1.

Tämä ratkaisuehdotus koskee Euroopan komission ja Fertilizers Europen tekemää valitusta, jossa vaaditaan 5.7.2023 annetun tuomion Nevinnomysskiy Azot ja NAK Azot v. komissio (T‑126/21, EU:T:2023:376) ( 2 ) kumoamista.

2.

Kyseisellä tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/2100, ( 3 ) jolla otettiin käyttöön lopullinen polkumyyntitulli Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa asetuksen (EU) 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen. ( 4 ) Unionin yleinen tuomioistuin katsoi lähinnä, että kyseisen artiklan toisen kohdan toisen ja neljännen alakohdan mukaan toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelupyynnön esittäneiden unionin tuottajien on esitettävä riittävä näyttö vahingollisen polkumyynnin todennäköisyydestä vähintään kolme kuukautta ennen asianomaisen polkumyyntitoimenpiteen voimassaoloajan päättymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun kyseiset tuottajat ovat esittäneet toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelupyynnön, komission tehtävänä ei ole paikata tässä kolmen kuukauden määräajassa esitettyjen todisteiden riittämättömyyttä.

3.

Sekä komissio että Fertilizers Europe katsovat, että unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdasta rajoittaa voimakkaasti sellaisen näytön keräämistä, joka on tarpeen sen määrittämiseksi, onko toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelututkimuksen, joka voi johtaa polkumyyntitoimenpiteiden jatkamiseen, aloittaminen oikeutettua. Ne väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen tulkitessaan kyseistä säännöstä tai että se joka tapauksessa teki virheen soveltaessaan omaa oikeudellista arviointiperustettaan ensimmäisessä oikeusasteessa käsitellyn asian tosiseikkoihin.

4.

Nyt käsiteltävä asia tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden lausua sellaisen säännöksen tulkinnasta, jolla on huomattava merkitys suojatoimenpiteiden voimassa pitämiselle unionin tuottajien hyväksi kolmansista maista peräisin olevaa polkumyyntiä vastaan. Unionin tuomioistuimen on selvitettävä, tukeeko asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan toisen ja neljännen alakohdan tulkinta unionin yleisen tuomioistuimen päätelmää määräajoista, joita sen mukaan sovelletaan unionin tuottajien todisteiden esittämiseen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelumenettelyn yhteydessä. Tämä edellyttää muun muassa sitä, että unionin tuomioistuin määrittää, ovatko tietyt asetuksen 2016/1036 säännökset, joita sovelletaan komission alkuperäisten valitusten johdosta suorittamiin tutkimuksiin, merkityksellisiä myös toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevien tarkastelujen yhteydessä.

5.

Asetuksessa 2016/1036 vahvistetaan kaupan suojatoimia koskevat säännöt, joilla estetään unionin ulkopuolisista maista unionin markkinoille polkumyyntihinnoin tapahtuva tuonti.

6.

Asetuksen 2016/1036 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”– –

3.   Komissio tutkii niin hyvin kuin on mahdollista valituksessa esitettyjen todisteiden täsmällisyyden ja riittävyyden sen määrittämiseksi, onko näyttö tutkimuksen vireille panemisen oikeuttamiseksi riittävä.

– –

9.   Jos on ilmeistä, että menettelyn aloittamiseen on riittävä näyttö, komissio aloittaa menettelyn valituksen jättämispäivää seuraavien 45 päivän aikana ja julkaisee ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Ellei riittävää näyttöä ole esitetty, valituksen tekijälle on ilmoitettava asiasta 45 päivän kuluessa valituksen jättämisestä komissiolle. Komissio toimittaa jäsenvaltioille valituksen tarkastelua koskevia tietoja tavallisesti 21 päivän kuluessa valituksen jättämisestä komissiolle.”

7.

Asetuksen 2016/1036 11 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Polkumyyntitoimenpide on voimassa vain niin kauan ja siinä laajuudessa kuin se on tarpeen vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin estämiseksi.

2.   Polkumyyntitoimenpiteen voimassaolo päättyy viisi vuotta sen käyttöön ottamisen jälkeen tai viisi vuotta sen päivän jälkeen, jona viimeisimmän polkumyyntiä ja vahinkoa koskevan tarkastelun päätelmät tehtiin, ellei tarkastelussa todeta, että toimenpiteen voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu tehdään joko komission aloitteesta tai unionin tuottajien tekemästä tai niiden puolesta tehdystä pyynnöstä, ja toimenpide on voimassa mainitun tarkastelun tuloksia odotettaessa.

Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu aloitetaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyydestä toimenpiteiden päättyessä. Tätä todennäköisyyttä voidaan tukea esimerkiksi todisteilla polkumyynnin ja vahingon jatkumisesta tai todisteilla siitä, että vahingon poistuminen johtuu kokonaan tai osittain toimenpiteiden olemassaolosta, tai todisteilla siitä, että viejien tilanne tai markkinaolosuhteet ovat sellaiset, että ne osoittavat uuden vahingollisen polkumyyntikäytännön todennäköisyyden, tai todisteilla raaka-aineisiin liittyvien vääristymien jatkumisesta.

Tämän kohdan mukaisesti suoritettujen tutkimusten yhteydessä viejillä, tuojilla, viejämaiden edustajilla ja unionin tuottajilla on mahdollisuus täydentää tarkastelupyynnössä esitettyjä väitteitä, ottaa kantaa niihin tai kumota ne, ja päätelmissä otetaan huomioon kaikki olennaiset ja asianmukaisesti asiakirjoilla osoitetut todisteet, jotka liittyvät kysymykseen siitä, jatkuisivatko polkumyynti ja vahinko toimenpiteiden päättymisen vuoksi tai toistuisivatko ne tästä syystä.

Toimenpiteen voimassaolon tulevasta päättymisestä julkaistaan ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä asianmukaisena päivänä tämän kohdan mukaisten toimenpiteiden soveltamisajanjakson viimeisen vuoden kuluessa. Ilmoituksen jälkeen unionin tuottajat voivat esittää tarkastelupyynnön toisen alakohdan mukaisesti viimeistään kolme kuukautta ennen viisivuotisjakson loppua. Lisäksi on julkaistava ilmoitus tämän kohdan mukaisten toimenpiteiden voimassaolon tosiasiallisesta päättymisestä.

– –

5.   Tämän asetuksen asianmukaisia säännöksiä, jotka koskevat menettelyjä ja tutkimuksen suorittamista, lukuun ottamatta niitä, jotka koskevat määräaikoja, sovelletaan kaikkiin 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti suoritettaviin tarkasteluihin.”

8.

Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 20, 23 ja 29 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

9.

Riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tuotaessa Venäjältä peräisin olevia kiinteitä lannoitteita, joiden ammoniumnitraattipitoisuus on suurempi kuin 80 painoprosenttia – –.

– –”

10.

Valituksenalaisen tuomion 1–13 kohdassa kuvataan ensimmäisen oikeusasteen riita-asian taustaa. Tässä ratkaisuehdotuksessa tämä tausta voidaan tiivistää seuraavasti.

11.

AO Nevinnomysskiy Azot ja AO Novomoskovskaya Aktsionernaya Kompania NAK ”Azot” ( 5 ) ovat Venäjälle sijoittautuneita ammoniumnitraatin tuottajia ja viejiä. Niihin sovelletaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa 16.8.1995 annetusta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 2022/95 (EYVL 1995, L 198, s. 1) johtuvia polkumyyntitulleja, sellaisina kuin ne pidettiin myöhemmin voimassa vuosina 2002, 2008 ja 2014 useiden toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevien tarkastelujen jälkeen.

12.

Fertilizers Europen, joka on Euroopan lannoitevalmistajien yhdistys, pyysi 21.6.2019 Euroopan komissiota toteuttamaan asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohtaan perustuvan, kyseisten tullien voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun. ( 6 ) Tämä pyyntö esitettiin sen jälkeen, kun Euroopan unionin virallisessa lehdessä oli julkaistu ilmoitus tiettyjen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä (EUVL 2019, C 53, s. 3), ja näihin toimenpiteisiin kuului edellä 11 kohdassa mainittu tulli.

13.

Alkuperäisessä tarkastelupyynnössä väitettiin vientihintojen ja laskennallisen normaaliarvon välisen vertailun perusteella, että olemassa oli näyttöä polkumyynnin jatkumisesta toimenpiteiden voimassaolon päättyessä. Fertilizers Europe vetosi tältä osin siihen, että Venäjän markkinoilla vallitsi erityinen tilanne, joka johtui hintojen rajoittamista koskevasta yhtenäistetystä sopimuksesta ja Venäjän hallituksen strategiasta asettaa maakaasun – ammoniumnitraatin tärkeimmän tuotantopanoksen – hinnat keinotekoisen alhaisiksi.

14.

Fertilizers Europe toimitti komission pyynnöstä 20.8.2019 lisätietoja, jotka sisällytettiin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelupyynnön konsolidoituun versioon. ( 7 ) Konsolidoituun tarkastelupyyntöön näin liitetyissä lisätiedoissa käytettiin Venäjän tosiasiallisiin kotimarkkinahintoihin perustuvaa normaaliarvoa.

15.

Komissio julkaisi 23.9.2019 ilmoituksen Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontiin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta ( 8 ) (EUVL 2019, C 318, s. 6) ja katsoi, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireille panemiseksi ja tutkimuksen aloittamiseksi oli olemassa riittävästi näyttöä.

16.

Tutkimuksen perusteella komissio totesi, että polkumyynnin ja vahingon toistuminen oli todennäköistä, jos Venäjältä peräisin olevaa ammoniumnitraattia koskevien voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolo päättyy. Komissio päätti siis antamalla riidanalaisen asetuksen jatkaa näitä toimenpiteitä viidellä vuodella.

17.

Ensimmäisen oikeusasteen kantajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kannekirjelmällä SEUT 263 artiklan nojalla kanteen riidanalaisen asetuksen kumoamiseksi. Ne esittivät kanteensa tueksi yhden ainoan kanneperusteen, joka koski lähinnä asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 ja 5 kohdan sekä 5 artiklan 3 kohdan rikkomista siten, että komissio toimi virheellisesti panemalla toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelumenettelyn vireille, vaikkei tähän ollut riittävää näyttöä.

18.

Ensinnäkin kantajien mukaan komission olisi pitänyt arvioida toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanon tueksi esitetyn näytön riittävyyttä ottamalla huomioon ainoastaan alkuperäinen tarkastelupyyntö eikä lisätodisteita, jotka muuttivat kyseisen pyynnön keskeistä sisältöä. Toiseksi kantajat väittivät, ettei alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältynyt riittävästi todisteita polkumyynnin jatkumisen todennäköisyydestä toimenpiteiden voimassaolon päättyessä. Kolmanneksi ne väittivät, että komissio katsoi joka tapauksessa virheellisesti, että konsolidoituun tarkastelupyyntöön sisältyi riittävästi todisteita tästä todennäköisyydestä.

19.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa tuomiossa, että asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta ( 9 ) ja kyseisen säännöksen tavoitteesta ( 10 ) ilmenee, että sen tutkiminen, sisältääkö unionin tuottajien tekemä tarkastelupyyntö riittävästi todisteita toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireille panemiseksi, on suoritettava ainoastaan niiden tietojen perusteella, jotka on toimitettu viimeistään kolme kuukautta ennen asianomaisen polkumyyntitoimenpiteen voimassaoloajan päättymistä. ( 11 ) Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan komissio voi vastaanottaa tai pyytää lisäselvennyksiä unionin tuottajilta kyseisenä ajanjaksona, mistä syntyy tarkastelupyynnön konsolidoitu versio. Näillä tiedoilla voidaan kuitenkin vain täydentää tässä lakisääteisessä määräajassa toimitettuja riittäviä todisteita tai vahvistaa tällaiset todisteet. Kyseisiä todisteita ei voida pitää uusina perusteluina tai todisteina, eivätkä ne voi paikata tarkastelupyyntöön sisältyneiden todisteiden riittämättömyyttä. ( 12 ) Unionin yleinen tuomioistuin totesi myös, että asetuksen 2016/1036 11 artiklan 5 kohta, luettuna yhdessä saman asetuksen 5 artiklan 3 ja 9 kohdan kanssa, ei kyseenalaistanut tätä päätelmää. ( 13 )

20.

Edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoi yhtäältä, että komissio teki virheen todetessaan riidanalaisessa asetuksessa, ettei sillä ollut merkitystä, että alkuperäistä tarkastelupyyntöä oli täydennetty lisätodisteilla, ja että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepano voitiin perustella konsolidoidulla tarkastelupyynnöllä. ( 14 ) Toisaalta se katsoi, ettei unionin tuottajien kolmen kuukauden määräajassa toimittamia lisätietoja voitu ymmärtää siten, että niillä pyrittiin täydentämään alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyneitä todisteita. ( 15 )

21.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi näin ollen, että ensimmäisen oikeusasteen kantajien esittämä moite, joka koski asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan rikkomista, oli hyväksyttävä ja riidanalainen asetus kumottava, eikä muita kantajien esittämiä väitteitä ollut tarpeen tutkia. ( 16 )

22.

Fertilizers Europe ja komissio vaativat unionin tuomioistuimeen 4.9.2023 ja 14.9.2023 jättämissään valituksissa asioissa C‑554/23 P ja C‑568/23 P, että unionin tuomioistuin

23.

Asiat C‑554/23 P ja C‑568/23 P yhdistettiin unionin tuomioistuimen presidentin 9.10.2023 antamalla määräyksellä kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

24.

Ensimmäisen oikeusasteen kantajat vaativat, että unionin tuomioistuin

25.

Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole järjestetty istuntoa asianosaisten kuulemiseksi.

26.

Fertilizers Europe esittää asiassa C‑554/23 P tekemänsä valituksen tueksi neljä valitusperustetta. Se väittää erityisesti, että

27.

Komissio puolestaan esittää asiassa C‑568/23 P kaksi perustetta, jotka koskevat ensinnäkin oikeudellista virhettä asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan tulkinnassa ja toiseksi oikeudellista virhettä asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan soveltamisessa riidanalaisen asetuksen osalta.

28.

Koska Fertilizers Europen esittämien argumenttien valossa sen neljä valitusperustetta voidaan olennaisilta osin sisällyttää komission valituksen kahteen perusteeseen, tarkastelen nyt käsiteltävää asiaa noudattaen komission unionin tuomioistuimessa esittämien argumenttien rakennetta. Lisäksi on todettava, että jos komission ensimmäisen valitusperusteen tarkastelu johtaa päätelmään, jonka mukaan se on perusteltu, toista valitusperustetta ei ole tarpeen tutkia, koska se esitetään ainoastaan toissijaisesti.

29.

Komissio ja Fertilizers Europe väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se totesi, että asetuksessa 2016/1036 rajoitetaan toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa varten tehtävä tutkimus tietoihin ja todisteisiin, jotka unionin tuottajat ovat toimittaneet ennen asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa säädettyä kolmen kuukauden määräaikaa. Niiden mukaan todisteiden riittävyyttä koskevan edellytyksen, sellaisena kuin se ilmenee kyseisen säännöksen toisesta alakohdasta, on täytyttävä vasta, kun toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta tehdään päätös. Komissio voi siis kolmen kuukauden aikana pyytää lisätietoja, joita se pitää tarpeellisina sen määrittämiseksi, olisiko toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu pantava vireille.

30.

Tarkemmin sanottuna komissio ja Fertilizers Europe väittävät, että, toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisessa tuomiossa, asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukainen tulkinta on neutraali sen suhteen, onko komission rajattava arviointinsa todisteiden riittävyydestä kyseisessä artiklassa säädetyssä määräajassa esitettyyn pyyntöön. Tätä sanamuodon mukaista tulkintaa tukee myös asetuksen 2016/1036 asiayhteyteen perustuva tulkinta ja erityisesti sen 5 artiklan 3 ja 9 kohta, joita on katsottava voitavan soveltaa kyseisen asetuksen 11 artiklan 5 kohdan mukaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevien tarkastelujen vireillepanoon. Lopuksi molemmat asianosaiset väittävät, että kolmen kuukauden määräajan tarkoituksena on antaa unionin tuottajille ohjeita pyynnön esittämisajankohdasta, jotta toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun mahdollinen vireillepano voitaisiin järjestää asianmukaisesti ja jotta asianomaisille osapuolille voidaan ilmoittaa asiasta. Niiden mukaan tämän määräajan tarkoituksena ei ole taata oikeusvarmuutta markkinatoimijoille siten, että tällä perusteella rajoitettaisiin niitä tietoja, joita komissio voi kerätä arvioidessaan, onko toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelupyyntö perusteltu.

31.

Ensimmäisen oikeusasteen kantajat kiistävät nämä argumentit. Niiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin oli oikeassa tulkitessaan asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan neljättä alakohtaa, luettuna yhdessä sen toisen alakohdan kanssa, siten, että siinä edellytetään, että todisteiden riittävyyttä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireille panemiseksi on arvioitava viimeistään kolme kuukautta ennen polkumyynnin vastaisen toimenpiteen voimassaolon päättymistä esitetyn pyynnön perusteella. Ne väittävät, ettei asetuksessa 2016/1036 sallita uusien todisteiden esittämistä tämän lakisääteisen määräajan jälkeen. Kolmen kuukauden määräajan kuluessa voidaan pyytää tai toimittaa ainoastaan selvennyksiä ja täsmennyksiä, joiden avulla voidaan ymmärtää kyseisessä määräajassa jo esitettyjä todisteita tai vahvistaa niiden riittävyys. Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi, näitä lisätietoja ei sitä vastoin voida pitää uusina argumentteina tai todisteina, joita ei ollut olemassa silloin, kun tarkastelupyyntö tehtiin.

32.

Ensimmäisellä valitusperusteella unionin tuomioistuinta pyydetään ratkaisemaan, voiko komissio arvioidessaan, onko toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu pantava vireille, ottaa asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan nojalla huomioon ainoastaan unionin tuottajien pyynnössään ennen kyseisen säännöksen neljännessä alakohdassa säädettyä kolmen kuukauden määräaikaa toimittamat todisteet, joita voidaan täydentää korkeintaan näitä todisteita tukevilla lisätiedoilla.

33.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkinnassa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on. ( 17 ) Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa, että näiden kolmen tulkintasäännön perusteella voidaan päätellä, että unionin tuottajien on asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan nojalla ennen kolmen kuukauden määräaikaa, jota sovelletaan toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeviin tarkastelupyyntöihin, toimitettava riittävä näyttö siitä, että asianomaisen toimenpiteen voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

34.

Asetuksen 2016/1036 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, että polkumyyntitullia sovelletaan ainoastaan niin kauan ja siinä laajuudessa kuin se on tarpeen vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin estämiseksi. Asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään lisäksi, että polkumyyntitoimenpiteen voimassaolo päättyy muun muassa viisi vuotta sen päivän jälkeen, jona viimeisimmän tarkastelun päätelmät tehtiin, ellei uudessa tarkastelussa todeta, että toimenpiteen voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu tehdään unionin tuottajien tekemästä pyynnöstä tai niiden puolesta tehdystä pyynnöstä, kuten käsiteltävässä asiassa, tai komission aloitteesta.

35.

Lisäksi asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa todetaan, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu aloitetaan vain, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyydestä toimenpiteiden päättyessä. Kyseisessä säännöksessä säädetään myös siitä, minkä tyyppisillä todisteilla tällainen todennäköisyys voidaan osoittaa. Asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan toisessa virkkeessä puolestaan säädetään, että unionin tuottajat voivat esittää tarkastelupyynnön viimeistään kolme kuukautta ennen polkumyyntitoimenpiteen viisivuotisen voimassaoloajan päättymistä. Tämä virkkeen keskellä on ilmaisu ”toisen alakohdan mukaisesti”.

36.

Asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaisen tulkinnan osalta asianosaiset ovat eri mieltä lähinnä ilmaisun ”toisen alakohdan mukaisesti” (”in accordance with the second subparagraph”) – joka ilmenee, kuten on todettu, kyseisen artiklan neljännen kohdan toisesta virkkeestä – soveltamisalasta. Ensimmäisen oikeusasteen kantajat väittävät valituksenalaisen tuomion mukaisesti, että tämä viittaus merkitsee sitä, että kolmen kuukauden määräaikaa, jonka kuluessa unionin tuottajat voivat esittää tarkastelupyynnön, koskee myös todisteiden riittävyyttä koskevaa edellytystä, jonka kyseisen pyynnön on täytettävä, jotta toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepano olisi oikeutettua. Komissio ja Fertilizers Europe puolestaan katsovat, että tällainen tulkinta ei yksinkertaisesti perustu minkään säännöksen sanamuotoon, ei vaikka niitä luettaisiin yhdessä.

37.

Aluksi on muistutettava, että kun ilmaisua ”mukaisesti” (”in accordance with”) käytetään normatiivisessa säädöksessä, se määritellään yleensä siten, että se tarkoittaa tietyn säännön ”mukaisesti” (”in line with”) tai ”noudattaen” (”following”) tiettyä sääntöä. ( 18 ) Jos normatiivisessa säädöksessä säädetään, että asia on tehtävä tietyn säännön mukaisesti, se on tehtävä siten kuin kyseisessä säännöksessä säädetään. ( 19 )

38.

Asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa ilmaisu ”mukaisesti” on unionin tuottajille osoitetun virkkeen keskellä. Tässä virkkeessä todetaan, että sen jälkeen, kun toimenpiteen voimassaolon tulevaa päättymistä koskeva ilmoitus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, unionin tuottajat voivat esittää tarkastelupyynnön komissiolle. Tätä varten siinä säädetään erityisestä määräajasta ja todetaan erillisenä edellytyksenä, että pyyntö on esitettävä asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn mukaisesti.

39.

Asianosaisten erimielisyyden taustalla oleva epäselvyys johtuu siitä, että asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä ei kirjaimellisesti tarkasteltuna luetella mitään unionin tuottajille asetettua edellytystä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelupyynnön esittämiselle. Tässä virkkeessä määritellään sitä vastoin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa koskeva oikeudellinen kriteeri, joka on osoitettu komissiolle ja jossa todetaan lähinnä, että komissiolle esitettävän pyynnön on sisällettävä riittävästi todisteita vahingollisen polkumyynnin todennäköisyydestä tarkastelun vireillepanoajankohtana. Näin ollen on vaikea määritellä, miten tarkalleen ottaen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelupyyntö on esitettävä asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti.

40.

Jos asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan toisesta alakohdasta ilmeneviä seikkoja on kuitenkin sovellettava unionin tuottajien pyyntöön, tämä voitaisiin kuitenkin ymmärtää siten, että näiden tuottajien on pyynnössään väitettävä, että kyseisen polkumyynnin vastaisen toimenpiteen lakkaaminen johtaa todennäköisesti vahingollisen polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen. Niiden olisi tätä varten toimitettava myös kyseisessä säännöksessä luetellun tyyppiset todisteet. Sitä vastoin siltä osin kuin todisteiden riittävyyttä koskeva vaatimus koskee vain komissiota tarkastelun vireillepanoa koskevan päätöksen tekohetkellä, asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan sanamuodosta ei mielestäni voida päätellä, että unionin tuottajien on täytettävä tämä kriteeri ennen sen neljännessä alakohdassa säädettyä kolmen kuukauden määräaikaa. Tällainen tulkinta edellyttää mielestäni hermeneuttista lisävaihetta, ja ilman nimenomaista mainintaa tältä osin mikään kyseisten alakohtien sanamuoto ei tue tätä.

41.

Tätä näkemystä vaikeuttavat asetuksen 2016/1036 muut kieliversiot, jotka, kuten unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, on otettava huomioon, kun unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen sanamuoto on moniselitteinen tai kun eri kieliversiot poikkeavat toisistaan. ( 20 ) Kuten komissio ja Fertilizers Europe korostavat, esimerkiksi asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan espanjankielisessä versiossa käytetään ilmaisua ”en virtud de” ( 21 ) (”nojalla”) englanninkielisessä versiossa olevan ilmaisun ”in accordance with” sijasta. Tätä ilmaisua käytettäessä espanjankielisessä versiossa selvennetään, että asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettu pyyntö on myös kyseisen säännöksen toisessa alakohdassa tarkoitettu pyyntö. Siinä ei kuitenkaan välttämättä edellytetä, että unionin tuottajat esittävät toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelupyynnön kyseisessä toisessa alakohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti, mikä sulkee pois toteamuksen, jonka mukaan näytön riittävyyttä koskevaa vaatimusta sovelletaan kyseisiin tuottajiin kyseisenä ajankohtana.

42.

Toisin kuin ensimmäisen oikeusasteen kantajat väittävät, en siis ole vakuuttunut siitä, että asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan ja erityisesti sen toisen ja neljännen alakohdan sanamuodon mukainen tulkinta tukee yksiselitteisesti unionin yleisen tuomioistuimen päätelmää, jonka mukaan unionin tuottajien esittämän toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelupyynnön on sisällettävä jo ennen kyseisessä säännöksessä säädettyä kolmen kuukauden määräaikaa riittävät todisteet vahingollisen polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyydestä ja erityisesti kyseisten säännösten mukaisen tarkastelun vireillepanoperusteesta. Tämän tulkinnan perusteella ei myöskään voida todeta selvästi, ettei komissio voi paikata kyseisten tuottajien tässä kolmen kuukauden määräajassa toimittamien todisteiden riittämättömyyttä ja että kaikkien komission tuottajille esittämien pyyntöjen, joilla pyritään hankkimaan lisätodisteita tuottajien väitteiden tueksi, on oltava luonteeltaan ainoastaan vahvistavia tai täydentäviä.

43.

Kun otetaan huomioon edellä tarkasteltujen alakohtien moniselitteisyys, näitä säännöksiä on tarkasteltava asiayhteydessään tämän ratkaisuehdotuksen 33 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti niiden oikean merkityksen selvittämiseksi. Myös tältä osin ensimmäisen oikeusasteen kantajat ja valittajat esittävät täysin vastakkaisia näkemyksiä. Ensin mainitut väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi oikein asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan asiayhteyttä, kun taas jälkimmäiset katsovat, että se teki virheen, kun se ei ottanut riittävästi huomioon muita kyseisen asetuksen merkityksellisiä säännöksiä, erityisesti sen 5 artiklan 3 ja 9 kohtaa.

44.

Kehotan aluksi unionin tuomioistuinta ottamaan huomioon asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan toisen ja neljännen alakohdan asiayhteyteen liittyvän tulkinnan yhteydessä sen ensimmäisen ja kolmannen alakohdan.

45.

Asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan viimeisessä virkkeessä säädetään, että polkumyyntitoimenpiteen tarkastelu voidaan tehdä paitsi unionin tuottajien myös komission aloitteesta. Komissiolla on siis edelleen toimivalta kerätä omasta aloitteestaan tarvittavat todisteet toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, vaikka asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa säädetty määräaika, jota sovelletaan ainoastaan unionin tuottajien esittämiin pyyntöihin, olisi päättynyt.

46.

Sisäisen johdonmukaisuuden vuoksi tulkinta, jonka mukaan yhtäältä asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan toisessa ja neljännessä alakohdassa asetetaan määräaika komission tutkintavaltuuksille unionin tuottajien esittämien pyyntöjen yhteydessä, kun taas toisaalta ensimmäisessä alakohdassa annetaan komissiolle valtuudet hankkia milloin tahansa tarvittavat todisteet, jotta se voi yksin päättää toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta, on hyvin kyseenalainen.

47.

Ensimmäisen oikeusasteen kantajat väittävät tätä toteamusta vastaan, että koska komissio ei aloittanut riidanalaisen asetuksen antamiseen johtanutta toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelua omasta aloitteestaan, väitteet, jotka koskevat riittävien todisteiden hankkimista koskevien määräaikojen puuttumista tällaisen aloitteen yhteydessä, on hylättävä. Tältä osin on kuitenkin riittävää todeta, että tietyn säännöksen asiayhteyteen perustuvan tulkinnan tarkoituksena on nimenomaan liittää se saman normatiivisen säädöksen muihin säännöksiin – vaikka niitä ei sovellettaisikaan käsiteltävässä asiassa – ja löytää mahdollisimman sopusointuinen ja johdonmukainen merkitys. Tästä syystä katson, että ensimmäisen oikeusasteen kantajien esittämä väite on merkityksetön.

48.

Asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan kolmannesta alakohdasta on todettava, että kyseisessä säännöksessä säädetään, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun liittyviä tutkimuksia suorittaessaan komissio tekee päätelmänsä ottaen huomioon kaikki olennaiset ja asianmukaisesti asiakirjoilla osoitetut todisteet, jotka liittyvät kysymykseen siitä, jatkuisivatko polkumyynti ja vahinko toimenpiteiden päättymisen vuoksi tai toistuisivatko ne tästä syystä.

49.

Tässä säännöksessä selvennetään, että komission toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevien tarkastelujen yhteydessä suorittamien tutkimusten tarkoituksena on varmistaa asetuksen 2016/1036 11 artiklan 1 kohdassa säädetyn vaatimuksen mukaisesti, että polkumyyntitoimenpide on voimassa niin kauan kuin se on tarpeen vahinkoa aiheuttaneen polkumyynnin estämiseksi. Tässäkin tapauksessa, jos komission on tämän tehtävän suorittamiseksi tukeuduttava tutkimuksessaan kaikkiin olennaisiin todisteisiin tämän tehtävän suorittamiseksi, komission toimivaltaa ei saa rajoittaa edes ajallisesti niiden tietojen osalta, joita se voi katsoa tarpeellisiksi pyytää unionin tuottajilta, jotta se voi alustavasti päättää, aloittaako se tällaisen tutkimuksen.

50.

Tästä seuraa, että kun asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan toinen ja neljäs alakohta liitetään saman säännöksen ensimmäiseen ja kolmanteen alakohtaan, niitä tulkitaan johdonmukaisemmin siten, että niissä katsotaan, että komissio voi kerätä lisänäyttöä tai uutta näyttöä unionin tuottajilta aina, kun se katsoo, että niiden alkuperäinen pyyntö edellyttää tällaista näyttöä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireille panemiseksi, vaikka se tapahtuisi neljännessä alakohdassa säädetyn kolmen kuukauden määräajan kuluessa.

51.

Edellä esitetty toteamus on lisäksi asetuksen 2016/1036 muiden säännösten hengen mukainen, sillä mielestäni – ja toisin kuin valituksenalaisessa tuomiossa todetaan – on katsottava, että niitä voidaan soveltaa toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeviin tarkasteluihin asetuksen 2016/1036 11 artiklan 5 kohdan nojalla. Kyseisessä säännöksessä säädetään, että asetuksen 2016/1036 asianmukaisia säännöksiä, jotka koskevat menettelyjä ja tutkimuksen suorittamista, lukuun ottamatta niitä, jotka koskevat määräaikoja, sovelletaan toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeviin tarkasteluihin. Kuten komissio ja Fertilizers Europe väittävät, näin on oltava asetuksen 2016/1036 5 artiklan 3 ja 9 kohdan osalta.

52.

Ensinnäkin on muistutettava, että asetuksen 2016/1036 5 artiklan – jonka otsikko on ”Menettelyn aloittaminen”– 3 kohdassa säädetään oikeudellisesta kriteeristä, jota komission on sovellettava, kun se päättää, oikeuttaako valitus alkuperäisen tutkimuksen vireille panemisen. Tarkemmin sanottuna tässä kohdassa todetaan, että komissio tutkii niin hyvin kuin on mahdollista valituksessa esitettyjen todisteiden täsmällisyyden ja riittävyyden sen määrittämiseksi, onko näyttö tutkimuksen vireille panemisen oikeuttamiseksi riittävä.

53.

Unionin yleinen tuomioistuin on oikeuskäytännössään ( 22 ) todennut sellaisen tulkinnan perusteella, jonka unionin tuomioistuin voisi helposti hyväksyä, että asetuksen 2016/1036 5 artiklan 3 kohdan nojalla komission ei tarvitse tyytyä pelkästään valituksessa esitettyihin tietoihin. Komissio voi vapaasti kerätä uusia lisätodisteita ja lisätietoja, myös valituksen tekijältä, täyttääkseen kyseisessä säännöksessä määritellyn tutkimuksen vireille panoon tarvittavan näytön riittävyyttä koskevan kriteerin. ( 23 )

54.

Tältä osin on todettava, että sekä alkuperäisen valituksen että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelupyynnön yhteydessä komissio tutkii ennen kaikkea, onko näyttö riittävä tutkimuksen vireillepanon oikeuttamiseksi. Ensimmäisessä tapauksessa esitettyjen todisteiden riittävyyttä arvioidaan polkumyynnin, vahingon ja väitetyn polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja väitetyn vahingon välisen syy-yhteyden perusteella. ( 24 ) Jälkimmäisessä tapauksessa, kuten edellä on jo todettu, tämä arviointi koskee sen todennäköisyyttä, että polkumyyntitoimenpiteen voimassaolon päättyminen johtaa polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. ( 25 ) Tutkimuksen vireillepanon ja suorittamisen jälkeen komissio voi näin ollen ottaa käyttöön uuden polkumyyntitoimenpiteen ( 26 ) tai pitää voimassa sellaisen toimenpiteen, jonka voimassaolo on päättymässä. ( 27 )

55.

On totta, kuten ensimmäisen oikeusasteen kantajat toteavat valituksenalaisen tuomion mukaisesti, että unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että tarkastelumenettelyn ja alkuperäisen tutkimuksen, jota koskevat saman asetuksen eri säännökset, välillä on objektiivinen ero. ( 28 ) Tästä syystä kaikkia alkuperäistä tutkimusta koskevia säännöksiä ei voida soveltaa tarkastelumenettelyyn, kun otetaan huomioon asetuksessa 2016/1036 säädetyn järjestelmän systematiikka ja tavoitteet. ( 29 )

56.

Kun kuitenkin otetaan huomioon se, mitä säädetään asetuksen 2016/1036 11 artiklan 5 kohdassa, jonka päätavoitteena on, että säännöksiä, jotka koskevat tutkimusten suorittamista, sovelletaan lähtökohtaisesti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevissa tarkasteluissa, mielestäni ei ole mitään syytä, jonka vuoksi olisi objektiivisesti oikeutettua rajoittaa komission tutkintavaltuuksia kyseisen tarkastelun vireille panemiseksi verrattuna niihin valtuuksiin, joita se voi käyttää alkuperäisen polkumyyntitutkimuksen vireille panemiseksi. Ainut merkityksellinen seikka, joka olisi otettava huomioon tältä osin, on se, että komission on päätettävä molemmissa tapauksissa, onko tutkimus pantava vireille, mikä edellyttää, että sillä on samat tutkintavaltuudet erityisesti, kun kyse on valituksessa tai toimenpiteen voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelupyynnössä esitettyjen todisteiden ja tietojen riittävyydestä.

57.

Sama päätelmä voidaan toisaalta tehdä, jos otetaan huomioon asetuksen 2016/1036 5 artiklan 9 kohta, jota unionin yleisen tuomioistuimen mukaan ei voitu soveltaa ensimmäisessä oikeusasteessa käsiteltyyn asiaan. Kyseisen tuomioistuimen mukaan kyseinen säännös koskee yksinomaan määräaikoja, joten sitä ei voitu soveltaa asetuksen 2016/1036 11 artiklan 5 kohdassa säädetyn poikkeuksen mukaisesti.

58.

Asetuksen 2016/1036 5 artiklan 9 kohdassa säädetään menettelystä, jota komission on noudatettava, kun se vastaanottaa saman asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaisen valituksen. Tähän menettelyyn kuuluu se, että valittajalle ilmoitetaan alkuperäisen valituksen riittävyydestä tai riittämättömyydestä.

59.

Asetuksen 2016/1036 5 artiklan 9 kohdassa tosin täsmennetään, että komission on täytettävä ilmoitusvelvollisuutensa 45 päivän kuluessa alkuperäisen valituksen jättämisestä. Viittaus kyseisessä tapauksessa sovellettavaan määräaikaan voidaan kuitenkin helposti erottaa kyseisen säännöksen nojalla sovellettavasta ilmoitusvelvollisuudesta. Kuten komissio perustellusti toteaa, mikään muu asetuksen 2016/1036 säännös ei nimittäin tosiasiallisesti ole tämän velvollisuuden perustana, mikä merkitsee sitä, että asetuksen 2016/1036 5 artiklan 9 kohta on tämän velvollisuuden ainoa normatiivinen lähde.

60.

Tästä seuraa, että siltä osin kuin komissio voi asetuksen 2016/1036 5 artiklan 9 kohdan nojalla pyytää valittajalta lisätietoja tutkimuksen vireille panemiseksi, jos alkuperäinen valitus katsotaan riittämättömäksi, samankaltainen mahdollisuus on oltava arvioitaessa toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa. Olen jälleen sitä mieltä, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen päätyessään päinvastaiseen ratkaisuun. ( 30 )

61.

Edellä esitetyn perusteella asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan toisen ja neljännen alakohdan asiayhteyteen perustuva tulkinta ja erityisesti tapa, jolla ne liittyvät kyseisen asetuksen muihin merkityksellisiin säännöksiin, voivat mielestäni selventää näille alakohdille annettavaa merkitystä. Tämä tulkinta puoltaa nimittäin sitä, että kun komissio arvioi, onko toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu pantava vireille, sen ei tarvitse tyytyä pelkästään todisteisiin, jotka sisältyivät alkuperäiseen pyyntöön, jonka unionin tuottajat esittivät ennen asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa säädettyä kolmen kuukauden määräaikaa. Komission on päinvastoin voitava pyytää lisätietoja, joita se pitää merkityksellisinä sen määrittämiseksi, onko toimenpiteen voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu pantava vireille.

62.

Tässä vaiheessa on selvitettävä, voidaanko tämän ratkaisuehdotuksen edellisissä kohdissa ehdotettu asiayhteyteen perustuva tulkinta hyväksyä myös asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan toisen ja neljännen alakohdan teleologisen tulkinnan perusteella, kun otetaan huomioon toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevien tarkastelujen tavoitteet ja kyseisellä asetuksella käyttöön otetun järjestelmän tavoitteet.

63.

Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa, että asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetun määräajan tarkoituksena on edistää oikeusvarmuutta. Yhtäältä unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että tämä määräaika mahdollistaa sen, että markkinatoimijat saavat tietää ajoissa, voivatko polkumyyntitoimenpiteet pysyä voimassa. Toisaalta saman määräajan ansiosta komissiolla on käytettävissään riittävä määräaika, jotta se voi arvioida unionin tuottajien lakisääteisessä määräajassa tekemiin tarkastelupyyntöihin sisältyvät todisteet ja varmistua näiden todisteiden riittävyydestä ja merkityksellisyydestä, jotta vältetään polkumyyntitoimenpiteiden perusteeton voimassa pitäminen laissa säädetyn ajan jälkeen.

64.

Muistutan alustavasti, että asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa säädetty kolmen kuukauden määräaika otettiin käyttöön ensimmäistä kertaa toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevien tarkastelupyyntöjen tutkimiseen sovellettavan menettelyn osalta asetuksen (EY) N:o 3283/94 11 artiklan 2 kohdan c alakohdalla. ( 31 ) Kaikkien osapuolten yhtenevän kannan mukaan tämän käyttöönoton tavoitteena oli antaa unionin tuottajille ohjeita siitä, milloin pyyntö oli esitettävä, jotta toimenpiteiden päättäminen tai toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepano voitaisiin järjestää asianmukaisesti, sekä ilmoittaa asiasta asianomaisille osapuolille.

65.

Tästä syystä unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa tuomiossa perustellusti, että asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa säädetyn määräajan ansiosta komissiolla on käytettävissään riittävä määräaika, jotta se voi arvioida unionin tuottajien lakisääteisessä määräajassa tekemiin tai niiden puolesta tehtyihin tarkastelupyyntöihin sisältyvät todisteet ja varmistua näiden todisteiden riittävyydestä ja merkityksellisyydestä.

66.

Huomautan kuitenkin, ettei mikään seikka asetuksessa 2016/1036, sen antamiseen liittyvässä historiallisessa taustassa tai myöhemmissä muutoksissa tue väitettä, jonka mukaan kyseisen asetuksen tavoitteena oli myös taata oikeusvarmuus markkinatoimijoille rajoittamalla sitä, minkätyyppisiä tietoja komissio voisi kerätä sen määrittämiseksi, onko toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelupyyntö perusteltu.

67.

Tältä osin on ensinnäkin tärkeää todeta, kuten komissio väittää, että unionin tuottajien esittämää toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelupyyntöä ei jaeta asianomaisille osapuolille ennen kuin tutkimuksen vireillepanoa koskeva ilmoitus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä asetuksen 2016/1036 11 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Tämä merkitsee yhtäältä sitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa edeltävä vaihe ei ole kontradiktorinen, ja toisaalta sitä, että kolmen kuukauden määräajan tarkoituksena ei voida katsoa olevan muiden asianomaisten osapuolten puolustautumisoikeuksien suojaaminen. Kyseisillä osapuolilla on mahdollisuus käyttää täysimääräisesti menettelyllisiä ja aineellisia oikeuksiaan toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun aikana.

68.

Toiseksi, kuten olen lyhyesti maininnut tämän ratkaisuehdotuksen 49 kohdassa, asetuksen 2016/1036 11 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelumenettelyn pääasiallisena tavoitteena on varmistaa, että polkumyyntitoimenpide pysyy voimassa, jos se on tarpeen vahinkoa aiheuttaneen polkumyynnin estämiseksi. Tämä toteamus vastaa selkeästi asetuksen 2016/1036 yleistä tavoitetta, sillä sen 1 artiklan, jonka otsikkona on ”Periaatteet”, 1 kohdassa säädetään, että polkumyyntitulli voidaan asettaa polkumyynnillä tuodulle tuotteelle, jos tuotteen luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen Euroopan unionissa aiheuttaa vahinkoa. Komissio ei selvästikään pystyisi täyttämään asetuksen 2016/1036 11 artiklan 1 kohdassa sille annettuja tehtäviä, jotka ovat kansainvälisen kaupan oikeuden ja erityisesti Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukaisia, jos olisi niin, että komissio voi ajallisessa mielessä vain rajoitetusti kerätä tietoja unionin tuottajilta. Mikään muu pakottava tavoite, joka koskee erityisesti yrityksiä, joihin sovelletaan tarkastelun kohteena olevaa polkumyyntitullia, ei oikeuta jättämään edellä esitettyä huomiotta.

69.

Tästä seuraa, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin saattoi perustellusti todeta, että asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan ansiosta komissiolla on käytettävissään riittävä määräaika, jotta se voi arvioida tarkastelupyyntöihin sisältyvät todisteet, ja että komission on tämän määräajan kuluessa varmistuttava näiden todisteiden riittävyydestä ja merkityksellisyydestä, jotta vältetään polkumyyntitoimenpiteiden perusteeton voimassa pitäminen laissa säädetyn ajan jälkeen, kyseinen tuomioistuin ei kuitenkaan arvioinut asianmukaisesti tavoitteita, jotka toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelumenettelyn on täytettävä asetuksen 2016/1036 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Erityisesti on todettava, että se teki virheen, kun se katsoi, että asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa säädetyn kolmen kuukauden määräajan tarkoituksena oli taata oikeusvarmuus markkinatoimijoille erityisesti rajoittamalla sitä, minkätyyppisiä tietoja komissio voi kerätä sen määrittämiseksi, onko toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu pantava vireille.

70.

Kun otetaan huomioon edellisissä kohdissa esitetty teleologinen analyysi, tavoitteet, joihin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevilla tarkastelumenettelyillä pyritään asetuksen 2016/1036 11 artiklan 1 kohdan ja 11 artiklan 2 kohdan toisen ja neljännen alakohdan valossa, vahvistavat näiden säännösten asiayhteyteen perustuvan tulkinnan päätelmät, kuten olen selittänyt tämän ratkaisuehdotuksen 61 kohdassa.

71.

Edellä esitetystä seuraa, ettei mikään unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetuista säännöistä unionin oikeuden säännösten tai määräysten merkityksen selvittämiseksi voi tukea unionin yleisen tuomioistuimen tulkintaa asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan toisesta ja neljännestä alakohdasta, sellaisena kuin se ilmenee valituksenalaisesta tuomiosta.

72.

Tästä syystä päättelen, että – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin päätteli – komissio oli oikeassa katsoessaan, että kun unionin tuottajat ovat esittäneet toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelupyynnön, komission valtuuksia ei ole rajoitettu, kun se kerää kaikki tarpeellisiksi katsomansa lisätiedot sen määrittämiseksi, onko tarpeen aloittaa tarkastelumenettely. Komissio ei myöskään tehnyt virhettä todetessaan riidanalaisessa asetuksessa, että sillä, oliko alkuperäistä pyyntöä täydennetty lisätiedoilla, ei ollut merkitystä ja että tarkastelun vireillepanoa voitiin perustella konsolidoidulla tarkastelupyynnöllä.

73.

Komission ja Fertilizers Europen ensimmäinen valitusperuste on näin ollen hyväksyttävä.

74.

Lisäksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi. Jos asia on ratkaisukelpoinen, se voi itse ratkaista asian lopullisesti. Se voi myös palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

75.

Koska ehdotan, että unionin tuomioistuin hyväksyy komission ja Fertilizers Europen ensimmäisen valitusperusteen, joka koskee oikeudellista virhettä asetuksen 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan tulkinnassa, valituksenalainen tuomio on näin ollen kumottava ilman, että olisi tarpeen tutkia toissijaisesti esitettyä toista valitusperustetta, joka koskee kysymystä siitä, voidaanko Fertilizers Europen toimittamia lisätietoja joka tapauksessa pitää tietoina, joilla vahvistetaan alkuperäiseen tarkastelupyyntöön sisältyneet tiedot tai täydennetään niitä.

76.

Lisäksi siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen kantajat väittivät unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamansa kumoamiskanteen tueksi, että komissio teki joka tapauksessa virheen katsoessaan, että konsolidoitu tarkastelupyyntö sisälsi riittävästi todisteita polkumyynnin jatkumisen todennäköisyydestä ja että tätä väitettä ei tutkittu ensimmäisessä oikeusasteessa, unionin tuomioistuin ei voi ratkaista lopullisesti nyt käsiteltävää asiaa.

77.

Asia on mielestäni näin ollen palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, ja oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

78.

Tässä ratkaisuehdotuksessa esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin