–

VOLÁNBUSZ Zrt., edustajinaan K. Mészáros ja P. Varsányi, jogtanácsosok,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajinaan A. Lipari, procuratore dello Stato, ja G. Santini, avvocato dello Stato,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Kovács ja P. A. Messina,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta 15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 (EUVL 2006, L 102, s. 1) 9 artiklan 3 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat VOLÁNBUSZ Zrt. (jäljempänä Volánbusz), joka on Unkarissa henkilöliikennettä harjoittava osakeyhtiö, ja Bács-Kiskun Vármegyei Kormányhivatal (Bács-Kiskunin maakunnan hallintoviranomainen, Unkari) ja joka koskee kyseiselle yhtiölle sen palveluksessa olevien kuljettajien työajan rekisteröintivelvollisuuden laiminlyönnistä annetun varoituksen laillisuutta.

3

Maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/15/EY (EYVL 2002, L 80, s. 35) 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

4

Asetuksen N:o 561/2006 johdanto-osan 5 ja 17 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

5

Kyseisen asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa vahvistetaan maanteiden tavara- ja henkilöliikenteessä toimivien kuljettajien ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevat säännöt sisämaan liikennemuotojen välisen kilpailun edellytysten yhdenmukaistamiseksi erityisesti tieliikenteen alalla sekä työolojen ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Tämän asetuksen säännöksillä pyritään myös edistämään jäsenvaltioiden seuranta- ja noudattamisen valvontakäytännön parantamista sekä työskentelytapojen parantamista tieliikennealalla.”

6

Mainitun asetuksen 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tätä asetusta ei sovelleta tieliikenteeseen, jossa käytetään seuraavanlaisia ajoneuvoja:

– – ”

7

Saman asetuksen 4 artiklan e alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan

– –

8

Asetuksen N:o 561/2006 9 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Aika, jonka kuljettaja on käyttänyt tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattoman ajoneuvon kuljettamiseen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan ajoneuvon luo tai luota, kun se ei ole kuljettajan kotona eikä hänen säännöllisenä asemapaikkanaan olevassa työnantajan toimipisteessä, on laskettava ’muuksi työksi’.”

9

Työoikeudellisten säädösten koonnoksesta annetun vuoden 2012 lain nro I (a Munka törvénykönyvéről szóló 2012. évi I. törvény; Magyar Közlöny 2012/2; jäljempänä Unkarin työkoodeksi) 86 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Työaikana ei pidetä:

– –

10

Tämän koodeksin 134 §:n 1 momentin a kohdassa säädetään seuraavaa:

”Työnantajan on pidettävä rekisteriä

– –”

11

Volánbusz on joukkoliikennettä harjoittava osakeyhtiö, jonka ainoa osakkeenomistaja on Unkarin valtio. Se harjoittaa säännöllistä matkustajaliikennettä linja-autoilla eri reiteillä, joista osa ylittää 50 kilometriä ja osa ei ylitä 50 kilometriä. Ainoastaan linja-autot, joita käytetään yksinomaan viimeksi mainittuun reittityyppiin, eivät kuulu asetuksen N:o 561/2006 soveltamisalaan sen 3 artiklan a alakohdan mukaisesti.

12

Tietyt Volánbuszin palveluksessa olevat kuljettajat ottavat linja-autot haltuunsa tämän yhtiön ulkopuolisilta varikoilta ja palauttavat ne näille varikoille, joilta he säännöllisesti lähtevät hoitamaan tavanomaisia työtehtäviään ja joille he palaavat niiden päätyttyä, jollei mainittu yhtiö ole antanut erityisiä ohjeita. Näihin ulkoisiin varikoihin, joista suurin osa on pysäköintialueita, ei kuulu kuljettajille tarkoitettuja tiloja kuten saniteetti-, oleskelu- tai lepotiloja. Kyseisiä ulkoisia varikoita ei ole merkitty kaupparekisteriin Volánbuszin toimipaikoiksi tai sivuliikkeiksi. Ne on kuitenkin nimetty paikoiksi, joista sen ajoneuvot otetaan haltuun, joista reittikartan mukainen reitti alkaa ja joihin se päättyy, ja ne ovat lähempänä kuljettajien asuinpaikkoja kuin Volánbuszin toimipaikka tai sivuliikkeet. Tällä läheisyydellä varmistetaan kuljettajille lyhyempi matkustusaika, kun he ottavat haltuunsa nämä ajoneuvot ja palaavat asuinpaikkaansa työtehtäviensä hoitamisen jälkeen.

13

Unkarin työkoodeksin 86 §:n 3 momentin b kohdan mukaan aika, jonka Volánbuszin palveluksessa olevat kuljettajat käyttävät ajaessaan omaa ajoneuvoaan siirtyäkseen asetuksen N:o 561/2006 soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen haltuunottopaikalle ja palatakseen sieltä työtehtäviensä suorittamisen jälkeen, ei kuulu heidän työaikaansa. Heille maksetaan kuitenkin matkakorvausta tällä perusteella.

14

Bács-Kiskun maakunnan hallintoviranomaiset ovat kuitenkin useiden tarkastusten jälkeen todenneet, että 67 Volánbuszin palveluksessa olevan kuljettajan osalta olisi pitänyt kirjata maaliskuussa 2022 työajaksi Unkarin työkoodeksin 134 §:n mukaisesti aika, jonka he käyttivät siirtyessään asuinpaikastaan tämän yhtiön ulkopuolisille varikoille ja palatessaan takaisin työtehtäviensä hoitamisen jälkeen. Tämän vuoksi Bács-Kiskun maakunnan hallintoviranomaiset antoivat 19.10.2022 tekemällään päätöksellä Volánbuszille varoituksen.

15

Mainitut hallintoviranomaiset huomauttavat, että useat Volánbuszin ulkoiset varikot ovat pelkkiä pysäköintialueita. Pysäköintialue ei kuitenkaan ole 18.1.2001 annetussa tuomiossa Skills Motor Coaches ym. (C‑297/99, EU:C:2001:37) ja 29.4.2010 annetussa tuomiossa Smit Reizen (C‑124/09, EU:C:2010:238) tarkoitettu ”tila”. Näin ollen näitä ulkoisia varikoita ei voida pitää asetuksen N:o 561/2006 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana olevana työnantajan toimipisteenä. Näin ollen aika, jonka kuljettaja käyttää tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattoman ajoneuvon kuljettamiseen siirtyäkseen tällaisille ulkopuolisille varikoille ja palatakseen niiltä työtehtäviensä hoitamisen jälkeen, olisi katsottava mainitussa unionin oikeuden säännöksessä tarkoitetuksi ”muuksi työksi” ja se olisi rekisteröitävä Unkarin työkoodeksin 134 §:n mukaisesti. Mainitut viranomaiset katsovat, että mainitussa unionin oikeussäännöksessä tarkoitettu käsite ”kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana oleva työnantajan toimipiste” vastaa näissä tuomioissa käytettyä käsitettä ”toimipaikka”.

16

Volánbusz nosti ennakkoratkaisua pyytäneessä Szegedi Törvényszékissä (alioikeus, Szeged, Unkari) kanteen tämän tuomion 14 kohdassa mainitun 19.10.2022 tehdyn päätöksen kumoamiseksi. Se väittää, että tarkastuksen kohteena olleet luonteeltaan pysyvät ulkoiset linja-autovarikot on katsottava asetuksen N:o 561/2006 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuiksi kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana oleviksi työnantajan toimipisteiksi. Näin ollen kyseisen säännöksen mukaan aikaa, jonka kuljettajat käyttävät kuljettaessaan kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuulumatonta ajoneuvoa siirtyäkseen tällaiselle ulkopuoliselle varikolle ja palatakseen sieltä työtehtäviensä hoitamisen jälkeen, ei voida pitää samassa säännöksessä tarkoitettuna ”muuna työnä”, joten sitä ei tarvitse rekisteröidä tällaiseksi työksi.

17

Asetuksen N:o 561/2006 9 artiklan 3 kohdan päinvastainen tulkinta johtaisi Volánbuszin mukaan paradoksaaliseen tilanteeseen. Vaikka matkustusaika, joka kuluu tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattoman ajoneuvon kuljettamiseen ulkopuoliselle varikolle, olisi rekisteröitävä työajaksi, näin ei olisi kuitenkaan tehtävä sellaisen matkustusajan osalta, joka kuluu ajoneuvon haltuun ottamiseen kyseisen ulkopuolisen varikon sijasta kyseisen yrityksen toimipaikasta tai sen sivuliikkeistä, vaikka kyseinen ulkopuolinen varikko olisi määritetty matkustusajan lyhentämiseksi. Kuljetusyrityksille olisi näin ollen epäedullista nimetä tällaisia ulkopuolisia varikoita mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvan ajoneuvon haltuunottopaikaksi.

18

Tällaisella käytännöllä pyritään kuitenkin parantamaan kuljettajien työoloja ja liikenneturvallisuutta saman asetuksen 1 artiklan mukaisesti, kun sitä tarkastellaan johdanto-osan 17 kappaleen valossa. Tältä osin Volánbusz huomautti, että asianomaisten kuljettajien konkreettinen asemapaikka on määritetty useiden kriteerien perusteella ja että sen osalta otetaan työn organisoinnin yhteydessä huomioon näiden kuljettajien henkilökohtaiset toiveet, jotta matkustusaikaa heidän asuinpaikkansa ja sen paikan, josta he ottavat haltuunsa mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvat ajoneuvot, voitaisiin lyhentää mahdollisimman paljon.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa aluksi, että pääasian ratkaisu riippuu asetuksen N:o 561/2006 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana oleva työnantajan toimipiste” tulkinnasta. Se riippuu erityisesti siitä, kattaako tämä käsite paikan, jossa ei ole minkäänlaisia tiloja ja jota käytetään ainoastaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen varastointiin. Lisäksi olisi määriteltävä, onko tiettyjen tilojen, kuten saniteetti-, oleskelu- tai lepotilojen, olemassaolo välttämätöntä, jotta paikka voidaan luokitella tässä säännöksessä tarkoitetuksi ”kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana olevaksi työnantajan toimipisteeksi”. Vólanbuszin ja kyseisen alan työntekijöitä edustavan ammattiyhdistyksen välillä tehdyssä työehtosopimuksessa määritellään tällaiseksi asianomaisen kuljettajan konkreettinen asemapaikka eli paikka, olipa kyse tilasta, yrityksen pysäköintialueesta tai mistä tahansa muusta maantieteellisestä paikasta, josta reittikartassa määritetty reitti alkaa, josta hän säännöllisesti lähtee hoitamaan työtehtäviään ja johon hän palaa niiden päätyttyä tavanomaisen työtehtäviensä hoitamisen puitteissa, jollei hänen työnantajansa ole antanut erityisiä ohjeita.

20

Seuraavaksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa asiassa Smit Reizen (C‑124/09, EU:C:2010:238) 29.4.2010 annettuun tuomioon, jossa tuomioistuin määritteli käsitteen ”yrityksen toimipaikka” sanamuodolla, joka vastaa edellisessä kohdassa mainittuun työehtosopimukseen sisältyvää määritelmää käsitteestä ”kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana oleva työnantajan toimipiste”. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan ”konkreettisena asemapaikkana voidaan pitää maanteiden henkilöliikennettä harjoittavan yrityksen tilaa, pysäköintialuetta [tai] muuta reittikartassa [kuljettajalle] reitin aloituspaikaksi määriteltyä maantieteellistä paikkaa”.

21

Lopuksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa Volánbuszin tavoin, että asetuksen N:o 561/2006 9 artiklan 3 kohdan tulkinta, jonka mukaan matkustusaika, jona kuljettaja kuljettaa omaa ajoneuvoaan siirtyäkseen ”kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana olevaan työnantajan toimipisteeseen” ottaakseen haltuunsa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan ajoneuvon, olisi katsottava työajaksi, olisi vastoin mainitulla asetuksella tavoiteltuja päämääriä.

22

Szegedi Törvényszék on näistä syistä päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

23

Ensimmäisellä, toisella ja kolmannella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 561/2006 9 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että tässä säännöksessä oleva käsite ”kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana oleva työnantajan toimipiste” kattaa kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen ulkoisen varikon kaltaisen paikan, josta asianomainen kuljettaja säännöllisesti lähtee hoitamaan työtehtäviään ja johon hän palaa niiden päätyttyä tavanomaisen työtehtäviensä hoitamisen puitteissa, jollei työnantaja ole antanut tältä osin erityisiä ohjeita. Kyseinen tuomioistuin tiedustelee myös, onko tässä yhteydessä merkitystä yhtäältä sillä, onko tällaisessa paikassa saniteetti-, oleskelu- tai lepotiloja, ja toisaalta sillä, onko tämä paikka maantieteellisesti lähellä kyseisen kuljettajan asuinpaikkaa.

24

Asetuksen N:o 561/2006 9 artiklan 3 kohdassa säädetään, että muuksi työksi katsotaan aika, jonka kuljettaja on käyttänyt asetuksen soveltamisalaan kuulumattoman ajoneuvon kuljettamiseen kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvan ajoneuvon luo, kun viimeksi mainittu ajoneuvo ei ole kuljettajan kotona eikä kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana olevassa työnantajan toimipisteessä.

25

Asetuksen N:o 561/2006 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana oleva työnantajan toimipiste” ei määritellä asetuksessa N:o 561/2006, eikä siinä viitata tätä varten nimenomaisesti jäsenvaltioiden oikeuteen. Tällaista käsitettä on siis pidettävä unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä ja sitä on tulkittava yhtenäisesti.

26

Asetuksen N:o 561/2006 9 artiklan 3 kohdan sanamuodosta ilmenee selvästi, että tässä säännöksessä ei säädetä vaatimusta, jonka mukaan ”kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana olevassa työnantajan toimipisteessä” on oltava tiettyjä tiloja kuten saniteetti-, oleskelu- tai lepotiloja. Mainitussa säännöksessä ei myöskään edellytetä, että tämä toimipiste olisi lähellä kuljettajan asuinpaikkaa. Tämän sanamuodon perusteella ei sitä vastoin voida ratkaista sitä, tarkoitetaanko kyseisessä säännöksessä olevalla käsitteellä ”kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana oleva työnantajan toimipiste” paikkaa, josta kuljettaja säännöllisesti lähtee hoitamaan työtehtäviään ja johon hän palaa niiden päätyttyä, jollei työnantaja ole antanut erityisiä ohjeita.

27

Tätä kysymystä selvitetään tarkastelemalla tämän käsitteen syntyä ja säännöstä, johon se sisältyy.

28

Kuten Euroopan komissio toteaa kirjallisissa huomautuksissaan, asetuksen N:o 561/2006 9 artiklan 3 kohdassa kodifioidaan ratkaisu, johon päädyttiin 18.1.2001 annetussa tuomiossa Skills Motor Coaches ym. (C‑297/99, EU:C:2001:37), joka koski tieliikenteen valvontalaitteista 20.12.1985 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 3821/85 (EYVL 1985, L 370, s. 8). Kyseisessä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että kuljettajan velvollisuus merkitä kaikki muut työskentelyajat koskee myös aikaa, jonka kuljettaja käyttää siirtymisiin, jotka ovat tarpeen sellaisen ajoneuvon haltuunottamiseksi, jota koskee valvontalaitteen (ajopiirturi) asennus- ja käyttövelvollisuus ja joka sijaitsee muualla kuin kuljettajan kotipaikassa tai hänen työnantajansa toimipaikassa (ks. vastaavasti tuomio 18.1.2001, Skills Motor Coaches ym., C‑297/99, EU:C:2001:37, 35 kohta).

29

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että käsitettä ”työnantajan toimipaikka” ei voida määritellä yksinomaan työnantajaan liittyvien kriteerien, erityisesti kyseisen kuljetusyrityksen rakenteen tai organisaation perusteella, vaan on otettava huomioon myös asianomaisen kuljettajan henkilöön liittyvät kriteerit. Näin ollen tällaista käsitettä ei voida rinnastaa käsitteeseen ”kotipaikka” eikä tulkita siten, että mitä tahansa kyseisen kuljetusyrityksen ajoneuvovarikkoa voitaisiin pitää työnantajan toimipaikkana. Mainitulla käsitteellä tarkoitetaan näin ollen kuljettajan konkreettista asemapaikkaa tai liittymäpistettä eli paikkaa, johon mainittu kuljettaja säännöllisesti siirtyy ottaakseen haltuunsa asetuksen N:o 3821/85 soveltamisalaan kuuluvan ajoneuvon ja kuljettaakseen sitä, tai paikkaa, josta hän säännöllisesti lähtee hoitamaan työtehtäviään ja johon hän palaa niiden päätyttyä tavanomaisen työtehtäviensä hoitamisen puitteissa, jollei työnantaja ole antanut tältä osin erityisiä ohjeita (ks. vastaavasti tuomio 29.4.2010, Smit Reizen,C‑124/09, EU:C:2010:238, 24–28 ja 31 kohta).

30

Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että näin määritelty käsite ”työnantajan toimipaikka” vastaa pääosin asetuksen N:o 561/2006 9 artiklan 3 kohdassa olevaa käsitettä ”kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana oleva työnantajan toimipiste”.

31

Samoin tässä säännöksessä oleva käsite ”muu työ”, joka määritellään kyseisen asetuksen 4 artiklan e alakohdassa siten, että sillä tarkoitetaan ”direktiivin [2002/15] 3 artiklan a alakohdassa määriteltyä kaikkea työajaksi määriteltyä toimintaa ajamista lukuun ottamatta, sekä myös kaikkea samalle tai toiselle työnantajalle tehtyä työtä joko kuljetusalalla tai sen ulkopuolella”, vastaa pääosin asetuksen N:o 3821/85 15 artiklassa olevaa käsitettä ”kaikki muut työskentelyajat”.

32

Näin ollen on niin, että kun kuljettaja ottaa haltuunsa asetuksen N:o 561/2006 soveltamisalaan kuuluvan ajoneuvon paikassa, joka on kyseisen kuljettajan ”säännöllisenä asemapaikkana oleva työnantajan toimipiste”, kaikkea aikaa, jonka hän viettää kuljettaessaan kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuulumatonta ajoneuvoa siirtyäkseen tähän toimipisteeseen ja palatakseen sieltä, ei voida katsoa kyseisen asetuksen 4 artiklan e alakohdassa tarkoitetuksi ”muuksi työksi”.

33

On siis ilmeistä, että asetuksen N:o 561/2006 9 artiklan 3 kohdalla on tarkoitus säännellä erityistilannetta eikä mitään muita tilanteita, toisin sanoen tilannetta, jossa kuljettaja ottaa haltuunsa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan ajoneuvon muussa paikassa kuin asuinpaikassaan tai hänen säännöllisenä asemapaikkanaan olevassa työnantajan toimipisteessä.

34

Tällainen tulkinta on kyseisen asetuksen tavoitteiden mukainen, sillä asetuksella pyritään muun muassa, kuten sen 1 artiklasta, luettuna yhdessä sen johdanto-osan 17 perustelukappaleen kanssa, ilmenee, parantamaan kyseisten kuljettajien työoloja ja liikenneturvallisuutta. Nämä tavoitteet huomioon ottaen unionin tuomioistuin on katsonut, että asetuksen N:o 561/2006 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana oleva työnantajan toimipiste” ei voida määritellä yksinomaan kuljetusyrityksen sisäiseen organisaatioon liittyvien toiminnallisten edellytysten perusteella vaan lisäksi on otettava huomioon asianomaisen kuljettajan henkilöön liittyvät kriteerit (ks. vastaavasti tuomio 29.4.2010, Smit Reizen, C‑124/09, EU:C:2010:238, 24 kohta).

35

Se, että tällainen paikka on asianomaiselle kuljettajalle edullisempi erityisesti siksi, että se sijaitsee maantieteellisesti lähempänä hänen asuinpaikkaansa, ei kuitenkaan ole riittävä peruste sille, että se voitaisiin luonnehtia ”kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana olevaksi työnantajan toimipisteeksi”. Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä kaikki asianomaisen kuljettajan tilanteelle ominaiset seikat huomioon ottaen, onko pääasiassa kyseessä oleva paikka kyseisen kuljettajan konkreettinen asemapaikka (ks. vastaavasti tuomio 29.4.2010, Smit Reizen, C‑124/09, EU:C:2010:238, 30 kohta).

36

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen nimenomaiseen kysymykseen vastaamiseksi on lisättävä, että – vaikuttamatta tavoitteeseen parantaa kyseisten kuljettajien työolosuhteita – asetuksessa N:o 561/2006 ei edellytetä saniteetti-, oleskelu- tai lepotilojen olemassaoloa, jotta pääasiassa kyseessä olevan kaltainen paikka voitaisiin katsoa asetuksen N:o 561/2006 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi ”kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana olevaksi työnantajan toimipisteeksi”.

37

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 561/2006 9 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä oleva käsite ”kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana oleva työnantajan toimipiste” kattaa kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen ulkopuolisen varikon kaltaisen paikan, josta asianomainen kuljettaja säännöllisesti lähtee hoitamaan työtehtäviään ja jolle hän palaa niiden päätyttyä tavanomaisen työtehtäviensä hoitamisen puitteissa, jollei työnantaja ole antanut tältä osin erityisiä ohjeita. Sillä, onko tällaisessa paikassa mahdollisesti saniteetti-, oleskelu- tai lepotiloja, ei ole tältä osin merkitystä. Kyseisen kuljettajan asuinpaikan maantieteellinen läheisyys voidaan sen sijaan ottaa huomioon, mutta se ei kuitenkaan ole yksinään ratkaiseva.

38

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen kysymykseen annettu vastaus, neljänteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

39

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta 15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 9 artiklan 3 kohtaa

on tulkittava siten, että

tässä säännöksessä oleva käsite ”kuljettajan säännöllisenä asemapaikkana oleva työnantajan toimipiste” kattaa kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen ulkopuolisen varikon kaltaisen paikan, josta kuljettaja säännöllisesti lähtee hoitamaan työtehtäviään ja jolle hän palaa niiden päätyttyä tavanomaisen työtehtäviensä hoitamisen puitteissa, jollei työnantaja ole antanut tältä osin erityisiä ohjeita. Sillä, onko tällaisessa paikassa mahdollisesti saniteetti-, oleskelu- tai lepotiloja, ei ole tältä osin merkitystä. Kyseisen kuljettajan asuinpaikan maantieteellinen läheisyys voidaan sen sijaan ottaa huomioon, mutta se ei kuitenkaan ole yksinään ratkaiseva.