1

Instituto Cervantes (jäljempänä IC) ja Espanjan kuningaskunta vaativat valituksissaan unionin tuomioistuinta kumoamaan 14.6.2023 annetun unionin yleisen tuomioistuimen tuomion Instituto Cervantes v. komissio (T‑376/21, EU:T:2023:331; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla tämä hylkäsi IC:n kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan Euroopan komission 19.4.2021 tekemä päätös, jolla tämä valitsi Euroopan unionin toimielinten, elinten ja virastojen kielikoulutusta koskevia puitesopimuksia koskevan hankinnan (HR/2020/OP/0014) erän nro 3 (espanjan kieli) sopimuspuoleksi ensisijaisesti CLL Centre de Langues-Allingua ‑ryhmittymän (jäljempänä CLL-ryhmittymä) ja toissijaisesti kantajan (jäljempänä riidanalainen päätös).

2

Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (EUVL 2014, L 94, s. 65) johdanto-osan 90 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Hankintasopimukset olisi tehtävä puolueettomin perustein, joilla varmistetaan avoimuuden, syrjimättömyyden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden noudattaminen, jotta taattaisiin tarjousten suhteellisen arvon puolueeton vertailu ja voitaisiin päättää todellisissa kilpailuolosuhteissa, mikä tarjouksista on kokonaistaloudellisesti edullisin. – –

– –”

3

Tämän direktiivin 67 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   – – hankintaviranomaisten on käytettävä hankintasopimusten tekoperusteena kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perustetta.

2.   Hankintaviranomaisen kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous määritellään hinnan tai kustannusten perusteella käyttämällä kustannustehokkuusmallia – –, ja perusteisiin voi kuulua paras hinta-laatusuhde, joka on arvioitava kyseisen hankinnan kohteeseen liittyvien perusteiden mukaan, laadulliset, ympäristöön liittyvät ja/tai sosiaaliset näkökohdat mukaan lukien. – –

– –”

4

Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18.7.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046 (EUVL 2018, L 193, s. 1) on kumottu unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä 23.9.2024 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) 2024/2509 (EUVL L, 2024/2509). Asetusta 2018/1046 sovellettiin kuitenkin nyt käsiteltävissä asioissa kyseessä olevaan julkiseen hankintamenettelyyn.

5

Kyseisen asetuksen johdanto-osan 106 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

”Sopimusten ratkaisuperusteena olisi pidettävä kokonaistaloudellisesti edullisinta tarjousta direktiivin 2014/24/EU 67 artiklan mukaisesti.”

6

Mainitun asetuksen V osaston (Yleiset säännöt) 2 luvun (Suoraan ja välilliseen hallinnointiin sovellettavat säännöt) 3 jakson (Tietojenkäsittelyjärjestelmät ja sähköinen hallinto) 149 artiklan, jonka otsikko oli ”Hakemusasiakirjojen jättäminen”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Hakemusasiakirjojen jättämistä koskevista järjestelyistä päättää toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä, joka voi valita yhden yksinomaisen toimitustavan.

Valituilla toimitustavoilla on voitava varmistaa todellinen kilpailu sekä seuraavien edellytysten täyttyminen:

7

Asetuksen 2018/1046 160 artikla, jonka otsikko oli ”Sopimuksiin sovellettavat periaatteet ja soveltamisala”, kuului sen VII osaston (Hankinnat ja käyttöoikeussopimukset) 1 lukuun (Yhteiset säännökset), ja sen 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Kaikissa talousarviosta kokonaan tai osittain rahoitettavissa sopimuksissa on noudatettava avoimuuden, suhteellisuuden, tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteita.”

8

Kyseisen asetuksen 167 artiklan, jonka otsikko oli ”Hankintamenettelyn ratkaisu” ja joka myös kuului 1 lukuun, 4 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Hankintaviranomaisen on tehtävä ratkaisunsa kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella, ja sen on tehtävä se käyttämällä jotakin seuraavista kolmesta ratkaisuperusteesta: alin hinta, alhaisimmat kustannukset tai paras hinta-laatusuhde.

– –

Parhaan hinta-laatusuhteen perustetta soveltaessaan hankintaviranomaisen on otettava huomioon sopimuksen kohteeseen liittyvät hinta- tai kustannus- ja muut laatuperusteet.”

9

Mainitun asetuksen samassa 1 luvussa olevan 170 artiklan, jonka otsikko oli ”Päätös sopimuksen tekemisestä ja tiedottaminen ehdokkaille tai tarjoajille”, 3 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Hankintaviranomaisen on annettava jokaiselle tarjoajalle – – jonka tarjous on hankinta-asiakirjojen mukainen, seuraavat tiedot, jos tarjoaja pyytää niitä kirjallisesti:

– –”

10

Saman asetuksen liitteessä I olevassa 16 kohdassa, jonka otsikko oli ”Hankinta-asiakirjat”, säädettiin seuraavaa:

”– –

16.2. Tarjouspyynnössä on

– –”

11

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 88 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Prosessinjohtotoimiin ja asian selvittämistoimiin voidaan ryhtyä ja niitä voidaan muuttaa asian käsittelyn missä vaiheessa tahansa joko unionin yleisen tuomioistuimen omasta aloitteesta tai varsinaisen asianosaisen pyynnöstä.”

12

Työjärjestyksen 145 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Väliintulija voi toimittaa väliintulokirjelmän puheenjohtajan asettamassa määräajassa.

2.   Väliintulokirjelmässä on mainittava

– –

c) tarvittaessa todisteet ja pyynnöt näytön esittämiseksi.

– –”

13

Asian tausta, sellaisena kuin se esitetään valituksenalaisen tuomion 2–20 kohdassa, voidaan tiivistää seuraavasti.

14

Euroopan komissio julkaisi 20.11.2020 avoimen menettelyn mukaisesti tarjouspyynnön HR/2020/OP/0014, jonka otsikko on ”Kielikoulutusta koskevat puitesopimukset Euroopan unionin toimielimiä, elimiä ja virastoja varten”. Hankinta jakautui kahdeksaan erään, joista erän nro 3 otsikko on ”Espanjan kielen opetus (ES)”.

15

Tarjouseritelmässä vahvistettiin, että hankintaviranomainen valitsee sopimuspuolen kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella hinnan (painotus 30 prosenttia) ja laadun (painotus 70 prosenttia) nojalla.

16

Laatua, jonka enimmäispistemäärä oli 100 pistettä, oli arvioitava kahden arviointiperusteen eli perusteen 1, jonka otsikko on ”Tarjottujen kurssien laatu” (enimmäispistemäärä 70 pistettä), ja perusteen 2, jonka otsikko on ”Laadunvalvonta ja työskentelyn seuranta” (enimmäispistemäärä 30 pistettä), perusteella.

17

Kyseiset kaksi perustetta jakautuivat kumpikin kolmeen alaperusteeseen:

18

Tarjouseritelmässä määrättiin, että täyttääkseen vähimmäisvaatimukset tarjousten oli saatava kustakin perusteesta ja alaperusteesta vähintään ”vähimmäispistemäärä”, joka täsmennettiin tässä eritelmässä. Tarjousten piti siis saada kokonaispistemäärä, joka oli vähintään 70 pistettä 100:sta.

19

Mainitun eritelmän mukaan tarjoukset oli asetettava parhaan hinta-laatusuhteen mukaiseen järjestykseen. Lisäksi sopimus oli tehtävä kahden parhaaksi arvioidun tarjouksen perusteella, jotka ensinnäkin täyttävät hankinta-asiakirjoissa täsmennetyt vähimmäisvaatimukset ja ovat hankintamenettelyyn osallistumiseen kelpoisten tarjoajien tekemiä, jotka toiseksi eivät ole poissulkemistilanteessa ja jotka kolmanneksi täyttävät valintaperusteet. Sijaluvun piti ratkaista sen, missä järjestyksessä yksittäisiä sopimuksia tarjotaan tarjoajille puitesopimuksen täyttämisen aikana.

20

Tarjouksen tekemistä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta tarjouseritelmässä määrättiin ennen kaikkea, että tarjoukset oli jätettävä sähköisen eSubmission-sovelluksen kautta.

21

Kuusi tarjoajaa, joihin IC kuuluu, jätti tarjouksen erästä nro 3.

22

Tarjousten arviointikertomuksen laati 10.3.2021 tätä tarkoitusta varten perustettu komitea. Erää nro 3 varten esitetyt sopimuskumppanit olivat CLL-ryhmittymä ensimmäisenä ja IC toisena.

23

Komissio teki riidanalaisen päätöksen 19.4.2021 arviointikomitean suositusten perusteella. Samana päivänä se lähetti IC:lle ilmoituskirjeen, jossa se ilmoitti IC:lle muun muassa, että sen tarjous erästä nro 3 oli valittu ja että se oli sijoittunut toiseksi laatupistemäärällä 82 pistettä 100:sta, tarjoushinnalla 2670560 euroa ja kokonaispistemäärällä 87,40 pistettä 100:sta. Komissio täsmensi lisäksi noudattavansa 10 päivän odotusaikaa ennen puitesopimuksen allekirjoittamista.

24

Tämän kirjeen liitteessä täsmennettiin arviointitaulukon muodossa perustelut IC:n tarjouksen arvioinnille tarjouseritelmässä esitettyjen laatukriteerien perusteella.

25

Saatuaan mainitun kirjeen IC pyysi komissiota kertomaan sille parhaiten sijoittuneen tarjoajan henkilöllisyyden sekä sen tarjouksen ominaisuudet ja edut.

26

Vastauksena tähän pyyntöön komissio ilmoitti IC:lle 26.4.2021 päivätyllä sähköpostiviestillä, että CLL-ryhmittymä oli sijoittunut ensimmäiseksi laatupistemäärällä 94 pistettä 100:sta, tarjouksen hinnalla 3469020 euroa ja kokonaispistemäärällä 88,89 pistettä 100:sta.

27

Näissä 19.4. ja 26.4.2021 päivätyissä viesteissä todettiin, että alaperusteiden osalta pisteet jakautuivat seuraavasti:

28

Vastauksena IC:n esittämään pyyntöön, jossa todettiin, että toimitetut tiedot eivät olleet riittäviä varainhoitoasetuksen 170 artiklan 3 kohdan vaatimusten täyttämiseksi, komissio ilmoitti 10.5.2021 sähköpostitse perustelut sille, miten CLL-ryhmittymän tarjousta oli arvioitu laatukriteerien perusteella. Tämän sähköpostiviestin liitteenä oli tämän ryhmittymän jättämän tarjouksen arviointitaulukko. Taulukko sisälsi arviointikomitean huomautukset kunkin tarjouseritelmässä ilmoitetun perusteen ja alaperusteen osalta. Mainitussa sähköpostiviestissä komissio myös sitoutui noudattamaan ennen puitesopimuksen allekirjoittamista uutta kymmenen päivän odotusaikaa.

29

Komissio esitti 25.5.2021 päivätyssä kirjeessään lisäselvityksiä ja viittasi muilta osin jo toimitettuihin tietoihin ja ilmoitti, että odotusaika oli tällöin päättynyt.

30

Komissio ilmoitti IC:lle 19.4.2021 toimitetussa arviointitaulukossa sekä 10. ja 25.5.2021 päivätyissä viesteissä, ettei se ollut arvioinut seikkoja, jotka IC oli tarjouksensa kuvailemiseksi asettanut saataville yksinomaan tarjoukseen sisällytettyjen hyperlinkkien välityksellä. Komissio täsmensi hylänneensä nämä seikat sillä perusteella, että hyperlinkkien käyttö ei ollut tarjouseritelmän mukaista ja että jos tällaisia linkkejä käytettäisiin, vaarana olisi niiden muuttaminen tarjousten jättämiselle asetetun määräajan jälkeen. Siltä osin kuin hyperlinkkien kautta saataville asetetut seikat vastasivat asiakirjoja, joiden esittämistä tarjouseritelmässä edellytettiin, komissio katsoi, että nämä asiakirjat puuttuivat (jäljempänä asiakirjojen puuttuminen).

31

IC vaati 2.7.2021 nostamallaan kanteella riidanalaisen päätöksen kumoamista.

32

Espanjan kuningaskunta hyväksyttiin 3.2.2022 tehdyllä päätöksellä väliintulijaksi tukemaan IC:n vaatimuksia.

33

Komissio esitti 29.9.2021 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen kanteen tutkimisen edellytysten puuttumisesta sillä perusteella, että se oli nostettu liian myöhään.

34

Tämä oikeudenkäyntiväite hylättiin valituksenalaisessa tuomiossa, koska IC sai vasta 10.5.2021 päivätyssä viestissä tietoja CLL-ryhmittymän tarjouksen ominaisuuksien arvioinnista. IC on siis voinut käyttää tehokkaasti kanneoikeuttaan kyseisestä päivästä lähtien ja SEUT 263 artiklan kuudennen luetelmakohdan mukainen kanneaika on alkanut kulua siitä lähtien.

35

Asiakysymyksen osalta IC, jota Espanjan kuningaskunta tuki, vetosi viiteen kanneperusteeseen.

36

Ensimmäisessä kanneperusteessaan IC moitti komissiota riidanalaisen päätöksen perustelujen puutteellisuudesta, koska sen mukaan CLL-ryhmittymän tarjouksen suhteellisia etuja ei ole mahdollista saada tietoon.

37

Toisessa kanneperusteessaan IC väitti, että komissio on rikkonut asetuksen 2018/1046 167 artiklan 4 kohtaa tekemällä ainoastaan kustakin tarjouksesta erillisen arvioinnin sen sijaan, että se olisi vertaillut niitä suoraan toisiinsa.

38

Kolmannessa kanneperusteessaan IC väitti, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen sulkiessaan pois hyperlinkkien välityksellä saataville asetetut tarjousta kuvailevat osat.

39

Neljäs kanneperuste oli ensimmäiseen kanneperusteeseen nähden toissijainen, ja se jakautui kolmeen osaan. Ensiksi IC vetosi riidanalaisen päätöksen perustelujen puuttumiseen tarjouksensa yksilöllisen arvioinnin yhteydessä, sillä esitettyjen huomautusten ja annetun pistemäärän välinen vastaavuus ei sen mielestä ole ymmärrettävissä, sekä ilmeiseen arviointivirheeseen, koska arvioinnin ja alaperusteiden 1.1 ja 1.2 yhteydessä annetun pistemäärän välinen yhteys on epälooginen. Toiseksi riidanalaisessa päätöksessä on tehty ilmeinen arviointivirhe, sillä komissio antoi asiakirjojen puuttumiselle suhteettoman suuren merkityksen. Kolmanneksi komissio on jälkikäteen luonut uuden arviointisäännön, kun se on antanut asiakirjojen puuttumiselle suhteettoman suuren merkityksen.

40

Viides kanneperuste perustui useiden julkisia hankintasopimuksia koskevien periaatteiden eli sopimusten kilpailuttamista mahdollisimman laajasti koskevan periaatteen, avoimuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin komissio teki kaikista eristä sopimuksen saman tarjoajan eli CLL-ryhmittymän kanssa.

41

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla kaikki nämä kanneperusteet ja näin ollen kanteen kokonaisuudessaan.

42

IC vaatii asiassa C‑534/23 P tekemässään valituksessa, että unionin tuomioistuin

43

Espanjan kuningaskunta vaatii asiassa C‑539/23 P tekemässään valituksessa, että unionin tuomioistuin

44

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

45

Asiat C‑534/23 P ja C‑539/23 P yhdistettiin unionin tuomioistuimen presidentin 20.11.2023 antamalla määräyksellä.

46

IC esittää valituksensa tueksi kaksi valitusperustetta, joista ensimmäinen koskee tosiseikkojen ottamista huomioon vääristyneellä tavalla ja perustelujen puutteellisuutta unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen kolmannen kanneperusteen arvioinnissa ja toinen oikeudellista virhettä ja tosiseikkojen ottamista huomioon vääristyneellä tavalla kanteen toisen kanneperusteen arvioinnissa.

47

Espanjan kuningaskunta esittää valituksensa tueksi neljä valitusperustetta, joista ensimmäinen koskee Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan virheellistä soveltamista ja sitä, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole todennut riidanalaisen päätöksen puutteellista perustelua, toinen oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, kolmas yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja tarjousten arvioinnin mielivaltaisuuden kiellon loukkaamista sekä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 145 artiklan c alakohdan rikkomista ja neljäs objektiivisen puolueettomuuden vaatimuksen ja avoimuusperiaatteen loukkaamista.

48

Aluksi on tutkittava yhdessä IC:n ensimmäinen valitusperuste ja Espanjan kuningaskunnan toinen valitusperuste. Tässä tarkastelussa on otettava huomioon, että IC:n ensimmäinen valitusperuste, joka otsikkonsa mukaan perustuu tosiseikkojen huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla ja perustelujen puutteellisuuteen, sisältää todellisuudessa väitteitä oikeudellisista virheistä, jotka ovat suurelta osin päällekkäisiä Espanjan kuningaskunnan toisessa valitusperusteessa, joka koskee oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, esitettyjen väitteiden kanssa.

49

IC muistuttaa aluksi, että se väitti unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamansa kanteen kolmannessa kanneperusteessa, että se oli voinut perustellusti uskoa, että mikä tahansa eSubmission-sovelluksen kautta jätetty tarjous saattoi sisältää hyperlinkkejä, jotka johtavat internetsivustolla saatavilla oleviin tarjousta kuvaileviin asiakirjoihin. Se on juuri tämän perustellun luottamuksen nojalla viitannut hyperlinkeillä useisiin tarjouksensa arvioinnin kannalta merkityksellisiin asiakirjoihin kuten asiakirjoihin, joissa kuvataan, kuinka tämän kielikoulutuspalveluja koskevan hankintasopimuksen täyttämisessä varmistetaan oppijan ja opettajan välinen vuorovaikutus etäyhteyden välityksellä.

50

IC toteaa myös esittäneensä vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen todisteita, joista ilmenee, että myös muut tarjoajat ovat sisällyttäneet tarjouksiinsa hyperlinkkejä.

51

IC riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen kyseisen tuomion 142 kohdassa esittämän arvioinnin, joka perustuu kieltoon muuttaa mainittuja asiakirjoja tarjousten jättämiselle asetetun määräajan päättymisen jälkeen ja jonka mukaan kohtuullisen valistunut ja tavanomaisen huolellinen tarjoaja ei voinut katsoa, että sen tarjoukseen on sallittua sisällyttää hyperlinkkejä, jotka johtavat asiakirjoihin sen hallinnassa olevalla internetsivustolla. IC:n mukaan asetuksesta 2018/1046 tai tarjouseritelmästä ei käy ilmi, että hyperlinkkien käyttö oli sääntöjenvastaista.

52

IC korostaa, että asiakirjat, jotka se asetti saataville hyperlinkkien avulla, olivat suljetussa sähköisessä tilassa, joka oli tarkoitettu yksinomaan kyseiseen hankintaan. Komissio olisi siis voinut varmistua siitä, että nämä asiakirjat oli liitetty hyperlinkkeihin ennen tarjousten jättämiselle asetetun määräajan päättymistä ja ettei niitä ollut myöhemmin muutettu, pyytämällä IC:tä esittämään tätä koskevat todisteet. Unionin yleinen tuomioistuin on siis tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 142 kohdassa, että jos käytetään hyperlinkkejä, ei ole mahdollista taata, että kyseiset asiakirjat pysyvät muuttumattomina tämän määräajan päättymisen jälkeen.

53

IC riitauttaa näin ollen myös kyseisen tuomion 143 kohdassa esitetyn arvioinnin, jonka mukaan komissio saattoi kieltäytyä ottamasta huomioon asiakirjoja, jotka oli asetettu saataville hyperlinkkien kautta, vaikka tarkastuksen jälkeen kävisi ilmi, ettei näitä asiakirjoja ollut muutettu tarjousten jättämiselle asetetun määräajan päättymisen jälkeen.

54

IC arvostelee myös valituksenalaisen tuomion 144 kohtaa, jossa mainitaan IC:n tietotekniikasta vastaavan henkilön unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa pitämä esitys, josta ilmeni, että IC saattoi teknisesti vielä muuttaa tarjousta kuvailevia asiakirjoja. Sen mukaan tällä seikalla ei ole merkitystä, koska pitää ainoastaan määrittää, muutettiinko näitä asiakirjoja, eikä sitä, voitiinko niitä muuttaa. Koska kaikista muutoksista jää jälki tietojärjestelmään, IC olisi voinut osoittaa, ettei se ole muuttanut näitä asiakirjoja tarjousten jättämiselle asetetun määräajan päättymisen jälkeen.

55

Ei joka tapauksessa voida hyväksyä, että hankintaviranomainen hylkää asiakirjat pelkästään sillä perusteella, että se ei pysty määrittämään, ovatko nämä asiakirjat säännönmukaisia. Tarjouksen tueksi jätetyt asiakirjat voidaan näin ollen jättää huomiotta vain, jos sääntöjenvastaisuus on näytetty toteen, eikä pelkästään oletetun sääntöjenvastaisuuden perusteella.

56

IC toteaa, että se on aiemmin osallistunut hankintamenettelyyn HR/2020/OP/0004, jonka tarjouseritelmässä edellytettiin käsiteltävässä tapauksessa kyseessä olevaa tarjouseritelmää vastaavin ehdoin, että tarjoukset jätetään eSubmission-sovelluksen kautta. Tässä menettelyssä IC:n sovellukseen jättämässä tarjouksessa oli hyperlinkki, joka johti liitteisiin. Kyseisen tarjouksen arvioinnissa, jonka komissio antoi IC:lle tiedoksi 7.9.2020, kuvailtiin ja arvioitiin näiden liitteiden sisältöä.

57

IC väittää, että se on voinut yhtäältä komission ilmoituksen, joka saapui sille sen valmistellessa tarjoustaan käsiteltävässä tapauksessa kyseessä olevasta hankinnasta, vuoksi ja toisaalta sen vuoksi, että hankinta-asiakirjoista puuttui nimenomainen maininta siitä, että hyperlinkkien käyttö on vastaedes kiellettyä, uskoa perustellusti, että tällainen käyttö oli sallittua. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 148 kohdassa, pitäisi katsoa, että IC saattoi tällaisissa olosuhteissa vedota perusteltuun luottamukseen.

58

IC huomauttaa tässä yhteydessä ensinnäkin, että käsiteltävän tapauksen tosiseikkojen tapahtuma-aikaan velvollisuus käyttää eSubmission-sovellusta oli uusi. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti edellyttänyt valituksenalaisen tuomion 148 kohdassa, että on osoitettava, että komissio on antanut IC:lle ”yhtäpitäviä” vakuutteluja. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, kun se ei ottanut huomioon sitä, että hankintamenettely HR/2020/OP/0004 oli ainoa tapaus, jossa kysymys hyperlinkkien käyttämisestä eSubmission-sovellukseen jätetyssä tarjouksessa oli voinut tulla aiemmin esille.

59

Lisäksi valituksenalaisen tuomion 148 kohta perustuu virheellisesti oikeuskäytäntöön, joka koskee tapausta, jossa komission antama vakuuttelu ei ole sääntöjenmukainen. Käsiteltävässä tapauksessa tällaista ”sääntöä” ei ole, koska asetuksessa 2018/1046 tai missään muussakaan unionin säädöksessä ei edellytetä tarjousten jättämistä eSubmission-sovelluksessa.

60

Lopuksi IC myöntää, että käsiteltävässä tapauksessa hyperlinkkien käyttöä tarjouksessa voidaan pitää virheellisenä, mutta väittää, että huomattava määrä tarjoajia on erityisesti komission aiemman käytännön vuoksi tehnyt tämän virheen. Tämä seikka on olennainen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetun perustellun luottamuksen olemassaolon toteamiseksi.

61

IC lisäsi, että se oli pyytänyt unionin yleistä tuomioistuinta velvoittamaan komission toimittamaan tietoja, joiden avulla voidaan määrittää, olivatko myös muut tarjoajat käyttäneet hyperlinkkejä tarjouksissaan ja oliko komissio järjestelmällisesti kieltäytynyt ottamasta huomioon asiakirjoja, joihin nämä linkit johtivat. IC:n mukaan – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin esitti valituksenalaisen tuomion 150 kohdassa perustellakseen tämän asian selvittämistoimia koskevan pyynnön hylkäämisen – nämä tiedot olivat välttämättömiä luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista koskevan väitteen ratkaisemiseksi.

62

IC huomauttaa tältä osin, että luottamuksensuojan periaate on oikeusvarmuuden periaatteen välitön seuraus. Siksi on välttämätöntä, että hankintaviranomaisen julkista hankintaa varten laatimat säännöt ovat selkeitä ja täsmällisiä ja että tarjoajat voivat ennakoida niiden soveltamisen. Tätä vaatimusta ei kuitenkaan voida katsoa täytetyksi silloin, kun useat tarjoajat ovat tulkinneet sääntöä, kuten velvollisuutta jättää tarjoukset eSubmission-sovelluksella, eri tavalla kuin mihin komissio on kannustanut.

63

IC katsoo lisäksi, ettei unionin yleinen tuomioistuin perustellut oikeudellisesti riittävällä tavalla kolmannen kanneperusteen hylkäämistä.

64

Espanjan kuningaskunnan mukaan IC:n unionin yleisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen kolmannen kanneperusteen hylkääminen on ristiriidassa oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteen kanssa.

65

Kyseinen jäsenvaltio huomauttaa, että kyse oli yhtäältä epävarmasta tilanteesta, joka johtui siitä, ettei tarjouseritelmässä mainittu mahdollisuutta liittää asiakirjoja tarjoukseen hyperlinkkien kautta, ja toisaalta komission hallinnollisesta käytännöstä, josta se ilmoitti IC:lle ja jonka perusteella IC:lle syntyi perusteltu luottamus siihen, että näin voitiin menetellä.

66

Espanjan kuningaskunta moittii unionin yleistä tuomioistuinta ensinnäkin siitä, että se on rajannut analyysinsä mahdollisuuteen muuttaa tarjoukseen hyperlinkkien kautta liitettyjä asiakirjoja tarjousten jättämiselle asetetun määräajan päätyttyä. Se on siten muuntanut olettaman mahdollisesta sääntöjenvastaisesta menettelystä ylitsepääsemättömäksi esteeksi, joka estää täysin hyperlinkkien käytön tarjousta kuvailevien asiakirjojen jättämiseksi.

67

Vaikka tällaisten linkkien käyttö olisi sääntöjenvastaista, unionin yleinen tuomioistuin päätteli valituksenalaisen tuomion 147 kohdassa virheellisesti 10.10.2013 annetusta tuomiosta Manova (C‑336/12, EU:C:2013:647), joka koskee mahdollisuutta korjata tai täydentää tarjousta selvennyksen tekemiseksi tai ilmeisten kirjoitus- tai laskuvirheiden korjaamiseksi, että komissiolla ei ollut velvollisuutta pyytää IC:tä toimittamaan asiakirjat uudelleen lataamalla ne eSubmission-sovellukseen. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi, tätä oikeuskäytäntöä olisi voitu soveltaa analogisesti sen päätelmän tekemiseksi, että IC:n oli sallittava esittää suoraan eSubmission-sovelluksessa asiakirjat, jotka se oli alun perin asettanut saataville hyperlinkkien kautta, tai osoittaa, ettei näitä asiakirjoja ollut muutettu tarjousten jättämiselle asetetun määräajan päättymisen jälkeen.

68

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin katsoi Espanjan kuningaskunnan mukaan virheellisesti, että yhtäältä sillä, että komissio oli hankintamenettelyssä HR/2020/OP/0004 hyväksynyt asiakirjojen jättämisen hyperlinkkien kautta, ja toisaalta sillä, että komissio oli – kuten valituksenalaisen tuomion 133 kohdasta ilmenee – arvioinut alaperusteen 1.3 nojalla tarjoajien verkkoalustoja, jotka on sijoitettu ulkoisille palvelimille ja jotka ovat saatavilla tällaisten linkkien kautta, ei ole merkitystä. Viimeksi mainitun seikan osalta unionin yleinen tuomioistuin on myös virheellisesti tyytynyt toteamaan valituksenalaisen tuomion 145 kohdassa, että IC sai enimmäispistemäärän tästä alaperusteesta 1.3.

69

Espanjan kuningaskunta muistuttaa lopuksi, että se totesi unionin yleisessä tuomioistuimessa, että tietyt asiakirjat, jotka asetettiin saataville hyperlinkkien kautta, oli rekisteröity numerolla ISBN (International Standard Book Number), eikä niitä näin ollen voitu muuttaa. Valituksenalaisen tuomion 131 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin otti tämän väitteen huomioon vääristyneellä tavalla ja jätti lausumatta tällaisten asiakirjojen arvioinnin puuttumisesta.

70

Komissio kiistää IC:n ja Espanjan kuningaskunnan väitteet.

71

Aluksi on muistutettava, että mahdollisuus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen on kaikilla henkilöillä, joille unionin hallinto on synnyttänyt perusteltuja odotuksia. Vakuutteluja, jotka voivat synnyttää tällaisia odotuksia riippumatta siitä muodosta, jossa ne on annettu, ovat täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot, jotka on saatu toimivaltaisista ja luotettavista lähteistä (ks. vastaavasti tuomio 19.9.2024, Coppo Gavazzi ym. v. parlamentti, C‑725/20 P, EU:C:2024:766, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

72

Sitä vastoin silloin, kun huolellinen ja järkevä henkilö voi ennakoida sellaisen unionin toimenpiteen toteuttamisen, joka voi vaikuttaa hänen etuihinsa, hän ei voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen, kun tällainen toimenpide toteutetaan (tuomio 19.9.2024, Coppo Gavazzi ym. v. parlamentti, C‑725/20 P, EU:C:2024:766, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73

Käsiteltävässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 142 kohdassa, että kyseisessä julkisessa hankintamenettelyssä jokainen kohtuullisen valistunut ja tavanomaisen huolellinen tarjoaja saattoi ymmärtää, ettei sen tarjoukseen ollut sallittua sisällyttää hyperlinkkejä, jotka johtavat asiakirjoihin, jotka ovat saatavilla sen hallinnalla olevalla internetsivustolla ja joita voidaan siis teknisesti muuttaa tarjousten jättämiselle asetetun määräajan päättymisen jälkeen.

74

Tämä arviointi perustuu kyseisen tuomion 138–141 kohdassa esitettyihin seikkoihin, joita IC ei ole riitauttanut.

75

Näihin seikkoihin kuuluu mainitun tuomion 138 kohdassa oleva lainaus tarjouseritelmän sivulla 79 olevasta kohdasta, jonka mukaan ”tarjoukset on jätettävä eSubmission-sovellusta käyttäen tarjouspyynnössä ja eSubmission-järjestelmää koskevassa käytännön oppaassa annettuja ohjeita noudattaen”.

76

Kuten unionin yleinen tuomioistuin lähinnä totesi valituksenalaisen tuomion 139 kohdassa, tämän tarjouseritelmässä asetetun vaatimuksen perusteella oli mahdollista tietää, että tarjousta kuvailevat asiakirjat oli ladattava eSubmission-sovellukseen.

77

Tältä osin ei ole merkitystä sillä Espanjan kuningaskunnan korostamalla seikalla, että hankinta-asiakirjojen alaperusteen 1.3, joka koskee ”verkkoalustoja”, nojalla oli tarpeen arvioida mitä suurimmaksi osaksi muunnettavissa olevaa osatekijää eli tarjoajan tarjoamaa verkossa toimivaa kielikoulutusalustaa. Nyt käsiteltävä oikeusriita ei nimittäin koske alaperusteen 1.3 soveltamista vaan sitä, pitikö tarjotun kielikoulutuksen sisällön ja opetuksen osoittamista varten tarjoukseen sisältyvät osat (1.1 ja 1.2 alakriteerit) ladata eSubmission-sovellukseen vai voitiinko ne asettaa saataville hyperlinkkien kautta.

78

Kun otetaan huomioon valituksenalaisen tuomion 138–141 kohdassa esitetyt seikat ja erityisesti tämän tuomion 75 ja 76 kohdassa mainitut seikat, sitä IC:n ja Espanjan kuningaskunnan esille tuomaa seikkaa, jonka mukaan komissio on aikaisemman tarjouspyynnön yhteydessä ottanut huomioon asiakirjat, jotka on asetettu saataville hyperlinkkien kautta, tai sitä tosiseikkaa – mikäli se näytetään toteen –, että muut tarjoajat ovat IC:n tavoin katsoneet, että niiden tarjouksen tueksi esitetyt asiakirjat voidaan jättää tällä tavoin, ei voida pitää tämän tuomion 71 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuina ”perusteltuina odotuksina”, jotka perustuvat täsmällisiin, ehdottomiin ja yhtäpitäviin tietoihin, jotka on saatu toimivaltaisista ja luotettavista lähteistä. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen perustellusti valituksenalaisen tuomion 150 kohdassa, ettei oikeusriidan ratkaisemiseksi ollut tarpeen tutkia, missä määrin muut tarjoajat olivat sisällyttäneet tarjouksiinsa hyperlinkkejä, joilla niiden tarjouksia kuvailevat asiakirjat saatettiin saataville.

79

Lisäksi on todettava, että IC:n kuvaaman kaltaisessa tilanteessa, jossa komissio on ensimmäisessä ja – nyt käsiteltävän oikeusriidan taustalla olevien tosiseikkojen ajankohtana – eSubmission-sovelluksen pakollista käyttöä seuranneessa ainoassa hankintamenettelyssä arvioinut asiakirjoja, jotka on asetettu saataville hyperlinkkien kautta, hallinnon tällaisen ensimmäisen käytännön väistämättä irrallinen luonne estää lähtökohtaisesti toteamasta pelkästään tämän seikan perusteella, että vastaavat vakuuttelut ovat olemassa.

80

Edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti valituksenalaisen tuomion 148 kohdassa, että IC ei ole osoittanut, että komissio on antanut yhtäpitäviä vakuutteluja, jotka mahdollistavat hyperlinkkien käytön.

81

Siltä osin kuin IC ja Espanjan kuningaskunta vetoavat oikeusvarmuuden periaatteen, jota luottamuksensuojan periaate täydentää, loukkaamiseen, on muistutettava, että ensin mainittu periaate edellyttää, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä, jotta yksityiset voivat ennakoida niiden soveltamisen. Säännöstön perusteella siis niiden, joita asia koskee, on voitava saada selville tarkasti oikeutensa ja velvollisuutensa ja ryhtyä niiden johdosta asianmukaisiin toimenpiteisiin (ks. vastaavasti tuomio 3.6.2021, Jumbocarry Trading, C‑39/20, EU:C:2021:435, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82

On kuitenkin katsottava, että säännöt, jotka koskevat asiakirjojen jättämistä unionin tarjouskilpailussa jätetyn tarjouksen tueksi, ovat riittävän selvät ja täsmälliset.

83

Tältä osin on todettava, että asetuksen 2018/1046 liitteessä I olevan 16.2 kohdan mukaan tarjouspyynnössä on annettava tarjousten jättämistä koskevat säännöt. Käsiteltävässä tapauksessa on selvää, että tarjouspyynnössä määrättiin, että tarjoukset pitää jättää eSubmission-sovelluksen kautta ja että tarjoajien pitää tätä varten noudattaa tämän sovelluksen käytännön oppaassa annettuja ohjeita. Tämä määräys toistettiin edellä mainitussa tarjouseritelmän sivulla 79 olevassa kohdassa, jossa viitattiin kyseisiin ohjeisiin, joissa täsmennetään, että kaikki tarjouksen tueksi jätetyt asiakirjat pitää ladata eSubmission-sovelluksen sille varattuun tilaan.

84

Mainitun määräyksen yksiselitteisyyttä vahvistaa ”tietojen eheyttä” koskeva vaatimus, joka unionin hallinnolle osoitetun pyynnön tueksi jätettyjen asiakirjojen sähköisen toimittamisen osalta vahvistetaan asetuksen 2018/1046 149 artiklan 1 kohdassa. Tämän vaatimuksen mukaisesti tarjoajien käyttämä sähköinen asiakirjojen jättämisjärjestelmä pitää järjestää siten, että hakemukseen liittyvät asiakirjat pysyvät muuttumattomina koko hallinnollisen menettelyn ajan. Unionin julkiset hankintamenettelyt eivät ole poikkeus tästä säännöstä. Tietojen eheys on siis varmistettava jo ennen tarjousten jättämiselle asetetun määräajan päättymistä, mikä edellyttää, että kaikki tarjouksen tueksi esitetyt asiakirjat jätetään sellaisessa muodossa ja tavalla, joilla suljetaan pois tällaisen asiakirjan kaikenlainen myöhempi muuttaminen.

85

Tietojen eheyden vaatimuksen sisällyttäminen asetukseen 2018/1046 osoittaa lisäksi virheelliseksi IC:n väitteen, jonka mukaan asiakirjojen jättäminen tarjouksen tueksi unionin julkisen hankintamenettelyn yhteydessä ei kuulu minkään ”säännön” piiriin. Unionin yleinen tuomioistuin totesi näin ollen perustellusti valituksenalaisen tuomion 148 kohdassa lähinnä, että vaikka komissio olisi antanut IC:lle vakuutteluja siitä, että sisältöä ja opetusta kuvailevat asiakirjat voidaan jättää hyperlinkkien kautta, nämä vakuuttelut olisivat olleet ristiriidassa voimassa olevien sääntöjen kanssa. Näihin sääntöihin kuuluvat lisäksi paitsi tietojen eheyden vaatimus myös julkisia hankintoja koskevat periaatteet, joihin kuuluvat avoimuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteet, joiden noudattamista edellytetään asetuksen 2018/1046 160 artiklassa.

86

Mainituilla säännöillä ja hyvää hallintoa koskevilla näkökohdilla voidaan perustella sitä, että tarjouksen tueksi jätettyjen asiakirjojen lataamista koskevaa määräystä sovelletaan kaikkiin näihin asiakirjoihin ilman, että olisi säädetty poikkeuksista tiettyjen asiakirjaryhmien osalta, joiden myöhempi muuttaminen olisi teknisistä tai oikeudellisista syistä erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta. Näin ollen on niin, että vaikka Espanjan kuningaskunnan väite, jonka mukaan ISBN-numerolla (International Standard Book Number) rekisteröityjä asiakirjoja ei voida muuttaa, pitäisi paikkansa ja että unionin yleinen tuomioistuin olisi tulkinnut sitä virheellisesti, kuten kyseinen jäsenvaltio väittää, tällainen seikka ei voi yksinään tehdä virheelliseksi valituksenalaisessa tuomiossa esitettyä yksinään ratkaisevaa päättelyä, jonka mukaan IC ei voinut odottaa komissiolta, että tämä arvioi asiakirjoja, joita ei ollut ladattu eSubmission-sovellukseen vaan jotka oli asetettu saataville yksinomaan hyperlinkkien kautta.

87

Koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita loukkaamatta, että kun otetaan huomioon tarve varmistaa, että kunkin tarjoajan toimittama asiakirja-aineisto säilyy kokonaisuudessaan muuttumattomana, tarjousten arvioinnissa ei voida ottaa huomioon asiakirjoja, jotka on asetettu saataville hyperlinkkien kautta, se myös totesi perustellusti valituksenalaisen tuomion 143, 144, 146 ja 147 kohdassa, että komissiolla ei ollut velvollisuutta pyytää hyperlinkkejä käyttäneiltä tarjoajilta todisteita ja tutkia, ovatko tällaisten linkkien kautta saataville asetetut asiakirjat pysyneet muuttumattomina tarjousten jättämiselle asetetun määräajan päättymisen jälkeen.

88

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti valituksenalaisen tuomion 147 kohdassa, että 10.10.2013 annettuun tuomioon Manova (C‑336/12, EU:C:2013:647) perustuvaa oikeuskäytäntöä ei voida ymmärtää siten, että komission olisi kehotettava IC:tä korjaamaan kyseisten asiakirjojen jättäminen. Kyseinen tuomio koskee nimittäin hankintaviranomaisen mahdollisuutta pyytää tarjoajaa korjaamaan tarjouksensa jättäminen esittämällä asiakirjoja, jotka kuvaavat tarjoajan tilannetta. Sen lisäksi, että mainittuun tuomioon johtaneessa asiassa kyseessä olleet asiakirjat eivät, toisin kuin nyt käsiteltävässä tapauksessa, koskeneet itse tarjousta, samassa tuomiossa ei aseteta hankintaviranomaiselle velvollisuutta pyytää korjaamista.

89

Lopuksi on todettava edellä esitetyistä perusteluista ilmenevän, että unionin yleinen tuomioistuin on perustellut arviointinsa selvästi ja yksiselitteisesti siten, että niille, joita päätös koskee, selviävät tehdyn päätöksen syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia päätöksen laillisuuden. Näin ollen IC:n väite, jonka mukaan valituksenalainen tuomio on puutteellisesti perusteltu ja joka perustuu yksinomaan edellä hylättyihin aineellisiin väitteisiin, joiden kanssa se on päällekkäinen, on hylättävä selvästi perusteettomana.

90

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että IC:n ensimmäinen valitusperuste ja Espanjan kuningaskunnan toinen valitusperuste on hylättävä.

91

IC muistuttaa, että se arvosteli unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämässään toisessa kanneperusteessa komissiota siitä, ettei tämä ollut tehnyt vertailevaa tutkimusta kilpailevien tarjousten laadusta. Kyseinen toimielin on nimittäin rajoittunut arvioimaan erikseen kutakin tarjousta ja asettanut nämä tarjoukset paremmuusjärjestykseen näistä erillisistä arvioinneista saatujen tulosten perusteella.

92

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tämän kanneperusteen ja totesi olennaisilta osin, että tarjousten vertailu ei edellytä tarjoajien ehdotusten vertailua niiden ominaisuuksien ja suhteellisten etujen yksilöimiseksi.

93

Tämä päättely ilmenee erityisesti valituksenalaisen tuomion 165 kohdasta, jossa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että CLL-ryhmittymän tarjousta oli arvioitu tarjouseritelmässä esitettyjen ratkaisuperusteiden suhteen samoin kuin IC:n tarjousta, joten ei ollut mitään syytä katsoa, etteikö komissio ollut noudattanut vaatimusta, jonka mukaan kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous on nimettävä objektiivisin perustein, joilla varmistetaan avoimuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden noudattaminen.

94

IC:n mukaan tällainen tarjousten vertailutapa on oikeudellisesti virheellinen. Kun kokonaistaloudellisesti edullisinta tarjousta koskevan ratkaisuperusteen soveltaminen edellyttää, kuten käsiteltävässä tapauksessa, tarjouksen, jolla on paras hinta-laatusuhde, yksilöimistä, pitäisi kyseisten tarjousten laatua verrata toisiinsa. Ainoastaan tällä tarjousten suoraa tarkastelua koskevalla lähestymistavalla taataan ”tarjousten suhteellisen arvon puolueeton vertailu ja voitaisiin päättää todellisissa kilpailuolosuhteissa, mikä tarjouksista on kokonaistaloudellisesti edullisin” direktiivin 2014/24 johdanto-osan 90 perustelukappaleessa tarkoitetulla tavalla. Tämä johdanto-osan 90 perustelukappale on merkityksellinen tulkittaessa kyseisen direktiivin 67 artiklan ulottuvuutta, koska tämä 67 artikla on puolestaan merkityksellinen – kuten asetuksen 2018/1046 johdanto-osan 106 perustelukappaleesta ilmenee – kyseisen asetuksen 167 artiklan 4 kohdassa säädetyn kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen ratkaisuperusteen ymmärtämiseksi.

95

CLL-ryhmittymän kaikkien erien osalta tekemää tarjousta olisi pitänyt tosiasiallisesti verrata muiden tarjoajien tarjouksiin kunkin erän osalta erikseen. Tällainen vertailu olisi voinut johtaa CLL-ryhmittymän kunkin erän osalta tekemän tarjouksen erilaiseen arviointiin. Arviointikomitea on kuitenkin antanut tämän ryhmittymän tarjoukselle saman pistemäärän kunkin erän osalta, vaikka tarjouseritelmässä täsmennettiin, että jos tarjouksia tehdään useista eristä, kukin erä arvioidaan. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi valituksenalaisen tuomion 166 kohdassa virheellisesti CLL-ryhmittymän tarjouksen yhtenäisen arvioinnin.

96

Sillä, että CLL-ryhmittymän tarjous oli olennaisilta osin sama kunkin erän osalta, ei ole tältä osin merkitystä, koska muiden tarjoajien tarjoukset olivat erilaisia eri erissä, minkä pitäisi taata CLL-ryhmittymän tarjouksen eri erien erilainen suhteellinen arvo sen kilpailijoiden tarjouksiin nähden.

97

Toisen kanneperusteen hylkäämisen perustelut ovat lisäksi ristiriitaiset.

98

IC huomauttaa tältä osin, että valituksenalaisen tuomion 174 kohdassa todetaan, että ”komissio vertaili teknisiä ehdotuksia keskenään. Tältä osin komissio totesi tosiasiallisesti, että [IC:n] tarjouksessa oli itseopiskelua koskeva puute. Tässä asiassa on todettava, että [IC:n] tarjous arvioitiin laadultaan CLL-ryhmittymän tarjousta heikommaksi, koska siinä ei ole täsmennetty itseopiskelua”. IC:n mukaan unionin yleinen tuomioistuin on näin lausuessaan antanut ymmärtää, että hankintaviranomaisen on arvioitava keskenään kilpailevia ehdotuksia toisiinsa nähden, mikä on ristiriidassa niiden valituksenalaisen tuomion muiden perustelujen kanssa, jotka johtavat toisen kanneperusteen hylkäämiseen. Olisi katsottava, että unionin yleinen tuomioistuin on kyseisessä 174 kohdassa todennut, että komissio on tosiasiallisesti vertaillut kilpailevia tarjouksia toisiinsa. Tällainen toteamus on tällaisessa tilanteessa ristiriidassa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa esittämien muiden toteamusten kanssa ja merkitsee joka tapauksessa tosiseikkojen ottamista huomioon vääristyneellä tavalla, koska komissio ei ole todellisuudessa vertaillut kilpailevia teknisiä ehdotuksia niiden ominaispiirteiden ja suhteellisten etujen määrittämiseksi.

99

Komissio kiistää nämä väitteet.

100

Kuten unionin yleisen tuomioistuimen toteamista tosiseikoista, jotka on tiivistetty tämän tuomion 15 kohdassa, ilmenee, komission oli kyseistä julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekemiseksi nojauduttava asetuksen 2018/1046 167 artiklan 4 kohdan mukaisesti kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteeseen, ja tätä perustetta voitiin kyseisen säännöksen mukaan soveltaa alimman hinnan, alhaisimpien kustannusten tai parhaan hinta-laatusuhteen menetelmän mukaan.

101

Näistä tosiseikoista ilmenee myös, että käsiteltävässä tapauksessa on noudatettu parhaan hinta-laatusuhteen menetelmää.

102

On totta, kuten IC korostaa, että tämä menetelmä edellyttää tarjousten ”suhteellisen arvon” objektiivista vertailua. Tämä vaatimus ilmenee erityisesti direktiivin 2014/24 johdanto-osan 90 perustelukappaleesta, joka on merkityksellinen direktiivin 67 artiklan ulottuvuuden tulkinnassa, koska 67 artikla on itsessään, kuten asetuksen 2018/1046 johdanto-osan 106 perustelukappaleesta ilmenee, merkityksellinen kyseisen asetuksen 167 artiklan 4 kohdan tulkinnassa.

103

Toisin kuin IC väittää, unionin yleisen tuomioistuimen arviointiin, jonka mukaan tällainen tarjousten suhteelliseen arvoon perustuva objektiivinen vertailu tehtiin käsiteltävässä tapauksessa, ei kuitenkaan liity oikeudellista virhettä tai tosiseikkojen huomioon ottamista vääristyneellä tavalla.

104

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 165 ja 166 kohdassa, että CLL-ryhmittymän ja IC:n tarjoukset arvioitiin kumpikin tarjouseritelmässä vahvistettujen perusteiden mukaisesti. Kuten tämän tuomion 23 ja 26 kohdassa muistutetaan, nämä arvioinnit johtivat kokonaispistemäärään 88,89 pistettä 100:sta CLL-ryhmittymän osalta ja 87,40 pistettä 100:sta IC:n osalta.

105

IC ei ole riitauttanut näitä tosiseikkoja.

106

Näyttää siis siltä, että tarjousten ”suhteellista arvoa” on todellakin arvioitu, sillä CLL-ryhmittymän tarjouksen arvon arvioitiin olevan 1,49 pistettä korkeampi IC:n tarjouksen arvoon nähden.

107

IC ei ole myöskään esittänyt mitään näyttöä siitä, että unionin lainsäädännössä velvoitettaisiin hankintaviranomainen vertailemaan tarjoajien tarjouksia muulla tavoin, tai tukenut väitettään, jonka mukaan valituksenalaisen tuomion 174 kohtaa pitäisi tulkita tällä tavoin. Viimeksi mainitun osalta on todettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin esitä kyseisessä 174 kohdassa, jossa viitataan tuomion 165–168 kohtaan, mitään arviointia, joka olisi ristiriidassa viimeksi mainituissa kohdissa esitettyjen arviointien kanssa. Siinä nimittäin todetaan ainoastaan, että arvioidessaan kutakin teknistä tarjousta tarjouseritelmien perusteella komissio ”vertaili teknisiä ehdotuksia keskenään”, eli se on voinut vertailla niitä. Tämä vastaa olennaisilta osin kyseisessä 165–168 kohdassa esitettyä.

108

IC ei myöskään perustellut väitettään, jonka mukaan CLL-ryhmittymän tarjouksen arvon arviointi on ollut yhtenäinen kaikkien kyseisen julkisen hankinnan erien osalta. Vaikka on tosin ilmennyt, että kaikki kyseisen hankinnan erät myönnettiin ensimmäisellä sijalla CLL-ryhmittymälle, unionin yleisen tuomioistuimen toteamista tosiseikoista tai IC:n esittämistä tosiseikoista ei sitä vastoin ilmene, että toiselle sijalle luokiteltujen tarjoajien mainitun hankinnan eri erien osalta saamat pistemäärät olisivat olleet samat. Ei siis ole mitään syytä katsoa, että CLL-ryhmittymän tarjouksen ”suhteellinen arvo” olisi ollut sama kaikkien erien osalta.

109

Näin ollen mikään niistä väitteistä, jotka IC on esittänyt toisen valitusperusteen tueksi, ei osoita, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt oikeudellisen virheen tai vääristellyt tosiseikkoja todetessaan valituksenalaisen tuomion 165 kohdassa, että ei ole mitään syytä katsoa, ettei komissio olisi noudattanut vaatimusta, jonka mukaan kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous on nimettävä objektiivisin perustein, joilla varmistetaan avoimuuden, syrjintäkiellon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden noudattaminen.

110

Tästä seuraa, että IC:n toinen valitusperuste on perusteeton.

111

Espanjan kuningaskunta väittää, että kun unionin yleinen tuomioistuin jätti toteamatta, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat puutteelliset, se ei noudattanut perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa vahvistetun perusteluvelvollisuuden laajuutta.

112

Kyseinen jäsenvaltio toteaa yhtäältä, että CLL-ryhmittymän tarjoukselle annettu kokonaispistemäärä oli vain 1,49 pistettä suurempi kuin IC:n tarjouksen pistemäärä. Toisaalta asiakirjojen puuttuminen koski vain tiettyjä alaperusteiden 1.1 ja 1.2 osia. Tämä asiakirjojen puuttuminen oli yksi niistä syistä, joiden vuoksi IC sai alaperusteiden arvioinnissa pistemäärät 22/30 ja 21/30.

113

Riidanalaisen päätöksen perusteella ei kuitenkaan voida tietää, mistä täsmällisistä syistä IC:n tarjoukselle annettiin nämä pisteet.

114

On riittämätöntä asettaa saataville arviointitaulukko, joka sisältää peräkkäisiä huomautuksia alaperusteen eri osista mainitsematta kullekin osalle lisättyjä tai niistä vähennettyjä pisteitä.

115

Unionin yleinen tuomioistuin on tosin perustellusti muistuttanut valituksenalaisen tuomion 65 kohdassa, että perusteluvelvollisuuden täyttämiseksi riittää, että hävinnyt tarjoaja voi ymmärtää, miksi valittu tarjous on parempi kuin valitsematta jäänyt tarjous. Käsiteltävässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin virheellisesti jättänyt toteamatta, ettei IC voinut riidanalaisen päätöksen perusteella ymmärtää, miksi CLL-ryhmittymän tarjous oli saanut enemmän pisteitä.

116

Espanjan kuningaskunta korostaa, ettei se kyseenalaista hankintaviranomaisen laajaa harkintavaltaa jakaa kunkin alaperusteen pisteet sen eri osien kesken. Se väittää kuitenkin, että komission on täsmennettävä, kuinka monta pistettä se antaa kullekin näistä osista. Se viittaa tämän väitteen tueksi 27.4.2016 annetun tuomion European Dynamics Luxembourg ym. v. EUIPO (T‑556/11, EU:T:2016:248) 247–254 kohtaan.

117

Tämän tuomion perusteella näyttää siltä, että perusteluvelvollisuutta on loukattu sillä, että yhtäältä kullekin arvioidulle osalle annettujen myönteisten ja kielteisten huomautusten ja toisaalta pisteiden erityisen myöntämisen tai vähentämisen välillä ei ole vastaavuutta.

118

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi valituksenalaisen tuomion 63, 102, 117 ja 118 kohdassa, että tällä vastaavuuden puuttumisella ei ole merkitystä.

119

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa, että käsiteltävässä tapauksessa tarjouseritelmä ei ole yhtä yksityiskohtainen kuin 27.4.2016 annettuun tuomioon European Dynamics Luxembourg ym. v. EUIPO (T‑556/11, EU:T:2016:248) johtaneessa asiassa kyseessä ollut eritelmä. Espanjan kuningaskunnan mukaan tämä unionin yleisen tuomioistuimen päättely on oikeudellisesti virheellinen, koska se merkitsee sen toteamista, että perusteluvelvollisuuden laajuus määräytyy sen täsmällisyyden perusteella, jolla eritelmä on laadittu. Tämän velvollisuuden laajuus ei kuitenkaan voi riippua hankinta-asiakirjoista. Käsiteltävässä tapauksessa unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt pitää ratkaisevana sitä valituksenalaisen tuomion 76–78 ja 90 kohdassa todettua seikkaa, että kukin alaperuste sisälsi eri osia ja että näitä osia arvioitiin erikseen myönteisten tai kielteisten huomautusten avulla.

120

Espanjan kuningaskunta katsoo lopuksi, että hallinnon tekemässä päätöksessä olisi ilmoitettava painotus, jota on tosiasiallisesti käytetty kunkin riippumattoman arvioinnin kohteena olleen osan arvioinnissa.

121

Komissio kiistää nämä väitteet.

122

Komissiolle SEUT 296 artiklan toisen kohdan ja perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla kuuluvasta perusteluvelvollisuudesta on palautettava mieleen, että perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen toteuttajan päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2024, Agentsia Patna infrastruktura (Unionin rahoitus tieinfrastruktuurille), C‑471/22, EU:C:2024:99, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

123

Perusteluvelvollisuuden tarkkaa laajuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Toimen perusteluissa ei näin ollen tarvitse esittää kaikkia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, joita voitaisiin pitää merkityksellisinä (tuomio 30.1.2024, Agentsia Patna infrastruktura (Unionin rahoitus tieinfrastruktuurille), C‑471/22, EU:C:2024:99, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

124

Espanjan kuningaskunta arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ole todennut, että komissio on loukannut perusteluvelvollisuuttaan IC:hen nähden. Kyseinen jäsenvaltio ei kiistä sitä, että IC:lle on ilmoitettu yhtäältä sen itsensä ja CLL-ryhmittymän kunkin ratkaisuperusteen ja alaperusteen osalta saamista pistemääristä ja toisaalta arviointikomitean esittämistä myönteisistä ja kielteisistä huomautuksista, mutta katsoo, että komissiolla oli velvollisuus täsmentää kunkin huomautuksen ja saadun pistemäärän välistä vastaavuutta siten, että IC saattoi tietää sen pistemäärän, joka oli erityisesti lisätty tai vähennetty kunkin mainitun huomautuksen perusteella.

125

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy kuitenkin ilmi, että hankintaviranomaisen ei voida edellyttää toimittavan tarjoajalle, jonka tarjousta ei ole hyväksytty, yhtäältä tämän tarjouksen hylkäämisperusteiden lisäksi pikkutarkkaa tiivistelmää tavasta, jolla tarjoajan tarjouksen jokainen yksityiskohta otettiin huomioon tarjousta arvioitaessa, ja toisaalta sen ilmoittaessa valitun tarjouksen ominaisuudet ja suhteelliset edut sen ja hävinneen tarjoajan tarjouksen pikkutarkkaa vertailua (tuomio 3.5.2018, EUIPO v. European Dynamics Luxembourg ym., C‑376/16 P, EU:C:2018:299, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

126

Perusteluvelvollisuus ei myöskään lähtökohtaisesti edellytä, että kullekin kielteiselle tai myönteiselle huomautukselle annettaisiin erityinen painoarvo arvioinnissa. Jos hankinta-asiakirjat kuitenkin sisältävät perusteisiin tai alaperusteisiin liittyviä erityisiä luvuissa ilmaistuja painoarvoja, avoimuusperiaate edellyttää, että näistä perusteista tai alaperusteista tehdään luvuissa ilmaistu arviointi (tuomio 3.5.2018, EUIPO v. European Dynamics Luxembourg ym., C‑376/16 P, EU:C:2018:299, 63 kohta).

127

Käsiteltävässä tapatuksessa on kiistatonta, että tarjouseritelmässä määrättiin pisteiden painotuksesta perusteiden ja alaperusteiden tasolla mutta että siinä eroteltiin myös kunkin alaperusteen sisällä eri osia, joihin ei erikseen liity erityistä pisteiden painotusta.

128

Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 102 kohdassa, komissio ei näin ollen ollut velvollinen laskemaan eikä siis ilmoittamaan päätöksessään tai IC:lle toimitetuissa arviointitaulukoissa, kuinka paljon pisteinä ilmaistuna kunkin alaperusteen yksittäistä osaa koskeva huomautus tarkkaan ottaen vaikutti tästä alaperusteesta saatuun pistemäärään.

129

Tilanne voi tosin olla toinen silloin, kun on ilmoitettu pisteiden murto-osien antamisesta yhden tai useamman alaperusteen osan osalta. Tässä tapauksessa avoimuusperiaate ja perusteluvelvollisuus edellyttävät, että pisteiden murto-osat, jotka on annettu näitä tämän alaperusteen osia koskevien myönteisten ja kielteisten huomautusten perusteella, ilmoitetaan asianomaiselle henkilölle (ks. vastaavasti tuomio 3.5.2018, EUIPO v. European Dynamics Luxembourg ym., C‑376/16 P, EU:C:2018:299, 65–67 kohta). Käsiteltävässä tapauksessa näyttää kuitenkin siltä, että alaperusteiden eri osiin ei erikseen liity erityistä pisteiden painotusta. Kuten tämän tuomion 126 kohdassa on muistutettu, hankintaviranomainen voi vapaasti rajoittaa numeerisen arvioinnin ainoastaan perusteiden ja alaperusteiden tasolle. Näin ollen se ei ole velvollinen yksilöimään alaperusteen pistemäärän sisällä tämän alaperusteen kunkin eri osan kyseisen pistemäärän murto-osia. Unionin yleinen tuomioistuin saattoi siis oikeudellista virhettä tekemättä todeta, että näistä osista esitettyjen myönteisten ja kielteisten huomautusten ei pitänyt johtaa siihen, että kunkin huomautuksen nojalla annettaisiin luvuissa ilmaistu painotus.

130

Espanjan kuningaskunnan toinen valitusperuste on näin ollen hylättävä.

131

Espanjan kuningaskunta muistuttaa, että IC:n unionin yleisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen toinen kanneperuste koski sitä, ettei CLL-ryhmittymän ja IC:n tarjouksia ollut vertailtu, ja että viidennessä kanneperusteessaan IC väitti komission tehneen sopimuksen hankinnan kaikista eristä yhden ainoan palveluntarjoajan kanssa.

132

Kyseinen jäsenvaltio muistuttaa, että se on näiden IC:n kanneperusteiden tueksi vedonnut unionin yleisessä tuomioistuimessa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen kuvaten konkreettisesti IC:n erilaista kohtelua.

133

Unionin yleinen tuomioistuin on tutkinut näitä väitteitä virheellisesti valituksenalaisessa tuomiossa.

134

Tältä osin Espanjan kuningaskunta huomauttaa ensiksi korostaneensa unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä, että komissio ei ollut arvioinut erikseen CLL-ryhmittymän sellaisen tarjouksen sisältöä, joka koski kielikoulutuksen vaihetta, jota kutsutaan ”lopullisiksi yhteenvetoarvioinneiksi”. IC:n tarjouksen osalta se on sen sijaan esittänyt kielteisen huomautuksen tästä vaiheesta.

135

Vaikka unionin yleinen tuomioistuin myönsikin tämän eron, se tyytyi valituksenalaisen tuomion 176 kohdassa katsomaan, että ero oli perusteltu sillä, että IC:n tarjouksesta puuttui asiakirjoja. Espanjan kuningaskunta katsoo, että vaikka asiakirjojen puuttuminen voi selittää tätä tarjousta koskevan kielteisen huomautuksen, se ei voi selittää sitä, että CLL-ryhmittymän tarjouksesta puuttuu lopullisia yhteenvetoarviointeja koskeva huomautus.

136

Toiseksi Espanjan kuningaskunta väittää, että se oli vedonnut unionin yleisessä tuomioistuimessa siihen, että komissio oli alaperusteen 1.1 arvioinnissa tehnyt myönteisen huomautuksen CLL-ryhmittymän tarjoukseen tiettyjen kyseisen ryhmittymän tarjoamien digitaalisten työkalujen osalta, kun taas IC:n tarjouksessa tarjottujen digitaalisten työkalujen osalta komissio oli tyytynyt arviointia tekemättä toteamaan, että kyseisessä tarjouksessa lueteltiin tällaisia työkaluja.

137

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tämän väitteen valituksenalaisen tuomion 179 ja 180 kohdassa ja katsoi, että digitaalisten työkalujen osalta IC:n tarjousta koskeva huomautus vastasi CLL-ryhmittymän tarjousta koskevaa huomautusta. Tällainen unionin yleisen tuomioistuimen arviointi on virheellinen, koska komissio ei ole arvioinut IC:n tarjousta alaperusteen 1.1 tämän osan osalta.

138

Todellisuudessa unionin yleinen tuomioistuin ei voinut tietää, antoiko komissio CLL-ryhmittymälle ja IC:lle saman pistemäärän alaperusteen 1.1 kyseiselle osalle, koska se ei toteuttanut asian selvittämistoimia, joilla komissio velvoitettaisiin selittämään tätä.

139

Espanjan kuningaskunta muistuttaa, että se oli näin ollen pyytänyt unionin yleistä tuomioistuinta pyytämään komissiota esittämään alaperusteiden 1.1 ja 1.2 täydellisen arvioinnin. Kyseisen jäsenvaltion mukaan tämä asian selvittämistoimi oli tarpeen sen väitteen tueksi, jonka mukaan komissio mainitsi ja arvioi alaperustetta 1.1 arvioidessaan erityisesti CLL-ryhmittymän tarjoamat digitaaliset työkalut mutta ei IC:n tarjoamia digitaalisia työkaluja, koska niitä ei arvioitu muun muassa sen määrittämiseksi, helpottavatko ne oppimisen tukemista tai mahdollistavatko ne jatkuvan arvioinnin.

140

Kyseinen jäsenvaltio lisää, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 150 kohdassa tämän selvittämistoimea koskevan pyynnön sillä perusteella, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 88 artiklan mukaan väliintulija ei voi esittää tällaista pyyntöä. Tällainen 88 artiklan tulkinta on kuitenkin virheellinen, koska se perustuu ainoastaan tähän määräykseen ottamatta huomioon asiayhteyttä, johon se sisältyy. Tähän asiayhteyteen kuuluu kyseisen työjärjestyksen 145 artiklan 2 kohdan c alakohta, jonka mukaan väliintulijat voivat esittää todisteita ja pyytää saada esittää näyttöä.

141

Kolmanneksi Espanjan kuningaskunta huomauttaa väittäneensä unionin yleisessä tuomioistuimessa, että komissio oli arvioinut IC:n tarjouksessa ehdotettuja opetusmenetelmiä mutta ei CLL-ryhmittymän tarjouksessa ehdotettuja opetusmenetelmiä.

142

Kun unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tämän väitteen valituksenalaisen tuomion 178 kohdassa sillä perusteella, että sen hyväksyminen ”merkitsisi [IC:n] entistäkin suotuisampaa kohtelua”, se otti Espanjan kuningaskunnan mukaan kyseisen väitteen huomioon vääristyneellä tavalla. Jos tätä vääristyneellä tavalla huomioon ottamista ei olisi tapahtunut, unionin yleinen tuomioistuin olisi voinut todeta, että tämän tuomion edellisessä kohdassa mainittua erilaista kohtelua ei voida hyväksyä, koska jos komissio olisi arvioinut CLL-ryhmittymän ehdottamat opetusmenetelmät, se olisi voinut päätyä kielteiseen arvioon niistä.

143

Neljänneksi Espanjan kuningaskunta toteaa väittäneensä unionin yleisessä tuomioistuimessa, että komissio rajoittui arvioidessaan CLL-ryhmittymän tarjousta alaperusteeseen 1.1 ”sisällön jäsentäminen” liittyvän osan osalta muodolliseen analyysiin, joka johti huomautukseen siitä, että kyseinen organisaatio oli yksityiskohtainen ja rakenteeltaan hyvin selkeä, kun taas arvioidessaan IC:n tarjousta se oli kommentoinut kurssien sisältöä.

144

Espanjan kuningaskunnan mukaan unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 182 kohdassa virheellisesti tämän väitteen sillä perusteella, että komissio oli tehnyt myönteisen huomautuksen kurssien sisällöstä, kun taas Espanjan kuningaskunta väitti, ettei komissio ollut lainkaan arvioinut sisällön jäsentämistä.

145

Espanjan kuningaskunta päättelee näiden neljän esimerkin perusteella, että unionin yleinen tuomioistuin jätti toteamatta, että komissio sovelsi erilaista menetelmää arvioidessaan IC:n ja CLL-ryhmittymän tarjouksia. Lisäksi valituksenalainen tuomio on unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 145 artiklan 2 kohdan c alakohdan vastainen.

146

Komissio kiistää nämä väitteet.

147

Kuten Espanjan kuningaskunta esittää, valituksenalaisen tuomion kohdissa, jotka se riitauttaa kolmannella valitusperusteellaan, vastataan väitteisiin, jotka se oli esittänyt IC:n toisen ja viidennen kanneperusteen tueksi; kyseisissä kanneperusteissa IC arvosteli muun muassa sitä, että kaikista kyseisen julkisen hankinnan eristä oli tehty sopimus CLL-ryhmittymän kanssa. Tämä CLL-ryhmittymälle edullinen tulos oli seurausta puutteista tai jopa mielivaltaisesta kohtelusta tarjousten vertailussa. Näiden Espanjan kuningaskunnan unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämien väitteiden mukaan CLL-ryhmittymän ja IC:n erää nro 3 koskevien tarjousten arviointitaulukoista ilmeni, että CLL-ryhmittymän tarjouksen arviointi ei ollut tietyiltä osin ollut yhtä perusteellista kuin IC:n tarjouksen arviointi ja että se oli ollut joiltakin osin perusteellisempaa kuin IC:n tarjouksen arviointi.

148

Tältä osin on todettava, että se, että arviointikomitean eri tarjouksista esittämien huomautusten välillä on sisältöä tai yksityiskohtaisuutta koskevia eroja, ei sellaisenaan ole viite epäyhdenvertaisesta tai mielivaltaisesta kohtelusta. Koska tarjoukset eroavat toisistaan, ne johtavat sellaisten huomautusten tekemiseen, jotka voivat joiltakin osin olla yksityiskohtaisempia jonkin tarjoajan kuin toisen tarjoajan osalta.

149

Vaikka on tosin todettava erilaisen kohtelun tai mielivaltaisen kohtelun olemassaolo silloin, kun esitetään täsmällisiä ja yhtäpitäviä viitteitä tällaisesta sääntöjenvastaisesta toiminnasta, on kuitenkin todettava, ettei Espanjan kuningaskunnan kolmannessa valitusperusteessa tarkoitetuista valituksenalaisen tuomion kohdista ilmene, että tällaisia viitteitä olisi löytynyt CLL-ryhmittymän ja IC:n tarjousten erää nro 3 koskevista arviointitaulukoista.

150

Tämä unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskeva arviointi ei kuulu unionin tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä harjoittaman valvonnan piiriin.

151

Kuten nimittäin SEUT 256 artiklan 1 kohdasta ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdasta ilmenee, muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymysten osalta. Unionin yleinen tuomioistuin on siten yksin toimivaltainen toteamaan asiassa merkitykselliset tosiseikat ja todistusaineiston ja arvioimaan niitä. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tosiseikasto ja todistusaineisto on otettu huomion vääristyneellä tavalla, niiden arviointi ei ole oikeuskysymys, joka sellaisena kuuluisi unionin tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä harjoittaman valvonnan piiriin (tuomio 13.3.2025, PKK v. neuvosto, C‑72/23 P, EU:C:2025:182, 113 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Käsiteltävässä tapauksessa Espanjan kuningaskunnan väitteet koskevat unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaa tosiseikkojen arviointia, eikä niissä osoiteta tosiseikkoja, jotka olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

152

Näin ollen Espanjan kuningaskunnan kolmas valitusperuste on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja tarjousten arviointia koskevan mielivaltaisuuden kiellon loukkaamista.

153

Sitä vastoin siltä osin kuin Espanjan kuningaskunta väittää, että sen asian selvittämistoimia koskevan pyynnön hylkääminen valituksenalaisen tuomion 150 kohdassa perustuu unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 88 artiklan 1 kohdan virheelliseen tulkintaan ja poistaa siten työjärjestyksen 145 artiklan 2 kohdan c alakohdan tehokkaan vaikutuksen, kyseinen jäsenvaltio esittää oikeuskysymyksen.

154

Mainitun työjärjestyksen 88 artiklan 1 kohdassa määrätään, että asian selvittämistoimiin voidaan ryhtyä joko unionin yleisen tuomioistuimen omasta aloitteesta tai varsinaisen asianosaisen pyynnöstä.

155

Kuten tästä säännöksestä yksiselitteisesti ilmenee, väliintulijoilla ei ole oikeutta esittää asian selvittämistoimia koskevia pyyntöjä unionin yleisessä tuomioistuimessa.

156

Toisin kuin Espanjan kuningaskunta väittää, tämä väliintulijoiden poissulkeminen ei poista saman työjärjestyksen 145 artiklan 2 kohdan c alakohdan tehokasta vaikutusta. Tämä määräys, jonka mukaan väliintulokirjelmässä on mainittava ne todisteet ja pyynnöt sen näytön esittämiseksi, joihin väliintulijan esittämät perusteet ja väitteet tukeutuvat, koskee nimittäin väliintulijan itsensä esittämiä tai tarjoamia todisteita eikä todisteita, jotka muu osapuoli esittää unionin yleisen tuomioistuimen toteuttaman asian selvittämistoimen johdosta.

157

Näin ollen Espanjan kuningaskunnan kolmas valitusperuste on perusteeton siltä osin kuin se koskee unionin yleisen tuomioistuimen 145 artiklan 2 kohdan c alakohdan rikkomista.

158

Edellä esitetyn perusteella tämä valitusperuste on hylättävä.

159

Espanjan kuningaskunta muistuttaa, että perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettu oikeus hyvään hallintoon sisältää muun muassa objektiivisen puolueettomuuden ja avoimuuden vaatimukset. Hylätessään IC:n viidennen kanneperusteen unionin yleinen tuomioistuin ei noudattanut näitä vaatimuksia.

160

Espanjan kuningaskunta väittää tältä osin, että julkisessa hankintamenettelyssä, joka perustuu parasta hinta-laatusuhdetta koskevaan ratkaisuperusteeseen, tarjouksen laadun arviointi on suoritettava erillään hinnan arvioinnista. Tällaisella erottamisella varmistetaan, ettei hinta vaikuta laadunarviointiin. Näin vältytään siltä, että kalliimpaa tarjousta pidettäisiin juuri tällä perusteella laadultaan parempana.

161

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 209 kohdassa perustellusti, että Espanjan kuningaskunta ei pyrkinyt tällä väitteellä vetoamaan arviointikomitean jäsenten subjektiiviseen puolueellisuuteen. Kyseisen tuomion 208 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin tulkitsi virheellisesti mainittua väitettä, joka perustuu objektiivisen puolueettomuuden vaatimukseen, siten, että Espanjan kuningaskunta moitti siinä komissiota siitä, että tämä oli ensin arvioinut hintaa ja sen jälkeen tarjousten laatua. Tämä sen väitteiden tulkinta on virheellinen, koska todellisuudessa kyseisen jäsenvaltion huolenaiheena on vaara siitä, ettei näiden kahden arvioinnin erottamista toisistaan voida taata.

162

Espanjan kuningaskunnan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta, ettei voida sulkea pois sitä, että komissio on arvioinut samanaikaisesti tarjousten hintaa ja laatua ja että CLL-ryhmittymän tarjouksen korkea hinta oli tällä tavoin vaikuttanut siihen, ja päätellyt hinnan perusteella, että tämä tarjous on korkealaatuinen.

163

Tästä tämä jäsenvaltio muistuttaa, että sen osoittamiseksi, että hallinnollisen menettelyn järjestämisessä ei tarjota riittäviä takeita mahdollista ennakkoluuloa koskevien perusteltujen epäilyjen poissulkemiseksi, puolueettomuuden puuttumisen toteamista ei edellytetä. Riittää, että on olemassa perusteltu epäily, jota ei voida poistaa.

164

Komissio kiistää nämä väitteet.

165

Perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettuun hyvää hallintoa koskevaan perusoikeuteen sisältyy kyseisen määräyksen 1 kohdan mukaan oikeus siihen, että asiat käsitellään puolueettomasti. Tämä puolueettomuusvaatimus sisältää subjektiivisen ja objektiivisen osatekijän. Objektiivisen osatekijän mukaan kunkin unionin toimielimen, elimen ja laitoksen on annettava riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilyt mahdollisista ennakkoluuloista voidaan sulkea pois (tuomio 14.3.2024, D & A Pharma v. komissio ja EMA, C‑291/22 P, EU:C:2024:228, 72 ja 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

166

Kuten tämän tuomion 15–19 kohdassa tiivistetysti esitetyistä unionin yleisen tuomioistuimen toteamista arviointiperusteita koskevista tosiseikoista ilmenee, käsiteltävässä tapauksessa tarjouseritelmässä määrättiin erillisestä hinnan arvioinnista, jonka painotus on 30 prosenttia, ja laadun arvioinnista, jonka painotus on 70 prosenttia. Tämä tarjouseritelmässä määrätty erottelu on tiukka. Laatua koskevien perusteiden ja alaperusteiden kuvauksesta nimittäin ilmenee, ettei mikään niistä liity mitenkään tarjouksen hintaan.

167

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 208 ja 209 kohdassa, ettei Espanjan kuningaskunta ollut esittänyt mitään näyttöä tai viitettä siitä, että komissio ei olisi noudattanut tätä erottelua tai että se olisi järjestänyt menettelyn siten, että hintaan perustuva arviointi olisi vaikuttanut laatuun perustuvaan arviointiin.

168

Kiistääkseen tämän unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin Espanjan kuningaskunta ei vetoa siihen, että tosiseikat olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

169

Mainitun unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin perusteella on voitu asianmukaisesti hylätä Espanjan kuningaskunnan väite, joka koskee puolueettomuusvaatimuksen loukkaamista. Vaikka nimittäin kyseisen jäsenvaltion ilmaisema huoli mahdollisesta ennakkoluulosta kalleimman tarjouksen eduksi olisi jossain määrin merkityksellinen, hankinta-asiakirjoissa tehdyn kaltainen erottelu hintaan ja laatuun perustuvan arvioinnin välillä antaa riittävät takeet tällaista mahdollista ennakkoluuloa koskevien perusteltujen epäilyjen poissulkemiseksi.

170

Näin ollen Espanjan kuningaskunnan neljäs valitusperuste on hylättävä perusteettomana siltä osin kuin se koskee objektiivisen puolueettomuuden vaatimuksen noudattamatta jättämistä.

171

Espanjan kuningaskunta väittää lopuksi, että unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt noudattamatta avoimuusvaatimusta esittämättä kuitenkaan tältä osin mitään erityisiä perusteluja. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdasta seuraa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi, tai muuten kyseinen valitus tai peruste jätetään tutkimatta (tuomio 4.10.2024, thyssenkrupp v. komissio, C‑581/22 P, EU:C:2024:821, 57 ja 58 kohta). Tästä seuraa, että Espanjan kuningaskunnan väite, jonka mukaan avoimuusvaatimusta ei ole noudatettu, on jätettävä tutkimatta.

172

Tästä seuraa, että tämä valitusperuste on hylättävä.

173

Koska yhtäkään valitusten tueksi esitettyä valitusperustetta ei ole hyväksytty, valitukset on hylättävä kokonaisuudessaan.

174

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

175

Kyseisen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdassa, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, määrätään, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

176

Koska komissio on vaatinut IC:n ja Espanjan kuningaskunnan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja ne ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komissiolle valitusten käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti: