—

kumoaa EKP:n 27.7.2022 päivätyn päätöksen, jossa tämä epää kantajalta mahdollisuuden tutustua yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskevan asetuksen (1) 18 artiklan mukaiseen arviointiin siitä, onko yhteisö kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa; EKP teki tällaisen arvioinnin 27.2.2022 kantajan Sloveniassa toimivan tytäryhtiön, Sberbank banka d.d.:n, osalta

—

velvoittaa EKP:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan EKP tulkitsi ja sovelsi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa virheellisesti olettamalla virheellisesti, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohtaan perustuva jokaisen oikeus tutustua itseään koskeviin asiakirjoihin rajoittuu mahdollisuuteen tarkastaa asiakirjat, jotta asianomainen voi käyttää oikeutta tulla kuulluksi sellaisesta erityisestä SEUT 263 artiklassa tarkoitetusta kannekelpoisesta päätöksestä, jota asianomainen toimielin parhaillaan harkitsee. Kantaja väittää, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohtaan perustuvalla oikeudella kodifioidaan laajempi periaate siitä, että hallintotoiminnan on oltava avointa niille, joita hallintotoiminta koskee, ja että tämä ilmenee siinä, että – toisin kuin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja 41 artiklan 2 kohdan c alakohtaa – sen 41 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ei ole kvalifioitu millään viittauksella päätökseen.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan EKP tulkitsi ja sovelsi virheellisesti YVM-asetuksen (2) 22 artiklan 2 kohtaa ja YVM-kehysasetuksen (3) 32 artiklan 1 kohtaa. Kantaja toteaa muun muassa, että asiakirja-aineiston käsitettä ei määritellä YVM-asetuksen 22 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä suppeasti siten, että siihen kuuluisivat vain asiakirjat, jotka EKP kokoaa jotakin tiettyä parhaillaan harkittavanaan olevaa päätöstä varten, ja että YVM-kehysasetuksen 32 artiklan 2 kohtaan perustuva asiakirja-aineiston määritelmä sisältää kaikki asiakirjat, jotka koskevat EKP:n suorittamaa asianomaisen valvottavan yhteisön valvontaa. Kantaja väittää olevan joka tapauksessa niin, että YVM-kehysasetuksen 32 artiklan 1 kohdalla ei voida katsoa rajoitettavan YVM-asetuksen 22 artiklan 2 kohtaan perustuvan oikeuden ulottuvuutta ja että YVM-asetuksen 22 artiklan 2 kohdalla ja YVM-kehysasetuksen 32 artiklan 1 kohdalla ei voida katsoa rajoitettavan perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohtaan perustuvan oikeuden ulottuvuutta. Kantaja vetoaa varmuuden vuoksi siihen, että molemmat säännökset olisivat lainvastaisia, jos niitä olisi niin tulkittava, koska ne eivät sopisi yhteen ylemmäntasoisten oikeussääntöjen kanssa.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös on lainvastainen jopa sillä perusteella, että EKP:llä on virheellinen suppea käsitys oikeudesta tutustua asiakirja-aineistoon, koska EKP jätti huomiotta, että riidanalaisen päätöksen aikaan harkittavana ollut EKP:n päätös, joka koski mahdollisuutta tutustua asiakirja-aineistoon avoimuusperusteilla, nimittäin EKP:n asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 4.3.2004 tehdyn EKP:n päätöksen (EKP/2004/258/EY) (4) perusteella, on SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen päätös.