–

Liège Airport Security SA, edustajinaan P. Frühling ja B. Maes, avocats,

–

Belgian hallitus, asiamiehinään S. Baeyens, P. Cottin ja C. Pochet, avustajinaan M. Chomé, S. Depré ja G. Haumont, avocats,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään B. Fodda, B. Herbaut ja B. Travard,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään O. Gariazzo ja B. Sasinowska,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 2320/2002 kumoamisesta 11.3.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 300/2008 (EUVL 2008, L 97, s. 72) 9 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat julkisoikeudellinen osakeyhtiö Liège Airport Security SA ja Belgian valtio ja joka koskee seuraamusmaksua, jonka service public fédéral Intérieurin (liittovaltion sisäisen julkisen palvelun yksikkö, Belgia; jäljempänä sisäministeriö) virkamiehet ovat määränneet Liège Airport Securitylle todettuaan yksityisiä turvallisuuspalveluyrityksiä koskevan kansallisen säännöstön rikkomisia.

3

Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat ratifioineet Chicagossa 7.12.1944 tehdyn kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen (Yhdistyneiden kansakuntien sopimussarja, nide 15, nro 102; jäljempänä Chicagon yleissopimus), mutta Euroopan unioni ei itse ole kyseisen yleissopimuksen osapuoli. Kyseisellä sopimuksella on perustettu kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO), jonka päämääränä ja tarkoituksena on saman yleissopimuksen 44 artiklan mukaan kehittää kansainvälisen ilmailun periaatteita ja tekniikkaa sekä edistää kansainvälisen ilmakuljetuksen suunnittelua ja kehittämistä.

4

Chicagon yleissopimuksen liitteen 17, sellaisena kuin se on heinäkuussa 2022 annetussa kahdennessatoista painoksessaan (jäljempänä Chicagon yleissopimuksen liite 17), otsikko on ”Ilmailun turvaaminen”. Liitteen 1 luvussa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, määrätään seuraavaa:

”Laittomat teot. Siviili-ilmailun turvallisuuden vaarantavia tekoja tai tekojen yrityksiä ovat muiden muassa seuraavat:

– –”

5

Chicagon yleissopimuksen liitteen 17 2 luvussa, jonka otsikko on ”Yleiset periaatteet”, on 2.1 jakso, jonka nimi on ”Tavoitteet” ja jossa on liitteen 2.1.1–2.1.4 kohta. Kyseisen liitteen 2.1.1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Jokaisen sopimusvaltion ensisijaisena tavoitteena on matkustajien, miehistön, maahenkilöstön ja yleisön turvallisuus kaikissa asioissa, jotka liittyvät siviili-ilmailun suojelemiseen siihen kohdistuvilta laittomilta teoilta.”

6

Chicagon yleissopimuksen liitteen 17 3 luvussa, jonka otsikko on ”Organisaatio”, on 3.1 jakso, jonka nimi on ”Kansallinen organisaatio ja toimivaltainen viranomainen” ja jossa on liitteen 3.1.1–3.1.9 kohta. Kyseisen liitteen 3.1.2 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Jokaisen sopimusvaltion on nimettävä kansallisen hallintonsa keskuudesta toimivaltainen viranomainen, jonka tehtävänä on laatia ja toimeenpanna kansallinen siviili-ilmailun turvaohjelma ja pitää sitä ajan tasalla, ja yksilöitävä viranomainen ICAO:lle.”

7

Asetuksen N:o 300/2008 johdanto-osan 2, 5, 10, 12 ja 25 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

– –

8

Asetuksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Tavoitteet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteiset säännöt siviili-ilmailun suojelemiseksi siihen kohdistuvilta ja sen turvallisuuden vaarantavilta laittomilta teoilta.

Lisäksi se muodostaa perustan [Chicagon yleissopimuksen] liitteen 17 yhteiselle tulkinnalle.

2.   Edellä 1 kohdassa asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa:

9

Asetuksen 2 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Tätä asetusta sovelletaan:

10

Asetuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

– –

– –”

11

Asetuksen N:o 300/2008 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Yhteiset perusvaatimukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Yhteiset perusvaatimukset siviili-ilmailun turvaamiseksi siihen kohdistuvilta ja sen turvallisuuden vaarantavilta laittomilta teoilta esitetään liitteessä.

– –

2.   Yleiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa edellä 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisten perusvaatimusten muita kuin keskeisiä osia niitä täydentämällä, hyväksytään 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

– –”

12

Asetuksen 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Toimivaltainen viranomainen”, säädetään seuraavaa:

”Jos siviili-ilmailun turvaaminen kuuluu samassa jäsenvaltiossa kahdelle tai useammalle elimelle, kyseisen jäsenvaltion on nimettävä yksi viranomainen, jäljempänä ’toimivaltainen viranomainen’, joka vastaa 4 artiklassa tarkoitettujen yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanon yhteensovittamisesta ja seurannasta.”

13

Asetuksen 10 artiklassa, jonka otsikko on ”Kansallinen siviili-ilmailun turvaohjelma”, säädetään seuraavaa:

”1.   Kunkin jäsenvaltion on laadittava kansallinen siviili-ilmailun turvaohjelma, sovellettava sitä ja pidettävä sitä yllä.

Ohjelmassa on määriteltävä vastuualueet 4 artiklassa tarkoitettujen yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanoa varten sekä kuvattava toimenpiteet, joita vaaditaan toiminnanharjoittajilta ja yksiköiltä tätä tarkoitusta varten.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on annettava tiedon tarpeen perusteella asianmukaiset osat kansallisesta siviili-ilmailun turvaohjelmastaan kirjallisesti niiden toiminnanharjoittajien ja yksiköiden saataville, joiden oikeutettua etua se katsoo niiden koskevan.”

14

Asetuksen liitteen I otsikko on ”Yhteiset perusvaatimukset siviili-ilmailun turvaamiseksi siihen kohdistuvilta laittomilta teoilta (4 artikla)” ja siinä esitetään kyseiset vaatimukset.

15

Yksityisistä ja erityisistä turvallisuuspalveluista 2.10.2017 annetun lain (loi réglementant la sécurité privée et particulière, Moniteur belge, 31.10.2017, s. 96776; jäljempänä laki yksityisistä turvallisuuspalveluista) 4 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Vartiointiyrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka tarjoaa tai suorittaa vartiointipalveluja tai on tunnettu siitä.”

16

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 14 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tätä lakia sovelletaan tässä jaksossa tarkoitetun toiminnan harjoittamiseen tai tässä laissa määritetyn toimivallan käyttöön, vaikka unionin säännöstössä tai erityislainsäädännössä säädetään velvollisuudesta tarjota, harjoittaa tai organisoida tällaista toimintaa.”

17

Lain 16 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kukaan ei saa tarjota yrityksen palveluja tai järjestää sisäisiä turvallisuuspalveluja ilman sisäministeriltä etukäteen saatua lupaa.”

18

Lain 76 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tämän lain 60 §:n 1, 3, 4 ja 5 momentissa mainituilla henkilöillä on oltava sisäministerin myöntämä henkilökortti.”

19

Lentoasemien ja lentokenttien perustamisesta ja käyttämisestä Vallonian hallintoalueella 23.6.1994 annetun Vallonian asetuksen (décret relatif à la création et à l’exploitation des aéroports et aérodromes relevant de la Région wallonne, Moniteur belge, 15.7.1994, s. 18666), sellaisena kuin se on muutettuna 19.12.2007 annetulla Vallonian asetuksella (Moniteur belge, 31.12.2007, s. 65947), 4 ter §:ssä säädetään seuraavaa:

”– –

§ 2.   Lentoasemien turvaamista ja turvallisuutta koskevat julkisen palvelun tehtävät annetaan yhtiöille, joille on myönnetty konsessio lentoasematoiminnan harjoittamiseksi, konsessiosopimuksen ja siihen liittyvän teknisen eritelmän mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän momentin kolmannen kohdan sekä 3–5 momentin säännösten soveltamista.

Tässä pykälässä tarkoitetaan

1° ’turvaamistehtävillä’ toimenpiteiden sekä inhimillisten ja aineellisten voimavarojen yhdistelmää, jolla on tarkoitus suojata siviili-ilmailua siihen kohdistuvilta laittomilta teoilta;

2° ’turvallisuustehtävillä’ toimenpiteiden sekä inhimillisten ja aineellisten voimavarojen kokonaisuutta, jolla on tarkoitus taata siviili-ilmailun sujuminen turvallisesti, lukuun ottamatta toimenpiteet tai voimavarat siviili-ilmailun suojaamiseksi laittomilta teoilta.

Viranomainen on vastuussa konsession asianmukaisen täyttämisen valvonnasta erityisesti turvaamistehtävien ja turvallisuustehtävien osalta. Menettelyt, joilla viranomainen valvoo konsession asianmukaista täyttämistä, kuvataan konsessiosopimuksissa ja niihin liittyvissä teknisissä eritelmissä.

§ 3.   Jokaiselle lentoasemalle perustetaan julkisoikeudellinen osakeyhtiö, josta lentoasematoimintaa harjoittava konsessionsaaja omistaa 49 prosenttia ja Vallonian hallintoalue 51 prosenttia. Lentoasematoimintaa harjoittava yhtiö delegoi turvaamistehtävät kyseiselle julkiselle osakeyhtiölle, jonka nimi Charleroi-Bruxelles Sudin lentoaseman osalta on Brussels South Charleroi Airport-Security ja Liège-Bierset’n lentoaseman osalta Liège Airport-Security.

Yhtiökoodeksia ja sen täytäntöönpanoasetuksia sovelletaan Brussels South Airport-Securityyn ja Liège Airport-Securityyn, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

Brussels South Charleroi Airport-Securityn ja Liège Airport-Securityn toimia pidetään yhtiökoodeksin 2 ja 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla kaupallisina.

– –”

20

Vallonian hallintoalue (Belgia) ja lentoasematoimintaa Liège-Bierset’n lentoasemalla (Belgia) harjoittava yhtiö Liège Airport SA perustivat Liège Airport Securityn turvatakseen lentoasemien ja lentokenttien perustamisesta ja käyttämisestä Vallonian hallintoalueella 23.6.1994 annetun Vallonian asetuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 19.12.2007 annetulla Vallonian asetuksella, 4 ter §:n 2 momentissa tarkoitetut turvaamistehtävät kyseisellä lentoasemalla.

21

Sisäministeriön virkamiehiä meni 16.3.2018 kyseiselle lentoasemalle toimittamaan yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain noudattamista koskevan tarkastuksen. Kyseisessä tarkastuksessa havaittiin, että kaksi Liège Airport Securityn työntekijää harjoitti yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa tarkoitettujen yksityisten vartiointitehtävien piiriin kuuluvaa toimintaa, sillä yksi työntekijä valvoi matkustajien pääsyä lentokenttäalueelle metallinilmaisinta käyttäen ja toinen valvoi turvatarkastuspisteitä ja turvatarkastajia.

22

Asiassa laadittiin siten kolme rikkomista koskevaa pöytäkirjaa, joista yksi oli kohdistettu Liège Airport Securityyn, koska se oli järjestänyt sisäistä vartiointipalvelua ilman sisäministerin myöntämää lupaa ja siten rikkonut yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 16 §:n 1 momenttia, ja toiset kaksi kuhunkin asianomaisista työntekijöistä, koska he olivat hoitaneet edellä mainitun palvelun piiriin kuuluvia tehtäviä ilman mainitun lain 76 §:n 1 momentissa vaadittua henkilökorttia.

23

Sisäministeriö määräsi 27.11.2020 ja 11.3.2021 tekemillään hallintopäätöksillä 15000 euron suuruisen seuraamusmaksun Liège Airport Securitylle ja 500 euron määräiset seuraamusmaksut kullekin edellä mainituista työntekijöistä.

24

Liège Airport Security nosti näistä kolmesta päätöksestä kanteen tribunal de première instance francophone de Bruxellesissä (Brysselin ranskankielinen alioikeus, Belgia) ja väitti, ettei sisäministeriöllä ollut toimivaltaa valvoa Belgian lentokenttiä tai määrätä seuraamusmaksuja Liège Airport Securitylle tai sen työntekijöille. Service public fédéral Mobilité et Transportiin (liikenneministeriö, Belgia) integroitu direction générale du transport aérien (lentoliikenteestä vastaava pääosasto, jäljempänä DGTA) on nimittäin kyseisen yhtiön mukaan yksin toimivaltainen asetuksen N:o 300/2008 9 artiklassa tarkoitetun siviili-ilmailun turvaamista koskevien yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanon yhteensovittamisen ja seurannan osalta. Näin ollen Belgian kuningaskunta on asettaessaan kansallisen lentoaseman turvallisuuspalvelut sisäministeriön valvonnan alaiseksi laiminlyönyt mainitun säännöksen mukaisen velvollisuutensa nimetä vain yksi toimivaltainen viranomainen.

25

Ensimmäisen asteen tuomioistuimen hylättyä Liège Airport Securityn kanteen 25.2.2022 antamallaan tuomiolla kyseinen yhtiö on tehnyt tuomiosta valituksen Cour de cassationiin (ylin yleinen tuomioistuin, Belgia), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

26

Liège Airport Security väittää valituksessaan erityisesti, ettei sisäministeriö ole toimivaltainen valvomaan sen tarjoamia yksityisiä turvallisuuspalveluja eikä tässä yhteydessä määräämään sille seuraamuksia, koska asetuksen N:o 300/2008 9 artiklan mukaan kussakin jäsenvaltiossa on nimettävä tähän tarkoitukseen vain yksi viranomainen. Jos yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 14 §:ää tulkittaisiin siten, että Belgian valtio saa poiketa tästä velvollisuudesta, kyseistä säännöstä ei tulisi soveltaa, sillä se olisi ristiriidassa unionin oikeuden kanssa.

27

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kassaatiovalituksen kohteena oleva tuomio perustuu erityisesti oikeudelliseen perusteluun, jonka mukaan jäsenvaltiota ei asetuksen N:o 300/2008 9 artiklalla velvoiteta nimeämään yhtä ainoaa toimivaltaista viranomaista siinä tarkoituksessa, että tämä vastaisi yksin kaikista lentoasemien turvallisuutteen liittyvistä asioista, vaan siksi, että se valvoisi kaikkien lentoasemien turvallisuuden kannalta tarpeellisten toimenpiteiden yhteensovittamista sekä sitä, että unionin oikeudessa edellytettyjä turvallisuustoimenpiteitä tosiasiassa sovelletaan kansallisilla lentoasemilla, tämän kuitenkaan tarkoittamatta, että sen vastuulla olisi kaiken alaa koskevan sääntelyn noudattamisen valvonta. Nyt käsiteltävässä asiassa DGTA:lla ei siis valituksenalaisen tuomion mukaan ole toimivaltaa valvoa kaikkien kansallisilla lentokentillä toimiviin työntekijöihin sovellettavien sääntöjen, kuten työoikeudellisten sääntöjen tai yksityisiä turvallisuuspalveluja koskevien sääntöjen, noudattamista, sillä muuten kyseisen viranomaisen valvonnan alaiseksi asetettaisiin kansallisilla lentoasemilla palvelujaan tarjoavien yksityisten turvallisuuspalveluyritysten lisäksi poliisi- ja tullimiehet vain siksi, että hekin työskentelevät lentoasemilla.

28

Tässä tilanteessa Cour de cassation on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [asetuksen N:o 300/2008] 9 artiklaa tulkittava siten, että kyseisen säännöksen nojalla nimetty toimivaltainen viranomainen, ei mikään muu viranomainen, vastaa 4 artiklassa tarkoitettujen yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanon seurannasta vain silloin, kun kyseiset vaatimukset perustuvat siviili-ilmailun turvaamista koskevaan erityissäännöstöön?”

29

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että esitetyn kysymyksen tarkoituksena on saada määritettyä, onko muu viranomainen kuin DGTA, nimittäin sisäministeriö, nyt kyseessä olevassa asiassa voinut yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain nojalla lainmukaisesti tehdä tarkastuksen, joka koskee Liège Airport Securitya ja kahta sen työntekijöistä, jotka hoitavat Liège-Bierset’n lentokentällä sen kaltaisia turvaamistehtäviä kuin matkustajien lentokenttäalueelle pääsyn valvominen sekä turvatarkastuspisteiden ja turvatarkastajien valvominen, ja tämän tarkastuksen johdosta määrätä näille seuraamusmaksuja mainitun lain noudattamatta jättämisestä, vaikka Belgian kuningaskunta on nimennyt ainoastaan DGTA:n asetuksen N:o 300/2008 9 artiklassa tarkoitetuksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi, joka vastaa kyseisen asetuksen 4 artiklassa tarkoitettujen yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanon yhteensovittamisesta ja seurannasta.

30

Näin ollen on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 300/2008 9 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että muun viranomaisen kuin kyseisen säännöksen nojalla nimetyn toimivaltaisen viranomaisen tehtäväksi annetaan sen tarkastaminen, noudattavatko yksityisoikeudellinen oikeushenkilö ja sen työntekijät, jotka hoitavat turvaamistehtäviä kansallisella lentoasemalla, yksityisen turvallisuuspalvelutoiminnan harjoittamista koskevaan kansalliseen säännöstöön perustuvia velvollisuuksiaan.

31

On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkinnassa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (tuomio 17.11.1983, Merck, 292/82, EU:C:1983:335, 12 kohta ja tuomio 16.3.2023, komissio v. Jiangsu Seraphim Solar System ja neuvosto v. Jiangsu Seraphim Solar System ja komissio, C‑439/20 P ja C‑441/20 P, EU:C:2023:211, 113 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Aluksi on todettava, että asetuksen N:o 300/2008 9 artiklan mukaan on niin, että jos siviili-ilmailun turvaaminen yhdessä ja samassa jäsenvaltiossa ”kuuluu kahdelle tai useammalle elimelle”, tämän jäsenvaltion on nimettävä yksi viranomainen, jota luonnehditaan ”toimivaltai[seksi] viranomai[seksi]” ja joka vastaa 4 artiklassa tarkoitettujen yhteisten perusvaatimusten ”täytäntöönpanon yhteensovittamisesta ja seurannasta”.

33

Kyseisen säännöksen sanamuodosta siis ilmenee yhtäältä, ettei ole poissuljettua, että jäsenvaltiossa useampi elin vastaa siviili-ilmailun turvaamisesta, jonka alaan kuuluu asetuksen N:o 300/2008 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan, kun sitä luetaan yhdessä kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 alakohdan kanssa, toiminnot, jolla siviili-ilmailua suojellaan siihen kohdistuvilta ja sen turvallisuuden vaarantavilta laittomilta teoilta. Lisäksi tämä mahdollisuus nimenomaisesti mainitaan kyseisen asetuksen johdanto-osan 12 perustelukappaleessa.

34

Toisaalta jäsenvaltioiden on tällaisessa tapauksessa, jossa asianomaisia kansallisia elimiä on useita, nimettävä yksi ”toimivaltainen viranomainen”, joka vastaa asetuksen N:o 300/2008 4 artiklassa tarkoitettujen yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanon yhteensovittamisesta ja seurannasta.

35

Kyseisen asetuksen 9 artiklan sanamuodosta seuraa siis, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen eroaa muista siviili-ilmailun turvaamisen alalla toimivaltaisista kansallisista elimistä siten, että se vastaa kansallisella tasolla asetuksen N:o 300/2008 4 artiklassa tarkoitettujen alaa koskevien yhteisten perusvaatimusten noudattamisen yhteensovittamisesta ja seurannasta.

36

Sillä edellytyksellä, että jäsenvaltiot noudattavat asetuksen N:o 300/2008 9 artiklan mukaisesti nimetyn toimivaltaisen viranomaisen toimivaltuuksia, jotka koskevat kyseisen asetuksen 4 artiklassa tarkoitettujen yhteisten vaatimusten täytäntöönpanon yhteensovittamista ja seurantaa, kyseisen 9 artiklan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta ei seuraa, että jäsenvaltion olisi huolehdittava siitä, että toimivaltainen viranomainen on ainoa viranomainen, joka vastaa kansallisella tasolla kaikkien siviili-ilmailun turvaamisen alaan liittyvien näkökohtien noudattamisesta.

37

Asetuksen N:o 300/2008 tavoitteista on seuraavaksi todettava yhtäältä, että kyseisen asetuksen 1 artiklan mukaan, kun sitä luetaan erityisesti johdanto-osan viidennen ja kymmenennen perustelukappaleen valossa, yksi asetuksen tavoitteista on vahvistaa yhteiset säännöt siviili-ilmailun suojelemiseksi siihen kohdistuvilta ja sen turvallisuuden vaarantavilta laittomilta teoilta vahvistamalla ilmailun turvaamista koskevat yhteiset perusvaatimukset ja mekanismit, joilla seurataan niiden noudattamista, ja samalla jäsenvaltioille jätetään tietty harkintavalta näiden yhteisten sääntöjen täytäntöönpanoa koskevien menettelyllisten yksityiskohtien osalta.

38

Toisaalta asetuksen N:o 300/2008 1 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että kyseisellä asetuksella muodostetaan jäsenvaltioille perusta Chicagossa tehdyn kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteen 17 yhteiselle tulkinnalle, joka on toinen kyseisellä asetuksella tavoitelluista päämääristä, kuten asetuksen johdanto-osan 2 ja 25 perustelukappaleesta ilmenee. Mainitun liitteen 3.1.2 kohdassa rajoitutaan määräämään, että sopimusvaltion on nimettävä kansallisen hallintonsa keskuudesta toimivaltainen viranomainen, jonka tehtävänä on laatia ja toimeenpanna kansallinen siviili-ilmailun turvaohjelma ja pitää sitä ajan tasalla, mutta sopimusvaltioita ei kuitenkaan velvoiteta antamaan kaikkea toimivaltaa siviili-ilmailun turvaamisen alalla yhdelle ja ainoalle kansalliselle viranomaiselle.

39

Asetuksen N:o 300/2008 tarkoituksena ei näin ollen ole säännellä asetuksen 4 artiklassa tarkoitettujen yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskevaa vastuunjakoa eikä siten varsinkaan velvoittaa jäsenvaltioita uskomaan kaikkia siviili-ilmailun turvaamista koskevia tehtäviä vain yhdelle kansalliselle viranomaiselle.

40

Lopuksi on todettava asetuksen N:o 300/2008 9 artiklan asiayhteydestä, että asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on kansallisessa siviili-ilmailun turvaohjelmassa, joka jäsenvaltion on laadittava, määriteltävä vastuualueet 4 artiklassa tarkoitettujen yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanoa varten. Tämä säännös tukee siten tämän tuomion 39 kohdassa esitettyä päätelmää, jonka mukaan asetuksen N:o 300/2008 tarkoituksena ei ole säännellä näiden vaatimusten täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskevaa vastuunjakoa.

41

Edellä sanotusta seuraa, kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 48, 50 ja 58 kohdassa lähinnä todennut, että asetuksen N:o 300/2008 9 artiklassa mahdollistetaan se, että useampi elin vastaa siviili-ilmailun turvaamisesta samassa jäsenvaltiossa, ja siinä vaaditaan jäsenvaltioilta vain, että ne nimeävät yhden viranomaisen, jolle uskotaan vastuu asetuksen 4 artiklassa tarkoitettujen yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanon yhteensovittamisesta ja seurannasta jäsenvaltion alueella.

42

Nyt käsiteltävässä asiassa sisäministeriön toimittamien tarkastusten kaltaiset tarkastukset eivät sellaisenaan merkitse sellaisen toimivallan käyttämistä, joka olisi välttämättä annettava asetuksen N:o 300/2008 9 artiklan mukaan nimetylle toimivaltaiselle viranomaiselle, sillä niillä ei pyritä sovittamaan yhteen ja seuraamaan asetuksen 4 artiklassa tarkoitettujen yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanoa vaan varmistamaan, että asianomaiset henkilöt suorittavat tehtävänsä yksityisen turvallisuuspalvelutoiminnan harjoittamista koskevaan kansalliseen säännöstöön perustuvien erityisten vaatimusten mukaisesti.

43

Vaikka tämän kansallisen säännöstön ja siihen perustuvien vaatimusten voidaan katsoa välillisesti koskevan siviili-ilmailun turvaamista, kun asianomaiset yksityiset turvallisuuspalveluyritykset ja niiden työntekijät suorittavat palvelujaan lentoasemalla, kyse on silti säännöstöstä, joka on luonteeltaan yleinen eikä vain siviili-ilmailua koskeva ja jonka nimenomaisena tarkoituksena ei ole edellä mainitussa 4 artiklassa tarkoitettujen yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpano.

44

Tästä seuraa, että kun kansallisella viranomaisella, kuten tässä tapauksessa sisäministeriöllä, on toimivalta valvoa tällaiseen säännöstöön perustuvien velvollisuuksien noudattamista ja tässä tarkoituksessa toimittaa tarkastuksia ja jopa määrätä rahamääräisiä seuraamuksia rikkomisista, kyseisen viranomaisen ei voida katsoa tällä perusteella asetuksen N:o 300/2008 9 artiklassa tarkoitetulla tavalla vastaavan kyseisten yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanon yhteensovittamisesta ja seurannasta edes silloin, kun sen suorittamat tarkastukset koskevat lentoasemalla harjoitettua toimintaa.

45

Edellä sanottu huomioon ottaen esitettyyn kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 300/2008 9 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että muun viranomaisen kuin kyseisen säännöksen nojalla nimetyn toimivaltaisen viranomaisen tehtäväksi annetaan sen tarkastaminen, noudattavatko yksityisoikeudellinen oikeushenkilö ja sen työntekijät, jotka hoitavat turvaamistehtäviä kansallisella lentoasemalla, yksityisen turvallisuuspalvelutoiminnan harjoittamista koskevaan kansalliseen säännöstöön perustuvia velvollisuuksiaan.

46

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 2320/2002 kumoamisesta 11.3.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 300/2008 9 artiklaa

on tulkittava siten, että

se ei ole esteenä sille, että muun viranomaisen kuin kyseisen säännöksen nojalla nimetyn toimivaltaisen viranomaisen tehtäväksi annetaan sen tarkastaminen, noudattavatko yksityisoikeudellinen oikeushenkilö ja sen työntekijät, jotka hoitavat turvaamistehtäviä kansallisella lentoasemalla, yksityisen turvallisuuspalvelutoiminnan harjoittamista koskevaan kansalliseen säännöstöön perustuvia velvollisuuksiaan.