Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
TAMARA ĆAPETA
30 päivänä toukokuuta 2024 (1)
Asia C‑23/23
Euroopan komissio
vastaan
Maltan tasavalta
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Direktiivi 2009/147/EY – Luonnonvaraisten lintujen suojelu – Elävien yksilöiden pyydystäminen – Peippojen pyydystämisen mahdollistava poikkeusjärjestelmä – 9 artiklan 1 kohdan b alakohta – Tutkimustarkoituksiin myönnetty poikkeus – Vaatimukset – Selkeät ja riittävät perustelut – Tyydyttävän vaihtoehdon puuttuminen
I Johdanto
1. Haukka ei ole ainoa lintu, josta Malta on kuuluisa.(2) Maltassa on itse asiassa ollut vuosisatojen ajan perinteenä sen alueen kautta muuttavien luonnonvaraisten peippojen pyydystäminen.(3)
2. Euroopan unionissa luonnonvaraisia peippoja suojellaan lintudirektiivillä.(4) Kuten Sam Spaden kuolematon repliikki Maltan haukassa kuului, ”I don’t mind a reasonable amount of trouble” (En pane pientä vaivaa pahakseni), liittymisneuvottelujen aikana Maltan tasavalta suostui mukauttamaan tapojaan lintudirektiivin vaatimusten mukaisiksi vuoteen 2008 mennessä.(5)
3. Malta näin ollen kielsi peippojen pyydystämisen vuonna 2009. Se kuitenkin päätti vuonna 2014 käyttää lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyä poikkeusta mahdollistaakseen seitsemän luonnonvaraisen peippolajin pyydystämisen virkistystoimintana.(6)
4. Unionin tuomioistuin totesi 21.6.2018 antamassaan tuomiossa komissio v. Malta,(7) että tämä virkistystoimintaa koskeva järjestelmä ei täyttänyt kyseisen poikkeuksen edellytyksiä. Erityisen merkityksellistä nyt käsiteltävän kanteen kannalta on se, että unionin tuomioistuimen mukaan tietämyksen puute Maltan kautta muuttavien lintujen viitekantojen alkuperästä esti lintudirektiiviin sisältyvässä virkistystoimintaa koskevassa poikkeuksessa asetetun pieniä määriä koskevan edellytyksen täyttymisen (jäljempänä tietovaje).(8)
5. Kyseisen tuomion jälkeen Malta kumosi virkistystoimintaa koskevan poikkeusjärjestelmän.
6. Lokakuussa 2020 Malta hyväksyi ”peippohankkeen”.(9) Siinä sallitaan samojen seitsemän peippolajin elävien yksilöiden pyydystäminen kuin virkistystarkoituksiin tapahtuvan pyydystämisen sallivassa lainsäädännössä, mutta peippohankkeessa pyydystäminen tapahtuu väitetyn tutkimushankkeen yhteydessä. Uusi lainsäädäntö, jossa määritetään kehys peippohankkeelle, perustuu lintudirektiivin toiseen poikkeukseen, johon voidaan sen 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla vedota tutkimustarkoituksessa.
7. Euroopan komissio katsoo, että peippohanke on ainoastaan veruke, jonka tarkoituksena on mahdollistaa sen saman peippojen virkistystarkoituksiin tapahtuneen pyydystämisen jatkaminen, jonka unionin tuomioistuin totesi lintudirektiivin vastaiseksi tuomiossa komissio v. Malta. Komissio aloitti näin ollen SEUT 258 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn, joka johti nyt käsiteltävän kanteen nostamiseen.(10)
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
8. Luontodirektiivin(11) tapaan lintudirektiivi on unionin väline, jolla pyritään suojelemaan biologista monimuotoisuutta.(12)
9. Kuten lintudirektiivin johdanto-osan kolmannesta ja viidennestä perustelukappaleesta ilmenee, lintulajien monimuotoisuuden suojelu ei ole vain ympäristötavoite sinänsä, vaan sitä pidetään myös välttämättömänä elinolojen parantamista ja kestävää kehitystä koskevien Euroopan unionin päämäärien osalta.
10. Lintudirektiivin liitteissä I–III lueteltuihin lintulajeihin sovellettavan sääntelyn tietyistä eroista huolimatta sen 1 artiklan 1 kohdassa selvennetään, että lintudirektiivi koskee ”kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, johon perustamissopimusta sovelletaan”.(13) Sen tavoitteena onkin ”näiden lajien suojelu, hoitaminen ja sääntely, ja se antaa säännökset niiden hyödyntämisestä”.
11. Lintudirektiivin 5 artiklassa kielletään muun muassa lintujen tahallinen tappaminen tai pyydystäminen käytetystä menetelmästä riippumatta ja lintujen tahallinen häirintä.
12. Saman direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi seuraavaa:
”Siltä osin kuin on kyse tässä direktiivissä tarkoitetusta lintujen metsästyksestä, pyydystämisestä ja tappamisesta, jäsenvaltioiden on kiellettävä kaikkien sellaisten erityisesti liitteessä IV olevassa a kohdassa lueteltujen välineiden, laitteiden ja menetelmien käyttö, joilla laajamittaisesti tai valikoimattomasti pyydystetään tai tapetaan lintuja tai joilla saatetaan paikallisesti hävittää jokin laji.”
13. Liitteessä IV olevan a kohdan neljännessä luetelmakohdassa mainitaan kiellettyinä pyydystämisvälineinä ja ‑menetelminä verkot ja loukut, ja tuomiosta komissio v. Malta ilmenee, että verkot, joita peippohankkeessa käytetään, kuuluvat tämän säännöksen soveltamisalaan.(14)
14. Vaikka lintudirektiivissä kielletäänkin lähtökohtaisesti lintujen ansapyynti, unionin tuomioistuin on katsonut, että luonnonvaraisten lintujen metsästäminen tai pyydystäminen, jota harjoitetaan virkistystarkoituksessa, voi tietyin edellytyksin olla kyseisessä direktiivissä sallittua ”asiallista hyötykäyttöä”.(15) Tämä vaikuttaa olevan linjassa lintudirektiivin 2 artiklan kanssa, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset suunnitellessaan lintujen suojelun edellyttämiä toimenpiteitä.
15. Kuten unionin tuomioistuin on myös vahvistanut,(16) perinteisen toiminnan säilyttäminen ei kuitenkaan muodosta itsenäistä poikkeusta lintudirektiivillä käyttöön otetusta suojelujärjestelmästä. Mikä tahansa poikkeus voidaan pikemminkin sallia vain, jos siitä säädetään lintudirektiivissä itsessään ja jos se täyttää siinä määritetyt edellytykset.
16. Tältä osin lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot voivat, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole, poiketa 5–8 artiklasta seuraavin perustein:
– –
b) tutkimus- ja opetustarkoituksessa, kannan lisäämis- ja uudelleenistutustarkoituksessa sekä tehdäkseen mahdolliseksi näitä varten tapahtuvan kasvatuksen;
c) salliakseen tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti tiettyjen lintujen pienien määrien pyydystämisen, hallussa pitämisen tai muuten asiallisen hyötykäytön.”
B Maltan oikeus
17. Maltan tasavalta hyväksyi peippohankkeen vuonna 2020. Asiaa koskeva lainsäädäntö annettiin luonnonvaraisia lintuja koskevien sääntöjen (Wild Birds Regulations),(17) jolla lintudirektiivi on saatettu osaksi Maltan lainsäädäntöä, perusteella.
18. Luonnonvaraisten lintujen suojelua koskevien sääntöjen 9 §:llä saatetaan lintudirektiivin 9 artikla osaksi kansallista lainsäädäntöä. Lisäksi siinä vahvistetaan poikkeuksien arviointimenettelyn edellytykset ja säädetään yksityiskohtaisesta päätöksentekomenettelystä, johon osallistuu Maltan ornitologinen komitea, jonka tehtävistä säädetään luonnonvaraisten lintujen suojelua koskevien sääntöjen 10 §:ssä.
19. Peippohanke hyväksyttiin vuoden 2020 puitesäännöillä(18) ja toteutettiin kyseisenä vuonna vuoden 2020 ilmoituksen(19) perusteella. Peruskehystä muutettiin vuonna 2021 vuoden 2021 puitesäännöillä,(20) jotka pantiin täytäntöön kyseisenä vuonna vuoden 2021 ilmoituksella(21) ja seuraavana vuonna vuoden 2022 ilmoituksella.(22)
20. Asiaa koskevilla säännöillä ”luodaan kehys, jossa sallitaan tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti tutkimustarkoituksiin myönnettävä poikkeus [seitsemän peippolajin] Maltan viitekannan määrittämiseksi [lintudirektiivin] 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella – –”.(23) Vuoden 2020 puitesääntöjen 1 §:n 2 momentissa selitettiin lisäksi, että hankkeella ”pyritään erityisesti keräämään riittävästi tieteellistä tietoa, jotta Malta voi ottaa lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan osalta käyttöön poikkeusjärjestelmän, joka on pieniä määriä koskevan edellytyksen, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut [tuomiossa komissio v. Malta], mukainen”.
21. Peippohankkeessa nämä tiedot kerättäisiin pyydystämällä hankkeen kohteena oleviin seitsemään peippolajiin kuuluvia lintuja käyttämällä verkkoja (clap-nets), joiden silmäkoko on vähintään 18 mm x 18 mm. Tutkimussuunnitelman mukaan tietoja on riittävästi, kun otoksen koko saavuttaa 60–70 takaisin saatua rengasta kustakin seitsemästä peippolajista.
22. Pyydystämisen suorittavat henkilöt, joilla on erityislupa ja joita kutsutaan tietojen kerääjiksi. Erityislupa voidaan myöntää henkilölle, jolla on yleinen elävien yksilöiden pyydystämistä koskeva lupa, joka toimittaa aluesuunnitelman, johon on merkitty hyväksyttyjen verkkojen (clap-nets) sijainti, ja joka osallistuu tutkimustarkoituksia käsittelevälle pakolliselle kurssille.
23. Pyydystäessään linnun tietojen kerääjä tarkastaa, onko pyydystetty lintu rengastettu, ja jos on, syöttää renkaassa olevat tiedot tätä tarkoitusta varten laadittuun lomakkeeseen (tätä kutsutaan ”tarkastamiseksi”). Lomake on palautettava Maltan luonnonvaraisten lintujen sääntelystä vastaavaan yksikköön (Maltese Wild Birds Regulation Unit, jäljempänä WBRU). Vuoden 2021 puitesääntöjen hyväksymisestä lähtien on säädetty, että kaikki tietojen kerääjän pyydystämät yksilöt on ilmoitettava välittömästi sääntelyelimelle (joka oli tosiseikkojen tapahtuma-aikaan WBRU), myös yksilöt, joita ei ole rengastettu. Linnun tarkastamisen jälkeen tietojen kerääjän on päästettävä se välittömästi vapaaksi.
24. Asiaa koskevassa sääntelykehyksessä säädettiin myös henkilöiden, joilla on erityinen rengastuslupa, mahdollisuudesta osallistua hankkeeseen. Heidän tehtävänään olisi asettaa asiaa koskevilla tiedoilla varustettu rengas pyydystettyihin lintuihin. Maltassa lintujen rengastusta harjoittavat järjestöt, EURING ja BirdLife Malta, kieltäytyivät kuitenkin osallistumasta peippohankkeeseen, ilmaisivat siitä eettisiä huolenaiheita(24) ja kehottivat lintujen rengastajia olemaan osallistumatta hankkeeseen. Koska kansalliseen rengastusjärjestelmään kuuluvat lintujen rengastajat eivät osallistu hankkeeseen, kuten istunnossa selitettiin, Malta julkaisi Euroopan laajuisen kiinnostuksenilmaisupyynnön lintujen rengastajille ennen kutakin tutkimuskautta. Se ei kuitenkaan tuottanut hakemuksia. Tästä syystä peippohanke koostui yksinomaan jo rengastettujen lintujen pyydystämisestä ja tarkastamisesta.
25. Edellä kuvattu peippohanke toteutettiin vuosina 2020–2022. Kunakin vuonna 20.10. ja 20.12. välisenä aikana ilmoituksilla käynnistettiin tutkimusajanjaksot, joiden aikana lintujen pyydystäminen oli sallittua.
III Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely
26. Komissio osoitti 3.12.2020 Maltalle virallisen huomautuksen. Sen mukaan peippohanke on lintudirektiivin 5 artiklan ja 8 artiklan 1 kohdan vastainen eikä sitä voida oikeuttaa sen 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyllä poikkeuksella. Komissio katsoi, ettei Malta ole osoittanut, että peippohankkeella on tosiasiallisesti tutkimustarkoitukset, että Maltan lainsäädännössä ei ole perusteltu, onko muuta tyydyttävää ratkaisua, ja että Malta ei ole osoittanut, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole.
27. Malta vastasi viralliseen huomautukseen 3.2.2021 ja väitti, että peippohanke oli perusteltu lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla. Sen mukaan uusi poikkeusjärjestelmä palvelee tutkimustarkoituksia. Tutkimuksen tarkoituksena on erityisesti korjata unionin tuomioistuimen tuomiossa komissio v. Malta toteama tietovaje.
28. Komissio osoitti 9.6.2021 Maltalle perustellun lausunnon, jossa toistettiin samat väitteet kuin virallisessa huomautuksessa. Koska Malta oli jo ilmoittanut aloittavansa toisen pyydystyskauden vuoden 2021 syksyllä, perustellussa lausunnossa asetettiin siihen vastaamiselle lyhyt, vain kuukauden määräaika. Maltan pyyntö määräajan pidentämiseksi hylättiin.
29. Malta vastasi perusteltuun lausuntoon 15.7.2021 toistaen kantansa, jonka mukaan kyseessä oleva järjestelmä on unionin oikeuden mukainen.
30. Komission yksiköiden ja Maltan viranomaisten keskinäisten keskustelujen ja tapaamisten jälkeen Maltan ympäristöministeri kumosi 14.10.2021 vuoden 2020 puitesäännöt ”tämän vaikuttamatta niiden nojalla toteutettujen tai toteuttamatta jätettyjen toimien pätevyyteen”.
31. Kyseinen ministeri jatkoi 19.10.2021 peippohanketta antamalla vuoden 2021 puitesäännöt.(25)
32. Komission mukaan vuoden 2020 puitesäännöt ja vuoden 2021 puitesäännöt sekä ilmoitukset, joilla aloitettiin tutkimusajanjaksot vuosina 2020, 2021 ja 2022, muodostavat luonteeltaan samanlaisen menettelytavan, joten komissio käsittelee niitä yhdessä yhtenä toimenpiteenä.
IV Menettely unionin tuomioistuimessa
33. Komissio vaatii 20.1.2023 nostamassaan kanteessa unionin tuomioistuinta toteamaan, että Malta ei ole noudattanut lintudirektiivin 5 artiklan eikä 8 artiklan 1 kohdan, luettuina yhdessä sen 9 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se on hyväksynyt peippohankkeen, jolla sallitaan kyseisten seitsemän luonnonvaraisen peippolajin elävien yksilöiden pyydystäminen.
34. 21.4.2023 toimittamassaan vastineessa Malta vaatii unionin tuomioistuinta jättämään kanteen tutkimatta tai toissijaisesti hylkäämään sen perusteettomana.
35. Komissio toimitti myös vastauksensa 19.6.2023 ja Malta omansa 24.7.2023.
36. Komissio ja Malta esittivät suulliset huomautuksensa 7.3.2023 pidetyssä istunnossa.
V Asian tarkastelu
37. Ennen käsiteltävän asian asiakysymyksen käsittelyä tarkastelen ensin sen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.
A Tutkittavaksi ottaminen
38. Malta väittää, että nyt käsiteltävä kanne on jätettävä tutkimatta, koska se perustuu perusteltuun lausuntoon, jonka jälkeen muutettiin viipymättä kansallista oikeudellista kehystä, joka kanteessa rinnastetaan ja sekoitetaan aiempaan kehykseen. Tämän seurauksena nyt käsiteltävän kanteen ulottuvuus on epäselvä, ja sillä loukataan Maltan puolustautumisoikeuksia.
39. Komissio vastaa tähän, että 9.6.2021 päivätyssä perustellussa lausunnossa viitattiin Maltan peippohankkeeseen, joka tuolloin koostui vuoden 2020 puitesäännöistä ja vuoden 2020 ilmoituksesta. Kanteella riitautettiin sama hanke, jota sitten jatkettiin vuoden 2021 puitesäännöillä ja vuosien 2021 ja 2022 ilmoituksilla. Komission näkemyksen mukaan viimeksi mainitut toimenpiteet merkitsevät ”luonteeltaan samanlaista” menettelytapaa.(26)
40. Komissio väittää, että alkuperäisen peippohankkeen keskeiset osatekijät, jotka perustellun lausunnon mukaan eivät olleet lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisia, sisältyivät edelleen järjestelmään, joka oli olemassa komission nostaessa kanteen. Nämä keskeiset piirteet ovat seuraavat: hankkeella on sama väitetty tutkimustarkoitus kerätä tietoja,(27) jotka koskevat samoja seitsemää peippolajia;(28) hankkeessa sovelletaan samoja lupaedellytyksiä, kuten sitä, että lupia ei myönnetä tieteentekijöille vaan kenelle tahansa, jolla on yleinen lupa elävien yksilöiden pyydystämiseen, joka omistaa samantyyppisen verkkoparin (clap-nets) ja joka on osallistunut samalle kurssille;(29) ja poikkeusjärjestelmän soveltamisala käsittää saman, 64 päivän pituisen ajanjakson syksyllä.(30)
41. Malta väittää, että vuoden 2021 puitesäännöillä korjattiin komission jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn kuluessa esittämät puutteet, mutta komission mukaan sitä vastoin vuoden 2021 puitesäännöissä ja täytäntöönpanopäätöksissä tehdyt uudistukset ovat merkityksettömiä. Tutkimuksesta vastaavan sääntelyelimen perustamisella ei ollut mitään merkittävää vaikutusta, koska kyseistä tehtävää hoitaa WBRU,(31) joka toimi tässä tehtävässä jo aiempien puitesääntöjen nojalla. Vuoden 2021 puitesäännöissä lupia myönnettiin aiempien, vuoden 2020 puitesääntöjen nojalla tehtyjen pyyntöjen perusteella, ja ilmoitukset (2020, 2021 ja 2022) ovat lähes identtisiä.
42. Maltan esittämä oikeudenkäyntiväite on mielestäni hylättävä.
43. Unionin tuomioistuin on nimittäin johdonmukaisesti katsonut, että SEUT 258 artiklan nojalla nostetun kanteen kohde määritetään kyseisessä määräyksessä tarkoitetun oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn perusteella ja että tästä syystä komission perustellussa lausunnossa ja kanteessa täytyy nojautua samoihin perusteluihin ja perusteisiin.(32)
44. Unionin tuomioistuin myöntää samanaikaisesti, ettei kyseinen vaatimus kuitenkaan merkitse, että perustellussa lausunnossa ja kanteessa mainittujen kansallisten säännösten pitäisi kaikissa tapauksissa vastata toisiaan täydellisesti. Kun lainsäädäntöä on muutettu näiden kahden menettelyvaiheen välillä, riittää, että oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä riitautetulla lainsäädännöllä käyttöön otettu järjestelmä on keskeisiltä osin pysytetty niillä uusilla toimenpiteillä, joita jäsenvaltio on toteuttanut perustellun lausunnon antamisen jälkeen, vaikka uutta lainsäädäntöä ei muodollisesti riitautettukaan oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä.(33)
45. Olen samaa mieltä siitä, että jos jäsenvaltiot voisivat synnyttää tarpeen aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely uudelleen alusta jokaisella vähäpätöiselläkin tarkasteltavan lainsäädännön muutoksella, kyseinen täytäntöönpanomekanismi menettäisi tehonsa. Pelkkä lainsäädännön muuttaminen ei siten voi olla automaattinen syy siihen, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi unionin tuomioistuimessa. Kuten Malta väitti, tämän ei kuitenkaan pitäisi johtaa siihen, että vastaajana olevalta valtiolta evätään mahdollisuus puolustautua tehokkaasti.
46. Olen tältä osin samaa mieltä komission kanssa siitä, että kansallisen lainsäädännön uudella versiolla, jolla peippohanketta on muokattu, ei ole muutettu olennaisesti komission yksilöimiä osatekijöitä.(34)
47. Lisäksi komissio väitteet siitä, miksi peippohanke ei täytä lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan vaatimuksia, olivat ymmärrettäviä Maltalle. Kyseisellä jäsenvaltiolla oli mahdollisuus selittää, tehtiinkö uudessa lainsäädännössä korjauksia komission väittämiin puutteisiin, ja jos tehtiin, niin miten, ja selittää unionin tuomioistuimelle, miksi se katsoi kyseisen lainsäädännön täyttävän lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan edellytykset. Näin ollen Maltan puolustautumisoikeuksia kunnioitettiin.
48. Nyt käsiteltävä kanne voidaan siten nähdäkseni ottaa tutkittavaksi
B Asiakysymys
49. Käsiteltävässä asiassa komissio väittää, että Malta ei ole täyttänyt lintudirektiivin 5 artiklan ja 8 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan ja että näiden säännösten rikkomista ei voida perustaa kyseisen direktiivin 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan tutkimusta koskevaan poikkeukseen.
50. Malta on alusta alkaen ja nimenomaisesti perustanut lainsäädäntönsä lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. Päätöstä vedota poikkeukseen ei voida ymmärtää muuten kuin siten, että Malta hyväksyy, että jos sen lainsäädäntö ei kuulu poikkeuksen soveltamisalaan, sen lainsäädännön mukainen toiminta on lintudirektiivin vastaista.
51. Asian ydin on näin ollen se, onko Malta täyttänyt lintudirektiivin mukaisen tutkimusta koskevan poikkeuksen edellytykset.(35)
52. Komissio esittää tältä osin kolme pääasiallista väitettä. Se väittää ensinnäkin, ettei Malta ole osoittanut, että peippohankkeella on tosiasiallisesti tutkimustarkoitus; toiseksi, että Malta ei ole perustellut, miksi muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole, ja kolmanneksi, ettei se ole osoittanut, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole.
53. Käsiteltävässä asiassa esille tuleva kaikkein tärkein ja uusi kysymys koskee ensimmäistä väitettä: onko Maltan peippohanke todellinen tutkimushanke, vai onko se ainoastaan veruke, kuten komissio väittää, lintudirektiivin vastaisten toimintojen jatkamiselle? Käsittelen ensin tätä kysymystä 1 jaksossa. Päätelmäni on, että kyseessä olevassa tutkimushankkeessa on sekä rakenteellisia että toteutukseen liittyviä puutteita, joiden perusteella unionin tuomioistuimen olisi katsottava, ettei kyseessä todellakaan ole aito tutkimushanke. Tästä syystä tarkastelen komission toista ja kolmatta väitettä ainoastaan toissijaisesti. Käsittelen niitä yhdessä 2 jaksossa.
1. Peippohankkeen tutkimustarkoitusta ei ole osoitettu
54. Miten unionin tuomioistuin voi päättää, onko hanke, jonka jäsenvaltion lainsäätäjä esittää tutkimushankkeena, todellakin hyväksytty tutkimustarkoituksiin vai vetoaako jäsenvaltio tutkimusta koskevaan poikkeukseen vain mahdollistaakseen muutoin laittoman toiminnan?
55. Looginen vastaus olisi, että jos hanke täyttää kaikki lintudirektiivissä kyseiseen poikkeukseen vetoamiselle asetetut edellytykset, unionin tuomioistuimen olisi katsottava, että se on hyväksytty tutkimustarkoituksiin.
56. Tämä vaikuttaa kuitenkin helpommalta tehtävältä kuin se todellisuudessa on. Vaikka lintudirektiivissä sallitaan poikkeaminen muutoin kielletystä luonnonvaraisten lintujen pyydystämisestä ja häiritsemisestä tutkimustarkoituksessa, siitä ei käy ilmi sen 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodon ”tutkimustarkoituksessa” merkitys.
57. Tällaista selitystä ei sisälly myöskään sen sisardirektiiviin eli luontodirektiiviin, johon sisältyy lähes samasanainen tutkimusta koskeva poikkeus, joka mahdollistaa poikkeamisen suojelusta, josta kyseisessä säädöksessä säädetään sen soveltamisalaan kuuluvien eläinten ja kasvien suojelemiseksi.(36)
58. Määritettäessä tutkimuksen käsitteen merkitystä innoituksena voidaan käyttää Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta tehtyä Bernin yleissopimusta, jonka sopimuspuoli Euroopan unioni on.(37) Yleissopimuksen 9 artiklaan sisältyy samankaltaisesti muotoiltuja tutkimusta koskevia poikkeuksia kuin lintu- ja luontodirektiiviin. Bernin sopimuksen pysyvä komitea totesi tällaisten poikkeusten merkityksestä, että ”tutkimus on älyllistä toimintaa, jonka tavoitteena on tehdä uusia tieteellisiä havaintoja metodisesti, systemaattisesti ja testattavissa olevalla tavalla”.(38)
59. Tällainen kuvaus mahdollistaa päätelmien tekemisen tutkimuksen käsitteen joistain sekä aineellisista että menettelyllisistä osatekijöistä. Tutkimushankkeen aineellisen ulottuvuuden muodostaa sen tavoite; se vastaa kysymykseen siitä, mitä tietämystä hankkeella pyritään laajentamaan, ja selittää, miksi tämä kysymys olisi alun perinkin esitettävä. Menettelyllinen ulottuvuus liittyy hankkeessa käytettäviin tieteellisiin menetelmiin; toisin sanoen siihen, miten toivottu lopputulos saavutetaan.
60. Ehdotankin, että käsiteltävän asian tarkoituksia varten – ja tarvitsematta esittää tutkimuksen täydellistä määritelmää – unionin tuomioistuin toteaa, että tutkimushankkeella on oltava tavoite, joka ilmaistaan tutkimuskysymyksessä, ja se on oltava suunniteltu siten, että tähän kysymykseen voidaan vastata. Tutkimuksen käsitteen, jonka osalta molemmat asianosaiset ovat lisäksi yhtä mieltä siitä, että se tarkoittaa ”tieteellistä tutkimusta”, näitä osatekijöitä ei kiistetty.(39)
61. Käsitellessään asiassa, joka koski Japanin valaanpyyntihanketta antarktisella alueella,(40) samankaltaista kysymystä kuin unionin tuomioistuin nyt käsiteltävässä asiassa Kansainvälinen tuomioistuin myös katsoi, ettei sen ollut tarpeen esittää tutkimuksen kattavaa määritelmää. Kyseinen tuomioistuin kuitenkin selitti, että ”sen objektiivinen arviointi, palveleeko ohjelma tieteellisiä tutkimustarkoituksia, ei riipu hallituksen yksittäisten virkamiesten aikomuksista vaan pikemminkin siitä, ovatko ohjelman suunnittelu ja toteutus perusteltuja ilmoitettujen tutkimustavoitteiden saavuttamisen kannalta”.(41)
62. Ehdotan, että unionin tuomioistuin käyttää samankaltaista menetelmää ja arvioi, ovatko peippohankkeen suunnittelu ja toteutus perusteltuja kyseisen hankkeen ilmoitettuihin tutkimustavoitteisiin nähden.
63. Komissio esitti eriävän näkemyksensä sekä peippohankkeen ilmoitetuista tutkimustavoitteista että sen suunnittelusta ja toteutuksesta. Käsittelen näitä kysymyksiä vuorotellen.
a) Tutkimuskysymys ja sen tavoite
64. Peippohankkeen tutkimuskysymys on muotoiltu seuraavasti: ”mistä peipot, jotka muuttavat Maltan kautta lisääntymisen jälkeisessä muutossa (syysmuutto), ovat peräisin?”(42)
65. Komissio väittää, että tämän tutkimuskysymyksen tavoite ei ole suojelutavoite. Malta pikemminkin etsii vastausta tähän kysymykseen ainoastaan voidakseen ottaa virkistystoimintaa koskevan poikkeuksen (uudelleen) käyttöön.
66. Komission näkemyksen mukaan lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyyn poikkeukseen voidaan vedota ainoastaan sellaisen tutkimuksen osalta, jolla on suojelutavoite.
67. Malta vahvisti, että peippohankkeen tutkimuskysymykseen vastaamisen tarpeellisuus tunnistettiin todellakin sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin viittasi tietovajeeseen tuomiossaan komissio v. Malta. Se kuitenkin väittää, että tietovajeen, joka estää Maltaa ottamasta käyttöön virkistystoimintaa koskevaa poikkeusta, korjaaminen voi olla tutkimushankkeen tavoitteena lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla.
68. Tämän lisäksi Malta selittää, että peippohankkeella on myös laajempi suojelutavoite. Se väittää, että sen oppiminen, mistä Maltan kautta muuttavat linnut ovat peräisin, voi auttaa Maltaa suojelupolitiikkansa suunnittelussa. Peippohankkeesta saatavien tietojen ansiosta voitaisiin etenkin tunnistaa asianomaiset muuttoreitit ja näin ollen auttaa luontotyyppien suojelupyrkimysten kohdentamisessa ja maankäytön suunnittelussa, jolla suojeltaisiin levähdyspaikkoja ja keskeisiä muuttoreittejä.
69. Komission kantaa, jonka mukaan lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen tutkimushankkeen tavoitteen on oltava yksinomaan suojelutavoite, ei mielestäni voida hyväksyä. Tutkimus, joka edellyttää poikkeamista lintujen suojelusta, voi palvella mitä tahansa oikeutettua tutkimusintressiä. Niin kauan kuin lintujen pyydystämistä virkistystarkoituksessa pidetään virkistystoimintaa koskevalla poikkeuksella sallittuna asiallisena hyötykäyttönä edellyttäen, että pyydystetään ainoastaan pieni määrä lintuja, tietojen keräämistä tällaisen poikkeuksen käyttöönottoa varten ei voida vastustaa siitä syystä, että sillä on tavoite, joka ei ole legitiimi.
70. Suojelutavoitteiden edistämiseksi tehtävään tutkimukseen kannustetaan lintudirektiivin toisessa säännöksessä. Kyseisen direktiivin 10 artiklassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on edistettävä kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajikantojen tutkimusta sekä muuta työtä niiden suojelemiseksi, hoitamiseksi ja hyödyntämiseksi”. Tämä puoltaa näkemystäni siitä, että lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että siinä sallitaan tutkimus myös muihin oikeutettuihin tarkoituksiin kuin suojelutarkoituksiin.
71. Samanaikaisesti katson, että vaikka tutkimuksella ei tarvitsekaan pyrkiä parantamaan suojelumenetelmiä, poikkeussäännöksen mukainen tutkimus ei saa estää tai haitata lajien suojelun hyvän tason säilyttämistä koskevia suojelutavoitteita.
72. Käsiteltävän asian olosuhteisiin palatakseni vuoden 2020 puitesäännöissä määriteltiin peippohankkeen tavoite eri tavalla kuin vuoden 2021 puitesäännöissä. Vuoden 2020 puitesääntöihin sisältynyt nimenomainen viittaus virkistystoimintaa koskevaan poikkeukseen poistettiin vuoden 2021 puitesäännöissä.(43) Malta kuitenkin selvensi istunnossa, että virkistystoimintaa koskevan poikkeuksen mahdollinen käyttöönotto on edelleen yksi vuoden 2021 puitesääntöjen tavoitteista sanamuodon muutoksesta huolimatta.
73. Tutkimuskysymys, johon peippohankkeella pyritään vastaamaan, on nähdäkseni asianmukainen unionin tuomioistuimen tuomiossa komissio v. Malta toteaman tietovajeen korjaamiseksi virkistystoimintaa koskevan poikkeuksen osalta.
74. Käänteisesti totean, että vaikka peippohankkeella on Maltan mukaan laajempia suojelutavoitteita, se on selittänyt ainoastaan hyvin ylimalkaisesti suojelutavoitteita, joita hankkeessa on tarkoitus saavuttaa. Näin ollen on vaikea havaita Maltan kautta syksyisin muuttavien lintujen alkuperää koskevan tutkimuskysymyksen ja mahdollisten suojelutavoitteiden välistä yhteyttä.
75. Lähden tarkastelussani kuitenkin siitä olettamasta, että peippohankkeella on myös laajempi suojelutavoite, sillä tulkitsen epäselvää tilannetta Maltan eduksi. Arvioitaessa hankkeen suunnittelun järkevyyttä on tarpeen ottaa huomioon sen tavoitteet. Arvioin näin ollen, voiko hankkeen suunnittelu olla perusteltu sen molempien ilmoitettujen tavoitteiden valossa.
b) Tutkimuksen suunnittelu ja toteutus
76. Kuten edellä selitettiin, hankkeen suunnittelun ja toteutustavan on oltava järkeviä.(44) Tämä tarkoittaa, että lintujen häirinnän, joka lähtökohtaisesti kielletään lintudirektiivissä, on oltava oikeutettua hankkeen tavoitteiden vuoksi.(45)
77. Erotan peippohankkeen tutkimuksen suunnittelua ja toteutusta koskevat kysymykset toisistaan käsittelemällä yhtäältä niitä komission riitauttamia näkökohtia, jotka mielestäni ovat kyseisen hankkeen suunnittelun järkeviä osatekijöitä, ja toisaalta niitä näkökohtia, joita en pidä järkevinä.
1) Peippohankkeen suunnittelun hyväksyttävät osatekijät
78. Komissio väittää, että verkkojen (clap-nets) käyttö ei ole perusteltua, että pyydystyspaikkojen lukumäärä on liian suuri ja ettei se liity selkeästi tarkasteltavaan kysymykseen. Lisäksi, kun otetaan huomioon Maltassa pyydystettyjen rengastettujen yksilöiden vähäinen määrä, keräämällä tietoja vain rengastetuista linnuista tutkimuskysymykseen ei yksinkertaisesti voida vastata kohtuullisessa ajassa. Väitetään, että hankkeen nykyisen suunnittelun mukaan tarvittavan rengasmäärän keräämiseen menisi noin 70 vuotta.
79. Malta esitti mielestäni vakuuttavia argumentteja niistä osatekijöistä, joita komissio piti suunnittelun puutteina. Ensinnäkin sekä verkot (clap-nets) että verhoverkot (mist-nets; hyvin pienisilmäiset verkot) kielletään lähtökohtaisesti lintudirektiivin liitteessä IV, ja niitä voidaan käyttää ainoastaan jonkin sen poikkeuksen nojalla. Jos lintuja siis on pyydystettävä, ja tämä vaikuttaa olevan nykyisin ainoa tieteellisesti käytettävissä oleva menetelmä rengastettujen peippojen renkaissa olevien tietojen lukemiseen, verkkojen (clap-nets) käyttö mahdollistaa lintujen valikoivamman pyydystämisen kuin verhoverkkojen käyttö. Koska peippohanke kohdistuu seitsemään erityiseen peippolajiin, tällainen valinta vaikuttaa perustellulta.
80. Toiseksi olen samaa mieltä siitä, että laajalla alueella Maltalla pyydystettyjen lintujen suuri määrä ei välttämättä ole hankkeen puute. Tällainen suunnittelu lisää mahdollisuuksia pyydystää rengastettu lintu ja kerätä tarvittavat tiedot nopeammin. Yhtä Maltan tältä osin esittämää argumenttia ei kuitenkaan voida hyväksyä. Malta korosti, että toisin kuin aiemmassa virkistystoimintaa koskevassa hankkeessa, suuren lintumäärän pyydystäminen ei ole ongelma, koska ne vapautetaan vahingoittumattomina takaisin luontoon. Sen, että peipot vapautetaan pyydystämisen jälkeen, ei kuitenkaan voida ymmärtää oikeuttavan itse hankkeen suunnittelua. Ei pidä unohtaa, että lintudirektiivissä kielletään myös lintujen pyydystäminen ja häirintä, ei vain niiden hallussa pitämistä tai tappamista.
81. Kolmanneksi totean, että sikäli kuin kustakin peippolajista oli tarkoitus kerätä 60–70 rengasta, minkä perusteella voidaan katsoa, että on kerätty riittävästi tietoja luotettavien päätelmien tekemistä varten, unionin tuomioistuimella ei nähdäkseni ole käytettävissään riittävästi tietoa tämän näkökohdan ratkaisemiseksi. Sama pätee hankkeen mahdollista päättymistä koskeviin ennusteisiin.
2) Tutkimuksen suunnittelun ja toteutuksen puutteet, joita ei voida hyväksyä
82. Kuten olen jo ehdottanut, tarkastellessaan sitä, onko hankkeessa kyse todellisesta tutkimushankkeesta, unionin tuomioistuimen olisi keskityttävä sen järkevyyteen. Tutkimushankkeen järkevyyden arvioiminen edellyttää, että hankkeen edellyttämää luonnonvaraisten peippojen häirintää, joka kielletään lintudirektiivissä, punnitaan hankkeen tieteelliseen tavoitteeseen nähden. Mitä tärkeämpi hankkeen tavoite on, sitä helpompaa on oikeuttaa lintujen pyydystäminen ja häirintä. Mitä vähemmän tärkeä tavoite on, sitä vaikeampaa hankkeen oikeuttaminen on, mikä saattaa johtaa siihen päätelmään, ettei lintujen pyydystämistä ja häiritsemistä pitäisi sallia.
83. Punninnassa on myös otettava huomioon, että kyseessä oleva hanke koskee eläviä eläimiä.(46) On pidettävä mielessä, että eläinten hyvinvoinnin suojelu on SEUT 13 artiklan mukaisesti Euroopan unionin tunnustama yleisen edun mukainen tavoite.(47) Unionin tuomioistuin on jo nimenomaisesti vahvistanut sen merkityksen lintudirektiivin yhteydessä.(48)
84. Peippohankkeen järkevyyden osalta komissio viittaa seuraaviin puutteisiin hankkeen suunnittelussa. Hankkeessa ei ensinnäkään ole kattavaa tietojenkeruumenetelmää, joka voisi oikeuttaa lintujen häirinnän, ja siinä keskitytään virheellisesti jo rengastettujen yksilöiden kirjaamiseen. Toiseksi hankkeeseen osallistuvat tietojen kerääjät eivät saa riittävää koulutusta, ja heillä on eturistiriita, minkä olisi estettävä heidän osallistumisensa hankkeeseen.
i) Hankkeessa keskitytään ainoastaan jo rengastettuihin yksilöihin
85. Ensimmäisestä argumentistaan, jonka se perustaa BirdLife Maltan ja EURINGin raporttien havaintoihin, komissio toteaa ensinnäkin, että hankkeessa keskitytään virheellisesti peippojen alkuperään. Kyseisten järjestöjen mukaan ”Maltassa talvehtivien peippojen suojelun ja hoidon parantamisen edellyttämien tietojen hankkimiseksi ja perustan luomiseksi tulevien suojelutoimenpiteiden tehokkuuden valvonnalle on tärkeää saada käsitys niiden levinneisyydestä, lukumäärästä ja vaihtuvuudesta sekä alueista, joilta ne muuttavat”. Uskottavassa hankkeessa painopisteenä ei pitäisi olla alun perin kantojen alkuperä, vaan hankkeessa olisi ensin arvioitava Maltassa lisääntymiskauden ulkopuolella esiintyvien peippokantojen kokoa, koostumusta ja vaihtuvuutta. Tätä osatekijää voitaisiin täydentää havaintoihin perustuvilla tutkimuksilla, jotka antaisivat ”perustietoa kausittaisista määristä ja luontotyypin käytöstä ja joissa yksilöitäisiin kaikkein tärkeimmät alueet ja luontotyypit, jotka olisi asetettava etusijalle näiden lajien suojelussa”.(49)
86. Malta ei kiistänyt tätä väitettä. Jos tietojen keräämistä lintujen alkuperästä tarkastellaan ainoastaan sen tarkoituksen yhteydessä, joka on virkistyskäyttöä koskevan poikkeuksen ottaminen (uudelleen) käyttöön korjaamalla unionin tuomioistuimen tuomiossa komissio v. Malta havaitsema tietovaje, se voisi vaikuttaa hankkeen asianmukaiselta painopisteeltä. Keskittyminen pelkästään tämän kaltaiseen tietoon ei kuitenkaan voi oikeuttaa lintujen häirintää laajemman suojelutavoitteen valossa etenkään, kun sen lisäksi puuttuu muita merkityksellisiä tietoja, joita peippohankkeella ei voida kerätä.
87. Toinen erittäin ongelmallinen puute hankkeen suunnittelussa on se, että lintujen pyydystäminen on sallittua ainoastaan jo rengastettujen pyydystettyjen yksilöiden tietojen lukemista ja kirjaamista varten. Kuten komissio väittää, tämä ei ole tieteellisesti tai eettisesti perusteltua. Kun lintuja pyydystetään rengastusoperaatioiden aikana, olisi kerättävä kaikki asianmukaiset tieteelliset tiedot sen varmistamiseksi, että tietojen tieteellinen käyttö voidaan maksimoida. Se, että renkaan tietojen lisäksi kustakin pyydystetystä linnusta kerätään myös lisätietoja, kuten ikä ja sukupuoli, paino, höyhenten kunto, siipien mitta ja vastaavia tietoja, ja että kaikki pyydystetyt yksilöt rengastetaan, voisi nimittäin oikeuttaa muutoin lintudirektiivissä kielletyt toimet. Tämä edellyttäisi koulutettujen ja taitavien rengastajien osallistumista.
88. Tältä osin on tarpeen muistuttaa, että asiaa koskevan lainsäädännön mukaisessa alkuperäisessä muodossaan peippohankkeessa oli nimittäin tarkoitus paitsi kerätä tietoja jo rengastetuista linnuista myös rengastaa kaikki pyydystetyt linnut. Tämän hankkeen osan toteuttamiseksi oli kaavailtu, että luvan saaneille rengastajille voitaisiin myöntää erityislupa hankkeeseen osallistumiseen. Asianomaisen rengastusjärjestön – EURING – ehdotettua hanketta kohtaan ilmaiseman epäluottamuksen vuoksi Maltassa toimivat rengastajat kieltäytyivät osallistumasta hankkeeseen.(50) Itse asiassa Maltan mukaan sen julkaisema Euroopan laajuinen kiinnostuksenilmaisupyyntö ei tuottanut tulosta. Tästä syystä tarkastelun kohteena olleiden kolmen vuoden aikana hanke toteutettiin ainoastaan tietojen keräämiseksi jo rengastetuista linnuista.
89. Peippohankkeessa kaavailtu lintujen laajamittainen pyydystäminen ainoastaan tietojen keräämiseksi rengastetuista linnuista ei mielestäni voi oikeuttaa kyseistä hanketta riippumatta siitä, onko sen tavoitteena ainoastaan mahdollistaa virkistyskäyttöä koskevan poikkeuksen ottaminen (uudelleen) käyttöön vai onko sillä todellakin laajempia suojelutavoitteita. Molemmissa skenaarioissa lintujen näin laajamittainen häirintä olisi suhteetonta hankkeen tieteelliseen hyötyyn nähden.(51)
90. Lintujen rengastajien jättäytyminen pois peippohankkeesta olisi mahdollisesti voitu välttää, jos lainsäätäjä olisi luopunut osasta hankkeen suunnittelua. Yksi kiistanalaisista kysymyksistä, joiden vuoksi rengastajat kieltäytyivät osallistumasta peippohankkeeseen, oli elävien houkutuslintujen käyttö. Se ei kuitenkaan vaikuta välttämättömältä peippojen verkoilla (clap-nets) pyydystämisen mahdollistamiseksi. Etukäteen tallennettujen lintujen kutsuäänien käyttö on aivan yhtä tehokasta.(52) Tällainen muutos hankkeen suunnittelussa saattaisi lisätä sen järkevyyttä, koska lintuja voitaisiin rengastaa samanaikaisesti renkaissa olevien tietojen kirjaamisen kanssa eikä tämä heikentäisi pyydystämismenetelmän tehokkuutta, joten herää kysymys, eikö tämä hankkeen suunnittelun osa palvele jotakin muuta kuin tutkimustarkoitusta. Tämä suunnittelun osa mahdollistaa peippojen virkistystarkoituksessa tehtävän pyydystämisen, jossa perinteisesti käytettiin eläviä houkutuslintuja, jatkamisen.(53)
ii) Tietojen kerääjät ja kansalaistiede
91. Tästä pääsenkin seuraavaan komission esittämään argumenttiin, jonka mukaan henkilöiden, jotka osallistuivat aiempaan virkistyskäyttöä koskevaan poikkeukseen perustuneeseen hankkeeseen, osallistuminen peippohankkeeseen on epäasianmukaista.
92. Vastauksena näihin väitteisiin Malta vetoaa pääasiallisesti kansalaistieteeseen. Se väittää, että kansalaistiede on ajatus, jota komissio tukee voimakkaasti, ja on yllättynyt komission kannasta käsiteltävässä asiassa.(54) Malta väittää myös, että henkilöiden, joilla on elävien yksilöiden pyydystämiseen lupa, jonka he ovat saaneet osana virkistyskäyttöä koskevaa poikkeusta, osallistuminen peippohankkeeseen on asianmukaista, koska nämä henkilöt osaavat käyttää verkkoja (clap-nets). Lisäksi Malta väittää, että ainoastaan koulutuksen suorittavat pyydystäjät voivat hankkia erityisluvan, joka oikeuttaa osallistumaan peippohankkeeseen.
93. Kansalaistiede on todellakin ajatus, jota Euroopan unioni tukee.(55) Kansalaisten tieteellisiin hankkeisiin osallistamisen ajatuksena ei kuitenkaan ole suunnitella hankkeita kansalaisten osallistumista varten vaan pikemminkin osallistaa kansalaisia tutkimushankkeisiin, jotka ovat itsessään perusteltuja jonkin merkityksellisen tutkimustavoitteen perusteella. Kansalaisten osallistuminen olisi mahdollistettava kaikille, jotka haluavat osallistua hankkeeseen, ja syrjimättömästi, vaikka tiettyjä osallistumisehtoja voidaankin asettaa.
94. Peippohanke on sitä vastoin suunniteltu siten, että ainoastaan henkilöt, joilla on elävien yksilöiden pyydystämistä koskeva yleinen lupa, jota ei enää myönnetä vaan joka on ainoastaan virkistyskäyttöä koskevaan poikkeukseen perustuneeseen hankkeeseen aiemmin osallistuneilla, voivat hakea erityislupaa peippohankkeeseen osallistumista varten.(56) Malta vahvisti tämän istunnossa. Kyseinen jäsenvaltio ei kuitenkaan esittänyt järkevää selitystä sille, miksi hanke, jos se perustuu kansalaistieteen ajatukseen, ei ole avoin kaikille kansalaisille, jotka haluavat mahdollisesti osallistua siihen. Yhdessä esitetyssä argumentissa selitettiin, että henkilöt, joilla on elävien yksilöiden pyydystämistä koskeva yleinen lupa, osaavat käyttää verkkoja (clap-nets). Sille, miksi muut kansalaiset eivät pystyisi oppimaan, miten näitä verkkoja olisi käytettävä hankkeen tarkoituksiin, ei kuitenkaan esitetty mitään selitystä.
95. Erityisluvan saamiseen vaadittavassa pakollisessa koulutuksessa keskitytään ilmeisestikin ainoastaan antamaan mahdollisille osallistujille tietoa hankkeen oikeudellisesta suunnittelusta ja myös – ei suinkaan merkityksettömästä – velvollisuudesta vapauttaa pyydystetyt linnut välittömästi. Unionin tuomioistuimelle toimitettujen tietojen perusteella ei vaikuta siltä, että kyseessä olevalla koulutuksella annettaisiin tietojen keräämiseen tarvittavia taitoja, jotka liittyvät esimerkiksi siihen, miten verkkoja (clap-nets) käytetään oikein tai miten seitsemän peippolajia erotetaan toisistaan ja muista linnuista.(57) Tämä ei todellakaan vaikuta riittävältä koulutukselta, jonka jälkeen kuka tahansa asiasta kiinnostunut kansalainen voisi osallistua hankkeeseen.
96. Peippohankkeeseen väitetysti rinnastettavissa olevissa muissa hankkeissa, jotka Malta mainitsi vastineessaan ja joissa kansalaiset sen mukaan osallistuivat lintututkimukseen, kansalaiset eivät osallistuneet mihinkään lintuja koskeviin invasiivisiin toimiin. Nämä hankkeet koskivat pikemminkin enimmäkseen havainnointia ja siitä saatujen tietojen ilmoittamista.(58) Lisäksi, kuten EURING selittää, rengastushankkeisiin osallistuvat kansalaiset käyvät läpi perusteellisen koulutuksen, joka kestää usein vuoden, ja osallistuvat hankkeeseen ammattimaisten rengastajien rinnalla.(59)
97. Olen samaa mieltä Maltan kanssa siitä, että henkilöiden, jotka aiemmin harjoittivat peippojen pyydystämistä virkistystarkoituksessa, osallistuminen sinänsä ei ole ongelma ja että siihen voi jopa liittyä koulutuksellinen näkökulma, etenkin kun lintujen hallussa pitäminen on kiellettyä hankkeessa.
98. Tämä ei kuitenkaan selitä, miksi ainoastaan näitä henkilöitä pyydetään osallistumaan peippohankkeen tarjoamiin kansalaistieteeseen liittyviin mahdollisuuksiin. Tämä ei ole linjassa kansalaistieteen toimintaperiaatteen kanssa. Se on pikemminkin osoitus siitä, että hanke todellakin suunniteltiin ja toteutettiin tarkoituksena mahdollistaa se, että kansalaisten tietty ryhmä voi jatkaa peippojen pyydystämistä virkistystarkoituksessa.
99. Malta huomautti, että hankkeen toteutusta seurataan ja valvotaan, minkä pitäisi estää tietojen kerääjiä pitämästä pyydystettyjä lintuja hallussaan. Lisäksi hankkeen toteutukseen kahtena viime vuonna liittyvät luvut osoittavat valvonnan olevan käytännössä tehokasta. Malta on esittänyt tältä osin painokkaita lukuja huomattavista pyrkimyksistä parantaa lainsäädäntönsä noudattamisen valvontaa. Esimerkiksi vuoden 2021 osalta ”tutkimusajanjaksojen” käynnistyessä – ja kun pidetään mielessä, että nykyisen poikkeuksen ehtojen mukaisesti oli myönnetty 2 904 erityislupaa – lainsäädännössä edellytettiin, että 50 virkamiestä on paikalla sallittuina aikoina, ja nämä virkamiehet tekivät paikan päällä yhteensä 3 111 tarkastusta, joissa havaittiin 122 lainvastaisuutta.(60)
100. Tämä on todellakin saattanut johtaa niiden tapausten vähenemiseen, joissa pyydystettyjä lintuja ei vapauteta. Kuten komissio istunnossa totesi, on kuitenkin outoa, että todellinen tutkimushanke edellyttää tällaista lainvalvontaviranomaisten jatkuvaa ja mittavaa mobilisointia.
101. Lisäksi peippohankkeen suunnittelua on vaikea puolustaa kansalaistieteen näkökulmasta, minkä lisäksi peippohankkeessa ei myöskään tehdä yhteistyötä minkään muun tutkimushankkeen kanssa. Hankkeessa, joka on riippuvainen muista maista saatavista tiedoista ja joka voi myötävaikuttaa lintujen liikkeitä käsitteleviin muihin hankkeisiin, odottaisi tehtävän kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä samankaltaisten hankkeiden kanssa.(61)
102. Olen näin ollen samaa mieltä komission kanssa siitä, ettei esitetty näyttö osoita, että peippohankkeen suunnittelu ja toteutus ovat aitoja ja järkeviä sen ilmoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tästä syystä se ei voi olla oikeutettu lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan b alakohtaan sisältyvän tutkimusta koskevan poikkeuksen perusteella.
2. Muun tyydyttävän ratkaisun puuttuminen ja perusteluvelvollisuus
103. Komissio väittää, ettei Malta ole selittänyt, miksi tutkimuskysymykseen ei ole mahdollista vastata muilla menetelmillä, eikä selittänyt tätä selkeästi lainsäädännössä, jolla kyseinen poikkeus otettiin käyttöön.
104. Malta vastaa tähän, että raporteissa, joihin vuosien 2020 ja 2021 puitesääntöjen täytäntöön panevissa ilmoituksissa viitataan, selitetään riittävän selvästi, miksi peippohankkeelle ei ole asianmukaista vaihtoehtoa.
105. Ensinnäkin on niin, että olipa peruste lintudirektiivin 9 artiklassa sallittuun poikkeukseen mikä tahansa, kyseisen artiklan 1 kohdan a alakohtaan sisältyy edellytys, jonka mukaan tällaista poikkeusta voidaan käyttää vain, ”jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole”.
106. Olen jo selittänyt, miksi peippohankkeen suunnittelu ja toteutus eivät mielestäni ole järkeviä sen tutkimustavoitteiden saavuttamisen kannalta. Katson näin ollen, ettei sitä hyväksytty tutkimustarkoituksiin. Kysymys vaihtoehdosta ei siten tule esille.
107. Jos unionin tuomioistuin kuitenkin katsoo, että peippohanke on hyväksytty tutkimustarkoituksiin, Malta ei – kuten komissio väittää – ole nähdäkseni selittänyt selkeästi, miksi mainitut kaksi vaihtoehtoa eivät ole riittäviä.
108. Peippohankkeen tarkoituksena on selvittää, mistä Maltan kautta lentävät peipot ovat peräisin. Tätä tarkoitusta varten hankkeessa ehdotetaan käytettäväksi menetelmiä, jotka on kielletty lintudirektiivissä – lintujen pyydystäminen ja verkkojen (clap-nets) käyttäminen. Jotta peippohanke olisi perusteltu lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla, Maltan on siten osoitettava, ettei käytettävissä ole muita menetelmiä, jotka eivät ole kyseisen direktiivin vastaisia tai jotka perustuvat poikkeukseen mutta ovat vähemmän kajoavia.
109. Komission mainitsema ensimmäinen vaihtoehto koskee ornitologien osallistumista asiantuntijoina. Komissio ei ole selittänyt selkeästi, millä tavalla heidän olisi tarkoitus osallistua hankkeeseen. Heidän on varmastikin osallistuttava hankkeen suunnitteluun, kerättyjen tietojen analysointiin, johtopäätösten tekemiseen näistä analyyseista ja lisäksi hankkeen tulosten julkaisemiseen.(62)
110. Siitä, etteivät ornitologit osallistuneet peippohankkeen suunnitteluun, aiheutuva ongelma, jota komissio korosti, liittyi kuitenkin tietojen keräämiseen lintujen renkaista ja lisätietojen keräämiseen pyydystetyistä linnuista,
111. Tältä osin vaikuttaa siltä, ettei Malta voi väittää, ettei ornitologien osallistuminen hankkeeseen olisi tyydyttävämpi vaihtoehto, koska se kaavaili alun perin lintujen rengastajien osallistuvan tietojen keräämiseen. Kun sen yritys osallistaa ornitologit hankkeeseen epäonnistui, Malta jätti tämän hankkeen suunnittelun alkuperäisen näkökohdan huomiotta ja jatkoi hankkeen toteuttamista ilman ornitologien osallistumista. Vaihtoehto oli selvästikin olemassa, mutta Malta jätti sen huomiotta.
112. Toinen mainittu vaihtoehto oli laajamittainen mallintaminen. Vaikka Malta esittää useita syitä sille, miksi tämä vaihtoehto on tehottomampi kuin tietojen keräämiseen lintujen renkaista perustuva hanke, se ei väitä, ettei tällaisella menetelmällä voida vastata tutkimuskysymykseen ja siten täyttää kyseessä olevaa tietovajetta. Koska laajamittainen mallintaminen on tutkimusmenetelmä, joka ei ole kajoava, eikä se siten ole lintudirektiivin vastainen, tällaisen menetelmän hylkääminen edellyttäisi perusteellisempaa selitystä.
113. Malta ei ole nähdäkseni selittänyt selvästi, miksi muut käytettävissä olevat menetelmät eivät sovellu sen tietovajeen poistamiseen, jonka havaitseminen on syy peippohankkeen kehittämiseen. Täytäntöönpanolainsäädäntöön (ilmoituksiin) sisältyvät perustelut eivät siten vastaa oikeuskäytännössä(63) oikeusvarmuudelle asetettuja vaatimuksia; oikeuskäytännön mukaan perusteluissa on selitettävä selvästi ja riittävästi, miten 9 artiklan edellytykset täyttyvät, myös se, miksi poikkeustoimen käyttöön ottava viranomainen katsoo, ettei muuta tyydyttävää vaihtoehtoa ole.(64)
114. Vuoden 2020 tai 2021 puitesääntöihin ei sisälly käytettävissä olevaa vaihtoehtoa koskevia perusteluja. Kolmeen täytäntöönpanevaan ilmoitukseen, joilla aloitettiin tutkimusajanjakso vuosina 2020, 2021 ja 2022, sisältyy jonkinlaisia perusteluja. Vuoden 2020 ilmoituksessa ainoastaan viitataan epäsuorasti hankkeen suunnittelussa käytettyihin, sen perustana oleviin tutkimuksiin, kun taas myöhemmissä ilmoituksissa näihin tutkimuksiin viitataan eksplisiittisemmin alaviitteissä. Näissä tutkimuksissa sen enempää kuin unionin tuomioistuimen menettelyssä esitetyissä argumenteissakaan ei kuitenkaan vastata selvästi siihen kysymykseen, miksi muut menetelmät oli hylättävä. Niiden ei väitetä olevan epäasianmukaisia, ainoastaan vähemmän tehokkaita.
115. Komissio on siten osoittanut riittävästi, ettei Malta ole esittänyt perusteluja sille, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole, eikä osoittanut, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole.
116. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa, että Malta ei ole noudattanut lintudirektiivin 5 artiklan ja 8 artiklan 1 kohdan, luettuina yhdessä 9 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaisia velvoitteitaan.
VI Oikeudenkäyntikulut
117. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Maltan tasavallan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja viimeksi mainittu on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
VII Ratkaisuehdotus
118. Esitän edellä todetun perusteella, että unionin tuomioistuin
– toteaa, että Maltan tasavalta ei ole noudattanut luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30.11.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY 5 artiklan ja 8 artiklan 1 kohdan, luettuina yhdessä tämän direktiivin 9 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, kun se on hyväksynyt poikkeusjärjestelmän, jossa sallitaan seitsemän luonnonvaraisen peippolajin (peippo (Fringilla coelebs), hemppo (Carduelis cannabina), tikli (Carduelis carduelis), viherpeippo (Carduelis chloris), nokkavarpunen (Coccothraustes coccothraustes), keltahemppo (Serinus serinus) ja vihervarpunen (Carduelis spinus)) elävien yksilöiden pyydystäminen
– velvoittaa Maltan tasavallan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.
1 Alkuperäinen kieli: englanti.
2 Huston, J., Maltan haukka, Warner Bros, 1941. Kyseiseen tarinaan liittyvistä historiallisista tosiseikoista ks. Falzon, M.-A., Birds of Passage, Hunting and Conservation in Malta, Berghahn Books, New York, Oxford, 2020, s. 26.
3 Peippojen pyydystämistä on ymmärtääkseni harjoitettu Maltassa tarkoituksena käyttää niitä elävinä houkutuslintuina metsästyksessä tai muiden lintulajien pyydystämisessä. Lintuja pidettiin myös häkeissä ja käytettiin lisääntymistarkoituksiin tai lemmikkieläiminä tai niiden kauniin äänen kuuntelemiseksi. Ks. tältä osin em. Falzon, M-A., Birds of Passage, Hunting and Conservation in Malta, s. 14 ja 15, 51 sekä 55 ja 56.
4 Luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30.11.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY (EUVL 2010, L 20, s. 7), jolla kumottiin luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2.4.1979 annettu neuvoston direktiivi 79/409/ETY (EYVL 1979, L 103, s. 1) (jäljempänä lintudirektiivi).
5 Liittymissopimuksessa määrättiin siirtymäkaudesta, jonka aikana Maltan oli tarkoitus lopettaa asteittain lintudirektiivissä kielletyt lintujen pyydystämistoimet. Ks. Belgian kuningaskunnan, Tanskan kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Helleenien tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Irlannin, Italian tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Portugalin tasavallan, Suomen tasavallan, Ruotsin kuningaskunnan, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan (Euroopan unionin jäsenvaltiot) ja Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan välillä Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisestä Euroopan unioniin tehty sopimus (EUVL 2003, L 236, s. 17, sivulla 870).
6 Kyseessä olevat seitsemän luonnonvaraista peippolajia ovat seuraavat: peippo (Fringilla coelebs), hemppo (Carduelis cannabina), tikli (Carduelis carduelis), viherpeippo (Carduelis chloris), nokkavarpunen (Coccothraustes coccothraustes), keltahemppo (Serinus serinus) ja vihervarpunen (Carduelis spinus).
7 Tuomio 21.6.2018, komissio v. Malta (C‑557/15, EU:C:2018:477; jäljempänä tuomio komissio v. Malta).
8 Ks. tuomio komissio v. Malta, 62–76 kohta. Muita syitä, joiden vuoksi virkistystoimintaa koskeva poikkeus ei unionin tuomioistuimen mukaan täyttänyt lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan edellytyksiä, olivat se, että verkot olivat valikoimaton pyydystysmenetelmä, pyydystäminen oli erittäin intensiivistä ja että poikkeusta ei sovellettu tiukasti valvotuissa oloissa (ks. tuomio komissio v. Malta, 71, 79, 81, 84 ja 97 kohta).
9 Peippohanke perustuu tämän ratkaisuehdotuksen II jaksossa kuvattuun lainsäädäntöön.
10 Istunnossa komissio selitti, että se päätti nostaa nyt käsiteltävän kanteen SEUT 258 artiklan eikä SEUT 260 artiklan 2 kohdan nojalla, koska lainsäädännön, jossa peippohanke otetaan käyttöön, väitetään olevan perusteltu lintudirektiivin toisen säännöksen perusteella. Vaikka komission mukaan uudella lainsäädännöllä jatketaan vanhaa järjestelmää, sen tukeutuminen toiseen poikkeusperusteeseen edellytti siten uuden jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamista.
11 Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna tiettyjen ympäristöalan direktiivien mukauttamisesta Kroatian tasavallan liittymisen johdosta 13.5.2013 annetulla neuvoston direktiivillä 2013/17/EU (EUVL 2013, L 158, s. 193) (jäljempänä luontodirektiivi).
12 Biologisen monimuotoisuuden merkityksestä ks. ratkaisuehdotukseni komissio v. Irlanti (Erityisten suojelutoimien alueiden suojelu) (C‑444/21, EU:C:2023:90, 1–3 kohta) johdannossa esitetyt huomautukset.
13 Kursivointi tässä. On korostettava, että lintudirektiivin liitteessä I luetellaan lintulajit, joita sen 4 artiklan mukaan on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen. Liitteessä II luetellaan lajit, joita voidaan metsästää kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja liitteessä III lajit, joilla voidaan käydä kauppaa tietyin edellytyksin. Peippohankkeen kohteena olevia peippolajeja ei mainita missään lintudirektiivin liitteessä. Niihin kuitenkin myös sovelletaan erityisiä suojelutoimia lintudirektiivin 4 artiklan 2 kohdan perusteella, jossa edellytetään tällaista kohtelua ”sellaisten säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien osalta, joita ei luetella liitteessä I”.
14 Ks. vastaavasti kyseisen tuomion 79, 81 ja 84 kohta.
15 Ks. vastaavasti tuomio 17.3.2021, One Voice ja Ligue pour la protection des oiseaux (C‑900/19, EU:C:2021:211, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; jäljempänä tuomio One Voice).
16 Ks. vastaavasti tuomio 8.7.1987, komissio v. Belgia (247/85, EU:C:1987:339, 8 kohta); tuomio 28.2.1991, komissio v. Saksa (C‑57/89, EU:C:1991:89, 22 kohta); tuomio 23.4.2020, komissio v. Suomi (Uroshaahkan kevätmetsästys) (C‑217/19, EU:C:2020:291, 85 kohta) ja tuomio One Voice, 35 kohta.
17 Oikeudellinen huomautus 79 (legal notice 79), joka on annettu 29.3.2006, sisältää luonnonvaraisten lintujen suojelua koskevat säännöt (Regulations on the preservation of wild birds) (kannekirjelmän liite A.1).
18 27.10.2020 annettu oikeudellinen huomautus 399.
19 Vuonna 2000 annettu oikeudellinen huomautus 400, joka koskee ilmoitusta poikkeuksesta, jossa sallitaan tutkimusajanjakso vuodelle 2020.
20 Vuonna 2021 annettu oikeudellinen huomautus 394.
21 Vuonna 2021 annettu oikeudellinen huomautus 395, joka koskee ilmoitusta poikkeuksesta, jossa sallitaan tieteellinen tutkimus vuodelle 2022.
22 Vuonna 2022 annettu oikeudellinen huomautus 257, joka koskee ilmoitusta poikkeuksesta, jossa sallitaan tieteellinen tutkimus vuodelle 2022.
23 Tästä säädetään sekä vuoden 2020 puitesääntöjen että vuoden 2021 puitesääntöjen 1 §:n 2 momentissa. Sanamuoto ”tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti” lisättiin kuitenkin vuoden 2021 puitesäännöillä.
24 Ks. tältä osin vuoden 2021 ilmoituksen 2 §:n c kohta, jossa selitetään, että kansalliseen rengastusjärjestelmään kuuluvat lintujen rengastajat eivät voi käyttää eläviä houkutuslintuja rengastamista ja tarkastamista varten ja että he vastustavat sitä eettisistä syistä.
25 Vuoden 2021 ilmoituksella, joka annettiin samana päivänä kuin vuoden 2021 puitesäännöt, Malta aloitti uuden tutkimusajanjakson 20.10.2021–20.12.2021. Vastaava tutkimusajanjakso 20.10.2022–20.12.2022 aloitettiin vuoden 2022 ilmoituksella.
26 Tuomio 22.3.1983, komissio v. Ranska (42/82, EU:C:1983:88, 20 kohta).
27 Ks. vuoden 2020 puitesääntöjen ja vuoden 2021 puitesääntöjen 1 §:n 2 momentti.
28 Ks. vuoden 2020 puitesääntöjen ja vuoden 2021 puitesääntöjen 2 §:n 2 momenttiin sisältyvä ”asianomaisten lajien” määritelmä.
29 Ks. vuoden 2020 puitesääntöjen 5–7 § ja vuoden 2021 puitesääntöjen 10–12 §.
30 Ks. vuoden 2020 puitesääntöjen 4 § ja vuoden 2021 puitesääntöjen 8 §.
31 Ks. vuoden 2021 puitesääntöjen 3 §.
32 Ks. vastaavasti tuomio 17.11.1992, komissio v. Kreikka (C‑105/91, EU:C:1992:441, 12 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 4.9.2014, komissio v. Saksa (C‑211/13, EU:C:2014:2148, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Ks. vastaavasti tuomio 17.11.1992, komissio v. Kreikka (C‑105/91, EU:C:1992:441, 13 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); tuomio 9.9.2004, komissio v. Kreikka (C‑417/02, EU:C:2004:503, 17 kohta) ja tuomio 4.9.2014, komissio v. Saksa (C‑211/13, EU:C:2014:2148, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 40 kohta.
35 Ks. vastaavasti tuomio One voice, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
36 Ks. luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan d alakohta. Pienenä erona on se, että luontodirektiivin englanninkielisessä versiossa käytetään yksikköä. Tämä ei mielestäni ole tärkeä tai tarkoituksellinen ero. Lisäksi sekä luonto- että lintudirektiivin ranskankielisessä versiossa käytetään monikkoa, ja ymmärtääkseni monikko soveltuu paremmin viittaamaan sekä tutkimukseen että koulutukseen.
37 Julkisasiamies Kokott katsoi, että lintudirektiivin 9 artiklassa pantiin täytäntöön Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Bernissä 19.9.1979 (EYVL 1982, L 38, s. 3; jäljempänä Bernin yleissopimus) ja jonka sopimuspuoli Euroopan unioni on (Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen tekemisestä 3.12.1981 tehty neuvoston päätös 82/72/ETY (EYVL 1982, L 38., s. 1)), 9 artikla, minkä vuoksi kyseinen yleissopimus on otettava huomioon lintudirektiiviä tulkittaessa. Ks. hänen ratkaisuehdotuksensa Föreningen Skydda Skogen ym. (C‑473/19 ja C‑474/19, EU:C:2020:699, 73 kohta).
38 Pysyvä komitea, Provisions on Exceptions in accordance with Article 9 of the Bern Convention, T-PVS/Inf (2011) 23, 3.5.5 kohta, s. 19, saatavilla osoitteessa https://rm.coe.int/0900001680746b62 (käyty viimeksi 29.2.2024).
39 Malta vetosi teokseen Day, R. ja Gastel, B. How to Write and Publish a Scientific Paper, 9. painos, Cambridge University Press, 2022, ja esitti seuraavat osatekijät, jotka sen mukaan ovat olennaisia tieteelliselle tutkimushankkeelle: tällaisessa hankkeessa on muotoiltava tutkimuskysymys, valittava tutkimuksen suunnittelu, esitettävä tietojen keruu- ja analysointimenetelmät ja lisäksi tulkittava tuloksia ja raportoitava ne. Maltan mukaan peippohanke sisältää kaikki nämä osatekijät. Komissio ei kiistä Maltan esittämää tieteellisen tutkimuksen määritelmää. Se kuitenkin kiistää sen, että peippohanke on kyseisen määritelmän mukainen.
40 Kansainvälisen tuomioistuimen tuomio 31.3.2014, Whaling in the Antarctic (Australia v. Japan: New Zealand intervening), ICJ Reports 2014, s. 226 ja 258.
41 Ibid., 97 kohta.
42 Tämä kysymys esitetään peippohankkeen perustana olevana kysymyksenä (WBRU, ”Malta’s finches research project: scope and methodology”, s. 4). Kyseinen raportti vaikuttaa olevan ennen peippohankkeen käyttöönottoa laadittu asiantuntijaraportti. Unionin tuomioistuimelle (vastineen liitteenä B.2) toimitetussa asiakirjassa todetaan, että se hyväksyttiin toukokuussa 2020 mutta julkaistiin vasta maaliskuussa 2023 päivitettynä versiona. Malta vahvisti lausumissaan, että tämä on todellakin peippohankkeen tutkimuskysymys.
43 Vuoden 2020 puitesääntöjen 2 §:n 1 momentissa mainitaan nimenomaisesti tietojen keruu virkistystoimintaa koskevan poikkeuksen tulevaa käyttöönottoa varten peippohankkeen tavoitteena. Vuoden 2021 puitesääntöjen 2 §:n 1 momentissa ei enää mainita nimenomaisesti tällaista tarkoitusta.
44 Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 60 ja 61 kohta.
45 Siitä, että minkä tahansa lintudirektiivin 9 artiklaan perustuvan toimen on oltava oikeasuhteinen, ks. tuomio 10.9.2009, komissio v. Malta (C‑76/08, EU:C:2009:535, 57 kohta) ja tuomio One Voice, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46 Ks. tältä osin eettiset näkökohdat ja menettelyt, jotka on sisällyttävä Horisontti 2020 ‑ohjelmassa ehdotettaviin hankkeisiin, osoitteessa https://ec.europa.eu/research/participants/docs/h2020-funding-guide/cross-cutting-issues/ethics_en.htm.
47 Ks. vastaavasti tuomio 17.12.2020, Centraal Israëlitisch Consistorie van België ym. (C‑336/19, EU:C:2020:1031, 63 kohta) ja tuomio 29.2.2024, cdVet Naturprodukte (C‑13/23, EU:C:2024:175, 49 kohta). Tältä osin Euroopan unioni antoi tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta 22.9.2010 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/63/EU (EUVL 2010, L 276, s. 33).
48 Tuomio One voice, 39 ja 65 kohta.
49 EURING, Advice to the European Commission on Collection of data to inform the conservation and management of Maltese Finch Populations (kannekirjelmän liite A.21), s. 12.
50 Ks. tältä osin Maltan ornitologisen komitean keskiviikkona 26.8.2020 pidetyn kokouksen pöytäkirja (kannekirjelmän liite A.20), 5.29 kohta, s. 13.
51 Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevien tietojen mukaan vuonna 2020 kerättiin vain 10 rengasta (WBRU:n raportti ”Report on the Outcome of the Autumn 2020 Research Derogation to Determine Malta’s reference population of the seven finch species”, maaliskuu 2021 (kannekirjelmän liite A.11), 5.2. kohta) ja vuonna 2021 kerättiin vain 22 rengasta [WBRU:n raportti ”Report on the Outcome of the Autumn 2021 Research Derogation to Determine Malta’s reference population of the seven finch species”, maaliskuu 2022 (kannekirjelmän liite B.27), 5.2 kohta).
52 Maltan ornitologinen komitea äänesti kokouksessaan sen puolesta, että elävien houkutuslintujen mahdollisen käytön lisäksi pyydystämisessä käytetään lintujen kutsuääniä. BirdLife Maltan edustaja äänesti elävien houkutuslintujen käytön jatkamista vastaan. Ks. tältä osin em. alaviitteessä 50 mainittu Maltan ornitologisen komitean keskiviikkona 26.8.2020 pidetyn kokouksen pöytäkirja, 5.14, 5.26 ja 5.30 kohta. Malta ei selittänyt istunnossa, miksi tällaista muutosta ei tehty, vaan ainoastaan toisti, että lintujen kutsuäänien käyttö lisättiin toisena mahdollisuutena elävien houkutuslintujen käytön lisäksi.
53 Ks. tältä osin em. alaviitteessä 50 mainittu Maltan ornitologisen komitean keskiviikkona 26.8.2020 pidetyn kokouksen pöytäkirja, 5.14 kohta.
54 Tältä osin Malta mainitsee vuonna 2013 julkaistun kansalaistiedettä käsittelevän asiakirjan ”Green Paper on Citizen Science”, saatavilla osoitteessa http://socientize.eu/sites/default/files/Green%20Paper%20on%20Citizen%20Science%202013.pdf; ja tietämyksen hyödyntämiseen johtavaa kansalaisosallistumista koskevista käytännesäännöistä 1.3.2024 annetun komission suosituksen (EU) 2024/736 (EUVL L 2024/736).
55 Komissio rahoittaa unionin kansalaistiedettä käsittelevää aloitetta Horisontti 2020 ‑hankkeessaan, jota selitetään osoitteessa https://eu-citizen.science/. Sivustossa luetellaan 328 hanketta, joissa yleisö osallistetaan tutkimukseen kansalaistiedetoiminnan avulla.
56 Vuoden 2020 puitesääntöjen 5.3 §:n a kohta ja vuoden 2021 puitesääntöjen 10.5 §:n a kohta. Ks. myös WBRU:n raportti ”Report on the Outcome of the Autumn 2020 Research Derogation to Determine Malta’s reference population of the seven finch species”, maaliskuu 2021 (kannekirjelmän liite A.11), 4.1 kohta) ja WBRU:n raportti ”Report on the Outcome of the Autumn 2021 Research Derogation to Determine Malta’s reference population of the seven finch species”, maaliskuu 2022 (kannekirjelmän liite B.27), 4.1 kohta).
57 Koska käytettävissä ei ole yksityiskohtaisempia tietoja koulutuksesta, tämä voidaan päätellä esimerkkinä esitetystä kokeesta, joka lupaa hakevien on suoritettava hyväksytysti ja joka sisältyi unionin tuomioistuimelle toimitettuihin asiakirjoihin vastineen liitteenä B.3.
58 Malta mainitsi eBird-, Christmas Bird Count- ja Breeding Bird Survey ‑hankkeet, joissa keskitytään muuhun kuin invasiiviseen havainnointiin ja seurantaan, kuten Malta huomautuksissaan myönsi.
59 Ks. esim. British Trust for Ornithology ja Yhdysvalloissa toimiva Bird Banding Laboratory.
60 Nämä luvut on vahvistettu ylimmän poliisiviranomaisen kirjeessä. Ks. vastineen liite B.28.
61 Ks. myös vastaavasti kansainvälisen tuomioistuimen tuomio 31.3.2014, Whaling in the Antarctic (Australia v. Japan: New Zealand intervening), ICJ Reports 2014, 220–222 kohta.
62 Bernin sopimuksen pysyvä komitea selitti, että riippumatta siitä, onko tutkimus julkisten tai yksityisten laitosten tai jopa yksityishenkilöiden järjestämää, tutkimuksen tekijänä on oltava ”tutkija – – jolla on kattava vastaava koulutus” ja että tutkimuksella on ”pyrittävä siihen, että sillä on yleistä vaikutusta”. Standing Committee, Provisions on Exceptions in accordance with Article 9 of the Bern Convention, T-PVS/Inf (2011) 23, s. 20, saatavilla osoitteessa https://rm.coe.int/0900001680746b62 (käyty viimeksi 29.2.2024).
63 Tuomio 8.6.2006, WWF Italia ym. (C‑60/05, EU:C:2006:378, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); tuomio komissio v. Malta, 47 kohta ja tuomio One Voice, 28 kohta.
64 Ks. esim. tuomio 11.11.2010, komissio v. Italia (C‑164/09, ei julkaistu, EU:C:2010:672, 26 kohta); tuomio komissio v. Malta, 50 kohta ja tuomio One Voice, 31 kohta.