1.

Tämä Curtea de Apel Bucureştin (Bukarestin ylioikeus, Romania) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee lähinnä sitä, missä määrin ja millä edellytyksillä sähköpostitse lähetetyn tiedotteen kaltainen viestintä on sallittua direktiivin 2002/58/EY ( 2 ) 13 artiklan 2 kohdan nojalla, ja voidaanko asetuksen (EU) 2016/679 ( 3 ) säännöksiä soveltaa.

2.

Käsiteltävässä asiassa katson, että kyseessä olevan talouden toimijan käyttämät markkinointikäytännöt eivät ole ristiriidassa Euroopan unionin tietosuojajärjestelmän kanssa. Kuten jäljempänä nähdään, markkinointikäytännöille on luonteenomaista vuorovaikutus henkilötietojen kanssa, eikä ole epätavallista, että rekisteröity vaihtaa tietoja vastaavaa etua vastaan.

3.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 95 artiklassa, jonka otsikko on ”Suhde direktiiviin 2002/58/EY”, säädetään seuraavaa:

”Tällä asetuksella ei aseteta luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille lisävelvoitteita sellaisen käsittelyn osalta, joka liittyy yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen yleisissä viestintäverkoissa unionissa, suhteessa sellaisiin seikkoihin, joiden osalta niiden on noudatettava direktiivissä 2002/58/EY säädettyjä erityisiä velvoitteita, joilla on sama tavoite.”

4.

Direktiivin 2002/58 13 artiklan, jonka otsikko on ”Ei-toivottu viestintä”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Ilman ihmisen työpanosta toimivien automatisoitujen soitto- ja viestintäjärjestelmien (automaattisten soittolaitteiden), telekopiolaitteiden (faksien) tai sähköpostin käyttö suoramarkkinointitarkoituksiin voidaan sallia ainoastaan, jos se kohdistuu sellaisiin tilaajiin, jotka ovat antaneet siihen ennalta suostumuksensa.

2.   Jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö saa asiakkailtaan heidän sähköpostiinsa liittyviä yhteystietoja tuotteen tai palvelujen myynnin yhteydessä direktiivin 95/46/EY[ ( 4 )] mukaisesti, sama luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, käyttää näitä yhteystietoja omien vastaavien tuotteidensa ja palvelujensa suoramarkkinoinnissa, edellyttäen että asiakkaille annetaan selkeästi ja sanatarkasti yhteystietojen ottamisen ja jokaisen viestin yhteydessä mahdollisuus veloituksetta ja helposti kieltää tällainen yhteystietojensa käyttö, mikäli asiakas ei ole jo alun perin kieltänyt sitä.

– –”

5.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemat Romanian oikeuden säännökset ovat henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun lain nro 506/2004 (Legea nr. 506/2004 privind prelucrarea datelor cu caracter personal și protecția vieții private în sectorul comunicaților electronice) 1 §:n 2 momentti ja 12 ja 13 § sekä sähköisestä kaupankäynnistä annetun lain nro 365/2002 (Legea nr. 365/2002 privind comerțul electronic) 1 §:n 8 momentti. Viimeksi mainitussa säännöksessä määritellään, että ”kaupallisella viestinnällä” tarkoitetaan ”kaikkia viestinnän muotoja, joiden tarkoituksena on elinkeinonharjoittajan tai säännellyn ammatin harjoittajan tavaroiden, palvelujen, imagon – – edistäminen välittömästi tai välillisesti – –”.

6.

Inteligo Media SA julkaisee verkkolehtijulkaisua avocatnet.ro, jossa tiedotetaan suurelle yleisölle Romanian lainsäädännön päivittäisistä muutoksista.

7.

Verkkojulkaisun kävijät voivat tutustua maksutta ja ilman lisätoimia julkaisun asettamaan enimmäismäärään artikkeleita (pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana kuusi artikkelia).

8.

Inteligo Media otti käyttöön 27.7.2018 maksullisen tilausjärjestelmän nimeltä ”Serviciu Premium” (jäljempänä Premium-palvelu) käyttäjille, jotka kuuden artikkelin enimmäisrajan saavutettuaan halusivat lukea lisää verkkojulkaisun artikkeleita.

9.

Premium-palvelun tilaus edellytti, että käyttäjä loi ensin ilmaisen käyttäjätilin alustalle. Käyttäjätilin luominen edellytti käyttäjän sähköpostiosoitteen antamista ja sitä, että käyttäjä hyväksyi Inteligo Median Premium-palvelun tarjoamista koskevat sopimusehdot.

10.

Tilaamalla Premium-palvelun käyttäjä sai oikeuden tutustua kahteen lisäartikkeliin kuukaudessa ja saada päivittäin sähköpostitse tiedotteen nimeltä ”Personal Update” (jäljempänä Personal Update ‑tiedote) (paitsi jos hän kieltäytyi tästä palvelusta) sekä maksua vastaan ja valinnaisesti päästä kaikkiin julkaisun artikkeleihin ja saada sähköpostitse sarjan yksityiskohtaisempia päivittäisiä tiedotteita nimeltä ”Sinteze Informative” (informatiiviset yhteenvedot).

11.

Päivittäinen Personal Update ‑tiedote sisälsi lähinnä yksityiskohtia edellisen päivän lainsäädännöllisistä uutisista ja hyperlinkkejä asiaa koskeviin julkaisun artikkeleihin.

12.

Jotta käyttäjät voisivat antaessaan sähköpostiosoitteensa kieltäytyä vastaanottamasta Personal Update ‑tiedotetta, tilin luomislomakkeessa oli kenttä ”Nu vreau să primesc Personal Update, informarea transmisă zilnic gratuit pe e-mail de avocatnet.ro” (”En halua vastaanottaa Personal Update ‑tiedotetta eli tiedotetta, jonka avocatnet.ro lähettää päivittäin maksutta sähköpostitse”), joka kyseisten käyttäjien oli rastitettava. Lisäksi käyttäjät, jotka eivät enää halunneet saada Personal Update ‑tiedotteita, saattoivat kunkin tiedotteen yhteydessä valita vaihtoehdon ”Dezabonare” (Tilauksen peruuttaminen).

13.

Käyttäjille, jotka loivat alustalle tilin muita tarkoituksia kuin maksuttoman Premium-palvelun tilaamista ja lisäsisällön käyttämistä varten, Personal Update ‑tiedotteeseen liittyvä kenttä oli ohjelmoitu olemaan näkymättä, eikä Personal Update ‑tiedotteita lähetetty näille käyttäjäryhmille.

14.

Autoritatea Națională de Supraveghere a Prelucrării Datelor cu Caracter Personal (henkilötietojen käsittelyä valvova kansallinen viranomainen, Romania; jäljempänä valvontaviranomainen) laati 26.9.2019 rikkomusten toteamista ja hallinnollista seuraamusta koskevan pöytäkirjan, jossa Inteligo Medialle määrättiin 42714 Romanian leun (RON) (vastaa 9 000:a euroa) suuruinen hallinnollinen seuraamus. Kyseisessä pöytäkirjassa todettiin, että Inteligo Media oli heinäkuusta 2018 lähtien käsitellyt 4357 käyttäjän (luonnollisten henkilöiden) henkilötietoja (sähköpostiosoite, salasana, käyttäjätunnus) sellaisen oikeusperustan perusteella, joka ei ollut asianmukainen kyseisen käsittelyn tarkoitukseen nähden, nimittäin Personal Update ‑tiedotteen päivittäistä sähköpostilähetystä varten, esittämättä todisteita siitä, että se oli saanut kyseisten käyttäjien nimenomaisen suostumuksen henkilötietojensa käsittelyyn tätä tarkoitusta varten. Valvontaviranomainen päätteli, että Inteligo Media rikkoi yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa, 6 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 7 artiklaa.

15.

Inteligo Media valitti Tribunalul București – Secția a II-a de Contencios Administrativ și Fiscaliin (Bukarestin alioikeus, hallinto- ja veroasioiden II-a jaosto, Romania) ja vaati lähinnä valvontaviranomaisen pöytäkirjan kumoamista ja hallinnollisesta seuraamuksesta vapauttamista.

16.

Tribunalul Bucureștin 5.6.2020 antama ratkaisu, jolla hylättiin valittajan valitus, kumottiin Curtea de Apel Bucureștiin (Bukarestin ylioikeus, Romania) tehdyn valituksen johdosta, ja asia palautettiin uudelleen käsiteltäväksi.

17.

Asian uudelleenkäsittelyn jälkeen Tribunalul București, Secția a II-a de Contencios Administrativ și Fiscal hyväksyi 15.12.2021 annetulla yksityisoikeudellisella ratkaisulla valituksen osittain ja alensi rahamääräisen seuraamuksen määrää pitäen kuitenkin samalla voimassa toteamuksen tietosuoja-asetuksen mukaisen vaatimuksen rikkomisesta, joka koski nimenomaisen suostumuksen hankkimista henkilötietojen käsittelyyn Personal Update ‑tiedotteen yhteydessä.

18.

Sekä valittaja että vastapuoli valittivat edellä mainitusta yksityisoikeudellisesta ratkaisusta. Valitukset ovat vireillä Curtea de Apel Bucureștissa, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

19.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että pääasian riidan ratkaisu riippuu pääasiassa kyseessä olevan henkilötietojen käsittelyn asianmukaisen oikeusperustan määrittämisestä ja edellytyksistä, joiden on täytyttävä, jotta tämä käsittely on direktiivin 2002/58 ja yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti lainmukaista.

20.

Kyseisen tuomioistuimen mukaan on selvennettävä ensiksi, millä edellytyksillä käyttäjän sähköpostiosoite katsotaan saaduksi direktiivin 2002/58 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa ”tuotteen tai palvelujen myynnin yhteydessä”, toiseksi kyseisen direktiivin 13 artiklassa tarkoitetun käsitteen ”suoramarkkinointi” soveltamisala ja kolmanneksi, vastaako tämä käsite kaupallisen viestinnän käsitettä, jota kansallinen lainsäätäjä on käyttänyt saattaessaan kyseisen 13 artiklan osaksi kansallista oikeusjärjestystä.

21.

Jos tässä tapauksessa käyttäjien sähköpostiosoitteita ei ole saatu direktiivin 2002/58 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa ”tuotteen tai palvelujen myynnin yhteydessä”, olisi seuraavaksi määritettävä, johtaako Personal Update ‑tiedotteen lähettäminen sähköpostitse kyseisen direktiivin 13 artiklan 1 kohdan, joka koskee käyttäjien ennakkosuostumusten saamista, soveltamiseen, ja vahvistettava, missä säännöksessä säädetään seuraamuksesta tämän säännöksen mahdollisesta rikkomisesta.

22.

Lopuksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että on tarpeen selventää velvoitteita, joita valvontaviranomaisella on, kun se soveltaa tietosuoja-asetuksen 83 artiklan 2 kohtaa, sikäli kuin nämä velvoitteet eivät käy selvästi ilmi kyseisen artiklan sanamuodosta.

23.

Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

24.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian asianosaiset, Romania ja Euroopan komissio. Inteligo Media ja komissio osallistuivat 27.11.2024 pidettyyn istuntoon.

25.

Ensimmäisellä kysymyksellään ja neljännen kysymyksensä ensimmäisellä osalla, joita tarkastelen yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa varmistaa, voidaanko katsoa, että käyttäjän sähköpostiosoite saadaan ”tuotteen tai palvelujen myynnin yhteydessä” kun se saadaan käyttäjän luodessa online-tilin, joka antaa hänelle oikeuden i) tutustua maksutta tiettyyn määrään muita kyseisen julkaisun artikkeleita, ii) saada sähköpostitse päivittäin tiedotteen, joka sisältää yhteenvedon julkaisun artikkeleissa käsitellystä uudesta lainsäädännöstä ja hyperlinkkejä kyseisiin artikkeleihin, ja iii) saada maksua vastaan tutustua julkaisun muihin ja/tai laajempiin artikkeleihin ja analyyseihin, ja onko ii) kohdassa kuvatun päivittäisen tiedotteen lähettäminen direktiivin 2002/58 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua vastaavien tuotteiden ja palvelujen suoramarkkinointia.

26.

Kyseisen direktiivin 13 artiklassa säädetään ei-toivotun viestinnän lainmukaisuudesta.

27.

Tässä yhteydessä direktiivin 2002/58 13 artiklan 1 kohdassa sallitaan ilman ihmisen työpanosta toimivien automatisoitujen soittojärjestelmien (automaattisten soittolaitteiden), telekopiolaitteiden (faksien) tai sähköpostin käyttö suoramarkkinointitarkoituksiin, jos se kohdistuu käyttäjiin, jotka ovat antaneet siihen ennalta suostumuksensa eli jotka ovat suostuneet niiden vastaanottamiseen.

28.

Direktiivin 2002/58 13 artiklan 2 kohdassa otetaan sitä vastoin käyttöön poikkeus, jonka nojalla käyttäjiltä yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti ja tuotteen tai palvelujen myynnin yhteydessä saatuja sähköpostiin liittyviä yhteystietoja voidaan käyttää vastaavien tuotteiden tai palvelujen suoramarkkinointiin ilman ennakkosuostumusta, kunhan käyttäjillä on mahdollisuus kieltäytyä vastaanottamasta tällaisia viestejä yhteystietojen ottamisen yhteydessä. Jos käyttäjä ei tuolla kertaa kieltäydy viestien vastaanottamisesta, hänellä on mahdollisuus tehdä niin jokaisen suoramarkkinointiviestin vastaanottamisen yhteydessä.

29.

Näissä säännöksissä yhdessä asetetaan edellytykset, joiden täyttyessä suoramarkkinointi on sallittua. Jos unionin tuomioistuin katsoisi, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen viestintä ei ole suoramarkkinointia, se ei kuuluisi kummankaan säännöksen soveltamisalaan, ja unionin tuomioistuimen arviointi rajoittuisi yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan. Näin ollen on ensiksi määritettävä, onko Personal Update ‑tiedotteen kaltainen viestintä suoramarkkinointia.

30.

Unionin tuomioistuin on katsonut, että sen määrittämiseksi, onko viestinnän tarkoituksena suoramarkkinointi, on ensiksi tarkastettava, onko tällaisella viestinnällä kaupallinen tarkoitus, ja toiseksi, onko se osoitettu suoraan ja yksilöllisesti kuluttajalle. ( 6 )

31.

Kaupalliseen tarkoitukseen tähtäävällä viestinnällä tarkoitetaan ”ostamista ja myymistä [– –] tulojen tai voiton tuottamiseksi” koskevaa tai siihen liittyvää viestintää. ( 7 ) Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko Personal Update ‑tiedotteella tällainen tarkoitus. ANSPDCP ja Romanian hallitus ovat väittäneet, että tämän tiedotteen sisältö on puhtaasti toimituksellinen ( 8 ), eikä sitä näin ollen voida pitää suoramarkkinointina. Inteligo Media ja komissio sitä vastoin väittävät, että tiedotteella on kaupallinen tarkoitus, koska sillä edistetään kustantajan alustalla saatavilla olevien artikkelien myyntiä.

32.

Viimeksi mainittu väite on vakuuttavampi. On selvää, että näiden sähköpostiviestien tarkoituksena ei ole tarjota maksutta Romanian lainsäädännön muutoksista laadittua tilannekatsausta, jonka käyttäjä voi lukea kokonaisuudessaan omasta postilaatikostaan. Sen sijaan asettamalla Personal Update ‑tiedotteeseen hyperlinkkejä julkaisun internetsivulla oleviin artikkeleihin käyttäjille annetaan ”houkuttimia” artikkeleista tavoitteena saada heidät kuluttamaan nopeammin kahdeksan artikkelia, jotka he voivat lukea maksutta joka kuukausi.

33.

Tältä osin on hyödyllistä erottaa toisistaan ”kovat” ja ”pehmeät” maksumuurit, joita verkkojulkaisuissa käytetään. Kun maksumuuri on kova, käyttäjän on maksettava tilaus ennen pääsyä mihin tahansa sisältöön. Samalla kun tällä varmistetaan, että kustantajat saavat suoran hyödyn aina, kun käyttäjä saa pääsyn johonkin artikkeliin, tämä saattaa karkottaa mahdollisia asiakkaita. ”Pehmeä” maksumuuri on sen sijaan strategia, jota kustantajat käyttävät kannustaakseen käyttäjiä ostamaan lopulta täyden tilauksen antamalla heille mahdollisuuden päästä maksutta rajoitettuun määrään artikkeleita ennen maksun vaatimista. ( 9 )

34.

Inteligo Median pehmeän maksumuurin kaupallinen tarkoitus on ilmeinen, kun otetaan huomioon Personal Update ‑tiedotteen kohdeyleisö. Voidaan olettaa, että käyttäjällä, joka antaa sähköpostiosoitteensa avocatnet.ro–sivustolle tarkoituksenaan tutustua useampaan kuin kuuteen ilmaisartikkeliin kuukaudessa ja saada sähköpostitiedote, on ainakin tietynlainen intressi pysyä ajan tasalla Romanian lainsäädäntömuutoksista. Personal Update ‑tiedotteella varmistetaan, että tällaisille käyttäjille esitetään päivittäin suoraan useita hyperlinkkejä artikkeleihin, jotka koskevat heitä kiinnostavaa aihetta. On todennäköistä, että nämä käyttäjät avaavat kahdeksan artikkelia päivien tai viikkojen kuluessa, jolloin heille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin maksaa täydestä tilauksesta, jos he haluavat lukea mitä tahansa muita artikkeleita kuukauden jäljellä olevana aikana.

35.

Kannustamalla käyttäjiä ostamaan täysi tilaus Personal Update ‑tiedotteella pyritään näin ollen kaupalliseen tavoitteeseen, jona on tulojen saaminen pehmeän maksumuurin mallin avulla.

36.

Jotta kyseessä olisi suoramarkkinointi, Personal Update ‑tiedote on myös osoitettava suoraan ja yksilöllisesti kuluttajalle. ( 10 ) Unionin tuomioistuin on katsonut, että tämä edellytys täyttyy, kun viesti näytetään suoraan kyseisen käyttäjän yksityisen sähköpostipalvelun saapuneet-kansiossa. Ennakkoratkaisupyynnön mukaan Personal Update ‑tiedote esitettiin juuri näin käyttäjille, jotka antoivat sähköpostiosoitteensa Inteligo Medialle.

37.

Näin ollen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tiedote merkitsee suoramarkkinointia.

38.

Tämän jälkeen on tutkittava, saadaanko kyseessä olevat sähköpostiosoitteet direktiivin 2002/58 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä ”tuotteen tai palvelujen myynnin yhteydessä”. Jos näin olisi, ennakkosuostumusta ei tarvittaisi.

39.

Direktiivissä 2002/58 itsessään ei ole juurikaan viitteitä tämän ilmaisun täsmällisestä merkityksestä. Tällaista ilmaisua, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sen sisällön ja ulottuvuuden määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko Euroopan unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti. ( 11 )

40.

Yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaan myynnillä tarkoitetaan sopimusta, joka sisältää välttämättä maksun vastikkeena tavarasta tai palvelusta. ( 12 )

41.

Koska kyseessä on palvelu, apuna voidaan käyttää direktiiviä 2000/31 ja perussopimuksen relevantteja määräyksiä koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

42.

Unionin tuomioistuin on todennut direktiivin 2000/31 yhteydessä, että korvausta palvelusta eivät välttämättä maksa sen vastaanottajat. ( 13 ) Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että näin on silloin, kun palvelun tarjoaja tarjoaa maksutta suorittamansa palvelun mainostamistarkoituksessa, koska kyseisen toiminnan kustannukset sisällytetään mainostettujen tavaroiden tai palvelujen myyntihintaan. ( 14 )

43.

Tämä on juuri se tilanne, josta on kyse pääasiassa. Kuten edellä on todettu, Inteligo Median ”maksutta” tarjoaman palvelun (Personal Update ‑tiedotteen toimittaminen ja pääsy muihin artikkeleihin) avulla pyrittiin edistämään täyden tilauksen ostamista ja sillä oli siten mainostamistarkoitus. Kuten tuomiossa McFadden on todettu, tällaisen palvelun tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset sisältyvät pääasiallisen palvelun, joka on tässä tapauksessa täysi tilaus, myyntihintaan. Tällainen välillinen korvausmuoto vastaa unionin tuomioistuimen myynnistä antamassa määritelmässä tarkoitettua maksuvaatimusta.

44.

Lisäksi SEUT 56 ja SEUT 57 artiklan mukaisen palvelujen tarjoamisen vapauden yhteydessä ei ole merkitystä sillä, kuka suorittaa maksun palvelun tarjoajalle. ( 15 ) Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että SEUT 57 artiklassa ei edellytetä, että palvelusta maksaa sen vastaanottaja. ( 16 )

45.

Ei myöskään pidä unohtaa, että modernilla digitaalisella aikakaudella on otettava huomioon, että tietoja itsessään pidetään hyödykkeinä. ( 17 ) Voitaisiin siis ajatella, että tietojen keräämiseen ”myynnin yhteydessä” riittää, että käyttäjä toimittaa taloudellisen vastikkeen sijasta henkilötietonsa vastineena tavarasta tai palvelusta, jolla on hänelle arvoa.

46.

Ehdotan näin ollen, että ensimmäiseen kysymykseen ja neljännen kysymyksen ensimmäiseen osaan vastataan, että direktiivin 2002/58 13 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että käyttäjän sähköpostiosoite saadaan ”tuotetta tai palvelua myytäessä”, kun se saadaan käyttäjän luodessa verkkotilin, joka antaa hänelle oikeuden i) tustua maksutta tiettyyn määrään kyseisen julkaisun artikkeleita, ii) saada sähköpostitse päivittäin tiedotteen, joka sisältää yhteenvedon julkaisun artikkeleissa käsitellystä uudesta lainsäädännöstä ja hyperlinkkejä kyseisiin artikkeleihin, ja iii) saada maksua vastaan tutustua julkaisun muihin ja/tai laajempiin artikkeleihin ja analyyseihin. Edellä ii kohdassa kuvatun päivittäisen tiedotteen toimittaminen on kyseisessä säännöksessä tarkoitettua vastaavien tuotteiden ja palvelujen suoramarkkinointia.

47.

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen ja neljännen kysymyksen ensimmäiseen osaan ehdotettu vastaus, neljännen kysymyksen toiseen osaan ei ole tarpeen vastata.

48.

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii lähinnä varmistamaan, mitä yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan a–f alakohdassa säädetyistä edellytyksistä sovelletaan, kun rekisterinpitäjä käyttää direktiivin 2002/58 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti käyttäjän sähköpostiosoitetta lähettääkseen tälle Personal Update ‑tiedotteen kaltaisen päivittäisen tiedotteen.

49.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 95 artiklassa säädetään, että kyseisellä asetuksella ei aseteta luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille lisävelvoitteita sellaisen käsittelyn osalta, joka liittyy yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen yleisissä viestintäverkoissa Euroopan unionissa, suhteessa sellaisiin seikkoihin, joiden osalta niiden on noudatettava direktiivissä 2002/58/EY säädettyjä erityisiä velvoitteita, joilla on sama tavoite. Kyseisen direktiivin ja yleisen tietosuoja-asetuksen välinen suhde määritellään näin ollen lex specialis derogat legi generali ‑periaatteella: aina kun direktiiviin 2002/58 sisältyy erityinen säännös, joka sisältää velvoitteita, joilla on sama tavoite kuin yleisen tietosuoja-asetuksen vastaavilla säännöksillä, on sovellettava direktiivin 2002/58 säännöstä.

50.

Katson, että kun on kyse automaattisesta ja suorasta markkinoinnista tuotteen tai palvelujen myynnin yhteydessä, direktiivin 2002/58 13 artiklan 2 kohdassa säädetään tyhjentävästi käsittelyn edellytyksistä ja tarkoituksista sekä rekisteröidyn oikeuksista ja että siinä asetetaan rekisterinpitäjälle yleisen tietosuoja-asetuksen 95 artiklassa tarkoitettuja ”erityisiä velvoitteita”,. Katson erityisesti, että direktiivin 2002/58 13 artiklan 2 kohdassa käsitellään tyhjentävästi suostumusta koskevaa kysymystä. Tämä voidaan päätellä erityisesti siitä, että kyseinen säännös on poikkeus kyseisen direktiivin 13 artiklan 1 kohdasta, jossa edellytetään ennakkosuostumusta.

51.

Näin ollen käsittelyn lainmukaisuus voidaan todeta direktiivin 2002/58 13 artiklan 2 kohdan perusteella. Yleisen tietosuoja-asetuksen ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan a–f alakohdan soveltaminen ei ole mahdollista eikä tarpeellista.

52.

Näin ollen ehdotan, että toiseen kysymykseen vastataan, että direktiivin 2002/58 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä yleisen tietosuoja-asetuksen 95 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että kun rekisterinpitäjä käyttää käyttäjän sähköpostiosoitetta päivittäisen tiedotteen lähettämiseen direktiivin 2002/58 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja kun henkilötietojen käsittely on todettu lainmukaiseksi tämän säännöksen perusteella, yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklaa ei voida soveltaa.

53.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään, onko direktiivin 2002/58 13 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa kyseisen direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä korvataan suoramarkkinoinnin käsite kaupallisen viestinnän käsitteellä, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2000/31 2 artiklan f alakohdassa.

54.

Direktiivin 2000/31 2 artiklan f alakohdan mukaan kaupallisella viestinnällä tarkoitetaan kaikkia viestinnän muotoja, joiden tarkoituksena on kaupallista, teollista tai käsiteollista toimintaa tai säänneltyä ammattia harjoittavan yrityksen, organisaation tai henkilön tavaroiden, palvelujen tai imagon edistäminen välittömästi tai välillisesti.

55.

Kyseisen säännöksen mukaan kaupallista viestintää eivät sellaisenaan ole yhteystiedot, jotka mahdollistavat suoran yhteyden kyseisen yrityksen, organisaation tai henkilön toimintaan, erityisesti ”domain”-nimi tai sähköpostiosoite, eivätkä myöskään viestintä, joka liittyy kyseisen yrityksen, organisaation tai henkilön imagoon tai niiden tarjoamiin tavaroihin tai palveluihin ja joka on laadittu niistä riippumattomasti, erityisesti jos tämä on tehty ilman taloudellista vastiketta.

56.

Kuten edellä on todettu, viestinnällä, joka on direktiivissä 2002/58 tarkoitettua suoramarkkinointia, on oltava kaupallinen tarkoitus ja se on osoitettava suoraan ja yksilöllisesti kuluttajalle. Tässä yhteydessä kaupallisella viestinnällä on laajempi soveltamisala, joka kattaa suoramarkkinoinnin käsitteen: kaikki suoramarkkinointi on näin ollen kaupallista viestintää, mutta kaikki kaupallinen viestintä ei ole suoramarkkinointia.

57.

Katson näin ollen, että kolmas kysymys on hypoteettinen pääasian kannalta ja että se on näin ollen jätettävä tutkimatta nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä. Se ei ole tarpeen pääasian ratkaisemiseksi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista käsiteltävään olevan asian ilman, että kolmanteen kysymykseen on tarpeen vastata. Nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä kansallisen tuomioistuimen tehtävänä ei nimittäin ole varmistaa teoreettisella tasolla, onko jäsenvaltio pannut johdetun oikeuden asianmukaisesti täytäntöön. Tätä on parempi käsitellä rikkomusmenettelyssä.

58.

Viidennellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko valvontaviranomaisen, joka määrää hallinnollisen seuraamusmaksun, analysoitava ja selvitettävä asianomaisessa hallintotoimessa kunkin yleisen tietosuoja-asetuksen 83 artiklan 2 kohdan a–k alakohdassa perusteen vaikutus.

59.

Koska tämä kysymys koskee mahdollisuutta soveltaa yleistä tietosuoja-asetusta käsiteltävässä asiassa ja koska tarkasteluni perusteella päättelen, että käsiteltävä asia kuuluu yksinomaan direktiivin 2002/58 13 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan, kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

60.

Seuraavat huomautukset perustuvat näin ollen ainoastaan siihen, että unionin tuomioistuimen katsoisi, että yleistä tietosuoja-asetusta sovelletaan.

61.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 83 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kun päätetään hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisestä ja hallinnollisen seuraamusmaksun määrästä, kussakin yksittäisessä tapauksessa on otettava asianmukaisesti huomioon kyseisessä säännöksessä oleva luettelo. ( 18 )

62.

Ensinnäkin yleisen tietosuoja-asetuksen 83 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudet (eikä rekisteröityjen oikeuksia), mutta yleisen tietosuoja-asetuksen 83 artiklan 8 kohdassa täsmennetään, että valvontaviranomaisen kyseisen artiklan mukaisien valtuuksien käyttöön sovelletaan unionin oikeuden ja jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti asianmukaisia menettelytakeita, muun muassa tehokkaita oikeussuojakeinoja ja asianmukaista prosessia. ( 19 )

63.

Lisäksi yleisen tietosuoja-asetuksen 83 artiklan 2 kohtaa on tulkittava sen unionin oikeuden yleisen periaatteen valossa, jonka mukaan oikeus hyvään hallintoon sisältää hallinnon velvollisuuden perustella päätöksensä. Hallinnolla oleva velvollisuus perustella päätös niin yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti, että asianomainen ymmärtää syyt hänelle vastaiseen yksittäistapausta koskevaan toimenpiteeseen, on seuraus puolustautumisoikeuksien noudattamisen periaatteesta, joka on unionin oikeuden yleinen periaate. ( 20 )

64.

Yhteenvetona on todettava, että niin kauan kuin henkilö kykenee ymmärtämään syyt hänelle vastaiseen yksittäistapausta koskevaan toimenpiteeseen, tätä periaatetta noudatetaan ilman, että olisi tarpeen tutkia tarkemmin kutakin yleisen tietosuoja-asetuksen 83 artiklan 2 kohdassa mainittua perustetta.

65.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Curtea de Apel Piteștin esittämiin kysymyksiin seuraavasti: