—

kumoaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) 11.4.2022 tekemän päätöksen yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2022 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskennasta (SRB/ES/2022/18) liitteineen, siltä osin kuin riidanalainen päätös sekä sen liitteet I, II ja III koskevat kantajan maksua

—

velvoittaa vastaajan korvaaman oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste: päätöksessä ei noudateta SEUT 296 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan c alakohdan mukaista perusteluvelvollisuutta ja sillä loukataan perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, koska sen perustelut ovat puutteelliset erityisesti, kun kyse on useista kohdista, joissa vastaaja käyttää säännöksissä annettua harkintavaltaa, koska siinä ei esitetä muiden toimielinten tietoja ja koska päätöksen laillisuusvalvonta on käytännössä mahdotonta.

2.

Toinen kanneperuste: päätöksellä rikotaan neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/81 (1) 4 artiklaa, luettuna yhdessä asetuksen (EU) N:o 806/2014 (2) (jäljempänä SRM-asetus) 69 artiklan 1 kohdan kanssa, sekä perusoikeuskirjan 16, 17, 41 ja 53 artiklaa, vastaaja määritti vuosittaiseksi tavoitetasoksi vuodelle 2022 14 253 573 821,46 euroa; toissijaisesti asetuksen (EU) 806/2014 69 ja 70 artikla ovat ylemmäntasoisen oikeuden vastaisia.

3.

Kolmas kanneperuste: delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 (3) 6, 7 ja 9 artiklalla sekä liitteellä I rikotaan ylemmäntasoista oikeutta muun muassa siksi, että niillä laiminlyödään velvoitetta laskea maksut riskiin suhteutettuna, loukataan suhteellisuusperiaatetta ja laiminlyödään velvollisuutta ottaa huomioon kaikki tosiseikat.

4.

Neljäs kanneperuste: päätöksellä loukataan perusoikeuskirjan 16 artiklassa vahvistettua kantajan elinkeinonharjoittamisen vapautta ja loukataan suhteellisuusperiaatetta, koska taustalla olevat riskiprofiiliin perustuvat mukautuskertoimet eivät vastaa kantajan erittäin suurta tappioiden sietokykyä ja näin ollen selvästi alempaa riskiä yhteisen kriisinratkaisurahaston käyttämiseen, mikäli kantaja purettaisiin.

5.

Viides kanneperuste: päätöksellä rikotaan perusoikeuskirjan 16 ja 20 artiklaa sekä loukataan suhteellisuusperiaatetta ja oikeutta hyvään hallintoon, koska vastaaja on tehnyt ilmeisiä virheitä käyttäessään harkintavaltaansa lukemattomissa kohdin.

6.

kuudes kanneperuste: delegoidun asetuksen 20 artiklan 1 kohdan ensimmäisellä ja toisella virkkeellä rikotaan direktiivin 2014/59/EU (4) 103 artiklan 7 kohtaa ja laiminlyödään velvoitetta laskea maksut riskiin suhteutettuna.