Asia C-239/23

Karl und Georg Anwander GbR Güterverwaltung

vastaan

Land Baden-Württemberg

(Verwaltungsgericht Sigmaringenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 17.10.2024

Ennakkoratkaisupyyntö – Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) – Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettava rahoitus – Asetus (EU) N:o 1305/2013 – 31 ja 32 artikla – Tuet alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita – Vuoristoalueet – Luonnonhaittakorvaus – Kansalliset hallinnolliset ohjeet, joissa kyseisen korvauksen maksaminen suljetaan pois sellaisten tukikelpoisten alueiden osalta, jotka sijaitsevat saman jäsenvaltion muulla kuin maatilayrityksen toimipaikan alueella – Ohjeet, joissa maatilayrityksen toimipaikkaa käytetään kyseisen luonnonhaittakorvauksen myöntämisedellytyksenä

  1. Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Maaseuturahastosta maksettava rahoitus – Tuki maaseudun kehittämiseen – Tuet alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita – Myöntämisedellytys – Sellaisten tukikelpoisten alueiden poissulkeminen, jotka sijaitsevat jäsenvaltion sen alueen, joka on maaseudun kehittämisohjelmassaan päättänyt kyseisen tuen myöntämisestä, maantieteellisen alueen ulkopuolella – Hyväksyttävyys – Viljelijän maatilayrityksen toimipaikan sijaintipaikkaan liittyvä edellytys – Tällaista edellytystä ei voida hyväksyä

    (SEUT 40 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1305/2013, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2017/2393, 2 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohta sekä 31, 32, 60, 65 ja 66 artikla)

    (ks. 46–51, 57, 58, 60, 61 ja 63–65 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

  2. Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Maaseuturahastosta maksettava rahoitus – Tuki maaseudun kehittämiseen – Tuet alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita – Suoraan unionin oikeuteen perustuva oikeus kyseiseen tukeen – Edellytys

    (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1305/2013, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2017/2393, 13 artikla ja 31 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja 2 kohta)

    (ks. 68–73 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

  3. Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Maaseuturahastosta maksettava rahoitus – Tuki maaseudun kehittämiseen – Tuet alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita – Maksuvelvollinen

    (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1305/2013, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2017/2393, 2 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohta ja 31 artiklan 1 kohta)

    (ks. 75–77 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)

Tiivistelmä

Verwaltungsgericht Sigmaringenin (Sigmaringenin hallintotuomioistuin, Saksa) vireille panemassa ennakkoratkaisuasiassa unionin tuomioistuin täsmentää edellytyksiä, joilla myönnetään asetuksen N:o 1305/2013 ( 1 ) 31 artiklassa tarkoitetut tuet vuoristoalueille ja muille alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita.

Karl und Georg GbR Anwander Güterverwaltung -yhtiöllä on maatilayritys Saksassa Land Baden-Württembergin (Baden-Württembergin osavaltio) ja Freistaat Bayernin (Baijerin osavaltio) välisellä raja-alueella. Yrityksen toimipaikka sijaitsee Baden-Württembergissä. Tilaan kuuluvista maatalousmaista noin 100 hehtaaria sijaitsee Baden-Württembergissä ja noin 27 hehtaaria Baijerissa. Kaikki nämä maat sijaitsevat vuoristoalueella, ja kyseisten osavaltioiden viranomaiset ovat luokitelleet ne maiksi, joiden osalta voidaan myöntää vuoristoalueille tarkoitettua Euroopan unionin tukea.

Vuonna 2019 kyseinen yhtiö haki Baden-Württembergin osavaltion toimivaltaiselta viranomaiselta tukea kaikille kyseisille alueille. Hakemus hylättiin Baijerissa sijaitsevien maiden osalta sillä perusteella, etteivät ne sijainneet Baden-Württembergissä.

Yhtiön tästä toimivaltaisen viranomaisen osittaisesta hylkäyspäätöksestä tekemä oikaisuvaatimus hylättiin, jolloin yhtiö saattoi asian käsiteltäväksi ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen saadakseen myönnetyksi tuen Baijerissa sijaitseville maatalousmaille. Tässä asiayhteydessä kyseinen tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta sen harkintavallan laajuutta, joka jäsenvaltioilla ja niiden alueilla on käytössään määrittääkseen vuoristoalueille ja muille alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, tarkoitettujen luonnonhaittakorvausten myöntämisedellytykset. Lisäksi se pohtii yhtäältä, myönnetäänkö asetuksessa N:o 1305/2013 suoraan asianomaisille viljelijöille oikeus tällaisen korvauksen maksamiseen, ja toisaalta sitä, miltä viranomaiselta tällaista oikeutta kyseiseen maksuun voidaan vaatia.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Ensinnäkin siltä osin kuin kyse on edellytyksistä, joilla myönnetään luonnonhaittakorvaus vuoristoalueilla ja muilla alueilla, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, sijaitseville viljelijöille, unionin tuomioistuin lausuu ensiksi jäsenvaltion jonkin alueen mahdollisuudesta rajoittaa kyseisen korvauksen myöntäminen koskemaan maantieteellisellä alueellaan sijaitsevia tukikelpoisia alueita.

Tältä osin se korostaa, että vuoristoalueet ja muut rajoitteista kärsivät alueet, joiden osalta viljelijä voi saada luonnonhaittakorvauksen, määritetään asetuksen N:o 1305/2013 32 artiklan perusteella asianomaisissa kansallisissa tai alueellisissa ohjelmissa. Tästä seuraa, että jos jäsenvaltio on päättänyt laatia joukon alueellisia ohjelmia, asianomaisten alueiden asiana on valita maaseudun kehittämistavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavat toimenpiteet, kuten tarvittaessa sen, josta säädetään kyseisen asetuksen 31 artiklassa, ja sisällyttää ne ohjelmaansa. Eri alueelliset ohjelmat nimittäin ovat luonteeltaan erillisiä ja itsenäisiä.

On siis niin, että kun asianomaisia toimenpiteitä koskevasta alueellisesta ohjelmatyöstä on päätetty, asetuksen N:o 1305/2013 rakenteeseen kuuluu olennaisesti, että jäsenvaltioiden alueilla olevaa harkintavaltaa voidaan toteuttaa vain niiden alueellisissa ohjelmissa ja tässä tapauksessa vain asianomaisen alueellisen julkisyhteisön maantieteellisen alueen kannalta. Samoin on niin, että jäsenvaltion alue ei voi määrittää tukikelpoisia alueita eikä myöntää tällaisten alueiden osalta luonnonhaittakorvauksia maantieteellisen alueensa ulkopuolella, sillä kyseisten korvausten myöntämistä koskeva maantieteellinen rajoittaminen kuuluu olennaisesti kyseiseen rakenteeseen.

Toiseksi unionin tuomioistuin katsoo, että kyseisen korvauksen myöntäminen ei kuitenkaan voi riippua viljelijän maatilayrityksen toimipaikan sijaintipaikasta. Asetuksen N:o 1305/2013 32 artiklassa asetetut kriteerit tukikelpoisten alueiden määrittämiseksi liittyvät nimittäin asianomaisten alueiden biofyysiin tai luonnonoloista johtuviin ominaisuuksiin eli objektiivisiin seikkoihin, jotka ovat seuraus kyseessä olevien alueiden luonnonoloista johtuvista ominaispiirteistä.

Yhtäältä on niin, että viljelijän maatilayrityksen toimipaikka ei kuulu kyseisiin kriteereihin eikä liity mitenkään jonkin vuoristoalueen ja muun mainitunkaltaisista rajoitteista kärsivän alueen biofyysisiin tai luonnonoloista johtuviin ominaisuuksiin, jotka johtavat sen tukikelpoisuuteen rajoitteista kärsivänä alueena. Toisaalta on todettava, että jos jäsenvaltio tai jäsenvaltion alue ottaa maaseudun kehittämisohjelmassaan käyttöön tukikelpoisuutta koskevan lisäedellytyksen, se poikkeaa sille tunnustettua harkintavaltaa käyttäessään asetuksen N:o 1305/2013 31 ja 32 artiklassa tyhjentävästi luetelluista edellytyksistä, jotka koskevat tukikelpoisten alueiden määrittämistä ja aktiiviviljelijän asemaa, mikä täten haittaa kyseisten säännösten tehokasta vaikutusta ja loukkaa SEUT 40 artiklan 2 kohtaan kirjattua syrjintäkiellon periaatetta.

Toiseksi siitä, onko kyseessä asetukseen N:o 1305/2013 suoraan perustuva oikeus kyseisen korvauksen maksamiseen, unionin tuomioistuin palauttaa mieleen, että jäsenvaltiot tai niiden alueet voivat kyllä valita, mitä ne sisällyttävät tai jättävät sisällyttämättä maaseudun kehittämisohjelmiinsa. Asetuksen N:o 1305/2013 31 artiklassa tarkoitettua luonnonhaittakorvauksen myöntämistä ei myöskään voida luokitella toimenpiteeksi, jonka jäsenvaltioiden tai niiden alueiden on välttämättä sisällytettävä ohjelmiinsa.

Asetuksen N:o 1305/2013 31 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 2 kohdan sanamuodosta kuitenkin ilmenee, että kun jäsenvaltio tai jäsenvaltion alue päättää myöntää tukia rajoitteista kärsivien tukikelpoisiksi alueiksi määritettyjen alueiden osalta, kullakin asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklassa tarkoitetulla aktiiviviljelijällä on oikeus tällaisen korvauksen maksamiseen.

Jos sitä vastoin tuen maksamisesta kyseisten alueiden osalta ei ole päätetty asianomaisessa maaseudun kehittämisohjelmassa, mitään oikeutta luonnonhaittakorvauksen maksamiseen ei voi syntyä viljelijöille, jotka viljelevät maatalousmaita kyseisillä alueilla.

Lopuksi siitä, miltä taholta kyseistä korvausta voidaan vaatia, unionin tuomioistuin toteaa, että aktiiviviljelijän oikeutta luonnonhaittakorvauksen maksamiseen voidaan vaatia vain siltä alueelliselta julkisyhteisöltä, joka on maaseudun kehittämisohjelmassaan päättänyt myöntää luonnonhaittakorvauksia vain omalla maantieteellisellä alueellaan sijaitsevien tukikelpoisten alueiden osalta.

( 1 ) Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 487), sellaisena kuin se on muutettuna 13.12.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2393 (EUVL 2017, L 350, s. 15) (jäljempänä asetus N:o 1305/2013).