeinot tässä direktiivissä tarkoitettujen teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi. Näiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on oltava oikeudenmukaisia ja tasapuolisia, ne eivät saa olla liian monimutkaisia tai kalliita eivätkä ne saa sisältää kohtuuttomia määräaikoja tai johtaa aiheettomiin viivytyksiin.

2.   Näiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on myös oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niitä on sovellettava siten, että vältetään luomasta esteitä lailliselle kaupankäynnille ja säädetään takeista niiden väärinkäytön estämiseksi.”

7.

Direktiivin 1 artiklassa (”Tekijänoikeuksien voimassaoloaika”) säädetään seuraavaa:

”1.   Bernin yleissopimuksen 2 artiklassa tarkoitetut kirjallisen tai taiteellisen teoksen tekijänoikeudet ovat voimassa koko tekijän elinajan ja 70 vuotta tämän kuolemasta riippumatta päivästä, jona teos on laillisesti saatettu yleisön saataville.

2.   Jos tekijänoikeus kuuluu yhteisesti teoksen tekijäkumppaneille, 1 kohdassa tarkoitettu voimassaoloaika on laskettava viimeisenä elossa olleen tekijäkumppanin kuolemasta.

– –”.

8.

Direktiivin 2 artiklassa (”Elokuvateokset tai audiovisuaaliset teokset”) säädetään seuraavaa:

”1.   Elokuvateoksen tai audiovisuaalisen teoksen pääohjaajaa pidetään sen tekijänä tai yhtenä sen tekijöistä. Jäsenvaltiot voivat nimetä myös muita tekijäkumppaneita.

2.   Elokuvateoksen tai audiovisuaalisen teoksen suojan voimassaoloaika päättyy 70 vuoden kuluttua seuraavista henkilöistä viimeisenä elossa olleen kuolemasta, riippumatta siitä, onko nämä henkilöt nimetty tekijäkumppaneiksi: pääohjaaja, käsikirjoittaja, vuoropuhelun kirjoittaja ja nimenomaisesti kyseistä elokuvateosta tai audiovisuaalista teosta varten luodun musiikin säveltäjä.”

9.

Direktiivin 9 artiklassa (”Moraaliset oikeudet”) säädetään seuraavaa:

”Tämä direktiivi ei rajoita jäsenvaltioiden moraalisia oikeuksia koskevien säännösten soveltamista.”

10.

L. 113-2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Teosta, jonka tekemiseen on osallistunut useita luonnollisia henkilöitä, pidetään yhteisteoksena – –”.

11.

L. 113-3 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Yhteisteos on tekijäkumppaneiden yhteistä omaisuutta.

Tekijäkumppaneiden on käytettävä oikeuksiaan yhteisellä sopimuksella.

Erimielisyydet ratkaisee siviilituomioistuin.

Kun jokainen tekijäkumppani on osallistunut teokseen eri tavalla, kukin tekijäkumppani voi, jollei toisin sovita, hyödyntää erikseen omaa panostaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisteoksen hyödyntämistä.”

12.

L. 113-7 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Audiovisuaalisen teoksen tekijänä pidetään yhtä tai useampaa teoksen henkisen luomistyön toteuttanutta luonnollista henkilöä. Jollei toisin osoiteta, seuraavien henkilöiden oletetaan olevan audiovisuaalisen yhteisteoksen tekijäkumppaneita: 1) käsikirjoittaja; 2) sovituksen tekijä; 3) vuoropuhelun kirjoittaja; 4) nimenomaisesti kyseistä teosta varten toteutetun sanallisen tai sanattoman musiikin säveltäjä; 5) ohjaaja – –”.

13.

Siviiliprosessikoodeksin 126 §:ssä säädetään, että kun tilanne, jonka perusteella kanne olisi jätettävä tutkimatta, voidaan korjata, hylätään tutkimatta jättämistä koskeva vaatimus, jos sen perustetta ei ole olemassa enää silloin, kun tuomioistuin antaa ratkaisunsa.

14.

Koodeksin 659 §:n mukaan on niin, että kun henkilön, jolle asiakirja on annettava tiedoksi, kotiosoite, asuinpaikka tai työpaikka ei ole tiedossa, haastemiehen (huissier de justice) on laadittava yksityiskohtainen selvitys siitä, mitä toimenpiteitä on toteutettu sen henkilön tavoittamiseksi, jolle kyseinen asiakirja on osoitettu. Haastemiehen on lähetettävä samana päivänä tai viimeistään seuraavana arkipäivänä henkilölle, jolle asiakirja on osoitettu, saantitodistuskirjeellä viimeksi tiedossa olleeseen osoitteeseen jäljennös mainitusta selvityksestä ja jäljennös tiedoksiannon kohteena olevasta asiakirjasta, tai muussa tapauksessa tiedoksianto katsotaan pätemättömäksi.

15.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimissa käytävää kirjallista menettelyä koskevan 780 §:n mukaan menettelyn kulkua valvoo asian käsittelevän jaoston kokoonpanoon kuuluva tuomari, jonka on huolehdittava menettelyn kulun lainmukaisuudesta ja erityisesti kirjeenvaihdon ja asiakirjojen toimittamisesta ajallaan.

16.

Siviiliprosessikoodeksin 788 §:n mukaisesti menettelyn kulusta vastaava tuomari käyttää kaikkia tarvittavia toimivaltuuksia asiakirjojen toimittamisen, hankkimisen ja esittämisen varmistamiseksi.

17.

Merkitykselliset tosiseikat ovat ennakkoratkaisupyynnössä ( 8 ) kuvatun mukaisesti seuraavat:

18.

Claude Chabrolin ja Paul Gégauffin perilliset nostivat 11.7.2019 sopimusrikkomusta ja tekijänoikeuksien loukkaamista koskevan kanteen, ( 11 ) jossa vastaajina olivat Brinter, Artedis, Panoceanic Films, Radio Days SARL, MW ja BS ( 12 ) ja jossa oli kyse 14 elokuvasta, joista viidessä Paul Gégauff oli tekijäkumppanina.

19.

Vastaajat esittivät 27.1.2020 oikeudenkäyntiväitteen, jonka mukaan kanne olisi jätettävä tutkimatta, koska riidanalaisten elokuvien 19:ää tekijäkumppania ei ollut kutsuttu oikeudenkäyntiin.

20.

Korjatakseen vaatimuksissaan olevan puutteen kantajat kutsuivat oikeudenkäyntiin 5.5.2020 ja 12.6.2020 päivätyillä kirjelmillä

21.

Asian käsittelyn kulusta vastaava tuomari määräsi 9.2.2023 ( 17 ) vastaajat toimittamaan elokuvien tekijäkumppanien ja oikeudenomistajien henkilötiedot.

22.

Kantajilla oli kyseiset tiedot, mutta he eivät saaneet tavoitettua ja kutsuttua oikeudenkäyntiin kaikkia elokuvien tekijäkumppaneita ja oikeudenomistajia, koska elokuvia oli monta (14), ne olivat vanhoja (tehty vuosina 1967–1974) ja niissä oli ollut mukana monenlaisia tekijöitä (ohjaaja, käsikirjoittaja, säveltäjä, aiemman kirjallisen teoksen kirjoittaja); lisäksi osa tekijäkumppaneista oli kuollut, eivätkä heidän perillisensä olleet tiedossa tai asuneet Ranskassa.

23.

Tribunal judiciaire de Paris (Pariisin alioikeus, Ranska), jonka on ratkaistava nyt käsiteltävä asia, toteaa, että ”oikeudenkäynti ei ole edennyt sen jälkeen, kun vastaajat esittivät 27.1.2020 vastauksensa, – – koska [elokuvien tekijäkumppaneiden] lukuisia [perillisiä] ei ole voitu yksilöidä”. ( 18 )

24.

Se korostaa myös, että ”asianosaiset ovat osoittaneet merkittävää huolellisuutta pyrkiessään yksilöimään tekijäkumppanit tai heidän oikeudenomistajansa, vaikka näitä ei ole voitu kutsua mukaan oikeudenkäyntiin siten kuin [CPI:n] L. 113-3 §:ään perustuvassa kansallisessa oikeuskäytännössä edellytetään.” ( 19 )

25.

Asian käsittelevä tuomioistuin toteaa perusoikeuskirjassa taattujen tehokkaiden oikeussuojakeinojen osalta, etteivät käsiteltävän asian kantajat tosiasiallisesti voi saattaa siviilikannettaan asiakysymyksen ratkaisevan tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos he eivät voi kutsua mukaan oikeudenkäyntiin kaikkia riidanalaisten teosten tekijäkumppaneiden oikeudenomistajia. ( 20 ) Kantajien mahdollisuus nauttia tekijänoikeuksista riippuu siis siitä, pystyvätkö he yksilöimään muut kyseisten oikeuksien tekijäkumppanit. ( 21 )

26.

Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt unionin tuomioistuimelle kaksi ennakkoratkaisukysymystä:

27.

Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 5.3.2024.

28.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet

29.

Unionin tuomioistuin ei katsonut tarpeelliseksi järjestää istuntoa asianosaisten kuulemiseksi.

30.

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yksinomaan prosessuaalista ongelmaa, joka johtuu CPI:n L. 113-3 §:n tulkinnasta. Se ei koske oikeudenkäyntiväitteen ratkaisemisen jälkeen asiassa mahdollisesti kyseeseen tulevien tekijänoikeuksien aineellista ulottuvuutta.

31.

CPI:n L. 113-3 §:ssä säädetään, että yhteisteoksen tekijäkumppaneiden on käytettävä oikeuksiaan yhteisellä sopimuksella. Kansallisessa oikeuskäytännössä tätä on tulkittu siten, että ”yhteisteoksen tekijäkumppani, joka nostaa kanteen puolustaakseen taloudellisia oikeuksiaan, on velvollinen kutsumaan teoksen muut tekijät mukaan oikeudenkäyntiin, koska hänen panostaan ei voida erottaa tekijäkumppaneiden panoksesta, tai muuten kanne jätetään tutkimatta”. ( 22 )

32.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa siis selvittää, onko tällä tavoin tulkittu kansallinen oikeussääntö unionin oikeuden mukainen, ja se mainitsee kahdessa ennakkoratkaisukysymyksessään unionin oikeuteen kuuluvia oikeussääntöjä.

33.

Näiden oikeussääntöjen joukossa on direktiivi 2006/115, jonka sisällöstä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei kuitenkaan poimi mitään käsiteltävään asiaan mahdollisesti vaikuttavaa seikkaa eikä tarkenna, mihin artikloihin sen epäilyt varsinaisesti kohdistuvat. Tämän vuoksi unionin tuomioistuimen vastauksessa ei nähdäkseni tarvitse tarkastella kyseistä säädöstä.

34.

Direktiivin 2001/29, direktiivin 2004/48 ja direktiivin 2006/116 kohdalla on toisin. Kaikkiin kolmeen sisältyy säännöksiä, jotka voivat sellaisenaan vaikuttaa annettavaan vastaukseen:

35.

Perusoikeuskirjan 17 ja 47 artiklasta voidaan todeta, että viimeksi mainittu vaikuttaa enemmän nyt käsiteltävässä asiassa, koska tekijänoikeudet on vahvistettu unionin oikeuteen kuuluvissa oikeussäännöissä oikeussuojakeinojen näkökulmasta, minkä perusteella perusoikeuskirjaa voidaan soveltaa (51 artiklan 1 kohta). Perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohtaa (”Teollis- ja tekijänoikeudet turvataan.”) tulkittaessa on sovellettava niitä johdetun oikeuden säännöksiä, joilla tämä suoja toteutetaan.

36.

Ennakkoratkaisupyynnön useissa kohdissa mainitaan, että Chabrolin ja Gégauffin perillisten ( 23 ) vaatimukset koskevat sekä taloudellisia että moraalisia tekijänoikeuksia. ( 24 )

37.

Käsiteltävässä asiassa väitetysti loukattujen tekijänoikeuksien taloudellisesta luonteesta ei ole epäilystä, mutta on epävarmaa, onko kyse varsinaisesti myös moraalisista oikeuksista. Jos näin osoittautuu olevan, on otettava huomioon, että direktiivin 2006/116 9 artiklan mukaan kyseisen direktiivin säännökset eivät rajoita jäsenvaltioiden moraalisia oikeuksia koskevien säännösten soveltamista.

38.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, mitkä tekijänoikeudet (taloudelliset tai moraaliset) ovat saattaneet tulla loukatuiksi. Vastaajien esittämä tutkimatta jättämistä koskeva väite rajaa ennakkoratkaisukysymyksiä siten, ettei moraalisten tekijänoikeuksien huomioon ottamisella tai huomioimatta jättämisellä ole juuri vaikutusta annettavan vastauksen kannalta.

39.

Kyseiset kaksi ennakkoratkaisukysymystä voidaan nähdäkseni käsitellä yhdessä. Tarkastelen jäljempänä sekä tekijänoikeuksien yhteishaltijuuteen liittyviä ongelmia sekä tekijänoikeuksien puolustamista oikeusteitse koskevia edellytyksiä ja rajoituksia.

40.

Unionin lainsäädännössä joko oletetaan, että tekijänoikeuksien yhteishaltijuus (yhteisomistus) on mahdollista, tai mainitaan se nimenomaisesti.

41.

Direktiivissä 2001/29 ( 25 ) ja direktiivissä 2004/48 ( 26 ) mainitaan nimenomaisesti ”tekijä” tai ”tekijänoikeuksien haltija”, ja niissä käytetään näitä ilmaisuja erotuksetta joko yksikössä tai monikossa.

42.

Direktiivin 2006/116 mukaisesti tekijänoikeuksiin voi olla yhteishaltijuus: sen johdanto-osan 14 perustelukappaleessa mainitaan tapaukset, ”joissa yksi tai useampi luonnollinen henkilö tunnistetaan tekijäksi”. Sen 1 artiklan 2 kohdassa säädetään nimenomaisesti tilanteesta, jossa ”tekijänoikeus kuuluu yhteisesti teoksen tekijäkumppaneille”.

43.

Direktiivin 2006/116 2 artiklassa säädetään erityisesti elokuvateosten tai audiovisuaalisten teosten osalta siitä, että jäsenvaltiot voivat nimetä pääohjaajan lisäksi myös ”muita tekijäkumppaneita”. Tämä on tilanne nyt käsiteltävässä asiassa.

44.

Voidaan siis todeta, että kun elokuvateoksen tekijäkumppaneina tai tekijänoikeuksien haltijoina on useita henkilöitä, he kaikki kuuluvat tekijänoikeuksien suojan piiriin. Niin kyseiset henkilöt kuin heidän kuolemansa jälkeen heidän perillisensä saavat tekijänoikeuksiin perustuvia korvauksia yhteistyössä tehdystä elokuvateoksesta.

45.

Tekijänoikeuksiin läheisesti liittyvien teollisoikeuksien ( 27 ) tavoin myös tekijänoikeuksissa on se ongelma, miten tekijäkumppanit voivat puolustaa vaatimuksiaan, kun unionin lainsäädännössä ei säädetä mitään menettelysäännöistä, joilla tekijänoikeuksien suoja voidaan varmistaa.

46.

Direktiivin 2004/48 4 artiklan a alakohdassa myönnetään oikeus ”pyytää – – toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista: – – sovellettavan lainsäädännön mukaisesti teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoille”. ( 28 )

47.

Unionin tuomioistuimen mukaan sovellettavalla lainsäädännöllä tarkoitetaan ”viittausta sekä asiassa merkitykselliseen kansalliseen lainsäädäntöön että tapauksen mukaan unionin lainsäädäntöön”. ( 29 )

48.

Unionin lainsäädännössä ei ole erityissäännöksiä tilanteesta, jossa tekijänoikeuksien yhteishaltijat nostavat kanteen. Tätä seikkaa ei ole yhdenmukaistettu, joten jäsenvaltioiden on annettava asianmukaiset oikeussäännöt, joilla säännellään tällaisten kanteiden nostamista jäsenvaltioiden tuomioistuimissa. Unionin oikeudessa ei vahvisteta edellytyksiä, joiden olisi täytyttävä, jotta yhteishaltijat voisivat käyttää oikeudenhaltijoina itselleen kuuluvia oikeuksia. ( 30 )

49.

Yhteisteokseen liittyvien tekijänoikeuksien oikeussuojaan ”sovellettava lainsäädäntö” on siten lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden antamaa lainsäädäntöä.

50.

CPI:n L. 113-3 §:ään sisältyvää säännöstä ei voida nähdäkseni moittia sen sanamuodon vuoksi. En näe syytä jättää soveltamatta säännöstä, jossa säädetään vain, että yhteisteoksen tekijäkumppaneiden on käytettävä oikeuksiaan yhteisellä sopimuksella ja että jos sopimuksen ei päästä, erimielisyydet ratkaisee tuomioistuin.

51.

Kyseinen säännös vastaa johdonmukaisella tavalla eri oikeusjärjestyksissä esiintyvää tavanomaista käsitystä omaisuuden ja oikeuksien yhteisomistajuudesta. ( 31 ) Näin on erityisesti, koska kansallisen oikeuskäytännön mukaisesti tekijäkumppaneiden yhteisten oikeuksien yhdessä käyttämistä edellytetään vain silloin, kun kunkin omaa panosta on mahdotonta eritellä muiden panoksista. ( 32 )

52.

Kun kyseistä säännöstä on tulkittu prosessuaaliselta kannalta Ranskan oikeuskäytännössä, on sen perusteella päätelty, että kanteet on jätettävä tutkimatta asiakysymystä ratkaisematta silloin, kun teoksen tekijäkumppani, joka nostaa kanteen puolustaakseen oikeuksiaan, ei ole kutsunut muita oikeudenhaltijoita mukaan oikeudenkäyntiin.

53.

CPI:n säännös ja sen soveltaminen oikeuskäytännössä rajoittavat yhdessä, kuten Ranskan hallitus itsekin myöntää, ( 33 ) oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kaiken kaikkiaan itse säännöstä ei nähdäkseni voida kritisoida, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäljempänä esittämiäni toteamuksia sen rajoista.

54.

Kunkin jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä voidaan asettaa yhteisteoksen tekijäkumppanin nostaman kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykseksi se, että muut tekijäkumppanit kutsutaan oikeudenkäyntiin. Vastaava prosessuaalinen vaatimus on luontainen tilanteissa, joiden osalta laissa säädetään välttämättömästä prosessinyhteydestä (litis consortium necessarium). ( 34 ) Mikään ei ole myöskään esteenä sille, että laissa edellytetään – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – että muut kantajat vähintäänkin kutsutaan ( 35 ) oikeudenkäyntiin, jollei siinä jopa vaadita heidän pakollista läsnäoloaan.

55.

Tällainen oikeussääntö kuuluu – riippumatta siitä, perustuuko se oikeuskäytäntöön vai ei, jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden piiriin ja voidaan siten hyväksyä, jos sillä on hyväksyttävät päämäärät eikä sillä ylitetä jäljempänä määrittämiäni rajoja.

56.

Kyseisen oikeussäännön taustalla ovat Ranskan hallituksen ja komission esille ottamat hyväksyttävät päämäärät. Sillä suojataan poissa olevien tekijäkumppaneiden oikeuksia yhdenvertaisella tavalla, niin että tekijäkumppanit saavat riittävät tiedot voidakseen joko osallistua tai olla osallistumatta oikeudenkäyntiin. ( 36 ) Vastaavasti sillä edistetään oikeusvarmuutta ja hyvää oikeudenhoitoa, koska sillä pyritään ehkäisemään ongelmia, joita voisi aiheutua vireilläolovaikutuksesta, kanteiden myöhemmästä yhdistämisestä tai mahdollisista keskenään ristiriitaisista ratkaisuista kunkin tekijäkumppanin ajaessa erikseen asiaansa, ja sen avulla pyritään välttämään niiden tekijäkumppanien myöhemmät kanteet, joita ei ole kutsuttu oikeudenkäyntiin. ( 37 )

57.

Kyseisessä säännöksessä tekijänoikeuden yhteishaltijalle asetettua rajoitusta on tarkasteltava yhtäältä sekä vastaavuus- että tehokkuusperiaatetta ( 38 ) ja toisaalta perusoikeuskirjan 47 artiklaan perustuvia vaatimuksia vasten. Viimeksi mainitussa artiklassa vahvistetaan unionin oikeusjärjestyksessä yksityisille taattujen oikeuksien tehokkaan oikeussuojan periaate.

58.

Tämä kahtalainen tarkastelu johtaa samaan tulokseen, jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo lopulta, että käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa kanteen nostamiselle oikeussuojan saamiseksi tekijänoikeuksien puolustamista varten asetetun prosessuaalisen velvoitteen täyttäminen on mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa.

59.

Tässä asiassa ei ole kyse vastaavuusperiaatteen soveltamisesta, vaan tarkastelu koskee ainoastaan tehokkuusperiaatetta. Ranskan hallitus toteaa tältä osin, ettei riidanalaisen velvollisuuden täyttäminen ole suhteettoman vaikeaa eikä se ylitä sitä, mikä on tarpeen tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi, ( 39 ) seuraavista syistä:

60.

Nämä mukautukset lieventävät varmasti riidanalaisen prosessuaalisen velvoitteen ankaruutta, mutta on edelleen mahdollista, että nyt käsiteltävän asian kaltaisissa tilanteissa kyseisen oikeussäännön soveltaminen näin lievennettynäkin johtaa prosessin keskeytymiseen, mistä seuraa, ettei kantajien oikeuksilla ole suojaa.

61.

Ranskan hallitus myöntää nimittäin, että kaikkien tekijäkumppanien kutsuminen oikeudenkäyntiin voi olla tietyissä tilanteissa ”– – järjetön vaatimus, jonka vuoksi kantajan on mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa käyttää unionin oikeudessa taattuja oikeuksia”. Se lisää, että tällaisissa tilanteissa ”tuomioistuin voi – – tulkita tutkimatta jättämistä koskevaa edellytystä väljemmin”. ( 40 )

62.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tietenkin tutkittava, onko kantajille asetettujen prosessuaalisten vaatimusten soveltaminen käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaiset erityiset olosuhteet huomioon ottaen ristiriidassa tehokkuusperiaatteen ja perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa.

63.

Tällainen ristiriita syntyy, jos kantajat eivät onnistu yrityksistään huolimatta itsestään johtumattomista syistä kutsumaan oikeudenkäyntiin kaikkia tekijäkumppaneita, vaikka ovat noudattaneet vaadittua huolellisuutta. Tällaisessa tilanteessa ehdoton vaatimus siitä, että tekijäkumppanit on kutsuttava mukaan oikeudenkäyntiin, tai muutoin kannetta ei tutkita, voi tehdä unionin oikeussäännöistä taattujen oikeuksien käyttämisestä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. ( 41 )

64.

Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on siis kaksi vaihtoehtoa:

65.

Kummankin näistä vaihtoehdoista on johdettava samaan lopputulokseen: tekijäkumppaneiden oikeudelle puolustaa vaatimuksiaan, jotka kohdistuvat niihin tahoihin, jotka ovat (väitetysti) loukanneet heidän tekijänoikeuksiaan, ei voida asettaa prosessuaalisia vaatimuksia, joiden täyttäminen on mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa, minkä vuoksi kyseinen oikeus menettäisi käytännössä merkityksensä.

66.

Pyrkimättä korvaamaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen arviointia omallani voinen esittää sille muutamia näkökohtia, joista voi olla apua unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevan prosessuaalisen säännöksen mukauttamisessa ja joilla voidaan samalla estää prosessin keskeytyminen ja välttää lisäviivästykset.

67.

Painotan joka tapauksessa, että vain ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin (joka tuntee tietenkin kansallisen oikeuden parhaiten) pystyy esittämään edellä tarkoittamani unionin oikeuden mukaisen tulkinnan.

68.

Nyt käsiteltävässä asiassa kantajat, jotka vaativat itselleen tekijänoikeuksistaan johtuvia taloudellisia ja moraalisia seurauksia, ilmoittavat, että kanteen nostamalla he toimivat ”tekijäkumppanien yhteisen edun mukaisesti” ( 44 ) ja pyrkivät ”suojaamaan kyseisten elokuvien kaikkien tekijäkumppanien oikeuksia”. ( 45 )

69.

Jos kantajat pyrkivät puolustamaan yhteisiä tekijänoikeuksia, kuten he itse vahvistavat, heidän vaatimustensa menestymisestä hyötyisivät kaikki elokuvien tekijäkumppanit. Jos asian käsittelyn päätteeksi annetaan tuomio, jossa todetaan tekijänoikeuksien loukkaus, hyödyttää tämä (ainakin välillisesti) kaikkien tekijäkumppanien oikeudellista tilannetta.

70.

Kantajat eivät siis pyri rajoittamaan yhteisteokseen liittyviä tekijänoikeuksia, jotka kuuluvat muille tekijäkumppaneille. He päinvastoin pyrkivät parantamaan kaikkien tekijäkumppanien oikeudellista tilannetta kyseisten oikeuksien (väitettyä) loukkaamista koskevalla kanteellaan. Kyse ei ole varsinaisesti siitä, että joidenkin tekijäkumppanien intressit olisivat ensisijaisia muiden tekijäkumppaneiden intresseihin nähden, jolloin olisi pyrittävä löytämään asianmukainen tasapaino.

71.

Tässä tilanteessa on kyse yhteisesti omistetun oikeuden puolustamisesta, joten pohdin, eivätkö Ranskan lainsäädännön säännökset, jotka koskevat yhteisomistajuutta, voisi oikeuttaa sen, että poikkeuksellisesti yksi tekijäkumppaneista nostaa kanteen yhteisen omistuksen hyväksi, kutsumatta kuitenkaan kaikkia tekijäkumppaneita oikeudenkäyntiin ja ilman heidän nimenomaista suostumustaan.

72.

RB:n kirjallisissa huomautuksissa viitataan tähän mahdollisuuteen. Niissä muistutetaan jaotonta yhteisomistusta koskevista Ranskan siviililain (Code civil) säännöksistä sekä siitä, että kyseisen lain 815-2 §:n mukaisesti jaottoman yhteisomistuksen yhteisomistajista kuka tahansa voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kyseisen omistuksen säilymiseksi muulloinkin kuin kiireellisessä tapauksessa. ( 46 )

73.

Toiselta kannalta tarkastellen voitaisiin ehkä vedota analogian kautta oikeussääntöön, jota sovelletaan siinä tilanteessa, että joku tekijäkumppaneista ei pysty ilmaisemaan tahtoaan. Tällöin joku toinen yhteisen omaisuuden yhteisomistaja, jolla on tuomioistuimen valtuutus, voi korjata suostumuksen puuttumisen.

74.

CPI:n L. 113-3 §:n kolmannen momentin mukaisesti on näet niin, että jos yhteisteoksen tekijäkumppanit eivät pääse yhteiseen sopimukseen, erimielisyydet ratkaisee siviilituomioistuin. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava, käsittävätkö kyseisessä säännöksessä tarkoitetut ”erimielisyydet” tilanteen, jossa sopimukseen ei ole päästy siksi, ettei kaikkia yhteisteoksen tekijäkumppaneita ole voitu yksilöidä.

75.

Mahdollista on niin ikään soveltaa yhtä niistä periaatteista, joita sovelletaan useiden valtioiden siviililainsäädännöissä asiainhuoltoon. Asiainhuollossa toimet, joita toinen toteuttaa jonkun toisen puolesta tämän hyväksi ja tämän vastustamatta olematta kuitenkaan velvollinen kyseisten toimien toteuttamiseen, voivat tuottaa tämän toisen henkilön edun mukaisia vaikutuksia, ja tällöin kyseiset toimet toteuttaneella henkilöllä on valtuutettua koskevat velvollisuudet.

76.

Jos tekijäkumppanin katsotaan pystyvän puolustamaan yhteistä oikeutta kaikkien tekijäkumppanien hyväksi, tämän aineellisen toimivallan pitäisi heijastua prosessin tasolle. Näin ratkeaisi ongelma, joka liittyy velvollisuuteen kutsua oikeudenkäyntiin mukaan ne oikeudenhaltijat, joiden yksilöiminen on tosiasiallisesti käytännössä mahdotonta.

77.

Yhteiseen omaisuuteen liittyviä tekijänoikeuksia voisi siis puolustaa yksi tai useampi tekijäkumppani, jos asiaan liittyvien olosuhteiden vuoksi muiden tekijäkumppanien mukaan kutsuminen on ollut mahdotonta ja yksilöimisessä ja oikeudenkäyntiin kutsumisessa on noudatettu vaadittavaa huolellisuutta.

78.

Painotan, ettei edellä esittämilläni seikoilla pyritä korvaamaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävää löytää kansallisen oikeuden mukaisesti hyväksyttävissä olevat ratkaisut. Jos yksikään edellä mainituista säännöksistä, määräyksistä ja periaatteista ei anna sille mahdollisuutta tulkita kansallista oikeutta siten, että noudatetaan perusoikeuskirjan 47 artiklaa, luettuna yhdessä tekijänoikeuksien suojaamista koskeviin direktiiveihin sisältyvien asiaan kuuluvien säännösten kanssa, se ei voi soveltaa unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevaa säännöstä. Tältä kannalta on merkityksetöntä, johtuuko tällainen ristiriita pelkästään CPI:stä vai myös siitä, miten sitä on tulkittu kansallisissa tuomioistuimissa.

79.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että tribunal judiciaire de Paris’lle vastataan seuraavasti:

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 8 artiklaa sekä teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY 3 artiklaa, luettuina yhdessä tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/116/EY 1 ja 2 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa,

on tulkittava siten, että

ne eivät ole lähtökohtaisesti esteenä sille, että tekijäkumppanien yhteisteokseen liittyvien tekijänoikeuksien loukkaamista koskevan kanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että kaikki tekijäkumppanit kutsutaan oikeudenkäyntiin.

Kyseisen vaatimuksen soveltaminen ei voi kuitenkaan johtaa siihen, että vain yhden tekijäkumppanin tai muutamien tekijäkumppanien on mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa nostaa kanne; tällöin kansallisen tuomioistuimen on pidettävä ensisijaisena perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.