–

M.-A. A., edustajanaan R.-I. Ionescu, avocată,

–

Municipiul Cluj-Napoca, asiamiehinään E. Boc, R. Lăpuşan, A. Roman, A. Roşca ja A. Rus,

–

Asociaţia Accept, edustajinaan A.-M. Baltac, consilier juridic, ja R.-I. Ionescu, avocată,

–

Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane ja O.-C. Ichim,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller ja R. Kanitz,

–

Kreikan hallitus, asiamiehenään T. Papadopoulou,

–

Unkarin hallitus, asiamiehinään Zs. Biró-Tóth ja M. Z. Fehér,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja C. S. Schillemans,

–

Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna, E. Borawska Kędzierska ja A. Siwek-Ślusarek,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Biolan, H. Krämer ja E. Montaguti,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEU 2 artiklan, SEUT 18, SEUT 20 ja SEUT 21 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 1, 7, 20, 21 ja 45 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain yhtäältä M.-A. A., joka on Romanian kansalainen, ja toisaalta Direcția de Evidență a Persoanelor Cluj, Serviciul stare civilă (Clujin väestörekisteriviraston henkilötietoyksikkö, Romania), Direcția pentru Evidența Persoanelor și Administrarea Bazelor de Date din Ministerul Afacerilor Interne (sisäasiainministeriön väestörekisteristä ja tietokantojen hallinnoinnista vastaava virasto, Romania) ja Municipiul Cluj-Napoca (Cluj-Napocan kunta, Romania) ja jossa on kyse Yhdistyneessä kuningaskunnassa laillisesti vahvistettua etunimen ja sukupuoli-identiteetin muutosta koskevien merkintöjen tunnustamisesta ja kirjaamisesta M.-A. A:n romanialaiseen syntymätodistukseen.

3

SEU 2 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo.”

4

SEUT 18 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään seuraavaa:

”Kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä perussopimusten soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimusten erityismääräysten soveltamista.”

5

SEUT 20 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Otetaan käyttöön unionin kansalaisuus. Unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Unionin kansalaisuus täydentää mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta.

2.   Unionin kansalaisella on perussopimuksissa määrätyt oikeudet ja velvollisuudet. Hänellä on muun muassa:

– –

Näitä oikeuksia käytetään perussopimuksissa ja niiden soveltamiseksi hyväksytyissä toimenpiteissä määritellyin edellytyksin ja rajoituksin.”

6

SEUT 21 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei perussopimuksissa määrätyistä tai niiden soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu.”

7

Perusoikeuskirjan 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Ihmisarvo”, määrätään seuraavaa:

”Ihmisarvo on loukkaamaton. Sitä on kunnioitettava ja suojeltava.”

8

Perusoikeuskirjan 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen”, määrätään seuraavaa:

”Jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan.”

9

Perusoikeuskirjan 20 artiklassa, jonka otsikkona on ”Yhdenvertaisuus lain edessä”, määrätään seuraavaa:

”Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.”

10

Perusoikeuskirjan 21 artiklan, jonka otsikko on ”Syrjintäkielto”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan.”

11

Perusoikeuskirjan 45 artiklassa, jonka otsikko on ”Liikkumis- ja oleskeluvapaus”, määrätään seuraavaa:

”1.   Jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella.

2.   Liikkumis- ja oleskeluvapaus voidaan perussopimusten mukaisesti myöntää jäsenvaltion alueella laillisesti asuville kolmansien maiden kansalaisille.”

12

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskeva sopimus (EUVL 2020, L 29, s. 7), joka tehtiin 17.10.2019 ja joka tuli voimaan 1.2.2020 (jäljempänä erosopimus), hyväksyttiin unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön puolesta 30.1.2020 annetulla neuvoston päätöksellä (EU) 2020/135 (EUVL 2020, L 29, s. 1).

13

Kyseisen sopimuksen johdanto-osan neljännessä, kuudennessa ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”palauttavat mieleen, että jollei tämän sopimuksen mukaisista järjestelyistä muuta johdu, unionin ja Euratomin oikeuden soveltaminen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan lakkaa [SEU 50 artiklan] ja Euratom-sopimuksen 106 A artiklan nojalla kaikilta osiltaan tämän sopimuksen voimaantulopäivästä,

– –

toteavat, että on välttämätöntä suojata vastavuoroisuuden pohjalta unionin kansalaisia ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia ja heidän perheenjäseniään silloin kun he ovat ennen tässä sopimuksessa mainittua päivämäärää käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, sekä varmistaa, että heidän tämän sopimuksen mukaiset oikeutensa ovat täytäntöönpanokelpoisia ja perustuvat syrjimättömyyden periaatteeseen; – –

– –

katsovat, että häiritsevien katkosten välttämiseksi kaudella, jonka aikana tulevaa suhdetta koskevasta sopimuksesta (koskevista sopimuksista) neuvotellaan, on sekä unionin että Yhdistyneen kuningaskunnan edun mukaista määrätä siirtymä- tai täytäntöönpanokaudesta, jonka aikana unionin oikeutta, mukaan lukien kansainväliset sopimukset, sovellettaisiin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa yleisesti ottaen samoin oikeusvaikutuksin kuin jäsenvaltioissa; – –”

14

Kyseisen sopimuksen 126 artiklassa, jonka otsikko on ”Siirtymäkausi”, määrätään seuraavaa:

”Siirtymä- tai täytäntöönpanokausi alkaa tämän sopimuksen voimaantulopäivänä ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020.”

15

Saman sopimuksen 127 artiklassa, jonka otsikko on ”Siirtymäkauden soveltamisala”, määrätään seuraavaa:

”1.   Ellei tässä sopimuksessa toisin määrätä, unionin oikeutta sovelletaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa siirtymäkauden ajan.

– –

3.   Edellä olevan 1 kohdan nojalla sovellettavalla unionin oikeudella on siirtymäkauden aikana Yhdistyneen kuningaskunnan osalta ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa samat oikeusvaikutukset kuin unionissa ja sen jäsenvaltioissa, ja sitä tulkitaan ja sovelletaan samojen menetelmien ja yleisten periaatteiden mukaisesti kuin unionissa.

– –

6.   Ellei tässä sopimuksessa toisin määrätä, 1 kohdan nojalla sovellettavassa unionin oikeudessa, myös sellaisena kuin se on pantu täytäntöön ja sitä sovelletaan jäsenvaltioissa, olevia viittauksia jäsenvaltioihin on siirtymäkauden ajan pidettävä viittauksina myös Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

– –”

16

Erosopimuksen 185 artiklan mukaan tämä sopimus tuli voimaan 1.2.2020.

17

Väestörekisteriasiakirjoista 16.10.1996 annetun lain nro 119/1996 (Legea nr. 119/1996 cu privire la actele de stare civilă), sellaisena kuin se on uudelleen julkaistuna (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 339, 18.5.2012) ja sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan (jäljempänä laki nro 119/1996), 9 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Jos väestörekisterivirkailija tai väestörekisteriasioista vastaava virkamies kieltäytyy laatimasta tehtäviinsä kuuluvaa asiakirjaa tai tekemästä tehtäviinsä kuuluvaa merkintää, tähän tyytymätön henkilö voi saattaa asian toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi lain mukaisesti.”

18

Mainitun lain 41 §:n 1–3 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Ulkomaiden viranomaisten laatimat Romanian kansalaisia koskevat väestörekisteriasiakirjat ovat todistusvoimaisia Romaniassa vain, jos ne on kirjattu Romanian väestörekistereihin.

2.   Romanian kansalaisen on kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun väestörekisteriasiakirja tai väestörekisteriin kirjattava tosiseikka on rekisteröity ulkomaisissa viranomaisissa, tai siitä päivästä, jona Romanian kansalaisuus on saatu tai saatu takaisin, haettava virkatodistusten tai väestörekisteriotteiden kirjaamista paikallisessa väestörekisteriviranomaisessa tai toimivaltaisen alueellisen hallintoyksikön toimipaikassa tai Romanian diplomaatti- tai konsuliedustustoissa.

3.   Virkatodistukset tai väestörekisteriotteet tai monikieliset väestörekisteriotteet kirjataan ulkomailla diplomaatti- tai konsuliedustustojen päälliköiden suostumuksella ja Romaniassa tällaisen todistuksen tai otteen haltijalla tai sellaisen kirjaamista hakevalla Romaniassa olevan kotipaikan tai hänellä siellä olleen viimeisen kotipaikan alueellisen hallintoyksikön päällikön suostumuksella sen mukaan, mistä tapauksesta on kyse, ja departementin väestörekisteriviranomaisen päällikön tai Bukarestin alueen paikallisen väestörekisteriviranomaisen päällikön annettua siihen puoltavan lausunnon, ja mainittujen todistusten tai otteiden epääminen on perusteltava.”

19

Kyseisen lain 43 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Syntymätodistuksissa ja tarvittaessa avioliittotodistuksissa tai kuolintodistuksissa merkinnät henkilön henkilötietomuutoksista kirjataan seuraavissa tapauksissa:

– –

f) nimenmuutos

– –

i) sukupuolenmuutos tuomioistuinratkaisun tultua lainvoimaiseksi

– –”

20

Saman lain 57 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Väestörekisteriasiakirjoja ja niihin kirjattuja merkintöjä voidaan perua, täydentää tai muuttaa ainoastaan lainvoimaisen tuomioistuinratkaisun perusteella.”

21

Luonnollisten henkilöiden nimien vahvistamisesta ja muuttamisesta hallintomenettelyssä 30.1.2003 annetun hallituksen asetuksen nro 41/2003 (Ordonanța Guvernului nr. 41/2003 privind dobândirea și schimbarea pe cale administrativă a numelor persoanelor fizice; Monitorul Oficial al României, osa I, nro 68, 2.2.2003) 4 §:n 2 momentissa säädettiin seuraavaa:

”Nimenmuutoshakemuksia pidetään perusteltuina seuraavissa tapauksissa:

– –

– –”

22

Väestörekisteriasioita koskevien säännösten yhtenäiseen soveltamiseen liittyvien menetelmien (Metodologie cu privire la aplicarea unitară a dispozițiilor în materie de stare civilă), jotka on hyväksytty 26.1.2011 annetulla hallituksen päätöksellä nro 64/2011 (Hotărârea Guvernului nr. 64/2011; Monitorul Oficial al României, osa I, nro 151, 2.3.2011), 131 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”[Henkilötunnus] myönnetään syntymätodistukseen kirjattujen sukupuolta ja syntymäaikaa koskevien tietojen perusteella.”

23

Väestörekisteristä sekä Romanian kansalaisten kotipaikasta, asuinpaikasta ja henkilöllisyystodistuksista 14.7.2005 annetun hallituksen kiireellisen asetuksen nro 97/2005 (Ordonanța de urgență a Guvernului nr. 97/2005 privind evidența, domiciliul, reședința și actele de identitate ale cetățenilor români), sellaisena kuin se on uudelleen julkaistuna (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 719, 12.10.2011), 19 §:n 1 momentin i kohdan mukaan väestörekisteristä vastaava viranomainen myöntää uuden henkilöllisyystodistuksen sukupuolenmuutoksen tapauksessa.

24

M.-A. A. on 24.8.1992 Cluj-Napocassa Clujin departementissa (județul Cluj, Romania) syntynyt henkilö, joka rekisteröitiin syntymähetkellä sukupuoleltaan naiseksi. Niinpä hänen romanialainen syntymätodistuksensa sisältää naispuolisen etunimen, siinä yksilöidään hänet sukupuoleltaan naiseksi ja annetaan hänelle henkilötunnus, joka myös osoittaa hänet sukupuoleltaan naiseksi.

25

Muutettuaan vanhempiensa kanssa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan vuonna 2008 M.-A. A. sai myös Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden kansalaistamisen kautta 21.4.2016.

26

M.-A. A. muutti 27.2.2017 Yhdistyneessä kuningaskunnassa etunimensä ja puhuttelumuotonsa naispuolisista miespuolisiksi Deed Poll ‑menettelyssä, jossa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset voivat muuttaa nimeään tai etunimeään pelkällä ilmoituksella. Tämän jälkeen hän vaihtoi eräitä Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten myöntämiä virallisia asiakirjoja, kuten ajokorttinsa ja passinsa, jotka myönnettiin hänen uudella nimellään.

27

M.-A. A. sai 29.6.2020 Yhdistyneessä kuningaskunnassa Gender Identity Certificate ‑nimisen todistuksen (todistus sukupuoli-identiteetistä), jossa vahvistetaan hänen miespuolinen sukupuoli-identiteettinsä.

28

Toukokuussa 2021 Deed Poll ‑menettelyn yhteydessä tehdyn ilmoituksen ja sukupuoli-identiteettitodistuksen perusteella M.-A. A. pyysi hakemuksellaan Clujin väestörekisteriviraston henkilötietoyksikköä kirjaamaan hänen syntymätodistukseensa merkinnät hänen etunimensä, sukupuolensa ja henkilötunnuksensa muutoksesta, jotta ne vastaisivat miessukupuolta, sekä antamaan hänelle uuden syntymätodistuksen, joka sisältäisi nämä uudet merkinnät.

29

Romanian viranomaiset hylkäsivät 21.6.2021 tekemällään päätöksellä M.-A. A:n hakemuksen muun muassa sillä perusteella, että lain nro 119/1996 43 §:n i kohdan, luettuna yhdessä hallituksen määräyksen nro 41/2003 4 §:n 2 momentin l kohdan kanssa, mukaan merkintä henkilön sukupuoli-identiteetin muutoksesta voidaan kirjata hänen syntymätodistukseensa vasta, kun se on vahvistettu lainvoimaiseksi tulleella tuomioistuinratkaisulla.

30

M.-A. A. nosti 14.9.2021 Judecătoria Sectorului 6 Bucureştissa (Bukarestin 6. kaupunginosan ensimmäisen asteen tuomioistuin, Romania), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, kanteen Clujin väestörekisteriviraston henkilötietoyksikköä, sisäasiainministeriön väestörekisteristä ja tietokantojen hallinnoinnista vastaavaa virastoa sekä Cluj-Napocan kuntaa vastaan näiden viranomaisten velvoittamiseksi kirjaamaan hänen syntymätodistukseensa merkinnät hänen etunimensä, sukupuolensa ja henkilötunnuksensa muutoksesta, jotta ne vastaisivat miessukupuolta, sekä antamaan hänelle uuden syntymätodistuksen, joka sisältää nämä uudet merkinnät.

31

M.-A. A. vaatii erityisesti, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin määrää soveltaen suoraan unionin oikeutta ja muun muassa jokaisen unionin kansalaisen oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella kyseiset viranomaiset saattamaan hänen syntymätodistuksensa hänen Yhdistyneessä kuningaskunnassa laillisesti vahvistettujen etunimen ja sukupuoli-identiteetin mukaiseksi, jotta hän voi käyttää kyseistä oikeutta esteettömästi siten, että hänellä on miespuolisen sukupuoli-identiteettinsä mukainen matkustusasiakirja. M.-A. A:n mukaan se, että hänet velvoitettaisiin aloittamaan Romaniassa uusi tuomioistuinmenettelyn kaltainen menettely saadakseen sukupuoli-identiteetin muutoksen vahvistetuksi, altistaisi hänet riskille saada Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten omaksuman ratkaisun vastainen ratkaisu. Hän väittää lisäksi, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 19.1.2021 antamassaan tuomiossa X ja Y v. Romania (CE:ECHR:2021:0119JUD000214516) katsonut, että kyseinen menettely ei ole selkeä eikä ennakoitava.

32

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että M.-A. A:n vaatimusten perusteltavuus ja näin ollen pääasian ratkaisu riippuvat unionin oikeuden määräysten – muiden muassa SEU 2 artiklan, SEUT 18, SEUT 20 ja SEUT 21 artiklan sekä perusoikeuskirjan 1, 7, 20, 21 ja 45 artiklan – tulkinnasta. Se pohtii tarkemmin sanottuna sitä, ovatko unionin kansalaisen asema ja oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa asianomainen velvoitetaan aloittamaan uusi sukupuoli-identiteetin muutosta koskeva menettely kansallisissa tuomioistuimissa, vaikka hän on jo saattanut menestyksekkäästi päätökseen menettelyn tätä varten toisessa jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän myös on.

33

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa asian kannalta merkitykselliseen unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, erityisesti 2.10.2003 annettuun tuomioon Garcia Avello (C‑148/02, EU:C:2003:539), 14.10.2008 annettuun tuomioon Grunkin ja Paul (C‑353/06, EU:C:2008:559), 8.6.2017 annettuun tuomioon Freitag (C‑541/15, EU:C:2017:432) ja 14.12.2021 annettuun tuomioon Stolichna obshtina, rayon Pancharevo (C‑490/20, EU:C:2021:1008), ja katsoo, että vastaus mainittuun kysymykseen ei ilmene tästä oikeuskäytännöstä riittävän selvästi.

34

Lisäksi siinä tapauksessa, että mainittuun kysymykseen vastataan myöntävästi, kyseinen tuomioistuin pohtii vielä sitä, miten Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen unionista vaikuttaa pääasian ratkaisuun. Se toteaa muun muassa, että nyt käsiteltävässä asiassa sukupuoli-identiteetin muutosta koskeva menettely aloitettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ennen kyseisen valtion eroamista unionista mutta se päättyi tämän eroamisen jälkeen siirtymäkauden aikana. On siis selvitettävä, onko Romania tällaisessa tilanteessa velvollinen tunnustamaan kyseisen Yhdistyneessä kuningaskunnassa käydyn sukupuoli-identiteetin muutosta koskevan menettelyn oikeusvaikutukset.

35

Niinpä Judecătoria Sectorului 6 Bucureşti on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

36

Romanian hallitus katsoo, että ennakkoratkaisupyyntö ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä sillä perusteella, että M.-A. A. saattoi Romanian toimivaltaisten viranomaisten käsiteltäväksi hakemuksensa Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosina 2017 ja 2020 etunimen ja sukupuolen laillisesti vahvistetun muutoksen kirjaamisesta romanialaiseen syntymätodistukseensa vasta toukokuussa 2021 eli sen jälkeen, kun siirtymäkausi oli erosopimuksen 126 artiklan mukaisesti päättynyt 31.12.2020.

37

Romanian hallitus siis katsoo, että kun asia saatettiin kyseisten viranomaisten käsiteltäväksi, Yhdistynyt kuningaskunta oli unioniin nähden kolmas valtio, joten unionin kansalaiset ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset eivät enää voineet vedota erosopimuksen mukaisiin oikeuksiinsa. Kyseinen hallitus viittaa 12.5.2011 annettuun tuomioon Runevič-Vardyn ja Wardyn (C‑391/09, EU:C:2011:291, 55 ja 56 kohta), jossa unionin tuomioistuin totesi, että unionin kansalaisuutta koskevia EUT-sopimuksen määräyksiä sovelletaan ennen jäsenvaltion unioniin liittymistä syntyneiden tilanteiden nykyisiin vaikutuksiin, ja väittää, että mutatis mutandis kyseisiä määräyksiä ei voida enää soveltaa valtion eroamisen jälkeen sellaisten tilanteiden nykyisiin vaikutuksiin, jotka ovat syntyneet silloin, kun valtio vielä oli unionin jäsen. Tässä tapauksessa on siis kyse täysin jäsenvaltion sisäisestä tilanteesta.

38

Tässä yhteydessä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kun esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on näin ollen periaatteessa velvollisuus antaa ennakkoratkaisu (tuomio 15.7.2021, The Department for Communities in Northern Ireland, C‑709/20, EU:C:2021:602, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että unionin oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 15.7.2021, The Department for Communities in Northern Ireland, C‑709/20, EU:C:2021:602, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelta erityisesti unionin kansalaisuutta koskevien EUT-sopimuksen määräysten, kuten SEUT 21 artiklan 1 kohdan, tulkintaa asiassa, jossa henkilö, joka on Romanian, jossa hän on syntynyt, kansalainen ja Yhdistyneen kuningaskunnan, jossa hän on asunut vuodesta 2008, kansalainen, pyytää Romanian toimivaltaisia viranomaisia päivittämään hänen syntymätodistuksensa, jotta se vastaisi hänen uutta etunimeään ja hänen uutta sukupuoli-identiteettiään, jotka vahvistettiin laillisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa ennen siirtymäkauden päättymistä 31.12.2020.

41

Tässä yhteydessä on korostettava ensinnäkin, että jäsenvaltion kansalainen, joka on unionin kansalaisen ominaisuudessaan käyttänyt vapauttaan liikkua ja oleskella muussa jäsenvaltiossa kuin alkuperäjäsenvaltiossaan, voi vedota tähän ominaisuuteen liittyviin oikeuksiin, erityisesti niihin, joista määrätään SEUT 21 artiklan 1 kohdassa, myös tarvittaessa alkuperäjäsenvaltioonsa nähden (tuomio 14.12.2021, Stolichna obshtina, rayon Pancharevo, C‑490/20, EU:C:2021:1008, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Nyt käsiteltävässä asiassa on niin, että M.-A. A:n väestörekisteritietomuutokset tehtiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa etunimimuutoksen osalta silloin, kun kyseinen valtio vielä oli unionin jäsenvaltio, ja sukupuoli-identiteettimuutoksen osalta siirtymäkauden aikana.

43

Toiseksi on huomattava, että vaikka erosopimuksen voimaantulopäivänä 1.2.2020 Yhdistynyt kuningaskunta erosi unionista ja siitä tuli näin kolmas valtio, kyseisen sopimuksen 126 artiklassa määrätään silti siirtymäkaudesta, joka alkoi mainitun sopimuksen voimaantulopäivänä eli 1.2.2020 ja päättyi 31.12.2020. Erosopimuksen 127 artiklan 6 kohdan mukaan Yhdistynyttä kuningaskuntaa on siirtymäkauden ajan pidettävä muiden muassa unionin kansalaisuutta ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevia sääntöjä sovellettaessa ”jäsenvaltiona” eikä kolmantena valtiona, ja kyseisen 127 artiklan 1 kohdassa täsmennetään lisäksi, että unionin oikeutta sovelletaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan siirtymäkauden ajan (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, The Department for Communities in Northern Ireland, C‑709/20, EU:C:2021:602, 47 ja 48 kohta ja tuomio 14.3.2024, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (Supreme Courtin tuomio), C‑516/22, EU:C:2024:231, 53 kohta).

44

Niinpä on todettava, kuten julkisasiamies on pääasiallisesti korostanut ratkaisuehdotuksensa 44–46 kohdassa, että siltä osin kuin M.-A. A. unionin kansalaisen ominaisuudessaan vaatii alkuperäjäsenvaltiossaan tunnustettaviksi etunimensä muutoksen ja sukupuoli-identiteettinsä muutoksen, jotka vahvistettiin hänen käyttäessään liikkumis- ja oleskeluvapauttaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa ensin mainitun muutoksen osalta ennen kyseisen jäsenvaltion eroamista unionista ja jälkimmäisen muutoksen osalta ennen siirtymäkauden päättymistä, hän voi vedota kyseistä alkuperäjäsenvaltiota vastaan oikeuksiin, jotka liittyvät mainittuun asemaan, erityisesti SEUT 20 ja SEUT 21 artiklassa määrättyihin oikeuksiin, ja asia on näin myös siirtymäkauden päätyttyä.

45

Pääasiassa kyseessä olevaa tilannetta ei siis voida rinnastaa puhtaasti jäsenvaltion sisäiseen tilanteeseen pelkästään sillä perusteella, että M.-A. A. haki Romanian toimivaltaisilta viranomaisilta etunimensä ja sukupuoli-identiteettinsä muutosta koskevien merkintöjen kirjaamista syntymätodistukseensa erosopimuksessa siirtymäkauden päättymispäiväksi vahvistetun päivän eli 31.12.2020 jälkeen.

46

Niinpä nyt kyseessä oleva ennakkoratkaisupyyntö täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

47

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, jotka on syytä tutkia yhdessä, pääasiallisesti, onko SEUT 20 artiklaa ja SEUT 21 artiklan 1 kohtaa, luettuina perusoikeuskirjan 7 ja 45 artiklan valossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jossa ei säädetä mahdollisuudesta tunnustaa ja kirjata kyseisen jäsenvaltion kansalaisen syntymätodistukseen etunimen ja sukupuoli-identiteetin muutosta, joka on laillisesti vahvistettu toisessa jäsenvaltiossa kyseisen kansalaisen käyttäessä siellä liikkumis- ja oleskeluvapauttaan, minkä seurauksena hän joutuu aloittamaan ensin mainitussa jäsenvaltiossa uuden, tuomioistuinmenettelyn kaltaisen, sukupuoli-identiteetin muutosta koskevan menettelyn, jossa ei oteta huomioon kyseistä mainitussa toisessa jäsenvaltiossa jo laillisesti vahvistettua muutosta.

48

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee myös, onko tähän kysymykseen annettavan vastauksen kannalta mitään vaikutusta sillä, että valtio eli tässä tapauksessa Yhdistynyt kuningaskunta, jossa etunimen ja sukupuoli-identiteetin muutos on laillisesti vahvistettu, ei enää ole unionin jäsenvaltio.

49

Viimeksi mainitusta seikasta on korostettava heti alkuun, että tämän tuomion 41–45 kohdassa esitetyistä nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamista koskevista näkökohdista ilmenee, ettei se, ettei Yhdistynyt kuningaskunta enää ole unionin jäsenvaltio, vaikuta ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettavaan vastaukseen siltä osin kuin M.-A. A:n tilanne kuuluu SEUT 20 artiklan ja SEUT 21 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

50

Niinpä on aiheellista palauttaa mieleen, että M.-A. A:lla on Romanian kansalaisena SEUT 20 artiklan 1 kohdan nojalla unionin kansalaisen asema.

51

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin kansalaisen aseman tarkoituksena on olla jäsenvaltioiden kansalaisten perustavanlaatuinen asema (tuomio 5.6.2018, Coman ym., C‑673/16, EU:C:2018:385, 30 kohta ja tuomio 14.12.2021, Stolichna obshtina, rayon Pancharevo, C‑490/20, EU:C:2021:1008, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Tähän asemaan liitetään SEUT 20 artiklan 2 kohdassa sekä SEUT 21 ja SEUT 22 artiklassa oikeuksia. Unionin kansalaisuus antaa SEUT 20 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja SEUT 21 artiklan 1 kohdan mukaan jokaiselle unionin kansalaiselle muun muassa henkilökohtaisen perusoikeuden liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, jollei EUT-sopimuksessa vahvistetuista rajoituksista ja ehdoista ja niiden soveltamiseksi toteutetuista toimenpiteistä muuta johdu (tuomio 9.6.2022, Préfet du Gers ja Institut national de la statistique et des études économiques, C‑673/20, EU:C:2022:449, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Unionin oikeuden nykytilassa henkilöiden oikeudellinen asema, johon kuuluvat säännöt henkilön etunimen ja sukupuoli-identiteetin muutoksesta, on jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluva asia, eikä unionin oikeus vaikuta tähän toimivaltaan. Tätä toimivaltaa käyttäessään kunkin jäsenvaltion on kuitenkin noudatettava unionin oikeutta ja erityisesti EUT-sopimuksen määräyksiä, jotka koskevat jokaiselle unionin kansalaiselle tunnustettua vapautta liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, tunnustamalla tätä varten henkilöiden oikeudellisen aseman, joka on toisessa jäsenvaltiossa vahvistettu tämän toisen jäsenvaltion oikeuden mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 26.6.2018, MB (Sukupuolenvaihdos ja vanhuuseläke), C‑451/16, EU:C:2018:492, 29 kohta ja tuomio 14.12.2021, Stolichna obshtina, rayon Pancharevo, C‑490/20, EU:C:2021:1008, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

Tässä yhteydessä on huomattava, että siitä, että jäsenvaltion viranomaiset kieltäytyvät tunnustamasta tämän valtion kansalaisen, joka on käyttänyt oikeuttaan liikkumisvapauteen ja jolla on toisenkin jäsenvaltion kansalaisuus, nimeä sellaisena kuin se on määräytynyt viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa, unionin tuomioistuin on katsonut, että tällainen kieltäytyminen voi rajoittaa SEUT 21 artiklassa vahvistetun vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskevan oikeuden käyttöä. Sekaannusta ja haittaa nimittäin voi syntyä siitä, että samasta henkilöstä käytetään kahta eri nimeä, koska monet jokapäiväisen elämän toimet sekä julkisella että yksityisellä tasolla edellyttävät henkilöllisyyden todistamista (ks. vastaavasti tuomio 8.6.2017, Freitag, C‑541/15, EU:C:2017:432, 36 ja 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Kyseinen rajoitus voi seurata myös siitä, että mainitut viranomaiset kieltäytyvät tunnustamasta sukupuoli-identiteetin muutosta, joka on toteutettu jäsenvaltiossa, jossa unionin kansalainen on käyttänyt liikkumis- ja oleskeluvapauttaan, tätä varten säädettyjen menettelyjen mukaisesti, riippumatta siitä, liittyykö kyseinen muutos etunimen muutokseen – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – vai ei. Nimen tavoin nimittäin sukupuoli määrittää henkilön identiteetin ja henkilöoikeudellisen aseman. Näin ollen se, että kieltäydytään muuttamasta ja tunnustamasta sukupuoli-identiteettiä, jonka jäsenvaltion kansalainen on saanut laillisesti vahvistetuksi toisessa jäsenvaltiossa, on omiaan aiheuttamaan tälle unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettua vakavaa haittaa hallinnollisesti, työelämässä ja yksityiselämässä (ks. vastaavasti tuomio 2.6.2016, Bogendorff von Wolffersdorff, C‑438/14, EU:C:2016:401, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Niinpä pääasian kantajan kaltaisella unionin kansalaisella, joka on käyttänyt vapauttaan liikkua ja oleskella toisessa jäsenvaltiossa ja joka oleskellessaan tässä toisessa jäsenvaltiossa on muuttanut etunimensä ja sukupuoli-identiteettinsä kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa tätä varten säädettyjen menettelyjen mukaisesti, on konkreettinen vaara joutua kahden eri etunimen käyttämisen ja kahden eri sukupuoli-identiteetin vahvistamisen johdosta hälventämään henkilöllisyyttään sekä esittämiensä asiakirjojen aitoutta tai näihin asiakirjoihin sisältyvien tietojen todenperäisyyttä koskevia epäilyksiä, mikä on seikka, joka voi rajoittaa SEUT 21 artiklaan perustuvan oikeuden käyttämistä (ks. vastaavasti tuomio 2.6.2016, Bogendorff von Wolffersdorff, C‑438/14, EU:C:2016:401, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 8.6.2017, Freitag, C‑541/15, EU:C:2017:432, 38 kohta).

57

Näin ollen se, että jäsenvaltion toimivaltaiset väestörekisteriviranomaiset kieltäytyvät tunnustamasta ja kirjaamasta väestörekistereihin ja erityisesti kyseisen jäsenvaltion kansalaisen syntymätodistukseen tämän toisessa jäsenvaltiossa laillisesti vahvistettua etunimen ja sukupuoli-identiteetin muutosta tukeutuen sellaiseen kansalliseen säännöstöön, jossa ei säädetä tällaisen tunnustamisen ja tällaisen kirjaamisen mahdollisuudesta, minkä seurauksena asianomainen henkilö joutuu aloittamaan ensin mainitussa jäsenvaltiossa uuden, tuomioistuinmenettelyn kaltaisen, sukupuoli-identiteetin muutosta koskevan menettelyn, jossa ei oteta huomioon kyseistä mainitussa toisessa jäsenvaltiossa jo laillisesti vahvistettua muutosta, on omiaan rajoittamaan vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskevan oikeuden käyttöä.

58

Tällainen rajoitus on todettava myös perusoikeuskirjan 45 artiklan 1 kohdassa vahvistetun oikeuden osalta. Tämä oikeus nimittäin vastaa SEUT 20 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa taattua oikeutta, ja sitä käytetään SEUT 20 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 52 artiklan 2 kohdan mukaan perussopimuksissa ja niiden soveltamiseksi hyväksytyissä toimenpiteissä määritellyin edellytyksin ja rajoituksin. Mikä tahansa SEUT 21 artiklan 1 kohdassa määrättyjen oikeuksien perusteeton rajoitus olisi siis välttämättä ristiriidassa perusoikeuskirjan 45 artiklan 1 kohdan kanssa, koska perusoikeuskirjassa määrätty jokaisen unionin kansalaisen oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella ilmentää SEUT 21 artiklan 1 kohdassa myönnettyä oikeutta (tuomio 22.2.2024, Direcţia pentru Evidenţa Persoanelor şi Administrarea Bazelor de Date, C‑491/21, EU:C:2024:143, 49 ja 50 kohta).

59

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsotaan, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö, joka on omiaan rajoittamaan kyseisen SEUT 21 artiklassa vahvistetun oikeuden käyttämistä, voi olla oikeutettu ainoastaan, jos se perustuu objektiivisiin syihin ja jos se on oikeassa suhteessa kansallisessa oikeudessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään (tuomio 2.6.2016, Bogendorff von Wolffersdorff, C‑438/14, EU:C:2016:401, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60

Tässä yhteydessä on vielä muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallista säännöstöä, joka on esteenä sille, että transsukupuolinen henkilö voi sukupuoli-identiteettinsä tunnustamisen puuttuessa täyttää unionin oikeudessa suojatun oikeuden saamisen kannalta tarpeellisen edellytyksen, on pidettävä lähtökohtaisesti yhteensoveltumattomana unionin oikeuden kanssa (ks. vastaavasti tuomio 27.4.2006, Richards, C‑423/04, EU:C:2006:256, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61

Nyt käsiteltävässä asiassa on niin, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin sen paremmin kuin Romanian hallituskaan eivät ole esittäneet tietoja päämääristä, joita tavoitellaan pääasiassa kyseessä olevalla kansallisella säännöstöllä, jossa ei säädetä mahdollisuudesta tunnustaa ja kirjata syntymätodistukseen toisessa jäsenvaltiossa laillisesti vahvistettua etunimen ja sukupuoli-identiteetin muutosta ja jonka johdosta asianomainen henkilö näin ollen joutuu aloittamaan kansallisissa tuomioistuimissa uuden, sukupuoli-identiteetin muutosta koskevan menettelyn, jossa ei oteta huomioon kyseistä mainitussa toisessa jäsenvaltiossa jo laillisesti vahvistettua muutosta.

62

Lisäksi on huomattava, että vaikka kyseisellä kansallisella säännöstöllä tavoiteltaisiinkin hyväksyttävää päämäärää, sitä voidaan joka tapauksessa pitää oikeutettuna vain, jos se on perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien, joiden noudattamista unionin tuomioistuin valvoo (tuomio 14.12.2021, Stolichna obshtina, rayon Pancharevo, C‑490/20, EU:C:2021:1008, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja erityisesti perusoikeuskirjan 7 artiklassa tarkoitetun yksityiselämän kunnioittamista koskevan oikeuden mukainen.

63

Tässä yhteydessä on huomattava, että – kuten perusoikeuskirjan selityksistä (EUVL 2007, C 303, s. 17) ilmenee – perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan oikeuksilla, jotka taataan perusoikeuskirjan 7 artiklassa, on sama merkitys ja sama ulottuvuus kuin oikeuksilla, jotka taataan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 8 artiklassa (tuomio 14.12.2021, Stolichna obshtina, rayon Pancharevo, C‑490/20, EU:C:2021:1008, 60 kohta), ja tämä viimeksi mainittu määräys muodostaa vähimmäissuojan tason (ks. analogisesti tuomio 29.7.2024, Alchaster, C‑202/24, EU:C:2024:649, 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklalla suojataan henkilön sukupuoli-identiteettiä yhtenä hänen yksityiselämänsä muodostavana seikkana ja yhtenä siihen läheisimmin liittyvistä näkökohdista. Niinpä kyseinen määräys kattaa jokaiselle kuuluvan oikeuden määrittää yksityiskohtaisesti identiteettinsä ihmisenä, mikä sisältää transsukupuolisten henkilöiden oikeuden itsensä toteuttamiseen ja fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen sekä sukupuoli-identiteettinsä kunnioittamiseen ja tunnustamiseen (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 11.7.2002, Christine Goodwin v. Yhdistynyt kuningaskunta, CE:ECHR:2002:0711JUD002895795, 77, 78 ja 90 kohta; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 12.6.2003, Van Kück v. Saksa, CE:ECHR:2003:0612JUD003596897, 69–75 ja 82 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.1.2021, X ja Y v. Romania, CE:ECHR:2021:0119JUD000214516, 147 ja 165 kohta).

65

Kyseisessä 8 artiklassa asetetaan tätä varten valtioille paitsi pidättäytymisvelvoitteita, joiden tarkoituksena on suojata transsukupuolisia henkilöitä julkisen vallan mielivaltaiselta puuttumiselta heidän yksityisyyteensä, myös toimintavelvoitteita, mikä edellyttää myös sellaisten tehokkaiden ja saatavilla olevien menettelyjen käyttöönottoa, joilla varmistetaan, että heidän oikeuttaan sukupuoli-identiteettiin tosiasiallisesti kunnioitetaan. Lisäksi on niin, että kun tämän oikeuden erityinen tärkeys otetaan huomioon, valtioilla on tällä alalla vain rajallinen harkintavalta (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.1.2021, X ja Y v. Romania, CE:ECHR:2021:0119JUD000214516, 146–148 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 1.12.2022, A.D. ym. v. Georgia, CE:ECHR:2022:1201JUD005786417, 71 kohta).

66

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee näin ollen, että mainitun 8 artiklan mukaan valtioiden on säädettävä sellaisesta selkeästä ja ennakoitavasta sukupuoli-identiteetin oikeudellista tunnustamista koskevasta menettelystä, joka mahdollistaa sukupuolen ja siis nimen tai henkilötunnuksen muutoksen virallisiin asiakirjoihin nopealla, avoimella ja saatavilla olevalla tavalla (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.1.2021, X ja Y v. Romania, CE:ECHR:2021:0119JUD000214516, 168 kohta).

67

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin todennut 19.1.2021 antamassaan tuomiossa X ja Y v. Romania (CE:ECHR:2021:0119JUD000214516, 157 ja 168 kohta), että pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä säädetyn menettelyn on katsottava olevan yhteensoveltumaton Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan kanssa siltä osin kuin kyseinen menettely ei täytä niitä vaatimuksia, jotka kyseisessä määräyksessä asetetaan kansallisessa tuomioistuimessa ensimmäistä kertaa esitetyn, sukupuoli-identiteetin muutosta koskevan hakemuksen käsittelylle.

68

Mainittu menettely ei myöskään voi olla sellainen tehokas keino, jonka avulla unionin kansalainen, joka toisessa jäsenvaltiossa oleskellessaan ja siis SEUT 21 artiklassa ja perusoikeuskirjan 45 artiklassa taattua oikeutta käyttäessään on jo saanut etunimensä ja sukupuoli-identiteettinsä muutoksen laillisesti vahvistetuksi kyseisessä jäsenvaltiossa tätä varten säädettyjen menettelyjen mukaisesti, voisi tehokkaasti vedota mainituissa artikloissa, luettuina perusoikeuskirjan 7 artiklan valossa, myönnettyihin oikeuksiinsa, varsinkaan, kun mainittu menettely altistaa kyseisen kansalaisen sille riskille, että menettely johtaa ratkaisuun, joka poikkeaa siitä ratkaisusta, johon kyseisen etunimi- ja sukupuoli-identiteettimuutoksen laillisesti vahvistaneet jäsenvaltion viranomaiset ovat päätyneet.

69

Hyvin vakiintuneessa oikeuskäytännössä nimittäin katsotaan, että jotta etunimi- ja sukupuoli-identiteettimuutoksen kirjaamista väestörekistereihin koskevan säännöstön kaltaisen kansallisen säännöstön voitaisiin katsoa sopivan yhteen unionin oikeuden kanssa, on tarpeen, että kansalliset säännökset tai menettelyt, jotka mahdollistavat tällaista kirjaamista koskevan hakemuksen esittämisen, eivät tee SEUT 21 artiklassa annettujen oikeuksien ja erityisesti kyseisen muutoksen tunnustamista koskevan oikeuden toteutumista mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi. Kyseisen oikeuden käyttäminen voi kuitenkin kyseenalaistua sen harkintavallan johdosta, joka toimivaltaisilla viranomaisilla on etunimen ja sukupuoli-identiteetin tunnustamis- ja kirjaamismenettelyssä, jota sovelletaan henkilöihin, jotka ovat saaneet kyseisen etunimen ja kyseisen identiteetin muutoksen laillisesti vahvistetuksi toisessa jäsenvaltiossa. Tällaisen harkintavallan olemassaolo voi johtaa siihen, että samalle henkilölle hänen henkilöllisyytensä todistamiseksi annetut kaksi nimeä ja kaksi sukupuolta poikkeavat toisistaan, ja tämän tuomion 54 ja 55 kohdassa mainittuun vakavaan haittaan hallinnollisesti, työelämässä ja yksityiselämässä.

70

Niinpä pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö, jossa ei säädetä toisessa jäsenvaltiossa laillisesti vahvistettujen etunimen ja sukupuoli-identiteetin kirjaamisen mahdollisuudesta ja jonka johdosta asianomainen henkilö joutuu aloittamaan alkuperäjäsenvaltiossa uuden, tuomioistuinmenettelyn kaltaisen, sukupuoli-identiteetin muutosta koskevan menettelyn, jossa ei oteta huomioon sitä, että unionin kansalainen on jo saanut etunimensä ja sukupuoli-identiteettinsä muutoksen laillisesti vahvistetuksi asuinjäsenvaltiossaan ja noudattanut siellä tätä varten säädettyjä menettelyjä, on ristiriidassa SEUT 21 artiklasta johtuvien vaatimusten kanssa.

71

Esitettyihin kysymyksiin on syytä vastata kaiken edellä esitetyn perusteella, että SEUT 20 artiklaa ja SEUT 21 artiklan 1 kohtaa, luettuina perusoikeuskirjan 7 ja 45 artiklan valossa, on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jossa ei säädetä mahdollisuudesta tunnustaa ja kirjata kyseisen jäsenvaltion kansalaisen syntymätodistukseen etunimen ja sukupuoli-identiteetin muutosta, joka on laillisesti vahvistettu toisessa jäsenvaltiossa kyseisen kansalaisen käyttäessä siellä liikkumis- ja oleskeluvapauttaan, minkä seurauksena hän joutuu aloittamaan ensin mainitussa jäsenvaltiossa uuden, tuomioistuinmenettelyn kaltaisen, sukupuoli-identiteetin muutosta koskevan menettelyn, jossa ei oteta huomioon kyseistä mainitussa toisessa jäsenvaltiossa jo laillisesti vahvistettua muutosta. Tältä osin on merkityksetöntä, että etunimi- ja sukupuoli-identiteettimuutoksen tunnustamis- ja kirjaamishakemus tehtiin ensin mainitussa jäsenvaltiossa ajankohtana, jona kyseisen toisen jäsenvaltion ero unionista oli jo tullut voimaan.

72

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEUT 20 artiklaa ja SEUT 21 artiklan 1 kohtaa, luettuina Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 45 artiklan valossa,

on tulkittava siten, että

ne ovat esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jossa ei säädetä mahdollisuudesta tunnustaa ja kirjata kyseisen jäsenvaltion kansalaisen syntymätodistukseen etunimen ja sukupuoli-identiteetin muutosta, joka on laillisesti vahvistettu toisessa jäsenvaltiossa kyseisen kansalaisen käyttäessä siellä liikkumis- ja oleskeluvapauttaan, minkä seurauksena hän joutuu aloittamaan ensin mainitussa jäsenvaltiossa uuden, tuomioistuinmenettelyn kaltaisen, sukupuoli-identiteetin muutosta koskevan menettelyn, jossa ei oteta huomioon kyseistä mainitussa toisessa jäsenvaltiossa jo laillisesti vahvistettua muutosta.

Tältä osin on merkityksetöntä, että etunimi- ja sukupuoli-identiteettimuutoksen tunnustamis- ja kirjaamishakemus tehtiin ensin mainitussa jäsenvaltiossa ajankohtana, jona kyseisen toisen jäsenvaltion ero Euroopan unionista oli jo tullut voimaan.