–

XL, itse,

–

Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna ja S. Żyrek,

–

Liettuan hallitus, asiamiehinään K. Dieninis, S. Grigonis ja V. Kazlauskaitė-Švenčionienė,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään K. Herrmann, A. Steiblytė ja P. Van Nuffel,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEU 2 artiklan ja SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan tulkintaa.

2

Nämä pyynnöt on esitetty asioissa, joista asiassa C‑146/23 asianosaisina ovat yhtäältä tuomari XL ja toisaalta Sąd Rejonowy w Białymstoku (Białystokin piirioikeus, Puola) ja asiassa C‑374/23 yhtäältä tuomarit SR ja RB sekä toisaalta Lietuvos Respublika (Liettuan tasavalta) ja jotka koskevat kyseisten tuomareiden palkan määrää.

3

Tuomareiden riippumattomuutta koskevassa Puolan tasavallan perustuslain (Konstytucja Rzeczypospolitej Polskiej) 178 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Tuomarit ovat virkaansa hoitaessaan riippumattomia ja ainoastaan perustuslain ja lainsäädännön alaisia.

2.   Tuomareilla on oltava sellaiset työehdot ja palkka, jotka takaavat heidän tehtävänsä arvokkuuden ja vastaavat heidän velvoitteidensa laajuutta.

3.   Tuomarit eivät voi kuulua poliittisiin puolueisiin tai ammattiliittoihin eivätkä harjoittaa julkista toimintaa, joka on ristiriidassa tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattomuuden periaatteen kanssa.”

4

Tuomareiden palkkausta koskevassa yleisten tuomioistuinten järjestämisestä 27.7.2001 annetun lain (Ustawa – Prawo o ustroju sądów powszechnych; Dz. U. 2001, nro 98, järjestysnumero 1070), sellaisena kuin sitä sovelletaan asian C‑146/23 pääasiassa (jäljempänä yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annettu laki), 91 §:ssä säädetään seuraavaa:

”– –

1c.   Ellei jäljempänä 1d momentista muuta seuraa, tuomareiden vuosittainen peruspalkka perustuu edellisvuoden toisen vuosineljänneksen keskimääräiseen palkkaan, jonka Główny Urząd Statystycznyn (keskustilastotoimisto, Puola) johtaja julkaisee Dziennik Urzędowy Rzeczypospolitej Polskiej ”Monitor Polskissa” (Puolan tasavallan virallinen lehti ”Monitor Polski”) sosiaaliturvarahastosta maksettavista vanhuus- ja työkyvyttömyysetuuksista 17.12.1998 annetun lain (ustawa o emeryturach i rentach z Funduszu Ubezpieczeń Społecznych; Dz. U. 1998, nro 162, järjestysnumero 1118) 20 §:n 2 momentin mukaisesti.

1d.   Jos 1c momentissa tarkoitettu keskipalkka on määrältään pienempi kuin julkaistu edellisvuoden toisen vuosineljänneksen keskipalkka, viimeksi mainittua määrää käytetään tuomareiden peruspalkan määrittämisen perusmääränä.

2.   Tuomareiden palkka ilmoitetaan palkkaluokkina, joiden tasot määritetään soveltamalla 1c momentissa tarkoitettuun peruspalkan laskentaperusteeseen kertoimia. Kunkin yksittäisen tuomarinviran peruspalkkaluokka ja kertoimet, joita käytetään tuomareiden peruspalkkatason määrittämisessä kussakin yksittäisessä palkkaluokassa, vahvistetaan tämän lain liitteessä.

– –

6.   Tuomarilla on oikeus tehtävän hoitamisesta maksettavaan tehtäväkohtaiseen korvaukseen.

7.   Tuomareiden palkkaus riippuu lisäksi ikälisästä, joka on kuudennesta palvelusvuodesta alkaen 5 prosenttia peruspalkasta ja jota korotetaan tämän jälkeen 1 prosenttiyksiköllä vuosittain siten, ettei se ylitä kuitenkaan 20:tä prosenttia peruspalkasta.

– –”

5

Vuoden 2022 talousarviolain soveltamista koskevista erityisistä säännöksistä 17.12.2021 annetun lain (ustawa o szczególnych rozwiązaniach służących realizacji ustawy budżetowej na rok 2022; Dz. U. 2021, järjestysnumero 2445; jäljempänä vuoden 2022 talousarviolaki) 8 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   [Yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain] 91 §:n 1c momentissa tarkoitettu tuomareiden peruspalkka perustuu vuonna 2022 vuoden 2020 toisen vuosineljänneksen keskipalkkaan, joka julkaistiin keskustilastotoimiston pääjohtajan tiedotteessa.

2.   Edellä 1 momentissa tarkoitettua perusmäärää korotetaan 26 [Puolan zlotyllä (PLN) (n. 6 euroa)].

3.   Siltä osin kuin erillisissä säännöksissä viitataan [yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain] 91 §:n 1c momentissa tarkoitettuun tuomareiden peruspalkkaan, se vastaa vuoden 2022 osalta vuoden 2020 toisen vuosineljänneksen keskimääräistä palkkaa, joka julkaistiin keskustilastotoimiston johtajan tiedonannossa, korotettuna 26 [PLN:llä].

4.   Siltä osin kuin erillisissä säännöksissä viitataan tuomareiden palkkaan, kyseinen palkka vastaa vuoden 2022 osalta 1 ja 2 §:n mukaisesti määritettyä palkkaa.”

6

Vuoden 2023 talousarviolain soveltamista koskevista erityisistä säännöksistä 1.12.2022 annetun lain (ustawa o szczególnych rozwiązaniach służących realizacji ustawy budżetowej na rok 2023; Dz. U. 2022, järjestysnumero 2666; jäljempänä vuoden 2023 talousarviolaki) 8 §:ssä säädettiin seuraavaa:

”1.   Vuoden 2023 osalta [yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain] 91 §:n 1c momentissa tarkoitettu tuomareiden palkan laskentaperuste on 5444,42 [PLN (n. 1274 euroa)].

2.   Siltä osin kuin erillisissä säännöksissä viitataan [yleisten tuomioistuimien järjestämisestä annetun lain] 91 §:n 1c momentissa tarkoitettuun tuomareiden peruspalkkaan, sen määrä vuodelta 2023 on 5444,42 [PLN].”

7

Liettuan tasavallan tuomareiden palkkauksesta 6.11.2008 annetun lain (Lietuvos Respublikos teisėjų darbo apmokėjimo įstatymas; Žin., 2008, nro 131-5022; jäljempänä tuomareiden palkkauksesta annettu laki), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 3 §:ssä säädettiin, että tuomareiden palkkojen laskemisessa käytetään perusmääränä tietylle vuodelle määritettyä kansallisten vastuuasemassa olevien poliitikkojen, tuomareiden, valtion virkamiesten ja toimihenkilöiden sekä valtion talousarviosta rahoitettavien instituutioiden ja kuntien palveluksessa olevien työntekijöiden palkan perusmäärää (jäljempänä perusmäärä), jonka Lietuvos Respublikos Seimas (Liettuan tasavallan parlamentti) hyväksyy Lietuvos Respublikos Vyriausybėn (Liettuan tasavallan hallitus) ehdotuksesta. Tämä perusmäärä ei saa olla edellisvuoden perusmäärää pienempi, ellei kyse ole poikkeusoloista. Perusmäärä on määritettävä siten, että huomioon otetaan edellisvuoden keskimääräinen vuosi-inflaatio, joka lasketaan kansallisen kuluttajahintaindeksin perusteella, vähimmäispalkan kuukausittainen määrä sekä julkisen sektorin keskipalkan tasoon ja kehitykseen vaikuttavien muiden tekijöiden vaikutus.

8

Tuomareiden palkkauksesta annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan yleisten tuomioistuinten ja erityistuomioistuinten tuomareiden palkkaus koostuu peruspalkasta, julkisen sektorin ikälisästä, työkorvauksesta, lepopäivinä ja arkipyhinä suoritettavasta päivystyksestä sekä sijaistamisesta maksettavista korvauksista ja työtaakan kasvamisen perusteella maksettavasta lisästä.

9

Apygardos teismain (alueelliset tuomioistuimet, Liettua) tuomareiden palkka lasketaan kertomalla peruspalkka palkkakertoimella, joka on kyseisen lain liitteessä olevan II osaston mukaan kyseisten tuomareiden osalta 17,2.

10

XL nimitettiin Sąd Rejonowy w Suwałkachin (Suwałkin piirioikeus, Puola) tuomarin virkaan 4.12.2003. Hän on 3.4.2007 lähtien työskennellyt Sąd Rejonowy w Białymstokussa. Hänen palkkauksensa muodostuu peruspalkan laskentaperusteesta, johon sovelletaan kerrointa 2,5, ja siihen lisätään muun muassa ikälisä, joka on 20 prosenttia peruspalkasta. Hänen peruspalkkansa laskentaperusta oli 5050,48 PLN (n. 1181 euroa) vuonna 2022 ja 5444,42 PLN (n. 1274 euroa) vuonna 2023.

11

Näin XL:n kuukausipalkka oli 15151,44 PLN (n. 3544 euroa) heinä–marraskuussa 2022, 15033,51 PLN (n. 3517 euroa) joulukuussa 2022 ja 16333,26 PLN (n. 3821 euroa) tammikuussa 2023.

12

Sen jälkeen, kun X oli pyynnöstään saanut työnantajaltaan ilmoituksen siitä, että jos hänen palkkansa olisi laskettu yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 91 §:n 1c momentin mukaisesti, hän olisi saanut 10000 PLN (n. 2339 euroa) enemmän palkkaa ajalta 1.7.2022–31.1.2023, XL nosti kanteen Sąd Rejonowy w Białymstokua vastaan samassa tuomioistuimessa, joka on myös ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, saadakseen kyseisen määrän maksetuksi lakisääteisine viivästyskorkoineen.

13

Mainittu tuomioistuin muistuttaa aluksi, että 27.2.2018 annetusta tuomiosta Associação Sindical dos Juízes Portugueses (C‑64/16, EU:C:2018:117, 42–45 kohta) ilmenee, että se, että tuomarit saavat palkkaa, joka on oikeassa suhteessa heidän hoitamiensa tehtävien merkittävyyteen, on tuomareiden riippumattomuuteen erottamattomasti kuuluva tae. Sama tuomioistuin katsoo, että kyseinen tae on turvattava myös silloin, kun tuomareiden palkkauksen määräytymistä koskevaan kansalliseen säännöstöön tehdyt muutokset johtavat heidän aineellisen tilanteensa heikkenemiseen heidän palkkatasonsa pitkäaikaisen alenemisen vuoksi.

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa tämän jälkeen, että yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 91 §:n 1c momentissa säädetään, että tuomareiden peruspalkka tiettynä vuonna määritetään objektiivisesti edellisvuoden toisen vuosineljänneksen keskipalkan, sellaisena kuin keskustilastotoimiston pääjohtaja on sen ilmoittanut, perusteella.

15

Se lisää, että tätä tuomareiden peruspalkan määräytymismekanismia on kuitenkin viime aikoina muutettu kolmeen otteeseen. Vuoden 2021 peruspalkka määräytyi siten vuoden ”n–2” eli vuoden 2019 toisen vuosineljänneksen keskipalkan eikä ”vuoden n–1” eli vuoden 2020 toisen vuosineljänneksen keskipalkan perusteella, mistä seurasi, että tuomareiden palkkojen mukauttaminen ”jäädytettiin”. Vuoden 2022 osalta huomioon otettiin vuoden 2020 toisen vuosineljänneksen keskipalkka, johon lisättiin 26 PLN:n suuruinen korotus. Vuonna 2023 taas tuomareiden palkkaa ei laskettu vuoden 2022 toisen vuosineljänneksen keskipalkan vaan Puolan lainsäätäjän määrittämän perusmäärän perusteella.

16

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että Puolan hallitus perusteli näitä muutoksia Puolan taloudellisella tilanteella, joka johtui vuoden 2021 osalta covid-19-pandemiasta ja vuoden 2023 osalta sekä pandemiasta että Venäjän federaation hyökkäyksestä Ukrainaan. Vuoden 2022 osalta ei sitä vastoin mainittu mitään erityisiä syitä.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee lisäksi, että Sąd Najwyższyn (ylin tuomioistuin, Puola) ensimmäinen presidentti, Naczelny Sąd Administracyjnyn (ylin hallintotuomioistuin, Puola) presidentti ja Krajowa Rada Sądownictwa (kansallinen tuomarineuvosto, Puola) nostivat Trybunał Konstytucyjnyssä (perustuslakituomioistuin, Puola) kolme erillistä kannetta, joissa vaadittiin toteamaan vuoden 2023 talousarviolain 8 § perustuslain vastaiseksi. Näissä kolmessa kanteessa väitettiin lähinnä, että kyseisellä pykälällä loukataan takeita, joilla taataan tuomareille heidän tehtäviensä arvokkuutta vastaava palkka, tuomareiden riippumattomuuden periaatetta sekä saavutettujen oikeuksien suojan ja valtiota kohtaan tunnetun luottamuksen periaatetta. Kyseisessä pykälässä nimittäin säädetään sellaisesta tuomareiden peruspalkan määräytymismenetelmästä, joka on vastoin heidän oikeuttaan saada palkka, joka määräytyy sellaisin objektiivisin perustein, jotka ovat riippumattomia lainsäätäjän mielivaltaisista päätöksistä, ja joka vastaa heidän tehtäviensä arvokkuutta. Koska lainsäätäjä määrittää vuosittain tuomareiden palkkojen perusmäärän, palkan määrittämisessä käytetty malli on jossain määrin ennakoimaton. Lisäksi kyseiset kantajat katsoivat, että vaikka palkkojen ”jäädyttäminen” oli tarkoitettu väliaikaiseksi, sen pysyttäminen voimassa vuonna 2023 osoittaa aikomuksen alentaa tuomareiden palkkoja pysyvästi Puolan tasavallan perustuslain 178 §:n 2 momentin vastaisesti. Kaikenlainen puuttuminen oikeuslaitoksen toimintaan ja organisaatioon voidaan toteuttaa vain poikkeuksellisesti, ja sen on perustuttava lainsäädäntö- ja tuomiovallan käyttäjien yhteistoimintaan.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, joka XL:n työnantajana katsoo, ettei sillä ole toimivaltaa jättää soveltamatta riidanalaisia kansallisia säännöksiä, yhtyy edellisessä kohdassa esitettyihin perusteluihin. Nyt käsiteltävässä asiassa tuomareiden riippumattomuuden loukkaaminen perustuu siihen, että heidän palkkansa on ”jäädytetty” pitkäaikaisesti jatkuen jo kolmen vuoden ajan ja että vuoden 2023 aikana tosiasiallisesti luovuttiin edellisvuoden toisen vuosineljänneksen keskipalkkaan perustuvasta tuomareiden palkan määräytymismekanismista, sellaisena kuin siitä säädetään yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 91 §:n 1c momentissa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että tämä tuomareiden palkkojen pitkäaikainen, toistuva ja merkittävä kehitys on perusteetonta, kun otetaan huomioon Puolan tasavallan julkisen talouden vakaa tilanne, ja että sillä on tarkoituksena horjuttaa riippumatonta ja itsenäistä tuomiovaltaa, jotta se saadaan toimimaan toimeenpano- ja lainsäädäntövallan käyttäjien sanelemien poliittisten näkökohtien mukaisesti.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo XL:n tavoin, että 27.2.2018 annettua tuomiota Associação Sindical dos Juízes Portugueses (C‑64/16, EU:C:2018:117) ja 7.2.2019 annettua tuomiota Escribano Vindel (C‑49/18, EU:C:2019:106) ei voida soveltaa nyt käsiteltävään asiaan, koska nyt käsiteltävässä asiassa poikkeaminen tuomareiden palkan määräytymismekanismista on pysyvä eikä väliaikainen, kuten kyseisiin tuomioihin johtaneissa asioissa, ja koska se koskee pääasiallisesti tuomareita, mistä ei ollut kyse mainituissa asioissa.

20

Tässä tilanteessa Sąd Rejonowy w Białymstoku on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [SEU] 2 artiklaa, jossa vahvistetaan [Euroopan] unionin perustana olevat arvot oikeusvaltion kunnioittamisen osalta, ja [SEU] 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä [perusoikeuskirjan] 47 artiklan kanssa, siltä osin kuin niiden perusteella jäsenvaltioiden on taattava tehokas oikeussuoja, jonka perustana on oikeus saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, tulkittava siten, että tuomarien riippumattomuuden periaate on esteenä kansallisen oikeuden säännöksille, joiden nojalla talousarviomenojen rajoittamiseksi poiketaan mekanismista, jonka perusteella tuomareiden palkka määritetään objektiivisten, toimeenpanovallan ja lainsäädäntövallan käyttäjien mielivaltaisista toimenpiteistä riippumattomien kriteerien perusteella, ja joista seuraa tuomareiden palkkatason pysyvä alentaminen, jolla loukataan perustuslain mukaisia takeita taata tuomareille viran arvokkuutta ja heidän tehtäviään vastaava palkka ja varmistaa se, että tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet ja riippumattomat tuomarit?”

21

Vastauksena unionin tuomioistuimen tietopyyntöön, joka koski muun muassa Trybunał Konstytucyjnyn 8.11.2023 antaman tuomion (asia K 1/23), jossa todettiin, että vuoden 2023 talousarviolain 8 § ei ole Puolan tasavallan perustuslain 178 §:n 2 momentin mukainen, mahdollista vaikutusta ennakkoratkaisupyyntöön, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti aikovansa pysyttää ennakkoratkaisupyyntönsä, koska Trybunał Konstytucyjny ei ollut tutkinut, oliko kyseisen lain 8 § perustuslain 178 §:n 1 momentissa vahvistetun tuomioistuinten riippumattomuuden periaatteen mukainen. Lisäksi kyseinen tuomio koskee ainoastaan vuoden 2023 talousarviolakia, kun taas pääasia edellyttää myös sen määrittämistä, onko vuoden 2022 talousarviolaki kyseisen periaatteen mukainen.

22

Vilniaus apygardos teismasin (Vilnan alueellinen tuomioistuin, Liettua) tuomarit SR ja RB nostivat vahingonkorvauskanteen Liettuan tasavaltaa vastaan Vilniaus apygardos administracinis teismasissa (Vilnan alueellinen hallintotuomioistuin, Liettua), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, saadakseen SR:n osalta määrältään 74286,09 euron ja RB:n osalta 95620,17 euron vahingonkorvauksen. He väittävät, että heidän palkkojensa määräytyminen riippui toimenpano- ja lainsäädäntövallan käyttäjien poliittisesta tahdosta, mikä on muun muassa tuomareiden riippumattomuutta koskevan perustuslaillisen periaatteen vastaista.

23

SR ja RB arvostelevat sellaisen oikeudellisen mekanismin puuttumista, jonka avulla tuomioistuin tai tuomari voisi velvoittaa toimeenpano- ja lainsäädäntövallan käyttäjien vahvistamaan asianmukaisen korvauksen, joka perustuu kansallisiin taloudellisiin indikaattoreihin ja heijastaa tuomareiden vastuita sekä heille asetettuja tiukkoja rajoituksia, jotka koskevat muun muassa muun toiminnan harjoittamista.

24

Liettuan tasavalta puolestaan väittää, että valtion talousarvion ja erityisesti valtion virkamiesten ja julkisen sektorin työntekijöiden palkkojen määrän suunnittelu kuuluu Liettuan tasavallan perustuslaissa säädettyihin hallituksen toimivaltuuksiin. Lisäksi tällaisten virkamiesten ja työntekijöiden palkkojen perusmäärä vahvistetaan vuosittain valtion varojen ja taloudellisten rajoitteiden perusteella, joten se ei ole voinut korottaa kyseistä perusmäärää nopeammin kuin se on tehnyt. Lisäksi perusmäärä on vuosien 2018 ja 2023 välisenä aikana noussut säännöllisesti, ja sillä on ollut suora taloudellinen vaikutus yksityisen sektorin palkkoihin ja kansalliseen keskipalkkaan sekä merkittävä vaikutus tuomioistuinten palkkamenojen kasvuun. Kyseinen jäsenvaltio katsoo vielä, että tuomareiden palkkausjärjestelmän vahvistaminen kuuluu valtion ja sen toimielinten perustuslailliseen harkintavaltaan ja yksinomaiseen toimivaltaan.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, että kun tuomareiden palkkauksesta annetun lain 3 §:ää ja sen liitettä sovelletaan yhdessä, alueellisten tuomioistuinten (apygardos teismai) tuomareiden palkka lasketaan kertomalla perusmäärä, joka oli 181 euroa vuonna 2022 ja 186 euroa vuonna 2023, kertoimella 17,2, jota ei ole muutettu 1.10.2013 jälkeen muuten kuin alioikeuksien (apylinkės teismai) tuomareiden osalta.

26

Sen mukaan alueellisten tuomioistuinten tuomareiden palkka oli ilman ikälisiä 2440,85 euroa (brutto) vuonna 2008 ja 2362 euroa (brutto) vuonna 2021, kun otetaan huomioon vuonna 2019 toteutettu verouudistus. Vaikka tuomareiden palkat näyttävät nousseen noin 8 prosenttia 13 vuoden aikana, todellisuudessa tuomarin nimellispalkka laski 3,2 prosentilla pelkästään kyseisen verouudistuksen vuoksi. Lisäksi tuomareiden palkka on vuoden 2021 lopusta lähtien laskenut lähestyen kansallista keskipalkkaa. Vuoden 2022 ensimmäisellä vuosineljänneksellä kansallinen keskipalkka oli nimittäin 1729,90 euroa ja tuomarin palkka 3113,20 euroa. Tuomareihin sovelletaan lisäksi melko tiukkoja velvoitteita, sillä heiltä edellytetään muun muassa moitteetonta käyttäytymistä, tehtäviensä hoitamista samalla kuukausipalkalla työmäärästä riippumatta sekä pidättäytymistä harjoittamasta muuta toimintaa lukuun ottamatta opetustyötä ja luovaa työtä.

27

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää lisäksi, että Liettuan tasavallan oikeusministerin ja Liettuan asianajajayhteisön hallituksen vuonna 2004 hyväksymien asianajajan tai asianajajaharjoittelijan avusta siviiliasioissa maksettavien palkkioiden enimmäismäärää koskevien suositusten mukaan asianajajan tuntipalkka oli 179,9 euroa, kun taas apygardos teismasin tuomarin bruttotuntipalkka ilman ikälisiä oli noin 20 euroa. Tällainen ero merkitsee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja SEU 2 artiklan vastaista tuomareiden syrjintää suhteessa heidän ammattiinsa rinnastettavissa ammateissa toimiviin juristeihin.

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee vielä, että 27.2.2018 annetusta tuomiosta Associação Sindical dos Juízes Portugueses (C‑64/16, EU:C:2018:117) ilmenee, että tuomareiden riippumattomuus edellyttää, että kansallisten tuomareiden palkka määräytyy täytäntöönpano- ja lainsäädäntövallan käyttäjien mielivaltaisesta puuttumisesta riippumattomien kriteerien perusteella ja että tuomareiden palkkataso on oikeassa suhteessa heidän hoitamiensa tehtävien merkittävyyteen nähden, mikä ei toteudu nyt käsiteltävässä asiassa.

29

Kyseinen tuomioistuin esittää tässä yhteydessä, että sen on tarkistettava, onko tuomareiden palkkausjärjestelmä, joka on suoraan riippuvainen lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjien poliittisesta tahdosta, unionin oikeuden mukainen ja voidaanko sillä taata SEU 2 artiklassa suojattujen arvojen ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun tuomioistuinten riippumattomuuden periaatteen toteutuminen.

30

Tässä tilanteessa Vilniaus apygardos administracinis teismas on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

31

Unionin tuomioistuimen 23.1.2024 tekemällä päätöksellä asiat C‑146/23 ja C‑374/23 yhdistettiin suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

32

Liettuan hallitus väittää kirjallisissa huomautuksissaan ensinnäkin, ettei unionin tuomioistuimella ole toimivaltaa lausua ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä kysymyksistä, koska unionin oikeudessa ei säännellä kansallisten tuomioistuinten palkkatasoa eikä anneta niiden palkkojen määräytymistapaa, laskentaa tai maksamista koskevia sääntöjä.

33

Nämä perustelut liittyvät kuitenkin todellisuudessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksissään mainitsemien unionin primaarioikeuden määräysten tulkintaan. Kyseisten määräysten tulkinta kuuluu selkeästi unionin tuomioistuimen toimivaltaan SEUT 267 artiklan nojalla. Vaikka oikeuslaitoksen järjestäminen jäsenvaltioissa kuuluu niiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on tätä toimivaltaansa käyttäessään nimittäin noudatettava niille unionin oikeuden nojalla kuuluvia velvoitteita (ks. vastaavasti tuomio 18.5.2021, Asociaţia Forumul Judecătorilor din România ym., C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393, 111 kohta ja tuomio 9.1.2024, G. ym. (Tuomareiden nimittäminen yleisiin tuomioistuimiin Puolassa), C‑181/21 ja C‑269/21, EU:C:2024:1, 57 ja 58 kohta) muun muassa silloin, kun ne antavat tuomareiden palkan määräytymistä koskevat säännöt.

34

Lisäksi SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa on tarkoitus soveltaa aineelliselta kannalta kaikkiin kansallisiin tuomareihin tai tuomioistuimiin, jotka saattavat lausua kysymyksistä, jotka koskevat unionin oikeuden tulkintaa tai soveltamista ja jotka luetaan siten kyseisessä määräyksessä tarkoitettuihin unionin oikeuteen kuuluviin aloihin (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tämä pätee muun muassa asian C‑374/23 pääasian kahteen kantajaan Vilniaus apygardos teismasin tuomareina.

35

Tästä seuraa, että asiassa C‑374/23 esitetyt kysymykset kuuluvat unionin tuomioistuimen toimivaltaan.

36

Liettuan hallitus väittää toiseksi, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta, koska esitetyillä kysymyksillä ei ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin ja kohteeseen ja koska pyydetty tulkinta ei siten ole tarpeen pääasian ratkaisemiseksi. Se korostaa, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ole riitautettu mitään kansallista toimenpidettä, jonka tarkoituksena olisi erityisesti alentaa tuomareiden palkkaa, ja että liettualaisten tuomareiden palkat nousivat kyseessä olevalla ajanjaksolla tasaisesti.

37

Tältä osin on mainittava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Tästä seuraa, että olettamana on, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta, ja jos esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuin on lähtökohtaisesti velvollinen ratkaisemaan ne. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että unionin oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 18.5.2021, Asociația Forumul Judecătorilor din România ym., C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393, 115 ja 116 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu Liettuan tasavaltaa vastaan nostetut vahingonkorvauskanteet, joiden yhteydessä väitetään lähinnä, että kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjillä tuomareiden palkan vahvistamisessa oleva harkintavalta loukkaa tuomareiden riippumattomuuden periaatetta. Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee näiden kanteiden ratkaisemiseksi, ovatko tuomareiden palkkausta koskevat säännöt ja palkan määrä kyseisen SEU 2 artiklaan ja SEU 19 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan sekä perusoikeuskirjan 47 artiklaan perustuvan periaatteen mukaisia.

39

Niinpä vastaaminen asiassa C‑374/23 esitettyihin kysymyksiin, jotka koskevat kyseisten määräysten tulkintaa, vaikuttaa tarpeelliselta, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista pääasian.

40

Tästä seuraa, että asiassa C‑374/23 esitetty ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi.

41

Siltä osin kuin asiassa C‑374/23 esitetty toinen kysymys koskee perusoikeuskirjan 47 artiklan tulkintaa, on aluksi korostettava, että tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden tunnustaminen tietyssä yksittäistapauksessa edellyttää, että henkilö, joka vetoaa siihen, vetoaa unionin oikeudessa taattuihin oikeuksiin tai vapauksiin tai että tämä henkilö on sellaisten menettelyiden kohteena, jotka merkitsevät perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua unionin oikeuden soveltamista (tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Ennakkoratkaisupyynnöstä ei kuitenkaan ilmene, että SR ja RB täyttäisivät jommankumman näistä edellytyksistä.

43

Perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti perusoikeuskirjan 47 artiklaa ei siten voida sellaisenaan soveltaa asiassa C‑374/23. Koska SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa velvoitetaan kuitenkin kaikki jäsenvaltiot säätämään tarvittavista oikeussuojakeinoista muun muassa perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetun tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla, viimeksi mainittu määräys on otettava asianmukaisesti huomioon tulkittaessa SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa (tuomio 20.4.2021, Repubblika, C‑896/19, EU:C:2021:311, 44 ja 45 kohta ja tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 36 ja 37 kohta).

44

Tämän täsmennyksen jälkeen asioissa C‑146/23 ja C‑374/23 esitetyt kysymykset, jotka on tutkittava yhdessä, on ymmärrettävä siten, että niillä tiedustellaan lähinnä, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa, tulkittava siten, että tuomioistuinten riippumattomuuden periaate on esteenä sille, että

45

Tältä osin on todettava, että SEU 2 artiklassa ja SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tai missään muussakaan unionin oikeuden säännöksessä tai määräyksessä ei edellytetä jäsenvaltioilta mitään tiettyä perustuslaillista mallia, jolla säänneltäisiin valtion eri vallankäyttäjien välisiä suhteita ja vuorovaikutusta muun muassa siltä osin kuin kyse on niiden toimivallan määrittelemisestä ja rajaamisesta. SEU 4 artiklan 2 kohdan mukaan unioni kunnioittaa jäsenvaltioiden kansallista identiteettiä, joka on olennainen osa niiden poliittisia ja valtiosäännön rakenteita. Jäsenvaltioiden on kuitenkin valitessaan perustuslaillista malliaan noudatettava unionin oikeuteen perustuvia velvoitteitaan (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Edellä 33 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan on nimittäin niin, että vaikka oikeuslaitoksen järjestäminen jäsenvaltioissa kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on kuitenkin kyseistä toimivaltaa käyttäessään noudatettava unionin oikeuteen ja erityisesti SEU 2 artiklaan ja SEU 19 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan perustuvia velvoitteitaan (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin on muun muassa silloin, kun ne päättävät tuomareiden palkan määräytymistä koskevista säännöistä.

47

SEU 19 artiklassa, jossa SEU 2 artiklassa vahvistettu oikeusvaltiota koskeva arvo konkretisoituu, kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtäväksi annetaan taata unionin oikeuden täysi soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa ja yksityisillä unionin oikeuden nojalla oleva oikeussuoja. Tätä varten on ensiarvoisen tärkeää säilyttää näiden tuomioistuinten riippumattomuus (ks. vastaavasti tuomio 2.3.2021, A.B. ym. (Tuomareiden nimittäminen ylimpään tuomioistuimeen – Muutoksenhaku), C‑824/18, EU:C:2021:153, 108 ja 115 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Tuomioistuinten riippumattomuuden vaatimus, joka kuuluu erottamattomasti lainkäyttötehtävään, on osa tehokasta oikeussuojaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan perusoikeuden, jolla on ensisijainen merkitys sen takaajana, että yksityisten kaikkia unionin oikeuteen perustuvia oikeuksia suojataan ja SEU 2 artiklassa tarkoitetut jäsenvaltioille yhteiset arvot, joihin kuuluu muun muassa oikeusvaltiota koskeva arvo, turvataan, keskeistä sisältöä (tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 49 kohta ja tuomio 29.7.2024, Valančius, C‑119/23, EU:C:2024:653, 46 kohta).

49

Tuomioistuinten riippumattomuuden käsite edellyttää muun muassa, että asianomainen tuomioistuin hoitaa lainkäyttötehtäväänsä itsenäisesti olematta missään hierarkkisessa tai alisteisessa suhteessa mihinkään tahoon ja ottamatta vastaan määräyksiä tai ohjeita miltään taholta ja on siten suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voisivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden ja vaikuttaa heidän ratkaisuihinsa. Samalla tavoin kuin se, ettei tuomioistuimen jäseniä voida erottaa, myös se, että heille maksetaan palkkaa, jonka taso on oikeassa suhteessa heidän hoitamiensa tehtävien merkittävyyteen, on tuomareiden riippumattomuuteen erottamattomasti sisältyvä tae (tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses, C‑64/16, EU:C:2018:117, 44 ja 45 kohta ja tuomio 7.2.2019, Escribano Vindel, C‑49/18, EU:C:2019:106, 66 kohta).

50

Oikeusvaltion toiminnalle tunnusomaisen vallanjako-opin mukaisesti on erityisesti taattava tuomioistuinten riippumattomuus lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjistä (tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus), C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 124 kohta; tuomio 20.4.2021, Repubblika, C‑896/19, EU:C:2021:311, 54 kohta ja tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 42 kohta).

51

Pelkästään se, että jäsenvaltion lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjät ovat mukana tuomareiden palkan määrittämisessä, ei kuitenkaan sellaisenaan ole omiaan tekemään tuomareista riippuvaisia lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjistä eikä herättämään epäilyjä heidän riippumattomuudestaan tai puolueettomuudestaan. Kuten Euroopan komissio korosti kirjallisissa huomautuksissaan, jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta, kun ne laativat talousarviotaan ja tekevät valintoja eri julkisten menoerien välillä. Tähän laajaan harkintavaltaan kuuluu tällaisten menojen ja muun muassa tuomareiden palkkojen laskentamenetelmän määrittäminen. Kansallisilla lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjillä on nimittäin parhaat edellytykset ottaa huomioon sen jäsenvaltion erityinen sosioekonominen tilanne, jossa talousarvio on laadittava ja tuomareiden riippumattomuus taattava.

52

Tuomareiden palkkausta koskevat kansalliset säännöt eivät kuitenkaan saa herättää yksityisissä perusteltuja epäilyjä siltä osin, ovatko asianomaiset tuomarit täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa ja ovatko he neutraaleja vastakkain oleviin intresseihin nähden (ks. analogisesti tuomio 20.4.2021, Repubblika, C‑896/19, EU:C:2021:311, 56 ja 57 kohta).

53

Tätä varten Euroopan neuvoston elinten laatimat tai Yhdistyneiden kansakuntien järjestelmään kuuluvat peruskirjat, kertomukset ja muut asiakirjat voivat antaa merkityksellisiä ohjeita unionin oikeuden tulkitsemiseksi, kun tarkasteltavana on kyseistä alaa koskevia kansallisia säännöksiä.

54

Ensimmäisenä seikkana on tarkasteltava tuomareiden palkan määräytymistä koskevia sääntöjä ja huomautettava ensinnäkin, että oikeusvarmuuden periaatteen mukaisesti on tärkeää, että tällaiset säännöt vahvistetaan laissa, jossa voidaan säätää työmarkkinaosapuolten ja erityisesti asianomaisia tuomareita edustavien järjestöjen osallistumisesta. Tässä yhteydessä lainsäädäntömenettelyn läpinäkyvyys edesauttaa tuomareiden riippumattomuuden takaamista.

55

Tältä osin on mainittava, että Milanossa 26.8.–6.9.1985 pidetyn Yhdistyneiden kansakuntien seitsemännen rikostentorjuntaa ja rikoksentekijöiden kohtelua käsittelevän kongressin hyväksymien tuomareiden riippumattomuutta koskevien perusperiaatteiden 11 kohdassa todetaan, että tuomareiden asianmukainen palkkaus on ”taattava lailla”. Samoin Euroopan neuvoston ministerikomitean 17.11.2010 annetun suosituksen CM/Rec(2010)12, jonka otsikko on”Tuomarit: riippumattomuus, tehokkuus ja vastuut” (jäljempänä ministerikomitean vuonna 2010 antama suositus), 53 kohdassa todetaan, että ”ammattituomareiden palkkausjärjestelmää koskevat keskeiset säännöt olisi vahvistettava lailla”.

56

Lisäksi tuomareiden riippumattomuuden periaate, luettuna yhdessä oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, edellyttää, että heidän palkkauksensa määräytymistä koskevat säännöt ovat objektiivisia, ennakoitavissa olevia, vakaita ja läpinäkyviä, jotta asianomaisen jäsenvaltion lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjien mielivaltainen puuttuminen niihin voidaan estää.

57

Toiseksi on huomautettava, että – kuten edellä 49 kohdassa mainittiin – se, että tuomarit saavat sellaista palkkaa, jonka määrä on oikeassa suhteessa heidän tehtäviensä merkittävyyteen, on yksi heidän riippumattomuuteensa erottamattomasti sisältyvistä takeista.

58

Tältä osin 7.2.2019 annettuun tuomioon Escribano Vindel (C‑49/18, EU:C:2019:106, 70, 71 ja 73 kohta) perustuvasta oikeuskäytännöstä ilmenee, että tuomareiden palkkatason on oltava asianomaisen jäsenvaltion sosioekonominen tilanne huomioon ottaen riittävän korkea, jotta heillä on tietty varma taloudellinen riippumattomuus, joka suojaa heitä siltä vaaralta, että mahdolliset ulkoiset toimet tai painostus voisivat heikentää heidän ratkaisujensa neutraalisuutta. Palkkatason on siten oltava omiaan suojaamaan tuomareita korruptioriskiltä.

59

Ministerikomitean vuonna 2010 antaman suosituksen 54 kohdassa todetaan, että ”tuomareiden palkkauksen olisi oltava oikeassa suhteessa heidän tehtäviinsä ja vastuisiinsa ja sen olisi oltava riittävän korkea, jotta tuomarit ovat suojassa kaikelta painostukselta, jolla pyritään vaikuttamaan heidän ratkaisuihinsa”. Kyseisen suosituksen perustelujen 57 kohdassa täsmennetään, että ”asianmukainen palkkataso on keskeinen tekijä tuomareihin kohdistuvan korruption torjunnassa ja sillä pyritään suojelemaan heitä mahdolliselta painostukselta”.

60

Tuomareiden palkkaus voi siten vaihdella palvelusajan pituuden ja heille annettujen tehtävien luonteen mukaan. Sen on kuitenkin joka tapauksessa aina oltava oikeassa suhteessa heidän hoitamiensa tehtävien merkittävyyteen.

61

Tuomareiden palkkauksen asianmukaisuuden arviointi edellyttää, että tavanomaisen peruspalkan lisäksi otetaan huomioon erilaiset lisät ja korvaukset, joita tuomarit saavat muun muassa palvelusajan tai heille uskottujen tehtävien perusteella, ja myös mahdollinen sosiaaliturvamaksuista vapauttaminen.

62

Lisäksi tuomareiden palkkauksen asianmukaisuuden arvioinnissa on otettava huomioon asianomaisen jäsenvaltion taloudellinen, sosiaalinen ja rahoituksellinen tilanne, kuten julkisasiamies esittää olennaisilta osin ratkaisuehdotuksensa 49 kohdassa. Tästä näkökulmasta on asianmukaista verrata tuomareiden keskipalkkaa kyseisessä valtiossa maksettavaan yleiseen keskipalkkaan, kuten erityisesti Euroopan oikeudenkäytön tehokkuutta käsittelevän komission (CEPEJ) vuonna 2020 laatimassa Euroopan tuomioistuinjärjestelmiä koskevassa arviointikertomuksessa (s. 68) korostetaan.

63

Kuten kyseisestä kertomuksesta (s. 67) ilmenee, tuomareiden riippumattomuuden ja laajemmin lainkäytön laadun takaamiseksi oikeusvaltiossa ”oikeuspolitiikassa olisi otettava huomioon myös muiden juridiikan alan ammattien palkat, jotta tuomarin ammatti olisi houkutteleva erittäin päteville juridiikan ammattilaisille”. Tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että tuomareiden riippumattomuuden periaate olisi esteenä sille, että tuomareiden palkkaus vahvistetaan muiden juridiikan ammattilaisten – erityisesti asianajajan ammatin kaltaisia vapaita ammatteja harjoittavien juristien – keskimääräistä palkkausta alemmalle tasolle, jos nämä ovat selvästi erilaisessa tilanteessa kuin tuomarit.

64

Kolmanneksi on huomautettava, että tuomareiden palkan määräytymistä koskevien sääntöjen on voitava olla tehokkaan tuomioistuinvalvonnan kohteena asianomaisen jäsenvaltion oikeudessa säädettyjen menettelysääntöjen mukaisesti.

65

Toisena seikkana on tarkasteltava jäsenvaltion lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjien mahdollisuutta poiketa kansallisesta säännöstöstä, jossa määritellään objektiivisesti tuomareiden palkan määräytymistä koskevat säännöt, päättämällä korottaa tuomareiden palkkoja vähemmän kuin kyseisessä säännöstössä säädetään tai jopa jäädyttää mainitun palkan määrä tai alentaa sitä, ja todettava, että myös tällaisten poikkeamistoimenpiteiden toteuttaminen edellyttää tiettyjen vaatimusten täyttymistä.

66

Ensinnäkin edellisessä kohdassa tarkoitetun kaltaisesta poikkeamistoimenpiteestä on tuomareiden palkkauksen määräytymistä koskevien yleisten sääntöjen, joista sillä poiketaan, tavoin säädettävä laissa. Lisäksi poikkeamistoimenpiteen mukaisten tuomareiden palkkausta koskevien sääntöjen on oltava objektiivisia, ennakoitavissa olevia ja läpinäkyviä.

67

Toiseksi asianomainen poikkeamistoimenpide on voitava perustella yleisen edun mukaisella tavoitteella, kuten SEUT 126 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla vaatimuksella liiallisten julkistalouden alijäämien välttämisestä (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses, C‑64/16, EU:C:2018:117, 46 kohta ja tuomio 7.2.2019, Escribano Vindel, C‑49/18, EU:C:2019:106, 67 kohta).

68

Kuten julkisasiamies esittää ratkaisuehdotuksensa 60 kohdassa, jäsenvaltion mahdollisuus vedota tällaiseen vaatimukseen ei kuitenkaan edellytä, että sitä vastaan olisi aloitettu EU- ja EUT-sopimusten liitteenä olevan liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan N:o 12 mukainen menettely.

69

Talousarvioon liittyvät syyt, joiden vuoksi toimenpiteen, jolla poiketaan tuomareiden palkkausta koskevista yleisistä oikeussäännöistä, toteuttamista pidetään perusteltuna, on ilmaistava selkeästi. Jollei asianmukaisesti perustelluista poikkeuksellisista olosuhteista muuta johdu, tällaiset toimenpiteet eivät myöskään saa kohdistua erityisesti ainoastaan kansallisten tuomioistuinten jäseniin, vaan niiden on oltava osa laajempaa kokonaisuutta, jolla pyritään siihen, että laajempi joukko kansallisen julkishallinnon henkilöstöä osallistuu tavoiteltuihin talousarviosäästöihin (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses, C‑64/16, EU:C:2018:117, 49 kohta ja tuomio 7.2.2019, Escribano Vindel, C‑49/18, EU:C:2019:106, 67 kohta).

70

Tältä osin on mainittava, että ministerikomitean vuonna 2010 antaman suosituksen 54 kohdassa todetaan, että ”olisi annettava erityisiä säännöksiä erityisesti tuomareihin kohdistuvilta palkanalennuksilta suojautumiseksi”. Kuten kyseisen suosituksen perustelujen 57 kohdassa täsmennetään, ”suositus, joka koskee erityisesti tuomareiden palkkojen alentamatta jättämistä, ei ole esteenä sellaiselle palkan alentamiselle, joka on osa julkisyhteisöjen politiikkaa, jolla pyritään julkishallinnon henkilöstön palkkojen yleiseen alentamiseen”.

71

Kun jäsenvaltio toteuttaa talousarviomenojen kasvua rajoittavia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat virkamiehiin ja julkishallinnon toimihenkilöihin, se voi siis yhteiskunnassa, jolle on ominaista yhteisvastuu, kuten SEU 2 artiklassa korostetaan, päättää soveltaa tällaisia toimenpiteitä myös kansallisten tuomioistuinten tuomareihin.

72

Kolmanneksi suhteellisuusperiaatteen, joka on unionin oikeuden yleinen periaate (tuomio 8.3.2022, Bezirkshauptmannschaft Hartberg-Fürstenfeld (Välitön oikeusvaikutus),C‑205/20, EU:C:2022:168, 31 kohta), mukaan edellä 65 kohdassa tarkoitetun kaltaisen poikkeamistoimenpiteen on sovelluttava yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen ja rajoituttava kyseisen tavoitteen saavuttamisen kannalta ehdottoman välttämättömään, eikä se saa olla suhteeton mainittuun tavoitteeseen nähden, mikä edellyttää tavoitteen merkityksen ja tuomareiden riippumattomuuden periaatteeseen puuttumisen vakavuuden punnintaa.

73

Tältä osin on todettava, että tällaisen toimenpiteen on – vaikka se soveltuisi edellä 67 kohdassa tarkoitetun yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen – oltava poikkeuksellinen ja väliaikainen siten, ettei sitä saa soveltaa pidempään kuin tavoitellun hyväksyttävän tavoitteen, kuten liiallisen julkistalouden alijäämän poistaminen, saavuttamiseksi on tarpeen.

74

Lisäksi toimenpiteen vaikutus tuomareiden palkkaukseen ei saa olla suhteeton tavoiteltuun päämäärään nähden.

75

Neljänneksi tuomareiden riippumattomuus edellyttää, että vaikka heihin sovelletaan talousarviomenojen rajoittamista koskevaa toimenpidettä ja vaikka tällainen toimenpide liittyisi vakavaan taloudelliseen, sosiaaliseen ja rahoitukselliseen kriisitilanteeseen, tuomareiden palkkatason on aina oltava oikeassa suhteessa heidän hoitamiensa tehtävien merkittävyyteen nähden, jotta he ovat suojassa ulkoiselta puuttumiselta tai painostukselta, joka saattaa vaarantaa heidän ratkaisujensa riippumattomuuden ja vaikuttaa heidän päätöksiinsä edellä 49 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

76

Viidenneksi edellä 65 kohdassa tarkoitetun kaltaiseen poikkeamistoimenpiteeseen on voitava kohdistaa tehokasta tuomioistuinvalvontaa edellä 64 kohdassa mainituin edellytyksin.

77

Vaikka SEUT 267 artiklan mukaisessa menettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole soveltaa unionin oikeussääntöjä tiettyyn yksittäistapaukseen, unionin tuomioistuin voi hyödyllisen vastauksen antamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneille tuomioistuimille antaa niille pääasioiden asiakirja-aineistojen ja käytettävissään olevien kirjallisten huomautusten perusteella ohjeita, joiden avulla kyseiset tuomioistuimet voivat ratkaista asiat (ks. vastaavasti tuomio 20.6.1991, Newton, C‑356/89, EU:C:1991:265, 10 kohta; tuomio 16.7.2015, CHEZ Razpredelenie Bulgaria, C‑83/14, EU:C:2015:480, 71 kohta ja tuomio 7.11.2024, Centro di Assistenza Doganale Mellano, C‑503/23, EU:C:2024:933, 85 kohta).

78

Asiassa C‑146/23 ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, pyrittiinkö toimenpiteillä, joilla poikettiin yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 91 §:n 1c momentista ja joita sovellettiin vuosina 2022 ja 2023, Puolan hallituksen unionin tuomioistuimessa väittämällä tavalla yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen eli talousarviovarojen kohdentamiseen uudelleen tilanteessa, johon vaikuttivat covid-19-pandemia sekä Venäjän federaation Ukrainaan kohdistama hyökkäys ja siitä seurannut energian hintojen ennennäkemätön nousu.

79

Koska vuoden 2022 talousarviolain 8 § ja vuoden 2023 talousarviolain 8 § koskivat erityisesti tuomareiden ja syyttäjien palkkausta, toimenpiteet vaikuttavat ensi näkemältä sellaisilta, joilla saatetaan loukata tuomareiden riippumattomuuden periaatetta. Edellä 69 ja 70 kohdassa mainitut seikat huomioon ottaen ja Puolan hallituksen unionin tuomioistuimessa esittämän valossa ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että vaikka kyseiset toimenpiteet kohdistuvat erityisesti tuomareihin, ne liittyvät laajempiin uudistuksiin, jotka vaikuttavat myös muiden virkamiesten tai julkishallinnon toimihenkilöiden ryhmien palkkaukseen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tutkittava. Näistä seikoista riippuen kyseisillä toimenpiteillä voidaan tosiasiallisesti pyrkiä soveltamaan tuomareihin viiveellä sellaisia talousarviomenoja rajoittavia toimenpiteitä, joita muihin virkamies- ja toimihenkilöryhmiin on kohdistettu aiempina vuosina.

80

Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkistuksesta muuta johdu, vaikuttaa lisäksi siltä, että kumpaakin edellisessä kohdassa tarkoitetuista kahdesta kansallisesta säännöksestä sovellettiin vain vuoden ajan. Pääasiassa kyseessä olevat palkkatoimenpiteet näyttävät siten olleen luonteeltaan poikkeuksellisia ja väliaikaisia, minkä näyttää vahvistavan se, että yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 91 §:ssä säädettyä palkkojen laskentamenetelmää ei ole kumottu ja että sitä on sovellettu uudelleen vuonna 2024, kuten Puolan hallitus ja komissio huomauttivat unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa.

81

Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee lisäksi, että – jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkistuksesta edelleen muuta johdu – kyseisillä toimenpiteillä ei viety XL:ltä oikeutta saada palkkaa, joka on Puolan taloudellinen, sosiaalinen ja rahoituksellinen asiayhteys ja Puolan keskipalkka huomioon ottaen oikeassa suhteessa hänen hoitamiensa tehtävien merkittävyyteen. Vaikka toimenpiteet ovat voineet johtaa XL:n ostovoiman menetykseen, ne eivät kyseiseen asiakirja-aineistoon sisältyvien tietojen mukaan näytä vähentäneen hänen palkkansa määrää, joka jäädytettiin vuonna 2021 mutta joka nousi 4,37 prosenttia vuonna 2022 ja 7,8 prosenttia vuonna 2023. Lisäksi Puolan hallitus ja komissio ovat korostaneet, että kun otetaan huomioon erilaiset lisät sekä puolalaisille tuomareille myönnetty vapautus sosiaaliturvamaksuista – mikä merkitsee lähes 14 prosentin säästöä bruttopalkasta –, heidän palkkansa pysyi kyseisenä ajanjaksona yli kolminkertaisena Puolan keskipalkkaan verrattuna.

82

Se, että Sąd Rejonowy w Białymstoku on esittänyt ennakkoratkaisupyynnön asiassa C‑146/23, riittää osoittamaan, että pääasiassa kyseessä olevat palkkatoimenpiteet voivat olla tehokkaan tuomioistuinvalvonnan kohteena.

83

Jollei tarkistuksista, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on suoritettava, muuta ilmene, ei siis vaikuta siltä, että vuoden 2022 talousarviolain 8 § ja vuoden 2023 talousarviolain 8 § olisivat tuomareiden riippumattomuuden periaatteesta, sellaisena kuin se ilmenee SEU 19 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa, johtuvien vaatimusten vastaisia.

84

Asian C‑374/23 osalta on todettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista ilmenee yhtäältä, että apygardos teismain tuomareiden palkan määräytymisellä on oikeudellinen perusta eli tuomareiden palkkauksesta annetun lain 3 §, jossa säädetään, että lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjät vahvistavat tuomareiden palkan perusmäärän vuosittain tasolle, joka ei voi alittaa edellisvuoden tasoa, ja että huomioon otetaan joukko objektiivisia perusteita, kuten edellisvuoden keskimääräinen vuosi-inflaatio, joka määräytyy kansallisen kuluttajahintaindeksin perusteella, vähimmäispalkan kuukausittainen määrä sekä julkisen sektorin keskipalkan tasoon ja kehitykseen vaikuttavien muiden tekijöiden vaikutus. Toisaalta on niin, että nämä seikat huomioon ottaen – ja jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkistuksesta muuta johdu – kyseiset säännöt vaikuttavat objektiivisilta, ennakoitavissa olevilta, vakailta ja läpinäkyviltä.

85

Siinä tapauksessa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii SR:n ja RB:n saaman palkan oikeasuhteisuutta, edellä 62 kohdassa mainitaan, että tuomareiden palkkauksen asianmukaisuutta on arvioitava siten, että huomioon otetaan asianomaisen jäsenvaltion taloudellinen, sosiaalinen ja rahoituksellinen tilanne ja tuomareiden keskipalkkaa verrataan yleiseen keskipalkkaan mainitussa jäsenvaltiossa.

86

Kuten CEPEJ:n vuonna 2022 laatimasta Euroopan tuomioistuinjärjestelmiä koskevasta arviointikertomuksesta (s. 80) ilmenee, vuonna 2020 liettualaisten tuomareiden keskimääräinen bruttopalkka oli heidän uransa alussa 2,1‑kertainen ja Lietuvos Aukščiausiasis Teismasin (ylin tuomioistuin, Liettua) tuomareiden keskimääräinen bruttopalkka 2,9‑kertainen Liettuan keskimääräiseen bruttopalkkaan verrattuna.

87

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa myös vuonna 2019 toteutettuun verouudistukseen, jonka se katsoo johtaneen kyseisten tuomareiden nimellispalkan alenemiseen. Koska ennakkoratkaisupyynnössä ei kuitenkaan ole vähäisintäkään mainintaa kyseisestä uudistuksesta, argumentti uudistuksen soveltamisesta tuomareihin ei yksinään riitä sen toteamiseksi, että tuomareiden riippumattomuuden periaatetta olisi loukattu.

88

Jollei tarkistuksista, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on suoritettava, muuta johdu, asiassa C‑374/23 ei siten vaikuta siltä, että SR:n ja RB:n pääasiassa kyseessä olevana ajanjaksona saaman palkan määräytymistä koskevat säännöt olisivat kyseisen periaatteen vastaisia.

89

Lopuksi Vilniaus apygardos administracinis teismasin kyseisessä asiassa esittämä ennakkoratkaisupyyntö on riittävä osoitus siitä, että asian C‑374/23 pääasiassa kyseessä olevat palkkatoimenpiteet voivat olla tehokkaan tuomioistuinvalvonnan kohteena.

90

Kaiken edellä esitetyn perusteella asioissa C‑146/23 ja C‑374/23 esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että tuomareiden riippumattomuuden periaate ei ole esteenä sille, että

91

Pääasioiden asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisissa tuomioistuimissa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisten tuomioistuinten asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti:

SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että tuomareiden riippumattomuuden periaate ei ole esteenä sille, että