1.

Unionin lainsäätäjän tarkoituksena sen antaessa tuomioistuinten toimivaltaa vakuutusasioissa koskevat erityissäännökset asetuksessa (EU) N:o 1215/2012 ( 2 ) on ollut pyrkiä heikomman osapuolen suojelua koskevaan tavoitteeseen. ( 3 ) Vaikka heikomman osapuolen määrittäminen on suhteellisen helppoa silloin, kun riita‑asiassa ovat vastakkain – kuten tilanne useimmiten on – liikenneonnettomuudessa vahingon kärsinyt ja kyseisessä onnettomuudessa mukana olleen ajoneuvon vakuuttanut yhtiö, se voi osoittautua hankalammaksi, jos kanteen nostaa vahingon kärsineen työnantaja, jolle kyseisen henkilön oikeudet ovat siirtyneet.

2.

Tämä ei suinkaan ole unionin tuomioistuimelle vieras tilanne, sillä se on jo todennut, että asetuksesta N:o 1215/2012 ilmenee, että ensimmäiseen jäsenvaltioon sijoittautunut työnantaja, joka on maksanut edelleen palkkaa liikenneonnettomuuden johdosta poissa työstä olleelle työntekijälleen ja jolle kyseisen työntekijän oikeudet suhteessa mainitussa onnettomuudessa mukana olleen ajoneuvon korvausvastuun varalta vakuuttaneeseen yhtiöön, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, ovat siirtyneet, voi asetuksen (EY) N:o 44/2001 ( 4 ) 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna tarkoitettuna ”vahingonkärsineenä” nostaa kanteen mainittua vakuutusyhtiötä vastaan ensimmäisen jäsenvaltion tuomioistuimissa silloin, kun suora kanne on mahdollinen. ( 5 )

3.

Nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä on erityistä se, että liikenneonnettomuudessa vahingon kärsinyt on virkamies ja että työnantaja, jolle hänen oikeutensa ovat siirtyneet, on näin ollen valtio.

4.

Tässä ratkaisuehdotuksessa selitän syyt, joiden vuoksi unionin tuomioistuimen jo tekemää ratkaisua voidaan asetuksen N:o 1215/2012 sanamuotoa ja tarkoitusta loukkaamatta soveltaa myös tilanteessa, jossa kanteen nostanut työnantaja, jolle vahingon kärsineen oikeudet ovat kiistatta siirtyneet, on luonteeltaan valtiollinen. Samalla käytän tätä ennakkoratkaisumenettelyä tilaisuutena selventää ja täsmentää unionin tuomioistuimen aikaisempaa oikeuskäytäntöä siltä osin kuin on kyse sen tuomioistuimen, jossa tällainen kanne voidaan nostaa, kansainvälisen ja alueellisen toimivallan määrittämisestä tässä erityistapauksessa, jossa kantajan kotipaikkaa koskevaa liittymäperustetta on sovellettava valtioon.

5.

Käsiteltävässä asiassa merkityksellisiä ovat asetuksen N:o 1215/2012 johdanto‑osan 15, 16, 18 ja 34 perustelukappale sekä 1 artiklan 1 kohta, 4 artiklan 1 kohta ja 5 artiklan 1 kohta.

6.

Lisäksi on mainittava asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 3 jakso, jonka otsikko on ”Toimivalta vakuutussopimusta koskevissa asioissa” ja joka sisältää kyseisen asetuksen 10–16 artiklan.

7.

Kyseisen asetuksen 10 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Vakuutussopimusta koskevissa asioissa tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan ja 7 artiklan 5 alakohdan säännösten soveltamista.”

8.

Kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Kanne sellaista vakuutuksenantajaa vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, voidaan nostaa

9.

Kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Vahingon kärsineen suoraan vakuutuksenantajaa vastaan nostamaan kanteeseen sovelletaan 10, 11 ja 12 artiklan säännöksiä, jos tällainen suora kanne on sallittu.”

10.

Asetuksen N:o 1215/2012 63 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä asetusta sovellettaessa yhtiön tai muun oikeushenkilön kotipaikka on paikkakunta, missä sillä on

11.

Liittovaltion virkamies, joka työskentelee Deutsche Patent‑ und Markenamtin (patentti‑ ja tavaramerkkivirasto, Saksa) Münchenin toimipaikassa, joutui 8.3.2020 liikenneonnettomuuteen ollessaan lomamatkalla Espanjassa. Kyseinen virkamies oli liikkeellä polkupyörällä ja törmäsi vuokra‑autoon, jolle espanjalainen vakuutusyhtiö Mutua Madrileña Automovilista (jäljempänä vakuutusyhtiö) oli antanut vastuuvakuutuksen.

12.

Kyseisessä onnettomuudessa saamiensa vammojen vuoksi virkamies oli työkyvytön 8.3.2020–16.3.2020. Virkamiehen työnantaja – joka oli Saksan valtio – maksoi hänelle palkkaa poissaoloajalta. Saksan valtio vaati 25.1.2021 päivätyllä kirjeellä vakuutusyhtiön nimeämää korvausedustajaa, jonka tehtävänä on selvitellä korvausvaatimuksia sen lukuun Saksassa, ( 6 ) korvaamaan nämä virkamiehelle maksetut palkat, joiden määrä oli 1432,77 euroa. Korvausedustaja kieltäytyi maksamasta vaadittua määrää ja perusteli tätä sillä, että virkamies oli aiheuttanut onnettomuuden.

13.

Saksan valtio, joka toimi edelleen työnantajan ominaisuudessa, nosti Amtsgericht Münchenissä (Müchenin alioikeus, Saksa) vakuutusyhtiötä vastaan siviilioikeudellisen kanteen, jossa vaadittiin korvausta riidanalaisista palkoista. Koska vakuutusyhtiön kotipaikka on Espanjassa, se väitti, ettei Amtsgericht Münchenillä ole kansainvälistä toimivaltaa, ja lisäksi se väitti, että kanne on perusteeton.

14.

Amtsgericht München totesi 16.2.2022 antamassaan ratkaisussa, ettei sillä ole kansainvälistä toimivaltaa. Näin ollen se katsoi, ettei Saksan valtio voi vedota asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 13 artiklan 2 kohdan mukaiseen toimivaltaan, koska kyseiset säännökset ovat poikkeussääntöjä, joita on tulkittava suppeasti, eikä niillä suojata työnantajaa, jos tämä on valtio. Yleistävän suojan tarpeen arvioinnin perusteella Amtsgericht München totesi, ettei Saksan valtio, joka hoitaa esimerkiksi eläke‑ ja sairausetuuksien osalta myös sosiaalivakuutuslaitoksen tehtäviä, voi vedota näihin säännöksiin.

15.

Saksan valtio valitti tästä ratkaisusta Landgericht München I:een (alueellinen alioikeus, München, Saksa), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Se väittää, että se on kyseisen virkamiehen työnantajana voinut täysin perustellusti vedota asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ja 13 artiklan 2 kohtaan, koska liikenneonnettomuuteen joutuneen virkamiehen oikeudet korvauksiin onnettomuudessa mukana olleen ajoneuvon vakuuttaneelta yhtiöltä ovat lain nojalla siirtyneet sille. Sen mukaan kyseisissä säännöksissä vahvistettuja sääntöjä koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ( 7 ) ilmenee yhtäältä, että tätä ei pidä tarkastella tapauskohtaisesti eikä tehdä erottelua sen mukaan, kumpi on heikompi osapuoli, ja toisaalta, että ennustettavuuden nimissä jokainen sijaantulija, joka ei esitä vaatimuksia vakuutuksenantajana tai sosiaalivakuutuslaitoksena vaan sille lain nojalla siirtyneiden oikeuksien perusteella, voi saattaa asian myös vahingon kärsineen kotipaikan tuomioistuinten käsiteltäväksi.

16.

Pääasian vastapuolena oleva vakuutusyhtiö väittää ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 13 artiklan suojelutavoitteesta ilmenee, että ainoastaan osapuoli, jota on pidettävä heikompana osapuolena vakuutuksenantajaan, jota vastaan kanne on nostettu, nähden, voi vedota tähän erioikeuteen, jolla poiketaan periaatteesta, jonka mukaan vastaajan kotipaikan tuomioistuimet ovat toimivaltaisia. Unionin tuomioistuin on evännyt tämän mahdollisuuden niin sosiaalivakuutuslaitoksilta kuin vakuutusalan ammattilaisiltakin niiden koosta riippumatta. ( 8 ) Jos kantajana on unionin jäsenvaltio kansainvälisen oikeuden subjektina, myöskään sen ei katsota olevan tällaisessa heikommassa asemassa etenkään, jos se maksaa etuuksia, jotka vastaavat ominaislaatunsa vuoksi sosiaaliturvaetuuksia, ja valvoo vakuutusalaa alueellaan, kuten pääasian valittaja.

17.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan valituksen perusteltavuus riippuu siitä, onko ensimmäisen asteen tuomioistuin perustellusti katsonut, ettei sillä ole asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 13 artiklan 2 kohdan nojalla toimivaltaa. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esiin, että asianosaisten välillä on riidatonta, että Saksan valtio esittää sovellettavien Espanjan oikeuden säännösten ( 9 ) mukaisesti ja sille Saksan siviilioikeuden ( 10 ) nojalla siirtyneiden oikeuksien perusteella korvausvaatimuksen suoraan vakuutusyhtiötä vastaan siinä liikenneonnettomuudessa, jossa sen virkamies loukkaantui, mukana olleen ajoneuvon vakuutuksen antajana.

18.

Asianosaisten esittämät argumentit ja kansallisen oikeuskäytännön ( 11 ) tilanne huomioon ottaen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voiko jäsenvaltio, joka työnantajana nostaa suoran kanteen vakuutuksenantajaa vastaan sillä perusteella, että onnettomuuteen joutuneen virkamiehen oikeudet ovat siirtyneet lain nojalla sille, vedota asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 13 artiklan 2 kohdassa, luettuina yhdessä sen johdanto‑osan 15 ja 18 perustelukappaleen kanssa, ”vahingon kärsineen” ( 12 ) hyväksi säädettyihin tuomioistuinten toimivaltaa vakuutusasioissa koskeviin erityissäännöksiin, vaikka ne ovat poikkeussäännöksiä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa pääasiassa kyseessä olevan työnantajan, joka on myös kansainvälisen oikeuden subjekti, oikeudellista erityisluonnetta.

19.

Tässä tilanteessa Landgericht München I on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [asetuksen N:o 1215/2012] 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, tulkittava siten, että myös Euroopan unionin jäsenvaltio itse työnantajana, joka on maksanut edelleen palkkaa liikenneonnettomuuden johdosta (tilapäisesti) työkyvyttömälle työntekijälleen ja jolle kyseisen työntekijän oikeudet suhteessa mainitussa onnettomuudessa mukana olleelle ajoneuvolle vastuuvakuutuksen antaneeseen yhtiöön, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, ovat siirtyneet, voi mainitussa säännöksessä tarkoitettuna ’vahingon kärsineenä’ nostaa kanteen vakuutusyhtiötä vastaan sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jossa kyseisellä virkamiehellä on kotipaikka, silloin, kun suora kanne on mahdollinen?”

20.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Saksan valtio, vakuutusyhtiö, Espanjan hallitus sekä komissio.

21.

Asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdasta ja 13 artiklan 2 kohdasta yhdessä luettuina ilmenee, että jos vahingon kärsineen on sallittua nostaa kanne suoraan vakuutuksenantajaa vastaan, ( 13 ) kanne sellaista vakuutuksenantajaa vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, voidaan nostaa muussa jäsenvaltiossa sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jossa kantajalla on kotipaikka.

22.

Näissä erityissäännöksissä, jotka koskevat nimenomaan vakuutusalaa, ( 14 ) vahvistetaan siis poikkeus ( 15 ) periaatteesta, jonka mukaan toimivaltaisia ovat vastaajan kotipaikan tuomioistuimet, ( 16 ) sellaisena kuin se ilmenee asetuksen N:o 1215/2012 johdanto‑osan 15 perustelukappaleesta, 4 artiklan 1 kohdasta ja 11 artiklan 1 kohdan a alakohdasta. Koska kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 13 artiklan 2 kohta ovat edullisempia kantajalle, niillä edistetään heikomman osapuolen suojelua koskevaa tavoitetta. ( 17 )

23.

Tuomiossa MMA IARD unionin tuomioistuin lausui tapauksesta, joka ainakin ensi näkemältä on hyvin lähellä tässä ennakkoratkaisumenettelyssä kyseessä olevaa tapausta. Se totesi, että jäsenvaltioon sijoittautunut työnantaja, joka on maksanut edelleen palkkaa liikenneonnettomuuden johdosta poissa työstä olleelle työntekijälleen ja jolle kyseisen työntekijän oikeudet suhteessa mainitussa onnettomuudessa mukana olleen ajoneuvon korvausvastuun varalta vakuuttaneeseen yhtiöön, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, ovat siirtyneet, voi asetuksen N:o 44/2001 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna ”vahingonkärsineenä” nostaa kanteen mainittua vakuutusyhtiötä vastaan ensin mainitun jäsenvaltion tuomioistuimissa silloin, kun suora kanne on mahdollinen.

24.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko tätä ratkaisua mahdollista soveltaa pääasiassa, vaikka työnantaja on jäsenvaltio.

25.

Vakuutusyhtiö väittää, ettei Saksan valtio toimi pääasiassa työnantajana vaan kansainvälisen oikeuden subjektina. Kansainvälisen oikeuden subjekti ei voi vedota asetuksessa N:o 1215/2012 vahvistettuihin tuomioistuinten toimivaltaa koskeviin erityissäännöksiin.

26.

Tämä väite on hylättävä suoralta kädeltä.

27.

Työnantajan valtiollisesta luonteesta ei nimittäin seuraa – eikä voi seurata –, että vireillä olevan menettelyn luonne muuttuu tai vastaajan oikeusasema heikkenee. Kukaan ei nimittäin kiistä, että pääasian menettely on siviilioikeudellinen menettely. Jos näin ei olisi, asetusta N:o 1215/2012 ei sovellettaisi. ( 18 ) Kuten Saksan valtio toteaa kirjelmissään, ( 19 ) vakuutusyhtiötä vastaan nostetun kanteen yhteydessä siihen sovelletaan samoja menettelysääntöjä kuin muihinkin. Sen on vedottava oikeuksiinsa kyseistä vakuutusyhtiötä vastaan tavanomaisessa siviilioikeudellisessa menettelyssä, kuten minkä tahansa muun työnantajan, jolle työntekijän oikeudet ovat siirtyneet. Saksan valtiolla on oltava edustajanaan asianajaja, ja se voi tapauksen mukaan myös hävitä asian, kuten mikä tahansa muu asianosainen. Kuten Espanjan hallitus perustellusti totesi kirjallisissa huomautuksissaan, silloin, kun jäsenvaltio nostaa kanteen toisessa jäsenvaltiossa asetuksessa N:o 1215/2012 vahvistettujen tuomioistuinten toimivaltaa koskevien sääntöjen mukaisesti, se toimii kuten mikä tahansa muu henkilö, jolla on tähän mainitun asetuksen säännösten mukainen asiavaltuus.

28.

Toisin kuin vakuutusyhtiö väittää, Saksan valtio liikenneonnettomuuteen joutuneen henkilön työnantajana toimii ainoastaan tässä ominaisuudessa ( 20 ) voimatta vedota mihinkään erioikeuteen tai mihinkään yleisesti sovellettavasta oikeudesta poikkeavaan toimivaltaan. Näin ollen se työnantajavaltion eduksi koituva ilmeisen epätasapainoinen tilanne, jota kyseinen yhtiö kuvaa huomautuksissaan, on mielestäni asetettava oikeisiin mittasuhteisiin, koska – toistan vielä kerran – Saksan valtio ei toimi tässä kansainvälisen oikeuden subjektina, joka käyttää julkiselle vallalle kuuluvia toimivaltuuksia (acta iure imperii), vaan se toimii vain ja yksinomaan työnantajana, jolle liikenneonnettomuuteen joutuneen virkamiehen oikeudet ovat siirtyneet (acta iure gestionis).

29.

Pääasiassa Saksan valtio toimii siis julkisen työnantajan ominaisuudessaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin katsoo, että jos sen olisi sovellettava tuomiossa MMA IARD tehtyä ratkaisua tähän yksittäiseen kantajaan, tätä lähestymistapaa voisi olla vaikea sovittaa yhteen unionin tuomioistuimen antamien muiden tuomioiden kanssa, joissa se on konkreettisesti tarkistanut heikompana pidetyn osapuolen suojelun tarpeen ennen tuomioistuinten toimivaltaa koskevien erityissäännösten soveltamista kyseisen osapuolen hyväksi ja sulkenut pois muun muassa sen, että sosiaaliturvalaitos tai vakuutusalan ammattilainen voisi vedota forum actorikseen.

30.

Tässä tilanteessa on tarkasteltava aluksi yksityiskohtaisesti edellä mainittua oikeuskäytäntöä. Sen jälkeen on pohdittava, mitä päätelmiä tästä tarkastelusta on tehtävä yksittäistapauksessa, jossa työnantaja, jolle oikeudet ovat siirtyneet, on valtio. Kun on osoitettu, että pääasian olosuhteissa Saksan valtio voi mielestäni vedota tuomioistuinten toimivaltaa vakuutussopimusta koskevissa asioissa koskeviin erityissäännöksiin, on vielä selvitettävä, missä tuomioistuimessa Saksan valtion on nostettava kanteensa.

31.

Muistutan aluksi, että asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 13 artiklan 2 kohdan ja asetuksen N:o 44/2001 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 11 artiklan 2 kohdan katsotaan vastaavan toisiaan, koska ensin mainituissa säännöksissä toistetaan olennaisilta osin jälkimmäisten säännösten sanamuoto. Näin ollen unionin tuomioistuimen asetuksen N:o 44/2001 säännöksistä antama tulkinta pätee myös asetuksen N:o 1215/2012 vastaaviin säännöksiin. ( 21 )

32.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin yksilöi kaksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön suuntausta, jotka – jos niitä olisi sovellettava käsiteltävään tapaukseen – johtaisivat sen mukaan joko siihen lopputulokseen, että työnantajavaltio ei voi vedota asetuksen N:o 1215/2012 vakuutusasioissa sovellettavissa erityissäännöksissä vahvistettuun forum actorikseen, tai aivan päinvastaiseen lopputulokseen.

33.

Ensimmäisessä oikeuskäytännön suuntauksessa on lähinnä todettu, että asetuksen N:o 44/2001 11 artiklan 2 kohtaa ja 9 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että sosiaalivakuutuslaitos, jolle liikenneonnettomuuden johdosta välittömästi vahinkoa kärsineen oikeudet ovat siirtyneet suoraan lain nojalla, ei voi nostaa kannetta sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, johon se on sijoittautunut, suoraan kyseisen onnettomuuden osalta vastuulliseksi väitetyn henkilön vakuutuksenantajaa vastaan, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon. ( 22 )

34.

Yhteisöjen tuomioistuin tuli tähän tulokseen tähän asetuksen N:o 44/2001 systemaattiseen ja teleologiseen tulkintaan perustuneen päättelynsä johtopäätöksenä ( 23 ) ja muistutettuaan tarkastelemiensa säännösten poikkeusluonteesta. ( 24 )

35.

Se jatkoi toteamalla, että ”näiden säännösten suojelutarkoituksesta seuraa, että – – toimivaltaa koskevia erityissäännöksiä ei voida soveltaa – – henkilöihin, joilla ei ole tällaista suojelun tarvetta”. ( 25 ) Sen käsiteltävänä olleessa asiassa ei kuitenkaan ollut väitetty, että sosiaaliturvalaitos olisi taloudellisesti heikompi osapuoli ja oikeudellisesti vähemmän kokenut kuin vakuutuksenantaja, ja se muistutti, että mikään erityissuoja ei ole tarpeen vakuutusalan ammattilaisten välisissä suhteissa. ( 26 )

36.

Näin yhteisöjen tuomioistuin ilmaisi selvästi, että henkilön, jolle välittömästi vahinkoa kärsineen oikeudet ovat siirtyneet suoraan lain nojalla, on voitava vedota kyseisiin tuomioistuinten toimivaltaa koskeviin erityissäännöksiin edellyttäen, että ensin mainittua henkilöä itseään voidaan pitää heikompana osapuolena. ( 27 )

37.

Päätelmiensä tueksi yhteisöjen tuomioistuin muistutti vielä 15.1.2004 annettuun tuomioon Blijdenstein ( 28 ) perustuvasta oikeuskäytännöstään, jonka mukaan Brysselin yleissopimuksessa vahvistettujen tuomioistuinten toimivaltaa koskevien erityissäännösten ( 29 ) perusteella julkisoikeudellinen elin ei voi nostaa sijoittautumispaikkansa sopimusvaltion tuomioistuimessa takautumiskannetta sellaista elatusvelvollista vastaan, jonka kotipaikka on toisessa sopimusvaltiossa, periäkseen takaisin summan, jonka se on julkisoikeuden alaan kuuluvan lainsäädännön mukaisesti maksanut elatusapuun oikeutetulle, jonka oikeudet elatusapuun ovat siirtyneet sille, siltä osin kuin tällainen elin ei ole suhteessa mainittuun elatusvelvolliseen heikompi osapuoli. ( 30 )

38.

Unionin tuomioistuin on muistutettuaan, ettei ”mikään erityissuoja ole tarpeen sellaisten vakuutusalan ammattilaisten välisissä suhteissa, joista kenenkään ei voida olettaa olevan muihin nähden heikommassa asemassa”, ( 31 ) katsonut toisessa asiayhteydessä, että asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä mainitun asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, on tulkittava siten, ettei siihen voi vedota luonnollinen henkilö, jonka elinkeinotoimintaan kuuluu korvaussaatavien periminen vakuutuksenantajilta ja joka liikenneonnettomuuden uhrin kanssa tehdyn saatavan luovutusta koskevan sopimuksen perusteella haastaa sen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jossa vahingon kärsineen kotipaikka on, kyseisen onnettomuuden aiheuttajan vastuuvakuutuksen antajan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa kuin vahingon kärsineen kotipaikka. ( 32 ) Tämä toteamus ei vaikuta heikompana pidetyn asianosaisen menettelylliseen tilanteeseen, koska kyse on ammattilaisten välisistä suhteista. ( 33 ) Sen tapauskohtainen arviointi, voidaanko ammattilaista pitää heikompana osapuolena, jotta hän voi kuulua asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vahingon kärsineen käsitteen alaan, johtaisi oikeudellisen epävarmuuden vaaraan ja olisi vastoin kyseisen asetuksen johdanto‑osan 15 perustelukappaleessa ilmaistua mainitun asetuksen tavoitetta. ( 34 )

39.

Toisessa oikeuskäytännön suuntauksessa unionin tuomioistuin otti tuomiossa MMA IARD kantaa siihen, voidaanko asetuksen N:o 44/2001 9 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, luettuna yhdessä sen 11 artiklan 2 kohdan kanssa, tulkita siten, että työnantaja, joka on maksanut liikenneonnettomuuteen joutuneelle työntekijälle palkkaa työstäpoissaoloajalta, voi nostaa kanteen onnettomuudessa mukana olleen ajoneuvon vastuuvakuutuksenantajaa vastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, johon työnantaja on sijoittautunut, silloin, kun suora kanne on mahdollinen.

40.

Unionin tuomioistuin katsoi, että ”ensimmäiseen jäsenvaltioon sijoittautunut työnantaja, joka on maksanut edelleen palkkaa liikenneonnettomuuden johdosta poissa työstä olleelle työntekijälleen ja jolle kyseisen työntekijän oikeudet suhteessa mainitussa onnettomuudessa mukana olleen ajoneuvon korvausvastuun varalta vakuuttaneeseen yhtiöön, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, ovat siirtyneet, voi [asetuksen N:o 44/2001 11 artiklan 2 kohdassa] tarkoitettuna ’vahingonkärsineenä’ nostaa kanteen mainittua vakuutusyhtiötä vastaan ensimmäisen jäsenvaltion tuomioistuimissa silloin, kun suora kanne on mahdollinen”. ( 35 )

41.

Tähän päätyessään unionin tuomioistuin ensinnäkin korosti, että vakuutusasioille on ominaista tietty osapuolten välinen epätasapaino, jota asetuksen N:o 44/2001 II luvun 3 jakson säännöksillä, jotka koskevat tuomioistuinten toimivaltaa kyseisissä asioissa, pyritään korjaamaan siten, että heikompaan osapuoleen sovelletaan hänen etujensa kannalta suotuisampia tuomioistuinten toimivaltaa koskevia säännöksiä kuin yleiset säännökset. ( 36 )

42.

Tämän jälkeen se tutki, kuuluuko työnantaja, jolle välittömästi vahinkoa kärsineen oikeudet ovat siirtyneet, asetuksen N:o 44/2001 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vahingonkärsineen käsitteen alaan. ( 37 ) Todettuaan, että kyseisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetaan lähinnä henkilöitä, jotka ovat kärsineet vahingon, siitä riippumatta, ovatko he välttämättä kärsineet vahingon välittömästi, ( 38 ) unionin tuomioistuin täsmensi, että ”sen tapauskohtainen arviointi, voidaanko palkkaa edelleen maksavaa työnantajaa pitää heikompana osapuolena, jotta se voi kuulua asetuksen N:o 44/2001 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vahingonkärsineen käsitteen alaan, johtaisi oikeudellisen epävarmuuden vaaraan ja olisi vastoin kyseisen asetuksen johdanto‑osan 11 perustelukappaleessa ilmaistua mainitun asetuksen tavoitetta, jonka mukaan tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden on oltava hyvä”. ( 39 )

43.

Unionin tuomioistuin totesi näin, että ”työnantajat, joille niiden työntekijöiden oikeudet korvauksiin ovat siirtyneet, voivat vahinkoa kärsineinä henkilöinä koostaan ja oikeudellisesta muodostaan riippumatta vedota kyseisen asetuksen 8–10 artiklassa säädettyihin erityisiin tuomioistuimen toimivaltaa koskeviin sääntöihin”. ( 40 ) Tästä seuraa, että työnantaja, jolle liikenneonnettomuuteen joutuneen työntekijän, jolle työnantaja on edelleen maksanut palkkaa, oikeudet ovat siirtyneet, voi ”vahingon kärsineenä” nostaa kanteen mainitussa onnettomuudessa mukana olleen ajoneuvon vakuutuksenantajaa vastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, johon työnantaja on sijoittautunut, ( 41 ) silloin, kun suora kanne on mahdollinen. ( 42 )

44.

Tuomiossa MMA IARD unionin tuomioistuin otti selvän kannan hylkäämällä nimenomaisesti ajatuksen siitä, että työnantajan, jolle työntekijän oikeudet korvauksiin ovat siirtyneet ja joka näin ollen voi, koska se toimii tässä ominaisuudessa, vedota joka tapauksessa asetuksessa N:o 44/2001 vahvistettuihin tuomioistuinten toimivaltaa vakuutusasioissa koskeviin erityissäännöksiin, asema olisi arvioitava tapauskohtaisesti. ( 43 ) Unionin tuomioistuimen myöhemmässä oikeuskäytännössä on toistuvasti todettu, että tällaista arviointia ei pidä tehdä. ( 44 )

45.

Asetuksen N:o 44/2001 säännöksillä tavoitellun hyvän ennustettavuuden päämäärän saavuttamiseksi tuomioistuinten toimivaltaa vakuutusasioissa koskeviin erityissäännöksiin, joiden tarkoituksena on suojata heikompaa osapuolta, voidaan vedota tarvitsematta konkreettisesti tarkistaa, onko henkilö heikommassa asemassa. Tältä osin on siis riittävää, että kyseisiin säännöksiin vetoaa joku niiden henkilölliseen soveltamisalaan kuuluva henkilö eli vakuutuksenottaja, vakuutettu, edunsaaja tai vahingon kärsinyt ( 45 ). Tästä säännösten soveltamisalaan kuuluvien henkilöryhmien laajasta luonnehdinnasta ei johdu mitään velvollisuutta tarkistaa, ovatko nämä henkilöt tosiasiallisesti taloudellisesti ja oikeudellisesti heikommassa asemassa. ( 46 ) Vaikka pääasian vastapuolena oleva vakuutusyhtiö on oikeassa väittäessään, että poikkeuksia periaatteesta, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella, on tulkittava suppeasti, on kuitenkin todettava, että käsiteltävässä tapauksessa itse poikkeus on laajasti määritelty.

46.

Näin lausuessaan unionin tuomioistuin on väistämättä hyväksynyt sen mahdollisuuden, että kyseisiin sääntöihin voi vedota myös työnantaja, joka ei ole vakuutuksenantajaan nähden ”heikommassa” asemassa, koska työnantajan koko ja oikeudellinen muoto eivät voi kyseenalaistaa tätä mahdollisuutta. ( 47 )

47.

Tässä ennakkoratkaisumenettelyssä unionin tuomioistuinta pyydetään ennen muuta vastaamaan kysymykseen siitä, voidaanko sen tuomiossa MMA IARD tekemää ratkaisua soveltaa tilanteessa, jossa työnantaja, jolle liikenneonnettomuuteen joutuneen työntekijän oikeudet ovat siirtyneet, on valtio, joka on nostanut onnettomuuden aiheuttaneen ajoneuvon kuljettajalle vastuuvakuutuksen antanutta yhtiötä vastaan omissa kansallisissa tuomioistuimissaan kanteen, jossa tätä vaaditaan korvaamaan kyseiselle virkamiehelle työstäpoissaoloajalta maksetut palkat.

48.

Edellä esitetyistä syistä tähän kysymykseen on mielestäni vastattava myöntävästi.

49.

Tälle voidaan esittää kolmenlaisia muitakin perusteluja.

50.

Ensinnäkin on muistutettava, että työnantaja, josta tuomion MMA IARD asiayhteydessä oli kyse, oli jo julkisoikeudellinen oikeushenkilö eli laitos, jonka tehtävänä oli viiden sairaalan hallinnointi. ( 48 )

51.

Toiseksi lainsäädännöllisestä asiayhteydestä on muistutettava, että ne asetuksen N:o 1215/2012 säännökset, joihin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ennakkoratkaisukysymyksessään, vastaavat ( 49 ) unionin tuomioistuimen tuomiossa MMA IARD tulkitsemia säännöksiä ja että ennustettavuuden tavoite ei suinkaan ole menettänyt merkitystään kyseisessä asetuksessa. ( 50 )

52.

Kolmanneksi unionin tuomioistuimen tuomion MMA IARD 35 kohdassa esittämästä toteamuksesta on todettava, että työnantajan (Saksan valtio) oikeudellinen erityisluonne ei estä sitä vetoamasta tuomioistuinten toimivaltaa vakuutusasioissa koskeviin erityissäännöksiin eikä nostamasta kannetta vakuutuksenantajaa vastaan saksalaisissa tuomioistuimissa. Unionin tuomioistuin vahvisti kyseisessä tuomiossa eräänlaisen olettaman, ( 51 ) jonka mukaan silloin, kun työnantaja, jolle oikeudet ovat siirtyneet, päättää tällä perusteella vedota oikeuksiinsa vakuutusyhtiötä vastaan, se voi vedota johdetussa oikeudessa vahvistettuihin tuomioistuinten toimivaltaa koskeviin erityissäännöksiin.

53.

Tämä lähestymistapa perustuu nähdäkseni sille ajatukselle, että tällaisessa tilanteessa työnantaja, jolle työntekijän oikeudet ovat siirtyneet, joutuu nostamaan kanteen sellaista vastaajaa vastaan, joka vakuutuksenantajana on luonnostaan sitä kokeneempi vakuutussopimuksiin liittyvissä riita‑asioissa. ( 52 ) Tämän vuoksi työnantajan katsotaan olevan aina heikommassa asemassa silloin, kun se toimii ainoastaan tässä ominaisuudessa. Tässä on kyse tuomioistuinten toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuudesta.

54.

On siis tietyllä tavalla loogista, että fiktio työnantajan aseman miltei institutionaalisesta heikkoudesta ulotetaan koskemaan myös tilannetta, jossa työnantaja on valtio, joka toimii ainoastaan työnantajana, jolle vahinkoa kärsineen työntekijän oikeudet ovat siirtyneet. Tämä on seurausta unionin tuomioistuimen tekemästä valinnasta, sillä se on katsonut, ettei sitä, onko työnantaja heikommassa asemassa, voida missään tapauksessa arvioida tapauskohtaisesti.

55.

Ehdotan, että unionin tuomioistuin pitäytyy maksimalistisessa kannassa, ja olen samalla vakuuttunut siitä, että tämä kanta tosiasiallisesti kattaa kaikki sellaiset tilanteet, joissa työnantaja on aidosti heikommassa asemassa. Yhdyn siis julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotuksessa MMA IARD ( 53 ) esittämään näkemykseen, jonka mukaan on ”kaiken kaikkiaan katso[ttava], että joidenkin toimijoiden satunnainen tarpeeton sisällyttäminen on järkevämpi ratkaisu kuin käytännössä ongelmallinen osapuolten voimasuhteiden tapauskohtainen tarkastelu”. ( 54 ) Vahvistamalla, ettei aseman heikommuutta tarvitse arvioida tapauskohtaisesti, taataan se, että asetuksen N:o 1215/2012 kaksi tavoitetta, jotka ovat yhtäältä heikomman osapuolen suojeleminen ja toisaalta toimivaltasääntöjen hyvän ennustettavuuden varmistaminen, täyttyvät.

56.

Argumentista, jossa pääasian vastapuolena oleva vakuutusyhtiö pyrkii vetoamaan 15.1.2004 annettuun tuomioon Blijdenstein, ( 55 ) on todettava, että kyseisessä tuomiossa on mielestäni hyvin vähän yhtäläisyyksiä käsiteltävän asian tosiseikkojen kanssa ensinnäkin siksi, ettei kyseinen tuomio koske tuomioistuinten toimivallan jakamista koskevaa itsenäistä järjestelmää vakuutussopimusta koskevissa asioissa, ja toiseksi siksi, että kyseisessä tuomiossa on kyse täysin eri saatavasta, sillä se koski sosiaaliavustuksia.

57.

Näin ollen tarkastelustani seuraa, että jäsenvaltiota, joka on työnantajan ominaisuudessa maksanut edelleen palkkaa liikenneonnettomuuden johdosta työstä poissa olleelle virkamiehelleen ja jolle kyseisen virkamiehen oikeudet suhteessa mainitussa onnettomuudessa mukana olleelle ajoneuvolle vastuuvakuutuksen antaneeseen yhtiöön, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, ovat siirtyneet, on pidettävä asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna vahingon kärsineenä, joka voi vedota kyseisessä säännöksessä, luettuna yhdessä mainitun asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, vahvistettuihin tuomioistuinten toimivaltaa koskeviin erityissäännöksiin ja nostaa omissa tuomioistuimissaan kyseistä vakuutusyhtiötä vastaan kanteen, jossa vaaditaan maksettujen palkkojen korvaamista.

58.

Kun nyt on todettu, että työnantajana toimivan jäsenvaltion tuomioistuimet ovat kansainvälisesti toimivaltaisia, on vielä esitettävä joitakin alueellista toimivaltaa koskevia täsmennyksiä.

59.

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Espanjassa liikenneonnettomuuteen joutuneen virkamiehen kotipaikka on München. Hän työskentelee Saksan patentti‑ ja tavaramerkkivirastossa, jonka kotipaikka on – tietojeni mukaan, ja tämän seikan tarkistaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia – München. Saksan valtio nosti kanteen ensimmäisen asteen menettelyssä Amtsgericht Münchenissä. Kyseinen tuomioistuin vaikuttaa olevan alueellisesti toimivaltainen sekä vahingon kärsineen kotipaikan että työnantajan kotipaikan perusteella.

60.

Näin ollen jäljempänä esittämäni päätelmät eivät ole välittömästi tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voisi ratkaista käsiteltäväkseen saatetun asian.

61.

On kuitenkin kaksi syytä, joiden vuoksi tarkastelussa on mentävä tätä pidemmälle.

62.

Yhtäältä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja unionin tuomioistuimessa kirjalliseen menettelyyn osallistuneet osapuolet ovat määrittäneet eri tavoin ”sen” tuomioistuimen, jota ne pitävät alueellisesti toimivaltaisena. Ennakkoratkaisukysymyksen sanamuodossa viitataan työnantajavaltion, jolle oikeudet ovat siirtyneet, mahdollisuuteen nostaa vakuutusyhtiötä vastaan kanne sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jossa työkyvyttömällä virkamiehellä on kotipaikka. Saksan valtio väitti kirjallisissa huomautuksissaan, että työnantajan, jolle työntekijän oikeudet ovat siirtyneet, on voitava saattaa asia juuri sen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jonka käsiteltäväksi kyseinen työntekijä olisi alun perin voinut sen saattaa asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä sen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, mukaisesti, ja nostaa kanne sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jossa virkamiehellä on kotipaikka. Vakuutusyhtiö katsoi, ettei ole hyväksyttävää, että sitä vastaan voidaan ensin nostaa kanne hallintoviranomaisen kotipaikan tuomioistuimessa, josta asia lopulta siirretään käsiteltäväksi sen paikkakunnan tuomioistuimeen, jossa virkamiehellä on kotipaikka. ( 56 ) Espanjan hallitus tyytyi ainoastaan viittaamaan ”muihin kuin sen paikkakunnan tuomioistuimiin, jossa vastaajalla on kotipaikka”. ( 57 ) Komissio esitti unionin tuomioistuimelle hieman yksityiskohtaisemman analyysin ja ehdotti seuraavaa erottelua. Jos työnantajaa on pidettävä asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna vahingon kärsineenä, silloin sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa työnantajalla on kotipaikka, on toimivaltainen. Jos vahingon kärsineen työntekijän oikeudet ovat ainoastaan siirtyneet työnantajalle, silloin sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa työntekijällä on kotipaikka, on toimivaltainen käsittelemään suoran kanteen. Komissio väittää, että pääasia on ratkaistava siten, että työnantajana oleva jäsenvaltio, jolle oikeudet ovat siirtyneet, voi nostaa vakuutusyhtiötä vastaan kanteen sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jossa työkyvyttömällä virkamiehellä on kotipaikka, silloin, kun suora kanne on mahdollinen.

63.

Toisaalta tuomiossa MMA IARD otettiin kantaa ainoastaan kysymykseen kansainvälisestä toimivallasta ja viitattiin vain yleisesti sen jäsenvaltion tuomioistuimiin, jonne työnantaja on sijoittautunut. ( 58 )

64.

Muistutan aluksi, että vaikka asetuksen N:o 1215/2012 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun tuomioistuimen tuomiopiirin, johon kuuluvalla paikkakunnalla kantajalla on kotipaikka, rajojen määrittäminen kuuluu lähtökohtaisesti sen jäsenvaltion organisatoriseen toimivaltaan, johon kyseinen tuomioistuin kuuluu, ( 59 ) unionin tuomioistuin on todennut, että kyseisellä säännöksellä ”on tarkoituksena määrittää suoraan tietty tuomioistuin jäsenvaltiossa viittaamatta kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa oleviin säännöksiin alueellisen toimivallan jakamisesta ja siis määrittää mainitun tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan lisäksi myös sen alueellinen toimivalta kyseisen säännöksen kattamissa tapauksissa”. ( 60 )

65.

Tämän täsmennyksen jälkeen komission väite on nähdäkseni hylättävä suoralta kädeltä. Unionin tuomioistuin on nimittäin jo selvästi todennut, että työnantajaa, jolle oikeudet ovat siirtyneet, on itseään pidettävä asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna vahingon kärsineenä. ( 61 ) Kyseiseen työnantajaan, joka kuuluu tämän säännöksen soveltamisalaan, voidaan siten soveltaa kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan sääntöä, jonka mukaan se voi nostaa vakuutuksenantajaa vastaan kanteen sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jossa sillä on kotipaikka. Mielestäni jo näiden kahden säännöksen sanamuodon mukainen tulkinta riittää tämän päätelmän tekemiseen.

66.

Olen myös eri mieltä komission kanssa, kun se väittää, että siirtyneet oikeudet eivät ole omia oikeuksia eivätkä ne siten synnytä sille, jolle ne ovat siirtyneet, suoraan vahinkoa kärsineen oikeuksiin nähden itsenäisiä oikeuksia siltä osin kuin on kyse toimivallan määräytymisestä. Työnantaja, jolle oikeudet ovat siirtyneet, on ainoa, joka voi vedota näin siirtyneisiin oikeuksiin. Työnantajan sisällyttäminen ”vahingon kärsineenä” siihen henkilöryhmään, johon tuomioistuinten toimivaltaa vakuutusasioissa koskevia erityissäännöksiä sovelletaan, perustuu lisäksi sen tunnustamiseen, että työnantajalle itselleen on aiheutunut vahinkoa. Minun on vaikea nähdä, että oikeuksien siirtyminen näin ymmärrettynä aiheuttaisi vaaraa usean tuomioistuimen toimivaltaisuudesta.

67.

Lisäksi on niin, että vaikka asian siirtämisestä toisen jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi aiheutuu jo itsessään haittaa vastaajalle, tätä haittaa tuskin enää pahentaa se, että asia on käsiteltävä kyseisessä tuomioistuimessa eikä saman jäsenvaltion muussa tuomioistuimessa. Toisin sanoen sen jälkeen, kun forum actoris on määritetty, vastaajan kannalta vaikuttaa melko yhdentekevältä, nostetaanko kanne työntekijän kotipaikan vai työnantajan kotipaikan tuomioistuimessa.

68.

Edellä esitetystä seuraa, että jotta asetuksen N:o 1215/2012 11 ja 13 artiklassa vahvistetut säännöt olisivat tosiasiallisesti erityissäännöksiä ja täyttäisivät täysin suojelutarkoituksensa, on väistämättä pääteltävä, että työnantajan, jolle liikenneonnettomuuteen joutuneen työntekijän oikeudet ovat siirtyneet, on voitava nostaa kanne vakuutusyhtiötä vastaan sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jossa työnantajalla on kotipaikka. ( 62 )

69.

Juuri näin on ymmärrettävä myös tuomio MMA IARD, jossa viitataan useaan kertaan sen jäsenvaltion tuomioistuimiin, jonne työnantaja, jolle oikeudet ovat siirtyneet, on sijoittautunut. ( 63 ) Sitä vastoin on huomionarvoista, ettei unionin tuomioistuimen päättelyssä missään kohden viitata sen paikkakunnan tuomioistuimiin, jossa työntekijällä on kotipaikka. ( 64 )

70.

Asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohdasta, luettuna yhdessä sen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, siis ilmenee, että suora kanne, jonka työnantaja, jolla työntekijän oikeudet ovat siirtyneet, aikoo nostaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta vakuutusyhtiötä vastaan, on nostettava sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jonne työnantaja on sijoittautunut.

71.

Näin ollen herää kysymys, miten tämä paikkakunta on määritettävä silloin, kun työnantajana on valtio. Työnantajavaltio hoitaa erityistehtäväänsä myös pääasiassa kyseessä olevassa tilanteessa hallinto‑organisaationsa välityksellä.

72.

Työnantajavaltion ei kuitenkaan katsota olevan sijoittautunut Müncheniin sen vuoksi, että kyseinen virkamies työskentelee Münchenissä. Työntekijän työskentelypaikkaa koskeva peruste ei liity mitenkään kysymykseen sen paikkakunnan määrittämisestä, jonne työnantaja on sijoittautunut. ( 65 ) Asetuksen N:o 1215/2012 63 artiklan 1 kohdan säännösten mukaan oikeushenkilön kotipaikka on paikkakunta, missä sillä on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka. ( 66 )

73.

Syy siihen, että työnantajavaltio nostaa suoran kanteen vakuutusyhtiötä vastaan, on se, että oikeudet ovat siirtyneet lain nojalla sille, jolloin siitä on tullut velkoja, jolla on saatavia sen vuoksi, että yksi sen yksiköistä on maksanut virkamiehelle palkkaa tämän työkyvyttömyysajalta.

74.

Tämän vuoksi ehdotan, että tällaisessa tilanteessa katsotaan sekä toimivaltasääntöjen ennustettavuuden tavoitteen että oikeusvarmuuden tavoitteen täyttämiseksi, ( 67 ) että työnantajavaltio, jolle virkamiehen oikeudet ovat siirtyneet, voi nostaa kanteen vakuutusyhtiötä vastaan sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jonne hallintoyksikkö, jonka palveluksessa kyseinen virkamies on ja joka on maksanut hänelle palkkaa työkyvyttömyysajalta, on sijoittautunut. Oikeudet ovat nimittäin siirtyneet vain sen vuoksi, että kyseiselle virkamiehelle on maksettu palkkaa, ja työnantajan katsotaan kärsineen vahinkoa sen vuoksi, että se on jatkanut palkanmaksua virkamiehen ollessa poissa työstä onnettomuuden vuoksi.

75.

Edellä esitetyistä syistä olen sitä mieltä, että asetuksen N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä sen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että jäsenvaltio, joka toimii työnantajana ja jolle liikenneonnettomuuteen joutuneen virkamiehen oikeudet ovat siirtyneet ja joka on edelleen maksanut palkkaa kyseiselle virkamiehelle, voi ”vahingon kärsineenä” nostaa kanteen onnettomuudessa mukana olleelle ajoneuvolle vastuuvakuutuksen antanutta vakuutusyhtiötä, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, vastaan sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa hallintoyksiköllä, jonka palveluksessa kyseinen virkamies on, on kotipaikka.

76.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Landgericht München I:n esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili‑ ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 13 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä sen 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa,

on tulkittava siten, että

jäsenvaltio, joka toimii työnantajana ja jolle liikenneonnettomuuteen joutuneen virkamiehen oikeudet ovat siirtyneet ja joka on edelleen maksanut palkkaa kyseiselle virkamiehelle, voi ”vahingon kärsineenä” nostaa kanteen onnettomuudessa mukana olleelle ajoneuvolle vastuuvakuutuksen antanutta vakuutusyhtiötä, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, vastaan sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa hallintoyksiköllä, jonka palveluksessa kyseinen virkamies on, on kotipaikka.