17.4.2023   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/24


Kanne 8.3.2023 – VA v. komissio

(Asia T-123/23)

(2023/C 134/32)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: VA (edustaja: asianajaja N. de Montigny)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston (jäljempänä PMO) 11.5.2022 päivätyn päätöksen, jonka mukaan kantajalla ei 1.7.2021 lähtien ole enää oikeutta saada huollettavana olevasta lapsesta maksettavaa lisää eikä koulutuslisää ja jonka mukaan kantaja ei siten saa huollettavana olevasta lapsesta maksettavaan lisään liittyvää veronhuojennusta,

kumoamaan PMO.1:n 13.6.2022 päivätyn päätöksen, jonka mukaan kantajan on maksettava takaisin 3 500 euroa henkilöstösääntöjen 85 artiklan mukaisesti,

velvoittamaan vastaajan maksamaan kantajalle 2 441,84 euron korvauksen,

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen 11.5.2022 päivätystä päätöksestä nostamansa kanteen tueksi.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan käsitteitä huollettavana oleva lapsi ja osallistuminen opetukseen oppilaitoksessa on sovellettu virheellisesti, joten kantajalla on oikeus saada koulutuslisää ja huollettavana olevasta lapsesta maksettavaa lisää lukuvuoden loppuun saakka.

2.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan PMO on kohdellut eriarvoisesti yhtäältä niitä lapsia, jotka suorittivat opinnot ensimmäisen lukukauden aikana, ja toisaalta niitä lapsia, jotka suorittivat opinnot toisen lukukauden aikana.

3.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan oikeusvarmuuden periaatetta ja hyvän hallinnon periaatetta on loukattu.

Kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen 13.6.2022 päivätystä päätöksestä nostamansa kanteen tueksi.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka on esitetty ensisijaisesti ja jonka mukaan kantajalla on oikeus saada huollettavana olevasta lapsesta maksettavaa lisää ja koulutuslisää tyttärensä osalta 1.7. ja 30.9.2021 väliseltä ajanjaksolta.

2.

Toinen kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti ja jonka mukaan 3 500 euron maksamiselle oli peruste eikä se ollut sääntöjenvastaista. Vaikka kyseisen summan maksamisen olisi ollut sääntöjenvastaista, kantajan mukaan on katsottava, että hän ei ollut tietoinen maksun sääntöjenvastaisuudesta ja että sen sääntöjenvastaisuus ei joka tapauksessa ollut ilmeistä, joten hän on voinut perustellusti uskoa, että maksu oli sääntöjenmukainen.