—

toteamaan, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi ja että se on perusteltu

—

kumoamaan 10.9.2021 annetun komission päätöksen (EU) 2022/459 (1), ja

—

velvoittamaan komissio vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisellä kanneperusteella väitetään, että komissio teki virheen katsoessaan, että vuonna 2017 tehdyssä lokakuun sopimuksessa tarkoitetun noin 5,67 miljardin Ruotsin kruunun (SEK) myöntäminen Post Danmarkille koostui useista erillisistä toimenpiteistä, joihin kuuluivat (i) toimenpide, jolla Tanska myönsi Post Danmarkille 1,683 miljardia Ruotsin kruunua irtisanomiskustannuksia varten, (ii) toimenpide, jolla Tanska myönsi PostNord AB:lle 267 miljoonaa Ruotsin kruunua (siirrettäväksi Post Danmarkille), (iii) toimenpide, jolla Ruotsi myönsi PostNord AB:lle 400 miljoonaa Ruotsin kruunua (siirrettäväksi Post Danmarkille) sekä (iv) toimenpide, jolla PostNord-konserni teki Post Danmarkiin 2,339 miljardin Tanskan kruunun (3,3 miljardia Ruotsin kruunua) pääomanlisäyksen.

2)

Toisella kanneperusteella väitetään, että vaikka PostNord-konsernin Post Danmarkiin tekemää 2,339 miljardin Tanskan kruunun (3,3 miljardia Ruotsin kruunua) pääomanlisäystä voitaisiin pitää erillisenä toimenpiteenä (quod non), komissio teki virheen katsoessaan, että PostNord-konsernin Post Danmarkiin tekemä pääomanlisäys ei tuottanut Post Danmarkille etua.