5.9.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 340/50

Kanne 11.7.2022 – D’Agostino ja Dafin v. EKP

(Asia T-424/22)

(2022/C 340/69)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: Vincenzo D’Agostino (Napoli, Italia), Dafin Srl (Casandrino, Italia) (edustaja: asianajaja M. De Siena)

Vastaaja: Euroopan keskuspankki

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

vahvistamaan Euroopan keskuspankin (EKP), jota sen pääjohtaja Christine Lagarde edustaa, sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun seuraavista syistä:

a)

EKP on aiheuttanut Vincenzo D’Agostinon omistamien SI FTSE.COPERP –nimisten arvopapereiden arvon romahtamisen, josta on aiheutunut sijoitetun pääoman koko määrän eli 450 596,28 euron taloudellinen tappio sen vuoksi, että Christine Lagarde oli EKP:n pääjohtajana esittäessään 12.3.2020 kuuluisan lausumansa ”We are not here to close spreads, this is not the function or the mission of the ECB” (EKP:n tehtävänä ei ole supistaa korkoeroja) aikaansaanut maailman kaikissa pörsseissä arvopapereiden arvon huomattavan alenemisen ja Milanon pörssissä niiden alenemisen 16,92 prosentilla, jollaista prosentuaalista alenemista ei ollut aikaisemmin tapahtunut kyseisen pörssin eikä maailman muiden pörssien olemassaolon aikana, ilmoittaessaan lehdistötilaisuudessa koko maailmalle, että EKP ei enää tue vaikeuksissa olevien jäsenvaltioiden liikkeeseen laskemien arvopapereiden arvoja, ja ilmoittaessaan siten rahapolitiikan suunnan täydellisestä muutoksesta verrattuna rahapolitiikkaan, jonka EKP oli vahvistanut Mario Draghin toimiessa sen pääjohtajana toimikautena, joka päättyi marraskuussa 2019

b)

EKP on edellä mainitulla menettelyllään ja siitä seuranneella Milanon pörssi-indeksin romahdusmaisella alenemisella aiheuttanut kantajan varallisuuden arvon alenemisen

c)

EKP on kantajan varallisuuden arvon olennaisen ja huomattavan alenemisen vuoksi pakottanut kantajan, joka oli takausvastuussa luottolimiitistä, jonka Banca Fideuram SpA oli myöntänyt Dafin Srl:lle, varallisuutensa arvon alenemisen seurausten korjaamiseksi maksamaan takaisin kyseisestä luottolimiitistä käytetyn määrän hankkimalla tähän tarvittavat varat myymällä lyhyessä ajassa muita omistamiaan arvopapereita, mistä hänelle on aiheutunut 2 534 422,16 euron luovutustappio vuonna 2020 ja lisäksi 336 517,30 euron luovutustappio 1.1.2021 ja 15.4.2021 välisenä aikana eli yhteensä 2 870 939,30 euron luovutustappio

d)

EKP on aiheuttanut 1 013 074,00 euron varallisuusvahingon saamatta jääneenä voittona

e)

EKP on näin ollen aiheuttanut varallisuusvahingon, jonka kokonaismäärä on 4 334 609,28 euroa

—

velvoittamaan EKP:n, jota sen pääjohtaja edustaa,

—

korvaamaan Vincenzo D’Agostinolle toteutuneesta tappiosta ja saamatta jääneestä voitosta muodostuvan varallisuusvahingon, aineettoman vahingon ja mahdollisuuden menettämisestä aiheutuneen vahingon, jotka on arvioitu kannekirjelmän asianomaisissa kohdissa ja alakohdissa ilmoitetuin perustein, maksamalla seuraavat rahamäärät: 1) 4 334 609,28 euroa varallisuusvahingon johdosta, 2) 1 000 000 euroa aineettoman vahingon johdosta, 3) eli näin ollen maksamaan yhteensä 5 321 535 euroa

—

toissijaisesti maksamaan sellaiset muut rahamäärät, joiden perusteet mahdollisesti vahvistetaan oikeudenkäynnin aikana tarvittaessa myös unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksensä [91] artiklan nojalla hankkiman asiantuntijalausunnon avulla

—

maksamaan lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen kohtuullisiksi harkitsemat rahamäärät korvaukseksi mahdollisuuden menettämisestä aiheutuneesta vahingosta

—

maksamaan kaikille rahamäärille viivästyskorkoa laskettuna vahingon aiheuttaneen tapahtuman ajankohdasta 12.3.2020 alkaen aina korvauksen tosiasialliseen suorittamiseen asti

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 340 artiklan kolmannesta kohdasta ja Italian siviililain (Codice civile) 2043 §:stä johtuvaan EKP:n vastuuseen varallisuusvahingosta ja aineettomasta vahingosta, jotka ovat aiheutuneet kantajalle henkilökohtaisesti ja Dafin Srl:n yhtiömiehenä.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu unionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä ja erityisesti 28.10.2021 annetussa tuomiossa Vialto Consulting v. komissio, C-650/19 P, ja 9.2.2022 annetussa tuomiossa QI ym. v. komissio ja EKP, T-868/16, sekä 21.1.2014 annetussa tuomiossa Klein v. komissio, T-309/10, esitettyihin periaatteisiin.

Kanneperusteessa kuvataan edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta unionin toimielimelle syntyisi sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu Euroopan unionin kansalaista kohtaan, ja vedotaan siihen, että mainittujen edellytysten on todettava täyttyvän.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että EKP on rikkonut Euroopan unionin primaarioikeutta ja johdettua oikeutta, sekä pääjohtajan vallan väärinkäyttöön.

Kanneperusteessa vedotaan siihen, että EKP on pääjohtajansa edustamana 12.3.2020 rikkonut EUT-sopimuksen [kolmannen osan VIII osaston 2] lukuun, jonka otsikko on ”Rahapolitiikka”, sisältyvää 127 artiklaa, Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 3, 10, 11, 12, 13 ja 38 artiklaa sekä 19.2.2004 tehdyllä EKP:n päätöksellä hyväksytyn työjärjestyksen (1) 17.2 ja 17.3 artiklaa.

4)

Neljäs kanneperuste, jossa esitetään kantajalle aiheutuneen varallisuusvahingon (toteutunut vahinko ja saamatta jäänyt voitto) määrä ja perusteet sekä vahinkoa koskeva asiakirjaselvitys.

(1)  Euroopan keskuspankin työjärjestyksen hyväksymisestä 19.2.2004 tehty Euroopan keskuspankin päätös 2004/257/EY (EKP/2004/2) (EUVL 2004, L 80, s. 33), sellaisena kuin se on muutettuna 22.1.2014 annetulla Euroopan keskuspankin päätöksellä EKP/2014/1 (EUVL 2014, L 95, s. 56).