1

SEUT 268 artiklaan ja SEUT 340 artiklan toiseen kohtaan perustuvalla kanteellaan kantaja eli Keserű Művek Fegyvergyár Kft. vaatii korvattavaksi vahingon, jonka se väittää itselleen aiheutuneen sen vuoksi, että aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY mukaisesti komissio antoi 16.1.2019 täytäntöönpanodirektiivin (EU) 2019/69 (EUVL 2019, L 15, s. 22) hälytys- ja merkinantoaseita koskevien teknisten eritelmien vahvistamisesta.

2

Kantaja on Unkariin sijoittautunut yhtiö, joka toimii aseiden valmistuksen ja kaupan alalla. Se toteaa, että sillä on 7.8.2009–4.4.2029 yksinoikeudet sellaisen asemallin valmistamiseen ja kaupan pitämiseen, joka mahdollistaa kumiluotien ampumisen (jäljempänä Keserű-ase).

3

Euroopan komissio antoi 16.1.2019 täytäntöönpanodirektiivin 2019/69, joka jäsenvaltioiden oli kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti pantava täytäntöön 17.1.2020 mennessä.

4

Unkari pani täytäntöönpanodirektiivin 2019/69 täytäntöön muun muassa tiettyjen säädösten muuttamisesta lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi Euroopan unionin aseiden hankinnan ja hallussapidon valvontaa koskevan lainsäädännön muuttamisen yhteydessä annetulla vuoden 2020 lailla nro XLIX (2020. évi XLIX. törvény egyes törvényeknek a fegyverek megszerzésének és tartásának ellenőrzésére vonatkozó európai uniós jogi szabályozás módosításával összefüggő jogharmonizációs célú módosításáról, Magyar Közlöny 2020. évi 137. száma), jolla muutettiin ampuma-aseista ja ammuksista annettua vuoden 2004 lakia nro XXIV (2004. évi XXIV. törvény a lőfegyverekről és lőszerekről, Magyar Közlöny 2004. évi 56. száma) ja joka tuli voimaan 1.1.2021, sekä aseista ja ammuksista annetun hallituksen asetuksen 253/2004. (VIII. 31.) muuttamisesta lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi annetulla hallituksen asetuksella 326/2020 (VII. 1.) (326/2020. (VII. 1.) Korm. Rendelet a fegyverekről és lőszerekről szóló 253/2004. (VIII. 31.) Korm. rendelet jogharmonizációs célú módosításáról, Magyar Közlöny 2020. évi 158. száma), joka tuli voimaan 1.1.2023.

5

Országos Rendőr-főkapitányság, Unkari (Unkarin kansallinen poliisijohto) ilmoitti 25.10.2022 päivätyllä kirjeellä kantajalle uuden säännöstön, jota sovelletaan ”kaasu- ja hälytysaseisiin”. Kantaja päätteli tästä, ettei se voinut enää 1.1.2023 alkaen myydä Keserű-asetta henkilöille, joilla ei ole aseiden hallussapitolupaa.

6

Kantaja katsoi, että täytäntöönpanodirektiivi 2019/69 aiheutti sille vahinkoa, koska sen seurauksena Keserű-asetta voidaan myydä yksinomaan henkilöille, joilla on aseiden hallussapitolupa, joten se nosti tämän kanteen.

7

Kantaja vaatii lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin

8

Komissio vaatii Ranskan tasavallan tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin

9

Kanteensa tueksi kantaja vaatii ensisijaisesti sen vahingon korvaamista, joka aiheutui lainavastaisen toimen eli täytäntöönpanodirektiivin 2019/69 hyväksymisestä, ja toiseksi sen vahingon korvaamista, joka aiheutui kyseisen direktiivin hyväksymisestä, vaikka se olisikin laillinen.

10

Unionin vastuun syntymiseksi kantaja vetoaa virheeseen, joka perustuu täytäntöönpanodirektiivin 2019/69 lainvastaisuuteen, koska siinä jätetään sen mukaan huomiotta SEUT 340 ja SEUT 10 artikla sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 21 artikla.

11

Kantaja väittää lähinnä, että Keserű-aseella voidaan sen teknisten ominaisuuksien vuoksi ampua yksinomaan kumiluoteja eikä ”kovapanoksia” ja että sitä ei voida sen valutavan vuoksi muuntaa ampuma-aseeksi. Kyseinen ase on näin ollen valmistustapansa vuoksi täysin täytäntöönpanodirektiivin 2019/69 tarkoituksen mukainen, sillä kyseisellä direktiivillä pyritään suojelemaan ihmisten elämää ja ehkäisemään henkirikosriskiä. Kantaja väittää, että kun täytäntöönpanodirektiivissä 2019/69 jätetään huomiotta tämä Keserű-aseen erityispiirre, kyseiseen aseeseen sovelletaan siinä samaa oikeudellista järjestelmää kuin hälytys- ja merkinantoaseisiin, jotka mahdollistavat kiinteillä ammuksilla ampumisen, minkä vuoksi ne kuuluvat eri aseluokkaan, ja tällä tavoin kyseisellä direktiivillä loukataan syrjintäkieltoa. Kantajan mukaan direktiivissä olisi pitänyt säätää sentyyppisiä aseita koskevasta poikkeuksesta, joilla on samankaltaisia ominaisuuksia kuin Keserű-aseella. Kun komissio kohteli erilaisia tapauksia samalla tavalla, se rikkoi kantajan mukaan näin ollen SEUT 10 artiklaa ja perusoikeuskirjan 21 artiklaa sekä muun muassa ”erityiseen ominaisuuteen” perustuvan syrjinnän kieltoa.

12

Kantaja väittää lisäksi, että Keserű-asetta ei voida pitää aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta 24.3.2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2021/555 (EUVL 2021, L 115, s. 1) 1 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettuna ampuma-aseena, koska kyseisessä säännöksessä säädetään, että ampuma-aseiden käsitteen soveltamisalaan eivät kuulu aseet, jotka on jätetty kyseisen määritelmän ulkopuolelle jollakin kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa III kohdassa mainitulla perusteella. Kantajan mukaan Keserű-ase täyttää direktiivin 2021/555 liitteessä I olevan III kohdan a alakohdassa vahvistetut edellytykset, minkä vuoksi sitä ei voida luokitella ampuma-aseeksi.

13

Komissio ja Ranskan tasavalta kiistävät nämä perustelut.

14

SEUT 340 artiklan toisen kohdan nojalla sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella unioni korvaa toimielintensä ja henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.

15

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntyminen edellyttää tiettyjen edellytysten täyttymistä, jotka ovat oikeussäännön, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille, riittävän ilmeinen rikkominen, syntynyt vahinko sekä syy-yhteys toimen antajalla olevan velvollisuuden laiminlyönnin ja vahinkoa kärsineille henkilöille aiheutuneen vahingon välillä (ks. tuomio 10.9.2019, HTTS v. neuvosto, C‑123/18 P, EU:C:2019:694, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

16

Jos jokin edellä 15 kohdassa mainituista edellytyksistä jää täyttymättä, kanne on kokonaisuudessaan hylättävä, eikä sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun muita edellytyksiä ole tarpeen tutkia. Unionin tuomioistuimilla ei myöskään ole velvollisuutta tutkia näitä edellytyksiä tietyssä järjestyksessä (ks. vastaavasti tuomio 9.9.1999, Lucaccioni v. komissio, C‑257/98 P, EU:C:1999:402, 13 ja 63 kohta ja tuomio 5.9.2019, Euroopan unioni v. Guardian Europe ja Guardian Europe v. Euroopan unioni, C‑447/17 P ja C‑479/17 P, EU:C:2019:672, 148 kohta).

17

Käsiteltävässä asiassa on tarkasteltava ensiksi edellytystä, joka koskee syy-yhteyden olemassaoloa väitetysti lainvastaisen toimen ja aiheutuneen vahingon välillä.

18

Tämän osalta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että tämä edellytys koskee sitä, että unionin toimielinten toiminnan ja vahingon välillä on riittävän suora syy-yhteys, joka kantajan on näytettävä toteen, siten, että moititun toiminnan on oltava vahingon ratkaiseva syy (ks. tuomio 5.9.2019, Euroopan unioni v. Guardian Europe ja Guardian Europe v. Euroopan unioni, C‑447/17 P ja C‑479/17 P, EU:C:2019:672, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

19

Tarkemmin sanottuna vahingon on seurattava riittävän välittömästi toimielinten lainvastaisesta toiminnasta, mikä sulkee pois erityisesti vahingot, jotka ovat vain kaukainen seuraus tällaisesta toiminnasta (tuomio 5.9.2019, Euroopan unioni v. Guardian Europe ja Guardian Europe v. Euroopan unioni, C‑447/17 P ja C‑479/17 P, EU:C:2019:672, 135 kohta ja määräys 12.12.2007, Atlantic Container Line ym. v. komissio, T‑113/04, ei julkaistu, EU:T:2007:377, 40 kohta).

20

Käsiteltävässä asiassa kantaja väittää, että täytäntöönpanodirektiivi 2019/69 on lainvastainen, koska siinä jätetään huomiotta SEUT 10 artiklassa ja perusoikeuskirjan 21 artiklassa vahvistettu syrjintäkielto ja koska sillä aiheutettiin kantajalle vahinkoa, koska sen seurauksena Keserű-aseen myynti on ollut 1.1.2023 lähtien sallittua vain henkilöille, joilla on aseiden hallussapitolupa.

21

Tämän osalta on muistutettava, että täytäntöönpanodirektiivillä 2019/69 pyritään vahvistamaan hälytys- ja merkinantoaseiden tekniset eritelmät aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta 18.6.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY (EYVL 1991, L 256, s. 51) mukaisesti, ja viimeksi mainittu direktiivi on kumottu direktiivillä 2021/555. Direktiivin 2021/555 26 artiklan mukaan viittauksia direktiiviin 91/477 pidetään viittauksina direktiiviin 2021/555. Koska kantajalle väitetysti aiheutunut vahinko koskee ajanjaksoa 1.1.2023–4.4.2029, direktiiviä 2021/555 sovelletaan siis ajallisesti käsiteltävässä asiassa.

22

On näin ollen selvitettävä, voidaanko Keserű-aseen ominaisuudet omaava ase luokitella direktiivissä 2021/555 tarkoitetuksi hälytys- ja merkinantoaseeksi, ja olisiko täytäntöönpanodirektiivissä 2019/69, joka on kantajan mukaan sille aiheutuneen vahingon taustalla, näin ollen pitänyt säätää poikkeuksesta sentyyppisten aseiden osalta, joilla on samankaltaiset ominaisuudet kuin Keserű-aseella.

23

Direktiivin 2021/555 1 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan sanamuodon mukaan ”ampuma-aseella” tarkoitetaan ”kannettavaa piipulla varustettua asetta, jolla voidaan palavan ajoaineen avulla ampua hauleja, luoteja tai muita ammuksia taikka joka on tarkoitettu niiden ampumiseen tai joka voidaan muuntaa ampumakelpoiseksi, jollei sitä ole jätetty tämän määritelmän ulkopuolelle jollakin liitteessä I olevassa [III kohdassa] mainitulla perusteella”. Kyseisen säännöksen mukaan ampuma-aseet luokitellaan liitteessä I olevassa [II kohdassa]. Lisäksi ”esineen on katsottava olevan muunnettavissa ampumaan palavan ajoaineen avulla hauleja, luoteja tai muita ammuksia, jos a) se on ampuma-aseen näköinen; ja b) se on rakenteensa tai valmistusmateriaalinsa puolesta muunnettavissa sellaiseksi[.]”

24

Direktiivin 2021/555 liitteessä I olevan III kohdan a alakohdan mukaan ”ampuma-aseen” määritelmään eivät kuulu esineet, jotka vastaavat tätä määritelmää, mutta jotka on tarkoitettu hälytykseen, merkinantoon, pelastukseen, teurastukseen, harppuunakalastukseen taikka teollisiin tai teknisiin tarkoituksiin, edellyttäen, että niitä voidaan käyttää ainoastaan tähän määrättyyn tarkoitukseen.

25

Hälytys- ja merkinantoaseiden käsite määritellään puolestaan direktiivin 2021/555 1 artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa siten, että sillä tarkoitetaan ”patruunatilalla varustettuja laitteita, jotka on suunniteltu ainoastaan paukkupanosten, ärsytystä aiheuttavien aineiden, muiden tehoaineiden tai pyroteknisten merkinantopatruunoiden ampumista varten ja joita ei voida muuntaa ampumaan palavan ajoaineen avulla hauleja, luoteja tai muita ammuksia”.

26

Käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta ja kantajan kirjelmistä ilmenee, että Keserű-ase on ase, jolla voidaan ampua kumiluoteja patruunarullasta ja joka on varustettu kehyksellä, kehykseen integroidulla piipulla, patruunarullalla kehykseen liitettyine patruunapesineen, kehykseen liitetyllä liipaisimella ja liipaisimella toimivalla iskurilla ja jonka patruunarulla on suunniteltu siten, että se ladataan edestä kumiluodeilla ja takaa hälytys- tai kaasupatruunoilla, ja jonka patruunarullan patruunapesistä yksi on revolverin piipun suuntainen laukaisuhetkellä. Kuten komissio väittää kantajan tätä kiistämättä, aseessa käytetään palavaa ajoainetta kumiluotien ampumiseen.

27

Tästä seuraa, että Keserű-ase on kannettava piipulla varustettu ase, jolla ammutaan – käsiteltävässä asiassa kumisia – ”luoteja” palavan ajoaineen avulla, ja että se on näin ollen luokiteltava direktiivin 2021/555 1 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitetuksi ampuma-aseeksi.

28

Kantajan argumentit eivät horjuta tätä päätelmää.

29

Ensinnäkin kantajan argumentti, jonka mukaan Keserű-aseella voidaan ampua vain kumiluoteja eikä ”kovia” luoteja, on hylättävä. Ampuma-aseen käsite kattaa nimittäin kaikki aseet, joilla ammutaan palavan ajoaineen avulla ”hauleja, luoteja tai muita ammuksia”. Käsiteltävässä asiassa ei voida väittää, että direktiivin 2021/555 1 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettu luodin käsite ei kattaisi sen kaltaisia kumiluoteja, joita Keserű-aseella ammutaan.

30

Toiseksi sillä, että Keserű-asetta ei voida sen valutavan vuoksi muuntaa siten, että sillä ammuttaisiin ”kovia” luoteja, ei ole merkitystä, koska se, että kyseinen ase on suunniteltu siten, että sillä ammutaan palavan ajoaineen avulla kumiluoteja, riittää siihen, että se luokitellaan ampuma-aseeksi, kuten edellä 29 kohdassa korostettiin.

31

Kolmanneksi argumentista, jonka kantaja perustaa Keserű-aseessa käytettyjen kumiluotien kestävyyteen ja maksimihuippupaineeseen niiden ampumishetkellä, on riittävää todeta, että vaikka kyseiset ominaisuudet näytettäisiin todeksi, niiden perusteella ei voida päätellä, ettei kyseinen ase ole direktiivin 2021/555 1 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettu ampuma-ase, sillä se täyttää kaikki kyseisessä säännöksessä säädetyt edellytykset, kuten edellä 29 kohdasta ilmenee, koska missään direktiivin 2021/555 säännöksessä ei esitetä, että kumiluotia ei olisi pidettävä saman direktiivin 1 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettuna luotina sen kestävyyden tai ampumishetken huippupaineen perusteella.

32

Neljänneksi Keserű-ase ei myöskään kuulu, toisin kuin kantaja väittää, direktiivin 2021/555 liitteessä I olevan III kohdan a alakohdassa tarkoitettuun sellaisten aseiden luokkaan, joita ei ole sisällytetty ampuma-aseiden määritelmään.

33

Keserű-asetta ei nimittäin ole suunniteltu hälytys- tai merkinantotarkoituksiin eikä se siis täytä edellytystä, jonka mukaan sitä voidaan käyttää ainoastaan tähän määrättyyn tarkoitukseen, kuten direktiivin 2021/555 liitteessä I olevan III kohdan a alakohdassa edellytetään.

34

Tämän osalta on todettava, että direktiivin 2021/555 1 artiklan 1 kohdan 4 alakohdan mukaan ”hälytys- ja merkinantoaseet” ovat laitteita, jotka on suunniteltu ”ainoastaan” paukkupanosten, ärsytystä aiheuttavien aineiden, muiden tehoaineiden tai pyroteknisten merkinantopatruunoiden ampumista varten ja joita ei voida muuntaa ampumaan palavan ajoaineen avulla hauleja, luoteja tai muita ammuksia.

35

On kuitenkin kiistatonta, että Keserű-asetta ei ole suunniteltu ”ainoastaan” paukkupanosten, ärsytystä aiheuttavien aineiden, muiden tehoaineiden tai pyroteknisten merkinantopatruunoiden ampumista varten, koska se on kantajan itsensä mukaan suunniteltu kumiluotien ampumiseen, joten se ei täytä ensimmäistä edellä mainittua edellytystä sille, että se luokiteltaisiin hälytys- ja merkinantoaseeksi.

36

Keserű-asetta ei samasta syystä voida katsoa suunnitellun hälytys- tai merkinantotarkoituksiin eikä sen siis voida katsoa täyttävän edellytystä, jonka mukaan sitä voidaan käyttää ainoastaan tähän määrättyyn tarkoitukseen direktiivin 2021/555 liitteessä I olevan III kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

37

Lisäksi kantaja itse kuvailee asettaan ”kaasuhälytysaseeksi, joka on suunniteltu kumiluotien ampumiseen”. Vaikka katsottaisiin, että kyseinen ase suunniteltiin hälytystarkoituksiin, on siis kuitenkin niin, että sillä voidaan myös ampua kumiluoteja, eikä tällaista käyttöä voida luokitella käytöksi ainoastaan hälytystarkoituksiin.

38

Viidenneksi ja toisin kuin kantaja väittää, se, ettei Keserű-asetta ole suunniteltu tappavaksi aseeksi, ei ole merkityksellinen kriteeri sen määrittämiseksi, onko kyseessä direktiivissä 2021/555 tarkoitettu ampuma-ase.

39

Kuudenneksi kantaja väittää, että 24.10.2011 antamallaan tuomiolla nro Kfv.VI.39.008/2011/4 Kúria (aiemmin Legfelsőbb Bíróság) (ylin tuomioistuin, Unkari) katsoi, että Keserű-ase ei ole direktiivin 2021/555 1 artiklassa tarkoitettu ampuma-ase.

40

Tämän osalta riittää, kun todetaan, että yksinomainen toimivalta tulkita lopullisesti unionin oikeutta kuuluu unionin tuomioistuimelle (ks. vastaavasti lausunto 2/13, 18.12.2014, EU:C:2014:2454, 246 kohta ja lausunto 1/17, 30.4.2019, EU:C:2019:341, 111 kohta), joten kansallisen tuomioistuimen hyväksymä unionin oikeuden tulkinta ei voi sitoa unionin tuomioistuimia.

41

On lisäksi joka tapauksessa todettava, että edellä 39 kohdassa mainittu Kúrian tuomio on vuodelta 2011, eikä siinä siis ole voitu ottaa huomioon kyseisen päivämäärän jälkeistä unionin oikeussääntöjen kehitystä aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnan alalla.

42

Tästä seuraa, että Keserű-asetta ei voida luokitella direktiivissä 2021/555 tarkoitetuksi hälytys- ja merkinantoaseeksi, minkä vuoksi se ei kuulu täytäntöönpanodirektiivin 2019/69 soveltamisalaan.

43

Täytäntöönpanodirektiivillä 2019/69 ei näin ollen ole voitu aiheuttaa vahinkoa, johon kantaja vetoaa.

44

On siis katsottava, että syy-yhteyttä moititun käyttäytymisen ja vahingon, johon vedotaan, välillä koskeva edellytys ei täyty.

45

Unionin vastuu ei näin ollen voi syntyä tämän perusteella täytäntöönpanodirektiivin 2019/69 väitetyn lainvastaisuuden vuoksi.

46

Kantaja vaatii toissijaisesti sen vahingon korvaamista, joka aiheutui täytäntöönpanodirektiivin 2016/69 hyväksymisestä, vaikka se olisikin laillinen.

47

Tarvitsematta lausua siitä, voiko unionin vastuu syntyä laillisen toimen aiheuttamasta vahingosta (ks. vastaavasti tuomio 25.3.2010, Sviluppo Italia Basilicata v. komissio, C‑414/08 P, EU:C:2010:165, 141 kohta ja tuomio 18.9.2014, Holcim (Romania) v. komissio, T‑317/12, EU:T:2014:782, 235 kohta), on riittävää todeta, että tällainen vastuu voi joka tapauksessa syntyä vain kolmen edellytyksen täyttyessä kumulatiivisesti, ja nämä edellytykset ovat väitetysti aiheutuneen vahingon syntyminen, vahingon ja unionin toimielinten moititun toimen välinen syy-yhteys sekä vahingon epätavallisuus ja erityisyys (tuomio 15.6.2000, Dorsch Consult v. neuvosto ja komissio, C‑237/98 P, EU:C:2000:321, 19 kohta).

48

Edellä 17–43 kohdissa esitetyistä syistä on todettava, että kantaja ei ole osoittanut syy-yhteyden olemassaoloa täytäntöönpanodirektiivin 2019/69 ja väitetysti aiheutuneen vahingon välillä.

49

Unionin vastuu ei näin ollen voi syntyä myöskään tällä perusteella.

50

Kanne on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.

51

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut vastaajan vaatimusten mukaisesti.

52

Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen Ranskan tasavallan on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: