20.6.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 237/67


Kanne 22.4.2022 – Engineering – Ingegneria Informatica v. komissio ja REA

(Asia T-222/22)

(2022/C 237/87)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Engineering – Ingegneria Informatica SpA (Rooma, Italia) (edustajat: asianajajat S. Villata, L. Montevecchi ja C. Oncia)

Vastaaja: Euroopan keskuspankki ja Euroopan tutkimuksen toimeenpanovirasto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

toteamaan, että a) 21.12.2021 päivätty Euroopan komission (Directorate-General for Research & Innovation, Directorate H – Common Implementation Centre H.2 – Common Audit Service) – ref. CAIA389007 – ”Letter of Conclusion – re. Ares (2021) 7900224 –”; b) Final Audit Report, joka on liitetty Letter of Conclusioniin Ares (2021) 7900224, c) 23.2.2022 päivätty ”Euroopan tutkimuksen toimeenpanoviraston (REA) Confirmation Letter REA. C – Future Society C.2 – Secure Society” (pyyntökirje) ja d) 23.2.2022 päivätty Euroopan tutkimuksen toimeenpanoviraston veloitusilmoitus nro 3242202693 (veloitusilmoitus) ovat mitättömiä, lainvastaisia ja tehottomia, tai kumoamaan ne

toteamaan, että Grant Agreement Doganassa tarkoitettuina ”Eligible Costs” rahoituksen ulkopuolelle jätetyt kustannukset ovat tukikelpoisia ja Engineeringillä on näin ollen oikeus siihen, että kyseiset kustannukset otetaan huomioon määritettäessä mainitussa sopimuksessa määrätyn avustuksen kokonaismäärää, ja joka tapauksessa, että komissiolla ei ole oikeutta periä näitä summia takaisin,

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että Euroopan komissio ja Euroopan tutkimuksen toimeenpanovirasto ovat soveltaneet virheellisesti kantajan ja kyseisen viraston välisen Grant Agreementin määräyksiä.

Tältä osin väitetään, että pyyntökirje ja veloitusilmoitus perustuvat Euroopan komission sellaisen tarkastuksen tuloksiin, jossa on lainvastaisesti suljettu rahoituksen ulkopuolelle Grant Agreementissä, jonka sopimuspuoli kantaja on, tarkoitetut tukikelpoiset kustannukset, jotka antavat oikeuden kyseisessä sopimuksessa määrättyihin avustuksiin, eli työntekijöille yleisten tavoitteiden perusteella myönnetyt bonukset.

2)

Toinen kanneperuste perustuu kantajan luottamuksen ja oikeutettujen odotusten loukkaamiseen.

Tältä osin väitetään, että sellaisten aikaisempien avustusohjelmien puitteissa, joiden osapuolena kantaja on ollut (erityisesti 7th Framework Programme), riidanalaisilla toimilla rahoituksen ulkopuolelle jätetty palkkausjärjestelmä, jota Euroopan komissio on kuitenkin tarkastellut, on hyväksytty ilman varauksia.

Viranomaisen perustelematon kannanmuutos bonusten tukikelpoisuuden osalta merkitsee siis sellaisen luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, jonka merkityksen unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin on useaan kertaan vahvistaneet.

3)

Kolmas kanneperuste perustuu Grant Agreementin ”Dogana” ja siinä määrättyjen sopimusehtojen virheelliseen tulkintaan siltä osin kuin kustannukset, jotka olivat tukikelpoisia sopimuksen sanamuodonkin perusteella, on jätetty rahoituksen ulkopuolelle ensimmäisessä kanneperusteessa esitetyistä syistä.