–

Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane ja L. Ghiță,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään Ș. Ciubotaru, K. Herrmann ja F. Ronkes Agerbeek,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa, tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat RL, QN, MR, JT, VS ja AX, jotka ovat entisiä tuomareita ja syyttäjiä, ja Curtea de Apel București (Bukarestin ylioikeus, Romania) ja joka koskee sitä, ettei ensin mainituille maksettu korvausta heidän eläkkeelle siirtymisensä yhteydessä.

3

Lainsäädäntötoimien laatimisen lainsäädäntötekniikasta 27.3.2000 annetun lain nro 24/2000 (Legea nr. 24/2000 privind normele de tehnică legislativă pentru elaborarea actelor normative) (Monitorul Oficial al României, nro 260, 21.4.2010) 66 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Erityisissä tapauksissa lainsäädäntötoimen soveltaminen voidaan keskeyttää toisella saman tai korkeamman tason lainsäädäntötoimella. Tällaisessa tapauksessa keskeyttämisen ajankohdasta ja sen kestosta säädetään nimenomaisesti.

– –

3.   Keskeyttämistä voidaan jatkaa tai sitä säännöstä tai lainsäädäntötoimea, jota keskeyttäminen koskee, voidaan muuttaa tai se voidaan kumota sellaisella nimenomaisella säännöksellä tai lainsäädäntötoimella, jota sovelletaan keskeyttämisen päättymispäivästä lukien.

– –”

4

Tuomareiden ja syyttäjien asemasta 28.6.2004 annetun lain nro 303/2004 (Legea nr. 303/2004 privind statutul judecătorilor și procurorilor) (uudelleenjulkaisu Monitorul Oficial al României, osa I, nro 826, 13.9.2005; jäljempänä tuomareiden ja syyttäjien asemasta annettu aiempi laki) 74 §:ssä säädettiin seuraavaa:

”1.   Tuomareilla ja syyttäjillä on oikeus saada suoritetusta työstä palkkaa, joka vahvistetaan tuomioistuimen tai syyttäjäviranomaisen asteen, hoidetun tehtävän, tuomarina tai syyttäjänä kertyneiden palvelusvuosien määrän ja muiden laissa säädettyjen perusteiden mukaisesti.

2.   Tuomarien ja syyttäjien palkkaoikeuksia voidaan supistaa tai niiden soveltaminen keskeyttää ainoastaan tässä laissa säädetyissä tapauksissa. Tuomarien ja syyttäjien palkkauksesta säädetään erityislailla. – –”

5

Tuomareiden ja syyttäjien asemasta annetun aiemman lain 81 §:ssä säädettiin seuraavaa:

”1.   Tuomareille ja syyttäjille, joiden palvelussuhde tuomarina tai syyttäjänä on kestänyt yhtäjaksoisesti 20 vuotta, myönnetään heidän eläkkeelle siirtyessään tai heidän palvelussuhteensa päättyessä muista heistä riippumattomista syistä seitsemän kuukauden bruttopalkkaa vastaava korvaus, josta kannetaan laissa säädetty vero.

2.   Edellä 1 momentissa tarkoitettu korvaus myönnetään vain kerran tuomarin tai syyttäjän uran aikana ja se kirjataan lain mukaisesti.

– –”

6

Henkilöstön, jonka palkka maksetaan julkisista varoista, vuoden 2011 palkkauksesta 28.12.2010 annetun lain (Legea nr. 285/2010 privind salarizarea în anul 2011 a personalului plătit din fonduri publice) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 878, 28.12.2010; jäljempänä laki nro 285/2010) perusteluissa todetaan seuraavaa: ”Taloudellisen tilanteen hienoisesta kohentumisesta huolimatta taloudelliset edellytykset ovat osoittautuneet vuonna 2010 alun perin ennakoitua vaikeammiksi, koska taloudellinen toiminta Romaniassa on viime kuukausien aikana ollut yhä taantumassa.”

7

Lain 13 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Lain säännöksiä, jotka koskevat tukien tai mahdollisten korvausten myöntämistä eläkkeelle siirtymisen, asepalveluksesta eroamisen, palvelussuhteen päättymisen tai reservijoukkoihin siirtämisen yhteydessä, ei sovelleta vuonna 2011.”

8

Näiden korvausten maksamisen keskeyttämistä pidennettiin joka vuosi vuoden 2023 loppuun saakka, viimeksi eräistä verotuksellisista ja talousarvioon liittyvistä toimenpiteistä, tiettyjen määräaikojen pidentämisestä sekä tiettyjen lainsäädäntötoimien muuttamisesta ja täydentämisestä 8.12.2022 annetulla kiireellisellä hallituksen asetuksella nro 168/2022 (Ordonanța de urgență a Guvernului nr. 168/2022, privind unele măsuri fiscal-bugetare, prorogarea unor termene, precum și pentru modificarea și completarea unor acte normative) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 1186, 9.12.2022).

9

Tuomareiden ja syyttäjien asemasta 15.11.2022 annetulla lailla nro 303/2022 (Legea nr. 303/2022 privind statutul judecătorilor și procurorilor) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 1102, 16.11.2022; jäljempänä tuomareiden ja syyttäjien asemasta annettu uusi laki), joka tuli voimaan 16.12.2022, kumottiin tuomareiden ja syyttäjien asemasta annettu aiempi laki.

10

Pääasian valittajat, jotka ovat entisiä tuomareita ja syyttäjiä, eivät saaneet eläkkeelle siirtyessään korvausta, joka vastaa seitsemän kuukauden bruttopalkkaa ja josta säädetään tuomareiden ja syyttäjien asemasta annetun aiemman lain 81 §:n 1 momentissa (jäljempänä lähtökorvaus). Lain nro 285/2010 13 §:n 1 momentin ja säännösten, joilla lähtökorvauksen maksamisen keskeyttämistä jatkettiin keskeytyksettä vuoden 2023 loppuun saakka, vaikutuksena nimittäin oli lähtökorvauksen maksamisen keskeyttäminen 13 peräkkäiseksi vuodeksi siihen saakka, kunnes se kumottiin 16.12.2022 tuomareiden ja syyttäjien asemasta annetulla uudella lailla.

11

Pääasian valittajat nostivat kanteen Tribunalul Bucureștissa (Bukarestin alioikeus, Romania) muun muassa riitauttaakseen lähtökorvauksen maksamisen keskeyttämisen ja saadakseen vahingonkorvausta, jonka suuruus vastasi sen lähtökorvauksen määrää, jota he eivät olleet saaneet.

12

Kyseinen tuomioistuin hylkäsi kanteen 9.5.2023 antamallaan tuomiolla ennenaikaisena lähinnä sillä perusteella, että kun otettiin huomioon tuomareiden ja syyttäjien asemasta annetun aiemman lain 81 §:n 1 momentin soveltamisen toistuva keskeyttäminen peräkkäisillä lainsäädäntötoimilla, jotka katsottiin Romanian perustuslain mukaisiksi, lähtökorvaus ei ollut tullut osaksi pääasian valittajien omaisuutta, koska oikeus korvaukseen edellytti lainsäätäjän uutta tahdonilmaisua.

13

Pääasian valittajat valittivat kyseisestä tuomiosta Curtea de Apel Bucureștiin (Bukarestin ylioikeus, Romania), joka on ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin, ja väittivät muun muassa, että kun otetaan huomioon tuomareiden riippumattomuuden periaate, joka perustuu SEU 19 artiklaan, lähtökorvauksen myöntämisen epääminen heiltä loukkasi heidän omaisuudensuojaansa. He katsovat myös, että kyseisen korvauksen maksamisen keskeyttämisen, jota oli perusteltu sillä vakavalla talouskriisillä, jossa Romania oli vuonna 2010, olisi pitänyt olla yksinomaan tilapäistä. Tuomareiden ja syyttäjien asemasta annetun aiemman lain 81 §:n 1 momentin kumoaminen oli heidän mukaansa näin ollen suhteetonta.

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa aluksi, että lähtökorvausta, jonka tarkoituksena on kiittää tuomareita siitä, että he ovat hoitaneet tehtäväänsä keskeytyksettä ja kunnianarvoisasti vähintään 20 vuoden ajan, pidettiin palkan kaltaisena korvauksena tai palkkana, koska se perustui suoraan palvelussuhteeseen.

15

Kyseinen tuomioistuin toteaa, että korvauksen maksamisen keskeyttämisestä vuosiksi 2010–2022 oli päätetty pakottavista syistä, jotka liittyivät Romanian valtion talousarvion liiallisen alijäämän välttämiseen. Se täsmentää tämän osalta, että useiden hallituksen antamien kiireellisten asetusten, joilla lähtökorvauksen maksaminen keskeytettiin, perusteluissa korostettiin vaaraa siitä, että jos tämän tyyppisiä palkkojen alentamistoimenpiteitä ei toteutettaisi, Romanian talousarvion alijäämä ylittäisi SEUT 126 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä EU-sopimuksen ja EUT-sopimuksen liitteenä olevan, liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan (N:o 12) 1 artiklan kanssa, määrätyn kolmen prosentin raja-arvon bruttokansantuotteesta (BKT), mikä voisi saada komission aloittamaan liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn kyseistä jäsenvaltiota vastaan.

16

Vaikka Curtea Constituțională (perustuslakituomioistuin, Romania) on katsonut, että oikeus lähtökorvaukseen ei kuulu perusoikeuksiin, joten Romanian lainsäätäjä saattoi vapaasti lakkauttaa sen maksamisen, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sitä, loukkaako tällaisen maksamisen pitkäaikainen keskeyttäminen ja tämän jälkeen sen lakkauttaminen SEU 19 artiklaan perustuvaa tuomareiden riippumattomuuden periaatetta. Tuomarien – eläkkeellä olevat tuomarit mukaan lukien – taloudellinen vakaus on sen mukaan nimittäin yksi oikeuslaitoksen riippumattomuuden takeista. Se lisää, että erilaisissa kansainvälisissä instrumenteissa ja muun muassa Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen CM/Rec(2010)12, jonka otsikko on ”Tuomarit: riippumattomuus, tehokkuus ja vastuut” ja joka annettiin 17.11.2010 (jäljempänä ministerikomitean vuoden 2010 suositus), 54 kohdassa ja Euroopan neuvoston Strasbourgissa 10.7.1998 hyväksymän tuomarien ohjesääntöä koskevan eurooppalaisen peruskirjan 6.4 kohdassa korostetaan tätä seikkaa.

17

Tässä tilanteessa Curtea de Apel București on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa (luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa) tulkittava siten, että tuomareiden riippumattomuuden periaate on esteenä sille, että niiden romanialaisten tuomarien, joiden palvelussuhde tuomarina tai syyttäjänä on kestänyt yhtäjaksoisesti 20 vuotta, oikeus saada eläkkeelle siirtyessään tai palvelussuhteen päättyessä muista työntekijästä riippumattomista syistä seitsemän kuukauden bruttopalkkaa vastaava korvaus, poistetaan tapauksessa, jossa tämän palkkaoikeuden soveltaminen oli ennen sen poistamista keskeytetty jatkuvasti ja pitkäksi ajaksi syistä, jotka liittyvät lähinnä julkisen talouden liiallisen alijäämän välttämiseen (lainsäätäjä viittaa nimenomaisesti [EUT-]sopimuksessa vahvistettuun kolmen prosentin viitearvoon suhteessa [BKT:hen])?”

18

Kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa, tulkittava siten, että tuomareiden riippumattomuuden periaate on esteenä sille, että jäsenvaltion sellainen lainsäädäntö kumotaan, jonka soveltaminen on ollut keskeytettynä pitkän yhtäjaksoisen ajanjakson syistä, jotka liittyvät muun muassa tarpeeseen välttää asianomaisen jäsenvaltion julkisen talouden liiallinen alijäämä, ja jonka nojalla kyseisen jäsenvaltion tuomarit ja syyttäjät, joiden palvelussuhde tuomarina tai syyttäjänä oli kestänyt yhtäjaksoisesti 20 vuotta, saivat eläkkeelle siirtyessään tai heidän palvelussuhteensa päättyessä muista heistä riippumattomista syistä eläkkeelle siirtymisen yhteydessä maksettavan korvauksen.

19

Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, vaikka oikeuslaitoksen järjestäminen jäsenvaltioissa kuuluu niiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on tätä toimivaltaansa käyttäessään noudatettava niille unionin oikeuden nojalla kuuluvia velvoitteita muun muassa silloin, kun ne antavat tuomarien palkan määräytymistä koskevat säännöt (ks. vastaavasti tuomio 18.5.2021,Asociația Forumul Judecătorilor din România ym., C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393, 111 kohta ja tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 33 kohta).

20

SEU 19 artiklassa, jossa SEU 2 artiklassa vahvistettu oikeusvaltiota koskeva arvo konkretisoituu, kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtäväksi annetaan taata unionin oikeuden täysi soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa ja yksityisillä unionin oikeuden nojalla oleva oikeussuoja. Tätä varten on ensiarvoisen tärkeää säilyttää näiden tuomioistuinten riippumattomuus. Tuomioistuinten riippumattomuuden vaatimus, joka kuuluu erottamattomasti lainkäyttötehtävään, on nimittäin osa tehokasta oikeussuojaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan perusoikeuden keskeistä sisältöä, ja kyseisellä perusoikeudella on ensisijainen merkitys sen takaajana, että yksityisten kaikkia unionin oikeuteen perustuvia oikeuksia suojataan ja että SEU 2 artiklassa tarkoitetut jäsenvaltioille yhteiset arvot, joihin kuuluu muun muassa oikeusvaltiota koskeva arvo, turvataan (tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 et C‑374/23, EU:C:2025:109, 47 ja 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21

Tuomioistuinten riippumattomuuden käsite edellyttää muun muassa, että asianomainen tuomioistuin hoitaa lainkäyttötehtäväänsä itsenäisesti olematta missään hierarkkisessa tai alisteisessa suhteessa mihinkään tahoon ja ottamatta vastaan määräyksiä tai ohjeita miltään taholta, jotta se on siten suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voisivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden ja vaikuttaa heidän ratkaisuihinsa. Samalla tavoin kuin se, ettei tuomioistuimen jäseniä voida erottaa, myös se, että heille maksetaan palkkaa, jonka taso on oikeassa suhteessa heidän hoitamiensa tehtävien merkittävyyteen nähden, on tuomareiden riippumattomuuteen erottamattomasti sisältyvä tae (tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23–C‑374/23, EU:C:2025:109, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Vaikka oikeusvaltion toiminnalle tunnusomaisen vallanjako-opin periaatteen mukaisesti tuomioistuinten riippumattomuus lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjistä on taattava, pelkästään se, että jäsenvaltion lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjät ovat mukana tuomarien palkan määrittämisessä, ei sellaisenaan ole omiaan tekemään tuomareista riippuvaisia lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjistä eikä herättämään epäilyjä heidän riippumattomuudestaan tai puolueettomuudestaan. Jäsenvaltioilla on nimittäin laaja harkintavalta, kun ne laativat talousarviotaan ja tekevät valintoja eri julkisten menoerien välillä. Tähän laajaan harkintavaltaan kuuluu tällaisten menojen ja muun muassa tuomarien palkkojen laskentamenetelmän määrittäminen, koska kansallisilla lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjillä on parhaat edellytykset ottaa huomioon sen jäsenvaltion erityinen sosioekonominen tilanne, jossa talousarvio on laadittava ja tuomareiden riippumattomuus taattava (tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 50 ja 51 kohta).

23

Tuomarien palkkausta koskevat kansalliset säännöt eivät kuitenkaan saa herättää yksityisissä perusteltuja epäilyjä siltä osin, ovatko asianomaiset tuomarit täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa ja ovatko he neutraaleja vastakkain oleviin intresseihin nähden. Tätä varten Euroopan neuvoston elinten laatimat tai Yhdistyneiden kansakuntien järjestelmään kuuluvat peruskirjat, kertomukset ja muut asiakirjat voivat antaa merkityksellisiä ohjeita unionin oikeuden tulkitsemiseksi, kun tarkasteltavana on kyseistä alaa koskevia kansallisia säännöksiä (tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 52 ja 53 kohta).

24

Kuten unionin tuomioistuin katsoi 25.2.2025 antamassaan tuomiossa Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė (C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 65 kohta), jäsenvaltion lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjät voivat poiketa kansallisesta säännöstöstä, jossa määritellään objektiivisesti tuomarien palkan määräytymistä koskevat säännöt, päättämällä alentaa tuomarien palkan määrää tiettyjen vaatimusten täyttyessä.

25

Ensinnäkin oikeusvarmuuden periaatteen mukaisesti tuomarien palkan tai heidän vanhuuseläkkeensä alentamista koskeva toimenpide on määritettävä objektiivisessa, ennakoitavissa olevassa ja läpinäkyvässä laissa. Kyseisessä laissa voidaan säätää työmarkkinaosapuolten ja erityisesti asianomaisia tuomareita edustavien järjestöjen osallistumisesta. Tässä asiayhteydessä lainsäädäntömenettelyn läpinäkyvyys edesauttaa tuomareiden riippumattomuuden takaamista (tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 54 ja 66 kohta).

26

Toiseksi tuomarien palkan tai heidän vanhuuseläkkeensä alentamista koskeva toimenpide on perusteltava yleisen edun mukaisella tavoitteella, kuten SEUT 126 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla vaatimuksella liiallisten julkisen talouden alijäämien välttämisestä, ja on täsmennettävä, että jäsenvaltion mahdollisuus vedota tällaiseen vaatimukseen ei edellytä, että sitä vastaan olisi aloitettu EU- ja EUT-sopimusten liitteenä olevan liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan (N:o 12) mukainen menettely (tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 67 ja 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Talousarvioon liittyvät syyt, joiden vuoksi toimenpiteen, jolla poiketaan tuomarien palkkausta koskevista yleisistä oikeussäännöistä, toteuttamista pidetään perusteltuna, on ilmaistava selkeästi. Jollei asianmukaisesti perustelluista poikkeuksellisista olosuhteista muuta johdu, tällaiset toimenpiteet eivät myöskään saa kohdistua erityisesti ainoastaan kansallisten tuomioistuinten jäseniin, vaan niiden on oltava osa laajempaa kokonaisuutta, jolla pyritään siihen, että laajempi joukko kansallisen julkishallinnon henkilöstöä osallistuu tavoiteltuihin talousarviosäästöihin (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses,C‑64/16, EU:C:2018:117, 49 kohta ja tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 69 kohta).

28

Kuten ministerikomitean vuonna 2010 antaman suosituksen 54 kohdassa todetaan, ”olisi annettava erityisiä säännöksiä erityisesti tuomareihin kohdistuvilta palkanalennuksilta suojautumiseksi”. Sen sijaan kuten kyseisen suosituksen perustelujen 57 kohdassa täsmennetään, ”säännös, joka koskee erityisesti tuomarien palkkojen alentamatta jättämistä, ei ole esteenä sellaiselle palkan alentamiselle, joka on osa julkisyhteisöjen politiikkaa, jolla pyritään julkishallinnon henkilöstön palkkojen yleiseen alentamiseen”.

29

Kun jäsenvaltio toteuttaa talousarviomenojen kasvua rajoittavia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat virkamiehiin ja julkishallinnon toimihenkilöihin, se voi siis yhteiskunnassa, jolle on ominaista yhteisvastuu, kuten SEU 2 artiklassa korostetaan, päättää soveltaa tällaisia toimenpiteitä myös kansallisten tuomioistuinten tuomareihin (tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 71 kohta).

30

Kolmanneksi suhteellisuusperiaatteen, joka on unionin oikeuden yleinen periaate (tuomio 8.3.2022, Bezirkshauptmannschaft Hartberg-Fürstenfeld (Välitön oikeusvaikutus), C‑205/20, EU:C:2022:168, 31 kohta), mukaan toimenpiteen, jolla pyritään alentamaan tuomarien palkkaa, on sovelluttava yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen ja rajoituttava kyseisen tavoitteen saavuttamisen kannalta ehdottoman välttämättömään, eikä se saa olla suhteeton mainittuun tavoitteeseen nähden, mikä edellyttää tavoitteen merkityksen ja tuomareiden riippumattomuuden periaatteeseen puuttumisen vakavuuden punnintaa.

31

Tältä osin on todettava, että tällaisen toimenpiteen, joka vaikuttaa soveltuvan tämän tuomion 26 kohdassa tarkoitetun yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen, on oltava poikkeuksellinen ja väliaikainen siten, ettei sitä saa soveltaa pidempään kuin tavoitellun hyväksyttävän tavoitteen, kuten liiallisen julkistalouden alijäämän välttämisen, saavuttamiseksi on tarpeen. Lisäksi toimenpiteen vaikutus tuomarien palkkaukseen ei saa olla suhteeton tavoiteltuun päämäärään nähden (tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 73 ja 74 kohta).

32

Kun otetaan huomioon tämän tuomion 22 kohdassa mieleen palautettu laaja harkintavalta, joka jäsenvaltioille on annettu, kun ne laativat talousarviotaan ja tekevät valintoja eri julkisten menoerien välillä, jäsenvaltio voi vapaasti toteuttaa lainsäädäntötoimenpiteen, jolla budjettikriisiin vastaamiseksi ei pyritä poikkeamaan perussäännöstöstä, jolla vahvistetaan tuomarien palkkaus, vaan jolla pyritään muuttamaan kyseistä säännöstöä tulevaisuutta ajatellen alentamalla tuomarien palkkaa pitkän aikavälin talousarviotilanteen kohentamiseksi.

33

Tuomareiden riippumattomuuden periaate, joka perustuu SEU 19 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa, ei voi olla esteenä tällaiselle muutokselle, vaikka sitä ei ole ajallisesti rajattu, kunhan uudelleen vahvistettu tuomarien palkkataso on riittävä heidän riippumattomuutensa varmistamiseksi.

34

Tuomareiden riippumattomuuden säilyttäminen nimittäin edellyttää, että vaikka tuomareihin sovelletaan talousarviomenojen rajoittamista koskevaa toimenpidettä, heidän palkkansa taso on aina oikeassa suhteessa heidän hoitamiensa tehtävien merkittävyyteen nähden, jotta he ovat tämän tuomion 21 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti suojassa ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voisivat vaarantaa heidän päätöksentekonsa riippumattomuuden ja vaikuttaa heidän ratkaisuihinsa.

35

Tältä osin 7.2.2019 annettuun tuomioon Escribano Vindel (C‑49/18, EU:C:2019:106, 70, 71 ja 73 kohta) perustuvasta oikeuskäytännöstä ilmenee, että tuomarien palkkatason on asianomaisen jäsenvaltion sosioekonominen tilanne huomioon ottaen oltava riittävän korkea, jotta heillä on tietty taloudellinen riippumattomuus, joka suojaa heitä siltä vaaralta, että mahdolliset ulkoiset toimenpiteet tai painostukset voisivat heikentää heidän ratkaisujensa neutraalisuutta. Palkkatason on siten oltava omiaan suojaamaan tuomareita korruptioriskiltä.

36

Tuomarien palkkauksen asianmukaisuuden arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa asianomaisen jäsenvaltion taloudellinen, sosiaalinen ja rahoituksellinen tilanne. Tästä näkökulmasta käsin on asianmukaista verrata tuomarien keskipalkkaa kyseisessä valtiossa maksettavaan yleiseen keskipalkkaan (tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 62 kohta).

37

Kahdessa edeltävässä kohdassa esitetyt näkemykset pätevät soveltuvin osin eläkkeille siirtyneisiin tuomareihin. Se, että virassa olevilla tuomareilla on varmuus siitä, että he saavat eläkkeelle siirryttyään riittävän suuren eläkkeen, on omiaan suojaamaan heitä korruptioriskiltä heidän ollessaan virassa.

38

Tämän osalta on mainittava ministerikomitean vuoden 2010 suosituksen 54 kohta, jonka sanamuodon mukaan ”olisi taattava – – sellaisen vanhuuseläkkeen maksaminen, jonka suuruus on kohtuullisessa suhteessa palkkaan, joka tuomareilla oli virassa ollessaan”. Tämän tuomion 16 kohdassa mainitusta tuomarien ohjesääntöä koskevan eurooppalaisen peruskirjan 6.4 kohdasta ilmenee samoin, että kyseisessä ohjesäännössä on taattava tuomareille, ”jotka ovat saavuttaneet laissa säädetyn palvelussuhteen päättymisiän toimittuaan tehtävissään määrätyn ajan, sen suuruisen eläkkeen maksaminen, jonka taso on niin lähellä kuin mahdollista heidän viimeistä palkkaansa tuomarin virassa”.

39

Neljänneksi palkan alentamista koskevaan toimenpiteeseen on voitava kohdistaa tehokasta tuomioistuinvalvontaa asianomaisen jäsenvaltion oikeudessa säädettyjen menettelysääntöjen mukaisesti.

40

Vaikka SEUT 267 artiklan mukaisessa menettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole soveltaa unionin oikeussääntöjä tiettyyn yksittäistapaukseen, se voi hyödyllisen vastauksen antamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneille tuomioistuimille antaa niille pääasian asiakirja-aineiston ja käytettävissään olevien kirjallisten huomautusten perusteella ohjeita, joiden avulla kyseiset tuomioistuimet voivat ratkaista asiat (tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Tämän osalta on todettava ensiksi, että tuomareiden ja syyttäjien asemasta annetun aiemman lain 81 §:n 1 momentin kumoamista tuomareiden ja syyttäjien asemasta annetulla uudella lailla perusteltiin käsiteltävässä asiassa vaatimuksilla, jotka liittyivät asianomaisen jäsenvaltion julkisen talouden liiallisen alijäämän välttämiseen, kuten todetaan muun muassa lain nro 285/2010 tämän tuomion 6 kohdassa mainituissa perusteluissa. Yleisemmin ottaen ja kuten tämän tuomion 15 kohdasta ilmenee, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että useiden hallituksen antamien kiireellisten asetusten, joilla lähtökorvauksen maksaminen keskeytettiin, perusteluissa korostettiin vaaraa siitä, että jos palkkojen alentamistoimenpiteitä ei kiireellisesti toteutettaisi, Romanian talousarvion alijäämä ylittäisi SEUT 126 artiklan 2 kohdassa, tarkasteltuna yhdessä EU-sopimuksen ja EUT-sopimuksen liitteenä olevan, liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan (N:o 12) 1 artiklan kanssa, määrätyn kolmen prosentin raja-arvon bruttokansantuotteesta, ja siitä, että komissio aloittaisi liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn kyseistä jäsenvaltiota vastaan.

42

Toiseksi lähtökorvauksen lakkauttaminen aiheuttaa sen, että romanialaistuomarien palkan määrä alenee jossain määrin. Kyseinen toimenpide ei myöskään vaikuta romanialaistuomarien peruspalkkaan vaan palkanlisään, joka voitiin saada vain kerran eli siirryttäessä eläkkeelle. Jollei selvityksistä, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on suoritettava, muuta johdu, kyseisen korvauksen lakkauttaminen ei näin ollen vaikuta suhteettomalta.

43

Kolmanneksi kuten komissio korosti kirjallisissa huomautuksissaan tukeutumalla tiedonantonsa COM(2023) 309 final, jonka otsikko on ”EU:n oikeusalan tulostaulu 2023”, kaavioon 34, uran alussa romanialaistuomarien vuotuinen keskipalkka on 2,9-kertainen ja ylimpien tuomioistuinten tuomarien vuotuinen keskipalkka 5,8-kertainen Romanian vuotuiseen keskimääräiseen bruttopalkkaan nähden.

44

Kahdesta edeltävästä kohdasta ilmenee, että tuomareiden ja syyttäjien asemasta annetun aiemman lain 81 §:n 1 momentin kumoamisesta huolimatta romanialaistuomarien palkka on edelleen oikeassa suhteessa heidän hoitamiensa tehtävien merkittävyyteen nähden.

45

Neljänneksi kyseisen säännöksen soveltamisen keskeyttäminen ja sitten sen kumoaminen on osa Romanian julkishallinnon henkilöstön palkkojen alentamista koskevaa laajempaa politiikkaa. Näin ollen lain nro 285/2010 13 §:n 1 momentissa säädetään, että ”lain säännöksiä, jotka koskevat tukien tai mahdollisten korvausten myöntämistä eläkkeelle siirtymisen, asepalveluksesta eroamisen, palvelussuhteen päättymisen tai reservijoukkoihin siirtämisen yhteydessä, ei sovelleta vuonna 2011.” Kuten komissio totesi kirjallisissa huomautuksissaan, reservijoukkoihin siirtymistä koskevan tuen lakkauttaminen koski sotilashenkilöitä, poliiseja ja virkamiehiä, joilla on erityinen asema vankeinhoitohallinnossa.

46

Viidenneksi tämän tuomion asiayhteydessä tuomareiden ja syyttäjien asemasta annetun aiemman lain 81 §:n 1 momentin kumoaminen sen jälkeen, kun kyseisen säännöksen soveltaminen oli keskeytetty 13 vuoden yhtäjaksoiseksi ajanjaksoksi, myötävaikutti kansallisen oikeustilan selkeyttämiseen ja näin ollen oikeusvarmuuden varmistamiseen.

47

Jollei selvityksistä, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on suoritettava, muuta johdu, pääasian valittajat eivät myöskään voi vedota minkäänlaiseen luottamuksensuojaan lähtökorvauksen säilyttämisen osalta. Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, ”’kansallisessa oikeudessa on oltava riittävä perusta’ perustellulle luottamukselle, joka koskee mahdollisuutta nauttia edelleen omaisuudesta, ja näin on esimerkiksi silloin, kun se vahvistetaan tuomioistuinten vakiintuneessa oikeuskäytännössä tai kun se perustuu lain säännökseen tai säädökseen, joka koskee asianomaista varallisuusintressiä” (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.9.2014, Valle Pierimpiè Società Agricola S.P.A. v. Italia, CE:ECHR:2014:0923JUD004615411, 38 kohta).

48

Käsiteltävässä asiassa sekä Curtea Constituționalăn tämän tuomion 16 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä että tämän tuomion 3 kohdassa mainitusta lain nro 24/2000 66 §:n 3 momentista ilmenee, ettei voida katsoa, että oikeus lähtökorvaukseen olisi vuodesta 2010 lähtien perustunut riittävään oikeusperustaan Romanian oikeudessa. Curtea Constituțională on nimittäin katsonut, että oikeus lähtökorvaukseen ei ole perusoikeus, joten Romanian lainsäätäjä saattoi vapaasti lakkauttaa sen maksamisen. Kyseisessä 66 §:n 3 momentissa säädetään puolestaan, että säännös, jonka soveltaminen on keskeytetty, voidaan kumota nimenomaisella säännöksellä vaikutuksin, jotka ovat voimassa keskeyttämisen päättymispäivästä lukien.

49

Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että tuomareiden riippumattomuuden periaate ei ole esteenä sille, että sellainen jäsenvaltion lainsäädäntö kumotaan, jonka soveltaminen on ollut keskeytettynä pitkän yhtäjaksoisen ajanjakson syistä, jotka liittyvät muun muassa tarpeeseen välttää asianomaisen jäsenvaltion julkisen talouden liiallinen alijäämä, ja jonka nojalla tuomarit ja syyttäjät, joiden palvelussuhde tuomarina tai syyttäjänä oli kestänyt yhtäjaksoisesti 20 vuotta, saivat eläkkeelle siirtyessään tai palvelussuhteensa päättyessä muista heistä riippumattomista syistä eläkkeelle siirtymisen yhteydessä maksettavan korvauksen.

50

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa,

on tulkittava siten, että

tuomareiden riippumattomuuden periaate ei ole esteenä sille, että sellainen jäsenvaltion lainsäädäntö kumotaan, jonka soveltaminen on ollut keskeytettynä pitkän yhtäjaksoisen ajanjakson syistä, jotka liittyvät muun muassa tarpeeseen välttää asianomaisen jäsenvaltion julkisen talouden liiallinen alijäämä, ja jonka nojalla tuomarit ja syyttäjät, joiden palvelussuhde tuomarina tai syyttäjänä oli kestänyt yhtäjaksoisesti 20 vuotta, saivat eläkkeelle siirtyessään tai palvelussuhteensa päättyessä muista heistä riippumattomista syistä eläkkeelle siirtymisen yhteydessä maksettavan korvauksen.