1

Kantajat Fly Persia IKE ja Ali Barmodeh vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 24.11.2022 tekemän päätöksen (asia R 1723/2021-4) (jäljempänä riidanalainen päätös) kumoamista.

2

Kantajat tekivät 13.2.2019 EUIPO:lle hakemuksen seuraavan kuviomerkin rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi:

3

Haettu tavaramerkki kattoi useita palveluja, jotka kuuluvat muun muassa tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 39.

4

Dubai Aviation Corp. teki 4.6.2019 väitteen haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan luokkaan 39 kuuluvien palvelujen osalta.

5

Väite perustui seuraavaan aikaisempaan EU-tavaramerkkiin, joka kattaa myös useita luokkaan 39 kuuluvia palveluja:

6

Väitteen tueksi vedottiin Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuihin perusteisiin.

7

Väiteosasto hyväksyi väitteen osittain 13.8.2021.

8

Kantajat valittivat 6.10.2021 väiteosaston päätöksestä EUIPO:lle.

9

Valituslautakunta hylkäsi valituksen riidanalaisella päätöksellä.

10

Kantajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.1.2023 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt käsiteltävän kanteen, jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista. Kanne annettiin 13.2.2023 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaajan kirjeellä tiedoksi Dubai Aviation Corp:ille valituslautakunnassa käydyn menettelyn asianosaisena.

11

Dubai Aviation Corp. toimitti 26.4.2023 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon asiakirjan, jonka otsikko on ”Vastinekirjelmä”.

12

Unionin yleinen tuomioistuin kehotti 24.5.2023 prosessinjohtotoimena Dubai Aviation Corp:ia esittämään huomautuksensa niistä syistä, joiden takia asiakirja, jonka otsikko on ”Vastinekirjelmä”, oli toimitettu unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 179 artiklassa asetetun määräajan päättymisen jälkeen. Dubai Aviation Corp. vastasi sille asetetussa määräajassa.

13

Unionin yleinen tuomioistuin kehotti 14.6.2023 kantajia ja EUIPO:ta esittämään huomautuksensa Dubai Aviation Corp:in asiakirjasta, jonka otsikko on ”Vastinekirjelmä”, koska sitä voitiin pitää väliintulohakemuksena.

14

Kantajat vaativat 30.6.2023 päivätyllä kirjeellä, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää Dubai Aviation Corp:in väliintulohakemuksen.

15

EUIPO ilmoitti 6.7.2023 päivätyllä kirjeellä, että se ei vastustanut Dubai Aviation Corp:in väliintuloa, koska tämä tuki EUIPO:n vastinekirjelmässään esittämiä vaatimuksia.

16

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisen ja neljännen kohdan mukaan, joita kyseisen perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella sovelletaan asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, kaikki, jotka pystyvät osoittamaan, että asian ratkaisu koskee niiden etua tai heidän etuaan, voivat olla väliintulijoina muissa kuin jäsenvaltioiden keskinäisissä asioissa, unionin toimielimien keskinäisissä asioissa ja jäsenvaltioiden ja unionin toimielimien välisissä asioissa. Väliintulokirjelmässä saadaan esittää vain jonkun asianosaisen vaatimuksia tukevia vaatimuksia.

17

Lisäksi kyseisen perussäännön 53 artiklan toisesta kohdasta käy ilmi, että työjärjestyksessä voidaan poiketa kyseisen perussäännön 40 artiklan neljännestä kohdasta sekä 41 artiklasta, jotta niiden riita-asioiden erityispiirteet, jotka kuuluvat henkisen omaisuuden alaan, voidaan ottaa huomioon. Tässä tarkoituksessa on vahvistettu muun muassa väliintulijoita koskevat erityiset säännöt (ks. vastaavasti määräys 18.3.2016, Sociedad agraria de transformación no 9982 Montecitrus v. SMHV – Spanish Oranges (MOUNTAIN CITRUS SPAIN), T‑495/15, ei julkaistu, EU:T:2016:179, 8 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 7.12.2016, Claranet Europe v. EUIPO – Claro (claranet), T‑129/16, ei julkaistu, EU:T:2016:728, 8 kohta).

18

Näin ollen asian käsittelyyn EUIPO:n valituslautakunnassa osallistuneen muun asianosaisen kuin sen, joka on kantaja unionin yleisessä tuomioistuimessa, asemasta unionin yleisessä tuomioistuimessa määrätään työjärjestyksen 173 artiklassa (määräys 12.7.2022, Cipla Europe v. EUIPO ja Glaxo Group, C‑245/22 P(I), ei julkaistu, EU:C:2022:549, 59 kohta). Erityisesti kyseisen artiklan 3 kohdassa myönnetään asian käsittelyyn valituslautakunnassa osallistuneille muille asianosaisille kuin kantajalle vastaavat menettelylliset oikeudet kuin varsinaisille asianosaisille. Tällä määräyksellä poiketaan siten Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 53 artiklan toisen kohdan nojalla kyseisen perussäännön 40 artiklan neljännestä kohdasta, jonka mukaan väliintulokirjelmässä saadaan esittää vain jonkun asianosaisen vaatimuksia tukevia vaatimuksia. Työjärjestyksen 173 artiklan mukaiset väliintulijat voivat nimittäin paitsi tukea asianosaisen vaatimuksia, myös esittää asianosaisten vaatimuksiin ja perusteisiin nähden itsenäisiä vaatimuksia ja perusteita (ks. vastaavasti määräys 5.3.2004, Boss v. SMHV – Delta Biomichania Pagatou (BOSS), T‑94/02, EU:T:2004:68, 17 kohta).

19

Lisäksi on muistutettava, että työjärjestyksen 173 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan asian käsittelyyn valituslautakunnassa osallistunut muu asianosainen kuin kantaja voi osallistua asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa väliintulijana vastaamalla kanteeseen noudattaen määrättyjä menettelyvaatimuksia ja määräaikoja. Kyseinen asianosainen on unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa väliintulija siitä lähtien, kun tämä asianosainen on jättänyt asiaa koskevan oikeudenkäyntiasiakirjan ennen kanteeseen vastaamisen määräajan päättymistä. Kyseisen asianosaisen asema väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa lakkaa, jollei se vastaa kanteeseen määrättyjä menettelyvaatimuksia ja määräaikoja noudattaen.

20

Työjärjestyksen 179 artiklassa täsmennetään tältä osin, että asian käsittelyyn valituslautakunnassa osallistuneen muun asianosaisen kuin kantajan on kanteeseen vastaamiseksi toimitettava vastinekirjelmänsä kahden kuukauden kuluessa kanteen tiedoksi antamisesta.

21

Näin ollen asian käsittelyyn EUIPO:n valituslautakunnassa osallistuneella asianosaisella, joka on muu kuin se, joka on kantaja unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja joka ei ole toimittanut kanteeseen vastaamiseksi vastinekirjelmää työjärjestyksen 179 artiklassa tätä varten asetetussa määräajassa, ei ole asianosaisen asemaa unionin yleisessä tuomioistuimessa ja se ei voi siten kyseisen määräajan päätyttyä esittää huomautuksia unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävässä oikeudenkäynnissä (ks. vastaavasti määräys 12.7.2022, Cipla Europe v. EUIPO ja Glaxo Group, C‑245/22 P(I), ei julkaistu, EU:C:2022:549, 61 kohta).

22

Koska kanne on annettu käsiteltävässä asiassa Dubai Aviation Corp:ille tiedoksi 13.2.2023, työjärjestyksen 173 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kanteeseen vastaamiseksi toimitettavan vastinekirjelmän toimittamisen määräaika on päättynyt kyseisen työjärjestyksen 179 artiklan, luettuna yhdessä mainitun työjärjestyksen 60 artiklan kanssa, mukaisesti 24.4.2023, koska ei ole esitetty mitään määräajan pidentämistä koskevaa perusteltua pyyntöä.

23

Näin ollen on todettava, että kun Dubai Aviation Corp. on toimittanut vastinekirjelmänsä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.4.2023, se ei ole noudattanut kanteeseen vastaamiselle asetettua määräaikaa. Perustellakseen kyseisen vastinekirjelmän myöhäistä esittämistä se selittää 24.5.2023 määrättyä prosessinjohtotoimea koskevassa vastauksessaan, että se nojautuu lähinnä työjärjestyksen 143 artiklassa määrättyyn väliintuloa koskevaan ”yleiseen” järjestelmään, jonka mukaan se on toiminut määräajassa. Se myöntää erityisesti erehtyneensä sovellettavan järjestelmän ja määräajan suhteen, kun se on toimittanut vastinekirjelmänsä mainitussa määräyksessä asetetussa määräajassa. Se pyytää kuitenkin unionin yleistä tuomioistuinta ”hyväksymään sen väliintulohakemuksen”.

24

Kantajien mukaan väliintulohakemus on ”jätettävä tutkimatta”. Ne väittävät, että koska Dubai Aviation Corp. ei ole noudattanut vastinekirjelmän toimittamiselle asetettua määräaikaa eikä ole osoittanut poikkeuksellisia olosuhteita, joiden perusteella menettelysäännöistä voitaisiin poiketa, sen asema väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on ”lakannut” työjärjestyksen 173 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Ne katsovat, että vaikka asiakirjaa, jonka otsikko on ”Vastinekirjelmä”, olisi pidettävä työjärjestyksen 143 artiklan mukaisena väliintulohakemuksena, tällainen hakemus olisi jätettävä tutkimatta, koska se, että Dubai Aviation Corp. on ollut asian käsittelyyn EUIPO:ssa osallistunut asianosainen, ei riitä perustelemaan mainitun artiklan mukaista väliintulo-oikeutta.

25

EUIPO ei vastusta väliintulohakemusta, koska Dubai Aviation Corp. tukee EUIPO:n vastinekirjelmään sisältyviä vaatimuksia. EUIPO huomauttaa, että työjärjestyksen 173 artiklassa määrättyjen erityisten väliintulo-oikeuksien olemassaolo ja se, että niitä ei ole tosiasiallisesti käytetty, eivät ole lähtökohtaisesti esteenä sille, että asian käsittelyyn valituslautakunnassa osallistunut muu asianosainen kuin kantaja pyytää saada osallistua asian käsittelyyn väliintulijana Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan ja kyseisen työjärjestyksen 142–145 artiklan mukaisesti, jos tätä väliintuloa koskevat edellytykset täyttyvät. Sen mukaan asiakirjaan, jonka otsikko on ”Vastinekirjelmä”, sisältyy ”nimenomaisia mainintoja”, jotka koskevat työjärjestyksen 143 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa asetettuja vaatimuksia, ja myös implisiittisiä mainintoja, jotka koskevat kyseisen kohdan e ja f alakohdassa asetettuja vaatimuksia. Lisäksi se väittää, että väliintulohakemuksessa osoitetaan myös, että käsiteltävän asian ratkaisu koskee Dubai Aviation Corp:in etua saman perussäännön 40 artiklan toisen kohdan mukaisesti.

26

Ensinnäkin on todettava, että Dubai Aviation Corp. ei ole toimittanut mitään oikeudenkäyntiasiakirjaa ennen työjärjestyksen 173 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä kyseisen työjärjestyksen 60 ja 179 artiklan kanssa, vastinekirjelmän toimittamiselle asetetun määräajan päättymistä ja on toimittanut vastinekirjelmänsä tämän määräajan päätyttyä. Lisäksi Dubai Aviation Corp. ei ole unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa vedonnut sellaisten poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaoloon, jotka merkitsisivät Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuja ennalta arvaamattomia seikkoja tai ylivoimaista estettä, eikä varsinkaan osoittanut, että tällaisia poikkeuksellisia olosuhteita olisi olemassa.

27

Näin ollen Dubai Aviation Corp:ista ei ole tullut väliintulijaa unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa työjärjestyksen 173 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

28

Toiseksi on tutkittava, voidaanko Dubai Aviation Corp. hyväksyä väliintulijaksi työjärjestyksen 142–145 artiklan perusteella.

29

Tältä osin on muistutettava, että työjärjestyksen 142–145 artiklassa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat väliintulohakemusten tekemistä unionin yleisessä tuomioistuimessa ja kyseisten hakemusten tutkintaa. Kyseisen työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohdan mukaan väliintulohakemukset on tehtävä kuuden viikon kuluessa kyseessä olevaa kannekirjelmää koskevan tiedonannon julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Mainitut määräykset kuuluvat kanteita koskevaan III osastoon.

30

Lisäksi työjärjestyksen 191 artiklassa määrätään, että jollei oikeudenkäyntiä immateriaalioikeuksia koskevissa asioissa koskevan kyseisen työjärjestyksen IV osaston erityisistä määräyksistä muuta johdu, IV osastossa tarkoitettujen asioiden käsittelyyn sovelletaan III osaston määräyksiä. Toisin sanoen on niin, että jos oikeudenkäyntiä immateriaalioikeuksia koskevissa asioissa koskevassa työjärjestyksen IV osastossa määrätään erityisistä menettelysäännöistä, III osaston yleisiä määräyksiä ei sovelleta. Kyseinen määräys ilmentää siten lex specialis derogat legi generali ‑periaatetta.

31

Tästä seuraa, että koska työjärjestyksen IV osastossa määrätään erityisistä säännöistä, jotka koskevat asian käsittelyyn valituslautakunnassa osallistuneen muun asianosaisen kuin kantajan väliintuloa unionin yleisessä tuomioistuimessa, kyseiseen asianosaiseen ei sovelleta mainitun työjärjestyksen 142–145 artiklaa.

32

Näin ollen on poissuljettua, että Dubai Aviation Corp. voitaisiin sen jälkeen, kun se on menettänyt mahdollisuutensa tulla väliintulijaksi unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa työjärjestyksen 173 artiklan määräysten mukaisesti, hyväksyä väliintulijaksi työjärjestyksen 142–145 artiklan määräysten nojalla ja että sillä voisi siten olla käytössään kyseisen työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohdassa asetettu määräaika.

33

Tätä näkemystä tukevat perustelut, jotka oli liitetty 22.9.1994 päivättyyn työjärjestyksen muutosehdotukseen, jonka tarkoituksena oli mukauttaa kyseinen työjärjestys uuden tavaramerkkioikeuden erityispiirteisiin. Kyseisessä muutosehdotuksessa unionin yleinen tuomioistuin täsmensi, että asian käsittelyyn valituslautakunnassa osallistuneisiin asianosaisiin sovelletaan ”erityistä järjestelmää”, joka poikkeaa yleisissä määräyksissä määrätystä väliintuloa koskevasta järjestelmästä, jota sovelletaan jäsenvaltioihin, toimielimiin ja muihin kolmansiin osapuoliin, joiden etua asian ratkaisu koskee.

34

Edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että työjärjestyksen 142–145 artiklaa ei voida soveltaa käsiteltävässä asiassa ja että kun otetaan huomioon kyseisen työjärjestyksen 173 artiklan 1 ja 2 kohta, Dubai Aviation Corp:ista ei ole tullut asianosaista käsiteltävässä asiassa.

35

Ensinnäkin työjärjestyksen 173 artiklan 2 kohdasta käy ilmi, että asian käsittelyyn valituslautakunnassa osallistunut muu asianosainen kuin kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, jollei se vastaa kanteeseen määrättyjä menettelyvaatimuksia ja määräaikoja noudattaen. Koska Dubai Aviation Corp. ei ole käsiteltävässä asiassa vastannut kanteeseen määrättyjä menettelyvaatimuksia ja määräaikoja noudattaen, se vastaa jättämistään oikeudenkäyntiasiakirjoista aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan.

36

Toiseksi työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan, jota käsiteltävässä asiassa sovelletaan kyseisen työjärjestyksen 191 artiklan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

37

Koska Dubai Aviation Corp. on yhtäältä hävinnyt käsiteltävän asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan väliintulomenettelyyn liittyvät kantajien oikeudenkäyntikulut kantajien vaatimusten mukaisesti.

38

Koska EUIPO ei ole toisaalta vaatinut, että Dubai Aviation Corp. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, se on velvoitettava vastaamaan omista väliintulomenettelyyn liittyvistä oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu seitsemäs jaosto)

on määrännyt seuraavaa: