–

kantajan 16.11.2023 esittämän nopeutettua menettelyä koskevan hakemuksen sekä kanteen lyhennetyn version, jossa kantaja ilmoitti luopuvansa eräistä kanneperusteista, jos nopeutettua menettelyä koskeva hakemus hyväksytään,

–

unionin yleisen tuomioistuimen 8.12.2023 antaman päätöksen, jolla nopeutettua menettelyä koskeva hakemus hyväksyttiin,

–

9.2.2024 annetun määräyksen Bytedance v. komissio (T‑1077/23 R, ei julkaistu, EU:T:2024:94), jolla välitoimihakemus hylättiin,

–

unionin yleisen tuomioistuimen asianosaisille esittämät kirjalliset kysymykset ja unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.2.2024 jätetyt vastaukset näihin kysymyksiin,

1

Kantaja Bytedance Ltd. vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kumoamaan komission 5.9.2023 antaman päätöksen C(2023) 6102 final, jolla ByteDance nimettiin portinvartijaksi kilpailullisista ja oikeudenmukaisista markkinoista digitaalialalla ja direktiivien (EU) 2019/1937 ja (EU) 2020/1828 muuttamisesta 14.9.2022 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/1925 (digimarkkinasäädös) (EUVL 2022, L 265, s. 1; jäljempänä digimarkkinasäädös) 3 artiklan mukaisesti (jäljempänä riidanalainen päätös).

2

Kantaja, joka perustettiin Kiinassa vuonna 2012 ja muodostettiin Caymansaarten oikeuden mukaisesti, ylläpitää yhdessä muiden yhtiöiden, joissa se käyttää määräysvaltaa suoraan tai välillisesti (jäljempänä yhdessä ByteDance), kanssa erityisesti TikTok-nimistä digitaalista alustaa.

3

Digitaalisella TikTok-alustalla, joka tuotiin Euroopan unionissa markkinoille nykyisessä versiossaan vuoden 2018 elokuussa, käyttäjät voivat hakea, katsella ja jakaa videoita sekä olla vuorovaikutuksessa, viestiä keskenään ja jakaa sisältöä muiden käyttäjien kanssa.

4

Kantaja teki Euroopan komissiolle 3.7.2023 digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ilmoituksen (jäljempänä ilmoitus), jossa se väitti, että TikTok oli digimarkkinasäädöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdan d alakohdassa ja saman kohdan 8 alakohdassa tarkoitettu videonjakoalusta; että digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetty kynnysarvo ei täyttynyt, joten ByteDancen ei voitu katsoa täyttävän digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan vaatimuksia, jotka koskevat portinvartijaksi nimeämistä, ja että kantajan digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti esittämät perustelut ja todisteet kumosivat joka tapauksessa digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetut olettamat, joita sovelletaan yrityksen nimeämisessä portinvartijaksi.

5

Komissio esitti 26.7.2023 päivätyllä kirjeellä kantajalle alustavan näkemyksensä yhtäältä ByteDancen nimeämisestä portinvartijaksi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja toisaalta TikTokin luonnehtimisesta verkkoyhteisöpalveluksi, joka voi olla tärkeä yhdysväylä yrityskäyttäjille loppukäyttäjien tavoittamiseksi (jäljempänä tärkeä yhdysväylä) digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla (jäljempänä alustava näkemys).

6

Kantaja vastasi alustavaan näkemykseen 2.8.2023 päivätyllä kirjeellä.

7

Komissio antoi riidanalaisen päätöksen 5.9.2023.

8

Komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä ensinnäkin, että TikTok oli digimarkkinasäädöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan 7 alakohdassa tarkoitettu verkkoyhteisöpalvelu ja siten digimarkkinasäädöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitettu ydinalustapalvelu (jäljempänä ydinalustapalvelu).

9

Toiseksi komissio huomautti, että ByteDance täytti digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa säädetyt kynnysarvot TikTokin osalta, minkä perusteella voitiin olettaa, että portinvartijan nimeämistä koskevat digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan vaatimukset täyttyivät.

10

Kolmanneksi komissio katsoi, etteivät perustelut, jotka kantaja oli esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olettamien kumoamiseksi, olleet riittävän päteviä asettamaan edellä mainitut olettamat selvästi kyseenalaisiksi. Näin ollen komissio hylkäsi kyseiset perustelut digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaisesti aloittamatta digimarkkinasäädöksen 17 artiklan 3 kohdassa säädettyä markkinatutkimusta.

11

Riidanalaisen päätöksen päätösosan 1 ja 2 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1 artikla

ByteDance nimetään portinvartijaksi [digimarkkinasäädöksen] 3 artiklan mukaisesti.

2 artikla

Seuraava ByteDancen ydinalustapalvelu on [digimarkkinasäädöksen] 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu [tärkeä yhdysväylä]:

12

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

13

Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

14

Kantaja esittää kanteensa tueksi kolme kanneperustetta, joista ensimmäisen mukaan digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 ja 5 kohtaa on rikottu, toisen mukaan puolustautumisoikeuksia on loukattu ja kolmannen mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu.

15

Ensimmäinen kanneperuste jakautuu viiteen osaan, joista ensimmäisessä väitetään, että komissio sovelsi virheellistä oikeudellista perustetta tutkiessaan digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olettamien kumoamiseksi esitetyt perustelut; joista toisessa, kolmannessa ja neljännessä väitetään, että komissio rikkoi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 ja 5 kohtaa, kun se hylkäsi perustelut, jotka esitettiin sen olettaman, että ByteDancella oli merkittävä vaikutus sisämarkkinoihin, ja sen olettaman, että TikTok oli tärkeä yhdysväylä, sekä sen olettaman, että ByteDancella oli vakiintunut ja kestävä asema, kumoamiseksi, ja joista viidennessä väitetään, että komissio rikkoi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 ja 5 kohtaa, kun se ei tehnyt esitetyistä todisteista kokonaisarviointia.

16

Ennen ensimmäisen kanneperusteen eri osien tarkastelua on käytävä läpi yhtäältä digimarkkinasäädöksen syntyhistoria ja normatiivinen sisältö ja toisaalta riidanalaisen päätöksen merkitykselliset kohdat, joita ei ole riitautettu.

17

Digitaalisilla palveluilla ja erityisesti verkkoalustoilla on nykyään yhä tärkeämpi rooli taloudessa, koska niiden avulla yritykset voivat tavoittaa käyttäjiä kaikkialla unionissa, koska ne helpottavat rajatylittävää kauppaa ja koska ne avaavat täysin uusia liiketoimintamahdollisuuksia suurelle määrälle yrityksiä unionissa unionin kuluttajien hyödyksi, kuten digimarkkinasäädöksen johdanto-osan ensimmäisestä perustelukappaleesta ilmenee.

18

Kuten unionin lainsäätäjä on kuitenkin korostanut digimarkkinasäädöksen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa, osalla digitaalisista palveluista – niin kutsutuilla ydinalustapalveluilla – on usein sellaisia ominaisuuksia, kuten äärimmäisen hyvät mittakaavaedut, erittäin vahvat verkostovaikutukset, kyky yhdistää monia yrityskäyttäjiä moniin loppukäyttäjiin näiden palvelujen monipuolisuuden kautta, sekä yrityskäyttäjien että loppukäyttäjien huomattava riippuvuusaste, lukkiutumisvaikutukset, loppukäyttäjien rajoitettu monikotisuus (multi-homing) samaan tarkoitukseen, vertikaalinen integraatio ja datavetoiset edut, jotka silloin, kun niihin yhdistyvät ydinalustapalveluja tarjoavien yritysten epäoikeudenmukaiset käytännöt, voivat heikentää merkittävästi ydinalustapalvelujen kilpailullisuutta ja vaikuttaa tällaisia palveluja tarjoavien yritysten ja niiden yritys- ja loppukäyttäjien välisen kaupallisen suhteen oikeudenmukaisuuteen. Tämä voi puolestaan johtaa sekä yritys- että loppukäyttäjien valinnanvaran nopeaan vähenemiseen potentiaalisesti laajakantoisin seurauksin, minkä vuoksi näiden palvelujen tarjoajat voivat saada niin kutsutun portinvartijan aseman.

19

Unionin lainsäätäjä on huomauttanut tästä, että markkinaprosessit eivät useinkaan pystyneet varmistamaan oikeudenmukaisia taloudellisia tuloksia ydinalustapalveluissa eikä voimassa olevalla unionin lainsäädännöllä voitu vastata tyydyttävällä tavalla potentiaalisesti haitallisiin vaikutuksiin, joita joihinkin ydinalustapalvelujen ominaisuuksiin liittyi. Etenkin vaikka portinvartijoiden toimintaan sovelletaan edelleen SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa, kyseisten määräysten soveltamisala rajoittuu tiettyihin tapauksiin, jotka liittyvät markkinavoimaan, esimerkiksi määräävään markkina-asemaan tietyillä markkinoilla ja kilpailunvastaiseen toimintaan, ja kyseisten määräysten täytäntöönpano tapahtuu jälkikäteen ja edellyttää usein monimutkaisten tosiseikkojen laajamittaista tutkimista tapauskohtaisesti. Unionin lainsäätäjä on todennut, ettei voimassa olevassa unionin lainsäädännössä myöskään otettu huomioon haasteita, joita portinvartijoiden toiminta muodostaa sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta, tai näihin haasteisiin ei voitu puuttua tehokkaasti, koska nämä portinvartijat eivät välttämättä ole kilpailulainsäädännön mukaisesti määräävässä asemassa (ks. vastaavasti digimarkkinasäädöksen johdanto-osan viides perustelukappale). Lisäksi on korostettu, että digimarkkinasäädöksen tavoite täydentää kilpailulainsäädännön mukaista tavoitetta suojella vääristymätöntä kilpailua millä tahansa markkinoilla mutta poikkeaa siitä sikäli, että pyrkimyksenä on varmistaa, että markkinat, joilla toimii portinvartijoita, ovat kilpailullisia ja oikeudenmukaisia nyt ja tulevaisuudessa riippumatta yksittäisen, digimarkkinasäädöksen soveltamisalaan kuuluvan portinvartijan toiminnan tosiasiallisista, mahdollisista tai oletetuista vaikutuksista kilpailuun tietyillä markkinoilla (ks. vastaavasti digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 11 perustelukappale).

20

Lisäksi unionin lainsäätäjä on tuonut esille, että sääntelyratkaisuja oli jo hyväksytty tai esitetty kansallisella tasolla, jotta epäoikeudenmukaisiin käytäntöihin ja digitaalisten palvelujen kilpailullisuuteen voitiin puuttua ainakin joidenkin palvelujen osalta, ja että tämä oli johtanut toisistaan poikkeaviin sääntelyratkaisuihin ja siten sisämarkkinoiden hajanaisuuteen, mikä oli lisännyt riskiä siitä, että vaatimusten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset nousevat keskenään erilaisten kansallisten sääntelyvaatimusten vuoksi (ks. vastaavasti digimarkkinasäädöksen johdanto-osan kuudes perustelukappale).

21

Tätä taustaa vasten unionin lainsäätäjä päätti antaa digimarkkinasäädöksen erityisesti sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edistämiseksi vahvistamalla säännöt, joilla varmistetaan markkinoiden kilpailullisuus ja oikeudenmukaisuus digitaalialalla yleisesti sekä erityisesti portinvartijoiden tarjoamien ydinalustapalvelujen yrityskäyttäjille ja loppukäyttäjille (ks. vastaavasti digimarkkinasäädöksen 1 artiklan 1 kohta ja johdanto-osan seitsemäs perustelukappale).

22

Kuten digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 32 ja 33 perustelukappaleessa todetaan, digitaalialan markkinoiden kilpailullisuuden varmistamisen tavoitteen olisi liityttävä yritysten kykyyn poistaa tehokkaasti markkinoille pääsyn ja laajentumisen esteitä ja haastaa portinvartija tuotteidensa ja palvelujensa ansioilla. Näiden markkinoiden oikeudenmukaisuuden varmistamisen tavoitteella pyritään ehkäisemään yrityskäyttäjien oikeuksien ja velvollisuuksien epätasapainoa tilanteessa, jossa portinvartija saa suhteettoman edun, ja on mahdollista, että portinvartijat yhdysväyläasemansa ja suuremman neuvotteluvoimansa vuoksi harjoittavat toimintaa, joka ei anna muille mahdollisuutta hyödyntää täysimääräisesti omista panoksistaan syntyviä etuja, ja asettaa yksipuolisesti epätasapainoisia ehtoja ydinalustapalvelujensa tai ydinalustapalvelujensa yhteydessä tarjottujen tai niitä tukevien palvelujen käytölle.

23

Tätä varten digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että yritys on nimettävä portinvartijaksi, jos se täyttää seuraavat kolme kumulatiivista edellytystä:

24

Digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti yrityksen katsotaan täyttävän 1 kohdan soveltuvat vaatimukset

25

Digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että ydinalustapalveluja tarjoava yritys voi esittää digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisessa ilmoituksessaan riittävän pätevät perustelut osoittaakseen, että vaikka se täyttää kaikki 2 kohdan mukaiset kynnysarvot, se ei täytä 1 kohdan vaatimuksia niissä poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa asianomainen ydinalustapalvelu toimii.

26

Digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti on niin, että jos komissio katsoo, että ydinalustapalveluja tarjoavan yrityksen ensimmäisen alakohdan mukaisesti esittämät väitteet eivät ole riittävän pätevästi perusteltuja, koska ne eivät selvästi aseta kyseenalaiseksi tämän artiklan 2 kohdassa vahvistettuja olettamia, se voi hylätä nämä väitteet saman artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa määräajassa aloittamatta 17 artiklan 3 kohdassa säädettyä markkinatutkimusta.

27

Jos ydinalustapalveluja tarjoava yritys sitä vastoin esittää tällaiset riittävän pätevät perustelut, jotka asettavat selvästi kyseenalaiseksi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetut olettamat, komissio voi saman määräajan kuluessa aloittaa digimarkkinasäädöksen 17 artiklan 3 kohdassa säädetyn markkinatutkimuksen.

28

On vielä huomautettava, että digimarkkinasäädöksessä säädetään kohdennetusti oikeudellisista velvoitteista, joita portinvartijoiksi nimettyjen yritysten on noudatettava kunkin nimeämispäätöksessä luetellun ydinalustapalvelun osalta. Velvoitteet koskevat erinäisiä käytäntöjä, joiden katsotaan heikentävän kilpailullisuutta ja/tai olevan epäoikeudenmukaisia ottaen huomioon digitaalialan erityispiirteet ja joilla on erityisen kielteinen suora vaikutus yrityskäyttäjiin ja loppukäyttäjiin (ks. vastaavasti digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 31 perustelukappale).

29

Kantaja ei ensinnäkään kiistä nyt käsiteltävässä asiassa sitä, että TikTok on digimarkkinasäädöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdan c alakohdassa ja saman kohdan 7 alakohdassa tarkoitettu verkkoyhteisöpalvelu eikä digimarkkinasäädöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdan d alakohdassa ja kyseisen kohdan 8 alakohdassa tarkoitettu videonjakoalustapalvelu.

30

Toiseksi kantaja ei kiistä digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a–c alakohdassa vahvistettujen kynnysarvojen täyttymistä eikä sitä, että tämän vuoksi ByteDancen katsottiin täyttävän digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan asiaankuuluvat vaatimukset niin, että se voitiin nimetä portinvartijaksi.

31

Ensinnäkään kantaja ei kiistä etenkään riidanalaisessa päätöksessä esitettyä toteamusta, jonka mukaan ByteDancen maailmanlaajuinen markkina-arvo, jonka arvioitiin olleen viimeksi kuluneella tilikaudella [yli 75] ( 1 ) miljardia euroa, ylitti digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun maailmanlaajuista markkina-arvoa koskevan kynnysarvon, eikä se kiistä sitä, että TikTok oli käytettävissä kaikissa unionin jäsenvaltioissa ja että näin ollen myös samassa artiklassa vahvistettu vaatimus, jonka mukaan kyseistä ydinalustapalvelua on tarjottava vähintään kolmessa jäsenvaltiossa, täyttyi niin, että ByteDancella voitiin katsoa olevan merkittävä vaikutus sisämarkkinoihin digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

32

Toiseksi kantaja ei kiistä sitä, että myös digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetut kynnysarvot, jotka olivat vähintään 45 miljoonaa loppukäyttäjää ja vähintään 10000 yrityskäyttäjää, täyttyivät niin, että TikTokin voitiin olettaa olevan digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tärkeä yhdysväylä. Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee nimittäin, että vuonna 2022 TikTokilla oli 125 miljoonaa loppukäyttäjää ja [yli 10 0000] yrityskäyttäjää.

33

Kolmanneksi kantaja ei kiistä myöskään sitä, että digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt kynnysarvot täyttyivät kunakin kolmena viimeksi kuluneena tilikautena ja että siten ByteDancella voitiin olettaa olevan digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukainen vakiintunut ja kestävä asema toiminnassaan tai oli digimarkkina-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti ennakoitavissa, että sillä olisi tällainen asema lähitulevaisuudessa. Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee nimittäin, että TikTokilla oli [yli 45] miljoonaa loppukäyttäjää vuonna 2020, [yli 45] miljoonaa loppukäyttäjää vuonna 2021 ja 125 miljoonaa loppukäyttäjää vuonna 2022 ja että varovaisesti arvioiden samoina vuosina sillä oli yrityskäyttäjiä vähintäänkin [yli 10000], [yli 10000] ja [yli 10000], mikä ylittää digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetut kynnysarvot.

34

Osapuolet ovat sen sijaan erimielisiä siitä kysymyksestä, saattoiko komissio katsoa virhettä tekemättä, että kantajan digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti esittämät perustelut eivät olleet riittävän päteviä niin, että ne olisivat asettaneet digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetut olettamat TikTokin kohdalla selvästi kyseenalaiseksi.

35

Ensimmäisen kanneperusteen eri osia on tarkasteltava nämä seikat huomioon ottaen.

36

Kantaja väittää, että komissio sovelsi riidanalaisessa päätöksessä virheellistä oikeudellista perustetta tutkiessaan perustelut ja todisteet, jotka kantaja oli esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olettamien kumoamiseksi. Se väittää ensinnäkin komission hylänneen osan ”laadullisista” perusteluista ja todisteista ja toiseksi asettaneen näyttökynnyksen liian korkeaksi vaatimalla ”vakuuttavia” todisteita.

37

Kantaja väittää – kuten se täsmensi myös istunnossa – että komissio hylkäsi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 161 perustelukappaleessa virheellisesti tiettyjä ”laadullisia” perusteluja ja todisteita, joita kantaja oli esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olettamien kumoamiseksi. Kantajan mukaan digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleen, jonka nojalla komissio hylkäsi kyseiset perustelut ja todisteet, tulkitseminen siten, että huomioon ei oteta mitään todisteita, joita ei mainita kyseisessä johdanto-osan perustelukappaleessa, on ristiriidassa sekä kyseisen johdanto-osan perustelukappaleen sanamuodon että digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa, jonka mukaan portinvartijaksi luonnehtimisen on täytettävä kyseisen artiklan 1 kohdan vaatimukset ottaen huomioon ”[olosuhteet], joissa asianomainen ydinalustapalvelu toimii”. Kyseisessä johdanto-osan perustelukappaleessa suljetaan nimittäin pois vain taloudellisiin syihin perustuvat perustelut, jotka liittyvät markkinoiden määrittelyyn tai joilla pyritään osoittamaan tehokkuusedut. Sen sijaan siinä ei suljeta pois laadullisia todisteita, jotka liittyvät suoraan edellä mainittujen olettamien, joiden mukaisesti määrälliset kynnysarvot osoittavat portinvartijan aseman, kumoamiseen. Olisi hyödytöntä hyväksyä vain määrällisiä todisteita kyseisten olettamien perusteena olevien, niin ikään määrällisten kynnysarvojen täyttymisen kumoamiseksi.

38

Komissio on kantajan kanssa samaa mieltä siitä, ettei digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaletta voida tulkita siten, että siinä suljetaan pois laadulliset perustelut ja todisteet, mutta näiden perustelujen ja todisteiden on liityttävä suoraan digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olettamien perusteena oleviin määrällisiin kynnysarvoihin, ja kyseisessä johdanto-osan perustelukappaleessa luetellaan vain esimerkkejä tekijöistä, jotka voidaan ottaa huomioon. Komissio tuo kuitenkin esille, ettei se hylännyt riidanalaisessa päätöksessä kantajan esittämiä laadullisia perusteluja tai todisteita merkityksettöminä, vaan se tutki ne samoin kuin se tutki myös kantajan esittämät määrälliset perustelut ja todisteet, edellyttäen, että ne liittyivät suoraan kyseisiin olettamiin. Komission mukaan ainoat perustelut, jotka suljettiin pois siitä syystä, etteivät ne liittyneet suoraan mainittujen olettamien perusteena oleviin määrällisiin kynnysarvoihin, olivat kantajan niin kutsutut ”lisäperustelut”, kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 161 perustelukappaleesta ilmenee.

39

Aluksi on tuotava esille, että kantaja tarkoittaa ensimmäisen väitteen yhteydessä ilmaisulla ”laadulliset perustelut ja todisteet” niitä perusteluja ja todisteita, jotka se esitti hallinnollisen menettelyn aikana digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olettamien kumoamiseksi ja joita ei ollut ilmaistu numeroarvoin.

40

Tältä osin on tuotava esille, että eron tekeminen määrällisten ja laadullisten perustelujen tai todisteiden välillä voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Luonteeltaan laadullisen perustelun tueksi esitetään näet usein numerotietoja. Niiden erottaminen toisistaan voisi siis vaikuttaa keinotekoiselta, samoin kuin se, että merkityksellisinä pidettäisiin vain määrällistä todistetta, vaikka se on esitetty luonteeltaan laadullisen perustelun tueksi.

41

Tämän täsmennyksen jälkeen on tuotava esille, että digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjä portinvartijaksi nimeämistä koskevia vaatimuksia ei ole ilmaistu numeroarvoin. Yrityksen nimeäminen edellyttää, että yrityksellä on oltava merkittävä vaikutus sisämarkkinoihin; sen on tarjottava ydinalustapalvelua, joka on tärkeä yhdysväylä, ja sillä on oltava vakiintunut ja kestävä asema toiminnassaan tai on oltava ennakoitavissa, että sillä on tällainen asema lähitulevaisuudessa.

42

Digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa säädetyt kynnysarvot, joiden nojalla voidaan olettaa, että kyseisen artiklan 1 kohdan vaatimukset täyttyvät, ovat olennaisilta osin määrällisiä.

43

Olettamat ovat kuitenkin kumottavissa. Digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa annetaan nimittäin asianomaiselle yritykselle mahdollisuus esittää riittävän päteviä perusteluja sen osoittamiseksi, että vaikka se täyttää kaikki kyseisen artiklan 2 kohdan mukaiset määrälliset kynnysarvot, se ei täytä kyseisen artiklan 1 kohdan vaatimuksia niissä poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa asianomainen ydinalustapalvelu toimii. Jos nämä perustelut eivät ole riittävän päteviä, koska ne eivät selvästi aseta mainittuja olettamia kyseenalaiseksi, komissio voi hylätä ne aloittamatta digimarkkinasäädöksen 17 artiklan 3 kohdassa säädettyä markkinatutkimusta.

44

Digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan sanamuoto ei siis anna miltään osin komissiolle mahdollisuutta sulkea suoralta kädeltä pois yrityksen esittämiä perusteluja tai todisteita merkityksettöminä sillä perusteella, ettei niitä ole ilmaistu numeroarvoin.

45

Tältä osin digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleessa täsmennetään erityisesti, että ”komission olisi [digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla] esitettyjä todisteita ja perusteluja koskevassa arvioinnissaan otettava huomioon ainoastaan ne tekijät, jotka liittyvät suoraan määrällisiin perusteisiin eli siihen, mikä vaikutus ydinalustapalveluja tarjoavalla yrityksellä on sisämarkkinoihin tulojen tai markkina-arvon lisäksi, kuten sen koko absoluuttisesti ilmaistuna, ja mikä on niiden jäsenvaltioiden lukumäärä, joissa yrityksellä on toimintaa; miten paljon varsinaisten yrityskäyttäjien ja loppukäyttäjien lukumäärä ylittää kynnysarvot ja miten tärkeä yrityksen ydinalustapalvelu on ottaen huomioon asianomaisen ydinalustapalvelun toiminnan kokonaislaajuus; ja niiden vuosien lukumäärä, jolloin kynnysarvot ovat täyttyneet.” Lisäksi samassa johdanto-osan perustelukappaleessa todetaan, että ”kaikki taloudellisiin syihin perustuvat perustelut, jotka liittyvät markkinoiden määrittelyyn tai joilla pyritään osoittamaan ydinalustapalveluja tarjoavan yrityksen tietyntyyppisestä toiminnasta johtuvat tehokkuusedut, olisi hylättävä, koska niillä ei ole merkitystä portinvartijaksi nimeämisen kannalta.”

46

Digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleesta ilmenee, että ainoat perustelut ja todisteet, jotka unionin lainsäätäjä on päättänyt sulkea pois nimenomaisesti merkityksettöminä, ovat ne, jotka perustuvat taloudellisiin syihin ja liittyvät markkinoiden määrittelyyn tai joilla pyritään osoittamaan tehokkuusedut.

47

Digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleesta ilmenee niin ikään, että perustelut ja todisteet voidaan ottaa huomioon vain, jos ne ”liittyvät suoraan määrällisiin perusteisiin”, ja että käsitteellä ”määrälliset perusteet” tarkoitetaan digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettuja määrällisiä kynnysarvoja. Tämä suoraa liittymää koskeva vaatimus ei merkitse kuitenkaan sitä, että perustelu tai todiste olisi suljettava lähtökohtaisesti pois merkityksettömänä pelkästään sillä perusteella, ettei sitä ole ilmaistu numeroarvoin. Tällainen perustelu tai todiste voi nimittäin asianomaisissa olosuhteissa liittyä suoraan kyseisiin määrällisiin kynnysarvoihin, joten se on otettava huomioon tutkittaessa perusteluja ja todisteita, jotka on esitetty kyseisessä säädöksessä vahvistettujen olettamien kumoamiseksi. Vastaavalla tavalla luonteeltaan määrällinen perustelu tai todiste ei asianomaisissa olosuhteissa välttämättä liity suoraan kyseisiin määrällisiin kynnysarvoihin, jolloin sitä ei pitäisi ottaa huomioon kyseisessä tarkastelussa.

48

Tämän perusteella digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleessa ei suljeta lähtökohtaisesti pois merkityksettöminä niitä perusteluja tai todisteita, joita ei ole ilmaistu numeroarvoin, kunhan ne liittyvät suoraan yhteen tai useampaan digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettuun olettamaan, jotka on ilmaistu määrällisinä kynnysarvoina.

49

On täsmennettävä niin ikään, että digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleessa ei luetella tyhjentävästi tekijöitä, jotka voidaan ottaa huomioon.

50

Vaikka kyseinen luettelo aloitetaan ilmaisulla ”eli”, osa luettelossa mainituista tekijöistä selitetään näet esimerkkien avulla (”kuten”). Lisäksi ainoa digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleessa mainittu tekijä, joka liittyy digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseen, on ”niiden vuosien lukumäärä, jolloin [yrityskäyttäjien ja loppukäyttäjien lukumäärää koskevat] kynnysarvot ovat täyttyneet”. Tämä tekijä on olennaisilta osin päällekkäinen kyseisen olettaman perusteena olevan kynnysarvon kanssa. Jos kyseinen tekijä olisi ainoa mainitun olettaman kumoamiseksi hyväksyttävä tekijä, olettamasta tulisi tällöin tosiasiallisesti kumoamaton, mikä olisi vastoin digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohtaa. Sitä paitsi viimeksi mainitussa artiklassa ei luetella myöskään tyhjentävästi tekijöitä, jotka voidaan esittää tässä tarkoituksessa, vaan siinä vain viitataan ”[olosuhteisiin], joissa asianomainen ydinalustapalvelu toimii”.

51

On siis todettava, että digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohtaa, luettuna digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleen valossa, on tulkittava siten, että sen nojalla asianomainen yritys voi esittää digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olettamien kumoamiseksi perusteluja ja todisteita riippumatta siitä, onko nämä perustelut ja todisteet ilmastu numeroarvoin vai ei, kunhan ne liittyvät suoraan yhteen tai useampaan kyseisistä olettamista.

52

Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja arvostelee komissiota siitä – kuten kantaja on täsmentänyt istunnossa – että komissio hylkäsi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 161 perustelukappaleessa kantajan lisäperustelut siitä syystä, etteivät ne liittyneet suoraan digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettuihin määrällisiin kynnysarvoihin.

53

Komissio vahvistaa puolestaan todenneensa riidanalaisessa päätöksessä, että kaikki perustelut ja todisteet, jotka kantaja oli esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olettamien kumoamiseksi, myös luonteeltaan laadulliset perustelut ja todisteet, liittyivät suoraan kyseisiin olettamiin, ja että se oli hylännyt ne muista syistä, lukuun ottamatta kantajan lisäperusteluja, jotka se oli hylännyt riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 161 perustelukappaleessa siitä syystä, etteivät ne liittyneet suoraan kyseisiin olettamiin.

54

Tältä osin on todettava, että komissio tutki kantajan lisäperustelut vasta tutkittuaan ensin ne perustelut ja todisteet, jotka kantaja oli esittänyt kunkin, digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseksi.

55

Näissä olosuhteissa on selvitettävä, saattoiko komissio hylätä virhettä tekemättä kantajan esittämät lisäperustelut siitä syystä, etteivät ne liittyneet suoraan mainittuihin olettamiin, tutkimalla nuo lisäperustelut samassa järjestyksessä kuin riidanlaisessa päätöksessä. Tämä kysymys tutkitaan siis sen jälkeen, kun on ensin tutkittu kantajan perustelut, jotka koskevat digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa vahvistettuja olettamia.

56

Näin ollen ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan ensimmäisen väitteen ratkaisu riippuu siitä, ovatko kantajan esittämät perustelut, jotka koskevat riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 161 perustelukappaletta ja joita tarkastellaan jäljempänä tämän tuomion 321–328 kohdassa, asianmukaiset.

57

Kantaja arvostelee komissiota siitä, että komissio edellytti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 126 perustelukappaleessa korkeampaa näyttökynnystä kuin mitä digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdassa vaaditaan, kun komissio katsoi, että kantajan oli esitettävä vakuuttavia todisteita digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseksi. Muissa tällä alalla annetuissa päätöksissä komissio on erottanut toisistaan yhtäältä perustelut, joilla digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetut olettamat asetetaan selvästi kyseenalaiseksi ja joiden perusteella markkinatutkimus on aloitettava, ja toisaalta perustelut, jotka osoittavat ”tyhjentävästi ja yksiselitteisesti”, etteivät digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdassa luetellut vaatimukset täyty. Kantaja huomauttaa vielä, että epäilyjen tai prima facie ‑viitteiden pitäisi riittää digimarkkinasäädöksen 17 artiklan 3 kohdassa säädetyn markkinatutkimuksen aloittamiseen, kun on selvitettävä, täyttääkö asianomainen yritys kyseiset vaatimukset.

58

Komissio kiistää kantajan väitteet. Komissio väittää, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 126 perustelukappaleessa oleva toteamus, jonka mukaan asianomaisen yrityksen on esitettävä vakuuttavia todisteita, ei aseta näyttökynnystä digimarkkinasäädöksessä säädettyä korkeammalle. Komission mukaan pelkkä termin ”vakuuttava” käyttö ei osoita sovellettavaa näyttökynnystä, sillä näyttökynnyksen tasosta riippumatta päätelmien tekeminen jokin todisteen perusteella edellyttää, että kyseinen todiste on vakuuttava. Komissio lisää, että ero digimarkkinasäädöksen 17 artiklan 3 kohdassa säädetyn markkinatutkimuksen aloittamiseksi vaaditun näyttökynnyksen ja digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olettamien kumotuiksi katsomiseksi vaaditun näyttökynnyksen välillä on merkityksetön nyt käsiteltävässä asiassa, sillä kantajan perustelut eivät ole yltäneet kummankaan näyttökynnyksen tasolle.

59

Digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleen mukaan ”todistustaakka siitä, että [kyseisen säädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen] määrällisten kynnysarvojen täyttymisestä johtuvaa olettamaa ei pitäisi soveltaa, olisi oltava kyseessä olevalla yrityksellä”.

60

Digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olettamien kumoamiseksi edellytetystä näyttökynnyksestä säädetään saman artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, että asianomainen yritys voi esittää riittävän pätevät perustelut osoittaakseen, että vaikka se täyttää kaikki kyseisen artiklan 2 kohdan mukaiset kynnysarvot, se ei täytä poikkeuksellisesti kyseisen artiklan 1 kohdan vaatimuksia. Lisäksi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädetään, että jos komissio katsoo, että asianomaisen yrityksen esittämät väitteet eivät ole riittävän pätevästi perusteltuja, koska ne eivät selvästi aseta kyseenalaiseksi edellä mainittuja olettamia, se voi hylätä nämä väitteet markkinatutkimusta aloittamatta, ja jos asianomainen yritys esittää riittävän pätevät perustelut, jotka asettavat selvästi kyseenalaiseksi edellä mainitut olettamat, komissio voi aloittaa markkinatutkimuksen.

61

Unionin lainsäätäjä on siis määrittänyt itse näyttökynnyksen, jota digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olettamien asettaminen kyseenalaiseksi edellyttää, vaatimalla asianomaista yritystä, jolla on todistustaakka, esittämään riittävän päteviä perusteluja, jotka asettavat kyseiset olettamat selvästi kyseenalaiseksi.

62

Nyt käsiteltävässä asiassa ainoa kantajan mainitsema riidanalaisen päätöksen johdanto-osan perustelukappale, jossa komissio on kantajan mukaan edellyttänyt korkeampaa näyttökynnystä kuin se, jollaiseksi se digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdassa määritellään, on kyseisen päätöksen johdanto-osan 126 perustelukappale. On tuotava niin ikään esille, että komissio huomautti kyseisessä johdanto-osan perustelukappaleessa tutkiessaan perustelut, jotka oli esitetty digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseksi, että asianomaisen yrityksen oli esitettävä ”vakuuttavaa näyttöä”, joka osoittaa, että vaikka sen ydinalustapalvelu ylittää huomattavalla tavalla viimeksi mainitussa säännöksessä vahvistetut kynnysarvot, kyseinen ydinalustapalvelu ei ole digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tärkeä yhdysväylä, ja että kyseisen päätöksen johdanto-osan 127–154 perustelukappaleessa esitetyistä syistä kantaja ei ollut esittänyt tällaista näyttöä.

63

Tältä osin on todettava ensinnäkin, että komissio tutki riidanalaisen päätöksen 5.1.3.2.2 kohdassa perustelut ja todisteet, jotka kantaja oli esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseksi. Komissio toi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 125 perustelukappaleessa esille, että perustelut, jotka kantaja oli esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, ”eivät [olleet] riittävän päteviä niin, että ne olisivat asettaneet selvästi kyseenalaiseksi [digimarkkinasäädöksen] 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetun olettaman”. Tutkiessaan kantajan esittämät perustelut ja todisteet komissio toi lisäksi esille, etteivät ne asettaneet tai olleet riittäviä asettamaan kyseistä olettamaa ”selvästi kyseenalaiseksi” (ks. kyseisen päätöksen johdanto-osan 129, 134 ja 143 perustelukappale).

64

Lisäksi komissio totesi riidanalaisen päätöksen 5.1.3.2.5 kohdassa esitetyssä päätelmässä, joka koski digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettuja olettamia, etteivät perustelut, jotka kantaja oli esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, ”[olleet] riittävän päteviä niin, että ne olisivat asettaneet [digimarkkinasäädöksen] 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetut olettamat” selvästi kyseenalaiseksi, joten kyseiset perustelut oli hylättävä aloittamatta markkinatutkimusta digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

65

Tämän perusteella komissio on tutkiessaan perustelut ja todisteet, jotka kantaja oli esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseksi, ilmoittanut soveltaneensa edellä tämän tuomion 60 kohdassa kuvattua, digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdassa säädettyä näyttökynnystä.

66

Komissio mainitsee vaatimuksen, joka koskee vakuuttavien todisteiden esittämistä digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseksi, vain kerran riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 126 perustelukappaleessa, joten kyse on kertaluonteisesta maininnasta. Lisäksi on niin, että vaikka kyseistä mainintaa olisi tulkittava siten, että kantajan on esitettävä näyttöä, joka kumoaa lopullisesti kyseisen olettaman, kuten kantaja väittää, tällainen vaatimus ei vastaa digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti edellytettyä näyttökynnystä. Nyt käsiteltävässä asiassa mikään riidanalaisessa päätöksessä ei kokonaisuutena tarkastellen kuitenkaan viittaa siihen, että komissio olisi vaatinut termiä ”vakuuttava” käyttämällä sellaisten todisteiden esittämistä, jotka kumoavat kyseisen olettaman lopullisesti.

67

Joka tapauksessa ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan yhteydessä tutkitaan, onko näyttökynnys, jota komissio todellisuudessa sovelsi tutkiessaan perustelut ja todisteet, jotka kantaja oli esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseksi, digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdassa säädetyn näyttökynnyksen mukainen, riippumatta siitä tavasta, jolla komissio on kuvannut vaadittua näyttökynnystä riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 126 perustelukappaleessa.

68

Toiseksi on hylättävä kantajan perustelu, jonka mukaan muissa tällä alalla annetuissa päätöksissä komissio on erottanut toisistaan yhtäältä perustelut, joilla asetetaan digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetut olettamat selvästi kyseenalaiseksi ja joiden perusteella markkinatutkimus on aloitettava, ja toisaalta perustelut, jotka osoittavat ”tyhjentävästi ja yksiselitteisesti”, etteivät digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdassa luetellut vaatimukset täyty, minkä perustella komissio voi todeta kyseisten olettamien olevan kumottu, ilman että markkinatutkimuksen aloittaminen on tarpeen. Kantaja ei näet väitä komission hylänneen riidanalaisessa päätöksessä kantajan perustelut siitä syystä, etteivät ne osoittaneet ”tyhjentävästi ja yksiselitteisesti”, etteivät kyseiset vaatimukset täyttyneet, joten kantajan argumentointi on tehotonta. Lisäksi on joka tapauksessa muistettava, että komission on suoritettava kunkin tapauksen erityispiirteiden yksilöllinen analyysi, eivätkä muita taloudellisia toimijoita tai muita ydinalustapalveluja koskevat aikaisemmat päätökset sido sitä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 14.9.2022, SŽ – Tovorni promet v. komissio, T‑575/20, ei julkaistu, EU:T:2022:551, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

69

Kolmanneksi kantajan perustelu, jonka mukaan digimarkkinasäädöksessä asianomaiselta yritykseltä edellytetty näyttökynnys asettuu siihen, että yrityksen on osoitettava, että olemassa on epäilyjä tai prima facie ‑viitteitä, minkä täytyy olla riittävää digimarkkinasäädöksen 17 artiklan 3 kohdassa säädetyn markkinatutkimuksen aloittamiseksi, ei voi menestyä.

70

Tällainen näyttökynnys ei nimittäin vastaa digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan kolmannessa alakohdassa säädettyä näyttökynnystä, jonka mukaisesti markkinatutkimus voidaan aloittaa, jos kyseisen yrityksen perustelut ovat riittävän pätevät niin, että ne poikkeuksellisissa olosuhteissa asettavat selvästi kyseenalaiseksi kyseisen säädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetut olettamat.

71

Tältä osin on todettava, että digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohtaan sisältyvistä ilmaisuista ”poikkeuksellisissa olosuhteissa” ja ”selvästi” ilmenee täysin yksiselitteisesti, että kyseiseltä yritykseltä vaadittu näyttökynnys on korkea, sillä yrityksen esittämien perustelujen on osoitettava erittäin uskottavalla tavalla, että digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetut olettamat on asetettu kyseenalaiseksi. Kantajan esittämä näyttökynnys eli pelkkien epäilyjen tai prima facie ‑viitteiden olemassaolon osoittaminen alittaa digimarkkinasäädöksessä edellytetyn näyttökynnyksen.

72

Jollei sen näyttökynnyksen tarkastelusta, jota komissio sovelsi todellisuudessa tutkiessaan perustelut ja todisteet, jotka kantaja oli esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseksi, muuta ilmene, on kantajan väitteet, joka koskevat kyseisessä säännöksessä vahvistetun olettaman kyseenalaiseksi asettamiseen sovellettavaa näyttökynnystä, näin ollen hylättävä.

73

Kantaja väittää, että komissio rikkoi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 3 artiklan 5 kohtaa riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 120–124 perustelukappaleessa, kun se hylkäsi kantajan perustelut, joilla osoitettiin, ettei ByteDancella ollut merkittävää vaikutusta sisämarkkinoihin. Kuten kantaja on selvittänyt istunnossa, se ei arvostele komissiota siitä, että tämä jätti tutkimatta tietyt perustelut ja todisteet, jotka kantaja oli esittänyt hallinnollisen menettelyn aikana, vaan siitä, komissio tutki kyseiset perustelut ja todisteet näissä johdanto-osan perustelukappaleissa pintapuolisesti ja virheellisesti. Kantaja väittää lähinnä, ettei ByteDancella ollut merkittävää vaikutusta sisämarkkinoihin digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, minkä osoittavat se, että ByteDancen liikevaihto unionissa oli pientä; se, että TikTok oli ollut unionissa markkinoille tuontinsa jälkeen [luottamuksellinen], ja se, että ByteDancen maailmanlaajuinen markkina-arvo johtui pääosin sen toiminnasta Kiinassa, joten kyseinen markkina-arvo ei ilmentänyt ByteDancen vaikutusta sisämarkkinoihin.

74

Komissio kiistää kantajan väitteet ja toistaa olennaisin osin perusteet, jotka sisältyvät riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 120–124 perustelukappaleeseen, joiden sisältö käydään läpi seuraavaksi.

75

Komissio toi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 120 perustelukappaleessa esille, että perustelut, jotka kantaja oli esittänyt ilmoituksessa digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, eivät olleet riittävän päteviä niin, että ne olisivat asettaneet digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun olettaman selvästi kyseenalaiseksi.

76

Ensinnäkin komissio katsoi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 121 perustelukappaleessa, ettei sillä, että ByteDancen tulot unionissa alittivat unionissa toteutunutta liikevaihtoa koskevan kynnysarvon, ollut merkitystä, koska maailmanlaajuista markkina-arvoa koskeva kynnysarvo täyttyi ja koska nämä kaksi kynnysarvoa olivat keskenään vaihtoehtoiset.

77

Toiseksi komissio huomautti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 122 perustelukappaleessa erityisesti, että kantajan perustelut, jotka koskivat ByteDancen unionissa saamien mainostulojen alkuperää, olivat niin ikään merkityksettömiä, koska ByteDance täytti maailmanlaajuista markkina-arvoa koskevan kynnysarvon.

78

Kolmanneksi komissio katsoi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 123 perustelukappaleessa, että se, että TikTokilla on [luottamuksellinen] unionissa, ei aseta sellaisenaan selvästi kyseenalaiseksi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettua olettamaa, koska ByteDancella oli huomattavasti potentiaalia muuntaa käyttäjänsä rahaksi unionissa lähitulevaisuudessa, kun huomioon otetaan sen maailmanlaajuinen käypä markkina-arvo ja TikTokin käyttäjien määrä unionissa, jotka ylittivät huomattavalla tavalla digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa vahvistetut näitä koskevat kynnysarvot.

79

Neljänneksi komissio hylkäsi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 124 perustelukappaleessa merkityksettömänä kantajan perustelun, jonka mukaan ByteDancen maailmanlaajuinen käypä markkina-arvo ei osoittanut ByteDancen kykyä muuntaa TikTokin käyttäjät rahaksi unionissa, koska kyseinen markkina-arvo johtui sen toiminnasta Kiinassa, yhtäältä sillä perusteella, että digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa viitataan asianomaisen yrityksen maailmanlaajuiseen käypään markkina-arvoon kokonaisuutena eikä tietyllä maantieteellisellä alueella, ja toisaalta sillä perusteella, että kyseisellä säännöksellä pyritään ilmentämään asianomaisen yrityksen rahoituskapasiteettia, mukaan lukien niiden pääsy rahoitusmarkkinoille ja niiden kyky esimerkiksi ostaa samankaltaisia palveluja tarjoavia muita innovatiivisia yrityksiä.

80

Ensimmäiseksi on tutkittava kantajan perustelu, jonka mukaan komissio on katsonut riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 121 perustelukappaleessa virheellisesti, ettei sillä, että ByteDancen tulot unionissa alittivat unionissa toteutunutta liikevaihtoa koskevan kynnysarvon, ollut merkitystä pyrittäessä osoittamaan, ettei ByteDancella ollut merkittävää vaikutusta sisämarkkinoihin digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

81

Tässä yhteydessä on muistettava, että digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti yritys voidaan nimetä portinvartijaksi vain, jos sillä on merkittävä vaikutus sisämarkkinoihin.

82

Digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti näin voidaan olettaa olevan, jos jompikumpi kahdesta vaihtoehtoisesta kynnysarvosta täyttyy. Ensimmäinen kynnysarvo koskee asianomaisen yrityksen unionissa toteutunutta vuotuista liikevaihtoa, jonka on pitänyt olla vähintään 7,5 miljardia euroa kunakin kolmena viimeksi kuluneena tilikautena. Toinen kynnysarvo koskee yrityksen keskimääräistä pörssiarvoa tai vastaavaa käypää markkina-arvoa, jonka on pitänyt olla vähintään 75 miljardia euroa viimeksi kuluneen tilikauden aikana. Kummassakin tapauksessa on välttämätöntä, että kyseinen yritys tarjoaa asianomaista ydinalustapalvelua vähintään kolmessa jäsenvaltiossa.

83

Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja ei kiistä sitä, että ByteDance täytti maailmanlaajuista markkina-arvoa koskevan kynnysarvon ja että siten sillä voitiin katsoa olevan merkittävä vaikutus sisämarkkinoihin.

84

Myöskään sitä, että kantaja ei sen sijaan täytä unionissa toteutunutta liikevaihtoa koskevaa kynnysarvoa, ei kiistetä. Kyseessä olevan ajanjakson aikana ByteDancen toteutunut liikevaihto unionissa on näet kasvanut [alle 7,5 miljardista] eurosta vuonna 2020 [alle 7,5 miljardiin] euroon vuonna 2021 ja sitten [alle 7,5 miljardiin] euroon vuonna 2022, joten se alittaa kyseisen kynnysarvon.

85

Tältä osin on korostettava aluksi, ettei se, ettei unionissa toteutunutta liikevaihtoa koskeva kynnysarvo täyttynyt kunakin kolmena viimeksi kuluneena tilikautena, ole yksin riittävää niin, että se voisi asettaa digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun olettaman selvästi kyseenalaiseksi, koska toinen vaihtoehtoinen kynnysarvo täyttyi käsiteltävässä asiassa, kuten edellä tämän tuomion 83 kohdassa tuodaan esille, joten kyseistä olettamaa voitiin soveltaa. Muussa tapauksessa nämä kaksi kynnysarvoa olisivat tosiasiallisesti kumulatiivisia, mikä on vastoin kyseisen säännöksen yksiselitteistä sanamuotoa.

86

Digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa mainittujen kahden kynnysarvon vaihtoehtoisuus ei kuitenkaan tee niistä ensimmäistä merkityksettömäksi tutkittaessa, asettaako tämä seikka yhdessä muiden riittävän pätevien perustelujen kanssa kyseisen olettaman selvästi kyseenalaiseksi.

87

Digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 17 perustelukappaleesta ilmenee nimittäin, että unionissa toteutunut suuri liikevaihto yhdessä digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun, asianomaisen ydinalustapalvelun käyttäjämäärän kanssa on merkkinä suhteellisen vahvasta kyvystä muuntaa nämä käyttäjät rahaksi, ja suuri pörssiarvo eli suuri maailmanlaajuinen käypä markkina-arvo yhdistettynä samaan käyttäjämäärään ilmentää merkittävää potentiaalia muuntaa nämä käyttäjät rahaksi lähitulevaisuudessa. Markkina-arvon perusteella voidaan myös ennakoida asianomaisten yritysten tulevaa asemaa ja vaikutusta sisämarkkinoihin huolimatta siitä, että nykyinen liikevaihto voi olla suhteellisen alhainen.

88

Kyseiset kaksi kynnysarvoa ilmentävät siis eri tilanteita, jotka ovat kuitenkin lähellä toisiaan. Unionissa toteutunut suuri liikevaihto osoittaa, että asianomaisella yrityksellä on jo kyky muuntaa käyttäjänsä rahaksi sisämarkkinoilla, kun taas suuri pörssiarvo eli suuri maailmanlaajuinen käypä markkina-arvo on pikemmin merkkinä siitä, että asianomaisella yrityksellä on potentiaalia muuntaa käyttäjänsä rahaksi sisämarkkinoilla lähitulevaisuudessa.

89

Lisäksi unionin lainsäätäjä on valinnut asianomaisen yrityksen unionissa toteutuneen liikevaihdon nimenomaisesti osoittamaan kyseisellä yrityksellä olevan vaikutuksen sisämarkkinoihin, kuten digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdasta ja johdanto-osan 17 perustelukappaleesta ilmenee.

90

Ei siis ole poissuljettua, että asianomainen yritys voisi osoittaa useiden riittävän pätevien perustelujen, kuten unionissa toteutuneen liikevaihdon pienuuden, avulla, että sen toiminta sisämarkkinoilla on vähäistä, vaikka sen maailmanlaajuinen markkina-arvo ylittää digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun kynnysarvon, niin ettei kyseinen markkina-arvo ilmennä niissä olosuhteissa, joissa asianomaista ydinalustapalvelua tarjotaan, potentiaalia muuntaa käyttäjät rahaksi unionissa lähitulevaisuudessa, eikä asianomaisella yrityksellä näin ollen ole merkittävää vaikutusta sisämarkkinoihin digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

91

Lisäksi toteamus, jonka komissio esitti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 121 perustelukappaleen viimeisessä virkkeessä ja jonka mukaan ByteDancen tulojen taso unionissa ei ollut tekijä, joka olisi liittynyt sillä olevaan sisämarkkinoihin kohdistuvaan vaikutukseen ”tulojen tai markkina-arvon lisäksi” digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleessa todetun mukaisesti, on hylättävä. Yhtäältä viimeksi mainitussa johdanto-osan perustelukappaleessa olevalla täsmennyksellä ”tulojen tai markkina-arvon lisäksi” ainoastaan selvennetään nimittäin sitä, että koska nämä kaksi tekijää otetaan jo huomioon digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan yhteydessä, asianomainen yritys voi esittää kyseisessä säädöksessä vahvistetun olettaman kumoamiseksi lisäksi muitakin todisteita, jotka liittyvät sen sisämarkkinoihin kohdistuvaan vaikutukseen. Toisaalta, kuten edellä tämän tuomion 89 kohdassa tuodaan esille, unionissa toteutunut liikevaihto mainitaan selvästi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja johdanto-osan 17 perustelukappaleessa yhtenä merkityksellisenä perusteena arvioitaessa asianomaisella yrityksellä olevaa vaikutusta sisämarkkinoihin.

92

Siten komissio teki oikeudellisen virheen, kun se hylkäsi merkityksettömänä kantajan perustelun, joka koski ByteDancen unionissa toteutunutta liikevaihtoa kolmena viimeksi kuluneena tilikautena. Tämän virheen vaikutus riidanalaisen päätöksen laillisuuteen tutkitaan jäljempänä tämän tuomion 111–117 kohdassa.

93

Toiseksi kantaja arvostelee komissiota siitä, että tämä hylkäsi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 122 perustelukappaleessa merkityksettöminä kantajan perustelut, jotka koskivat yhtäältä niiden yrityskäyttäjien pientä määrää, joiden mainosmenot TikTokissa olivat merkittävät, ja toisaalta ”asiaankuuluvien maiden” pientä määrää.

94

Tältä osin on tuotava esille ensinnäkin, ettei komissio ottanut riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 122 perustelukappaleessa kantaa kantajan perusteluun, jonka mukaan pienellä määrällä yrityskäyttäjiä on merkittävät mainosmenot TikTokissa, ja tämä johtuu siitä, ettei kyseistä perustelua ollut esitetty ilmoituksessa digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseksi. Näin ollen kantajan väite perustuu kyseisen päätöksen virheelliseen tulkintaan ja on tämän vuoksi hylättävä.

95

Toiseksi komissio otti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 122 perustelukappaleessa kantaa perusteluun, jonka kantaja oli esittänyt ilmoituksessa digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseksi ja jonka mukaan TikTok sai huomattavia mainostuloja vain [luottamuksellinen] jäsenvaltiossa, eli [luottamuksellinen].

96

Tältä osin on riittävää todeta, ettei kantaja ole esittänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa yhtään konkreettista perustelua, jolla se olisi pyrkinyt riitauttamaan nimenomaisesti sen, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 122 perustelukappaleessa pidetään merkityksettömänä sitä, että TikTok sai huomattavia mainostuloja vain [luottamuksellinen] jäsenvaltiossa. Sitä paitsi ilmoituksesta ilmenee, että TikTok sai mainostuloja [luottamuksellinen] jäsenvaltiossa. Kantaja ei selitä, miten se seikka, että valtaosa mainostuloista oli peräisin tietyistä, asukasmäärältään suurimmista jäsenvaltioista, voisi vaikuttaa jollakin tavalla digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun sisämarkkinoihin kohdistuvan kantajan vaikutuksen tutkimiseen.

97

Kolmanneksi kantaja väittää komission katsoneen riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 123 perustelukappaleessa virheellisesti, että kantajan perustelu, jonka mukaan ByteDance oli [luottamuksellinen] unionissa markkinoille tulostaan lähtien, ei asettanut selvästi kyseenalaiseksi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettua olettamaa.

98

Tältä osin on tuotava esille, kuten kantaja selvittää kirjelmissään, että TikTok-alusta tuotiin unionissa markkinoille nykyisessä versiossaan vuoden 2018 elokuussa ja että riidanalaisen päätöksen antamisen aikaan se oli vielä varhaisessa rahaksi muuntamisen vaiheessa unionissa. Siitä lähtien, kun TikTok tuotiin unionin markkinoille, ByteDance on siis investoinut lisää kyseiseen alustaan houkutellakseen enemmän käyttäjiä ja mainostajia erityisesti kannustamalla sisällönluojia tuottamaan sisältöä TikTokiin.

99

Näin ollen se, että ByteDancella saattoi olla [luottamuksellinen] ensimmäisinä vuosina sisämarkkinoille tulonsa jälkeen, ei aseta itsessään selvästi kyseenalaiseksi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettua olettamaa, koska – kuten komissio toi perustellusti esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 123 perustelukappaleessa – useat muut merkitykselliset tekijät osoittivat yhdessä tarkasteltuina, että ByteDancella oli huomattavasti potentiaalia muuntaa TikTokin käyttäjät rahaksi unionissa lähitulevaisuudessa.

100

Digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettujen kynnysarvojen ylittymisen taso – varsinaisesti ByteDancen erityisen suuri maailmanlaajuinen käypä markkina-arvo, joka oli [yli 75] miljardia euroa ja ylittää kirkkaasti edellä mainitussa säännöksessä säädetyn 75 miljardin euron kynnysarvon, samoin kuin TikTokin loppukäyttäjien ja yrityskäyttäjien suuri määrä unionissa eli 125 miljoonaa loppukäyttäjää ja [yli 10000] yrityskäyttäjää vuonna 2022, mikä on ylittänyt niin ikään erittäin kirkkaasti kolmena viimeksi kuluneena tilikautena digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetut kynnysarvot, jotka ovat vähintään 45 miljoonaa loppukäyttäjää ja 10000 yrityskäyttäjää, osoittavat näin ollen, että ByteDancella on huomattavasti potentiaalia muuntaa sen käyttäjät rahaksi unionissa lähitulevaisuudessa, vaikka sen asema oli [luottamuksellinen] sen unionin markkinoille tulon alkuvaiheessa, ja että siten sillä on merkittävä vaikutus sisämarkkinoihin.

101

Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 123 perustelukappaletta koskevat kantajan väitteet on näin ollen hylättävä perusteettomina.

102

Kantaja väittää neljänneksi komission hylänneen virheellisesti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 124 perustelukappaleessa kantajan perustelun, jonka mukaan ByteDancen maailmanlaajuinen käypä markkina-arvo ei ollut merkkinä ByteDancen kyvystä muuntaa TikTokin käyttäjät unionissa rahaksi, koska kyseinen arvo johtui pääosin ByteDancen toiminnasta Kiinassa, eikä tällä toiminnalla ollut kuitenkaan mitään yhteyttä ByteDancen toimintaan sisämarkkinoilla.

103

Komissio hylkäsi kyseisen perustelun merkityksettömänä sillä perusteella, että maailmanlaajuista markkina-arvoa koskevaa kynnysarvoa sovellettiin asianomaiseen yritykseen kokonaisuutena tarkastellen eikä suhteessa tiettyyn maantieteelliseen alueeseen. Lisäksi kyseinen perustelu on komission mukaan vastoin digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun olettaman taustalla olevaa tavoitetta, joka on – kuten digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 17 perustelukappaleesta ilmenee – asianomaisen yrityksen rahoituskapasiteetin ilmentäminen, mukaan lukien sen pääsy rahoitusmarkkinoille ja tähän perustuva kyky esimerkiksi ostaa samankaltaisia palveluja tarjoavia muita innovatiivisia yrityksiä.

104

Tältä osin on tuotava esille, että markkina-arvoa koskeva peruste tarkoittaa kyseessä olevan yrityksen käypää markkina-arvoa maailmanlaajuisesti tekemättä mitään eroa kyseisen arvon maantieteellisen alkuperän perusteella. Komissio katsoi siis perustellusti, ettei sillä, että ByteDancen käypä markkina-arvo johtui pääosin sen toiminnasta Kiinassa, ollut merkitystä.

105

Alkuun on todettava, kuten kantaja väittää, etteivät se, että ByteDancen maailmanlaajuinen käypä markkina-arvo johtui pääosin sen toiminnasta Kiinassa, eikä se, etteivät sen ”aasialaiset palvelut” olleet saatavilla unionissa ja että osa kyseisistä palveluista oli epäonnistunut unionissa, vaikuttaneet ByteDancen kykyyn käyttää Kiinassa tai muualla maailmassa syntynyttä arvoa asemansa vahvistamiseen unionissa.

106

Sitten on todettava, että toisin kuin kantaja väittää, komissiolla ei ollut velvollisuutta arvioida erityisesti sitä, olivatko ByteDancen ”aasialaiset palvelut” ristiriidassa unionissa vallitsevien kulttuuristen esteiden ja sääntelyesteiden kanssa. Kantajalla on näet todistustaakka, ja sen tehtävänä oli osoittaa, että asia oli näin ja että tällaisten kulttuuristen esteiden ja sääntelyesteiden vuoksi ByteDance ei voinut saada sisämarkkinoilla etua maailmanlaajuisesta käyvästä markkina-arvostaan.

107

Kantaja ei ole esittänyt tällaisia todisteita. Etenkin riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 74, 79 ja 98 perustelukappaleesta ilmenee päinvastoin, että TikTok on kasvanut hyvin nopeasti sen jälkeen, kun se tuotiin unionin markkinoille, minkä osoittaa unionissa toteutunut ByteDancen liikevaihto, joka kasvoi [alle 7,5 miljardista] eurosta vuonna 2020 [alle 7,5 miljardiin] euroon vuonna 2022 eli noin [100–2 000] prosenttia, samoin kuin koko ajan kasvava loppukäyttäjien määrä unionissa, joka nousi [yli 45] miljoonasta 125 miljoonaan vuosina 2020–2022 eli noin [50–100] prosenttia, sekä yrityskäyttäjien määrä unionissa, joka nousi komission riidanalaisessa päätöksessä tekemien varovaisten laskelmien mukaan vähintäänkin [yli 10 000:sta] vuonna 2020 [yli 10 000:een] vuonna 2022 eli noin [100–2 000] prosenttia. Kantaja ei selitä, miten väitetyt kulttuuriset esteet ja sääntelyesteet sopivat yhteen sen tosiseikan kanssa, että TikTok on kasvanut hyvin voimakkaasti unionissa sen jälkeen, kun se tuotiin markkinoille.

108

Tässä yhteydessä komission oli perusteltua katsoa, että ByteDancen maailmanlaajuinen käypä markkina-arvo yhdistettynä TikTokin suureen käyttäjämäärään unionissa ilmensi sen rahoituskapasiteettia ja potentiaalia muuntaa TikTokin käyttäjät unionissa rahaksi.

109

On vielä todettava, ettei se kantajan esille ottama seikka, että TikTokin tuottamat tulot unionissa muodostivat alle [0–5] prosenttia ByteDancen maailmanlaajuisista tuloista, eikä myöskään se, että jos TikTokin toiminta unionissa arvotettaisiin erikseen, sen toiminta vastaisi vain [luottamuksellinen] ByteDancen maailmanlaajuisesta arvosta, voi asettaa selvästi kyseenalaiseksi ByteDancen potentiaalia muuntaa TikTokin käyttäjät unionissa rahaksi, kun huomioon otetaan edellä tämän tuomion 107 kohdassa esille otetut tekijät.

110

Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 124 perustelukappaletta koskevat kantajan väitteet on siis hylättävä.

111

On siis vielä selvitettävä, miten edellä tämän tuomion 92 kohdassa todettu komission virhe vaikuttaa riidanalaisen päätöksen laillisuuteen.

112

Tältä osin on muistettava, että oikeuskäytännön mukaan riidanalaisen päätöksen perusteluissa tehty virhe ei johda kyseisen päätöksen kumoamiseen, jos sillä ei käsiteltävän asian erityisissä olosuhteissa ole voinut olla lopputuloksen kannalta ratkaisevaa vaikutusta (ks. vastaavasti tuomio14.5.2002, Graphischer Maschinenbau v. komissio, T‑126/99, EU:T:2002:116, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 10.4.2024, Columbus Stainless v. komissio, T‑445/22, ei julkaistu, EU:T:2024:228, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on ollut niin ikään tilaisuus lausua, että riippumatta siitä, miten laajoja riidanalaisessa päätöksessä mahdollisesti olevat virheet ovat, nuo virheet eivät voi johtaa päätöksen kumoamiseen, jos ja siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi kaikkien muiden kyseiseen päätökseen sisältyvien seikkojen nojalla katsoa osoitetuksi, etteivät kantajan perustelut olleet joka tapauksessa riittävän päteviä niin, että ne olisivat asettaneet selvästi kyseenalaiseksi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun olettaman (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 22.10.2002, Schneider Electric v. komissio, T‑310/01, EU:T:2002:254, 412 kohta).

113

On siis tutkittava, onko edellä tämän tuomion 92 kohdassa todetulla komission virheellä voinut olla, siltä osin kuin komissio hylkäsi unionissa toteutuneen ByteDancen liikearvon merkityksettömänä seikkana, nyt käsiteltävän asian erityisissä olosuhteissa ratkaisevaa vaikutusta siihen, että komissio hylkäsi perustelut, jotka kantaja oli esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseksi.

114

Tältä osin on todettava ensinnäkin, että edellä tämän tuomion 92 kohdassa todettu komission virhe vaikuttaa vain riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 121 perustelukappaleeseen. Kantaja ei ole kuitenkaan osoittanut, että kyseisen päätöksen muihin johdanto-osan perustelukappaleisiin, joiden perustella komissio hylkäsi kaikki muut perustelut, jotka kantaja oli esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseksi, liittyy virheitä, kuten edellä tämän tuomion 93–110 kohdasta ilmenee.

115

Toiseksi, kuten edellä tämän tuomion 85 kohdassa korostetaan, se, että unionissa toteutunutta liikevaihtoa koskeva kynnysarvo ei ole täyttynyt kunakin kolmena viimeksi kuluneena tilikautena, ei ole yksin riittävää niin, että se asettaisi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun olettaman selvästi kyseenalaiseksi. Yksikään kantajan esittämistä muista todisteista ei ole menestynyt.

116

Kolmanneksi kaikki riidanalaiseen päätökseen sisältyvät muut tekijät, jotka komissio otti huomioon todetessaan, että ByteDancella oli huomattavasti potentiaalia muuntaa käyttäjänsä rahaksi unionissa lähitulevaisuudessa, ovat edelleen päteviä riippumatta unionissa toteutuneesta ByteDancen liikevaihdosta, joka on kuitenkin jatkanut kasvuaan, vaikka se alittaakin digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun kynnysarvon, kuten edellä tämän tuomion 84 ja 107 kohdassa tuodaan esille (ks. myös riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 98 perustelukappale), mitä kantaja ei sitä paitsi kiistä. Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 121, 123 ja 124 perustelukappaleesta ilmenee nimittäin, että ByteDancen käypä markkina-arvo ”ylitti kirkkaasti” 75 miljardin euron kynnysarvon, että loppukäyttäjien ja yrityskäyttäjien määrät unionissa jatkoivat kasvuaan kolmena viimeiseksi kuluneena tilikautena ja ne ylittivät selvästi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetut kynnysarvot (ks. edellä tämän tuomion 107 kohta) ja että nämä olosuhteet huomioon ottaen komissio totesi, etteivät kantajan perustelut kiistäneet sitä, että ByteDancella oli huomattavasti potentiaalia muuntaa sen käyttäjät unionissa rahaksi lähitulevaisuudessa.

117

Näissä olosuhteissa edellä tämän tuomion 92 kohdassa todetulla komission virheellä ei ole voinut olla ratkaisevaa vaikutusta komission toteamukseen, jonka mukaan perustelut, jotka kantaja esitti digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseksi, eivät olleet riittävän päteviä niin, että ne olisivat voineet asettaa kyseisen olettaman selvästi kyseenalaiseksi, eikä kyseinen virhe vaikuta siten riidanalaisen päätöksen laillisuuteen.

118

Näin ollen ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.

119

Kantaja väittää, että komissio rikkoi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 125–154 perustelukappaleessa digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 3 artiklan 5 kohtaa, kun se hylkäsi kantajan perustelut, jotka osoittivat, ettei TikTok ollut tärkeä yhdysväylä.

120

Nyt esillä oleva kanneperusteen osa jakautuu neljään väitteeseen, joista ensimmäisen mukaan ByteDancella ei ole – toisin kuin muilla digitaalialan yrityksillä – ekosysteemiä eikä se hyödy vahvoista verkostovaikutuksista; toisen mukaan merkittävä osa TikTokin käyttäjistä on monikotisia eli käyttää TikTokin lisäksi yhtä tai useampaa muuta alustaa, niin ettei merkittäviä lukkiutumisvaikutuksia ole; kolmannen mukaan TikTok on kooltaan muutamia muita verkkoyhteisöpalveluja, kuten Facebookia ja Instagramia, pienempi ja neljännen mukaan mainostajien ja rekisteröityneiden yrityskäyttäjien TikTokin käyttö on vähäistä. Kantajan mukaan nämä seikat osoittavat, ettei TikTok ollut digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tärkeä yhdysväylä.

121

Kantaja väittää, että toisin kuin muilla digitaalialan yrityksillä, ByteDancella ei ole ekosysteemiä eikä se hyödy vahvoista verkostovaikutuksista, mikä asettaa kantaja mukaan kyseenalaiseksi olettaman siitä, että TikTok on tärkeä yhdysväylä. Kantajan mukaan komissio hylkäsi sen väitteet virheellisesti riidanalaisen päätöksen 127–133 perustelukappaleessa.

122

Komissio kiistää kantajan väitteet ja toistaa olennaisin osin perusteet, jotka sisältyvät riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 127–133 perustelukappaleeseen, joiden sisältö käydään läpi seuraavaksi.

123

Komissio huomautti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 127–129 perustelukappaleessa, että kantajan perustelu, jonka mukaan ByteDancella ei ollut ekosysteemiä, toisin kuin Metan ja Alphabetin kaltaisilla muilla yrityksillä, koski kyseisten yritysten kykyä myydä verkkomainoksia ekosysteemiensä avulla ja että komissio hylkäsi tämän perustelun merkityksettömänä siksi, että kyseinen ydinalustapalvelu oli verkkoyhteisöpalvelu eikä verkkomainontapalvelu, jotka kuuluvat digimarkkinasäädöksen mukaisesti eri ydinalustapalvelujen luokkiin.

124

Komissio katsoi joka tapauksessa, että kantajan perustelu ei asettanut digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistettua olettamaa selvästi kyseenalaiseksi seuraavista syistä.

125

Komissio toi ensinnäkin esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 130–131 perustelukappaleessa, ettei digimarkkinasäädöksen missään kohdassa viitattu siihen, että ekosysteemin olemassaolo oli ehdoton edellytys sille, että ydinalustapalvelun voitiin katsoa olevan tärkeä yhdysväylä, ja että ekosysteemin käsite käsitti erilaisia yritystoimintamalleja, joten jokaista ekosysteemiä oli tarkasteltava tapauskohtaisesti. Lisäksi komissio toi esille, että tietyssä ydinalustapalvelujen luokassa saattoi olla useampi kuin vain yksi portinvartija eikä digimarkkinasäädöksen mistään kohdasta ilmene, että pelkästään se, että tietyt portinvartijat kykenivät muuntamaan palvelun rahaksi paremmin kuin toiset, merkitsisi sitä, etteivät viimeksi mainitut olisi tärkeä yhdysväylä kyseisessä ydinalustapalvelujen luokassa.

126

Toiseksi komissio totesi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 132 perustelukappaleessa, että ByteDancella oli oma ekosysteeminsä, joka muodostui hyvin suosituista videoeditointipalveluista, yritysohjelmistoista ja mainos-, uutis- ja terveyssovelluksista, ja komission mukaan osa ByteDancen tarjoamista palveluista, kuten videoeditointiohjelma CapCut, oli hyvin suosittu unionissa.

127

Kolmanneksi komissio toi joka tapauksessa esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 133 perustelukappaleessa, että TikTokin loppukäyttäjien määrä oli kasvanut [yli 45] miljoonasta 125 miljoonaan vuosina 2020–2022 ja että TikTok ylsi jo kooltaan puoleen Facebookista ja Instagramista, vaikkei sillä ollut käytettävissään yhtä mittavaa ekosysteemiä kuin Metalla.

128

Digimarkkinasäädökseen ei sisälly käsitteen ”ekosysteemi” määritelmää. Kyseisen käsitteen sisältö voidaan kuitenkin päätellä digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 3, 32 ja 64 perustelukappaleesta, joista ilmenee, että digitaalinen alustaekosysteemi voi muodostua yhdestä tai jopa useammasta ydinalustapalvelusta sekä näihin esimerkiksi teknologisten yhteyksien tai yhteentoimivuuden kautta kytköksissä olevista muista palveluista, mikä voi pahentaa näiden yritysten kilpailijoiden markkinoille pääsyn esteitä ja lisätä loppukäyttäjille aiheutuvia palveluntarjoajan vaihtamiseen liittyviä kustannuksia; tämän vuoksi nykyisten tai uusien markkinatoimijoiden on vaikeampaa haastaa näiden yritysten asemaa tai kilpailla niiden kanssa.

129

Digitaalinen ekosysteemi on siis olemassa silloin, kun usean tyyppisiä palveluntarjoajia, asiakkaita ja kuluttajia toimii yhdessä samalla alustalla, ja kyseisen ekosysteemin muodostavat tuotteet tai palvelut voivat kietoutua tai olla kytköksissä toisiinsa, kun huomioon otetaan niiden horisontaalinen tai vertikaalinen täydentävyys.

130

Digimarkkinasäädöksen johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, että yksi joidenkin portinvartijoiden ominaispiirteistä on se, että niillä on määräysvallassaan kokonaisia digitaalitalouden alustaekosysteemejä.

131

Tämän perusteella se, että toimijalla on digitaalinen ekosysteemi, voi olla merkityksellinen seikka arvioitaessa, onko asianomainen yritys portinvartija ja erityisesti onko asianomainen ydinalustapalvelu tärkeä yhdysväylä.

132

On kuitenkin täsmennettävä, kuten komissio tekee riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 130 perustelukappaleessa, että ekosysteemin olemassaolo on yksi digimarkkinasäädöksen johdanto-osan toisessa ja kolmannessa perustelukappaleessa mainittujen ”joidenkin” portinvartijoiden tyypillisistä ominaispiirteistä. Yhdessäkään digimarkkinasäädöksen muussa säännöksessä tai johdanto-osan perustelukappaleessa ei myöskään viitata siihen, että portinvartijaksi nimeäminen edellyttää, että yrityksellä on alustaekosysteemi määräysvallassaan. Digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään päinvastoin, että ydinalustapalvelu voi olla tärkeä yhdysväylä, mikä merkitsee, että ydinalustapalvelu voi yksin muodostaa tällaisen väylän ilman, että se olisi välttämättä osa ekosysteemiä.

133

Siten se, ettei ydinalustapalvelu kuulu ekosysteemiin, ei ole riittävää sen osoittamiseksi, ettei kyseinen ydinalustapalvelu ole tärkeä yhdysväylä.

134

On täsmennettävä niin ikään, että ekosysteemin olemassaoloon tai puuttumiseen liittyvät edut tai haitat antavat mahdollisuuden arvioida, onko kyseinen ydinalustapalvelu tärkeä yhdysväylä, ei pelkkä ekosysteemin olemassaolo tai puuttuminen sellaisenaan. Kuten komissio toi perustellusti esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 130 perustelukappaleessa, jo pelkkä ekosysteemin käsite käsittää nimittäin erilaisia liiketoimintamalleja. Jokainen ekosysteemi on siis tutkittava tapauskohtaisesti ottaen huomioon kyseisestä liiketoimintamallista aiheutuvat edut tai tällaisten etujen puuttuminen etenkin kilpailullisuuden kannalta.

135

Näiden täsmennysten jälkeen on tutkittava ensimmäiseksi, onko kantaja esittänyt riittävästi näyttöä sen väitteensä tueksi, jonka mukaan ByteDancella ei ole ekosysteemiä.

136

Kaikki riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 127–133 perustelukappaletta koskevat kantajan väitteet perustuvat itse asiassa siihen olettamaan, ettei ByteDancella ole mitään ekosysteemiä. Kantaja kiistää siis toteamuksen, jonka komissio esittää kyseisen päätöksen johdanto-osan 132 perustelukappaleessa ja jonka mukaan ByteDancella on ekosysteemi, joka muodostuu erityisesti CapCutin kaltaisista hyvin suosituista videoeditointi-, yritysohjelmisto- sekä mainos-, uutis- ja terveyssovelluspalveluista, väittämällä, että näin ei ole ja että joka tapauksessa komissio ei ole perustellut tätä seikkaa koskevaa päätelmäänsä oikeudellisesti riittävällä tavalla.

137

Komissio vastaa tähän erityisesti, ettei kantaja esittänyt hallinnollisen menettelyn aikana näyttöä sen väitteensä tueksi, jonka mukaan ByteDancella ei ole ekosysteemiä.

138

Tältä osin on muistettava ensinnäkin, että digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olettamien kumoamista koskeva todistustaakka on asianomaisella yrityksellä, kuten edellä tämän tuomion 59 kohdassa tuodaan esille.

139

Siten kantajan olisi pitänyt esittää oikeudellisesti riittävää näyttöä sen väitteensä tueksi, jonka mukaan ByteDancella ei ole ekosysteemiä, ja sen olisi pitänyt täsmentää, miten tämä seikka vaikuttaa digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistettuun olettamaan.

140

Kantajalle esitettiin prosessinjohtotoimen yhteydessä tästä kysymyksiä, joihin kantaja vastasi esittäneensä hallinnollisen menettelyn aikana näyttöä sen väitteensä tueksi, jonka mukaan ByteDancella ei ole ekosysteemiä, viittaamalla erinäisiin asiakirjoihin, jotka se oli esittänyt kyseisen menettelyn aikana.

141

On kuitenkin todettava, että kantaja väittää kyseisissä asiakirjoissa vain, että päinvastoin kuin tietyillä kilpailijoillaan, etenkin Metalla ja Alphabetilla, ByteDancella ei ole ekosysteemiä, mutta kantaja ei kuitenkaan esitä pitäviä todisteita, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että ByteDancen unionissa tarjoamat erilaiset digitaaliset palvelut eivät ole osa ekosysteemiä edellä tämän tuomion 128 ja 129 kohdassa läpi käydyt perusteet huomioon ottaen.

142

Asianomaiselta yritykseltä ei voida tosin vaatia liiallisia tai epärealistisia toimia olettaman kumoamiseksi (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 21.1.2016, Eturas ym.,C‑74/14, EU:C:2016:42, 41 kohta).

143

Vaatimus näytön esittämisestä sen väitteen tueksi, jonka mukaan ByteDancella ei ole ekosysteemiä, ei edellytä kantajalta kuitenkaan liiallisia tai epärealistisia toimia. Kantajan oli nimittäin täysin hyväksyttävää selittää, mitkä olivat ne digitaaliset palvelut, joita ByteDance tarjosi unionissa, ja kuvata näiden palvelujen välisiä suhteita edellä tämän tuomion 128 ja 129 kohdassa läpi käytyjen perusteiden valossa, etenkin koska sillä oli kyseisten palvelujen tarjoajana parhaat mahdollisuudet antaa nämä selvitykset.

144

On siis todettava, kuten komissio on tuonut perustellusti esille nyt käsiteltävän asian yhteydessä, ettei kantaja – jolla oli todistustaakka – ole esittänyt näyttöä sen väitteensä tueksi, jonka mukaan ByteDancella ei ole käytettävissään ekosysteemiä, johon TikTok kuuluu.

145

Kantaja ei siten ole näyttänyt toteen olettamaa, johon kaikki riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 127–133 perustelukappaletta koskevat kantajan väitteet perustuvat, joten kyseiset väitteet on hylättävä tehottomina eikä ole tarpeen tutkia, onko riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 132 perustelukappale perusteltu riittävällä tavalla.

146

Toiseksi ja joka tapauksessa on todettava, että vaikka ByteDancella ei olisi ekosysteemiä, kuten kantaja väittää, komission tekemä päätelmä pätee siitä huolimatta.

147

Kuten kantaja toteaa, riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 127–129 perustelukappaleessa annetut perustelut eivät toki vastaa täysin niihin argumentteihin, joita kantaja oli esittänyt ilmoituksessa. Ilmoituksesta ilmenee nimittäin, että kantaja oli luetellut useita etuja, joita liittyy siihen, että ekosysteemi on olemassa, ja joista yksi koskee verkkomainosten myyntiä. Tästä seuraa, että kantajan argumentit ekosysteemin väitetystä puuttumisesta eivät rajoittuneet pelkkiin verkkomainosten myyntiin liittyviin etuihin, toisin kuin komissio totesi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 127 perustelukappaleessa. Siten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 127–129 perustelukappaleessa esitetyt perustelut perustuvat kantajan argumenttien puutteelliseen tulkintaan.

148

On kuitenkin todettava, kuten komissio huomautti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 133 perustelukappaleessa, että TikTokin loppukäyttäjien määrä kasvoi [yli 45] miljoonasta 125 miljoonaan vuosina 2020–2022 ja TikTok kasvoi siten komission käytettävissä olevien tietojen mukaan puoleen Facebookin ja Instagramin koosta, mikä tapahtui ilman ekosysteemiä tai ainakin ilman Metan ekosysteemiin rinnastettavissa olevaa ekosysteemiä, eikä kantaja ole kiistänyt näitä seikkoja.

149

Komissio toi samoin esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 126 perustelukappaleessa, että absoluuttisesti ilmaistun kokonsa perusteella TikTok ylitti vuonna 2022 huomattavalla tavalla digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetut käyttäjiä koskevat kynnysarvot, koska sillä oli enemmän kuin [yli 10000] yrityskäyttäjää ja 125 miljoonaa loppukäyttäjää.

150

Tämän perusteella TikTok, joka tuotiin unionissa markkinoille nykyisessä versiossaan vasta vuoden 2018 elokuussa, on onnistunut saamaan lyhyessä ajassa valtavan määrän loppukäyttäjiä niin, että vuonna 2022 loppukäyttäjien määrä ylitti lähes kolminkertaisesti digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun kynnysarvon, sekä valtavan määrän yrityskäyttäjiä, joita oli vuonna 2022 enemmän kuin [yli 10000], mikä ylitti kirkkaasti digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun 10000 yrityskäyttäjän kynnysarvon, ja lyhyessä ajassa sen koko kasvoi puoleen Facebookin ja Instagramin koosta.

151

Tämä osoittaa, ettei ekosysteemin väitetty puuttuminen ole estänyt TikTokia millään tavalla kasvamasta niin absoluuttisesti kuin suhteellisesti ilmaistuna sitä mukaa, kun sen käyttäjämäärä kasvoi kohisten.

152

Kolmanneksi on todettava, että toisin kuin kantaja väittää, ekosysteemin puuttuminen ei merkitse lainkaan sitä, ettei kyseinen ydinalustapalvelu hyödy vahvoista verkostovaikutuksista.

153

Verkostovaikutuksia aiheutuu nimittäin silloin, kun tuotteen tai palvelun arvo kohoaa sitä mukaa, mitä useampi henkilö palvelua käyttää. Verkkoyhteisöt tuottavat siis vahvoja verkostovaikutuksia sekä tietoihin liittyviä etuja sitä mukaa, kun niiden käyttäjämäärä kasvaa, sillä mitä enemmän käyttäjiä, sitä hyödyllisempi verkosto on käyttäjilleen ja sitä enemmän verkoston arvo käyttäjien silmissä nousee, mikä puolestaan houkuttelee lisää käyttäjiä. Lisäksi mitä enemmän verkkoyhteisöllä on loppukäyttäjiä, sitä enemmän yrityskäyttäjiä hakeutuu käyttämään sitä (ks. vastaavasti komission yksikköjen valmisteluasiakirja Impact Assessment Report Accompanying the document Proposal for a Regulation of the Euroopan Parliament and of the Council on contestable and fair markets in the digital sector (Digital Markets Act) (SWD(2020) 363 final, 15.12.2020, 130 ja 386 kohta). Verkkoyhteisöalusta voi siis tuottaa vahvoja verkostovaikutuksia yksin, vaikkei se olisi osa ekosysteemiä. Mikään digimarkkinasäädöksessä ei näet viittaa siihen, että ydinalustapalvelu voi tuottaa vahvoja verkostovaikutuksia vain ekosysteemin osana. Digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 2 ja 13 perustelukappaleesta ilmenee päinvastoin, että vahvat verkostovaikutukset ovat vertikaalisesta integraatiosta erillinen ydinalustapalvelun ominaisuus.

154

On todettava, ettei kantaja esitä erillistä perustelua, joka viittaisi siihen, ettei TikTokilla ole vahvoja verkostovaikutuksia. Kantajan perustelut perustuvat nimittäin siihen oletukseen, että ekosysteemin väitetty puuttuminen johtaa vahvojen verkostovaikutusten puuttumiseen. Tämä oletus on kuitenkin virheellinen, kuten edellä tämän tuomion 152 ja 153 kohdassa osoitetaan.

155

Tältä osin kantaja mainitsee kannekirjelmässään vain – asiaa sen enempää täsmentämättä – että ”TikTok ei hyödy ’verkostokarttoihin’ liittyvistä verkostovaikutuksista, jotka ovat ominaisia Facebookin ja Instagramin kaltaisille todellisille verkkoyhteisöille”. Tämä väite ei ole kuitenkaan riittävän selkeä.

156

Lisäksi siltä osin kuin tämä väite vaikuttaa perustuvan eron tekemiseen ”verkostokartan” ja ”sisältökartan” välillä, on riittävää todeta, kuten komissio toi esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 57 perustelukappaleessa, että digimarkkinasäädöksessä ei mainita näitä käsitteitä eikä niiden välille ole vedetty selvää rajaa, mitä kantaja ei ole kiistänyt.

157

Kantaja ei selitä myöskään sitä, miksi sen, ettei TikTok perustu verkostokarttaan, tulisi merkitä väistämättä sitä, ettei TikTok hyödy vahvoista verkostovaikutuksista. Edellä tämän tuomion 33 ja 107 kohdassa läpi käydyt tiedot osoittavat pikemminkin asian olevan päinvastoin.

158

Kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 38–66 perustelukappaleesta ilmenee, komissio katsoi sitä paitsi TikTokin olevan digimarkkinasäädöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan 7 alakohdassa tarkoitettu verkkoyhteisöpalvelu eikä digimarkkinasäädöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan 8 alakohdassa tarkoitettu videonjakoalustapalvelu. Kantaja ei ole riitauttanut tätä luonnehdintaa nyt käsiteltävässä kanteessa. Edellä tämän tuomion 155 kohdassa esille otetulla väitteellään kantaja kyseenalaistaa tosiasiallisesti tämän luonnehdinnan osoittamatta kuitenkaan, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 38–66 perustelukappaleeseen sisältyvät näkemykset ovat virheellisiä.

159

Neljänneksi kantaja väittää, että ByteDancen portinvartijaksi nimeämisen kannalta merkitystä ei ole TikTokin käyttäjämäärällä vaan sillä, ovatko käyttäjät lukkiutuneet muun muassa ekosysteemin olemassaolon, verkostovaikutusten tai muiden syiden vuoksi.

160

Ekosysteemin väitetty puuttuminen ei kuitenkaan merkitse sellaisenaan, etteivät TikTokin käyttäjät olisi lukkiutuneet (ks. jäljempänä tämän tuomion 179 kohta) tai että TikTok ei hyötyisi vahvoista verkostovaikutuksista (ks. edellä tämän tuomion 152–157 kohta), eikä kantaja esitä pitäviä todisteita, joiden perusteella voitaisiin katsoa olevan toisin. Kantaja ei siis osoita, etteivät TikTokin käyttäjät lukkiutuisi ekosysteemin puuttumisen tai vahvojen verkostovaikutusten vuoksi.

161

Vaikka ByteDancella ei olisi ekosysteemiä, tämä seikka ei siis sinällään estäisi katsomasta, kun huomioon otetaan edellä mainitut seikat, että TikTok oli digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tärkeä yhdysväylä, joten komissio saattoi todeta virhettä tekemättä, ettei kyseinen perustelu asettanut selvästi kyseenalaiseksi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistettua olettamaa.

162

Ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä perusteettomana.

163

Kantaja väittää, että merkittävä osa TikTokin käyttäjistä on monikotisia, mikä osoittaa, ettei merkittäviä lukkiutumisvaikutuksia ole eivätkä TikTokin yrityskäyttäjät ole riippuvaisia TikTokista loppukäyttäjiensä tavoittamiseksi. Lisäksi se, että TikTok panostaa yhteentoimivuuteen ja kannustaa monikotisuuteen, osoittaa kantajan mukaan, ettei se ole portinvartija.

164

Komissio kiistää kantajan väitteet ja toistaa olennaisin osin perusteet, jotka sisältyvät riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 134–142 perustelukappaleeseen, joiden sisältö käydään läpi seuraavaksi.

165

Komissio myönsi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 134 perustelukappaleessa, että loppukäyttäjien ja yrityskäyttäjien keskuudessa esiintyi jonkin verran monikotisuutta TikTokin ja muiden verkkoyhteisöpalvelujen osalta. Komissio katsoi kuitenkin, ettei tämä seikka ollut jäljempänä läpi käydyistä syistä riittävä niin, että se olisi asettanut digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman selvästi kyseenalaiseksi.

166

Ensinnäkin komissio toi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 135 ja 136 perustelukappaleessa esille, että vaikka monikotisuus voi olla merkityksellinen tekijä arvioitaessa, onko ydinalustapalvelu tärkeä yhdysväylä, jonkinasteinen monikotisuus ei sinällään osoita, ettei ydinalustapalvelu ole tällainen yhdysväylä, eikä se merkitse sitä, että markkinoiden kilpailullisuus on vähäistä tai ettei epäoikeudenmukaisia käytäntöjä voi ilmetä.

167

Toiseksi komissio totesi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 137–139 perustelukappaleessa, ettei se, että yrityskäyttäjät ja loppukäyttäjät käyttävät rinnakkain eri verkkoyhteisöpalveluja, merkitse sitä, että ne käyttäisivät niitä yhtä paljon, vaan käyttäjät voivat käyttää näitä palveluja vaihtelevasti. Vaikka osa loppukäyttäjistä tai yrityskäyttäjistä käyttäisi samalla tavalla useampaa verkkoyhteisöä, mitä kantaja ei ole näyttänyt toteen, ei tämä joka tapauksessa merkitse sitä, ettei tietty verkkoyhteisöpalvelu olisi tärkeä yhdysväylä, jonka avulla yrityskäyttäjät tavoittavat loppukäyttäjänsä, esimerkiksi tietyt loppukäyttäjien demografiset ryhmät.

168

Kolmanneksi komissio totesi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 140 perustelukappaleessa, ettei kantajan esittämä vertailu yrityskäyttäjien mainosmenoista TikTokin, Metan ja Alphabetin alustoilla voinut asettaa digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistettua olettamaa selkeästi kyseenalaiseksi.

169

Neljänneksi komissio totesi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 141 perustelukappaleessa, että niiden tietojen todistusarvo, jotka kantaja esitti pyrkiessään osoittamaan, että suurin osa TikTokin käyttäjistä käyttää myös Instagramia ja Facebookia, oli vähäinen, koska kahdella viimeksi mainitulla alustalla oli enemmän loppukäyttäjiä ja ne olivat olleet toiminnassa ennen TikTokia, joten tilastolliselta kannalta voitiin odottaa, että huomattava määrä Facebookin ja Instagramin käyttäjistä käyttää myös TikTokia. Komission mukaan kyseiset tiedot eivät vastaa myöskään eri verkkoyhteisöjen käytön intensiteettiä ja TikTokissa sitoutumisaste oli korkeampi kuin muissa verkkoyhteisöissä, koska edellä mainitut loppukäyttäjät viettivät enemmän aikaa TikTokissa kuin muilla alustoilla, mikä koski erityisesti nuoria käyttäjiä.

170

Komissio toi vielä riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 142 perustelukappaleessa esille, että kantajan väite, jonka mukaan TikTok panosti uutena markkinoille tulijana yhteentoimivuuteen ja kannusti monikotisuuteen, oli esitetty sen kantajan väitteen tueksi, joka koski monikotisuutta yleisesti, ja siten se oli hylättävä samoista syistä kuin ne, jotka esitettiin riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 134–141 perustelukappaleessa.

171

On tuotava esille, että digitaalisten palvelujen yhteydessä yleisesti ja verkkoalustojen yhteydessä erityisesti käsite ”monikotisuus” kuvaa tilannetta, jossa käyttäjät käyttävät rinnakkain useita kilpailevia digitaalisia palveluja, nyt käsiteltävässä asiassa verkkoyhteisöpalveluja.

172

Digimarkkinasäädöksen johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ilmenee, että ydinalustapalvelut eroavat muista digitaalisista palveluista tietyillä ominaispiirteillään, joita niitä tarjoavat yritykset voivat käyttää hyväkseen ja joita ovat esimerkiksi äärimmäisen hyvät mittakaavaedut, jotka johtuvat usein siitä, että uusista yrityskäyttäjistä ja loppukäyttäjistä aiheutuvat marginaalikustannukset ovat lähes nolla; erittäin vahvat verkostovaikutukset; kyky yhdistää monia yrityskäyttäjiä moniin loppukäyttäjiin niiden palvelujen monipuolisuuden kautta; yrityskäyttäjien ja loppukäyttäjien huomattava riippuvuusaste; lukkiutumisvaikutukset; loppukäyttäjien rajoitettu monikotisuus samaan tarkoitukseen; vertikaalinen integraatio ja datavetoiset edut.

173

Digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 13 perustelukappaleessa selitetään, että heikko kilpailullisuus ja epäoikeudenmukaiset käytännöt ovat digitaalialalla yleisempiä ja näkyvämpiä joidenkin tiettyjen digitaalisten palvelujen kohdalla ja että tämä koskee erityisesti laajalle levinneitä ja yleisesti käytettyjä digitaalisia palveluja, jotka enimmäkseen toimivat suorina välittäjäpalveluina yrityskäyttäjien ja loppukäyttäjien välillä ja joiden tyypillisimpiä piirteitä ovat edellä tämän tuomion 172 kohdassa luetellut ominaispiirteet.

174

Tästä seuraa, että rajoitettu monikotisuus ja lukkiutumisvaikutukset ovat merkityksellisiä tekijöitä niiden muiden tekijöiden joukossa, jotka ovat ominaisia ydinalustapalvelua tarjoavalle portinvartijalle, joka on tärkeä yhdysväylä.

175

Näin ollen on täsmennettävä yhtäältä, että digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 2 ja 13 perustelukappaleessa esimerkkeinä mainitut tekijät eivät ole sine qua non ‑edellytyksiä sille, että ydinalustapalvelu voitaisiin katsoa tärkeäksi yhdysväyläksi.

176

Toisaalta silloin, kun asianomainen yritys esittää perusteluja, jotka liittyvät digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 2 ja 13 perustelukappaleessa lueteltuihin tekijöihin, on otettava digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti huomioon olosuhteet, joissa asianomainen ydinalustapalvelu toimii.

177

Monikotisuuden esiintymistä tai rajoittamista ja lukkiutumisvaikutusten olemassaoloa tai puuttumista ei siten pidä tutkia erikseen vaan suhteessa niihin olosuhteisiin, joissa asianomainen ydinalustapalvelu toimii.

178

Lisäksi on pidettävä mielessä kyseessä olevan monikotisuuden erityiset ja konkreettiset ominaispiirteet. Kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 137 perustelukappaleesta ilmenee, pelkästään se, että verkkoyhteisöalustan käyttäjät käyttävät rinnakkain muita verkkoyhteisöalustoja, ei merkitse sitä, että kukin näistä alustoista olisi heille yhtä tärkeä, mitä kantaja ei ole kiistänyt. Kuten kyseisen päätöksen johdanto-osan 138, 139 ja 141 perustelukappaleesta ilmenee, kyseisen käytön intensiteetti eli aika, jonka käyttäjä viettää asianomaisella alustalla toimien, tai tällaisen alustan merkitys tietyille käyttäjäryhmille voisi olla muiden tekijöiden ohella tapauskohtaisesti sellainen merkittävä tekijä, joka on otettava huomioon arvioitaessa, voiko jonkinasteisen monikotisuus asettaa selvästi kyseenalaiseksi olettaman, jonka mukaan asianomainen ydinalustapalvelu on tärkeä yhdysväylä.

179

On korostettava niin ikään, että lukkiutumisvaikutukset, joita verkkoyhteisöalusta voi tuottaa suhteessa käyttäjiinsä, ovat monikotisuuden esiintymisestä tai rajoittamisesta erillinen tekijä, kuten digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 2 ja 13 perustelukappaleesta ilmenee. Lukkiutumisvaikutuksia voisi nimittäin syntyä, vaikka monikotisuutta esiintyisi, esimerkiksi sen mukaan, onko kyseisellä alustalla vahvoja verkostovaikutuksia, mikä on tietyn verkkoyhteisöalustan käytön intensiteetti, sitoutuvatko tietyt käyttäjäryhmät tiiviimmin tähän alustaan tai millaisia käyttäytymisvääristymiä tietyissä käyttäjäryhmissä voidaan havaita tällaisen alustan suhteen, johon he voivat olla erityisen sitoutuneita. Vaikka monikotisuutta esiintyisi, tietyille käyttäjille voisi lisäksi koitua vaihtamisesta aiheutuvia kustannuksia, jos he vaihtaisivat toimintansa yhdeltä alustalta toiselle, kuten kustannuksia, jotka aiheutuvat sisällön mukauttamisesta eri alustoilla käytössä olevaan muotoon ja algoritmiin, kuten komissio on tuonut perustellusti esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 136–139 perustelukappaleessa.

180

Tästä seuraa, että vaikka monikotisuuden esiintyminen tai rajoittaminen sekä lukkiutumisvaikutusten olemassaolo tai puuttuminen voivat olla tapauskohtaisesti merkityksellisiä seikkoja arvioitaessa, onko olettama, jonka mukaan asianomainen ydinalustapalvelu on tärkeä yhdysväylä, asetettu selvästi kyseenalaiseksi, huomioon on otettava kyseisen monikotisuuden ja lukkiutumisvaikutusten erityiset konkreettiset ominaispiirteet, sellaisina kuin ne ilmenevät niissä olosuhteissa, joissa asianomainen ydinalustapalvelu toimii.

181

Kantajan väitteitä on tarkasteltava edellä esitetyn valossa.

182

Ensinnäkin edellä tämän tuomion 174–177 kohdasta ilmenee, että komissio on tuonut perustellusti esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 135 ja 136 perustelukappaleessa, että vaikka monikotisuuden rajoittaminen voi olla merkityksellinen seikka arvioitaessa, onko ydinalusta tärkeä yhdysväylä, monikotisuuden jonkinasteinen esiintyminen ei merkitse sellaisenaan sitä, ettei ydinalustapalvelu ole tärkeä yhdysväylä. Tämän tekijän merkitys huomioon otettavana seikkana silloin, kun ratkaistaan, onko ydinalustapalvelu tärkeä yhdysväylä, voi vaihdella sen mukaan, minkä tyyppinen ydinalustapalvelu on kyseessä.

183

Kuten komissio on selittänyt prosessinjohtotoimeen antamassaan vastauksessa, tietyntyyppisten ydinalustapalvelujen, kuten verkkoyhteisöpalvelujen, kohdalla monikotisuus on yleinen käytäntö, mitä kantaja ei ole kiistänyt. Jos pelkkää monikotisuuden esiintymistä olisi pidettävä erityisen merkityksellisenä ratkaistaessa, onko verkkoyhteisö tärkeä yhdysväylä, tämän seurauksena yhtäkään tai lähes tulkoon yhtäkään verkkoyhteisöpalvelua ei katsottaisi tällaiseksi yhdysväyläksi, mikä olisi vastoin digimarkkinasäädöksen sanamuotoa ja tarkoitusta, sillä digimarkkinasäädös sisältää verkkoyhteisöpalvelut yhtenä sen 2 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdan c alakohdan soveltamisalaan kuuluvana ydinalustapalveluna.

184

Monikotisuuden yleisyyttä verkkoyhteisöjen käyttäjien keskuudessa havainnollistavat kantajan itsensä esittämät tiedot. Niistä ilmenee nimittäin, että kaikissa kantajan mainitsemissa verkkoyhteisöissä monikotisuus on hyvin yleistä, sillä yli 65 prosenttia näiden verkkoyhteisöjen loppukäyttäjistä käyttää samanaikaisesti kahta muutakin alustaa.

185

Tämän perusteella on niin, että kun huomioon otetaan kyseisen ydinalustapalvelun ominaispiirteet, pelkkä monikotisuuden esiintyminen – vaikka se olisikin hyvin yleistä – ei ole itsessään riittävää niin, että se asettaisi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman selvästi kyseenalaiseksi.

186

Toiseksi ja kuten edellä tämän tuomion 178 kohdasta ilmenee, riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 137–139 perustelukappaleeseen sisältyviin komission arviointeihin ei liity virhettä, kun niissä todetaan, ettei eri verkkoyhteisöpalvelujen käyttäminen rinnakkain merkitse sitä, että niitä jokaista käytetään yhtä paljon, vaan useampaa verkkoyhteisöä käyttävät käyttäjät voivat käyttää niitä vaihtelevasti.

187

Lisäksi kuten komissio tuo esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 138 perustelukappaleessa, se, että suurin osa TikTokin sisällönluojista on monikotisia, ei anna mitään osviittaa kunkin alustan merkityksestä, vaan nämä sisällönluojat voivat esimerkiksi olla aktiivisia lähinnä TikTokissa ja käyttää muita alustoja vain vähän. Komissio pystyi siis toteamaan perustellusti, että koska sisällönluojilla on intressi laajentaa sisältönsä näkyvyyttä mahdollisimman suurelle yleisölle, heidän monikotisuutensa ei ole yllättävää. Monikotisuus voi paljastaa perustellusti myös sen, että siltä osin kuin osa sisällönluojista keskittää valtaosan toiminnastaan tietylle alustalle, sisällönluojille voi koitua alustan vaihdosta aiheutuvia kustannuksia, jos he päättävät suunnata toimintansa toiselle alustalle, ja nämä kustannukset liittyvät erityisesti tarpeeseen houkutella yleisöä tai mukauttaa sisältöä eri alustojen mukaiseen muotoon ja algoritmiin.

188

Kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 139 ja 141 perustelukappaleesta ilmenee, vaikka osa käyttäjistä käyttäisi useita verkkoyhteisöjä samalla tavalla, tietty verkkoyhteisöpalvelu voisi silti olla tärkeä yhdysväylä siten, että se antaisi yrityskäyttäjille mahdollisuuden tavoittaa erityisesti tietyn loppukäyttäjien demografisen ryhmän, kuten nuorimmat käyttäjät.

189

On tuotava esille, että kantajalla on todistustaakka ja että kantajan hallinnollisessa menettelyssä esittämät perustelut ja todisteet koskivat ainoastaan monikotisuuden esiintymistä yleisesti eivätkä eri verkkoyhteisöalustojen käytön intensiteettiä.

190

Nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä kantaja väittää sitä paitsi ainoastaan, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon, että TikTokin käytön intensiteetti ”verkkoyhteisönä” oli käytännössä olematon, koska kyseisen alustan päätarkoituksena oli tarjota videonjakopalveluja.

191

Tämä väite on kuitenkin hylättävä.

192

Yhtäältä kantaja kyseenalaistaa edellä tämän tuomion 190 kohdassa esille otetulla väitteellään todellisuudessa TikTokin luonnehtimisen verkkoyhteisöpalveluksi osoittamatta kuitenkaan, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 38–66 perustelukappaleeseen sisältyvät näkemykset ovat virheellisiä.

193

Toisaalta digimarkkinasäädöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan 7 alakohdan mukaisesti ”verkkoyhteisöpalvelulla” tarkoitetaan alustaa, jonka avulla loppukäyttäjät voivat olla yhteydessä toisiinsa ja viestiä keskenään, jakaa sisältöä ja löytää muita käyttäjiä ja sisältöä useilla laitteilla ja eri tavoin, mukaan lukien chatit, postaukset, videot ja suositukset. Tästä seuraa, että yksi verkkoyhteisöpalvelun olennaisista toiminnoista on antaa mahdollisuus sisällön ja erityisesti videoiden jakamiseen ja löytämiseen. Videoiden jakamiseen ja löytämiseen TikTokissa liittyvät seikat ovat täysin merkityksellisiä arvioitaessa kyseisen alustan loppukäyttäjien käytön intensiteettiä.

194

On siis todettava, ettei riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 137–139 perustelukappaleessa esitettyihin komission arviointeihin liity virhettä.

195

Kolmanneksi komission oli perusteltua väittää riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 141 perustelukappaleessa, että kantajan esittämien tietojen, jotka osoittivat, että suurin osa TikTokin käyttäjistä käyttää myös Instagramia ja Facebookia, todistusarvo on vähäinen.

196

Kantaja esittää tältä osin tietoja, joiden mukaan noin 87 prosenttia TikTokin loppukäyttäjistä käyttää myös Instagramia ja noin 77 prosenttia Facebookia, kun taas Facebookin loppukäyttäjistä 38 prosenttia ja Instagramin loppukäyttäjistä 48 prosenttia käyttää myös TikTokia. Kantaja huomauttaa, että monikotisuuden epäsymmetria osoittaa, ettei TikTok hyödy verkosto- eikä lukkiutumisvaikutuksista, toisin kuin Facebookin ja Instagramin kaltaiset ”oikeat verkkoyhteisöt”.

197

Kuten edellä tämän tuomion 184 kohdassa tuodaan esille, yhtäältä kantajan esittämät tiedot osoittavat monikotisuuden olevan kuitenkin yleistä kaikkien mainittujen alustojen osalta, sillä yli 65 prosenttia mainittujen alustojen käyttäjistä käyttää samanaikaisesti kahta muutakin alustaa.

198

Toisaalta kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 141 perustelukappaleessa selitetään, monikotisuuden epäsymmetrian selityksenä voi olla TikTokin käyttäjien kohdalla se taloudellinen ja historiallinen konteksti, jossa verkkoyhteisöt toimivat unionissa. Facebook ja Instagram ovat näet toimineet unionissa kiistatta paljon pidempään kuin TikTok, ja niillä oli merkittävä käyttäjäkunta unionissa jo ennen, kuin TikTok tuotiin sisämarkkinoille. Näissä olosuhteissa oli odotettavaa, että suuri osa TikTokin käyttäjistä käytti Facebookia ja Instagramia jo ennen, kuin TikTok tuotiin markkinoille, ja jatkoi sitten niiden samanaikaista käyttöä.

199

Lisäksi, kuten komissio toi esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 141 perustelukappaleessa, kantajan esittämistä tiedoista ei ilmene eri verkkoyhteisöjen käytön intensiteetti, mitä kantaja ei ole kiistänyt, ja kuten komissio toi niin ikään tässä yhteydessä esille, etenkin TikTok hyötyy muita verkkoyhteisöjä korkeammasta sitoutumisasteesta ja loppukäyttäjät – erityisesti nuoret – viettävät enemmän aikaa TikTokissa kuin muissa verkkoyhteisöissä.

200

Kantaja ei ole joka tapauksessa osoittanut, että yhtäältä TikTokin käyttäjien ja toisaalta Facebookin ja Instagramin käyttäjien monikotisuuden epäsymmetria johtui sen taloudellisen ja historiallisen kontekstin, jossa verkkoyhteisöt toimivat unionissa (ks. edellä tämän tuomion 198 kohta), sijaan siitä, ettei TikTokiin liittynyt verkosto- eikä lukkiutumisvaikutuksia.

201

Kuten edellä tämän tuomion 152–157 kohdassa tuodaan esille, yhtäältä kantaja ei ole esittänyt pitäviä todisteita, joiden perusteella voitaisiin katsoa, ettei TikTok hyötynyt vahvoista verkostovaikutuksista.

202

Toisaalta kantaja ei esitä mitään erillistä perustelua, joka koskisi TikTokiin liittyvien verkostovaikutusten väitettyä puuttumista. Kantajan perustelut perustuvat nimittäin siihen oletukseen, että monikotisuuden yleisyys osoittaa itsessään verkostovaikutusten puuttumisen. Edellä tämän tuomion 179 kohdassa esitetyistä syistä tämä oletus on kuitenkin virheellinen.

203

Myöskään viittaus siihen, ettei TikTok toimi ”verkostokartan” pohjalta, ei voi menestyä edellä tämän tuomion 155–157 kohdassa esitetyistä syistä.

204

Neljänneksi kantaja tuo esille, että ByteDance on ottanut TikTokissa käyttöön useita mekanismeja, joiden avulla sen käyttäjät voivat julkaista sisältöä uudelleen ja samanaikaisesti muilla alustoilla sekä yhdistää muiden alustojen käyttäjätilejään TikTokin käyttäjätiliin. ByteDancen mukaan monikotisuuteen kannustaminen osoittaa, että se on uusi markkinoille tulija, joka pyrkii houkuttelemaan lisää käyttäjiä, ja että se ei ole portinvartija, jolla on merkittäväksi yhdysväyläksi katsottava ydinalustapalvelu.

205

Komissio hylkäsi tämän perustelun perustellusti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 142 perustelukappaleessa samoista syistä kuin ne, joilla se perusteli monikotisuuden esiintymistä koskevien kantajan perustelujen hylkäämisen.

206

Tällaisten mekanismien käyttöönoton voi näet selittää erityisesti se, että TikTokin nykyinen versio tuotiin markkinoille unionissa vasta vuoden 2018 elokuussa ja että siten TikTok pyrki houkuttelemaan lisää käyttäjiä, jotka käyttivät jo muita alustoja. Lisäksi kuten kantaja on vahvistanut istunnossa, myös muut verkkoyhteisöpalvelut antavat käyttäjiensä julkaista sisältöä uudelleen ja samanaikaisesti kilpailevilla alustoilla.

207

Näissä olosuhteissa se, että ByteDance antaa TikTokin käyttäjille mahdollisuuden julkaista sisältöä uudelleen ja samanaikaisesti muilla alustoilla sekä yhdistää muiden alustojen käyttäjätilinsä TikTokin käyttäjätiliin, ei ole riittävää niin, että se asettaisi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman selvästi kyseenalaiseksi.

208

Viidenneksi kantaja väittää, että sen perustelut osoittavat yleisesti, etteivät TikTokin yrityskäyttäjät ole riippuvaisia TikTokista loppukäyttäjiensä tavoittamiseksi, koska niillä on tätä varten vaihtoehtoisia keinoja, minkä vahvistaa se, että suuri osa loppukäyttäjistä on monikotisia. Kantajan mukaan tämä osoittaa, ettei TikTok ole digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tärkeä yhdysväylä.

209

Digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 20 perustelukappaleesta ilmenee tältä osin, että yrityksen on lähtökohtaisesti katsottava tarjoavan ydinalustapalvelua, joka on tärkeä yhdysväylä, jos kyseisellä ydinalustapalvelulla on erittäin suuri määrä yrityskäyttäjiä, jotka ovat riippuvaisia kyseisestä ydinalustapalvelusta saavuttaakseen erittäin suuren loppukäyttäjien määrän, sillä tämä seikka antaa kyseistä ydinalustapalvelua tarjoavalle yritykselle mahdollisuuden vaikuttaa merkittävässä määrin näiden yrityskäyttäjien toimintaan oman etunsa mukaisesti.

210

Ydinalustapalvelun ei tarvitse kuitenkaan olla ainoa kanava, jonka kautta yrityskäyttäjät voivat tavoittaa loppukäyttäjänsä, jotta ydinalustapalvelun yrityskäyttäjien voitaisiin katsoa olevan riippuvaisia ydinalustapalvelusta loppukäyttäjiensä tavoittamiseksi. Riittää, että ydinalustapalvelu toimii tässä tarkoituksessa merkittävänä kanavana, jota yrityskäyttäjät voivat käyttää vain, jos niillä on käyttäjätili tällä alustalla.

211

Tilanne on juuri tällainen nyt käsiteltävässä asiassa. Yhtäältä on riidatonta, että TikTokilla on hyvin merkittävä määrä yrityskäyttäjiä ja loppukäyttäjiä. Toisaalta on niin ikään riidatonta, kuten kantaja on vahvistanut istunnossa, että TikTokin yrityskäyttäjä pystyy tavoittamaan loppukäyttäjänsä vain, jos yrityskäyttäjä on rekisteröitynyt itse TikTokiin. Yrityskäyttäjä ei siis etenkään voi tavoittaa kyseisiä loppukäyttäjiä toiselle alustalle rekisteröidyltä tililtään.

212

Kantajan väite, jonka mukaan yrityskäyttäjät eivät ole riippuvaisia TikTokista tavoittaakseen loppukäyttäjät tällä alustalla, on siis hylättävä.

213

Kantajan perustelu, joka koskee mainostajien mainosmenoja TikTokissa suhteessa Alphabetin ja Metan alustoilla toimivien mainostajien mainosmenoihin ja johon komissio vastasi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 140 perustelukappaleessa, on päällekkäinen niiden kantajan perustelujen kanssa, jotka koskevat mainostajien väitetysti vähäistä TikTokin käyttöä ja joita on arvioitu toisessa riidanalaisen päätöksen osassa ja tarkastellaan siten jäljempänä tämän tuomion 248–285 kohdassa.

214

Komissio ei siis tehnyt virhettä, kun se hylkäsi kantajan perustelut ja todisteet, jotka koskivat monikotisuuden esiintymistä ja lukkiutumisvaikutusten väitettyä puuttumista, sillä perusteella, etteivät nämä perustelut ja todisteet olleet riittävän päteviä niin, että ne olisivat asettaneet digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman selvästi kyseenalaiseksi.

215

Ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan toinen väite on näin ollen hylättävä perusteettomana.

216

Kantaja väittää, että TikTok on kooltaan pienempi kuin muutamat muut verkkoyhteisöpalvelut, kuten Facebook ja Instagram, ja että sillä on paljon kilpailijoita.

217

Komissio kiistää kantajan väitteet ja toistaa olennaisin osin perusteet, jotka sisältyvät riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 143–146 perustelukappaleeseen, joiden sisältö käydään läpi seuraavaksi.

218

Komissio katsoi ensinnäkin riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 143–146 perustelukappaleessa, että kantajan perustelu, jonka mukaan TikTok oli unionissa kooltaan pienempi kuin muut alustat mitattuna tulojen, loppukäyttäjien määrän ja yhdestä käyttäjästä keskimäärin saatavan tulon (jäljempänä ARPU) perusteella, ei asettanut selvästi kyseenalaiseksi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistettua olettamaa.

219

Tältä osin komissio toi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 144 ja 145 perustelukappaleessa esille ensimmäisenä, että kantajan perustelu, joka koskee TikTokin kokoa tulojen ja ARPU:n perusteella mitattuna, oli merkityksetön, koska se koski verkkomainonnasta saatavia tuloja ja koska tulojen ja ARPU:n perusteella mitattu suhteellinen koko ei ollut asianmukainen indikaattori sen arvioimiseksi, oliko ydinalustapalvelu tärkeä yhdysväylä.

220

Komissio totesi toiseksi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 146 perustelukappaleessa, että TikTokin absoluuttisesti ilmaistu koko unionissa sijaitsevien tai unioniin sijoittautuneiden loppukäyttäjien ja yrityskäyttäjien määrän perusteella mitattuna ylitti huomattavasti digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetut kynnysarvot eikä TikTokin suhteellinen koko eli TikTokin koko suhteessa muiden verkkoyhteisöpalvelujen kokoon loppukäyttäjien määrällä mitattuna ollut pieni, vaan vastasi suurin piirtein puolta Facebookin ja Instagramin koosta. Komissio lisäsi, että pelkästään se seikka, että TikTok on muita alustoja pienempi, ei ole riittävä kumoamaan kyseisessä säännöksessä vahvistettua olettamaa, koska TikTokin loppukäyttäjien määrä unionissa oli kasvanut edeltävinä vuosina ja koska TikTokissa oli suurempi sitoutumisaste kuin muissa verkkoyhteisöissä erityisesti nuorten käyttäjien keskuudessa.

221

Toiseksi komissio hylkäsi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 150–154 perustelukappaleessa kantajan perustelun, jonka mukaan TikTokilla oli paljon kilpailijoita, joista osalla oli vakiintuneet ekosysteemit.

222

Digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleessa mainittuihin seikkoihin, jotka komissio voi ottaa huomioon tutkiessaan asianomaisen yrityksen esittämät perustelut digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseksi, kuuluu erityisesti se, ”miten tärkeä [asianomaisen] yrityksen ydinalustapalvelu on ottaen huomioon asianomaisen ydinalustapalvelun toiminnan kokonaislaajuus”. Kyseisessä johdanto-osan perustelukappaleessa ei kuitenkaan täsmennetä tekijöitä, joiden pohjalta asianomaisen ydinalustapalvelun tärkeyttä ja kokoa on mitattava.

223

Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja väittää, ettei TikTok ole digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tärkeä yhdysväylä, koska TikTok on kooltaan pienempi kuin muut vakiintuneet alustat mitattuna yhtäältä mainostulojen ja ARPU:n perusteella ja toisaalta loppukäyttäjien määrän perusteella.

224

Tältä osin komissio katsoi ensinnäkin riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 146 perustelukappaleessa virhettä tekemättä, että loppukäyttäjien ja yrityskäyttäjien määrään perustuva TikTokin absoluuttisesti ilmaistu koko ylitti kirkkaasti digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetut kynnysarvot eikä TikTokin suhteellinen koko ollut pieni, koska se oli kasvanut kooltaan noin puoleen Facebookin ja Instagramin koosta; kantaja ei ole kiistänyt tietoja, jotka komissio mainitsi tässä johdanto-osan perustelukappaleessa. Myös TikTokin käyttäjien määrä on jatkanut lakkaamatta kasvuaan viime vuosien aikana.

225

Lisäksi komissio toi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 153 perustelukappaleessa esille, että myös TikTokin yrityskäyttäjien määrä on lisääntynyt erittäin merkittävästi vuodesta 2020 lähtien ja että sekin ylitti erittäin kirkkaasti digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn kynnysarvon, mikä viittaa siihen, että TikTokin merkitys yrityskäyttäjille on niin ikään kasvanut vuodesta 2020 lähtien; kantaja ei ole kiistänyt näitä seikkoja.

226

Nyt käsiteltävässä kanteessa kantaja esittää uusia perusteluja ja tietoja, joita se ei ollut esittänyt hallinnollisen menettelyn aikana ja joilla se pyrkii osoittamaan TikTokin väitetyn pienuuden suhteessa muihin verkkoalustoihin.

227

Kantaja väittää ensinnäkin, että TikTokin käyttäjämäärä unionissa oli vuonna 2022 vain [5–10] prosenttia seuraavien verkkoalustojen loppukäyttäjien yhteenlasketusta määrästä: Facebook, Instagram, YouTube, Snapchat, Twitter, Pinterest, LinkedIn, Reddit ja TikTok.

228

Sitten kantaja esittää, että toisin kuin digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleessa edellytetään, komissio ei verrannut riidanalaisessa päätöksessä TikTokia verkkoyhteisöpalvelujen toiminnan kokonaislaajuuteen, vaan Instagramiin ja Facebookiin.

229

Kantaja väittää vielä, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon myös videonjakoalustapalvelut, erityisesti DailyMotion ja Vimeo.

230

Tällaisen vertailun perusteella kantaja katsoo, että komission olisi pitänyt todeta TikTokin suhteellisen pienuuden osoittavan, ettei TikTok ollut tärkeä yhdysväylä, kuten se oli tehnyt asioita DMA.100015, DMA.100028 ja DMA.100034 koskeneessa 5.9.2023 antamassaan päätöksessä C(2023) 6078 final, josta ilmenee, että se, että Bingin osuus oli 10 prosenttia tietokoneella tehdyistä hauista ja että Edgen markkinaosuus oli 12 prosenttia, kun taas Chromen markkinaosuus oli 60,5 prosenttia, oli riittävä kumoamaan digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman.

231

Ensin on kuitenkin tuotava esille, ettei kantaja verrannut hallinnollisen menettelyn aikana TikTokin loppukäyttäjien määrää verkkoyhteisöpalvelujen toiminnan kokonaislaajuuteen eikä se esittänyt mitään tietoja kyseisen toiminnan kokonaislaajuudesta. Se ei verrannut myöskään TikTokin loppukäyttäjien määrää Pinterestin, LinkedInin, Redditin, DailyMotionin tai Vimeon loppukäyttäjien määriin, eikä se ole antanut näiden osalta mitään tietoja.

232

Unionin yleisen tuomioistuimen on nyt esillä olevan kumoamiskanteen yhteydessä selvitettävä, onko komissio tehnyt virheitä arvioidessaan perusteluja, jotka asianomainen yritys esitti hallinnollisen menettelyn aikana olettamien kumoamiseksi, mutta sen tehtävänä ei ole tutkia, voitaisiinko kyseiset olettamat kumota sellaisten uusien perustelujen ja todisteiden perusteella, jotka asianomainen yritys esittää ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa.

233

On nimittäin tuotava esille, että digimarkkinasäädöksellä otettiin käyttöön erityinen säännöstö, jota sovelletaan portinvartijoiden nimeämiseen ja jolla on vain sille ominaisia erityispiirteitä. Digimarkkinasäädöksen tehokkaan soveltamisen takaamiseksi komission on nimettävä portinvartijat viipymättä. Tätä varten digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan olettamia, joilla järkeistetään nimeämisprosessia. Olettamien kumoamismahdollisuuteen sovelletaan puolestaan tiukkoja vaatimuksia niin menettelyn kuin todistustaakan ja näyttökynnyksen osalta. Digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdassa täsmennetään, että asianomainen yritys voi esittää ”ilmoituksessaan” riittävän pätevät perustelut kyseisten olettamien asettamiseksi kyseenalaiseksi. Lisäksi tiettyjen [digimarkkinasäädöksen] mukaisten komission menettelyjen toteuttamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 14.4.2023 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/814 (EUVL 2023, L 102, s. 6) 2 artiklan 3 kohdassa vaaditaan, että asianomaisen yrityksen on esitettävä perustelunsa ilmoituksen liitteessä ja sen on yksilöitävä selkeästi, mihin digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetyistä kolmesta kumulatiivisesta vaatimuksesta sen perustelut liittyvät, sekä selitettävä kunkin väitteen osalta, miksi asianomainen ydinalustapalvelu ei poikkeuksellisesti täytä kyseistä vaatimusta huolimatta siitä, että se täyttää digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisen vastaavan kynnysarvon.

234

Asianomainen yritys ei siis voi esittää ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisia perusteluja tai todisteita, joita se ei ole esittänyt hallinnollisen menettelyn aikana, asettaakseen kyseenalaiseksi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetut olettamat, ellei yrityksen tarkoitus ole riitauttaa näillä perusteluilla tai todisteilla oikeudellista seikkaa tai tosiseikkaa, joka mainitaan riidanalaisessa päätöksessä ja johon yritys ei ole pystynyt ottamaan kantaa hallinnollisen menettelyn aikana. Edellä tämän tuomion 227–229 kohdassa läpi käytyjen perustelujen tilanne ei ole tällainen nyt käsiteltävässä asiassa.

235

Näin ollen kyseiset perustelut on jätettävä tutkimatta.

236

Tämä päätelmä ei horju, vaikka kantaja viittaa muutamiin kilpailuoikeuden ja valtiontukien aloilla annettuihin tuomioihin ja väittää, että tällaiset perustelut ja todisteet olisi tutkittava, vaikka ne esitetään ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa. Kantaja mainitsee tässä useita tuomioita, kuten 1.7.2010 annetun tuomion Knauf Gips v. komissio (C‑407/08 P, EU:C:2010:389, 89–92 kohta), 21.9.2005 annetun tuomion EDP v. komissio (T‑87/05, EU:T:2005:333, 158 kohta) ja 10.5.2023 annetun tuomion Ryanair ja Condor Flugdienst v. komissio (Lufthansa; COVID-19) (T‑34/21 ja T‑87/21, valitus vireillä, EU:T:2023:248, 86 kohta).

237

Mainitussa oikeuskäytännössä on kuitenkin kyse oikeudellisista kehyksistä ja oikeuden aloista, jotka ovat erillisiä digimarkkinasäädöksestä, ja kuten edellä tämän tuomion 233 kohdassa muistutetaan, digimarkkinasäädökselle ovat ominaisia sen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olettamien kumoamiseen sovellettavat tiukat vaatimukset, jotka koskevat niin menettelyä kuin todistustaakkaa ja näyttökynnystä, joten kyseistä oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa.

238

Toiseksi on joka tapauksessa tuotava komission tavoin esille, että perustelut, jotka kantaja esittää ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa, perustuvat virheelliseen vertailupohjaan. Muutamat kantajan tätä vertailua varten mainitsemista verkkoalustoista eivät näet ole verkkoyhteisöjä, vaan ne kuuluvat muihin ydinalustapalvelujen luokkiin, kun taas digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleen mukaisesti yrityksen ydinalustapalvelun tärkeyttä on arvioitava asianomaisen ydinalustapalvelun toiminnan kokonaislaajuus huomioon ottaen. Tämä koskee erityisesti YouTubea, jonka komissio nimesi videonjakoalustasta muodostuvaksi ydinalustapalveluksi, sekä DailyMotionia ja Vimeota, joita kantaja kuvaa videonjakoalustoiksi.

239

Lisäksi kuten komissio katsoi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 146 perustelukappaleessa, TikTokin kokoa ei voida tutkia staattisesta näkökulmasta, vaan huomioon on otettava sen loppukäyttäjien määrän nopea ja merkittävä kasvaminen unionissa niin, että se ylsi muutamassa vuodessa noin puoleen Facebookin ja Instagramin koosta.

240

Samoista syistä kantajan tekemä viittaus Bingin ja Edgen palveluja koskevaan komission päätökseen (ks. edellä tämän tuomion 230 kohta) ei voi johtaa toisenlaiseen päätelmään. Komission hallinnollinen päätöskäytäntö ei nimittäin sido unionin tuomioistuimia, eikä kantaja ole osoittanut, että ByteDancen tilanne oli rinnastettavissa Microsoftin tilanteeseen. Kantajan mainitsema komission päätös koski nimittäin muita ydinalustapalvelujen luokkia kuin verkkoyhteisöpalveluja, eikä kantaja selitä, mistä syistä olosuhteet, joissa nämä muut ydinalustapalvelujen luokat toimivat, olisivat rinnastettavissa olosuhteisiin, joissa TikTokin kaltainen verkkoyhteisöpalvelu toimii. Lisäksi komissio toi kyseisessä päätöksessä esille, että Microsoft oli esittänyt tietoja, jotka osoittivat etenkin, että Bingin osuus verkossa toimivien hakukoneiden alan toiminnan kokonaislaajuudesta oli vain 3,6 prosenttia ja se oli 25 kertaa pienempi kuin Google Search ja että Edgen osuus verkkoselainten alan toiminnan kokonaislaajuudesta oli vain 5,8 prosenttia ja se oli kymmenen kertaa pienempi kuin Google Chrome. Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja ei ole esittänyt ilmoituksessaan näihin verrattavissa olevia tietoja TikTokin koosta. Todellisuudessa se, että TikTokin suhteellinen koko on kasvanut noin puoleen Facebookin ja Instagramin koosta, erottaa nyt käsiteltävän asian edellä mainituista asioista.

241

Toiseksi kantaja ei voi arvostella komissiota myöskään siitä, että komissio tukeutui riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 146 perustelukappaleessa TikTokin loppukäyttäjien määrän kasvuun unionissa vuosina 2020–2022 vertaamatta tätä Metan ja Alphabetin alustojen loppukäyttäjien määrän kasvuun tai tahtiin, jolla Metan ja Alphabetin TikTokia matkivat palvelut kehittyivät.

242

Kantajalla on näet todistustaakka, ja sen olisi pitänyt esittää komissiolle hallinnollisen menettelyn aikana tietoja, joista tällainen vertailu ilmenee, mitä kantaja ei kuitenkaan tehnyt. Tällaiset perustelut, jotka on esitetty ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa, on siten jätettävä tutkimatta edellä tämän tuomion 232–237 kohdassa esitetyistä syistä.

243

Kolmanneksi kantajan väite, jonka mukaan TikTokia ei voida verrata Metan tai muiden verkkoyhteisöjen alustoihin, koska TikTokin päätarkoituksena on tarjota videonjakopalveluita eikä verkkoyhteisöpalveluita, on hylättävä. Tämä väite on yhtäältä ristiriitainen, sillä kantaja itse vertaa ByteDancea useita kertoja Facebookiin ja Instagramiin. Toisaalta ja joka tapauksessa tämä väite on hylättävä samoista syistä kuin ne, jotka esitettiin edellä tämän tuomion 190–193 kohdassa.

244

Kantaja ei esitä myöskään mitään väitettä, joka kohdistuisi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 151–154 perustelukappaleeseen, joista ilmenee erityisesti, että TikTokin yrityskäyttäjien määrä unionissa on kasvanut niin ikään hyvin merkittävästi vuodesta 2020 lähtien (ks. edellä tämän tuomion 225 kohta), että yrityskäyttäjät määrittävät itse olevansa yrityskäyttäjiä ja unionissa itse määrittämiensä yritystilien kautta ne pystyvät siis käyttämään erityisesti yrityksille tarkoitettuja toimintoja, kuten suorituskykyä koskevia tietoja, luovia työkaluja ja tilin eksklusiiviseen sisältöön liittyviä vaihtoehtoja ja että ByteDance jatkaa uusien toimintojen kehittämistä yrityskäyttäjiä varten. Nämä seikat yhdessä tarkasteltuina osoittavat, että TikTok-verkkoyhteisöpalvelu on kyseisille yrityksille tärkeä palvelu.

245

On siis todettava komission katsoneen perustellusti, etteivät kantajan perustelut, jotka koskivat loppukäyttäjien määrään perustuvaa TikTokin kokoa suhteessa muiden verkkoyhteisöalustojen kokoon sekä sen kilpailijoiden suurta määrää, olleet riittävän päteviä niin, että ne olisivat asettaneet digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman selvästi kyseenalaiseksi.

246

Kantajan väite, joka koskee mainostuloihin ja ARPU:hun perustuvaa TikTokin suhteellista kokoa, on päällekkäinen sen väitteen kanssa, joka koskee mainostajien TikTokin käyttöä, ja se tutkitaan siten jäljempänä tämän tuomion 248–285 kohdassa.

247

Ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan kolmas väite on näin ollen hylättävä perusteettomana.

248

Kantajan mukaan se, että kantajan mainostulot ja ARPU taikka mainostajien ja rekisteröityneiden yrityskäyttäjien TikTokin käyttö ovat vähäisiä ja pienempiä kuin muutamilla muilla alustoilla, osoittaa, ettei TikTok ole tärkeä yhdysväylä.

249

Komissio kiistää kantajan väitteet ja toistaa olennaisin osin perusteet, jotka sisältyvät riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 127–129, 140, 144, 145 ja 147–151 perustelukappaleeseen, joiden sisältö käydään läpi seuraavaksi.

250

Komissio hylkäsi riidanalaisessa päätöksessä kantajan perustelut, jotka koskivat ByteDancen mainostuloja, ARPU:ta tai mainostajien ja rekisteröityneiden yrityskäyttäjien väitetysti vähäistä TikTokin käyttöä, sillä perusteella, että yhtäältä kyseiset perustelut olivat merkityksettömiä ja toisaalta ne eivät joka tapauksessa olleet riittävän päteviä niin, että ne olisivat asettaneet digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman selvästi kyseenalaiseksi.

251

Komissio siis hylkäsi kyseiset perustelut pitäen niitä merkityksettöminä lähinnä sillä perusteella, kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 127–129, 140, 144, 147 ja 150 perustelukappaleesta ilmenee, että ne koskivat toista ydinalustapalvelujen luokkaa eli verkkomainontapalveluja eivätkä verkkoyhteisöpalveluja ja että kyseisten kahden ydinalustapalvelujen luokan yrityskäyttäjät oli määritelty eri tavoin digimarkkinasäädöksen liitteessä olevassa E jaksossa, jonka otsikko on ”Erityiset määritelmät”.

252

Komissio huomautti lisäksi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 145 perustelukappaleessa, etteivät mainostulot ja ARPU olleet asianmukaisia indikaattoreita sen arvioimiseksi, onko tietty ydinalustapalvelu tärkeä yhdysväylä.

253

Komissio lisäsi edelleen riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 148 perustelukappaleessa, että vaikka tietyt TikTokissa toimivat mainostajat saattoivat olla samalla verkkoyhteisöpalvelujen yrityskäyttäjiä, digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisessa arvioinnissa oli otettava joka tapauksessa huomioon kaikki yrityskäyttäjät eikä pelkästään maksavia mainostajia, sillä yrityskäyttäjät, jotka eivät maksaneet kyseisellä alustalla julkaistavista mainoksista, saattoivat kuitenkin olla riippuvaisia tästä alustasta saadakseen toiminnalleen näkyvyyttä. Lisäksi komissio totesi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 149 perustelukappaleessa, että kantajan esittämät rekisteröityneiden yrityskäyttäjien alustan käyttöä koskeneet tiedot eivät olleet edustavia.

254

Komissio toi vielä esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 151 perustelukappaleessa, ettei ollut asianmukaista verrata ByteDancen verkkomainontaa koskevia tietoja Alphabetin, Metan ja Amazonin vastaaviin tietoihin, sillä viimeksi mainitut yritykset tarjosivat TikTokia laajemman valikoiman palveluita, joiden yhteydessä mainoksia voitiin näyttää.

255

Ensin on tutkittava, saattoiko komissio hylätä virhettä tekemättä verkkomainontaa koskeneet kantajan perustelut täysin merkityksettöminä digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamisen kannalta edellä tämän tuomion 251 kohdassa esitetyistä syistä.

256

Aluksi on muistettava, kuten edellä tämän tuomion 53 kohdassa tuodaan esille, että komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että kantajan lisäperusteluja lukuun ottamatta kaikki muut perustelut ja todisteet, jotka kantaja oli esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olettamien kumoamiseksi, siten myös verkkomainontaa koskeneet perustelut, liittyivät suoraan digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleessa tarkoitettuihin kyseisten olettamien taustalla oleviin määrällisiin perusteisiin.

257

Viimeksi mainittujen perustelujen merkityksellisyydestä on todettava pitävän paikkansa, kuten komissio huomauttaa, että verkkoyhteisöpalvelut ja verkkomainontapalvelut ovat digimarkkinasäädöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdan c ja j alakohdan sekä saman kohdan 7 alakohdan mukaisesti kaksi erillistä ydinalustapalvelujen luokkaa.

258

Komissio huomauttaa niin ikään perustellusti, että yrityskäyttäjien käsite on määritelty eri tavalla digimarkkinasäädöksen liitteessä olevassa E jaksossa, jonka otsikko on ”Erityiset määritelmät”, yhtäältä verkkoyhteisöpalvelujen ja toisaalta verkkomainontapalvelujen osalta. Ensin mainittujen kohdalla ne määritellään lähinnä yrityksiksi, joilla on yrityslistaus tai yritystili verkkoyhteisössä, ja jälkimmäisten kohdalla lähinnä mainostajiksi.

259

TikTokissa tapahtuvaa verkkomainontaa koskevia perusteluja tai todisteita ei voida kuitenkaan hylätä täysin merkityksettöminä pelkästään näiden erojen perusteella, kun tutkitaan, onko kyseinen verkkoyhteisö tärkeä yhdysväylä.

260

Yhtäältä verkkoyhteisöpalveluja ja verkkomainontapalveluja tarjotaan nyt käsiteltävän asian olosuhteissa kiistatta samalla alustalla eli TikTokissa, kuten asianosaiset ovat vahvistaneet prosessinjohtotoimeen antamissaan vastauksissa, vaikka kyseiset palvelut kuuluvat kahteen eri ydinalustapalvelujen luokkaan. Kuten kantaja selittää, TikTok on ainoa alusta, jota käyttäjät yhtäältä käyttävät erityisesti jakamalla ja julkaisemalla videoita ja jolla mainostajat toisaalta maksavat mainostensa julkaisemisesta, joka tapahtuu yleensä edellä mainittujen käyttäjien videoiden näyttämisen välissä.

261

Toisaalta asianosaiset ovat yhtä lailla yksimielisiä siitä, että verkkoyhteisön yrityskäyttäjien ja verkkomainontapalvelun yrityskäyttäjien välillä on jonkin verran päällekkäisyyttä, koska osa mainostajista saattaa vastata myös verkkoyhteisöpalvelujen yrityskäyttäjien määritelmää, kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 148 perustelukappaleesta ilmenee ja kuten asianosaiset ovat vahvistaneet prosessinjohtotoimeen antamissaan vastauksissa.

262

Ei siis voida kiistää, etteivätkö TikTokin saamat mainostulot tai sen ARPU voisi lähtökohtaisesti osoittaa muiden seikkojen ohella, miten tärkeäksi kyseisen alustan yrityskäyttäjät sen kokevat loppukäyttäjien tavoittamisen kannalta, koska mainonta on itse asiassa yksi edellä mainittujen yrityskäyttäjien yleisesti käyttämä keino tavoittaa asiakkaansa.

263

Näin ollen komissio ei voinut hylätä virhettä tekemättä kantajan esittämiä verkkomainontaa koskeneita perusteluja ja todisteita täysin merkityksettöminä digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamisen kannalta.

264

Lisäksi komissio on myöntänyt prosessinjohtotoimeen antamassaan vastauksessa, että tällaisiin perusteluihin ja todisteisiin voidaan lähtökohtaisesti vedota digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseksi.

265

Näin ollen on tuotava esille, että komissio hylkäsi verkkomainontaa koskeneet kantajan perustelut ja todisteet myös muusta syystä, joka esitettiin riidanalaisessa päätöksessä ja jonka mukaan kyseiset perustelut ja todisteet eivät joka tapauksessa olleet riittävän päteviä niin, että ne olisivat asettaneet digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman selvästi kyseenalaiseksi.

266

Toiseksi on siis tutkittava, saattoiko komissio hylätä nämä perustelut ja todisteet tällaisesta syystä virhettä tekemättä.

267

Tältä osin on todettava ensinnäkin, että komissio huomautti perustellusti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 145 perustelukappaleessa, että tulojen ja ARPU:n perusteella muista tekijöistä riippumatta mitattu suhteellinen koko ei ollut asianmukainen indikaattori sen arvioimiseksi, oliko ydinalustapalvelu tärkeä yhdysväylä, sillä perusteella, että erilaisissa yritystoimintamalleissa palvelut muunnetaan rahaksi eri tavoin.

268

Kuten komissio on selittänyt prosessinjohtotoimeen antamassaan vastauksessa, verkkoyhteisöt noudattavat nimittäin usein yritystoimintastrategiaa, jolla pyritään käyttäjäkunnan laajentamiseen ja sitä kautta yhä vahvempien verkostovaikutusten synnyttämiseen, mikä voi saada ne asettamaan tietyllä ajanjaksolla käyttäjien määrän kasvun etusijalle käyttäjien rahaksi muuntamisen sijaan.

269

Toiseksi komissio toi asianmukaisesti esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 148 perustelukappaleessa, että vaikka osa TikTokissa toimivista mainostajista saattoi vastata myös verkkoyhteisöpalvelujen yrityskäyttäjien määritelmää, yrityskäyttäjät ovat joka tapauksessa kooltaan mainostajia suurempi luokka. Komissio korosti perustellusti samassa johdanto-osan perustelukappaleessa, että sen tutkimiseksi, oliko TikTok tärkeä yhdysväylä, oli otettava huomioon maksavien mainostajien lisäksi ne yrityskäyttäjät, jotka eivät maksaneet saadakseen mainoksiaan kyseiselle alustalle, koska nämä yrityskäyttäjät saattoivat tästä huolimatta olla riippuvaisia TikTokista saadakseen näkyvyyttä toiminnalleen, mitä kantaja ei sitä paitsi ole kiistänyt.

270

Tältä osin komissio selitti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 148 perustelukappaleessa niin ikään, että useat TikTokin ominaispiirteet on kehitetty ja kohdennettu erityisesti sellaisten yrityskäyttäjien tarpeisiin, jotka eivät välttämättä ole maksavia mainostajia, kuten sisältöjen löytäminen ja jakaminen useilla laitteilla ja eri tavoin, mukaan lukien chatit, postaukset, videot ja suositukset, jotta yrityskäyttäjät voisivat kehittää toimintaansa (esimerkiksi useiden luomistyökalujen avulla), lisätä tavaramerkkiensä esiintyvyyttä (esimerkiksi automaattisten viestien tai julkaisujen ajastamisen avulla) ja kasvattaa myyntiä yrityksille suunnattujen (business-friendly) toimintojen, esimerkiksi käyttäjän tietoja koskevaan osioon lisättävien linkkien, yhteystietojen tai ”liidituotannossa” (kiinnostuneiden henkilöiden yhteystietojen hankinnassa) käytettävien työkalujen avulla.

271

Edellä esitetystä ilmenee, että mainonnan lisäksi on olemassa muitakin keinoja, joilla TikTokin yrityskäyttäjät saavat toiminnalleen näkyvyyttä TikTokissa ja tavoittavat näin loppukäyttäjiään esimerkiksi julkaisemalla videoita yritystileillään tai tekemällä sopimuksia sisällönluojien tai vaikuttajien kanssa tavaramerkkiensä markkinoimiseksi.

272

On todettava, etteivät kantajan esittämät perustelut ja todisteet antaneet mitään tietoja siitä, miten tärkeänä ne TikTokin yrityskäyttäjät, jotka haluavat tavoittaa loppukäyttäjät muilla keinoin kuin mainoksilla, pitävät kyseistä alustaa.

273

Kolmanneksi, kuten komissio tuo olennaisin osin esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 149 perustelukappaleessa, kantajan esittämät tiedot, jotka koskevat ”rekisteröityneiden yrityskäyttäjien” TikTokin käyttöä, kattavat vain pienen osan kaikista yrityskäyttäjistä, joten kyseiset tiedot eivät ole riittävän edustavia, jotta niiden avulla voitaisiin ratkaista, onko TikTok tärkeä yhdysväylä.

274

Kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 77 perustelukappaleesta ilmenee, TikTokin rekisteröityneitä yrityskäyttäjiä ovat nimittäin ne, joilla on ”rekisteröity käyttäjätili” kyseisellä alustalla. Tämä käsite käsittää siis vain yritykset, jotka ovat rekisteröityneet TikTokiin yrityksiksi erityisesti antamalla yhteystietonsa ja toimilupansa numeron.

275

Komissio selitti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 83–87 perustelukappaleessa syyt, joiden vuoksi rekisteröityneiden yrityskäyttäjien määrän huomioon ottaminen ei ole komission mukaan luotettava menetelmä TikTokin verkkoyhteisön yrityskäyttäjien määrän laskemiseksi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohtaa sovellettaessa, vaan se johtaa yrityskäyttäjien määrän merkittävään aliarviointiin. Komissio toi erityisesti esille, että mahdollisuus rekisteröityä rekisteröityneeksi yrityskäyttäjäksi tuli käyttöön vasta vuonna 2022 ja vain muutamissa jäsenvaltioissa eikä tällainen rekisteröityminen ollut pakollista.

276

Tämän vuoksi komissio ei käyttänyt TikTokin yrityskäyttäjien määrän selvittämisessä digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamiseksi rekisteröityneiden yrityskäyttäjien määrää vaan toista perustetta eli itse määritettyjen yritystilien määrää unionissa. Tältä osin riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 78 ja 79 perustelukappaleessa olevista taulukoista 2 ja 3 ilmenee, että TikTokin osalta rekisteröityneiden yrityskäyttäjien määrän ja unionissa itse määritettyjen yritystilien määrän välillä on hyvin merkittäviä eroja. Esimerkiksi vuonna 2022 TikTokin itse määritettyjen yritystilien määrä unionissa oli [yli 10000], kun taas rekisteröityneiden yrityskäyttäjien määrä oli [yli 10000].

277

Kantaja ei ole riitauttanut nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä menetelmää, jota komissio käytti riidanalaisessa päätöksessä TikTokin yrityskäyttäjien määrän selvittämiseksi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamista varten, eikä etenkään kyseisen päätöksen johdanto-osan 83–87 perustelukappaleessa esitettyä arviointia.

278

Tämän perusteella kantajan esittämät perustelut ja tiedot eivät olleet riittävän edustavia kaikista TikTokin yrityskäyttäjistä, kuten komissio toi perustellusti esille.

279

Neljänneksi komissio toi esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 151 perustelukappaleessa, ettei ollut asianmukaista verrata ByteDancen verkkomainontaa koskevia tietoja Alphabetin, Metan ja Amazonin vastaaviin tietoihin, sillä viimeksi mainitut yritykset tarjosivat TikTokia laajemman valikoiman palveluita, joiden yhteydessä mainoksia voitiin näyttää, eikä kantaja ei ole kiistänyt tätä seikkaa.

280

Lisäksi on todettava, etteivät kantajan toimittamat verkkomainontaa koskeneet tiedot vahvista kantajan perustelua, jonka mukaan TikTok ei ole tärkeä yhdysväylä, vaikka niiden oletettaisiin olevan riittävän edustavia. Esimerkiksi kyseisellä alustalla syntyvän ARPU:n määrä vaikuttaa absoluuttisesti ilmaistuna suurelta ja yltää jo lähes [luottamuksellinen] Instagramin vastaavasta.

281

Tämän perusteella komissio ei ole tehnyt virhettä todetessaan, että TikTokin mainostuloja ja ‑menoja, ARPU:ta ja rekisteröityneiden yrityskäyttäjien väitetysti vähäistä alustan käyttöä koskeneet kantajan perustelut ja todisteet eivät olleet riittävän päteviä niin, että ne olisivat asettaneet digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman selvästi kyseenalaiseksi.

282

Näissä olosuhteissa edellä tämän tuomion 263 kohdassa todettu komission tekemä virhe ei vaikuta riidanalaisen päätöksen laillisuuteen.

283

Ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan neljäs väite on näin ollen hylättävä perusteettomana.

284

Kaiken edellä esitetyn ja erityisesti edellä tämän tuomion 119–283 kohdan perusteella siitä kysymyksestä, millaista näyttökynnystä komissio oli tosiasiallisesti soveltanut tutkiessaan perustelut ja todisteet, jotka kantaja oli esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseksi (ks. edellä tämän tuomion 72 kohta), on todettava lisäksi, ettei mikään komission arvioinnissa viittaa siihen, että komission tosiasiallisesti soveltama näyttökynnys olisi ollut digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdassa määritettyä näyttökynnystä korkeampi. Komissio näet hylkäsi kantajan perustelut joko siitä syystä, että ne olivat merkityksettömiä, tai siitä syystä, etteivät ne olleet riittävän päteviä niin, että ne olisivat asettaneet digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman selvästi kyseenalaiseksi.

285

Ottaen huomioon edellä tämän tuomion 59–72 kohdassa esitetyt seikat on näin ollen hylättävä myös ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan toinen väite, jossa kantaja väittää komission asettaneen näyttökynnyksen riidanalaisessa päätöksessä liian korkeaksi vaatimalla vakuuttavia todisteita.

286

Kantaja väittää komission rikkoneen riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 155–160 perustelukappaleessa digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 3 artiklan 5 kohtaa, kun se hylkäsi kantajan perustelut, jotka osoittivat, ettei kantajan asema ollut vakiintunut ja kestävä.

287

Kantaja väittää olennaisin osin, että Metan ja Alphabetin kaltaiset kilpailijat olivat haastaneet ByteDancen aseman markkinoilla menestyksekkäästi, sillä ne olivat tuoneet markkinoille uusia palveluja, kuten Reels ja Shorts, joissa matkittiin TikTokin keskeisiä ominaispiirteitä eli lyhytvideomuotoa ja jotka olivat kasvaneet nopeasti TikTokin vahingoksi. Kantaja huomauttaa myös, että TikTokin käytön lopettamisaste eli TikTokista muille alustoille siirtyneiden mainostajien ja loppukäyttäjien määrä on merkittävä. Kantaja väittääkin ByteDancen olevan uusi markkinoille tulija eikä portinvartija ja näiden kahden käsitteen sulkevan toisensa pois vastavuoroisesti.

288

Komissio kiistää kantajan väitteet ja toistaa olennaisin osin perusteet, jotka sisältyvät riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 155–160 perustelukappaleeseen, joiden sisältö käydään läpi seuraavaksi.

289

Komissio hylkäsi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 155–160 perustelukappaleessa perustelut ja todisteet, jotka kantaja oli esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa vahvistetun, kantajan vakiintunutta ja kestävää asemaa koskevan olettaman kumoamiseksi.

290

Komissio huomautti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 156 perustelukappaleessa, että tuomalla esille, ettei TikTokin asemaa ollut mahdotonta uhata, kantaja pyrki luomaan edellytyksen, joka ylittää sen vaatimuksen, että asianomaisen yrityksen aseman on oltava vakiintunut ja kestävä, kuten se on erityisesti silloin, kun kilpailullisuus on rajallista.

291

Komissio totesi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 157 ja 158 perustelukappaleessa, että joka tapauksessa digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 21 perustelukappaleen mukaan on todennäköistä, että kilpailullisuus on rajallista silloin, kun yritys on tarjonnut ydinalustapalvelua vähintään kolmessa jäsenvaltiossa hyvin suurelle määrälle yrityskäyttäjiä ja loppukäyttäjiä vähintään kolmen vuoden ajan ja että näin oli nyt käsiteltävässä asiassa. Komissio lisäsi myös, että TikTokin huomattava koko ja sen viime vuosina tapahtunut yrityskäyttäjien ja loppukäyttäjien määrän merkittävä, vakaata nousukäyrää mukaileva kasvu vahvistivat, että ByteDancen asema oli vakiintunut ja kestävä. Komission mukaan tästä seurasi, etteivät TikTokin käytön lopettamisastetta koskeneet kantajan perustelut asettaneet selvästi kyseenalaiseksi digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa vahvistettua olettamaa.

292

Komissio selitti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 159 ja 160 perustelukappaleessa, ettei mikään digimarkkinasäädöksessä viitannut siihen, ettei yritys voinut olla samanaikaisesti uusi markkinoille tulija ja portinvartija, eikä se, että tietyt ByteDancen kilpailijat, kuten Meta ja Alphabet, olivat matkineet joitakin TikTokin tuotoksia, ollut epätavanomaista digimarkkinoilla eikä tämä siis voinut sellaisenaan kumota digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa vahvistettua olettamaa.

293

Digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään kahdesta vaihtoehtoisesta perusteesta, joiden täyttyessä yritys voidaan nimetä portinvartijaksi: yrityksellä on vakiintunut ja kestävä asema toiminnassaan tai on ennakoitavissa, että sillä on tällainen asema lähitulevaisuudessa.

294

Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee nyt käsiteltävässä asiassa, kuten komissio on vahvistanut prosessinjohtotoimeen antamassaan vastauksessa, että komissio katsoi ByteDancella olevan vakiintunut ja kestävä asema toiminnassaan ja että siten ensimmäinen digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan peruste täyttyi.

295

Lisäksi on todettava, että vaikka digimarkkinasäädöksessä ei määritellä vakiintuneen ja kestävän aseman käsitettä, siihen sisältyy seikkoja, joiden avulla tätä käsitettä voidaan rajata.

296

Kun digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja saman artiklan 2 kohdan c alakohtaa luetaan yhdessä digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 21 perustelukappaleen valossa, ilmenee tältä osin, että yrityksen aseman katsotaan olevan vakiintunut ja kestävä, jos sen aseman kilpailullisuus on rajallinen. Näin voi olla silloin, kun yritys on tarjonnut ydinalustapalvelua vähintään kolmessa jäsenvaltiossa erittäin suurelle määrälle yrityskäyttäjiä ja loppukäyttäjiä vähintään kolmen vuoden ajanjaksolla.

297

Vakiintuneen ja kestävän aseman käsite käsittää siis asianomaisen yrityksen aseman rajallisen kilpailullisuuden sekä kyseisen aseman ajallisen vakauden.

298

Portinvartijan vakiintuneen ja kestävän aseman käsite ei ole myöskään välttämättä päällekkäinen SEUT 102 artiklassa tarkoitetun määräävän aseman käsitteen kanssa. Tämän osoittaa se, että unionin lainsäätäjä on päättänyt tietoisesti käyttää uutta käsitettä, joka poikkeaa määräävän aseman käsitteestä, ja sisällyttää digimarkkinasäädöksen henkilölliseen soveltamisalaan portinvartijat, jotka eivät ole välttämättä kilpailulainsäädännön mukaisessa määräävässä asemassa, kuten edellä tämän tuomion 19 kohdassa läpi käydystä digimarkkinasäädöksen johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta ilmenee.

299

Kantajan väitteitä on tarkasteltava näiden seikkojen valossa.

300

Ensinnäkin komissio katsoi perustellusti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 156 perustelukappaleessa, ettei digimarkkinasäädöksessä edellytetä, että asianomaisen yrityksen asemaa on mahdotonta uhata. Kuten edellä tämän tuomion 296 kohdassa tuodaan esille, vakiintuneen ja kestävän aseman käsite merkitsee nimittäin erityisesti, että ydinalustapalvelua tarjoavan yrityksen aseman kilpailullisuus on rajallinen. Käsitteessä ei siis suljeta pois jonkinasteista kilpailullisuutta.

301

Toiseksi komissio ei tehnyt virhettä, kun se hylkäsi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 157 ja 158 perustelukappaleessa TikTokin käytön lopettamisastetta koskeneen kantajan perustelun, ja näin on, vaikka huomioon otetaan TikTokin loppukäyttäjien ja yrityskäyttäjien erittäin suuri määrä, TikTokin suuri koko ja sen vakaata nousukäyrää seurannut merkittävä kasvu viime vuosien aikana.

302

Kuten kantajan esittämistä tiedoista näet ilmenee, vaikka osa TikTokin mainostajista ja loppukäyttäjistä on tosiaan lopettanut TikTokin käytön, samanaikaisesti monet muut ovat aloittaneet sen käytön. Tämän osoittaa se, että vuosina 2021–2022 sekä TikTokin tulot että sen loppukäyttäjien määrä jatkoivat räjähdysmäistä kasvuaan (ks. edellä tämän tuomion 33, 84 ja 107 kohta). Vaikuttaa siis siltä, että käytön lopettaneiden mainostajien ja loppukäyttäjien määrä on tasoittunut ja jopa ylittynyt TikTokin käytön samalla ajanjaksolla aloittaneiden uusien mainostajien ja loppukäyttäjien ansiosta, mikä vaikuttaisi pikemmin osoittavan, että ByteDancen asema on vakiintunut ja kestävä.

303

Kolmanneksi kantajan väitteestä, jonka mukaan tietyt TikTokin kanssa kilpailevat palvelut, etenkin Metan Reels ja Alphabetin Shorts, ovat matkineet tiettyjä TikTokin ominaispiirteitä ja niiden käyttäjämäärä on kasvanut nopeasti ja ylittänyt jopa TikTokin käyttäjämäärän kasvun, on todettava seuraavaa.

304

Kuten edellä tämän tuomion 301 kohdassa muistutetaan, ensinnäkin komissio korosti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 158 perustelukappaleessa vakaata nousukäyrää seurannutta TikTokin merkittävää kasvua ja toi kyseisen päätöksen johdanto-osan 160 perustelukappaleessa esille, ettei digimarkkinoilla ollut mitenkään epätavanomaista, että muissa palveluissa matkitaan viipymättä jonkin palvelun tiettyjä menestyneitä ominaispiirteitä.

305

Tämän perusteella komissio saattoi katsoa perustellusti, ettei se, että muutamat muiden portinvartijoiden alustat ovat pystyneet tuomaan markkinoille palveluja, joissa matkitaan tiettyjä TikTokin ominaispiirteitä, ja että ne ovat onnistuneet kasvamaan merkittävästi, merkitse sitä, ettei ByteDancen asema ollut vakiintunut ja kestävä, koska ByteDancen kasvu jatkui edellä mainituista olosuhteista huolimatta.

306

Toiseksi on huomautettava, että kantajan perustelu perustuu siihen seikkaan, että muut samaan ydinalustapalvelujen luokkaan kuuluvat portinvartijat eli Meta ja Alphabet ovat haastaneet ByteDancen aseman, mikä osoittaa kantajan mukaan, ettei sen asema ollut vakiintunut ja kestävä.

307

Digimarkkinasäädöksen tarkoituksena on kuitenkin varmistaa, että portinvartijoiden aseman voivat haastaa paitsi muut portinvartijat, myös ennen kaikkea muut toimijat, jotka eivät ole tietyn ydinalustapalvelun osalta portinvartijoita.

308

Digimarkkinasäädöksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään nimittäin, että kyseisen säädöksen tarkoituksena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa vahvistamalla yhdenmukaistetut säännöt, joilla kaikille yrityksille varmistetaan kilpailulliset ja oikeudenmukaiset markkinat digitaalialalla kaikkialla unionissa, kun markkinoilla toimii portinvartijoita, yrityskäyttäjien ja loppukäyttäjien eduksi.

309

Tältä osin digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 32 perustelukappaleessa täsmennetään, että kilpailullisuuden olisi liityttävä yritysten kykyyn poistaa tehokkaasti markkinoille pääsyn ja laajentumisen esteitä ja haastaa portinvartija tuotteidensa ja palvelujensa ansioilla. Kun kyseisessä johdanto-osan perustelukappaleessa viitataan markkinoille pääsyn ja laajentumisen esteisiin sekä yritysten kykyyn haastaa portinvartija, siinä yhdistetään kilpailullisuuden käsite erityisesti niiden yritysten, jotka eivät ole tietyn ydinalustapalvelun osalta portinvartijoita, kykyyn haastaa portinvartijat tuotteidensa ja palvelujensa ansioilla.

310

Lisäksi digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 32 perustelukappaleessa todetaan, että digitaalialan palvelujen kilpailullisuus voi myös rajoittua, jos ydinalustapalvelulla on useampi kuin yksi portinvartija. Tästä seuraa implisiittisesti mutta väistämättä, että se, että yhden ydinalustapalvelun portinvartijoiden välillä voi olla jonkin verran kilpailua, ei merkitse sitä, ettei kyseisen ydinalustapalvelun kilpailullisuus ole rajallista.

311

Siten edellä mainituista kantajan perusteluista, siltä osin kuin niiden mukaan muut portinvartijat ovat haastaneet ByteDancen aseman, ei voida päätellä, ettei ByteDancen aseman kilpailullisuus ole digimarkkinasäädöksessä tarkoitetulla tavalla rajallista tai ettei kyseinen asema ole tästä syystä vakiintunut ja kestävä.

312

Kantaja on väittänyt istunnossa niin ikään, että myös muut yritykset, jotka eivät ole portinvartijoita, ovat haastaneet ByteDancen aseman. Kantaja viittaa tältä osin kannekirjelmän 125 kohdassa olevaan taulukkoon 6.

313

Kannekirjelmän 125 kohdassa olevaa taulukkoa 6 ei kuitenkaan esitetty hallinnollisen menettelyn aikana, joten se on jätettävä tutkimatta edellä tämän tuomion 232–237 kohdassa esitetyistä syistä. Osa kyseiseen taulukkoon sisältyvistä tiedoista oli tosin koottu toiseen taulukkoon, joka sisältyi ilmoituksessa olevaan digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistettua olettamaa koskevaan osioon ja jolla pyrittiin tukemaan sitä kantajan perustelua, että TikTokilla oli paljon kilpailijoita. Komissio vastasi sitä paitsi näihin perusteluihin digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan osalta riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 150–154 perustelukappaleessa, joita kantaja ei ole riitauttanut. Kantaja ei kuitenkaan tukeutunut tähän toiseen taulukkoon hallinnollisen menettelyn aikana väittäessään, ettei ByteDancen asema ollut vakiintunut ja kestävä digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla. On muistettava, kuten edellä tämän tuomion 233 kohdassa tuodaan esille, että täytäntöönpanoasetuksen 2023/814 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti asianomaisen yrityksen on esitettävä perustelunsa ilmoituksen liitteessä ja sen on yksilöitävä selkeästi, mihin digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetyistä kolmesta kumulatiivisesta vaatimuksesta sen perustelut liittyvät, sekä selitettävä kunkin väitteen osalta, miksi asianomainen ydinalustapalvelu ei poikkeuksellisesti täytä kyseistä vaatimusta huolimatta siitä, että se täyttää digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisen vastaavan kynnysarvon.

314

Kyseisen perustelun tueksi ei joka tapauksessa ole myöskään esitetty riittävästi näyttöä. Kannekirjelmän 125 kohdassa olevasta taulukosta 6 ilmenee nimittäin ainoastaan vuosi, jona eräs TikTokia matkiva palvelu tuotiin markkinoille, mutta siinä ei anneta mitään tarkempaa tietoa näiden palvelujen laajuudesta eikä muitakaan merkityksellisiä tietoja.

315

Neljänneksi kantaja kuvaa ByteDancen asemaa portinvartijoiden aseman haastavan ”uuden markkinoille tulijan” asemaksi ja katsoo, että uuden markkinoille tulijan käsite ja portinvartijan käsite ovat toisensa poissulkevia, toisin kuin komissio totesi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 159 perustelukappaleessa.

316

Tältä osin on riittävää todeta, että vaikka TikTok oli tosiasiassa vuonna 2018 uusi sisämarkkinoille tulija, joka haastoi Metan ja Alphabetin kaltaisten vakiintuneiden toimijoiden aseman, sen asema vankistui tämän jälkeen nopeasti, se ylitti kirkkaasti digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetut kynnysarvot ja sen kasvuvauhti oli räjähdysmäistä niin tulojen kuin käyttäjämäärän osalta, joten TikTokin suhteellinen koko ylsi, kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 159 perustelukappaleesta ilmenee, puoleen jo pitkään sisämarkkinoilla toimineiden Facebookin ja Instagramin koosta, mitä kantaja ei ole kiistänyt.

317

Nämä seikat havainnollistavat sen, että yritys, joka on ollut aluksi uusi sisämarkkinoille tulija ja haastanut portinvartijoiden aseman, voi myöhemmin tulla itse portinvartijaksi.

318

Kantaja väittää vielä komission jättäneen selittämättä syyt, joiden perusteella TikTokin käyttäjämäärä osoittaa ByteDancen aseman olleen vakiintunut, vaikkei ByteDancella ollut ekosysteemiä eikä se hyötynyt lukkiutumisvaikutuksista.

319

Tältä osin on riittävää huomauttaa, että komissio tutki ja hylkäsi perustellusti ekosysteemin tai lukkiutumisvaikutusten puuttumista koskeneet kantajan perustelut riidanalaisen päätöksen osassa, joka koskee digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistettua olettamaa (ks. edellä tämän tuomion 121–215 kohta).

320

Edellä esitetyn perusteella perustelut, jotka kantaja on esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa vahvistetun olettaman kumoamiseksi, on siten hylättävä.

321

Kuten edellä tämän tuomion 52–56 kohdassa tuodaan esille, kantaja väittää, kuten se on täsmentänyt istunnossa, että komissio hylkäsi virheellisesti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 161 perustelukappaleessa kantajan lisäperustelut siitä syystä, etteivät ne liittyneet suoraan digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleessa tarkoitettuihin määrällisiin perusteisiin.

322

Komissio kiistää kantajan väitteet.

323

On tuotava esille, että esitettyään ensin ilmoituksessa kaikki perustelunsa ja todisteensa, joilla pyrittiin kumoamaan kukin digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetuista kolmesta olettamasta, kantaja esitti uudessa osiossa, jonka otsikko oli ”[Digimarkkinasäädöksen] poliittisten tavoitteiden vastainen nimeäminen”, lisäperusteluja, joilla kantaja väitti ByteDancen nimeämisen portinvartijaksi olevan vastoin digimarkkinasäädöksen tavoitteita.

324

Kuten riidanalaisen päätöksen 5.1.3.1.4 kohdasta sekä 2.8.2023 päivätystä kantajan kirjeestä (ks. edellä tämän tuomion 6 kohta) ilmenee, lisäperusteluissaan kantaja väitti erityisesti ensinnäkin, että digimarkkinasäädöstä on sovellettava niin, että TikTokin kaltaisilla uusilla markkinoille tulijoilla on mahdollisuus haastaa vakiintuneet alustat; toiseksi, että ByteDancen nimeäminen portinvartijaksi aiheuttaa uudelle, jo [luottamuksellinen] markkinoille tulijalle, jollainen ByteDance oli, merkittäviä vaatimusten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja rajoittaa sen kykyä päästä uusille markkinoille, ja kolmanneksi, ettei komissio soveltanut digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdassa säädettyä aineellista ja menettelyllistä oikeudellista säännöstöä asianmukaisesti, koska se tulkitsi kyseistä säännöstä sekä digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaletta liian laajasti ja esti näin ”olettamien kumoamisprosessin” tavoitteen, joka on ”väärien positiivisten” poistaminen; koska se ei ottanut huomioon TikTokin toimintaolosuhteita, vaan piti niitä merkityksettöminä ilmoittamatta kuitenkaan olosuhteista, joita voitiin pitää merkityksellisinä, mikä esti kyseisen prosessin tarkoituksen vastoin kantajan oikeuksia, ja koska komissio loukkasi suhteellisuusperiaatetta ja hyvän hallinnon periaatetta, sillä kantajan mukaan komission olisi pitänyt aloittaa digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan nojalla kyseisen säädöksen 17 artiklan 3 kohdassa säädetty markkinatutkimus.

325

Komissio hylkäsi lisäperustelut riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 161 perustelukappaleessa sillä perusteella, etteivät ne liittyneet suoraan digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 artiklassa tarkoitettuihin digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa säädettyihin määrällisiin kynnysarvoihin.

326

Tältä osin on todettava, ettei kantajan lisäperusteluilla pyritty varsinaisesti kumoamaan erikseen yhtä digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetuista kolmesta olettamasta, vaan niihin sisältyi yleisiä väitteitä digimarkkinasäädöksen tavoitteista sekä digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan tarkoituksesta ja tehokkaasta vaikutuksesta.

327

Näin ollen komissio totesi virhettä tekemättä, etteivät nämä lisäperusteet liittyneet suoraan kyseisiin olettamiin ja että ne oli siis tästä syystä hylättävä.

328

Kun huomioon otetaan edellä tämän tuomion 39–56 kohdassa esille otetut seikat, ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan ensimmäinen väite on siten hylättävä perusteettomana.

329

Kantaja väittää komission lähestymistavan olleen riidanalaisessa päätöksessä hajanainen ja pirstaleinen ja komission jättäneen tekemättä kokonaisarvioinnin todisteista, jotka kantaja oli esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olettamien kumoamiseksi. Kantajan mukaan nämä todisteet osoittivat kokonaisuutena tarkastellen, ettei kantaja ollut portinvartija tai ainakin että komission olisi pitänyt aloittaa markkinatutkimus sen selvittämiseksi, oliko asia näin.

330

Komissio kiistää kantajan väitteet.

331

Komissio hylkäsi riidanalaisessa päätöksessä kaikki kantajan esittämät perustelut ja todisteet ja totesi kunkin, digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetun olettaman osalta, etteivät kyseiset perustelut ja todisteet olleet riittävän päteviä niin, että ne olisivat asettaneet nämä olettamat selvästi kyseenalaiseksi, kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 120, 125 ja 155 perustelukappaleesta ilmenee.

332

Komissio totesi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 163 perustelukappaleessa, että kyseisen päätöksen johdanto-osan 120–162 perustelukappaleessa esitetyistä syistä kantajan esittämät perustelut eivät olleet riittävän päteviä niin, että ne olisivat asettaneet digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetut olettamat selvästi kyseenalaiseksi.

333

Tämän perusteella voidaan todeta, että hylättyään jokaisen kantajan esittämistä perusteluista komissio katsoi, että nämä perustelut, kun niitä tarkastellaan kunkin digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetun olettaman yhteydessä joko yksitellen tai yhdessä, eivät olleet riittävän päteviä niin, että ne olisivat asettaneet nämä olettamat selvästi kyseenalaiseksi.

334

Arvostellessaan komissiota siitä, ettei tämä tehnyt kyseisistä perusteluista kokonaisarviointia, kantaja viittaa riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 130 ja 135 perustelukappaleeseen, joissa komissio korosti, ettei ekosysteemin olemassaolo ollut välttämätön edellytys portinvartijaksi nimeämiselle eikä monikotisuuden esiintyminen ollut sellaisenaan merkkinä siitä, ettei asianomainen ydinalustapalvelu ollut tärkeä yhdysväylä.

335

Komissio ei kuitenkaan hylännyt kantajan perusteluja, jotka koskivat ekosysteemin puuttumista ja monikotisuuden esiintymistä, pelkästään siksi, ettei ekosysteemin olemassaolo ollut välttämätön edellytys portinvartijaksi nimeämiselle eikä monikotisuuden esiintyminen ollut sellaisenaan merkki siitä, ettei asianomainen ydinalustapalvelu ollut tärkeä yhdysväylä. Komissio hylkäsi nämä perustelut näet muistakin syistä, jotka tuotiin esille riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 127–142 perustelukappaleessa ja joiden mukaan kyseiset perustelut eivät olleet riittävän päteviä niin, että ne olisivat asettaneet digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman selvästi kyseenalaiseksi, kuten edellä tämän tuomion 121–215 kohdasta ilmenee.

336

Kantaja ei esitä mitään muuta yksittäistä perustelua, joka voisi osoittaa, että komissio olisi päätynyt toisenlaiseen johtopäätökseen, jos se olisi tutkinut kantajan perustelut ja todisteet kokonaisuutena.

337

Näin ollen ensimmäisen kanneperusteen viides osa on hylättävä perusteettomana.

338

Kantaja väittää komission rikkoneen Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklaa siitä syystä, että riidanalaisessa päätöksessä komissio käytti perusteena sellaisia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, joista kantajalla ei ollut tilaisuutta esittää huomautuksiaan hallinnollisen menettelyn aikana. Kantajan mukaan nämä seikat olivat olleet komissiolle olennaisia, kun tämä oli vastannut perusteluihin, jotka kantaja oli esittänyt digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olettamien kumoamiseksi.

339

Komissio kiistää kantajan väitteet.

340

Digimarkkinasäädöksen 34 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus tulla kuulluksi ja tutustua asiakirjoihin”, 1 kohdassa säädetään erityisesti komission velvollisuudesta antaa asianomaiselle yritykselle tilaisuus tulla kuulluksi komission alustavista havainnoista, ennen kuin se tekee digimarkkinasäädöksen 8 artiklan, 9 artiklan 1 kohdan, 10 artiklan 1 kohdan, 17, 18, 24, 25, 29 ja 30 artiklan sekä 31 artiklan 2 kohdan nojalla päätöksen.

341

Digimarkkinasäädöksen 34 artiklan 1 kohdassa ei mainita päätöksiä, jotka annetaan digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan nojalla, eli päätöksiä, joilla komissio nimeää yrityksen portinvartijaksi markkinatutkimusta aloittamatta hylkäämällä perustelut, joilla kyseinen yritys pyrkii asettamaan digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetut olettamat kyseenalaiseksi, joten on todettava, ettei ensin mainittua säädöksen kohtaa voida soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa.

342

Digimarkkinasäädöksen 34 artiklan 4 kohdassa säädetään kuitenkin, että asianomaisen portinvartijan, yrityksen ja yritysten yhteenliittymän puolustautumisoikeudet on täysin turvattava kaikissa menettelyissä. Digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 109 perustelukappaleessa todetaan erityisesti, että digimarkkinasäädöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan perusoikeuskirjassa vahvistettuja periaatteita ja että näin ollen digimarkkinasäädöstä on tulkittava ja sovellettava kyseiset oikeudet ja periaatteet huomioon ottaen.

343

Lisäksi oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeudet kuuluvat perusoikeuksiin, jotka ovat erottamaton osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista unionin tuomioistuimet valvovat. Kyseinen unionin oikeuden yleinen periaate vahvistetaan hyvää hallintoa koskevan oikeuden yhteydessä perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa, ja sitä on sovellettava, kun hallinto aikoo antaa henkilöä koskevan tälle vastaisen toimen (ks. tuomio 25.3.2019, Slovak Telekom v. komissio, C‑165/19 P, EU:C:2021:239, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kuulluksi tulemista koskevaa oikeutta on siis kunnioitettava silloinkin, kun sovellettavissa oikeussäännöissä ei nimenomaisesti säädetä tällaisesta muodollisuudesta (ks. tuomio 22.11.2012, M., C‑277/11, EU:C:2012:744, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 18.6.2020, komissio v. RQ, C‑831/18 P, EU:C:2020:481, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

344

Perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaisesti jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa, ja tähän oikeuteen sisältyy erityisesti jokaisen oikeus tulla kuulluksi, ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti. Oikeuskäytännön mukaan kyseinen oikeus takaa jokaiselle henkilölle tilaisuuden esittää hallintomenettelyn aikana hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla kantansa ennen sellaisen päätöksen tekemistä, joka saattaa vaikuttaa hänen intresseihinsä epäedullisesti (ks. tuomio 18.6.2020, komissio v. RQ, C‑831/18 P, EU:C:2020:481, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

345

Nyt käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta ilmenee, että ennen riidanalaisen päätöksen antamista kantajaa oli kuultu useaan otteeseen. Ensinnäkin jo ennen kantajan tekemää ilmoitusta kantajan ja komission välillä oli pidetty ainakin neljä kokousta 15.12.2022, 23.3.2023, 2.5.2023 ja 13.6.2023. Kantajan annettua ilmoituksensa 3.7.2023 komissio esitti kantajalle 26.7.2023 alustavan näkemyksensä ja antoi tälle mahdollisuuden esittää kantansa, jonka kantaja esitti 2.8.2023 päivätyllä kirjeellä. Kantajan ja komission välillä pidettiin vielä uusi kokous 17.8.2023.

346

Kantaja väittää kuitenkin, että näistä monista tilaisuuksista huolimatta kantajalla ei ole ollut tilaisuutta esittää huomautuksiaan neljästä yksittäisestä tosiseikasta ja oikeudellisesta seikasta, jotka tuotiin sen osalta esille riidanalaisessa päätöksessä.

347

Kantaja väittää ensinnäkin, ettei sitä kuultu hallinnollisen menettelyn aikana laadullisten todisteiden väitetystä poissulkemisesta digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleen nojalla.

348

Asiakirja-aineistosta ilmenee kuitenkin, että päinvastoin kuin kantaja väittää, kantajalla on ollut tilaisuus esittää huomautuksensa digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleen tulkinnasta ennen riidanalaisen päätöksen antamista. Kantajan ja komission välillä 17.8.2023 pidetyn kokouksen muistiosta, jonka kantaja itse on laatinut, ilmenee nimittäin, että kyseisestä tulkinnasta sekä kyseisen johdanto-osan perustelukappaleen suhteesta digimarkkinasäädöksen 3 artiklaan käytiin keskusteluja.

349

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee joka tapauksessa, että oikeus tulla kuulluksi ulottuu kaikkiin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, jotka muodostavat päätösluonteisen toimen perustan, mutta ei lopulliseen kantaan, jonka hallintoelin aikoo omaksua (ks. vastaavasti tuomio 4.3.2020, Tulliallan Burlington v. EUIPO, C‑155/18 P–C‑158/18 P, EU:C:2020:151, 94 kohta, ja tuomio 1.2.2023, SJ v. komissio, T‑659/20, ei julkaistu, EU:T:2023:32, 11 kohta).

350

Toiseksi kantaja arvostelee komissiota siitä, ettei tämä kuullut kantajaa hallinnollisen menettelyn aikana riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 128 perustelukappaleessa olevasta väitteestä, jonka mukaan TikTokin suhteellinen koko suhteessa muiden verkkoyhteisöpalvelujen kokoon on ratkaiseva seikka portinvartijaksi nimeämisen kannalta.

351

Tältä osin on täsmennettävä aluksi, ettei komissio ole todennut riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 128 perustelukappaleessa, että TikTokin suhteellinen koko verrattuna muiden verkkoyhteisöpalvelujen kokoon olisi ”ratkaiseva seikka portinvartijaksi nimeämisen kannalta”, kuten kantaja väittää, vaan komissio ainoastaan korosti, että nyt käsiteltävässä asiassa ”on merkityksellistä verrata keskenään ByteDancen verkkoyhteisöpalvelu TikTokin kokoa ja muiden vastaavia palvelua tarjoavien toimijoiden kokoa niiden verkkomainontatoiminnan koosta riippumatta”. Lisäksi digimarkkinasäädöksen johdanto-osan 23 perustelukappaleen sanamuodosta ilmenee, että huomioon on otettava erityisesti se, ”miten tärkeä yrityksen ydinalustapalvelu on ottaen huomioon asianomaisen ydinalustapalvelun toiminnan kokonaislaajuus”, ja on muistettava, että kuten edellä tämän tuomion 348 kohdassa tuodaan esille, kantajalla on ollut tilaisuus esittää huomautuksia viimeksi mainitun johdanto-osan perustelukappaleen tulkinnasta ennen kyseisen päätöksen antamista.

352

Joka tapauksessa on tuotava esille, että TikTokin suhteellisesta koosta verrattuna muiden verkkoyhteisöpalvelujen suhteelliseen kokoon keskusteltiin hallinnollisen menettelyn aikana. Komissio näet täsmensi alustavissa näkemyksissään, ettei kantajan väitteessä, jonka mukaan TikTokilla oli paljon kilpailijoita verkkoyhteisöjen alalla, otettu huomioon sitä, että TikTokin koko oli merkittävä myös verrattuna muihin verkkoyhteisöpalveluihin, sillä TikTokin koko unionissa vastasi noin puolta Facebookin ja Instagramin koosta, minkä perusteella sen koko ei ollut vähäpätöinen. Kantaja vastasi tähän huomautukseen erityisesti 2.8.2023 päivätyn kirjeensä 32 ja 42 kohdassa.

353

Kolmanneksi on todettava kuitenkin, että kuten kantaja väittää, kantajalla ei ollut hallinnollisen menettelyn aikana tilaisuutta esittää huomautuksiaan toteamuksesta, jonka komissio esitti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 132 perustelukappaleessa ja jonka mukaan ByteDancella oli oma ekosysteeminsä, eikä komissio ei ole kiistänyt tätä väitettä varteen otettavalla tavalla, joten kantajan oikeutta tulla kuulluksi oli loukattu. Vaikka ekosysteemin puuttumisesta ja tämän seikan vaikutuksesta siihen, että ByteDance nimettiin portinvartijaksi, oli toki keskusteltu asianosaisten välillä, komissio ei itse asiassa ollut ilmoittanut kantajalle näkemystään, jonka mukaan ByteDancella oli tosiasiassa ekosysteemi.

354

Komissio tuo kuitenkin esille, ettei riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 132 perustelukappaleeseen sisältyvä toteamus ollut ratkaiseva, vaan päätöksen rakenteen kannalta toissijainen seikka, eikä kantaja ei ole osoittanut, että se olisi voinut varmistaa puolustuksensa paremmin ilman todettua sääntöjenvastaisuutta.

355

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen ei johda automaattisesti riidanalaisen toimen kumoamiseen. Kantajan ei nimittäin tarvitse osoittaa, että komission päätös olisi ollut toisenlainen ilman kyseessä olevaa menettelyllistä sääntöjenvastaisuutta, mutta kantajan on osoitettava ainoastaan se, ettei tämä mahdollisuus ole täysin poissuljettu, koska kyseinen asianosainen olisi kyennyt varmistamaan puolustuksensa paremmin ilman kyseistä sääntöjenvastaisuutta (ks. tuomio 5.5.2022, Zhejiang Jiuli Hi-Tech Metals v. komissio, C‑718/20 P, EU:C:2022:362, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

356

Nyt käsiteltävässä asiassa komissio hylkäsi ekosysteemin väitettyä puuttumista koskevat kantajan perustelut useista syistä, jotka perustuivat riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 132 perustelukappaletta lukuun ottamatta kantajan kannalta edullisimpaan oletukseen, jonka mukaan ByteDancella ei ollut ekosysteemiä. Kuten edellä tämän tuomion 121–162 kohdasta ilmenee, nämä muut syyt olivat yksin ja edellä mainitussa johdanto-osan 132 perustelukappaleessa esitetystä toteamuksesta riippumatta riittäviä perustelemaan komission päätelmän, jonka mukaan kyseiset perustelut eivät olleet riittävän päteviä niin, että ne olisivat asettaneet digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun olettaman selvästi kyseenalaiseksi.

357

Näissä olosuhteissa kantaja ei ole osoittanut, ettei ollut täysin poissuljettua, että komission päätös olisi voinut olla toisenlainen ilman todettua sääntöjenvastaisuutta.

358

Neljänneksi ja viimeiseksi kantaja arvostelee komissiota siitä, ettei tämä kuullut kantajaa hallinnollisen menettelyn aikana riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 54 ja 141 perustelukappaleessa esitetyistä toteamuksista, joiden mukaan TikTokin käytön intensiteetti oli suurempi kuin muilla verkkoyhteisöalustoilla.

359

Tältä osin on tuotava ensinnäkin esille, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 54 perustelukappale sisältyy kyseisen päätöksen 5.1.1 kohtaan, jonka otsikko on ”Ydinalustapalvelun luonnehdinta ja rajaaminen” (kyseisen päätöksen johdanto-osan 25–66 perustelukappale) ja jossa komissio selitti syyt, joiden vuoksi TikTokin oli katsottava olevan digimarkkinasäädöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan 7 alakohdassa tarkoitettu verkkoyhteisöpalvelu.

360

Koska kantaja ei ole riitauttanut nyt käsiteltävässä kanteessa TikTokin luonnehdintaa verkkoyhteisöpalveluksi, kantajan perustelu, jonka mukaan sen oikeutta tulla kuulluksi on väitetysti rikottu riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 54 perustelukappaleeseen sisältyvän komission arvioinnin osalta, on hylättävä tehottomana.

361

Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 141 perustelukappaleen osalta on todettava toiseksi, ettei komissio kiistä sitä, ettei se ollut kuullut kantajaa nimenomaisesti TikTokin käytön intensiteettiä koskevasta kysymyksestä, vaan komission mukaan kyseisen päätöksen tämä näkökohta oli vain toissijainen päätöksen rakenteen kannalta, eikä kantaja ole osoittanut, että jos sitä olisi kuultu, se olisi voinut varmistaa puolustuksensa paremmin.

362

Komissio totesi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 141 perustelukappaleessa, että kantajan esittämät tiedot sen osoittamiseksi, että TikTokin käyttäjät olivat monikotisia useammin kuin Facebookin ja Instagramin käyttäjät, olivat todistusarvoltaan vähäisiä siksi, että Facebook ja Instagram olivat toimineet unionissa ennen, kuin TikTok tuotiin markkinoille, ja niillä oli suurempi loppukäyttäjäkunta kuin TikTokilla. Komissio lisäsi, ettei ”myöskään” näiden eri alustojen käytön intensiteetti ilmennyt kyseisistä tiedoista. Tämän viimeksi mainitun seikan osalta komissio huomautti, että useaan otteeseen oli todettu, että TikTokilla oli selvästi suurempi sitoutumisaste kuin muilla verkkoyhteisöpalveluilla, että loppukäyttäjät viettivät merkittävästi enemmän aikaan TikTokissa kuin muissa verkkoyhteisöpalveluissa ja että tämä koski erityisesti nuorempia loppukäyttäjiä. Komissio viittasi näiden väitteiden tueksi kahteen internetissä julkaistuun artikkeliin, jotka mainitaan kyseisen päätöksen alaviitteissä 152 ja 153.

363

Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 141 perustelukappaleen sisällöstä ilmenee yhtäältä, että komissio piti tietoja, jotka kantaja oli esittänyt monikotisuutta koskeneen perustelunsa tueksi, todistusarvoltaan vähäisinä siitä syystä, että ne voitiin selittää pelkästään sillä seikalla, että Facebook ja Instagram olivat toimineet unionissa ennen TikTokia ja niillä oli jo enemmän loppukäyttäjiä. Peruste, jonka mukaan kyseisistä tiedoista ei ilmennyt eri verkkoyhteisöalustojen käytön intensiteettiä, oli siis ylimääräinen ominaisuus, joka osoitti kyseisten tietojen vähäisen todistusarvon, kuten ilmaisun ”myöskään” käyttäminen osoittaa.

364

Lisäksi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 141 perustelukappaleen lopussa oleva osa, johon kritiikki kohdistuu, on vain yksi syy niiden muiden syiden joukossa, joiden perusteella komissio hylkäsi käyttäjien monikotisuutta koskeneet kantajan perustelut.

365

Toisaalta kantaja vastasi myöntävästi, kun siltä kysyttiin prosessinjohtotoimen yhteydessä, riitauttiko se nyt käsiteltävässä kanteessa riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 141 perustelukappaleen lopussa olevien, käytön intensiteettiä koskevien toteamusten asiasisällön ja olisiko kantaja voinut varmistaa puolustuksensa paremmin ilman väitettyä sääntöjenvastaisuutta. Tältä osin kantaja viittasi kannekirjelmässä esittämiinsä perusteluihin, jotka koskivat mainostajien mainosmenoja ja rekisteröityneiden yrityskäyttäjien menoja TikTokissa, jotka osoittivat kantajan mukaan, että näissä kahdessa käyttäjäryhmässä alustan käyttö oli vähäistä. Kyseinen johdanto-osan perustelukappale koskee kuitenkin loppukäyttäjien käytön intensiteettiä, ei mainostajien tai yrityskäyttäjien käytön intensiteettiä.

366

Kantaja viittaa vastauksessaan myös kannekirjelmässä esittämäänsä perusteluun, jonka mukaan TikTokia käytetään vain vähän tai ei lainkaan ”verkkoyhteisönä”, kun taas komissio tukeutui riidanalaisessa päätöksessä tietoihin, jotka kertovat ajasta, jonka käyttäjät viettävät TikTokissa katsellen passiivisesti videoita olematta vuorovaikutuksessa verkkoyhteisössä. Kantajan mukaan videoita katsellen vietetty aika ei ole asianmukainen peruste mitattaessa TikTokin käyttäjien toimintaa suhteessa Facebookiin, Instagramiin, LinkedIniin tai muihin vastaaviin verkkoyhteisöihin.

367

On todettava, ettei kantaja ole riitauttanut kannekirjelmässä eikä unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen antamassaan vastauksessa sen riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 141 perustelukappaleessa esille otetun seikan aineellista paikkansapitävyyttä, että loppukäyttäjät ja erityisesti nuoret viettävät merkittävästi enemmän aikaa TikTokissa verrattuna aikaan, jonka he viettävät muilla verkkoyhteisöalustoilla.

368

Kantaja nimittäin väittää ainoastaan, että loppukäyttäjien TikTokissa viettämä aika kuluu pääosin videoiden katseluun ja että tästä syystä kyseinen peruste ei sovellu TikTokin käytön intensiteetin mittaamiseen verkkoyhteisöpalveluna. Edellä tämän tuomion 193 kohdassa muistutetaan kuitenkin, että digimarkkinasäädöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan 7 alakohdan mukaisesti verkkoyhteisöpalvelu on alusta, jonka avulla kyseiset loppukäyttäjät voivat olla yhteydessä toisiinsa ja viestiä keskenään, jakaa sisältöä ja löytää muita käyttäjiä ja sisältöä useilla laitteilla ja eri tavoin, mukaan lukien videot. Videoiden löytäminen ja jakaminen voi siis olla yksi verkkoyhteisöalustan olennaisista toiminnoista, joten tällaisella alustalla videoita katsellen vietetty aika on merkityksellinen peruste alustan käyttäjien käytön intensiteetin mittaamiseksi.

369

Lisäksi komissio katsoi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 42 ja 49 perustelukappaleessa, että yksi TikTokin keskeisistä toiminnoista oli käyttäjien tekemien videoiden antaminen yleisön käyttöön ja että TikTokin toiminnot ylittivät videonjakoalustalle ominaiset toiminnot, joten TikTokia oli luonnehdittava verkkoyhteisöpalveluksi. Kantaja ei ole riitauttanut nyt käsiteltävässä kanteessa edellä mainittuja johdanto-osan perustelukappaleita eikä TikTokin luonnehtimista verkkoyhteisöpalveluksi. Koska käyttäjien tekemien videoiden antaminen yleisön käyttöön on yksi TikTokin keskeisistä toiminnoista verkkoyhteisöpalveluna, kantaja ei voi näin ollen kiistää sitä, että käyttäjien viettämä aika videoita katsellen on TikTokin kohdalla asianmukainen muuttuja kyseisen alustan käyttäjien käytön intensiteetin mittaamiseksi.

370

Näissä olosuhteissa kantaja ei ole osoittanut edellä tämän tuomion 355 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti, ettei ole täysin poissuljettua, että komission päätös olisi ollut toisenlainen, jos kantajalla olisi ollut tilaisuus esittää huomautuksensa riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 141 perustelukappaleen lopussa olevista toteamuksista, jotka koskivat TikTokin käytön intensiteettiä.

371

Toinen kanneperuste on siten hylättävä perusteettomana.

372

Kantaja väittää komission loukanneen yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, sillä komissio hylkäsi riidanalaisessa päätöksessä kantajan laadulliset perustelut, vaikka komissio on hyväksynyt muissa päätöksissä tämäntyyppisiä perusteluja.

373

Komissio kiistää kantajan väitteet.

374

Kantaja vetoaa kolmannessa kanneperusteessaan erilaiseen kohteluun komission päätöskäytännössä.

375

Kuten edellä tämän tuomion 68 kohdassa tuodaan kuitenkin esille, komission on suoritettava kunkin tapauksen erityispiirteiden yksilöllinen analyysi, eivätkä muita taloudellisia toimijoita tai muita ydinalustapalveluja koskevat aikaisemmat päätökset sido sitä.

376

Joka tapauksessa on tuotava esille, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate on perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklassa vahvistettu unionin oikeuden yleinen periaate, joka edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavoin eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavoin, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (ks. tuomio 16.6.2022, Sony Optiarc ja Sony Optiarc America v. komissio, C‑698/19 P, EU:C:2022:480, 153 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

377

On myös muistettava, että digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti asianomaisen yrityksen esittämät perustelut digimarkkinasäädöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olettamien kumoamiseksi on tutkittava ottaen huomioon ”[olosuhteet], joissa asianomainen ydinalustapalvelu toimii”.

378

Käsiteltävässä asiassa on riittävää todeta, että kantajan kannekirjelmässään mainitsemat komission päätösten johdanto-osan perustelukappaleet koskivat muita ydinalustapalvelujen luokkia eivätkä verkkoyhteisöpalveluja. Kantaja ei selitä, mistä syystä olosuhteet, joissa nämä muut ydinalustapalvelujen luokat toimivat, olisivat rinnastettavissa olosuhteisiin, joissa TikTokin kaltainen verkkoyhteisöpalvelu toimii.

379

Siten kolmas kanneperuste ja näin ollen koko kanne on hylättävä perusteettomana.

380

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

381

Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti, välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto)

on ratkaissut asiat seuraavasti: