–

C.I., edustajanaan C.-I. Gliga, avocat,

–

C.O., edustajanaan M. Gornoviceanu, avocată,

–

L.N., edustajanaan C.-I. Gliga, avocat,

–

S.P., edustajanaan H. Crișan, avocat,

–

Romanian hallitus, asiamiehinään L.-E. Bațagoi, M. Chicu, E. Gane, ja O.‑C. Ichim,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään J. Baquero Cruz, F. Blanc, I. V. Rogalski, F. Ronkes Agerbeek ja P. J. O. Van Nuffel,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEU 2 artiklan, SEU 4 artiklan 3 kohdan, SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, SEUT 325 artiklan 1 kohdan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 49 artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tehdyn, Brysselissä 26.7.1995 allekirjoitetun ja 26.7.1995 annettuun neuvoston säädökseen liitetyn Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen (EYVL 1995, C 316, s. 48; jäljempänä taloudellisten etujen suojaamista koskeva yleissopimus) 2 artiklan 1 kohdan, unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin 5.7.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 (EUVL 2017, L 198, s. 29; jäljempänä taloudellisten etujen suojaamista koskeva direktiivi) 2 ja 12 artiklan, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL 2006, L 347, s. 1), yhteistyötä ja Romanian edistymisen seurantaa koskevan järjestelmän perustamisesta tiettyjen arviointiperusteiden täyttämiseksi oikeuslaitoksen uudistamisen ja korruption torjunnan alalla 13.12.2006 tehdyn komission päätöksen 2006/928/EY (EUVL 2006, L 354, s. 56) sekä unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty tilanteessa, jossa C.I., C.O., K.A., L.N. ja S.P. (jäljempänä yhdessä pääasian muutoksenhakijat) ovat hakeneet muutosta ylimääräisin muutoksenhakukeinoin sellaisen lainvoimaisen tuomion purkamiseksi, jolla heidät oli tuomittu vankeusrangaistuksiin veropetoksista ja osallistumisesta rikollisryhmän toimintaan.

3

Taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 1 artiklassa, jonka otsikkona on ”Yleiset määräykset”, määrätään seuraavaa:

”1.   Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvalla petoksella

– –

2.   Jollei 2 artiklan 2 kohdassa toisin määrätä, jäsenvaltiot toteuttavat tarpeelliset ja aiheelliset toimenpiteet saattaakseen 1 kohdan määräykset osaksi sisäistä rikosoikeuttaan siten, että niissä tarkoitettu menettely säädetään rangaistavaksi.

3.   Jollei 2 artiklan 2 kohdassa toisin määrätä, jäsenvaltiot toteuttavat tarpeelliset toimenpiteet myös sen varmistamiseksi, että tahallinen väärien, virheellisten tai puutteellisten ilmoitusten tai asiakirjojen laatiminen tai toimittaminen, kun niillä on 1 kohdassa mainittu seuraus, säädettäisiin rangaistavaksi, jos ne eivät jo ole rangaistavia joko tahallisena rikoksena tai avunantona tai yllytyksenä rikokseen tai 1 kohdan mukaisesti määritellyn petoksen yrityksenä.

– –”

4

Saman yleissopimuksen 2 artiklassa, jonka otsikkona on ”Seuraamukset”, määrätään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarpeelliset toimenpiteet säätääkseen 1 artiklassa tarkoitetut teot sekä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tekoihin liittyvän avunannon rikokseen, siihen yllyttämisen tai rikoksen yrityksen tehokkain, suhteellisin ja vakuuttavin seuraamuksin rikoksina rangaistaviksi käsittäen ainakin törkeissä petostapauksissa vankeusrangaistukset, joista voi seurata tekijän luovuttaminen. Kuitenkin törkeänä petoksena pidetään jokaisen jäsenvaltion vahvistamaa vähimmäismäärää koskevaa petosta. Tätä vähimmäismäärää ei saa vahvistaa 50 000:ta [euroa] suuremmaksi.

2.   Kun on kyseessä vähäisempi petos, jossa on kysymys 4 000:ta [euroa] pienemmästä summasta ja johon ei jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan liity erityisiä raskauttavia asianhaaroja, jäsenvaltio voi säätää 1 kohdassa määrätystä poikkeavia seuraamuksia.

– –”

5

Taloudellisten etujen suojaamista koskevan direktiivin 16 artiklassa, jonka otsikkona on ”[Taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen] korvaaminen”, täsmennetään seuraavaa:

”Korvataan tällä direktiivillä 6 päivästä heinäkuuta 2019 [taloudellisten etujen suojaamista koskeva yleissopimus] ja sen 27 päivänä syyskuuta 1996, 29 päivänä marraskuuta 1996 ja 19 päivänä kesäkuuta 1997 tehdyt pöytäkirjat niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo.

Niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo, viittauksia yleissopimukseen pidetään viittauksina tähän direktiiviin.”

6

Lievemmän rikoslain (lex mitior) taannehtivan soveltamisen periaate vahvistetaan Romanian perustuslain (Constituția României) 15 §:n 2 momentissa, jonka mukaan ”laissa säädetään vain tulevaisuuden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lievempien rikoslakien tai hallintorikoslakien soveltamista”.

7

Romanian perustuslain 147 §:n 1 ja 4 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Voimassa olevien lakien ja asetusten säännösten, jotka todetaan perustuslain vastaisiksi, oikeusvaikutukset lakkaavat 45 päivän kuluttua Curtea Constituționalăn [(perustuslakituomioistuin, Romania)] tuomion julkaisemisesta, jos kyseisenä ajanjaksona tapauksen mukaan parlamentti tai hallitus ei saata perustuslain vastaisia säännöksiä perustuslain mukaisiksi. Perustuslain vastaisiksi todettujen säännösten soveltaminen keskeytyy suoraan lain nojalla koko kyseisen ajanjakson ajaksi.

– –

4.   Curtea Constituționalăn ratkaisut julkaistaan Monitorul Oficial al Românieissa [(Romanian virallinen lehti)]. Nämä ratkaisut ovat yleisesti sitovia julkaisupäivästä alkaen, ja ne tuottavat oikeusvaikutuksia vain tulevaisuudessa.”

8

Veropetosten ehkäisemisestä ja torjunnasta 15.7.2005 annetun lain nro 241/2005 (Legea nr. 241/2005 pentru prevenirea și combaterea evaziunii fiscale) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 672, 27.7.2005), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 9 §:ssä säädetään veropetoksesta seuraavaa:

”1.   Veropetoksesta on tuomittava vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi sekä menettämään oikeuksia tai sakkoon se, joka veron välttämistarkoituksessa

– –

– –

2.   Jos edellä 1 momentissa tarkoitetuista teoista aiheutuvan vahingon suuruus on yli 100000 euroa kansallisena valuuttana ilmaistuna vasta-arvona, vähimmäis- ja enimmäisrangaistusta korotetaan viidellä vuodella.

3.   Jos edellä 1 momentissa tarkoitetuista teoista aiheutuvan vahingon suuruus on yli 500000 euroa kansallisena valuuttana ilmaistuna vasta-arvona, vähimmäis- ja enimmäisrangaistusta korotetaan seitsemällä vuodella.”

9

Rikoskoodeksin hyväksymisestä 17.7.2009 annettu laki nro 286/2009 (Legea nr. 286/2009 privind Codul penal) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 510, 24.7.2009; jäljempänä rikoslaki), tuli voimaan 1.2.2014.

10

Rikoslain 154 §:n 1 momentin b kohdan mukaan rikosten, joihin pääasian muutoksenhakijoiden väitetään syyllistyneen, yleinen vanhentumisaika on kymmenen vuotta.

11

Ennen rikoslain voimaantuloa rikosasioissa sovellettavien vanhentumisaikojen katkeamista koskevassa säännöksessä säädettiin seuraavaa:

”Edellä 122 §:ssä tarkoitettu vanhentumisaika katkeaa, kun asiassa toteutetaan mikä tahansa toimi, josta on lain mukaan ilmoitettava rikoksesta epäillylle tai rikosasian vastaajalle rikosoikeudellisen menettelyn aikana.”

12

Rikoslain 155 §:n 1 momentin alkuperäisessä versiossa säädettiin seuraavaa:

”Rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisaika katkeaa, kun asiassa toteutetaan mikä tahansa prosessitoimi.”

13

Tätä 155 §:n 1 momenttia muutettiin rikoskoodeksin hyväksymisestä annetun lain nro 286/2009 155 §:n 1 momentin muuttamisesta 30.5.2022 annetulla hallituksen kiireellisellä asetuksella nro 71/2022 (Ordonanța de urgență a Guvernului nr. 71/2022 pentru modificarea articolului 155 alineatul (1) din Legea nr. 286/2009 privind Codul penal) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 531, 30.5.2022; jäljempänä asetus nro 71/2022) seuraavasti:

”Rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisaika katkeaa, kun asiassa toteutetaan mikä tahansa prosessitoimi, josta on lain mukaan ilmoitettava rikoksesta epäillylle tai rikosasian vastaajalle.”

14

Romanian perustuslain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetun, lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatteen sisältöä täsmennetään rikoslain 5 §:n 1 momentissa, jossa säädetään seuraavaa:

”Jos rikoksen tekemisen ja lainvoimaisen tuomion välillä on annettu yksi tai useampi rikoslaki, sovelletaan lievempää lakia.”

15

Rikosprosessikoodeksin hyväksymisestä 1.7.2010 annetun lain nro 135/2010 (Legea nr. 135/2010 privind Codul de procedură penală (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 486, 15.7.2010), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 426 §:n, jonka otsikkona on ”Oikeus hakea tuomionpurkua ylimääräistä muutoksenhakua koskevalla hakemuksella”, b kohdassa säädetään seuraavaa:

”Lainvoimaisen rikostuomion purkamista voidaan hakea ylimääräistä muutoksenhakua koskevalla hakemuksella,

– –

– –”

16

Tuomareiden ja syyttäjien asemasta 28.6.2004 annetun lain nro 303/2022 (Legea nr. 303/2004 privind statutul judecătorilor și procurorilor (julkaistu uudelleen Monitorul Oficial al Românieissa, osa I, nro 826, 13.9.2005) 99 §:ssä säädettiin seuraavaa:

”Kurinpitorikkomuksina pidetään

– –

– –”

17

Tuomareiden ja syyttäjien asemasta 15.11.2022 annetun lain nro 303/2022 (Legea nr. 303/2022 privind statutul judecătorilor și procurorilor (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 1102, 16.11.2022) 271 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Kurinpitorikkomuksina pidetään

– –

18

Saman lain 272 §:n 1 ja 2 momentissa täsmennetään seuraavaa:

”1.   Tuomarin tai syyttäjän on katsottava toimineen vilpillisessä mielessä, jos hän tietoisesti rikkoo aineellisen oikeuden tai prosessioikeuden sääntöjä siten, että hänen tarkoituksenaan tai hänen hyväksymänään seurauksena on vahingon aiheutuminen toiselle henkilölle.

2.   Tuomari tai syyttäjä syyllistyy törkeään huolimattomuuteen, jos hän tuottamuksellisesti jättää aineellisen oikeuden tai prosessioikeuden sääntöjä noudattamatta vakavalla, kiistattomalla ja anteeksiantamattomalla tavalla.”

19

Pääasian muutoksenhakijat olivat vuoden 2010 aikana jättäneet kokonaan tai osittain kirjaamatta kirjanpitoonsa liiketoimet ja tulot, jotka liittyivät väliaikaisen valmisteverottomuuden järjestelmässä ostetun kaasuöljyn myyntiin kansallisille vastaanottajille, ja aiheuttaneet näin valtion talousarvioon kohdistuvaa vahinkoa muun muassa kaasuöljyn arvonlisäveron ja valmisteveron osalta.

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin Curtea de Apel Brașov (Brașovin ylioikeus, Romania) päätti 30.6.2020 antamallaan rikostuomiolla nro 285/AP tuomita pääasian muutoksenhakijat tai pysyttää Tribunalul Brașovin (Brașovin alioikeus, Romania) 13.3.2018 antaman rikostuomion nro 38/S heidän tuomitsemisestaan vankeusrangaistuksiin veropetosten ehkäisemisestä ja torjunnasta annetun lain nro 241/2005, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 9 §:n 1 momentin b ja c kohdassa ja 9 §:n 3 momentissa tarkoitetusta veropetoksesta sekä järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemisestä ja torjunnasta 21.1.2003 annetun lain nro 39/2003 (Legea nr. 39/2003 privind prevenirea și combaterea criminalității organizate (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 50, 29.1.2003), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 7 §:ssä ja 2 §:n b kohdan 16 alakohdassa, sovellettuina yhdessä rikoslain 5 §:n kanssa, tarkoitetusta osallistumisesta rikollisryhmän toimintaan.

21

Kahteen pääasian muutoksenhakijaan, K.A:han ja S.P:hen, kohdistui tämän ennakkoratkaisupyynnön jättämisen ajankohtana vapaudenmenetys, ja he suorittivat Curtea de Apel Brașovin 30.6.2020 antamalla tuomiolla nro 285/AP määrättyjä rangaistuksia.

22

Pääasian muutoksenhakijat tuomittiin lisäksi korvaamaan yhteensä 13964482 Romanian lein (RON) (n. 3240000 euroa) suuruinen verotulojen menetys, ja tähän sisältyi arvonlisäverona maksettavia määriä.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ennakkoratkaisupyynnössään kansalliseen oikeuskäytäntöön, joka koskee rikoslain 155 §:n 1 momentin alkuperäistä versiota ja jolla voi olla ratkaiseva vaikutus pääasian muutoksenhakijoiden tilanteeseen.

24

Kyseinen tuomioistuin toteaa ensinnäkin erityisesti, että Curtea Constituțională (perustuslakituomioistuin) hyväksyi 26.4.2018 antamallaan tuomiolla nro 297, joka julkaistiin 25.6.2018 (jäljempänä Curtea Constituționalăn tuomio nro 297/2018), väitteen tämän säännöksen perustuslainvastaisuudesta siltä osin kuin siinä säädettiin, että ”minkä tahansa prosessitoimen” toteuttaminen katkaisee rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisajan.

25

Curtea Constituțională totesi erityisesti, että kyseistä säännöksestä puuttui ennakoitavuus ja että se ei ollut rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukainen, koska ilmaisulla ”mikä tahansa prosessitoimi” viitattiin myös toimiin, joista ei ollut ilmoitettu rikoksesta epäillylle tai rikosasian vastaajalle, eikä tämä siten voinut olla tietoinen siitä, että hänen rikosoikeudellisen vastuunsa uusi vanhentumisaika oli alkanut kulua.

26

Lisäksi se totesi, että aiemmin voimassa ollut säännös täytti asiaa koskevissa perustuslain säännöksissä asetetut ennakoitavuuden edellytykset, koska siinä säädettiin, että rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisaika voidaan katkaista ainoastaan toteuttamalla toimi, josta on lain mukaan ilmoitettava rikoksesta epäillylle tai rikosasian vastaajalle.

27

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä selityksistä ilmenee toiseksi, että kansallinen lainsäätäjä jätti useiden vuosien ajan toteuttamatta Curtea Constituționalăn tuomion nro 297/2018 edellyttämät toimenpiteet perustuslainvastaiseksi todetun rikoslain 155 §:n 1 momentin säännöksen korvaamiseksi.

28

Kolmanneksi kyseinen tuomioistuin täsmentää, että Curtea Constituțională hyväksyi 26.5.2022 antamallaan tuomiolla nro 358, joka julkaistiin 9.6.2022 (jäljempänä Curtea Constituționalăn tuomio nro 358/2022), uuden väitteen rikoslain 155 §:n 1 momentin perustuslainvastaisuudesta. Tässä tuomiossa Curtea Constituțională selvensi, että sen tuomio nro 297/2018 oli oikeudelliselta kannalta ”yksinkertainen” perustuslainvastaisuutta koskeva tuomio. Curtea Constituțională korosti, että lainsäätäjä ei ollut toteuttanut toimenpiteitä tämän tuomion nro 297/2018 jälkeen ja että kyseisen tuomion ja tämän toimenpiteiden laiminlyönnin yhteisvaikutuksena oli uusi tilanne, jossa rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisajan katkeamiseen sovellettavat säännöt eivät olleet selkeitä ja ennakoitavissa, mikä ilmeni oikeuskäytännön epäyhdenmukaisuutena, ja täsmensi, että kyseisen tuomion nro 297/2018 julkaisupäivän ja sovellettavaa sääntöä koskevan säädöksen voimaantulon välillä ”[Romanian] lainsäädäntö ei sisältänyt yhtään perustetta, jolla rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisaika olisi voinut katketa”.

29

Curtea Constituțională totesi lisäksi, että sen tuomiolla nro 297/2018 ei ollut tarkoitus poistaa rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisaikoja tai määrätä näiden vanhentumisaikojen katkeamisesta vaan saattaa rikoslain 155 §:n 1 momentti perustuslain vaatimusten mukaiseksi.

30

Neljänneksi ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee myös, että 30.5.2022 eli Curtea Constituționalăn tuomion nro 358/2022 antamisen jälkeen mutta ennen sen julkaisemista Romanian hallitus antoi delegoidun lainsäädäntövaltansa nojalla asetuksen nro 71/2022, joka tuli voimaan samana päivänä ja jolla rikoslain 155 §:n 1 momenttia muutettiin siten, että rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisaika katkeaa, kun asiassa toteutetaan mikä tahansa prosessitoimi, josta on ilmoitettava rikoksesta epäillylle tai rikosasian vastaajalle.

31

Viidenneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Înalta Curte de Casație și Justiție täsmensi 25.10.2022 antamallaan tuomiolla nro 67/2022, joka julkaistiin 28.11.2022, että Romanian oikeudessa rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisajan katkeamista koskevat säännöt kuuluvat aineelliseen rikosoikeuteen ja että näin ollen niihin sovelletaan rikoslain taannehtivuuskiellon periaatetta, tämän kuitenkaan vaikuttamatta lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatteeseen, joka taataan muun muassa Romanian perustuslain 15 §:n 2 momentissa.

32

Näin ollen Înalta Curte de Casație și Justiție totesi, että lainvoimaisen tuomion purkamista voidaan lähtökohtaisesti hakea ylimääräistä muutoksenhakua koskevalla hakemuksella, joka perustuu Curtea Constituționalăn tuomioiden nro 297/2018 ja nro 358/2022 soveltamiseen lievempänä rikoslakina. Tällainen mahdollisuus on kuitenkin suljettu pois, kun ylioikeus on jo arvioinut kysymystä rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisesta tähän lainvoimaiseen tuomioon johtaneessa menettelyssä.

33

Pääasian muutoksenhakijat toimittivat Curtea de Apel Brașoville ylimääräistä muutoksenhakua koskevat hakemukset, joissa he vaativat tämän tuomioistuimen 30.6.2020 antaman tuomion nro 285/AP purkamista. He vaativat rikosprosessikoodeksin hyväksymisestä annetun lain nro 135/2010, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 426 §:n b kohdan nojalla rikostuomionsa purkamista, koska heidät on tuomittu, vaikka rikosoikeudellisen menettelyn päättämisen perusteesta eli heidän rikosoikeudellisen vastuunsa vanhentumisajan päättymisestä oli näyttöä.

34

Hakemuksensa tueksi nämä muutoksenhakijat vetoavat lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatteen perusteella siihen, että heidän rikosoikeudellinen vastuunsa on vanhentunut Curtea Constituționalăn tuomioiden nro 297/2018 ja nro 358/2022 seurauksena.

35

Muutoksenhakijat väittävät, että Curtea Constituționalăn tuomion nro 297/2018 julkaisupäivän 25.6.2018 ja sen tuomion nro 358/2022 julkaisupäivän 9.6.2022 välillä Romanian oikeudessa ei säädetty yhdestäkään rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisajan katkeamisperusteesta.

36

Se, että näiden kahden päivämäärän välisenä ajanjaksona lainsäädännössä ei säädetty yhdestäkään rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisajan katkeamisperusteesta, on muutoksenhakijoiden mielestä itsessään lievempi rikoslaki, jota pitäisi soveltaa heihin muun muassa Romanian perustuslaissa vahvistetun, lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatteen mukaisesti.

37

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että jos tällainen tulkinta pitäisi hyväksyä, tässä tapauksessa rikoslain 154 §:n 1 momentin b kohdassa säädetty kymmenen vuoden vanhentumisaika olisi kyseessä olevien rikosten tekoajankohdan vuoksi päättynyt ennen pääasian muutoksenhakijoiden tuomion lainvoimaiseksi tuloa, mikä johtaisi rikosoikeudellisen menettelyn päättämiseen ja siihen, ettei näitä henkilöitä olisi mahdollista tuomita.

38

Kyseinen tuomioistuin viittaa useisiin perusteisiin, joilla pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa voidaan jättää soveltamatta lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatetta, sellaisena kuin se on taattu Romanian perustuslaissa.

39

Kyseinen tuomioistuin toteaa erityisesti, että pääasian muutoksenhakijoiden esille tuoma oikeudellinen tilanne, jossa ei ole rikosasioissa sovellettavan vanhentumisajan katkeamisperustetta, ei johdu lainsäätäjän tahtoa ilmentävästä toimesta vaan Curtea Constituționalăn tuomiosta, jolla rikoslain 155 §:n 1 momentin alkuperäinen versio on todettu perustuslainvastaiseksi. Lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatetta voidaan kuitenkin soveltaa ainoastaan tapauksessa, jossa on kyse lainsäätäjän antamien lakien ajallisesta seuraannosta.

40

Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko pääasian muutoksenhakijoiden esittämä tulkinta yhteensopiva unionin oikeuden kanssa, kun sen seurauksena he vapautuisivat rikosoikeudellisesta vastuustaan veropetoksista, jotka voivat vaikuttaa Euroopan unionin talousarvioon ja sen taloudellisten etujen suojaamiseen. Tällainen tulkinta, jota voitaisiin soveltaa huomattavan monissa rikosasioissa, voisi olla ristiriidassa SEU 2 artiklan, SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, SEUT 325 artiklan 1 kohdan, taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdan, päätöksen 2006/928 1, 3 ja 4 artiklan, taloudellisten etujen suojaamista koskevan direktiivin 2 artiklan ja 12 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 2006/112 kanssa.

41

Kyseinen tuomioistuin toteaa tästä, sillä varauksella, että sen käytettävissä olevat tiedot ovat rajalliset, että Curtea Constituționalăn tuomioiden nro 297/2018 ja nro 358/2022 vaikutukset rikosoikeudellisen vastuun vanhentumiseen voivat koskea huomattavan monia asioita. Kansalliset tuomioistuimet ovat ratkaisseet asioita, joissa rikosoikeudellisen vastuun on katsottu vanhentuneen, myös pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa ylimääräistä muutoksenhakua koskevissa asioissa, joissa vaaditaan tuomionpurkua. Myös Euroopan komissio on yhteistyö- ja seurantamekanismin puitteissa saavutetusta edistyksestä Romaniassa 22.11.2022 antamassaan kertomuksessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2022) 664 final) tuonut esiin huolensa tämän oikeuskäytännön vaikutuksesta merkittäviin vireillä oleviin rikosasioihin.

42

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa myös, että jos osoittautuu, ettei unionin oikeuden kanssa yhteensopiva tulkinta ole mahdollinen sille esitetyt perusteet huomioon ottaen, se voisi joutua jättämään soveltamatta Curtea Constituționalăn ja/tai Înalta Curte de Casație și Justițien lain intressissä tehdyistä valituksista antamassa oikeuskäytännössä esitettyjä ratkaisuja.

43

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että tuomareiden ja syyttäjien asemasta annetun lain nro 303/2022 271 ja 272 §:ssä säädetyn uuden kurinpitojärjestelmän nojalla voidaan määrätä seuraamuksia tuomareille, jotka ovat tietoisesti ja siten näissä pykälissä tarkoitetulla tavalla ”vilpillisessä mielessä” tai törkeän huolimattomasti jättäneet noudattamatta Curtea Constituționalăn tuomioita tai Înalta Curte de Casație și Justițien lain intressissä tehdyistä valituksista antamia tuomioita.

44

Tässä tilanteessa Curtea de Apel Brașov päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

45

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa 24.3.2023 päivätyssä viestissään, joka saapui unionin tuomioistuimeen samana päivänä, 15.12.2022 ja 8.3.2023 välisenä aikana annettuihin useisiin ratkaisuihin, joilla Curtea de Apel București (Bukarestin ylioikeus, Romania) ja Înalta Curte de Casație și Justiție hyväksyivät ylimääräistä muutoksenhakua koskevia hakemuksia, joissa vaadittiin tuomionpurkua, asianomaisten henkilöiden rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisen seurauksena.

46

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa tässä viestissään, että kassaatiovalitus on ainoa oikeussuojakeino, jolla voidaan tarvittaessa hakea muutosta unionin oikeuden, sellaisena kuin unionin tuomioistuin tulkitsee sitä ennakkoratkaisukysymyksiin antamissaan vastauksissa, vastaisesti annettuihin, lainvoimaisiksi tulleisiin tuomioistuinratkaisuihin. Kassaatiovalituksen tekemiselle asetettu 30 päivän määräaika, joka lasketaan ylioikeuden ratkaisun tiedoksi antamisesta, on kuitenkin esteenä tällaisen valituksen tekemiselle, sillä useimmissa kyseessä olevissa asioissa tämä määräaika on jo päättynyt, kun unionin tuomioistuin antaa ratkaisunsa käsiteltävästä ennakkoratkaisupyynnöstä.

47

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää näin ollen unionin tuomioistuinta täsmentämään, että ”vilpittömän yhteistyön periaate edellyttää, että jotta noudatettaisiin vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita jäsenvaltion menettelyllisen itsemääräämisoikeuden rajoissa ja jotta varmistettaisiin pääasian asianosaisten yhdenvertainen kohtelu ja syrjimättömyys muihin samankaltaisissa tilanteissa oleviin yksityisiin nähden siinä tapauksessa, että muissa samankaltaisissa asioissa tällä välin annetuista lainvoimaisista tuomioistuinratkaisuista on tehty kassaatiovalituksia, kansallisten tuomioistuinten on todettava, että [kyseinen määräaika] alkaa kulua siitä, kun unionin tuomioistuin on antanut ratkaisunsa” käsiteltävästä ennakkoratkaisupyynnöstä.

48

Unionin tuomioistuimen presidentti on käyttänyt hänelle unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklan 3 kohdassa annettua toimivaltaa ja pyytänyt kyseisen työjärjestyksen 108 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimettyä neljättä jaostoa tutkimaan, onko nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö käsiteltävä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetussa kiireellisessä menettelyssä.

49

Työjärjestyksen 107 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että ennakkoratkaisupyyntö, jossa esitetään kysymys tai kysymyksiä, jotka koskevat yhtä EUT‑sopimuksen kolmannen osan V osastossa, joka koskee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, tarkoitetuista asioista, voidaan käsitellä kiireellisessä menettelyssä.

50

Nyt käsiteltävässä tapauksessa ennakkoratkaisukysymykset koskevat muun muassa EU K.3 artiklan perusteella tehdyn, taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdan tulkintaa. EU K.3 artiklasta on tullut EU 31 artikla, jonka määräykset on toistettu EUT-sopimuksen kolmannen osan V osastoon kuuluvissa SEUT 82, SEUT 83 ja SEUT 85 artiklassa.

51

Tästä seuraa, että nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä esitetään kysymyksiä, jotka koskevat yhtä tässä V osastossa tarkoitetuista aloista, ja että se voidaan näin ollen käsitellä kiireellisessä menettelyssä.

52

Kiireellisyyden arvioimisesta on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä kriteeri täyttyy, kun pääasiassa kyseessä olevaan henkilöön kohdistuu hetkellä, jolloin ennakkoratkaisupyyntö esitetään, vapaudenmenetys, jonka jatkaminen riippuu pääasian ratkaisusta (tuomio 12.1.2023, MV (Yhteisen rangaistuksen määrääminen), C‑583/22 PPU, EU:C:2023:5, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasian muutoksenhakijat on tuomittu vankeusrangaistuksiin ja että heistä kaksi, K.A. ja S.P., suorittavat parhaillaan rangaistustaan.

54

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmensi vastauksessaan unionin tuomioistuimen 15.3.2023 sille esittämään selvennyspyyntöön, että nämä pääasian muutoksenhakijat suorittavat parhaillaan 30.6.2020 annetun rikostuomion 285/AP mukaista vankeusrangaistustaan ja että heidät vapautettaisiin, jos se päättäisi hyväksyä ylimääräistä muutoksenhakua koskevat hakemukset, jotka muutoksenhakijat ovat tehneet sille tuomionsa purkamiseksi.

55

Kyseisen tuomioistuimen esittämistä selityksistä ilmenee lisäksi, että pääasian muutoksenhakijoiden tekemien ylimääräistä muutoksenhakua koskevien hakemusten ratkaisu riippuu unionin tuomioistuimen esitettyihin kysymyksiin antamista vastauksista.

56

Näin ollen unionin tuomioistuimen neljäs jaosto päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan 23.3.2023 työjärjestyksen 108 artiklan 1 kohdan nojalla omasta aloitteestaan käsitellä ennakkoratkaisupyynnön kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

57

Lisäksi neljäs jaosto päätti työjärjestyksen 113 artiklan 2 kohdan nojalla siirtää käsiteltävänä olevan asian unionin tuomioistuimelle, jotta asia voitaisiin antaa suuren jaoston ratkaistavaksi.

58

L.N. ja C.I. väittävät, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta. L.N. väittää erityisesti, että päätöksellä 2006/928 ja taloudellisten etujen suojaamista koskevalla direktiivillä ei ole merkitystä pääasian olosuhteissa.

59

Romanian hallitus pohtii lisäksi kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen hypoteettisuutta.

60

C.O., C.I. ja Romanian hallitus väittävät vielä, että tämän tuomion 47 kohdassa tarkoitettu pyyntö on jätettävä tutkimatta, koska ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi ei ole pääasiassa saatettu kassaatiovalitusta vaan ylimääräistä muutoksenhakua koskevat hakemukset, joissa vaaditaan tuomionpurkua.

61

On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kun esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on näin ollen periaatteessa velvollisuus antaa ennakkoratkaisu (tuomio 21.3.2023, Mercedes-Benz Group (Estolaitteella varustettujen ajoneuvojen valmistajien vastuu), C‑100/21, EU:C:2023:229, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Tästä seuraa, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että unionin oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 21.3.2023, Mercedes-Benz Group (Estolaitteella varustettujen ajoneuvojen valmistajien vastuu), C‑100/21, EU:C:2023:229, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63

Tarkasteltaessa tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiä kolmea ennakkoratkaisukysymystä on ensinnäkin korostettava, että unionin oikeuden tulkinta, jota kyseinen tuomioistuin on pyytänyt, voisi johtaa siihen, että se jättäisi soveltamatta Curtea Constituționalăn tuomioita nro 297/2018 ja nro 358/2022 ja/tai Înalta Curte de Casație și Justițien tuomiota nro 67/2022, joihin pääasian muutoksenhakijat ovat vedonneet, jotta heidän rikosoikeudellisen vastuunsa todettaisiin vanhentuneen. Nämä kysymykset eivät näin ollen ole hypoteettisia.

64

Toiseksi on huomattava yhtäältä, että taloudellisten etujen suojaamista koskevan direktiivin, jonka 2 ja 12 artiklan tulkitsemista ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessään, 16 artiklassa säädetään, että taloudellisten etujen suojaamista koskeva yleissopimus korvataan tällä direktiivillä 6.7.2019 lukien. Pääasian tosiseikat ovat tapahtuneet vuonna 2010. Näin ollen on selvää, ettei kyseinen direktiivi ole sovellettavissa tässä asiassa, minkä vuoksi sen tulkinta ei ole tarpeen asian ratkaisemiseksi.

65

Koska toisaalta unionin tuomioistuimelle esitettyjen tietojen mukaan pääasiassa kyseessä olevat teot eivät merkitse korruptiota, on selvää, että myöskään päätöksen 2006/928 tulkinnalla ei ole merkitystä ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettavan vastauksen kannalta.

66

Kolmanneksi siltä osin kuin kyse on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämissä kolmessa ennakkoratkaisukysymyksessä tarkoitetuista muista unionin oikeussäännöistä, on sitä vastoin riittävää todeta, että kun ei ole ilmeistä, ettei unionin oikeussäännön tulkitsemisella ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevan asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, väite, jonka mukaan kyseistä oikeussääntöä ei sovelleta pääasiassa, ei liity ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamiseen vaan se koskee esitettyjen kysymysten aineellista arviointia (tuomio 19.12.2019, Dobersberger, C‑16/18, EU:C:2019:1110, 21 kohta ja tuomio 27.4.2023, M.D. (Maahantulokielto Unkariin), C‑528/21, EU:C:2023:341, 52 kohta).

67

Tämän tuomion 47 kohdassa tarkoitetusta pyynnöstä on puolestaan todettava, että se koskee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien selitysten mukaan sen määrittämistä, edellytetäänkö unionin oikeudessa, että kassaatiovalituksen tekemiselle asetettu 30 päivän määräaika alkaa kulua siitä päivästä, jona unionin tuomioistuin antaa tuomionsa tässä asiassa.

68

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi ei kuitenkaan ole pääasiassa saatettu kassaatiovalitusta vaan ylimääräistä muutoksenhakua koskevat hakemukset, joissa vaaditaan tuomionpurkua, kuten C.O., C.I. ja Romanian hallitus ovat tuoneet esille.

69

Tämän tuomion 47 kohdassa tarkoitettu kysymys koskee näin ollen tämän tuomion 62 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettua hypoteettista ongelmaa, ja se on siten jätettävä tutkimatta.

70

Edellä esitetyn perustella ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi lukuun ottamatta yhtäältä ensimmäistä ja toista kysymystä siltä osin kuin ne koskevat taloudellisten etujen suojaamista koskevan direktiivin ja päätöksen 2006/928 tulkintaa ja toisaalta tämän tuomion 47 kohdassa tarkoitettua kysymystä.

71

Ensimmäinen ja toinen kysymys, jotka on tutkittava yhdessä, koskevat SEU 2 artiklan, SEU 4 artiklan 3 kohdan, SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, SEUT 325 artiklan 1 kohdan, perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen, taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdan sekä direktiivin 2006/112 tulkintaa.

72

Ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ilmenee kuitenkin, että näiden kysymysten taustalla olevat ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilyt koskevat lähinnä sitä, miten on tulkittava yhtäältä unionin oikeussääntöjä, joissa velvoitetaan torjumaan tehokkaasti unionin taloudellisia etuja vahingoittavia lainvastaisia toimia, ja toisaalta rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta seuraavia takeita.

73

Tässä tilanteessa ensimmäinen ja toinen kysymys on syytä tutkia vain SEUT 325 artiklan 1 kohdan, perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan ja taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdan kannalta.

74

Tästä seuraa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy näillä kysymyksillä ennen kaikkea, onko näitä määräyksiä tulkittava siten, että jäsenvaltion tuomioistuinten on jätettävä soveltamatta yhtäältä tämän jäsenvaltion perustuslakituomioistuimen ratkaisuja, joilla on todettu pätemättömäksi rikosasioissa sovellettavan vanhentumisajan katkeamisperusteita koskeva kansallinen säännös rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vastaisena, siltä osin kuin on kyse siinä asetetuista rikoslain ennakoitavuuden ja täsmällisyyden vaatimuksista, ja toisaalta kyseisen jäsenvaltion ylimmän tuomioistuimen ratkaisua, jonka mukaan näitä katkeamisperusteita koskevia sääntöjä, sellaisina kuin ne perustuvat tähän perustuslakituomioistuimen oikeuskäytäntöön, voidaan soveltaa taannehtivasti lievempänä rikoslakina lainvoimaisten tuomioiden kyseenalaistamiseksi, kun näiden ratkaisujen seurauksena huomattavan monien rikosasioiden, myös unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia törkeitä petoksia koskevien asioiden, käsittely lopetetaan rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisen perusteella.

75

Aluksi on huomattava, että asianosaiset ovat sekä kirjallisissa huomautuksissaan että unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa käsitelleet Curtea Constituționalăn tuomion nro 297/2018 julkaisupäivän 25.6.2018 ja asetuksen nro 71/2022 voimaantulopäivän 30.5.2022 välisenä ajanjaksona Romaniassa rikosasioissa sovellettavien vanhentumisaikojen katkeamista koskevien sääntöjen täsmällistä sisältöä.

76

Tässä yhteydessä on huomattava, että SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, yksinomaan kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen toteamaan sen ratkaistavaksi saatetun asian tosiseikat ja arvioimaan niitä sekä tulkitsemaan ja soveltamaan kansallista lainsäädäntöä (tuomio 31.1.2023, Puig Gordi ym., C‑158/21, EU:C:2023:57, 61 kohta ja tuomio 21.3.2023, Mercedes-Benz Group (Estolaitteella varustettujen ajoneuvojen valmistajien vastuu), C‑100/21, EU:C:2023:229, 59 kohta).

77

Nyt käsiteltävässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien selitysten mukaan tämän tuomion 23–29 kohdassa tiivistäen esitetyistä Curtea Constituționalăn tuomioista nro 297/2018 ja nro 358/2022 seuraa, että 25.6.2018 ja 30.5.2022 välisenä ajanjaksona Romanian oikeudessa ei säädetty yhdestäkään rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisajan katkaisemisperusteesta. Ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastattaessa tätä on näin ollen pidettävä Romaniassa kyseisenä ajanjaksona vallinneena oikeustilana.

78

Tämän tuomion 76 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella näihin kysymyksiin vastattaessa on tukeuduttava myös ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen Înalta Curte de Casație și Justițien tuomiosta nro 67/2022 esittämään tulkintaan, jonka mukaan kyseisen tuomioistuimen lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatteesta esittämän tulkinnan perusteella Romanian oikeudessa tämän vanhentumisajan katkaisemisperusteiden puuttumisen vaikutukset voitaisiin ulottaa taannehtivasti koskemaan prosessitoimia, jotka on toteutettu ennen Curtea Constituționalăn tuomion nro 297/2018 julkaisupäivää 25.6.2018.

79

Koska ennakkoratkaisupyynnön mukaan pääasia koskee muun muassa törkeän arvonlisäveropetoksen tunnusmerkistön täyttäviä tekoja, on syytä muistaa, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla taataan unionin omien varojen eli tulojen, jotka kertyvät yhdenmukaisen verokannan soveltamisesta yhdenmukaistettuun arvonlisäveron määräytymisperusteeseen, tehokas ja täysimääräinen kantaminen (tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 182 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

80

Rikosoikeudellisten seuraamusten käyttöönotto unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi ja muun muassa näiden tulojen asianmukaisen kantamisen turvaamiseksi kuuluu kuitenkin SEUT 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan (ks. vastaavasti tuomio 5.12.2017, M.A.S. ja M.B., C‑42/17, EU:C:2017:936, 43 kohta).

81

Nyt käsiteltävässä tapauksessa pääasian tosiseikkojen ajankohtana unionin lainsäätäjä ei vielä ollut yhdenmukaistanut unionin taloudellisiin etuihin kohdistuviin rikoksiin sovellettavaa vanhentumisjärjestelmää; tämä yhdenmukaistaminen on vasta myöhemmin toteutettu osittain taloudellisten etujen suojaamista koskevalla direktiivillä (ks. vastaavasti tuomio 5.12.2017, M.A.S. ja M.B., C‑42/17, EU:C:2017:936, 44 kohta), joka ei tämän tuomion 64 kohdassa todetulla tavalla ole sovellettavissa pääasiaan.

82

Näin ollen unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia rikoksia koskevan rikosoikeudellisen vastuun vanhentumista koskevien sääntöjen antaminen kuului pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana jäsenvaltioiden toimivaltaan. Jäsenvaltioiden on kuitenkin kyseistä toimivaltaa käyttäessään noudatettava niille unionin oikeuden nojalla kuuluvia velvoitteita (ks. vastaavasti tuomio 26.2.2019, Rimšēvičs ja EKP v. Latvia, C‑202/18 ja C‑238/18, EU:C:2019:139, 57 kohta ja tuomio 21.1.22021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 216 kohta).

83

Tässä yhteydessä on korostettava, että SEUT 325 artiklan 1 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus suojata unionin taloudellisia etuja petolliselta menettelyltä ja muulta laittomalta toiminnalta toimenpiteillä, jotka ovat tehokkaita ja joilla on ennalta ehkäisevä vaikutus (tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 181 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

84

Vaikka jäsenvaltioilla on vapaus valita sovellettavat seuraamukset, jotka voivat olla hallinnollisia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia tai niiden molempien yhdistelmä, niiden on kuitenkin huolehdittava SEUT 325 artiklan 1 kohdan mukaisesti siitä, että unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvasta törkeästä petoksesta ja muusta törkeästä laittomasta toiminnasta voidaan rangaista rikosoikeudellisilla seuraamuksilla, jotka ovat tehokkaita ja ennalta ehkäiseviä (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 191 kohta ja tuomio 8.3.2022, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (Aliarvotuspetosten torjunta), C‑213/19, EU:C:2022:167, 219 kohta).

85

Taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan toteuttamaan tarpeelliset toimenpiteet säätääkseen unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvat petokset, mukaan lukien arvonlisäveropetokset, rikoksina rangaistaviksi tehokkailla, oikeasuhteisilla ja ennalta ehkäisevillä seuraamuksilla, jotka käsittävät ainakin törkeissä petostapauksissa eli niissä, joissa jäsenvaltioiden vahvistama vähimmäismäärä ei voi olla 50 000:ta euroa suurempi, vankeusrangaistukset (ks. vastaavasti tuomio 2.5.2018, Scialdone, C‑574/15, EU:C:2018:295, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

86

Tällä perusteella jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kansallisessa oikeudessa säädetyillä vanhentumissäännöillä mahdollistetaan tehokas rangaistusten määrääminen tällaisiin petoksiin liittyvistä rikoksista (ks. vastaavasti tuomio 5.12.2017, M.A.S. ja M.B., C‑42/17, EU:C:2017:936, 36 kohta).

87

Nyt käsiteltävässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä selityksistä, jotka on esitetty tiivistäen tämän tuomion 23–32 kohdassa, ilmenee, että Curtea Constituționalăn tuomioiden nro 297/2018 ja nro 358/2022 perusteella kyseisen tuomion nro 297/2018 julkaisupäivän 25.6.2018 ja asetuksen nro 71/2022 voimaantulopäivän 30.5.2022 välisenä ajanjaksona Romanian oikeudessa ei säädetty yhdestäkään rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisajan katkeamisperusteesta ja että Înalta Curte de Casație și Justițien tuomion nro 67/2022 mukaan tähän perustuslakituomioistuimen oikeuskäytäntöön voidaan vedota lievempänä rikoslakina myös lainvoimaisten tuomioiden kyseenalaistamiseksi.

88

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kyseisen oikeuskäytännön mahdollisista konkreettisista vaikutuksista, että jos pääasiassa sovellettaisiin lievempänä rikoslakina Curtea Constituționalăn tuomioihin nro 297/2018 ja nro 358/2022 perustuvaa sääntöä, jonka mukaan edellisessä kohdassa tarkoitettuna ajanjaksona Romanian oikeudessa ei säädetty rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisajan katkeamisperusteista, tämän seurauksena pääasiassa kyseessä oleville rikoksille säädetty kymmenen vuoden vanhentumisaika olisi päättynyt ennen pääasian muutoksenhakijoiden tuomion lainvoimaiseksi tuloa, mikä johtaisi rikosoikeudellisen menettelyn päättämiseen ja siihen, ettei näitä henkilöitä ole mahdollista tuomita.

89

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa myös, että Curtea Constituționalăn tuomiot nro 297/2018 ja nro 358/2022 voivat vaikuttaa ”huomattavan moniin asioihin”, eli myös asioihin, joiden käsittely on päätetty lainvoimaisten tuomioiden julistamisella ja joissa tuomioiden oikeellisuus voitaisiin riitauttaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisilla ylimääräisillä muutoksenhakukeinoilla.

90

Vaikka tämän tuomion 65 kohdassa todetun mukaisesti päätös 2006/928 ei ole sellaisenaan sovellettavissa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin veropetoksiin, komission yhteistyö- ja seurantamekanismin puitteissa saavutetusta edistyksestä Romaniassa 22.11.2022 antamassaan kertomuksessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2022) 664 final) tämän päätöksen 2 artiklan soveltamiseksi esittämät tiedot vahvistavat kuitenkin riskin siitä, että useista unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista törkeistä petoksista ei voida enää määrätä seuraamuksia niihin liittyvän rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisen vuoksi. Tästä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemasta kertomuksesta ilmenee, että Curtea Constituționalăn tuomiot nro 297/2018 ja nro 358/2022 voisivat johtaa ”rikosoikeudellisen menettelyn lopettamiseen ja rikosoikeudellisen vastuun poistumiseen huomattavassa määrässä tapauksia” ja että syntyneeseen tilanteeseen liittyy ”riski siitä, että tuhannet vastaajat välttyisivät rikosoikeudellisesta vastuusta”.

91

Edellä esitetyistä seikoista voidaan päätellä, että Curtea Constituționalăn tuomioiden nro 297/2018 ja nro 358/2022 sekä Înalta Curte de Casație și Justițien tuomion nro 67/2022 soveltamisesta seuraava oikeudellinen tilanne merkitsee systeemistä riskiä siitä, ettei unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista törkeistä petoksista määrätä rangaistuksia, erityisesti tapauksissa, joiden monimutkaisuus vaatii poliisi- ja syyttäjäviranomaisilta pidempää tutkintaa.

92

Tällainen rankaisemattomuuden systeeminen riski merkitsee ristiriitaa SEUT 325 artiklan 1 kohdassa ja taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdassa asetettujen vaatimusten kanssa, sellaisina kuin ne on palautettu mieleen tämän tuomion 83–86 kohdassa (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 203 kohta).

93

Tältä osin tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen kuuluu ensisijaisesti kansalliselle lainsäätäjälle, jonka on nämä vaatimukset täyttääkseen annettava tarvittavat säännökset ja tarvittaessa muutettava voimassa olevia säännöksiä sen varmistamiseksi, että järjestelmä, jota sovelletaan unionin taloudellisia etuja vahingoittavien törkeiden petosten syytteeseenpanoon ja seuraamuksiin, mukaan lukien rikosoikeudellisen vastuun vanhentumista koskevat säännöt, on SEUT 325 artiklan 1 kohdan ja taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukainen. Tämä järjestelmä on suunniteltava siten, ettei se aiheuta ominaispiirteidensä vuoksi systeemistä riskiä siitä, ettei tällaisista rikoksista määrätä rangaistuksia, ja samalla on varmistettava rikosoikeudellisten menettelyiden kohteena olevien henkilöiden perusoikeuksien suoja (ks. vastaavasti tuomio 5.12.2017, M.A.S. ja M.B., C‑42/17, EU:C:2017:936, 41 kohta ja tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym.,C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 193 kohta).

94

Oikeudellisessa tilanteessa, jossa rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisajan katkeamista koskeva jäsenvaltion lainsäädäntö on todettu pätemättömäksi tämän jäsenvaltion perustuslakituomioistuimen ratkaisulla ja menettänyt siten merkityksensä mutta jossa kansallinen lainsäätäjä ei ole korjannut tätä asiantilaa lähes neljän vuoden pituisena ajanjaksona, ei täytetä tämän tuomion 83–86 kohdassa todettua velvollisuutta huolehtia siitä, että jäsenvaltion alueella tehdystä, unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvasta törkeästä petoksesta voidaan rangaista rikosoikeudellisilla seuraamuksilla, jotka ovat tehokkaita ja ennalta ehkäiseviä. Tällaiseen tilanteeseen, joka vaikuttaa yleisesti sovellettavaan säännökseen, joka oli sovellettavissa kaikkiin rikosoikeudellisiin menettelyihin ja jonka korvaamatta jättäminen sen perustuslainvastaisuuden toteamisen jälkeen ei ollut syyttäjäviranomaisten tai rikostuomioistuinten ennakoitavissa, sisältyy luonnostaan riski siitä, ettei useista unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista törkeistä petoksista voida määrätä rangaistuksia tämän määräajan päättymisen vuoksi, erityisesti tapauksissa, joiden monimutkaisuus vaatii poliisi- ja syyttäjäviranomaisilta pidempää tutkintaa.

95

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden ensisijaisuutta koskevalla periaatteella velvoitetaan kansallinen tuomioistuin, jonka tehtävänä on toimivaltansa rajoissa soveltaa unionin oikeussääntöjä, varmistamaan silloin, kun se ei voi tulkita kansallista säännöstöä unionin oikeuden vaatimusten mukaisesti, unionin oikeuden vaatimusten täysi vaikutus käsiteltäväkseen saatetussa asiassa jättäen tarvittaessa omasta aloitteestaan soveltamatta kaikkea sellaisen unionin oikeussäännön, jolla on välitön oikeusvaikutus, kanssa ristiriidassa olevaa, myös myöhempää kansallista lainsäädäntöä tai käytäntöä ilman, että sen olisi pyydettävä tai odotettava, että tällainen kansallinen lainsäädäntö tai käytäntö ensin poistetaan lainsäädäntöteitse tai jollakin muulla perustuslain mukaisella keinolla (tuomio 9.3.1978, Simmenthal, 106/77, EU:C:1978:49, 24 kohta; tuomio 24.6.2019, Popławski, C‑573/17, EU:C:2019:530, 61 ja 62 kohta ja tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 53 kohta).

96

Nyt käsiteltävässä tapauksessa SEUT 325 artiklan 1 kohta ja taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohta on muotoiltu selvin ja täsmällisin sanamuodoin eikä niihin liity mitään ehtoja, joten niillä on välitön oikeusvaikutus (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 253 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

97

Kansallisten tuomioistuinten on siten lähtökohtaisesti varmistettava SEUT 325 artiklan 1 kohdasta ja taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdasta johtuvien velvoitteiden täysi vaikutus ja jätettävä soveltamatta kansallisia säännöksiä, jotka estävät unionin taloudellisia etuja vahingoittavia törkeitä petoksia koskevan menettelyn yhteydessä tehokkaiden ja ennalta ehkäisevien seuraamusten soveltamisen tällaisten rikosten torjumiseksi (ks. vastaavasti tuomio Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 194 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

98

On siis selvää, että lähtökohtaisesti kansallisten tuomioistuinten on kyseisen 325 artiklan 1 kohdan ja kyseisen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti jätettävä soveltamatta Curtea Constituționalăn tuomioita nro 297/2018 ja nro 358/2022, joiden mukaan kyseisen tuomion nro 297/2018 julkaisupäivän 25.6.2018 ja asetuksen nro 71/2022 voimaantulopäivän 30.5.2022 välisenä ajanjaksona Romanian oikeudessa ei säädetty yhdestäkään rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisajan katkeamisperusteesta, siltä osin kuin näiden tuomioiden seurauksena rikosoikeudellinen vastuu vanhenee suuressa määrässä tapauksia, jotka koskevat unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia törkeitä petoksia, jolloin siis syntyy – kuten tämän tuomion 91 kohdassa on todettu – systeeminen riski siitä, ettei tällaisista rikoksista määrätä rangaistuksia.

99

Lisäksi kansallisten tuomioistuinten on lähtökohtaisesti näiden määräysten mukaisesti jätettävä soveltamatta Înalta Curte de Casație și Justițien tuomiota nro 67/2022, siltä osin kuin tämän tuomion seurauksena unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia törkeitä petoksia koskevissa tapauksissa voidaan vedota rikosoikeudellisen vastuun vanhentumiseen lievempänä rikoslakina pidettävien Curtea Constituționalăn tuomioiden nro 297/2018 ja nro 358/2022 soveltamisen perusteella, jolloin siis lisätään systeemistä riskiä siitä, ettei tällaisista rikoksista määrätä rangaistuksia.

100

On kuitenkin vielä syytä tarkistaa, onko velvollisuus tällaisten tuomioiden soveltamatta jättämiseen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa ristiriidassa perusoikeuksien suojan kanssa.

101

Tässä yhteydessä on ensinnäkin huomattava, että kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, velvollisuus taata unionin varojen tehokas kantaminen ei vapauta kansallisia tuomioistuimia velvollisuudesta kunnioittaa perusoikeuskirjassa taattuja perusoikeuksia ja unionin oikeuden yleisiä periaatteita, koska arvonlisäverorikoksia koskevissa rikosoikeudellisissa menettelyissä sovelletaan unionin oikeutta perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (tuomio 17.1.2019, Dzivev ym.,C‑310/16, EU:C:2019:30, 33 kohta ja vastaavasti tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym.,C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 204 kohta).

102

Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä selityksistä ilmenee, että pääasian kannalta merkityksellinen kansallinen oikeuskäytäntö, joka on esitetty tiivistäen tämän tuomion 23–32 kohdassa, perustuu kahteen erilliseen periaatteeseen, eli yhtäältä Curtea Constituționalăn tuomioiden nro 297/2018 ja nro 358/2022 osalta rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen, siltä osin kuin on kyse siinä asetetuista rikoslain ennakoitavuuden ja täsmällisyyden vaatimuksista, ja toisaalta Înalta Curte de Casație și Justițien tuomion nro 67/2022 osalta periaatteeseen, jonka mukaan lievempää rikoslakia sovelletaan taannehtivasti ja myös 25.6.2018 jälkeen julistettuihin lainvoimaisiin tuomioihin.

103

Unionin oikeusjärjestyksessä rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaate on vahvistettu perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdassa.

104

Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan rikosoikeudellisilla säännöksillä on muun muassa varmistettava saatavuus ja ennustettavuus sekä rikoksen määrittelemisen että seuraamuksen määrittämisen osalta (ks. vastaavasti tuomio 5.12.2017, M.A.S. ja M.B., C‑42/17, EU:C:2017:936, 55 kohta ja tuomio 11.6.2020, Prokuratura Rejonowa w Słupsku, C‑634/18, EU:C:2020:455, 48 kohta).

105

Lisäksi sovellettavan lain täsmällisyyden vaatimus, joka on olennainen osa mainittua periaatetta, edellyttää, että laissa määritellään selkeästi rikokset ja niistä määrättävät rangaistukset. Tämä edellytys täyttyy, kun yksityinen voi tietää kyseessä olevan säännöksen tai määräyksen sanamuodon ja tarvittaessa tuomioistuinten siitä antaman tulkinnan perusteella, mitkä toimet tai laiminlyönnit synnyttävät hänen rikosoikeudellisen vastuunsa (tuomio 5.12.2017, M.A.S. ja M.B., C‑42/17, EU:C:2017:936, 56 kohta ja vastaavasti tuomio 11.6.2020, Prokuratura Rejonowa w Słupsku, C‑634/18, EU:C:2020:455, 49 kohta).

106

Perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen mukaisesti lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaate edellyttää, että jos rikoksen tekemisen jälkeen laissa säädetään lievemmästä rangaistuksesta, sitä on sovellettava.

107

Viimeksi mainitun periaatteen soveltaminen edellyttää oikeudellisten järjestelmien ajallista seuraantoa ja perustuu toteamukseen siitä, että tämä seuraanto heijastaa kyseisessä oikeusjärjestyksessä muuttunutta kantaa joko rikoksen tunnusmerkistön täyttävien tekojen rikosoikeudellisesta luokittelusta tai tällaiseen rikokseen sovellettavasta rangaistuksesta (ks. vastaavasti tuomio 7.8.2018, Clergeau ym., C‑115/17, EU:C:2018:651, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

108

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että rikosasian vanhentumista koskevat säännöt eivät kuulu perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2015, Taricco ym., C‑105/14, EU:C:2015:555, 54–57 kohta).

109

Näin ollen kansallisten tuomioistuinten velvollisuus jättää soveltamatta Curtea Constituționalăn tuomioita nro 297/2018 ja nro 358/2022 ja Înalta Curte de Casație și Justițien tuomiota nro 67/2022 ei ole ristiriidassa rikostunnusmerkistöjen ja rangaistusten ennakoitavuutta, täsmällisyyttä ja taannehtivuuskieltoa koskevan periaatteen kanssa eikä myöskään lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatteen kanssa, sellaisina kuin nämä periaatteet on taattu perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdassa.

110

Toiseksi on huomattava, että kun jäsenvaltion tuomioistuinta pyydetään tutkimaan, kuten tässä tapauksessa, onko kansallinen säännös tai toimenpide, jolla unionin oikeutta sovelletaan perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tilanteessa, jossa jäsenvaltioiden toiminta ei määräydy täysin unionin oikeuden perusteella, yhdenmukainen perusoikeuksien kanssa, kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet saavat soveltaa perusoikeuksien suojaa koskevia kansallisia standardeja sillä edellytyksellä, ettei tämä soveltaminen vaaranna perusoikeuskirjassa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, vahvistettua suojan tasoa eikä unionin oikeuden ensisijaisuutta, yhtenäisyyttä ja tehokkuutta (tuomio 26.2.2013, Åkerberg Fransson,C‑617/10, EU:C:2013:105, 29 kohta; tuomio 5.12.2017, M.A.S. ja M.B., C‑42/17, EU:C:2017:936, 47 kohta ja tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 211 kohta).

111

Nyt käsiteltävässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien selitysten mukaan Curtea Constituționalăn tuomiot nro 297/2018 ja nro 358/2022 ja Înalta Curte de Casație și Justițien tuomio nro 67/2022 perustuvat siihen, että Romanian oikeudessa rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisajan katkeamista koskevat säännöt kuuluvat aineelliseen rikosoikeuteen ja että niihin sovelletaan siten rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta ja lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatetta, jotka on taattu Romanian perustuslaissa. Näitä periaatteita on näin ollen pidettävä edellisessä kohdassa tarkoitettuina perusoikeuksien suojaa koskevina kansallisina standardeina.

112

Edellä tämän tuomion 108 ja 109 kohdassa esitetystä seuraa, että nämä perusoikeuksien suojaa koskevat kansalliset standardit eivät ole pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa tapauksissa omiaan vaarantamaan perusoikeuskirjassa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, vahvistettua suojan tasoa.

113

Tältä osin on muistutettava rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen merkityksestä sekä unionin oikeusjärjestyksessä että kansallisissa oikeusjärjestyksissä siltä osin kuin on kyse siinä asetetuista sovellettavan rikoslain ennakoitavuutta, täsmällisyyttä ja taannehtivuuskieltoa koskevista vaatimuksista (tuomio 5.12.2017, M.A.S. ja M.B., C‑42/17, EU:C:2017:936, 51 kohta).

114

Nämä rikoslain ennakoitavuutta, täsmällisyyttä ja taannehtivuuskieltoa koskevat vaatimukset ovat oikeusvarmuuden periaatteen erityinen ilmentymä. Tämä unionin oikeuden perusperiaate edellyttää yhtäältä, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä, ja toisaalta, että niiden soveltaminen on yksityisten ennakoitavissa, erityisesti, jos niistä voi aiheutua epäedullisia seurauksia. Kyseinen periaate on olennainen osa oikeusvaltiota, joka on SEU 2 artiklassa yksilöity sekä unionin perustana olevaksi arvoksi että jäsenvaltioille yhteiseksi arvoksi (ks. vastaavasti tuomio 28.3.2017, Rosneft,C‑72/15, EU:C:2017:236, 161 ja 162 kohta ja tuomio 16.2.2022, Unkari v. parlamentti ja neuvosto, C‑156/21, EU:C:2022:97, 136 ja 223 kohta).

115

Nyt käsiteltävässä tapauksessa on huomattava, että todetessaan ensin, että Romanian lainsäätäjä on jättänyt noudattamatta rikoslain ennakoitavuutta ja täsmällisyyttä koskevaa perustuslaillista periaatetta sallimalla sen, että prosessitoimet katkaisevat rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisajan, vaikka näistä prosessitoimista ei ole ilmoitettu rikoksesta epäillylle tai rikosasian vastaajalle, Romanian perustuslakituomioistuin on soveltanut perusoikeuksien suojaa koskevaa kansallista standardia, jolla täydennetään rikosasioissa mielivaltaa vastaan annettavaa suojaa, jota tarjotaan unionin oikeudessa oikeusvarmuuden periaatteen nojalla. Se on myös soveltanut tällaista perusoikeuksien suojaa koskevaa kansallista standardia todetessaan tämän jälkeen, että sen seurauksena, ettei Romanian lainsäätäjä ollut toteuttanut toimenpiteitä korvatakseen tämän vanhentumisajan katkaisemista koskevan, perustuslainvastaiseksi todetun rikoslain säännöksen, oli tämän perustuslaillisen periaatteen vastaisesti syntynyt uusi tilanne, joka ei ollut selkeä ja ennakoitavissa.

116

Ottaen huomioon tämän mielivaltaa vastaan annettavan suojan merkityksen sekä unionin oikeusjärjestyksessä että jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä unionin tuomioistuin totesi 5.12.2017 antamansa tuomion M.A.S. ja M.B. (C‑42/17, EU:C:2017:936) 58–62 kohdassa, että perusoikeuksien suojaa koskeva kansallinen standardi, jolla vahvistetaan rikoslain, rikoksiin sovellettava vanhentumisjärjestelmä mukaan lukien, ennakoitavuutta, täsmällisyyttä ja taannehtivuuskieltoa koskevat vaatimukset, voi olla esteenä tässä tuomiossa kyseessä olleen asian olosuhteissa kansallisille tuomioistuimille SEUT 325 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla asetetulle velvollisuudelle jättää soveltamatta rikosasian vanhentumista koskevia kansallisia säännöksiä, vaikka näiden kansallisten säännösten soveltaminen oli omiaan estämään tehokkaiden ja ennalta ehkäisevien rikosoikeudellisten seuraamusten määräämisen huomattavassa määrässä törkeitä petoksia, jotka kohdistuvat unionin taloudellisiin etuihin.

117

Tältä osin merkityksellistä oli myös se, että unionin taloudellisiin etuihin kohdistuviin rikoksiin sovellettavaa vanhentumisjärjestelmää, josta tuossa asiassa oli kyse, ei ollut – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – yhdenmukaistettu kokonaisuudessaan, kuten tämän tuomion 81 kohdassa on tuotu esille.

118

Kun otetaan huomioon tämän tuomion 113–117 kohdassa esitetyt perustelut, on näin ollen pääteltävä, kuten unionin tuomioistuin totesi 5.12.2017 antamassaan tuomiossa M.A.S. ja M.B. (C‑42/17, EU:C:2017:936), että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa asiassa romanialaisten tuomioistuinten ei ole jätettävä soveltamatta tämän tuomion 111 kohdassa tarkoitettua kansallista oikeuskäytäntöä SEUT 325 artiklan 1 kohdan ja taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti huolimatta siitä systeemisestä riskistä, että unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista törkeistä petoksista ei määrätä rangaistuksia, siinä määrin kuin kyseisessä 111 kohdassa tarkoitetut tuomiot perustuvat kansallisessa oikeudessa turvattuun rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen, josta johtuvat rikoslain, rikoksiin sovellettava vanhentumisjärjestelmä mukaan lukien, ennakoitavuuden ja täsmällisyyden vaatimukset.

119

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä selityksistä ilmenee kuitenkin, että Înalta Curte de Casație și Justițien tuomio nro 67/2022 perustuu myös Curtea Constituționalăn tuomioista nro 297/2018 ja nro 358/2022 ilmenevän lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatteeseen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen Înalta Curte de Casație și Justițien tuomiosta nro 67/2022 esittämän tulkinnan mukaan kyseinen tuomioistuin totesi, että tämän periaatteen perusteella näihin Curtea Constituționalăn kahteen tuomioon perustuvan, Romanian oikeudessa rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisajan katkaisemisperusteiden puuttumisen vaikutukset voitaisiin ulottaa taannehtivasti koskemaan prosessitoimia, jotka on toteutettu ennen Curtea Constituționalăn tuomion nro 297/2018 julkaisupäivää 25.6.2018.

120

Lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatetta koskevan kansallisen standardin soveltaminen on kuitenkin erotettava unionin tuomioistuimen 5.12.2017 antamassaan tuomiossa M.A.S. ja M.B. (C‑42/17, EU:C:2017:936) tarkasteleman kansallisen standardin soveltamisesta.

121

Tältä osin ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että tämän ensin mainitun kansallisen standardin soveltaminen voi lisätä systeemistä riskiä siitä, että SEUT 325 artiklan 1 kohdan ja taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdan vastaisesti unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista törkeistä petoksista ei määrätä lainkaan rikosoikeudellisia seuraamuksia.

122

Toisin kuin rikoslain ennakoitavuutta koskeva kansallinen standardi, joka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan merkitsee ainoastaan Curtea Constituționalăn tuomion nro 297/2018 julkaisupäivän 25.6.2018 ja asetuksen nro 71/2002 voimaantulopäivän 30.5.2022 välisenä ajanjaksona toteutettujen prosessitoimien katkaisevan vaikutuksen kumoutumista, lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatetta koskeva kansallinen standardi merkitsee ainakin joissakin tapauksissa jo ennen 25.6.2018 mutta uuden rikoslain voimaantulon 1.2.2014 jälkeen eli yli neljän vuoden pituisena ajanjaksona toteutettujen prosessitoimien katkaisevan vaikutuksen kumoutumista.

123

Kun otetaan huomioon tarpeellinen punninta tämän viimeksi mainitun kansallisen standardin sekä SEUT 325 artiklan 1 kohdan ja taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdan määräysten välillä, tässä tilanteessa sen, että kansallinen tuomioistuin soveltaa kyseistä standardia kyseenalaistaakseen rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisajan katkaisemisen ennen Curtea Constituționalăn tuomion nro 297/2018 julkaisupäivää 25.6.2018 toteutetuilla prosessitoimilla, on katsottava olevan omiaan vaarantamaan unionin oikeuden ensisijaisuuden, yhtenäisyyden ja tehokkuuden tämän tuomion 110 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 212 kohta).

124

Tämän vuoksi on katsottava, että oikeudenkäyntimenettelyissä, joissa vaaditaan rikosoikeudellisia seuraamuksia unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista törkeistä petoksista, kansalliset tuomioistuimet eivät voi soveltaa lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatetta koskevaa kansallista standardia, joka ilmenee tämän tuomion 119 kohdasta, kyseenalaistaakseen rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisajan katkaisemisen ennen Curtea Constituționalăn tuomion nro 297/2018 julkaisupäivää 25.6.2018 toteutetuilla prosessitoimilla.

125

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että SEUT 325 artiklan 1 kohtaa ja taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion tuomioistuinten ei ole jätettävä soveltamatta tämän jäsenvaltion perustuslakituomioistuimen ratkaisuja, joilla on todettu pätemättömäksi rikosasioissa sovellettavan vanhentumisajan katkeamisperusteita koskeva kansallinen säännös rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vastaisena, sellaisena kuin tämä periaate on turvattu kansallisessa oikeudessa, siltä osin kuin on kyse siinä asetetuista rikoslain ennakoitavuuden ja täsmällisyyden vaatimuksista, vaikka näiden ratkaisujen seurauksena huomattavan monien rikosasioiden, myös unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia törkeitä petoksia koskevien asioiden, käsittely lopetetaan rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisen perusteella. Sen sijaan kyseisiä unionin oikeuden määräyksiä on tulkittava siten, että tämän jäsenvaltion tuomioistuinten on jätettävä soveltamatta lievemmän rikoslain taannehtivan soveltamisen periaatetta koskeva kansallinen standardi, jonka perusteella tällaisissa asioissa voidaan kyseenalaistaa, myös lainvoimaisiin tuomioihin kohdistuvan muutoksenhaun yhteydessä, rikosoikeudellisen vastuun vanhentumisajan katkaiseminen ennen kyseistä pätemättömyyden toteamista toteutetuilla prosessitoimilla.

126

Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle tai käytännölle, jonka mukaan jäsenvaltion perustuslakituomioistuimen ja ylimmän tuomioistuimen ratkaisut sitovat tämän jäsenvaltion yleisiä tuomioistuimia eivätkä ne tästä syystä ja ottamatta riskiä asianomaisten tuomareiden kurinpidollisen vastuun syntymisestä voi viran puolesta jättää soveltamatta näihin ratkaisuihin perustuvaa oikeuskäytäntöä, vaikka ne katsoisivat unionin tuomioistuimen tuomion perusteella, että kyseinen oikeuskäytäntö on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa.

127

Tässä yhteydessä on huomattava, että vaikka oikeuslaitoksen järjestäminen jäsenvaltioissa kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on kuitenkin kyseistä toimivaltaa käyttäessään noudatettava niille unionin oikeuden nojalla kuuluvia velvoitteita. Asian laita on samoin siltä osin kuin on kyse tuomareiden kurinpidollisesta vastuusta, joka perustuu kyseisen jäsenvaltion perustuslakituomioistuimen ja ylimmän tuomioistuimen ratkaisujen noudattamatta jättämiseen (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 133 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

128

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteella vahvistetaan unionin oikeuden etusija jäsenvaltioiden oikeuteen nähden. Kyseinen periaate velvoittaa siis kaikki jäsenvaltioiden elimet huolehtimaan unionin eri oikeussääntöjen täyden vaikutuksen toteutumisesta, eikä jäsenvaltioiden oikeudella voida puuttua siihen vaikutukseen, joka näillä eri oikeussäännöillä katsotaan olevan näiden valtioiden alueella (tuomio 18.5.2021, Asociația Forumul Judecătorilor din România ym.,C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393, 244 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

129

Kuten edellä tuomion 95 kohdassa on todettu, unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteella velvoitetaan kansallinen tuomioistuin varmistamaan unionin oikeuden vaatimusten täysi vaikutus käsiteltäväkseen saatetussa asiassa jättäen tarvittaessa omasta aloitteestaan soveltamatta kaikkea sellaisen unionin oikeussäännön, jolla on välitön oikeusvaikutus, kuten SEUT 325 artiklan 1 kohdan, kanssa ristiriidassa olevaa, myös myöhempää kansallista lainsäädäntöä tai käytäntöä ilman, että sen olisi pyydettävä tai odotettava, että tällainen kansallinen lainsäädäntö tai käytäntö ensin poistetaan lainsäädäntöteitse tai jollakin muulla perustuslain mukaisella keinolla.

130

Nyt käsiteltävässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esille, että tilanteessa, jossa ristiriita unionin oikeuden kanssa seuraisi vastauksesta ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen ja jossa osoittautuisi, että unionin oikeuden mukainen tulkinta ei ole mahdollinen, kun otetaan huomioon mainitulle tuomioistuimelle esitetyt perusteet, se voisi joutua jättämään tämän tuomion 111 kohdassa tarkoitetussa kansallisessa oikeuskäytännössä hyväksytyt ratkaisut soveltamatta.

131

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että tuomareiden ja syyttäjien asemasta annetun lain nro 303/2022 271 ja 272 §:ssä säädetyn uuden kurinpitojärjestelmän nojalla voidaan määrätä seuraamuksia tuomareille, jotka ovat vilpillisessä mielessä tai törkeän huolimattomasti jättäneet noudattamatta Curtea Constituționalăn tuomioita tai Înalta Curte de Casație și Justițien lain intressissä tehdyistä valituksista antamia tuomioita.

132

Tässä yhteydessä on huomattava, että kansallinen tuomioistuin on pääasiaa ratkaistessaan sidottu unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisuun unionin oikeusääntöjen tulkinnan osalta (ks. vastaavasti tuomio 3.2.1977, Benedetti,52/76, EU:C:1977:16, 26 kohta ja tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 74 kohta).

133

Kansallisen tuomioistuimen, joka on käyttänyt sille SEUT 267 artiklan toisessa kohdassa annettua mahdollisuutta, on siis tapauksen niin vaatiessa sivuutettava ylemmän kansallisen tuomioistuimen arvioinnit, jos se katsoo unionin tuomioistuimen tekemän tulkinnan perusteella, että ne eivät ole unionin oikeuden mukaisia, ja tapauksen niin vaatiessa jätettävä soveltamatta kansallista oikeussääntöä, jonka mukaan sen on noudatettava tämän ylemmän tuomioistuimen ratkaisuja (tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 75 kohta).

134

Kansallista tuomioistuinta, joka on käyttänyt mahdollisuuttaan tai noudattanut velvollisuuttaan esittää unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklaan perustuva ennakkoratkaisupyyntö, ei voida estää soveltamasta välittömästi unionin oikeutta unionin tuomioistuimen ratkaisun tai oikeuskäytännön mukaisesti, tai muuten tämän artiklan tehokasta vaikutusta heikennettäisiin. On lisättävä, että toimivalta tehdä jo kyseisen soveltamisen ajankohtana kaikki se, mikä on tarpeen sellaisen kansallisen lainsäädännön tai käytännön sivuuttamiseksi, joka mahdollisesti estää unionin oikeussääntöjen täyden tehokkuuden, on erottamaton osa unionin oikeutta soveltavien tuomioistuinten tehtävää, joka kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle, jonka tehtävänä on soveltaa toimivaltansa puitteissa unionin oikeussääntöjä (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 257 kohta).

135

Kansallinen lainsäädäntö tai käytäntö, jonka mukaan kyseisen jäsenvaltion perustuslakituomioistuimen ja ylimmän tuomioistuimen ratkaisut sitovat yleisiä tuomioistuimia, vaikka nämä katsovat unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisumenettelyssä antaman tuomion valossa, että näihin ratkaisuihin perustuva oikeuskäytäntö on unionin oikeuden vastainen, on omiaan estämään kansallisia tuomioistuimia varmistamasta unionin oikeuden vaatimusten täyttä vaikutusta; tätä estävää vaikutusta voi vahvistaa se, että kansallisessa oikeuden mukaan tämän oikeuskäytännön mahdollista noudattamatta jättämistä voidaan pitää kurinpitorikkomuksena (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 259 kohta).

136

Siltä osin kuin kyse on erityisesti kurinpidollisesta vastuusta, johon tuomarit voivat jäsenvaltion lainsäädännön mukaan joutua, mikäli ne jättävät noudattamatta tämän jäsenvaltion perustuslakituomioistuimen ja ylimmän tuomioistuimen ratkaisuja, sitä, että kansallinen tuomioistuin hoitaa sille perussopimuksissa annettuja tehtäviä ja noudattaa sille perussopimuksissa asetettuja velvollisuuksia panemalla unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen mukaisesti täytäntöön SEUT 325 artiklan 1 kohdan tai taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdan kaltaisen unionin oikeussäännön ja unionin tuomioistuimen siitä antaman tulkinnan, ei lähtökohtaisesti voida määritellä kyseiseen tuomioistuimeen kuuluvien tuomareiden syyksi luettavaksi kurinpitorikkomukseksi, tai muutoin väistämättä rikottaisiin tätä oikeussääntöä ja loukattaisiin tätä periaatetta (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Euro Box Promotion ym., C‑357/19, C‑379/19, C‑547/19, C‑811/19 ja C‑840/19, EU:C:2021:1034, 260 kohta ja tuomio 13.7.2023, YP ym. (Tuomarin koskemattomuuden poistaminen ja virantoimituksesta pidättäminen), C‑615/20 ja C‑671/20, EU:C:2023:562, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

137

Edellä esitetystä seuraa, että unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle tai käytännölle, jonka mukaan jäsenvaltion perustuslakituomioistuimen ja ylimmän tuomioistuimen ratkaisut sitovat tämän jäsenvaltion kansallisia yleisiä tuomioistuimia eivätkä ne tästä syystä ja ottamatta riskiä asianomaisten tuomareiden kurinpidollisen vastuun syntymisestä voi viran puolesta jättää soveltamatta näihin ratkaisuihin perustuvaa oikeuskäytäntöä, vaikka ne katsoisivat unionin tuomioistuimen tuomion perusteella, että kyseinen oikeuskäytäntö on ristiriidassa sellaisten unionin oikeussääntöjen kanssa, joilla on välitön oikeusvaikutus.

138

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: