1.

Nyt käsiteltävät ennakkoratkaisupyynnöt, jotka Dioikitiko Protodikeio Thessalonikis (Thessalonikin hallintotuomioistuin, Kreikka) on esittänyt SEUT 267 artiklan nojalla, koskevat tulli- ja kauppaoikeuden alaan liittyvien unionin oikeussääntöjen – myös tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta annettujen oikeussääntöjen – tulkintaa.

2.

Nämä ennakkoratkaisupyynnöt on esitetty oikeusriidoissa, joissa kantajina on kaksi luonnollista henkilöä – HF, joka omistaa tekstiilituotteiden kauppaa harjoittavan yrityksen Grevenássa (Kreikka), sekä WI, joka työskentelee tuontiyrityksessä – ja vastaajana on Anexartiti Archi Dimosion Esodon (verohallinto, Kreikka); oikeusriidoissa on kyse useista jälkikantopäätöksistä, jotka koskevat arvonlisäveron alaisia Turkista peräisin olevien tekstiilituotteiden maahantuonteja. Kyseisissä jälkikantopäätöksissä HF:lle ja WI:lle, joiden uskotaan olleen mukana salakuljetuksessa, on määrätty näistä rikkomisista korotetut verot. Kanteessaan HF ja WI vaativat kyseisten päätösten kumoamista ja vastustavat erityisesti menetelmää, jolla tulliviranomaiset ovat laskeneet kyseisten tavaroiden tullausarvon ja joka perustuu olennaisin osin tiettyjen tilastotietojen käyttämiseen.

3.

Näissä yhdistetyissä asioissa nousee esille keskeisenä oikeudellinen kysymys siitä, onko tällaisten tilastotietojen käyttäminen tullausarvon määrittämiseksi yhdenmukaista unionin oikeuden kanssa. ( 2 ) Unionin tuomioistuimen ohjeiden mukaisesti keskityn ratkaisuehdotuksessani näin ollen tähän kysymykseen. Vaikka olemassa olevaan oikeuskäytäntöön sisältyy jo erinäisiä vertailukohtia, vaikuttaa siltä, että unionin tuomioistuimen antama tulkinta on tarpeen oikeusvarmuuden kannalta, etenkin koska ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle annettavasta vastauksesta voi aiheutua taloudellisia seurauksia niin asianomaisille henkilöille kuin unionin varainhoidolle. Tällä tulkinnalla olisi myös varmistettava, että kansalliset viranomaiset soveltavat tullausarvon määrittämismenetelmiä yhdenmukaisella tavalla. ( 3 )

4.

Käsiteltävissä asioissa merkityksellinen on tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 VII artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen 7 artiklan 2 kappaleen f alakappale. ( 4 )

5.

Käsiteltävissä asioissa merkityksellisiä ovat direktiivin 2006/112/EY ( 5 ) 85 artikla, yhteisön tullikoodeksin ( 6 ) 29–31 artikla, asetuksen (ETY) N:o 2454/93 ( 7 ) 152 ja 181 a artikla sekä liite 23, unionin tullikoodeksin ( 8 ) 70, 71 ja 74 artikla sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 ( 9 ) 140, 142 ja 144 artikla.

6.

Kansallisesta tullikoodeksista annetun lain nro 2960/2001 (Nomos 2960/2001 – Ethnikos Teloniakos Kodikas; FEK A’ 265; jäljempänä kansallinen tullikoodeksi) 29 §:n 1 ja 6 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Tullivelka merkitsee luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön velvollisuutta tulliviranomaista kohtaan maksaa kaikki tavaroista suoritettavat tullimaksut ja verot, arvonlisävero (alv) mukaan lukien, samoin kuin muut valtion määräämät maksut, joita peritään kyseisistä tavaroista niihin sovellettavien säännösten mukaisesti.

– –

6.   Tullivelallinen on ilmoittaja, henkilö, jonka nimissä valmiste- ja muita veroja koskeva ilmoitus annetaan sekä muu henkilö, jonka maksettavaksi tullivelka syntyy tullilainsäädännön säännösten mukaisesti. – –”

7.

Kansallisen tullikoodeksin 33 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tavaranomistajan tai sen laillisen edustajan on tehtävä voimassa oleva lainsäädäntö huomioon ottaen tavarat tulliviranomaiselle esitettyään ilmoitus, jotta kyseiset tavarat asetetaan johonkin tullimenettelyyn tai ohjataan johonkin muuhun tulliselvitysmuotoon yhteisön lainsäädännön erityissäännösten mukaisesti.”

8.

Kansallisen tullikoodeksin 155 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Salakuljetuksena pidetään

– –

2.   Salakuljetukseksi katsotaan

– –

– –

– –”

9.

Arvonlisäverokoodeksista annetun lain nro 2859/2000 (Nomos 2859/2000 – Kyrosi Kodika Forou Prostithemenis Axias; FEK A’ 248/7.11.2000; jäljempänä arvonlisäverokoodeksi) 35 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tavaroiden maahantuonnista kannettavan arvonlisäveron suhteen veronmaksuvelvollinen on henkilö, jota pidetään tuontitavaroiden omistajana tullilainsäädännön säännösten mukaisesti.”

10.

HF toi vuonna 2014 Kreikkaan liiketoimintansa yhteydessä Turkista peräisin olevia tekstiilituotteita.

11.

Tulli-ilmoitukset tehtiin tulliviranomaisille noudattaen yhteisön tullikoodeksin 81 artiklan mukaista yksinkertaistettua menettelyä; kyseisessä artiklassa säädetään, että tulliviranomaiset voivat tavaranhaltijan pyynnöstä hyväksyä tuontitullin kannettavaksi koko lähetyksestä korkeimman tuontitullin alaisen tariffiin luokittelun mukaan.

12.

Tulliliiton viimeisen vaiheen aloittamisesta 22.12.1995 tehdyn EY:n ja Turkin välisen [assosiaationeuvoston] päätöksen N:o 1/95 (96/142/EY; EYVL 1996, L 35, s. 1) mukaisesti Turkista peräisin olevista tavaroista ei kanneta tulleja. Siten tuontiyhtiön ilmoittamista tavaroista kannettiin vain maahantuonnin arvonlisävero, jossa veron perusteena käytettiin kyseisen tuontiyhtiön antamissa tulli-ilmoituksissa ilmoitettua tullausarvoa.

13.

Tulliviranomaiset tekivät vuonna 2016 tuontitavaroiden aliarvottamista koskeneen kantelun johdosta selvityksen, jonka päätteeksi ne totesivat olevan vahvoja viitteitä siitä, että useissa tulli-ilmoituksissa ilmoitettu tullausarvo ei pitänyt paikkaansa eikä kyseisissä ilmoituksissa nimetty tavaroiden vastaanottaja ollut tavaroiden tosiasiallinen omistaja.

14.

Epäilyjensä vuoksi tulliviranomaiset tekivät 14.12.2016 kaikille tulli-ilmoituksille jälkikäteistarkastuksen, jonka päätteeksi ne totesivat, että olemassa oli salakuljetusjärjestelmä, jossa oli tehty 289 väärää tulli-ilmoitusta. Tässä yhteydessä tulliviranomaiset totesivat, että kyseisessä järjestelmässä oli tehty monimutkaista petosmekanismia käyttäen tulli-ilmoituksia, joissa tullausarvot oli ilmoitettu huomattavasti kaupallisesti kannattavia vähimmäisarvoja pienemmiksi.

15.

Tulliviranomaiset toivat kuitenkin esille, etteivät ne pystyneet muodostamaan todellisia hintoja, jotka kyseisistä tavaroista oli maksettu turkkilaisille tavarantoimittajille, asianomaisissa laskuissa annettujen yleisluonteisten tavarankuvausten vuoksi sekä siksi, että tavaroille oli mahdotonta tehdä fyysistä tarkastusta jälkikäteen.

16.

Tavaroiden tullausarvon määrittämiseksi näissä olosuhteissa tulliviranomaiset määrittivät hyväksyttävän vähimmäishinnan (lowest acceptable price) käyttämällä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) kokoamiin unionin laajuisiin tietoihin perustuvaa riskienarvioinnin työkalua.

17.

Tässä menetelmässä lasketaan ensinnäkin korjattu keskihinta (cleaned average price), jota kutsutaan myös kohtuulliseksi hinnaksi (fair price tai fair value). Korjatut keskihinnat lasketaan kyseisten Turkista peräisin olevien tavaroiden kuukausittaisten tuontihintojen perusteella, ja nämä hinnat saadaan COMEXT-tilastotietokannasta, joka on Eurostatin ylläpitämä maailmankaupan viitetietokanta. Kyseessä ovat markkinoille saatettujen tavaroiden hintoja koskevat tilastolliset arviot, jotka lasketaan sellaisten tietokantojen perusteella, joissa ääriarvot jätetään pois.

18.

Hyväksyttävä vähimmäishinta lasketaan lopuksi niin, että se on 50 prosenttia korjatusta keskihinnasta. Myös kilohintana ilmoitettava hyväksyttävä vähimmäishinta toimii riskiprofiilina tai ‑kynnyksenä, jonka avulla jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat havaita tuonnissa ilmoitetut poikkeuksellisen alhaiset arvot ja siten sellaiset tuonnit, joihin liittyy huomattava aliarvotusriski.

19.

Kaikkien jäsenvaltioiden tulliviranomaisilla on nimittäin käytettävissään viestintäjärjestelmä, petostentorjunnan tietojärjestelmä (Anti-Fraud Information System, AFIS), jossa myös OLAF on mukana. Sen avulla ja erityisesti automatisoitua seurantavälinettä (Automated Monitoring Tool, AMT) käyttämällä tulliviranomaiset voivat havaita aliarvottamisen.

20.

Nyt käsiteltävässä asiassa tulliviranomaiset määrittivät näin lasketun hyväksyttävän vähimmäishinnan perusteella yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun yksikköhinnan. Ne perustelivat tätä ratkaisuaan sillä, etteivät ne voineet käyttää perusteena yhtäältä kyseisten tarkoituksellisesti aliarvotettujen tavaroiden fiktiivistä kauppa-arvoa ja toisaalta samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvoa, koska tulli-ilmoituksiin liitetyissä laskuissa annetut tavarankuvaukset olivat puutteelliset. Ne eivät pystyneet myöskään tekemään näille tavaroille fyysisiä tarkastuksia jälkikäteistarkastuksen yhteydessä, koska tavarat eivät olleet enää niiden saatavilla.

21.

Tulliviranomaiset toivat tältä osin esille, ettei yksikään oletetun salakuljetusverkoston osallistujista ollut esittänyt selvitystensä yhteydessä näyttöä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että määritetyt tullausarvot olisivat paljon tosiasiallisesti maksettuja hintoja korkeammat.

22.

Tulliviranomaiset totesivat näin ollen, että vilpillisesti kierretyn arvonlisäveron määrä kaikista tavaroista, joista oli tehty väärä ilmoitus asianomaisen salakuljetusjärjestelmän avulla, oli 6211300,18 euroa.

23.

HF:n osallistui salakuljetusverkostoon siten, että hän piti vuonna 2014 hallussaan tavaroita, joiden tullausarvot oli ilmoitettu väärin, joten hän oli kansallisen lainsäädännön mukaisesti maksuvelvollinen kyseisistä tavaroista kannettavan, kierretyn arvonlisäveron osalta.

24.

HF on nostanut kyseisiä jälkikantopäätöksiä koskevan kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, Dioikitiko Protodikeio Thessalonikisissa. Hän väittää, että tavaroiden tullausarvon määrittäminen hyväksyttävien vähimmäishintojen perusteella on lainvastaista, koska hyväksyttäviä vähimmäishintoja, jotka ovat tuontihintoja koskevia tilastotietoja, voidaan käyttää vain ilmoitetun arvon kyseenalaistamiseksi, mutta niiden avulla ei voida määrittää tullausarvoa. Lisäksi hän katsoo vapautuneensa lopullisesti salakuljetusrikosta koskevista syytteistä Trimeles Plimmeleiodikeio Grevenonin (Grevenán alioikeus, kolmijäseninen rikoksia käsittelevä jaosto, Kreikka) antamalla tuomiolla.

25.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa aluksi, ettei Trimeles Plimmeleiodikeio Grevenonin antama lopullisesti vapauttava tuomio sido sitä muutoin kuin siltä osin kuin jälkikantopäätöksissä määrätään HF:lle korotetut tullimaksut, jotka olisi kumottava. Se katsoo kuitenkin, että HF on edelleen maksuvelvollinen kierretyn maahantuonnin arvonlisäveron osalta.

26.

Dioikitiko Protodikeio Thessalonikis epäilee, ettei kynnyshintojen käyttäminen tullausarvon määrittämisessä ole unionin oikeuden mukaista. Siten se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

27.

Asiassa C‑73/24 (Keladis II) esitetyn ennakkoratkaisupyynnön taustalla olevat tosiseikat ja perustelut ovat vastaavia kuin asiassa C‑72/24 (Keladis I) esitetyssä ennakkoratkaisupyynnössä, lukuun ottamatta yhtäältä sitä seikkaa, että WI on työntekijänä Turkista peräisin olevien tekstiilituotteiden tukkukauppaa harjoittavassa yrityksessä ja että hänen oletetaan olleen tietoinen kyseessä olevasta salakuljetusjärjestelmästä, koska hän vastasi suureksi osaksi kyseisen yrityksen toiminnanjohtamisesta, ja toisaalta sitä seikkaa, että kyseiset tulli-ilmoitukset tehtiin aikavälillä vuoden 2014 maaliskuusta vuoden 2016 joulukuuhun.

28.

Tässä tilanteessa Dioikitiko Protodikeio Thessalonikis on päättänyt keskeyttää asian käsittelyn ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset, jotka on laadittu vastaavalla tavalla kuin asiassa C‑72/24 (Keladis I) esitetyn ennakkoratkaisupyynnön kysymykset:

29.

Asiassa C‑72/24 (Keladis I) ja asiassa C‑73/24 (Keladis II) esitetyt ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on päivätty 30.11.2023, saapuivat unionin tuomioistuimen kirjaamoon 30.1.2024.

30.

Unionin tuomioistuimen presidentti yhdisti 25.3.2024 tekemällään päätöksellä asiat C‑72/24 (Keladis I) ja C‑73/24 (Keladis II) suullista ja kirjallista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

31.

Pääasian asianosaiset ja Kreikan, Tšekin, Espanjan ja Ranskan hallitukset sekä komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisessa määräajassa.

32.

Pääasian asianosaisten, Kreikan, Tšekin ja Espanjan hallitusten sekä komission edustajat esittivät huomautuksia 29.1.2025 pidetyssä istunnossa.

33.

Nyt käsiteltävissä yhdistetyissä asioissa on kyse olennaisin osin siitä, voidaanko erilaisia tullausarvon määrittämismenetelmiä soveltaa tilanteissa, joissa on aliarvottamisen riski mutta joissa asianomaisten tavaroiden fyysinen tarkastaminen ei ole enää mahdollista, koska tavarat eivät ole enää tulliviranomaisten saatavilla. Koska todellisen tullausarvon määrittäminen on mahdotonta, tilastoarvojen käyttäminen saattaa olla asianmukaista, jotta päästään mahdollisimman lähelle tullausarvoa. Kysymys koskee siis tällaisen menettelytavan lainmukaisuutta, jota tarkastelen tässä ratkaisuehdotuksessa sovellettavan tullilainsäädännön perusteella.

34.

Tämän kysymyksen selventämisen tarve johtuu erityisesti siitä, että tulliunionin toiminnan välttämätön edellytys on kolmansista maista tuotujen tavaroiden tullausarvon yhdenmukainen määrittäminen, kuten unionin tuomioistuin on todennut, ( 10 ) koska se on ainoa keino yhteisen kauppapolitiikan toiminnan varmistamiseksi. Yhdenmukaisella määrittämisellä vältetään vääristymiset, jotka voisivat muodostaa muuhun kuin hinnoitteluun liittyviä kaupan esteitä, ja sillä taataan lopulta yhdenmukaisuus monenvälisen kauppajärjestelmän sääntöjen kanssa. ( 11 )

35.

Alkuun on huomautettava, että unionin tullikoodeksin 286 artiklan 2 kohdan ja 288 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteisön tullikoodeksi kumottiin ja korvattiin unionin tullikoodeksilla 1.5.2016. Koska asian C‑73/24 (Keladis II) taustalla olevan pääasian tosiseikat ovat tapahtuneet sekä ennen kyseistä päivämäärää että sen jälkeen, on ennakkoratkaisukysymyksiin vastattaessa tulkittava molempien koodeksien säännöksiä. Tältä osin unionin tullikoodeksin 70 ja 74 artikla, joissa säädetään tavaroiden tullausarvon määrittämistä koskevista säännöksistä, ovat sisällöltään täsmälleen samat kuin yhteisön tullikoodeksin 29–31 artiklan säännökset. Yhteisön tullikoodeksiin liittyvää oikeuskäytäntöä voidaan siten lähtökohtaisesti soveltaa myös unionin tullikoodeksiin.

36.

Unionin tuomioistuimen ohjeiden mukaisesti tässä ratkaisuehdotuksessa käsitellään ainoastaan neljää ensimmäistä asiassa C‑72/24 (Keladis I) ja asiassa C‑73/24 (Keladis II) esitettyä ennakkoratkaisukysymystä. Kuten näissä kahdessa yhdistetyssä asiassa esitettyihin ennakkoratkaisupyyntöihin sisältyvistä toteamuksista ilmenee, unionin tuomioistuimelle osoitetut erilaiset ennakkoratkaisukysymykset ovat monessa kohtaa päällekkäisiä ja ne voidaan näin ollen jakaa teemoittain kolmeen ryhmään. Kysymykset koskevat ensinnäkin mahdollisuutta käyttää tilastoarvoja silloin, kun tullausarvoa ei ole voitu määrittää yhteisön tullikoodeksin 29 artiklan ja unionin tullikoodeksin 70 artiklan mukaisesti; ( 12 ) toiseksi tilastotietojen perusteella määritettyjen kynnysarvojen yhteensopivuutta vähimmäistullausarvojen käyttökiellon kanssa ( 13 ) ja kolmanneksi pisintä sallittua aikaväliä tilastollisen tuloksen saamiseksi käytettyjen tuontien ja arvonmäärityksen kohteena olleiden tuontien välillä. ( 14 ) Tarkastelen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiä ennakkoratkaisukysymyksiä näiden kolmen teeman mukaisesti.

37.

Ennen näiden seikkojen tarkastelua on kuitenkin tärkeää selittää, mikä on tavaroiden tullausarvon merkitys ja miten tulliviranomainen sen laskee. Tullausarvoa käytetään tavaran arvon määrittämiseksi silloin, kun tavara asetetaan johonkin tullimenettelyistä. Se on olennainen määritettäessä vapaaseen liikkeeseen laskettavista tavaroista maksettaviksi tulevien tullimaksujen asianmukainen määrä. Unionissa tullausarvoa käytetään myös arvonlisäveron laskemisessa. ( 15 ) Direktiivin 2006/112 85 artiklassa säädetään nimittäin, että ”tavaroiden maahantuonnin veron peruste on voimassa olevissa yhteisön säännöksissä määritelty tullausarvo”. Huomioon on otettava myös näiden oikeussääntöjen tulkinta oikeuskäytännössä.

38.

Kuten unionin tuomioistuin on muistuttanut oikeuskäytännössään, ( 16 ) tavaran arvonmäärityksestä annetun unionin oikeuden tavoitteena on saada aikaan oikeudenmukainen, yhtenäinen ja neutraali järjestelmä, jossa ei käytetä omavaltaisia eikä kuvitteellisia tullausarvoja. Tullausarvon on siis ilmennettävä tuodun tavaran todellista taloudellista arvoa, ja siinä on näin ollen otettava huomioon tavaran kaikki ne osat, joilla on taloudellista arvoa. ( 17 ) Tältä osin on huomattava, että yhteisön tullikoodeksin 29 artiklan 1 kohdan ( 18 ) mukaisesti tullausarvon määrittäminen perustuu lähtökohtaisesti maahan tuotujen tavaroiden kauppa-arvoon eli hintaan, joka niistä on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava myytäessä ne vietäviksi unionin tullialueelle, tapauksen mukaan yhteisön tullikoodeksin 32 ja 33 artiklassa tarkoitettujen tarkistusten jälkeen. Tullausarvoa määritettäessä ensisijaisena on näin ollen pidettävä kauppa-arvoa. Kauppa-arvoon perustuvan tullausarvon laskentamenetelmän katsotaan olevan sopivin ja useimmin käytetty menetelmä. ( 19 )

39.

Joissakin tapauksissa tullausarvoa ei ole kuitenkaan mahdollista laskea kauppa-arvon perusteella. Yhteisön tullikoodeksin soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen 181 a artiklassa säädetään, että tulliviranomaisten ei tarvitse määrittää tuontitavaroiden tullausarvoa kauppa-arvon perusteella, jos niillä on perusteltuja epäilyjä siitä, ettei ilmoitettu arvo vastaa maksettua tai maksettavaksi tulevaa kokonaishintaa. Tällöin tulliviranomaiset voivat hylätä ilmoitetun hinnan, mikäli on edelleen aihetta epäilyihin sen jälkeen, kun on mahdollisesti pyydetty kaikki täydentävät tiedot tai asiakirjat, ja sen jälkeen, kun henkilölle, jota asia koskee, on annettu kohtuullinen vastausaika näkemyksensä esittämiselle niistä syistä, joihin nämä epäilyt perustuvat. ( 20 ) Ellei maahantuoja pysty selvittämään tulliviranomaisen perusteltuja epäilyjä tai jos se ei vastaa tai toimita uusia todisteita, tulliviranomaiset voivat hylätä ilmoitetun kauppa-arvon ja soveltaa muuta tullausarvon määrittämismenetelmää. Jos kauppa-arvoon perustuvaa menetelmää ei voida soveltaa tai jos tulliviranomaiset hylkäävät ilmoitetun kauppa-arvon, tullausarvo määritetään jollain toissijaisista arviointimenetelmistä. Samanlainen säännös sisältyy unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 140 artiklaan.

40.

Unionin tuomioistuin on todennut kauppa-arvoa koskevien epäilyjen pätevyydestä, että tulliviranomaiset voivat katsoa maahan tuotujen tavaroiden ilmoitetun kauppa-arvon olevan poikkeuksellisen alhainen suhteessa niihin rinnastettavien tuontitavaroiden tilastolliseen keskiarvoon. Etenkin silloin, kun ilmoitettu hinta on alle 50 prosenttia tilastollisesta keskihinnasta, hinnanero vaikuttaa riittävältä niin, että tulliviranomaisten epäilyt ovat perusteltuja ja ilmoitettu tullausarvo voidaan hylätä. Nimenomaan tällainen tilanne on kyseessä nyt käsiteltävissä asioissa. ( 21 )

41.

Jos tullausarvoa ei voida määrittää yhteisön tullikoodeksin 29 artiklan mukaisesti maahan tuotujen tavaroiden kauppa-arvon avulla, tavaran arvonmääritys tehdään yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan säännösten mukaisesti soveltamalla järjestyksessä yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdan a–d alakohdan mukaisia menetelmiä. ( 22 ) Siinä tapauksessa, että maahan tuotujen tavaroiden tullausarvoa ei ole mahdollista määrittää myöskään yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan perusteella, tullausarvon määrittäminen suoritetaan yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan ( 23 ) säännösten mukaisesti eli sovellettuun tullausarvoon perustuvan menetelmän mukaisesti. ( 24 )

42.

Kuten unionin tuomioistuin on todennut, sekä yhteisön tullikoodeksin 29–31 artiklan sanamuodosta että siitä järjestyksestä, jossa tullausarvon määrittämistä koskevia perusteita on sovellettava näiden artiklojen nojalla, seuraa, että näiden säännösten välillä on toissijaisuussuhde. ( 25 ) Vasta, jos tullausarvoa ei voida määrittää tiettyä säännöstä soveltamalla, on sovellettava sitä vahvistetussa järjestyksessä välittömästi seuraavaa säännöstä. ( 26 ) On täsmennettävä, että yhteisön tullikoodeksin soveltamisasetuksen liitteessä 23 olevien tullausarvon tulkintaa koskevien huomautusten 2 kohdan, joka liittyy yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 1 kohtaan, mukaan ”kohtuullinen joustavuus” näitä menetelmiä sovellettaessa on yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 1 kohdan tavoitteiden ja säännösten mukaista. ( 27 )

43.

Unionin tuomioistuin on todennut, että kun huomioon otetaan yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa säädettyjen erilaisten tullausarvon määrittämismenetelmien välinen toissijaisuussuhde, tulliviranomaisten on jokaista tässä säännöksessä säädettyä perättäistä menetelmää käyttäessään noudatettava asianmukaista huolellisuutta, ennen kuin ne voivat todeta, ettei menetelmää voida soveltaa. ( 28 ) Kun tulliviranomainen määrittää tullausarvon yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, sen on perustettava arviointinsa samanlaisia tavaroita koskeviin tietoihin, kun nämä tavarat on viety samanaikaisesti tai lähes samanaikaisesti arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden kanssa. ( 29 )

44.

Kun tulliviranomainen todettuaan ensin, ettei kyseistä menetelmää voida soveltaa, määrittää tullausarvon yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, sen on perustettava arviointinsa samankaltaisia tavaroita koskeviin tietoihin, kun nämä tavarat on viety unioniin samanaikaisesti tai lähes samanaikaisesti arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden kanssa. Kun huomioon otetaan tulliviranomaisille yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa sovellettaessa kuuluva huolellisuusvelvollisuus, näiden viranomaisten on tutkittava kaikki käytettävissään olevat tietolähteet ja tietokannat vahvistaakseen tullausarvon tarkimmalla ja mahdollisimman pitkälle todellisuutta vastaavalla tavalla. ( 30 )

45.

Perusteluvelvollisuuden, joka tulliviranomaisilla on niiden pannessa täytäntöön kyseisiä säännöksiä, on siis yhtäältä johdettava siihen, että perusteluista ilmenevät selkeästi ja yksiselitteisesti syyt, joiden vuoksi tulliviranomaiset ovat jättäneet soveltamatta yhtä tai useampaa tullausarvon määrittämismenetelmää, ja toisaalta tämä velvollisuus merkitsee sitä, että kyseisten viranomaisten on esitettävä päätöksessään, jossa tuontitullien määrä vahvistetaan, tiedot, joiden perusteella tavaroiden tullausarvo on laskettu, jotta päätöksen adressaatti kykenee puolustamaan oikeuksiaan parhaissa mahdollisissa olosuhteissa ja päättämään kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, onko hänen etujensa mukaista nostaa päätöksestä kanne, ja jotta tuomioistuimet voivat tutkia kyseisen päätöksen laillisuuden. ( 31 )

46.

Nyt käsiteltävissä asioissa ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, etteivät Kreikan tulliviranomaiset soveltaneet yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa sekä unionin tullikoodeksin 74 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvoon perustuvia määrittämismenetelmiä, koska näitä menetelmiä ei voitu soveltaa sen vuoksi, etteivät tavarat olleet enää tulliviranomaisten saatavilla, ja koska tuonti-ilmoituksiin liitetyissä laskuissa annetut tavarankuvaukset olivat hyvin yleisluonteisia ja epämääräisiä.

47.

Tältä kannalta tarkastellen kansallinen tuomioistuin tiedustelee, onko AMT:hen sisältyviä laskennallisia tilastoarvoja mahdollista käyttää yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdassa ja unionin tullikoodeksin 74 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa toissijaisissa menetelmissä. Tämä kysymys liittyy ensimmäiseen teemaan, joka kattaa asiassa C‑72/24 (Keladis I) esitetyt kaksi ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä sekä asiassa C‑73/24 (Keladis II) esitetyt kolme ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä, ja sitä tarkastellaan tässä ratkaisuehdotuksessa seuraavaksi.

48.

Tältä osin on tuotava esille, että unionin tuomioistuin on hyväksynyt tilastotietojen käyttämisen tietyillä tulliviranomaisten toiminta-aloilla. Nyt käsiteltävässä asiassa lienee aiheellista käydä läpi tapaukset, joissa tilastotietojen käyttämistä on pidetty unionin oikeuden vaatimusten mukaisena. Tämän avulla saadaan selville rajoitukset, joita unionin oikeudessa asetetaan tällaiselle menettelytavalle.

49.

Unionin tuomioistuin totesi 16.6.2016 antamassaan tuomiossa EURO 2004. Hungary (C‑291/15, EU:C:2016:455), että tulliviranomaiset saattoivat hylätä ilmoitetun kauppa-arvon AMT:ssä saatavilla olevien tilastotietojen perusteella. Unionin tuomioistuin katsoi varsinaisesti, että kun ilmoitettu hinta on alle 50 prosenttia tilastollisesta keskihinnasta, tällainen merkittävä hintaero riittää oikeuttamaan tulliviranomaisen epäilyt ja sen, että tulliviranomainen on hylännyt kyseessä olevien tavaroiden ilmoitetun tullausarvon. ( 32 )

50.

AMT on riskianalyyseja varten laadittu työkalu, jonka avulla tulliviranomaiset voivat havaita mahdollisesti aliarvotetut ilmoitukset, jotka edellyttävät tulliviranomaisilta lisäselvityksiä. Kuten olen maininnut edellä, Kreikan tulliviranomaiset käyttivät nimenomaisesti tätä menetelmää, eikä yksikään asianosainen ole kiistänyt kyseisen menetelmän laillisuutta. Kreikan tulliviranomaiset eivät kuitenkaan käyttäneet tilastotietoja pelkästään aliarvotetun tavaran havaitsemiseksi, vaan ne määrittivät näiden tietojen perusteella tullausarvon. Tällä hetkellä olemassa olevasta oikeuskäytännöstä saadaan nähdäkseni vain vähän osviittaa tilastotietojen tällaisen käytön laillisuuden arvioimista varten.

51.

Unionin tuomioistuin totesi tuomiossaan FAWKES, että tullausarvon määrittäminen yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvoon perustuvien toissijaisten menetelmien mukaisesti edellyttää, että jäsenvaltion tulliviranomaiset ottavat huomioon sellaisia tekijöitä kuin fyysiset ominaisuudet, laatu, maine, tavaroiden keskinäinen vaihdettavuus sekä myyntejä koskeva kaupan vaihe. ( 33 )

52.

Unionin tuomioistuin otti esille myös edellä tämän ratkaisuehdotuksen 45 kohdassa mainitun perusteluvelvollisuuden. ( 34 ) On muistettava, että unionin tuomioistuin totesi lähinnä, että jotta taataan talouden toimijan oikeus saada tietoja maahan tuomiensa tavaroiden tullausarvon määrittämisessä käytetyistä tiedoista, kyseisellä toimijalla on oltava käytettävissään tietoja, joiden perusteella hän pystyy riitauttamaan mahdolliset epäjohdonmukaisuudet tulliviranomaisten käyttämien viitetietojen ja hänen maahantuomiensa tavaroiden välillä yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaan sisältyvät vaatimukset huomioon ottaen. ( 35 ) Toisin sanoen talouden toimijan on pystyttävä riitauttamaan vertailu, joka tehdään sen maahantuomien tavaroiden ja niiden tosiasiallisesti maahantuotujen tavaroiden välillä, joita on käytetty tullausarvon määrittämisen täydentävien menetelmien soveltamiseksi, mikä ei ole mahdollista tilastotietojen kohdalla niiden luonteen vuoksi, koska tilastotiedot eivät vastaa mitään tosiasiallista maahantuontia.

53.

On täsmennettävä kuitenkin, että tuomion FAWKES taustalla olleessa asiassa (C‑187/21) oli kyse tullausarvon määrittämisestä yksinomaan yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan perusteella. Kyseisissä säännöksissä säädetyt menetelmät edellyttävät tosiasiassa tiettyjen tekijöiden, kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 51 kohdassa lueteltujen tekijöiden, vertaamista. ( 36 )

54.

Vaikka AMT:hen sisältyvät tilastotiedot voivat olla hyödyksi tunnistettaessa petosriskejä ja aliarvotettuja maahantuonteja, ne eivät sovellu sellaisen tullauspäätöksen perusteluihin, jossa tullausarvo on määritetty tuomion FAWKES taustalla olleessa asiassa (C‑187/21) käytettyjen säännösten perusteella.

55.

Kyseisiin tilastoarvoihin ei näet sisälly sellaisia riittävän tarkkoja tietoja vertailukelpoisista maahantuonneista, jotka ovat välttämättömiä tullausarvon määrittämisessä käytettyjen täydentävien menetelmien soveltamiseksi yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan ja unionin tullikoodeksin 74 artiklan 2 kohdan nojalla. Komissio on vahvistanut tämän ja täsmentänyt huomautuksissaan, että AMT:hen sisältyvät tilastoarvot, joita kutsutaan ”kohtuullisiksi hinnoiksi”, ovat vain aggregoituja tietoja eikä niissä oteta huomioon asianomaisten tuotteiden erityispiirteitä, kuten niiden laatua. Lisäksi nämä arvot ovat yleisluonteisia ja kauppa-arvoihin verrattuna välillisiä.

56.

Komissio selittää kirjallisissa huomautuksissaan AMT:hen sisältyvien tietojen saatavuudesta, että AMT:hen sisältyvät tilastollisesti lasketut hinnat, joita kutsutaan kohtuullisiksi hinnoiksi, voidaan välittää talouden toimijoille kuulluksi tulemista koskevan oikeuden käyttämisen yhteydessä. Komissio on vahvistanut tämän seikan istunnossa, eikä yksikään istuntoon osallistuneista osapuolista ole kyseenalaistanut tätä toteamusta. Sen sijaan komissio väittää, että ”kynnyshintoja”, jotka lasketaan jäsenvaltioissa AMT:hen sisältyvien tilastoarvojen prosentuaalisina osuuksina tulliviranomaisia varten, jotta nämä pystyvät havaitsemaan tarkempaa selvitystä edellyttävät ilmoitukset, olisi pidettävä tietoina, joita ei paljasteta talouden toimijoille ”hallitsemattomasti”, jotta vältetään vaarantamasta riskienhallintajärjestelmän tehokkuus. ( 37 )

57.

Kun otetaan huomioon edellisissä kohdissa esille otetut AMT:hen sisältyvien tilastoarvojen ominaispiirteet sekä tulliviranomaisten velvollisuus ”[esittää] päätöksessään, jossa tuontitullien määrä vahvistetaan, tiedot, joiden perusteella tavaroiden tullausarvo on laskettu”, ( 38 ) tältä kannalta nousee esille kysymys siitä, saattoiko aggregoituihin tilastotietoihin perustuva perustelu täyttää nämä vaatimukset. Tähän kysymykseen vastaaminen edellyttää ensin sen tutkimista, voiko tämäntyyppisten tietojen käyttäminen olla hyväksyttävää minkä tahansa tullausarvon määrittämistä koskevan toissijaisen menetelmän yhteydessä.

58.

Tältä osin on tuotava esille, että unionin tuomioistuin totesi tuomion komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (Aliarvotuspetosten torjunta) taustalla olleessa asiassa (C‑213/19), jossa oli kyse unionin omien varojen menetysten määrien määrittämisestä, että koska vapaaseen liikkeeseen jo luovutettujen tavaroiden laadusta ei ollut riittävästi tietoa, tulliviranomaisten jätettyä toteuttamatta tarvittavat toimenpiteet (kuten fyysiset tarkastukset, tieto- tai asiakirjapyynnöt tai järjestelmällinen näytteiden ottaminen) ei ole enää mahdollista määrittää kyseessä olevien tavaroiden arvoa jollakin yhteisön tullikoodeksin 29–31 artiklassa säädetyistä arviointimenetelmistä, joten ”mainittujen tavaroiden arvon arvioimiseksi voidaan käyttää vain tilastollista menetelmää”. ( 39 ) Toisin sanoen unionin tuomioistuin ei ole sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että kyseistä menetelmää voitaisiin käyttää tietyissä olosuhteissa viimesijaisena keinona.

59.

Lisäksi on muistettava, että tullivelan asianmukainen määrittäminen on pakollinen tehtävä, jotta tullimaksuista muodostuvat perinteiset omat varat saadaan kannettua tehokkaasti ja täysimääräisesti. ( 40 ) Unionin tuomioistuin on muistuttanut varsinaisesti, että koska tulleina kerättävien tulojen kantamisen ja vastaavien tulojen komission käyttöön asettamisen välillä on suora yhteys, jäsenvaltioiden tehtävänä on niille SEUT 325 artiklan 1 kohdassa asetettujen velvoitteiden mukaisesti suojata unionin taloudellisia etuja niitä uhkaavalta petolliselta tai muulta laittomalta toiminnalta sekä ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin kyseisten tullien ja siten kyseisten varojen tehokkaan ja täysimääräisen kantamisen varmistamiseksi. ( 41 ) Tällaisessa asiayhteydessä unionin tuomioistuin on hyväksynyt tilastoarvojen käyttämisen asiassa, jossa oli kyse komission aloittamasta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyttä kuningaskuntaa koskeneesta rikkomismenettelystä, joka perustui siihen, ettei Yhdistynyt kuningaskunta ollut täyttänyt SEUT 325 artiklan mukaista velvollisuuttaan kantaa perinteiset omat varat asianmukaisella tavalla.

60.

On tosin tuotava esille, että unionin tuomioistuimen oli lausuttava siitä, oliko komission laillista käyttää kyseisten omien varojen menetysten määrän laskemisen yhteydessä tilastoarvoja, jotka oli määritetty OLAF:n kehittämän menetelmän perusteella, ( 42 ) ja että unionin tuomioistuin myös korosti useaan otteeseen kyseessä olleen asian erityisiä olosuhteita. ( 43 )

61.

On kuitenkin tärkeää tuoda esille, että unionin tuomioistuin on hyväksynyt tilastoarvojen käyttämisen unionin omien varojen menetyksen määrittämiseksi tilanteessa, jossa asianomaiset tavarat on laskettu vapaaseen liikkeeseen eikä niitä voida enää vaatia takaisin niiden todellisen arvon määrittämiseksi tehtäviä tarkistuksia varten ( 44 ) ja joka vastaa olennaisin osin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kuvaamaa tosiseikastoa nyt käsiteltävissä asioissa. Olen tietoinen tuomion komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (Aliarvotuspetosten torjunta) taustalla olleen asian ja nyt käsiteltävän asian välillä olevista eroista, ( 45 ) ja katson, ettei tilastoarvojen käyttämistä voida sulkea lähtökohtaisesti pois niiden toimenpiteiden joukosta, jotka soveltuvat unionin taloudellisten etujen suojaamiseen viimesijaisena keinona silloin, kun tämä ei ole onnistunut millään muulla menetelmällä. Jos tilastotietojen käyttäminen olisi hyväksyttävää, kun määritetään unionin omien varojen menetykseen liittyvän jäsenvaltion vastuun laajuus, mutta samojen tietojen käyttäminen tavaroiden tullausaron määrittämiseksi talouden toimijan suhteen olisi ehdottoman kiellettyä, aiheutuisi nimittäin se vaara, että talouden toimijan vastuu tullivelasta siirtyisi jäsenvaltiolle ja tullijärjestelmässä olisi näin ollen epäkohta.

62.

Niin tärkeitä kuin petosten torjumisen ja unionin taloudellisen etujen suojaamisen tavoitteet ovatkin, edellisissä kohdissa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee niin ikään, ettei näihin tavoitteisiin voida pyrkiä talouden toimijan oikeuksien kustannuksella. Tämän vuoksi tilastoarvoja olisi käytettävä siten, että saadaan pidetyksi ”tasapainossa toisaalta tulliviranomaisten tarve varmistaa tullilainsäädännön oikea soveltaminen ja toisaalta talouden toimijoiden oikeus oikeudenmukaiseen kohteluun”, kuten unionin tullikoodeksin johdanto-osan 26 perustelukappaleesta ilmenee. Erityisesti on huolehdittava siitä, että käytettiinpä käsiteltävässä asiassa mitä menetelmää tahansa, tullausarvot ovat mahdollisimman lähellä maahan tuotujen tavaroiden todellista taloudellista arvoa.

63.

Lisäksi on muistettava, että unionin tuomioistuin katsoi tuomiossaan Baltic Master (C‑599/20), että kansallisissa tietojärjestelmissä saatavilla olevien tietojen käyttäminen oli hyväksyttävää. Tarkemmin sanottuna unionin tuomioistuin täsmensi, että kansalliseen tietokantaan sisältyvät tiedot, jotka koskevat samaan Taric-koodiin kuuluvia ja samalta myyjältä peräisin olevia tavaroita kuin kyseessä olevat tavarat, ovat yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ”unionissa käytettävissä olevia tietoja”, joita voidaan käyttää perustana kyseessä olevien tavaroiden tullausarvon määrittämisessä. Unionin tuomioistuimen mukaan kyseisten tietojen käyttäminen on yksi tapa määrittää tullausarvo, joka on sekä yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”kohtuullinen” että sopusoinnussa kansainvälisiin sopimuksiin ja niihin säännöksiin, joihin samassa 31 artiklan 1 kohdassa viitataan, sisältyvien periaatteiden ja yleisten säännösten kanssa. ( 46 )

64.

Viimeksi mainitun tuomion perusteella voidaan tehdä kuitenkin vain varovaisia päätelmiä nyt käsiteltävissä asioissa erityisesti siksi, että kansallisiin tietokantoihin sisältyvien tietojen käyttäminen, jota unionin tuomioistuin piti laillisena tuomion Baltic Master (tuomio 9.6.2022, Baltic Master,C 599/20, EU:C:2022:457) taustalla olleessa asiassa, ei rajoittunut pelkkiin aggregoituihin tilastotietoihin, vaan se oli kohdennetumpaa (samaan Taric-koodiin kuuluvat ja samalta myyjältä peräisin olevat tavarat kuin kyseessä olleet tavarat) kuin nyt käsiteltävissä asioissa. Tästä huolimatta katson, että kyseistä tuomiota on pidettävä sellaisena, että siinä myönnetään kaikkien tulliviranomaisten käytettävissä olevien tietokantojen hyödyllisyys, jäsenvaltioiden itsensä ylläpitämät tietokannat mukaan lukien. Kyseistä tuomiota on luettava yhdessä edellä mainitun tuomion FAWKES kanssa, jossa unionin tuomioistuin toi esille jäsenvaltioiden mahdollisuuden saada asianmukaisesti pyytämällä muiden jäsenvaltioiden tulliviranomaisten ja unionin toimielinten ja yksiköiden hallussa olevia tietoja. ( 47 )

65.

Tutkin seuraavaksi, missä määrin tilastoarvoja voidaan käyttää tullausarvon määrittämistä koskevia toissijaisia menetelmiä sovellettaessa niin, että tällainen menettelytapa voisi täyttää edellä tämän ratkaisuehdotuksen 63 kohdassa esille otetut oikeudelliset vaatimukset. Otan erityisesti esille kuhunkin menetelmään erottamattomasti liittyvät vaikeudet unionin oikeuden mukaisen lähestymistavan ehdottamiseksi. Tarkasteluni on jäsennetty eri menetelmien toissijaisuusjärjestyksen mukaisesti, sellaisena kuin olen tämän järjestyksen kuvannut tässä ratkaisuehdotuksessa. ( 48 )

66.

Kuten tulen tarkastelussani osoittamaan, vain yksi näistä menetelmistä tulee nähdäkseni kyseeseen sellaisena, että siinä voidaan käyttää tilastotietoja, ja se on sovellettuun tullausarvoon perustuva menetelmä. Tämän vuoksi käsittelen muita menetelmiä vain lyhyesti. Aluksi on tuotava esille, että näiden menetelmien sovellettavuutta haittaa lähinnä kaksi tekijää: yhtäältä kyseessä olevia tavaroita koskevien tarvittavien tietojen puuttuminen ja toisaalta se, että AMT:hen sisältyvät tilastoarvot ovat pelkkiä aggregoituja tietoja, joissa ei oteta huomioon asianomaisten tavaroiden erityisiä ominaisuuksia.

67.

Edellä esittämääni viitaten ( 49 ) on huomautettava, että tilastoarvojen luonne estää nähdäkseni niiden käyttämisen sovellettaessa mahdollisesti yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa sekä unionin tullikoodeksin 74 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua menetelmää. Koska kyseisessä menetelmässä verrataan samanlaisina (tai samankaltaisina) pidettyjä tavaroita tavaroihin, joiden tullausarvo on määritettävä, ovat tietyt tiedot nimittäin välttämättömiä, jotta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössään luettelemat tekijät, kuten fyysiset ominaisuudet, laatu, maine, tavaroiden keskinäinen vaihdettavuus ja myyntejä koskeva kaupan vaihe, ( 50 ) voidaan arvioida. AMT:hen sisältyvistä tiedoista ei niiden ominaispiirteiden vuoksi ilmene tarkkoja tietoja tällaisen vertailun tekemiseksi. Tässä asiayhteydessä on huomautettava, että myös Kreikan viranomaiset ovat hylänneet kyseisen menetelmän soveltamisen nyt käsiteltävässä asiassa.

68.

Yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja unionin tullikoodeksin 74 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu deduktiivinen menetelmä perustuu yksikköhintaan, joka on se hinta, jolla maahantuodut tavarat taikka samanlaiset tai samankaltaiset maahantuodut tavarat myydään unionissa samanaikaisesti tai lähes samanaikaisesti kuin arvonmäärityksen kohteena olevat tavarat. Tämän menetelmän soveltamiseksi tulliviranomaisten on tiedettävä erinäisiä tavaroihin liittyviä tietoja, kuten maksetut tai sovitut provisiot, voittomarginaalit ja yleiskulut, jotta nämä määrät voidaan vähentää tullausarvona käytetystä hinnasta. Nyt käsiteltävässä asiassa Kreikan viranomaiset sovelsivat deduktiivista menetelmää siksi, että kyseisten tarkoituksellisesti aliarvotettujen tavaroiden kauppa-arvoa taikka samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvoa oli mahdotonta käyttää, koska ilmoituksiin liitetyissä laskuissa annetut tavarankuvaukset olivat puutteellisia.

69.

Kuten komissio toteaa huomautuksissaan, tämän menetelmän poissulkemiselle nyt käsiteltävässä asiassa on useita perusteita. On etenkin vaikeaa käsittää, miten aiemmin hyväksyttyjen tuonnin arvojen perusteella lasketusta keskihinnasta voisi olla hyötyä myyntihintoihin perustuvan deduktiivisen menetelmän soveltamisessa. Kyseisen menetelmän soveltamiseksi tulliviranomaisten on nimittäin käytettävä yhteisön tullikoodeksin soveltamisasetuksen 152 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 142 artiklan 5 kohdan mukaisesti laskettuja erityisiä yksikköhintoja. Kyseisten säännösten mukaan yksikköhinta määritetään edelleen samanlaisten tai samankaltaisten tietyllä hetkellä maahan tuotujen tavaroiden myyntihinnan perusteella. Kuten komissio on tuonut esille, tällaiset myyntihinnat eivät ole saatavilla AMT:ssä.

70.

Laskennalliseen arvoon perustuvasta menetelmästä on huomautettava, että sen soveltaminen edellyttää, että tulliviranomaisilla on käytettävissään yksityiskohtaisia tietoja kustannuksista tai tuotteiden valmistamiseen käytettyjen raaka-aineiden ja valmistusmenetelmien arvosta sekä voiton ja yleiskulujen määrästä, joka vastaa sitä määrää, joka otetaan tavallisesti huomioon myytäessä arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden kanssa samaan kategoriaan kuuluvia tavaroita tai saman luonteisia tavaroita, joita valmistajat ovat valmistaneet maassa, josta tavarat viedään unioniin.

71.

Kuten komissio kuitenkin selittää huomautuksissaan, kohtuullisiksi hinnoiksi kutsutut tilastoarvot, jotka ovat saatavilla AMT:ssä, eivät sisällä tällaisia tietoja. Näin ollen AMT:ssä saatavilla olevia tilastoarvoja ei voida käyttää maahan tuotujen tavaroiden tullausarvon laskemiseksi. Lisäksi on pidettävä mielessä, että nyt käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa, jossa tavarat eivät ole enää tulliviranomaisen saatavilla eikä niille voida tehdä fyysistä tarkastusta, tulliviranomaiset eivät voi saada tällaisia tietoja jäsenvaltioiden tietokannoissa saatavilla olevista tiedoista. Myöskään laskennallista menetelmää ei siten voida soveltaa.

72.

Viimeinen lainsäädännössä säädetty menetelmä tullausarvon määrittämiseksi on yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 2 kohdassa ja unionin tullikoodeksin 74 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu sovellettuun tullausarvoon perustuva menetelmä, joskin unionin tullilainsäädännössä säädetään kahdesta eri menettelytavasta.

73.

Yhtäältä sovellettuun tullausarvoon perustuvassa menetelmässä voidaan käyttää ”kohtuullista joustavuutta” tullausarvon tulkintaa koskevien huomautusten 2 kohdan, joka liittyy yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 1 kohtaan, mukaisesti. ( 51 ) Kohtuullisen joustavuuden käsite merkitsee erityisesti sitä, että tullausarvon määrittämisen toissijaisia menetelmiä voidaan käyttää tulkiten sen soveltamisedellytyksiä jonkin verran joustavammin. ( 52 )

74.

Toisaalta yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 1 kohdasta ja unionin tullikoodeksin 74 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että tullausarvo voidaan määrittää käyttäen ”kohtuullisia menetelmiä”. Viimeksi mainittu säännös on luettava yhdessä unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 144 artiklan 2 kohdan kanssa, jossa säädetään, että tullausarvon määrittämiseksi voidaan käyttää ”muita asianmukaisia menetelmiä”. Vaikka yhteisön tullikoodeksissa ei ole vastaavaa säännöstä, katson, että tällainen menettelytapa on mahdollinen myös siihen perustuvassa järjestelmässä, koska yhdessäkään sen säännöksessä ei estetä tulliviranomaisia nimenomaisesti käyttämästä tällaisia ”asianmukaisia menetelmiä”. Unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 144 artiklan 2 kohdassa näet vain täsmennetään viranomaisille annetun toimivallan laajuutta.

75.

Katson lähtökohtaisesti molempien menettelytapojen tarjoavan mahdollisuuden tilastojen käyttämiseen tullausarvon määrittämiseksi. Jälkimmäinen menettelytapa vaikuttaa kuitenkin soveltuvan edellä mainittujen säännösten väljän sanamuodon ansiosta paremmin viranomaisten laatimien innovatiivisten lähestymistapojen perustaksi. Lisäksi kyseinen menettelytapa koskee toissijaisuutensa vuoksi selkeästi viimesijaisia keinoja tilanteissa, joissa asianomaisia tavaroita koskevat tiedot ovat puutteelliset.

76.

Näiden kahden menettelytavan välisistä eroista huolimatta yhteistä niille on se, että niiden soveltaminen edellyttää, etteivät käytetyt menetelmät kuulu jonkin yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 2 kohdan a–g alakohdassa tai unionin tullikoodeksin 74 artiklan 3 kohdassa, luettuna yhdessä unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 144 artiklan 2 kohdan a–g alakohdan kanssa, mainitun kiellon soveltamisalaan. Kyseisten säännösten mukaisesti tullausarvoa ei saa määrittää milloinkaan etenkään vähimmäistullausarvojen perusteella eikä mielivaltaisten tai tekaistujen arvojen perusteella.

77.

Asiassa C‑72/24 (Keladis I) esitetyt kolmas ja neljäs ennakkoratkaisukysymys sekä asiassa C‑73/24 (Keladis II) esitetyt toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys koskevat kieltoa määrittää tullausarvo vähimmäistullausarvojen perusteella, ja tämä kielto muodostaa toisen tässä ratkaisuehdotuksessa tarkasteltavan teeman.

78.

Kyseinen kielto mainitaan nimenomaisesti yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 2 kohdan f alakohdassa sekä unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 144 artiklan 2 kohdan f alakohdassa. Lisäksi on huomattava, että yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 1 kohdassa ja unionin tullikoodeksin 74 artiklan 3 kohdassa viitataan vuonna 1994 tehdyn tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 7 artiklan sekä kyseisen sopimuksen 7 artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen periaatteisiin ja yleisiin määräyksiin, ja että niihin sisältyy vastaavalla tavalla kielto määrittää tullausarvo vähimmäistullausarvojen perusteella. Unionin oikeudessa pannaan näin täytäntöön monenvälisen kauppajärjestelmän oikeussäännöt, joilla kielletään sopimuspuolia määrittämästä tullausarvoja yksipuolisesti kansallisen teollisuutensa suojaamiseksi. ( 53 )

79.

Katson tältä osin komission tavoin, että tulliviranomaiset saattavat joissakin olosuhteissa rikkoa kyseistä kieltoa, jos ne käyttävät tilastoarvoihin perustuvia kynnyshintoja tullausarvojen määrittämisessä. Näin on erityisesti silloin, jos tällainen hallinnollinen käytäntö on systemaattista eikä talouden toimijalle anneta mahdollisuutta perustella sen ilmoitukseen sisältyviä alhaisia hintoja. Tällainen käytäntö, jossa ei hyväksytä kynnyksen alittavia kauppa-arvoja ja joka johtaa ilmoitettujen tullausarvojen korottamiseen asianomaiseen kynnykseen saakka, muodostaa näet todellisuudessa vähimmäisarvoihin perustuvan järjestelmän.

80.

On kuitenkin tuotava esille, kuten osapuolten istunnossa esittämistä huomautuksista ilmenee, ettei tällainen menettelytapa vastaa tulliviranomaisten käytäntöä. Pääasiassa vaikuttaa päinvastoin siltä, että Kreikan tulliviranomaisten ja kantajien välillä on käyty useita keskusteluja, joiden tarkoituksena on ollut määrittää sekä kyseisten tavaroiden luonne että niiden arvo. Tästä syystä ei voida väittää, ettei pääasian kantajilla ole ollut mahdollisuutta toimittaa lisätietoja tulliviranomaisessa käydyn hallinnollisen menettelyn yhteydessä. Skenaario, jonka suhteen komissio esittää varauksensa, ei siten ole toteutunut.

81.

Olen pannut merkille myös Ranskan hallituksen esittämän väittämän, jonka mukaan kynnyshintoja ei voida rinnastaa vähimmäistullausarvoihin, koska ne eivät perustu valtion sääntelyyn. Kuten edellä on tuotu esille, kyseessä olevalla kiellolla pyritään estämään valtioita asettamasta yksipuolisesti kaupan rajoituksia vähimmäisarvojen muodossa. Kynnyshinnoilla voisi kuitenkin olla samankaltainen vaikutus ainoastaan tässä ratkaisuehdotuksessa kuvatussa tarkkaan rajatussa tapauksessa ja yksinomaan de facto.

82.

Tästä seuraa, että AMT:ssä saatavilla oleviin korjattuihin keskihintoihin perustuvien kynnyshintojen käyttäminen antaa lähtökohtaisesti mahdollisuuden määrittää maahan tuotujen tavaroiden tullausarvon unionin oikeuden vaatimusten mukaisella tavalla. Näitä kynnyshintoja voitaisiin pitää yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 1 kohdassa ja unionin tullikoodeksin 74 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuina ”[unionissa] käytettävissä olevina tietoina”. Kynnyshintojen käyttäminen ei siis riko vähimmäistullausarvoja koskevaa kieltoa.

83.

Näin vastataan olennaisilta osin samanlaiseen kysymykseen siitä, onko kynnyshintojen käyttäminen tavaroiden tullausarvon määrittämiseksi tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 VII artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen, johon viitataan yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 1 kohdassa ja unionin tullikoodeksin 74 artiklan 3 kohdan a alakohdassa, mukaista, kun kyseisten hintojen katsotaan lähtökohtaisesti olevan luonteeltaan vähimmäishintoja.

84.

Koska tilastoarvojen käyttäminen on mahdollista vain yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 2 kohdassa ja unionin tullikoodeksin 74 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sovellettuun tullausarvoon perustuvaa menetelmää sovellettaessa, asiassa C‑72/24 (Keladis I) esitetty neljäs ennakkoratkaisukysymys, joka koskee vähimmäisarvojen poissulkemista sekä varausta tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 7 artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen yleisten periaatteiden ja määräysten hyväksi, kun sovelletaan kaikkia vaihtoehtoisia menetelmiä tullausarvon määrittämiseksi, menettää merkityksensä eikä siihen tarvitse enää vastata.

85.

Komissio esittää huomautuksissaan, että AMT:ssä saatavilla olevien tilastollisten keskihintojen (”kohtuullisten hintojen”) käyttäminen olisi mahdollista vain samanlaisia tavaroita koskevien ilmoitusten tunnistamiseksi. Vertailukohdaksi sopivaa ilmoitusta voitaisiin käyttää myöhemmin maahan tuotujen tavaroiden tullausarvon määrittämisessä. Kuten komissio selittää, arvojen tilastollisia keskiarvoja ei käytetä suoraan ilmoitetut tullausarvot korvaavina arvoina, vaan niitä käytetään vain epäsuorasti valittaessa ilmoitus, joka vastaa samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvoa ja jota aiotaan käyttää aliarvotetun tullausarvon määrittämisessä. Komissio katsoo tämän menettelytavan sisältyvän kohtuulliseen joustavuuteen, joka on sallittua sovellettaessa samankaltaisten tuotteiden kauppa-arvoon perustuvaa menetelmää.

86.

Tämän menettelytavan etuna on se, että se ilmentää tarkemmin todellista arvoa. Lisäksi kyseinen menettelytapa vaikuttaa vastaavan periaatetta, jonka mukaan yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti määritettyjen tullausarvojen olisi mahdollisimman suuressa määrin perustuttava aikaisemmin määritettyihin tullausarvoihin, kuten ilmenee kyseiseen kohtaan liittyvästä tullausarvon tulkintaa koskevien huomautusten 1 kohdasta. Tämä periaate käy ilmi myös unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 144 artiklan 1 kohdasta, jossa säädetään, että unionin tullikoodeksin 70 artiklan ja 74 artiklan 2 kohdan menetelmien soveltamisessa voidaan käyttää kohtuullista joustavuutta.

87.

Nähdäkseni mahdollisuus käyttää tilastoarvoja epäsuorasti samankaltaisia tavaroita kokevien ilmoitusten tunnistamiseksi ei vastaa täysin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämää tilannetta, jossa maahan tuotujen tavaroiden ominaispiirteistä ei ole lainkaan tietoja, mikä voi estää samankaltaisten tavaroiden maahantuonnin tunnistamisen. Unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 144 artiklan 2 kohdassa mainitaan myös tullausarvon määrittämisen mahdottomuus kyseisen asetuksen 144 artiklan 1 kohdan mukaisesti, mikä antaa mahdollisuuden käyttää ”muita asianmukaisia menetelmiä”. Katson Espanjan ja Ranskan hallitusten tavoin, että tilanteessa, jossa mitään merkityksellisiä tietoja ei ole saatavilla erityisesti, koska tulli-ilmoituksen paikkaansa pitämättömin tai puutteellisin tiedoin antanut toimija ole yhteistyöhaluinen ja koska tavaroita ei ole mahdollista tarkastaa, unionin tasolla koottujen aggregoitujen tilastotietojen hyödyntäminen vaikuttaa muiden keinojen puuttuessa yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 1 kohdassa ja unionin tullikoodeksin 74 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulta ”kohtuulliselta” keinolta määrittää tullausarvo, joten se on ”muu asianmukainen menetelmä” unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. ( 54 )

88.

On vielä selvitettävä, voiko yhteisön tullikoodeksin 6 artiklan 3 kohdassa ja unionin tullikoodeksin 22 artiklan 2 kohdassa, luettuina yhdessä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 45 kohdassa läpi käydyn oikeuskäytännön kanssa, säädetty tulliviranomaisen päätösten perusteluvelvollisuus estää tilastotietojen käyttämisen tullausarvon määrittämisessä. Ranskan hallitus väittää, että tulliviranomaiset voivat käyttää aggregoituihin tilastoihin perustuvia tietoja tavaroiden tullausarvon määrittämiseksi vain sillä edellytyksellä, että kyseiset tiedot voidaan antaa asianomaisen toimijan tietoon ja että ne voivat siten sisältyä yhteisön tullikoodeksin 6 artiklan 3 kohdassa edellytettyihin perusteluihin. Unionin tuomioistuin on näet sulkenut nimenomaisesti yhteisön tullikoodeksin 6 artiklan 3 kohdassa edellytettyjen perustelujen ulkopuolelle ”luottamukselliset tiedot tietokannasta, jolla pyritään tilastotieteellisin tutkimusmenetelmin paljastamaan kaupallisia malleja, jotka voivat olla petostapauksia”. ( 55 )

89.

Perusteluvelvollisuus on kuitenkin mukautettava jokaisen tullipäätöksen luonteen mukaan, ( 56 ) ja tässä tapauksessa tullipäätöksen tulisi heijastaa sovellettuun tullausarvoon perustuvan menetelmän käyttöä tullausarvon määrittämisessä. Kuten komissio on selittänyt, AMT:hen sisältyvät tilastollisesti lasketut hinnat voidaan välittää talouden toimijoille. ( 57 ) Lisäksi on mahdollista, että perusteluvelvollisuus voidaan täyttää, jos luottamuksellisista tietokannoista olevia aggregoituja tietoja käytetään yhdessä sellaisten muiden tietojen, kuten kansallisiin tietokantoihin sisältyvien tietojen, kanssa, jotka voidaan saattaa talouden toimijan tietoon. Huomioon on otettava myös jokaiselle talouden toimijalle annettu mahdollisuus perustella muun kuin tilastoarvoihin perustuvan tullausarvon käyttäminen. Jos tulliviranomainen hylkää talouden toimijan toimittamat tiedot, sen on perusteltava tietojen hylkääminen. Talouden toimijan kieltäytyminen yhteistyöstä ei voi kuitenkaan vaikuttaa siten, että tulliviranomaisen on mahdotonta täyttää unionin oikeuteen perustuvat velvollisuutensa. Tästä syystä on nähdäkseni perusteltua, että yhteistyöstä kieltäydyttäessä tulliviranomainen voi perustella päätöksensä saatavillaan olevien tilastoarvojen perusteella. ( 58 )

90.

Tässä ratkaisuehdotuksessa tarkastellaan seuraavaksi kolmatta teemaa, josta on kyse nimenomaisesti asiassa C‑73/24 (Keladis II) esitetyssä neljännessä ennakkoratkaisukysymyksessä ja joka koskee pisintä sallittua aikaväliä tilastollisen tuloksen saamiseksi käytettyjen maahantuontien ja tarkastuksen kohteena olevien maahantuontien välillä sekä erityisesti kysymystä siitä, voidaanko yhteisön tullikoodeksin soveltamisasetuksen 152 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 142 artiklan 2 kohdassa säädettyä 90 päivän aikarajaa soveltaa analogisesti tässä tarkoituksessa. Näiden kysymysten tarkastelu edellyttää luonnollisesti tilastoarvojen mahdollista käyttämistä maahan tuotujen tavaroiden tullausarvon määrittämiseksi, mikä on vahvistettu tämän ratkaisuehdotuksen edellisissä kohdissa.

91.

Tältä osin on huomautettava alkuun, että aikatekijä otetaan huomioon kaikissa toissijaisissa menetelmissä, koska merkittävät ajalliset erot voivat vaikuttaa tavaroiden arvoon ja johtaa sellaisten arvojen käyttämiseen, jotka eivät vastaa arvonmäärityksen kohteena olevaa liiketoimea tosiasiallisesti. Se on siis otettava huomioon sovellettaessa yhteisön tullikoodeksin 31 artiklassa ja unionin tullikoodeksin 74 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sovellettuun tullausarvoon perustuvaa menetelmää, koska siihen pätevät samat syyt, joilla perustellaan liiketoimea ajallisesti lähellä olevan vertailukohdan vahvistaminen muiden menetelmien yhteydessä. Tämä on ymmärrettävä siten, ettei se rajoita mahdollisuutta soveltaa kohtuullista joustavuutta, jota käsittelen jäljempänä tässä ratkaisuehdotuksessa.

92.

Oikeuskäytännön tarkastelu vaikuttaa vahvistavan aikatekijän merkityksellisyyden. Unionin tuomioistuin totesi nimittäin tuomiossa FAWKES (C‑187/21), että 90 päivän pituinen ajanjakso, joka käsittää 45 päivää ennen arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden tulliselvitystä ja 45 päivää sen jälkeen, on riittävän lähellä vientiajankohtaa, jotta vältetään riski arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden hintoihin vaikuttavien kauppatapojen ja markkinaolosuhteiden merkittävästä muuttamisesta. ( 59 ) Kysymys kuuluu kuitenkin, onko tällaisen aikarajan soveltaminen nyt käsiteltävässä asiassa oikeudellisesti perusteltua.

93.

Nähdäkseni tähän kysymykseen on vastattava myöntävästi, etenkin jos on katsottava, että kyseisen aikarajan soveltaminen vastaa ”kohtuullista joustavuutta”. Tässä asiayhteydessä on muistettava, että unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Oribalt Rīga, että yhteisön tullikoodeksin soveltamisasetuksen 152 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty 90 päivän määräaika on siten poikkeus kyseisen asetuksen 152 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetystä periaatteesta ja sitä on sellaisena tulkittava suppeasti. ( 60 )

94.

Yhteisön tullikoodeksin soveltamisasetuksen liitteessä 23, jonka otsikko on ”Tullausarvon tulkintaa koskevat huomautukset”, todetaan yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 1 kohdan tulkinnasta, että kyseisen kohdan mukaisesti sovellettavien arviointimenetelmien olisi oltava sellaisia, jotka määritetään 29 artiklassa sekä 30 artiklan 1 ja 2 kohdassa, mutta kohtuullinen joustavuus menetelmiä sovellettaessa olisi yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan tavoitteiden ja säännösten mukaista. ( 61 ) Kyseisessä liitteessä annetaan muutamia havainnollistavia esimerkkejä siitä, mitä kohtuullisella joustavuudella on ymmärrettävä. Esimerkiksi yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaista vähennysmenetelmää sovellettaessa 90 päivän aikavaatimusta voidaan muuttaa joustavasti. Sama pätenee unionin tullikoodeksin säännöksiin.

95.

Tämän perusteella 90 päivän aikaraja vaikuttaa nähdäkseni asianmukaiselta kansainvälisen kaupan vaatimusten huomioon ottamiseksi, sellaisina kuin ne ilmenevät sekä kansainvälistä kauppaa koskevasta sääntelystä että edellä mainitusta oikeuskäytännöstä. Kuten komissio on tuonut esille istunnossa, tällainen aikaraja vaikuttaa asianmukaiselta myös sovellettaessa unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sovellettuun tullausarvoon perustuvan menetelmän toista menettelytapaa. Huomautan kuitenkin, että useat osapuolet ovat ilmaisseet huomautuksissaan vastustavansa neljän vuoden aikarajan soveltamista, koska se on niiden mukaan liian pitkä. ( 62 ) Minäkin yhdyn tähän näkemykseen, koska näin pitkä aikaraja vaikuttaa olevan vastoin sitä tavoitetta, että tullausarvo on määritettävä mahdollisimman tarkasti ja mahdollisimman pitkälle todellisuutta vastaavalla tavalla.

96.

Tulliviranomaisten on noudatettava suhteellisuusperiaatteen vaatimuksia unionin oikeutta soveltaessaan, joten pidemmän aikarajan vahvistaminen olisi nähdäkseni perusteltua vain poikkeustapauksessa ja viimesijaisena keinona erityisesti silloin, jos luotettavampia tietoja ei ole saatavilla eikä SEUT 325 artiklassa vahvistettua unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevaa yleistä tavoitetta voida muutoin saavuttaa, erityisesti kun on varmistettava tullimaksuista muodostuvien perinteisten omien varojen tehokas ja täysimääräinen kantaminen. ( 63 )

97.

Edellä esitetyn perusteella katson, että yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 1 kohtaa ja unionin tullikoodeksin 74 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, etteivät ne estä soveltamasta analogian kautta yhteisön tullikoodeksin soveltamisasetuksen 152 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 142 artiklan 2 kohdan mukaista 90 päivän aikarajaa, kun määritetään pisin sallittu aikaväli tilastollisen tuloksen saamiseksi käytettyjen maahantuontien ja tarkastuksen kohteena olevien maahantuontien välillä, ja tätä aikarajaa voidaan mukauttaa edellyttäen kuitenkin, ettei sitä mukauteta liikaa niin, että loukataan kyseisellä aikarajalla tavoiteltua päämäärää.

98.

Edellä esitetty tarkastelu osoittaa, että tilastoarvojen käyttäminen on lähtökohtaisesti asianmukainen toimenpide unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi siltä osin kuin viranomainen pystyy niiden avulla määrittämään tullivelkojen määrän ja estämään sen taloudellisia etuja loukkaavat petokset.

99.

Tilastoarvoja voidaan käyttää tullausarvon määrittämiseksi viimesijaisena keinona silloin, kun kyseistä tavoitetta ei voida saavuttaa muilla menetelmillä. Tällainen menettelytapa on erityisen merkityksellinen silloin, jos asianomainen talouden toimija, joka on antanut tulli-ilmoituksen paikkaansa pitämättömin tai riittämättömin tiedoin, ei tee yhteistyötä, sekä silloin, jos tulliviranomaiset eivät pysty tekemään tavaroille fyysistä tarkastusta. Tilastoarvojen soveltaminen edellyttää kuitenkin tiettyjen unionin oikeuden vaatimusten täyttämistä.

100.

AMT:ssä saatavilla oleviin tilastollisesti laskettuihin arvoihin perustuvia kynnyshintoja ei voida niiden luonteen vuoksi käyttää, kun maahan tuotujen tavaroiden tullausarvo määritetään jollakin yhteisön tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdassa ja unionin tullikoodeksin 74 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla toissijaisella menetelmällä.

101.

Unionin tasolla kerättyjä aggregoituja tilastotietoja voidaan kuitenkin käyttää tullausarvon määrittämiseen yhteisön tullikoodeksin 31 artiklassa ja unionin tullikoodeksin 74 artiklan 3 artiklassa tarkoitettuna viimesijaisena menetelmänä silloin, kun mitään tarkempia tietoja ei ole saatavilla, edellyttäen, että tulliviranomaisen päätös täyttää yhteisön tullikoodeksin 6 artiklan 3 kohdan ja unionin tullikoodeksin 22 artiklan 6 kohdan mukaisen perusteluvelvollisuuden.

102.

Tarkastelussani osoittautui lisäksi, ettei kynnyshintojen käyttäminen riko kieltoa määrittää tullausarvo vähimmäisarvojen perusteella silloin, kun talouden toimijalla on mahdollisuus perustella ilmoitukseen sisältyvät alhaiset hinnat.

103.

Yhteisön tullikoodeksin soveltamisasetuksen 152 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoasetuksen 142 artiklan 2 kohdan mukaista 90 päivän aikarajaa voidaan soveltaa analogian kautta, kun määritetään pisin sallittu aikaväli tilastollisen tuloksen saamiseksi käytettyjen maahantuontien ja tarkastuksen kohteena olevien maahantuontien välillä, ja tätä aikarajaa voidaan mukauttaa edellyttäen kuitenkin, ettei sitä mukauteta liikaa niin, että loukataan kyseisellä aikarajalla tavoiteltua päämäärää.

104.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Dioikitiko Protodikeio Thessalonikisin esittämiin kysymyksiin seuraavasti: