1.

Jos kansallinen lainsäätäjä päättää laajentaa niiden menettelyjen soveltamisalaa, joista säädetään maksukyvyttömien yrittäjien velkojen vapauttamiseksi, koskemaan maksukyvyttömiä luonnollisia henkilöitä, jotka eivät ole yrittäjiä, kuten säädetään 20.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja direktiivin 2019/1023 (2) 1 artiklan 2 kohdassa, onko sitä koskeva sääntely välttämättä mukautettava direktiivin III osaston säännöksiin?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi,

2.

sisältääkö 20.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2019/1023 23 artiklan 1 kohdan mukaisen epärehellisen toiminnan käsitteen soveltamisala velallisen huolimattoman tai varomattoman toiminnan, joka on velan syntymisen syynä?

Jos tähän toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi,

3.

muodostavatko 20.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 23 artiklan 2 kohdan a–f alakohdan tapaukset tyhjentävän luettelon tarkkaan määritellyistä ja perustelluista olosuhteista vai voivatko valtiot ottaa käyttöön muita tarkkaan määriteltyjä ja perusteltuja olosuhteita?

Jos kolmanteen kysymykseen vastattaisiin, että valtiot voivat ottaa käyttöön muita tarkkaan määriteltyjä ja perusteltuja olosuhteita, jotka poikkeavat tapauksista, jotka on otettu 20.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2019/1023 23 artiklan 2 kohdan a–f alakohtaan,

4.

onko valtion käyttöön ottamat uudet tarkkaan määritellyt olosuhteet joka tapauksessa perusteltava epärehellisellä tai vilpillisestä mielestä johtuvalla toiminnalla?

Jos [kolmanteen ja neljänteen] kysymykseen vastataan, että valtiot eivät voi ottaa käyttöön muita olosuhteita kuin ne, jotka luetellaan 20.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2019/1023 23 artiklan 2 kohdan a–f alakohdassa, tai että jos otetaan käyttöön muita erilaisia tarkkaan määriteltyjä menettelytapoja, ne on perusteltava velallisen epärehellinen tai vilpillisestä mielestä johtuvalla toiminnalla,

5.

merkitseekö direktiivin 23 artiklan mukainen tulkinta sitä, että on jätettävä soveltamatta konkurssilain konsolidoidun tekstin 487 §:n 1 momentin 2 kohdan kaltaista säännöstä, kun havaitaan, että hyvin vakava verorikkomus merkitsee velallisen toimintaa, joka ei ole epärehellistä eikä vilpillisestä mielestä johtuvaa?