Valitus, jonka Neos SpA on tehnyt 1.8.2023 unionin yleisen tuomioistuimen (kymmenes jaosto) asiassa T-268/21, Ryanair v. komissio, 24.5.2023 antamasta tuomiosta (Italia; tukijärjestelmä; Covid-19)

(Asia C-490/23 P)

(2023/C 329/19)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Neos SpA (edustajat M. Merola ja A. Cogoni, avvocati)

Muut osapuolet: Ryanair DAC, Euroopan komissio, Blue panorama airlines SpA ja Air Dolomiti SpA – Linee aeree regionali Europee

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion

—	palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi kaksi valitusperustetta.

Ensimmäinen valitusperuste perustuu SEUT 296 artiklan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuuden rikkomiseen ja oikeudelliseen virheeseen siltä osin kuin kyse on (i) valtiontukisääntöjen ja perussopimusten muiden säännösten välisestä suhteesta ja (ii) komission SEUT 296 artiklaan ja SEUT 108 artiklan 2 kohtaan perustuvan perusteluvelvollisuuden laajuudesta.

—

Unionin yleinen tuomioistuin ei ole noudattanut perusteluvelvollisuuttaan katsoessaan, että komissio ei valtiontuesta SA.59029 (2020/N) – Italia – Covid-19: Korvausjärjestelmä lentoyhtiöille, joilla on Italian viranomaisten myöntämä toimilupa, 22.12.2020 annetussa komission päätöksessä C(2020) 9625 final (jäljempänä riidanalainen päätös) esittänyt perusteluja sille, miksi se oli katsonut samanaikaisesti, että vähimmäispalkkaa koskeva vaatimus liittyi erottamattomasti kyseessä olevaan tukitoimenpiteeseen ja että tämä vaatimus ei ollut erottamaton osa mainitun toimenpiteen tavoitetta.

—

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen näiden kahden käsitteen ulottuvuuden osalta moittiessaan ristiriitaiseksi sitä, että katsotaan, että tukitoimenpiteen osa liittyy erottamattomasti toimenpiteeseen ja että samanaikaisesti se ei ole erottamaton osa mainitun toimenpiteen tavoitetta.

—

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt perusteluvelvollisuuden laajuutta koskevan oikeudellisen virheen edellyttäessään erityisiä perusteluja sille, miksi tukitoimenpiteen osa sekä liittyy erottamattomasti kyseessä olevaan tukitoimenpiteeseen että ei ole erottamaton osa mainitun toimenpiteen tavoitetta.

Toinen valitusperuste perustuu riidanalaisen päätöksen huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla ja oikeudelliseen virheeseen siltä osin kuin kyse on komission SEUT 296 artiklaan ja SEUT 108 artiklan 2 kohtaan perustuvan perusteluvelvollisuuden laajuudesta, SEUT 56 artiklan soveltamista ilmailualalla koskevaan oikeudelliseen virheeseen ja riidanalaisen päätöksen huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla ja oikeudelliseen virheeseen siltä osin kuin kyse on Rooma I -asetuksen (1) 8 artiklan 1 kohdan ja sisämarkkinasääntöjen välisestä suhteesta.

—	Unionin yleinen tuomioistuin on ottanut riidanalaisen päätöksen huomioon vääristyneellä tavalla, kun se on olettanut virheellisesti, että komissio oli tutkinut vähimmäispalkkaa koskevan vaatimuksen yhteensopivuuden ainoastaan Rooma I -asetuksen 8 artiklan 1 kohdan valossa.

—	Unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti perusteluvelvollisuuden laajuutta, kun se on edellyttänyt, että komissio lausuu SEUT 56 artiklan merkityksellisyydestä tukitoimenpiteen sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioimiseksi.

—	Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että komissio ei ollut perustellut päätöstään olla tutkimatta sitä, onko vähimmäispalkkaa koskeva vaatimus SEUT 56 artiklan mukainen, koska tätä säännöstä ei sovelleta ilmailualalla.

—

Unionin yleinen tuomioistuin on ottanut riidanalaisen päätöksen huomioon vääristyneellä tavalla ja tehnyt oikeudellisen virheen siltä osin kuin kyse on Rooma I -asetuksen 8 artiklan 1 kohdan ja sisämarkkinasääntöjen välisestä suhteesta, kun se on katsonut, että komissio ei esittänyt riittäviä perusteluja vähimmäispalkkaa koskevan vaatimuksen yhdenmukaisuudesta sisämarkkinasääntöjen kanssa.

(1) Sopimuvelvoitteisiin sovellettavasta laista 17.6.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) (EUVL 2008, L 177, s. 6).