–

Elliniki Ornithologiki Etaireia ja Syllogos Diktyo Oikologikon Organoseon Aigaiou, edustajanaan P. Fokas-Pagoulatos, dikigoros,

–

Perivallontikos Syllogos Rethymnou, Politistikos Syllogos Thronos Kleisidiou, KX ja muut osapuolet, edustajinaan D. Bousmpouras ja V. Kounelis, dikigoroi,

–

Ypourgos Esoterikon, Ypourgos Oikonomikon, Ypourgos Anaptyxis kai Ependyseon, Ypourgos Perivallontos kai Energeias, Ypourgos Agrotikis Anaptyxis kai Trofimon ja Kreikan hallitus, asiamiehinään E. Leftheriotou, M. Tassopoulou ja A. Vasilopoulou,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään J. Benešová, L. Langrová ja M. Smolek,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään E. M. M. Besselink, M. K. Bulterman ja C. S. Schillemans,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna, ja

–

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Hermes ja I. Zervas,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30.11.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY (EUVL 2010, L 20, s. 7; jäljempänä lintudirektiivi) 4 artiklan 1 ja 2 kohdan, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7; jäljempänä luontodirektiivi) 6 artiklan 2–4 kohdan ja tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU (EUVL 2012, L 26, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 16.4.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/52/EU (EUVL 2014, L 124, s. 1) (jäljempänä direktiivi 2011/92), tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Elliniki Ornithologiki Etaireia (Kreikan lintutieteellinen yhdistys), Syllogos Diktyo Oikologikon Organoseon Aigaiou (Egeanmeren ympäristöjärjestöjen verkostoyhdistys), Perivallontikos Syllogos Rethymnou (Rethymnonin ympäristöjärjestö), Politistikos Syllogos Thronos Kleisidiou (Thronos Kleisidin kulttuuriyhdistys), KX ja muut osapuolet ja toisaalta Ypourgos Esoterikon (Kreikan sisäministeri), Ypourgos Oikonomikon (Kreikan valtiovarainministeri), Ypourgos Anaptyxis kai Ependyseon (Kreikan kehitys- ja investointiministeri), Ypourgos Perivallontos kai Energeias (Kreikan ympäristö- ja energiaministeri) ja Ypourgos Agrotikis Anaptyxis kai Trofimon (Kreikan maaseudun kehittämis- ja elintarvikeministeri) ja joka koskee vuonna 2012 annetun ministeriöiden asetuksen, jolla on tarkoitus muuttaa ja täydentää lintudirektiivin täytäntöönpanotoimea Kreikan oikeudessa, laillisuutta.

3

Lintudirektiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan tämä direktiivi koskee kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, johon EUT-sopimusta sovelletaan. Sen tavoitteena on näiden lajien suojelu, hoitaminen ja sääntely, ja se antaa säännökset niiden hyödyntämisestä.

4

Kyseisen direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella.

Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota:

Arvioissa otetaan huomioon lintukantojen kehityssuunnat ja muutokset.

Jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi suojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava vastaavat toimenpiteet sellaisten säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien osalta, joita ei luetella liitteessä I, ottaen huomioon niiden suojelun tarve sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan, kun kyseessä ovat niiden muuttoreittien varrella sijaitsevat pesimä-, sulkasato- ja talvehtimisalueet ja levähdyspaikat. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota kosteikkojen ja erityisesti kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen suojeluun.

– –

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla suojelualueilla elinympäristöjen pilaantumisen tai huonontumisen sekä lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi, jos häiriöt vaikuttaisivat merkittävästi tämän artiklan tavoitteisiin. Jäsenvaltioiden on myös näiden suojelualueiden ulkopuolella pyrittävä estämään elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen.”

5

Luontodirektiivin 1 artiklan l kohdan mukaan ilmaisulla ”erityisten suojelutoimien alue” tarkoitetaan ”jäsenvaltioiden lainsäädännöllisellä, hallinnollisella ja/tai sopimusoikeudellisella toimenpiteellä osoittamaa yhteisön tärkeänä pitämää aluetta, jolla sovelletaan niiden luontotyyppien ja/tai niiden lajien kantojen, joille alue on osoitettu, suotuisan suojelun tason säilyttämistä tai ennalleen saattamista koskevia tarvittavia suojelutoimenpiteitä”.

6

Tämän direktiivin 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunnitelmia, jotka koskevat erityisesti näitä alueita tai jotka sisältyvät muihin kehityssuunnitelmiin, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.

3.   Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. – –

4.   Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava [Euroopan] komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.

– –”

7

Mainitun direktiivin 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdasta aiheutuvat velvoitteet korvaavat [luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2.4.1979 annetun neuvoston] direktiivin 79/409/ETY [(EYVL 1979, L 103, s. 1)] 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä lauseesta aiheutuvat velvoitteet, kun on kyse 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti suojeltavaksi luokitelluista alueista tai vastaavasti kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustetuista alueista tämän direktiivin voimaantulopäivästä alkaen tai jäsenvaltion direktiivin 79/409/ETY mukaisesti tekemän suojeluluokittelun tai tunnustamisen päivämäärästä alkaen, jos viimeksi mainittu päivämäärä on myöhempi.”

8

Ympäristönsuojelusta annetussa laissa 1650/1986 (Nomos 1650/1986 gia tin prostasia tou perivallontos) (FEK Α’ 160/16.10.1986), sellaisena kuin se on muutettuna lailla 3937/2011 (Nomos 3937/2011, FEK Α’ 60/31.03.2011) ja lailla 4685/2020 (Nomos 4685/2020, FEK Α’ 92/7.05.2020), säädetään erityisistä suojelualueista Kreikassa. Laissa 1650/1986, sellaisena kuin se on muutettuna, edellytetään lähinnä kyseisiä lajeja ja erityisiä suojelualueita koskevien hoitosuunnitelmien laatimista erityisen ympäristöarvioinnin perusteella.

9

Ympäristöluvasta hankkeille ja toiminnoille, sellaisten rakennelmien sääntelystä, joille ei ole myönnetty lupaa ympäristötasapainon luomisen yhteydessä, ja muista ympäristö-, energia- ja ilmastonmuutosministeriön säännöksistä annetussa laissa 4014/2011 (Nomos 4014/2011 gia tin perivallontiki adeiodotisi ergon kai drastitriotiton, rithmisi afthereton se sinartisi me dimiourgia Perivallontikou isozigiou ki alles diatakseis armodiotitas Ypourgeiou Perivallontos, Energeias kai Klimatikis Alllagis) (FEK A’ 209/21.9.2011) vahvistetaan edellytykset hankkeiden toteuttamiselle erityisillä suojelualueilla.

10

Kyseisen lain 11 §:ssä säädetään, että julkisia tai yksityisiä töitä koskevan hankkeen erityinen ympäristöarviointi käsittää yhtäältä kyseisten lajien rekisteröinnin ja toisaalta tämän hankkeen vaikutusten asianmukaisen arvioinnin, erityisesti vaikutusten luonnonvaraisiin lintuihin, jotka mainitaan luonnonvaraisten lintujen ja niiden elinympäristöjen suojelutoimenpiteiden ja ‑menettelyjen määrittelystä luonnonvaraisten lintujen suojelusta direktiivin 79/409/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/147/EY, täytäntöönpanemiseksi annetun ministeriöiden yhteisen asetuksen nro 37338/1807/2010 (Koini Ypourgiki apofasi nro 37338/1807/2010: ”Kathorismos metron kai diadikasion gia tin diatirisi tis agrias ornithopanidas kai ton oikotopon/endietimaton tis ton oikotopon/endietimaton tis ton oikotopon/endietimaton tis, se simmorfosi me tin Odigia 79/409”) (FEK Β’ 1495/6.9.2010) (jäljempänä ministeriöiden asetus 2010), jolla lintudirektiivi oli tarkoitus panna täytäntöön Kreikan oikeudessa, liitteessä I olevassa 14 §:ssä, sekä vaikutusten Kreikan alueella säännöllisesti esiintyviin muuttaviin lajeihin, joita ei mainita tässä liitteessä, arvioinnin.

11

Ministeriöiden asetuksen 2010 2 §:n mukaan nämä luonnonvaraiset linnut ja muuttavat lajit ovat ”indikaattorilajeja” eli lintulajeja, joita varten kyseiset alueet on luokiteltu erityisiksi suojelualueiksi sen jälkeen, kun tätä luokittelua varten on arvioitu tämän ministeriöiden asetuksen liitteessä A mainittuja erityisiä tieteellisiä ja lintutieteellisiä arviointiperusteita. Mainitut luonnonvaraiset linnut ja muuttavat lajit ovat yhdessä erityisten suojelualueiden osoittamista koskevien luokitteluperusteiden kanssa ratkaisevia indikaattoreita alueen osoittamiselle erityiseksi suojelualueeksi. Mainitun ministeriöiden asetuksen 4 §:ssä perustetaan erityisiä suojelualueita, joilla toteutetaan erityistoimenpiteitä kuten tiettyjen toimien rajoittamisia tai tiettyjen toimenpiteiden, jotka voivat vaikuttaa kielteisesti erityisiin suojelualueisiin, seurantaa tai kieltämistä.

12

Luonnonvaraisten lintujen ja niiden elinympäristöjen suojelutoimenpiteiden ja ‑menettelyjen määrittelystä direktiivin 79/409/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/147/EY, mukaisesti annetun ministeriöiden yhteisen asetuksen nro 37338/1807/2010 muuttamisesta ja täydentämisestä annetulla ministeriöiden yhteisellä asetuksella nro 8353/276/Ε103 (FEK Β’ ʹ415/23.2.2012; jäljempänä ministeriöiden asetus 2012) (Koini Ypourgiki apofasi nro 8353/276E103”Tropopoiisi kai simplirosi tis koinis ypourgikis apofasis nro 37338/1807/2010 ’Kathorismos metron kai diadikasion gia tin diatirisi tis agrias ornithopanidas kai ton oikotopon/endietimaton tis, se simmorfosi me tin Odigia 79/409/EOK’, ’peri diatiriseos ton agrion ptinon’ tou Europaikou Simvouliou tis 2as Apriliou 1979, opws kodikopoiithike me tin Odigia 2009/147/EK”) muutetaan ja täydennetään ministeriöiden asetusta 2010. Siinä säädetään horisontaalisista toimenpiteistä, joita sovelletaan kaikkiin erityisiin suojelualueisiin, jotka on osoitettu sellaisiksi ministeriöiden asetuksen 2010 nojalla. Sillä sisällytetään ministeriöiden asetuksen 2010 14 §:ään liite, jossa luetellaan erityiset suojelualueet tämän tuomion 10 kohdassa mainittujen ”indikaattorilajien” perusteella, ja siinä säädetään kyseisten luonnonvaraisten lintujen ja niiden elinympäristöjen erityisistä suojelutoimenpiteistä, joita voidaan täydentää hoitosuunnitelmilla.

13

Useat yhdistykset ja suuri määrä yksityishenkilöitä riitauttavat ministeriöiden yhteisen asetuksen 2012 mukaisen suojelujärjestelmän. Ne väittävät muun muassa, että tällä ministeriöiden asetuksella ei ole saatettu lintudirektiiviä asianmukaisesti osaksi Kreikan lainsäädäntöä.

14

Mainitusta ministeriöiden asetuksesta on näin ollen nostettu kaksi kumoamiskannetta Symvoulio tis Epikrateiasissa (ylin hallintotuomioistuin, Kreikka), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Yhdessä niistä vaaditaan, että kyseinen ministeriöiden asetus kumotaan kokonaisuudessaan. Toisessa vaaditaan kumoamaan sen 5a §:n 2 momentti, 5b §:n 3 ja 4 momentti, 5c §:n 1 momentti, 5d §:n 1 momentti ja 3b momentti ja 5i §:n 4 momentti.

15

Pääasian kantajat vetoavat kanteidensa tueksi yhtäältä siihen, että ministeriöiden asetuksessa 2012 säädetyt suojelutoimenpiteet koskevat ainoastaan ”indikaattorilajeja”, jotka mainitaan tämän tuomion 10 kohdassa, kun ne täyttävät ministeriöiden asetuksen 2010 14 §:n liitteessä A vahvistetut määrälliset kriteerit. Tämä säännös on kantajien mukaan ristiriidassa lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa, joiden mukaan tässä direktiivissä säädetyn suojelun myöntäminen riippuu siitä, mainitaanko lajit mainitun direktiivin liitteessä I, eikä siitä, mainitaanko lajit kansallisella tasolla laaditussa luettelossa.

16

Toisaalta pääasian kantajat huomauttavat, että ministeriöiden asetuksessa 2012 säädetään horisontaalisista suojelutoimenpiteistä kaikille erityisille suojelualueille ilman, että kaikkia lintudirektiivin liitteessä I tarkoitettuja lintulajeja sekä kullakin erityisellä suojelualueella säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja (jäljempänä suojeltavat lajit) suojellaan.

17

Pääasian vastaajat väittävät, että ministeriöiden asetuksessa annetaan ”suuntaviivat toiminnan harjoittamiselle erityisillä suojelualueilla” ja että kyseiset toimenpiteet ovat ”suojelutoimia”, jotka on toteutettu odotettaessa kattavien suojelupuitteiden luomista kullekin erityiselle suojelualueelle.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää, että mainitun ministeriöiden asetuksen antamisajankohtana asianmukaisia suojelutavoitteita ei ollut vielä vahvistettu ja että asianmukaisia suojelutoimenpiteitä ei ollut toteutettu kunkin erityisen suojelualueen osalta erikseen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin ollen, onko Kreikan lainsäätäjä pannut lintudirektiivin asianmukaisesti täytäntöön, erityisesti siksi, että se on pitänyt voimassa horisontaaliset ”suojelutoimet”, jotka koskevat kuitenkin vain tämän tuomion 10 kohdassa mainittujen ”indikaattorilajien” suojelua.

19

Tässä tilanteessa Symvoulio tis Epikrateias päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko lintudirektiivin 4 artiklaa, luettuna yhdessä luontodirektiivin 6 artiklan 2–4 kohdan kanssa, tulkittava siten, että siinä säädetyt erityisten suojelualueiden luonnonvaraisten lintulajien ja niiden elinympäristöjen suojelu-, säilyttämis- ja ennallistamistoimenpiteet koskevat ainoastaan lajeja, joiden perusteella kyseinen alue voidaan luokitella, vai myös luontodirektiivin 4 artiklan nojalla suojeltavia näillä erityisillä suojelualueilla esiintyviä muita lintulajeja.

21

Aluksi on todettava, että lintudirektiivin 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan lintudirektiivi ”koskee kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, johon [EUT-sopimusta] sovelletaan”.

22

Tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava elinympäristöä koskevia erityisiä suojelutoimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa erityisesti kyseisen direktiivin liitteessä I mainittujen lintulajien eloonjääminen ja lisääntyminen. Tässä säännöksessä velvoitetaan myös osoittamaan erityisiksi suojelualueiksi tässä liitteessä I mainittujen lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet.

23

Lintudirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi suojelualueiksi myös säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien, joita ei luetella mainitussa liitteessä I, pesimä-, sulkasato- ja talvehtimisalueet ja muuttoreittien varrella sijaitsevat levähdyspaikat (ks. analogisesti tuomio 6.3.2003, komissio v. Suomi, C‑240/00, EU:C:2003:126, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

Näin ollen lintudirektiivin 4 artiklassa säädetään sekä liitteessä I mainittuihin lajeihin että säännöllisesti esiintyviin muuttaviin lajeihin, joita ei luetella tässä liitteessä, erityisesti kohdennetusta tiukemmasta suojelujärjestelmästä, jota voidaan perustella sillä, että on kyse kaikkein uhanalaisimmista lajeista ja lajeista, jotka ovat Euroopan unionin yhteistä perintöä. Jäsenvaltioilla on siis velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kyseisten lajien suojelemiseksi (ks. analogisesti tuomio 13.12.2007, komissio v. Irlanti, C‑418/04, EU:C:2007:780, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Tässä järjestelmässä säädetään kahdenlaisista täydentävistä velvoitteista.

26

Yhtäältä jäsenvaltioilla on velvoite osoittaa erityisiksi suojelualueiksi suojeltujen lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet, eikä tältä velvoitteelta voida välttyä toteuttamalla muita erityisiä suojelutoimia. Näin ollen silloin, kun jäsenvaltion alueella esiintyy tällaisia lajeja, jäsenvaltion on osoitettava näille lajeille muun muassa erityisiä suojelualueita (ks. analogisesti tuomio 19.5.1998, komissio v. Alankomaat, C‑3/96, EU:C:1998:238, 55 ja 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Unionin tuomioistuin on tältä osin täsmentänyt, että jos jäsenvaltiot voisivat välttää tämän velvoitteen katsomalla muiden erityisten suojelutoimien riittävän varmistamaan suojeltujen lajien eloonjäännin ja lisääntymisen, lintudirektiivin 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun yhtenäisen erityisten suojelualueiden kokonaisuuden luomisen tavoite vaarantuisi (ks. analogisesti tuomio 19.5.1998, komissio v. Alankomaat, C‑3/96, EU:C:1998:238, 58 kohta).

28

Erityisesti kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot antamaan erityisille suojelualueille sellainen oikeudellinen asema suojelun kannalta, jonka avulla turvataan erityisesti direktiivin liitteessä I mainittujen lintulajien eloonjääminen ja lisääntyminen sekä niiden säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien pesintä, sulkasato ja talvehtiminen, joita ei luetella kyseisessä liitteessä (tuomio 14.10.2010, komissio v. Itävalta, C‑535/07, EU:C:2010:602, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Tästä seuraa, että erityiset suojelualueet osoitetaan tietyille lintudirektiivin liitteessä I mainituille lintulajeille sekä sellaisille säännöllisesti esiintyville muuttaville lajeille, joita ei luetella kyseisessä liitteessä. Kullakin näistä suojelualueista on siten joitakin suojeltavista lajeista.

30

Toisaalta jäsenvaltioiden on toteutettava elinympäristöä koskevia erityisiä suojelutoimenpiteitä.

31

Nämä toimenpiteet eivät saa rajoittua ihmisen aiheuttamien haitallisten vaikutusten ja häiriöiden torjumiseen, vaan tilanteen mukaan niihin on sisällyttävä myös positiivisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on kyseisen alueen tilan säilyttäminen tai parantaminen (tuomio 17.4.2018, komissio v. Puola (Białowieżan metsä)C‑441/17, EU:C:2018:255, 209 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen, jonka ovat korvanneet luontodirektiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdasta aiheutuvat velvoitteet, mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet näillä erityisillä suojelualueilla elinympäristöjen pilaantumisen tai huonontumisen sekä lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi, jos ne vaikuttaisivat merkittävästi 4 artiklan tavoitteisiin.

33

On todettava, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 37 kohdassa, että suojeluvaatimusten osalta lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa ei tehdä eroa sen mukaan, onko kyseinen erityinen suojelualue osoitettu kyseisen säännöksen nojalla suojeltaville lintulajeille vai ”esiintyykö” tällaisia lajeja siellä muina suojeltavina lajeina ilman, että tätä aluetta olisi luokiteltu erityiseksi suojelualueeksi näille lintulajeille.

34

Lisäksi on todettava, että tämän 4 artiklan tavoitteena on vahvistaa tarvittavat suojelutoimenpiteet osoitetuilla erityisillä suojelualueilla esiintyvien suojeltavien lajien suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi (ks. vastaavasti tuomio 17.4.2018, komissio v. Puola (Białowieżan metsä) (C‑441/17, EU:C:2018:255), 210 kohta).

35

Kuten tämän tuomion 32 kohdassa todetaan, luontodirektiivin 7 artiklan nojalla kyseisen direktiivin 6 artiklan 2–4 kohdasta aiheutuvat velvoitteet korvaavat kuitenkin lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä virkkeestä aiheutuvat velvoitteet, kun on kyse lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti luokitelluista alueista tai vastaavasti lintudirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustetuista alueista.

36

Luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden yleisestä velvollisuudesta toteuttaa erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä elinympäristöjen heikentymisen ja niitä lajeja koskevien merkittävien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.

37

Nyt käsiteltävässä asiassa pääasian kantajat väittävät, ettei pääasiassa kyseessä olevien kansallisten säännösten tai näissä säännöksissä säädettyjen perusteiden soveltamisen perusteella lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädettyjä erityisiä suojelutoimia, jotka koskevat kyseisen direktiivin liitteessä I mainittuja lajeja, tai saman direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädettyjä vastaavia toimia, jotka koskevat säännöllisesti esiintyviä muuttavia lajeja, tai myöskään luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdassa säädettyjä toimia sovelleta kaikkiin lintulajeihin, jotka sisältyvät ehdotettujen Natura 2000 ‑alueiden ilmoituslomakkeesta 18.12.1996 tehdyssä komission päätöksessä 97/266/EY (EYVL 1997, L 107) vahvistettuihin vakiotietolomakkeisiin ja joiden esiintyminen on arvioitu suuremmaksi kuin merkityksettömäksi.

38

Luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohtaa on luettava asiayhteydessään ottaen huomioon lintudirektiivin 4 artikla sekä tätä säännöstä edeltävät ja sitä seuraavat säännökset.

39

Tältä osin on todettava, että luontodirektiivin 6 artiklassa jaetaan toimenpiteet kolmeen ryhmään eli suojelutoimenpiteisiin, ehkäiseviin toimenpiteisiin ja korvaaviin toimenpiteisiin, joista säädetään kyseisen artiklan 1, 2 ja 4 kohdassa (tuomio 29.6.2023, komissio v. Irlanti (Erityisten suojelutoimien alueiden suojelu, C‑444/21, EU:C:2023:524, 147 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Yhtäältä on todettava, että luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa, jota ei sovelleta erityisiin suojelualueisiin mutta joka on, kuten komissio korostaa, lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa vastaava säännös suojelutoimien toteuttamisen osalta, asetetaan näin ollen jäsenvaltioille velvollisuus toteuttaa suojelutoimia, jotka vastaavat luontodirektiivin liitteessä I mainittujen luontotyyppien ja sen liitteessä II mainittujen lajien, joita esiintyy alueilla, ekologisia vaatimuksia. Merkityksellinen kriteeri on siis lajien esiintyminen asianomaisella alueella.

41

Oikeuskäytännön mukaan luontodirektiivin 6 artiklan säännöksiä on tulkittava yhtenäisenä kokonaisuutena direktiivin suojelutavoitteet huomioiden. Kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdalla pyritään nimittäin takaamaan luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen sama suojelutaso, kun taas sen 4 kohta on pelkkä poikkeussäännös tämän 3 kohdan toiseen virkkeeseen (tuomio 12.4.2018, People Over Wind ja Sweetman, C‑323/17, EU:C:2018:244, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Kuten komissio tältä osin korostaa, luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa, joita sovelletaan myös erityisiin suojelualueisiin kyseisen direktiivin 7 artiklan mukaisesti ja joiden nojalla jäsenvaltioiden on suoritettava ennakkoarviointi ja pyydettävä etukäteen lupaa suunnitelmille tai hankkeille, jotka ovat omiaan vaikuttamaan kyseisiin alueisiin merkittävästi, täsmennetään, että alueen suojelutavoitteet ovat pakollinen vertailukohta vaadituille asianmukaisille arvioinneille.

43

Näin ollen luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdassa säädetty suojelun taso on määritettävä muun muassa kyseisen alueen suojelutavoitteiden perusteella.

44

Lisäksi on todettava, että erityisiä suojelualueita koskevat lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdassa säädetyt suojelualueiden hoitoon liittyvät velvoitteet, joilla pyritään – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 54 kohdassa – varmistamaan suojelu, joka vastaa luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdassa ja 6 artiklan 1 kohdassa säädettyä suojelua.

45

Unionin tuomioistuin totesi 21.9.2023 antamassaan tuomiossa komissio v. Saksa (Erityisten suojelutoimien alueiden suojelu) (C‑116/22, EU:C:2023:687, 105 kohta), joka koski luontodirektiiviä mutta jonka tulkintaa voidaan soveltaa lintudirektiiviin, että velvollisuus vahvistaa suojelutavoitteet koskee luontodirektiivin nojalla osoitettuja alueita, vaikka kyseisessä direktiivissä ei nimenomaisesti mainita tätä velvollisuutta.

46

Tästä seuraa, että lintudirektiivin 4 artiklassa, luettuna yhdessä luontodirektiivin 6 artiklan kanssa, säädetyt erityisten suojelualueiden hoitoa koskevat velvoitteet edellyttävät, että jäsenvaltioiden on vahvistettava suojelutavoitteet näille alueille. Tämän tuomion 28 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti erityisen suojelualueen oikeudellisen aseman on sisällettävä tällaiset suojelutavoitteet.

47

Kuten julkisasiamies on pääosin todennut ratkaisuehdotuksensa 44 kohdassa, alueen suojelutavoitteita määriteltäessä on otettava huomioon suojeltavat lajit eli sekä lintudirektiivin liitteessä I mainitut lajit että säännöllisesti esiintyvät muuttavat lajit, joita ei mainita kyseisessä liitteessä, koska näitä lajeja suojellaan tämän direktiivin 4 artiklassa säädetyllä erityisellä ja tehostetulla järjestelmällä.

48

Lisäksi velvollisuus vahvistaa suojelutavoitteet valituille alueille koskee kyseisiä lajeja sen mukaan, kuinka merkittävää niiden esiintyminen on kyseisillä alueilla, eikä se rajoitu pelkästään lajeihin, joihin alueiden valinta perustuu.

49

Näin ollen on todettava, että alueen suojelutavoitteet on määriteltävä ottaen huomioon ”indikaattorilajit” ja muut lintudirektiivin 4 artiklan nojalla suojeltavat lintulajit, joita esiintyy merkittävässä määrin kyseisellä erityisellä suojelualueella ilman, että tätä aluetta olisi osoitettu erityiseksi suojelualueeksi viimeksi mainittuja varten.

50

Luontodirektiivin 6 artiklan, luettuna yhdessä lintudirektiivin 4 artiklan kanssa, päinvastainen tulkinta, jonka mukaan huomioon on otettava ainoastaan ”indikaattorilajit”, ei ole näiden direktiivien tarkoituksen mukainen. Tällaisen tulkinnan mukaan kyseessä olevalla jäsenvaltiolla ei nimittäin olisi velvollisuutta erityisen suojelualueen osalta vahvistaa suojelutavoitteita, joihin sisältyy kyseisessä 4 artiklassa suojeltavan lajin kannan ja elinympäristön kannalta oma tavoite, joka on muu kuin se tavoite, jonka perusteella alue on luokiteltu erityiseksi suojelualueeksi, eikä hyväksyä ja toteuttaa suojelutoimenpiteitä, jotka vastaavat erityisesti kyseisen lajin ekologisia tarpeita, kuten lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa kuitenkin säädetään. Kyseinen jäsenvaltio ei olisi myöskään velvollinen toteuttamaan luontodirektiivin 6 artiklan 2–4 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä luontotyyppien heikentymisen tai mainittuun lajiin vaikuttavien merkittävien häiriöiden estämiseksi eikä arvioimaan asianmukaisesti hankkeiden vaikutuksia kyseisen lajin kantaan ja elinympäristöön.

51

Näin ollen on todettava, että tällainen päinvastainen tulkinta ei mahdollistaisi sitä, että suojeltavia lajeja koskisi lintudirektiivin 4 artiklassa kaikkien näiden lajien osalta edellytetty erityisesti kohdennettu ja vahvistettu suojelujärjestelmä. Kuten tämän tuomion 24 kohdasta ilmenee, kyseinen järjestelmä on ehdottomasti hyväksyttävä ja pantava täytäntöön siltä osin kuin se koskee ”uhanalaisimpia lajeja ja lajeja, jotka ovat unionin yhteistä perintöä”.

52

On lisättävä, että vaikka jäsenvaltioiden on näin ollen otettava huomioon kaikki lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut erityisellä suojelualueella esiintyvät lintulajit sekä niiden elinympäristö siltä osin kuin tässä säännöksessä velvoitetaan toteuttamaan toimenpiteitä lajien kyseisen erityisen suojelualueen tilanteesta riippuvien suojeluvaatimusten nojalla, jäsenvaltioiden asiana on määritellä näiden lajien suojelua koskevat prioriteetit.

53

Tältä osin kansallisten viranomaisten on mainitun säännöksen nojalla osoitettava suojeltavien lintulajien esiintyminen erityisellä suojelualueella, kyseisten kantojen osuus lintudirektiivin tavoitteiden saavuttamisessa sekä näille kannoille aiheutuvat vaarat ja uhat.

54

Kuten julkisasiamies on pääosin todennut ratkaisuehdotuksensa 52 kohdassa, tässä yhteydessä lajeilla ja luontotyypeillä, joita varten alue on osoitettu erityiseksi suojelualueeksi, on luonnollisesti ensisijainen asema niiden erityisten suojelutoimenpiteiden osalta, jotka on toteutettava ja pantava täytäntöön kyseisellä alueella. Muiden lajien kuten harvinaisten tai herkkien lintulajien tai kyseisellä alueella luontaisesti eristyksissä elävien lintulajien esiintymistä ei kuitenkaan voida jättää huomiotta, ja tällaisten suojelutoimenpiteiden toteuttaminen niiden osalta voi osoittautua hyödylliseksi tai tarpeelliseksi merkityksellisten suojelutavoitteiden saavuttamiseksi.

55

Pääasian kantajat väittävät myös, että pääasiassa kyseessä olevien kansallisten säännösten nojalla erityisten suojelualueiden hoitosuunnitelmat sekä näissä suunnitelmissa lintulajien ja niiden elinympäristöjen suojelemiseksi säädetyt toimenpiteet ja toimet eivät koske kaikkia lajeja, jotka on lueteltu kyseessä olevan Natura 2000 ‑alueen ilmoituslomakkeissa. Tämä tilanne johtaa niiden mukaan suojeltavien lajien suojelun puuttumiseen, koska pääasiassa kyseessä olevat kansalliset säännökset rajoittavat luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädetyn sellaisen velvollisuuden laajuutta, jonka mukaan direktiivin 2011/92 nojalla erityiseen ympäristöarviointiin on sisällytettävä yhteenveto erityisistä lintutieteellisistä tiedoista. Koska muista lajeista kuin ”indikaattorilajeista” ei siis ole sisällytetty ympäristöarviointiin mitään täsmällistä tieteellistä tietoa, tätä arviointia ei ole suoritettu kyseisen säännöksen mukaisesti.

56

Tässä yhteydessä on muistutettava, että jäsenvaltioille luontodirektiivin 6 artiklan nojalla kuuluvat velvoitteet on pantava täytäntöön tehokkaasti sekä kattavin, selkein ja täsmällisin toimenpitein (tuomio 29.6.2023, komissio v. Irlanti (Erityisten suojelutoimien alueiden suojelu), C‑444/21, EU:C:2023:524, 138 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

On täsmennettävä, että suojelun kannalta erityisiin suojelualueisiin sovellettava oikeudellinen asema ei merkitse sitä, että suojelutavoitteet on eriteltävä kullekin lajille erikseen. Lisäksi ei voida katsoa, että suojelutavoitteiden olisi sisällyttävä samaan säädökseen, joka koskee tietyllä erityisellä suojelualueella suojeltavia lajeja ja elinympäristöjä (ks. vastaavasti tuomio 14.10.2010, komissio v. Itävalta,C‑535/07, EU:C:2010:602, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58

Lopuksi on täsmennettävä, että sekä erityisten suojelualueiden rajaamisen että niiden lajien yksilöinnin, jotka ovat olleet perusteena kyseisen erityisen suojelualueen luokittelulle, on oltava kiistattoman sitovaa. Jos näin ei olisi, lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohtaan sekä luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohtaan perustuva suojelutavoite olisi nimittäin vaarassa jäädä täysimääräisesti saavuttamatta (ks. vastaavasti tuomio 14.10.2010, komissio v. ItävaltaC‑535/07, EU:C:2010:602, 64 kohta).

59

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja luontodirektiivin 6 artiklan 2–4 kohtaa on tulkittava siten, että niissä velvoitetaan jäsenvaltiot määrittelemään kutakin erityistä suojelualuetta varten erikseen tarkasteltuna kaikkia suojeltavia lajeja ja niiden elinympäristöä koskevat suojelutavoitteet ja ‑toimenpiteet. Näin tehdessään jäsenvaltioiden on määriteltävä prioriteetit sen mukaan, miten tärkeitä nämä toimenpiteet ovat kaikkien näiden lajien suojelutavoitteiden saavuttamisen kannalta.

60

Ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus huomioon ottaen toista kysymystä ei ole syytä tutkia. Kuten ensimmäiseen kysymykseen annetusta vastauksesta ilmenee, lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan ja luontodirektiivin 6 artiklan 2–4 kohdan perusteella toteutettujen suojelu-, säilyttämis- ja ennallistamistoimien on lähtökohtaisesti perustuttava eri erityisten suojelualueiden erityisiin ekologisiin vaatimuksiin, ja niissä on määritettävä kunkin erityisen suojelualueen osalta erikseen ja kyseisen jäsenvaltion määrittelemän hierarkkisen etusijajärjestyksen mukaisesti suojelutavoitteet ja ‑toimenpiteet, jotka koskevat kaikkia lintudirektiivin liitteessä I mainittuja lintulajeja ja säännöllisesti esiintyviä muuttavia lajeja, joita ei mainita tässä liitteessä, sekä niiden elinympäristöä.

61

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevat kansalliset toimenpiteet yksilöidään vain siltä osin kuin niiden on tarkoitus hyödyttää lintulajeja, jotka oikeuttavat kyseisen erityisen suojelualueen osoittamisen.

62

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään lähinnä, onko lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja luontodirektiivin 6 artiklan 2–4 kohtaa tulkittava siten, että direktiivin 2011/92 mukainen velvollisuus tehdä hankkeiden ympäristöarviointeja vaikuttaa näistä säännöksistä johtuvien velvoitteiden laajuuteen.

63

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tässä yhteydessä, että tällaisessa arvioinnissa analysoidaan kyseisen hankkeen vaikutuksia kaikkiin lintudirektiivin liitteessä I lueteltuihin lintulajeihin ja kullakin erityisellä suojelualueella säännöllisesti esiintyviin muuttaviin lajeihin.

64

Tästä on riittävää todeta, että tällainen arviointi voi olla täydentävä, mutta sillä ei missään tapauksessa ole vaikutusta lintudirektiivistä, luettuna yhdessä luontodirektiivin kanssa, johtuvien erityisten suojelualueiden suojeluvelvoitteiden tulkintaan.

65

Kaiken edellä esitetyn perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja luontodirektiivin 6 artiklan 2–4 kohtaa on tulkittava siten, että direktiivin 2011/92 mukainen velvollisuus tehdä hankkeiden ympäristöarviointeja ei vaikuta näistä säännöksistä johtuvien velvoitteiden laajuuteen.

66

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: