1

Kantajana oleva ClientEarth AISBL vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvassa kanteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa 6.7.2022 annetun Euroopan komission päätöksen Ares(2022) 4942150, jolla komissio hylkäsi sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön, joka koski Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 täydentämisestä vahvistamalla tekniset arviointikriteerit, joilla määritetään, millä edellytyksillä taloudellista toimintaa pidetään ilmastonmuutoksen hillintää tai ilmastonmuutokseen sopeutumista merkittävästi edistävänä ja aiheuttaako kyseinen taloudellinen toiminta merkittävää haittaa millekään muulle ympäristötavoitteelle 4.6.2021 annettua komission delegoitua asetusta (EU) 2021/2139 (EUVL 2021, L 442, s. 1; jäljempänä delegoitu asetus) tiettyjen bioenergiaan, orgaanisten peruskemikaalien valmistukseen ja muoviaineiden valmistukseen liittyvää taloudellista toimintaa koskevien seikkojen osalta (jäljempänä riidanalainen päätös).

2

Kantaja on Belgian oikeuden mukaan perustettu voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tavoitteena on erityisesti ympäristönsuojelu.

3

Komissio antoi delegoidun asetuksen muun muassa kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta 18.6.2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 (EUVL 2020, L 198, s. 13; jäljempänä luokitusjärjestelmäasetus) 10 artiklan 3 kohdan ja 11 artiklan 3 kohdan perusteella.

4

Komissio perusti vuonna 2018 kestävää rahoitusta käsittelevän teknisen asiantuntijaryhmän, joka auttaa laatimaan teknisiä arviointikriteerejä sen määrittämiseksi, onko taloudellinen toiminta ympäristön kannalta kestävää. Kyseinen asiantuntijaryhmä laati delegoidun asetuksen osalta suosituksia muun muassa sellaisten taloudellisten toimintojen teknisistä arviointikriteereistä, jotka edistäisivät merkittävästi luokitusjärjestelmäasetuksen 9 artiklan a ja b alakohdassa vahvistettuja kahta ympäristötavoitetta. Asiantuntijaryhmän loppuraportti julkaistiin maaliskuussa 2020 yhdessä teknisen liitteen kanssa.

5

Delegoidun asetuksen luonnokseen liitettiin yhtäältä kyseisen luonnoksen perustelut sisältävä 4.6.2021 päivätty komission asiakirja SWD(2021) 2800 final ja toisaalta 4.6.2021 päivätty komission asiakirja SWD(2021) 152 final, jonka rahoitusvakauden, rahoituspalvelujen ja pääomamarkkinaunionin pääosasto oli laatinut yhteistyössä muun muassa ilmastotoimien pääosaston kanssa ja joka sisälsi vaikutustenarviointiraportin ja 11 liitettä (jäljempänä delegoidun asetuksen luonnokseen liitetty vaikutustenarviointi).

6

Kantaja esitti 3.2.2022 komissiolle sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (EUVL 2006, L 264, s. 13), sellaisena kuin se on muutettuna 6.10.2021 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1767 (EUVL 2021, L 356, s. 1) (jäljempänä Århus-asetus), 10 artiklan 1 kohdan nojalla. Kantaja riitautti lähinnä delegoidun asetuksen laillisuuden ensinnäkin luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklassa tarkoitettujen tiettyjen vaatimusten tulkinnan ja soveltamisen osalta, toiseksi tiettyjen bioenergiaan liittyvien taloudellisten toimintojen osalta, kolmanneksi orgaanisten peruskemikaalien valmistuksen osalta ja neljänneksi muoviaineiden valmistuksen osalta.

7

Komissio antoi 6.7.2022 päivätyllä kirjeellä kantajalle tiedoksi riidanalaisen päätöksen, jolla se hylkäsi sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön.

8

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

9

Komissio, jota Ranskan tasavalta tukee, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

10

Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklassa vahvistettuihin teknisiä arviointikriteerejä koskeviin vaatimuksiin liittyviä oikeudellisia virheitä, toinen bioenergiatoimintoihin liittyviä ilmeisiä arviointivirheitä, kolmas orgaanisten peruskemikaalien valmistukseen liittyviä ilmeisiä arviointivirheitä ja neljäs muoviaineiden valmistukseen liittyviä ilmeisiä arviointivirheitä.

11

Luokitusjärjestelmäasetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisessä asetuksessa vahvistetaan kriteerit sen määrittämiseksi, pidetäänkö jotakin taloudellista toimintaa ympäristön kannalta kestävänä, jotta voidaan määrittää sijoituksen ympäristökestävyyden aste. Johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan kyseinen asetus on tärkeä askel rahoitusvirtojen ohjaamisessa kestäviin toimintoihin ilmastoneutraalin unionin saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä.

12

Kuten luokitusjärjestelmäasetuksen johdanto-osan 6 ja 12 perustelukappaleesta ilmenee, kyseisellä asetuksella perustetaan tätä varten kestävien toimintojen yhtenäinen luokitusjärjestelmä (ns. taksonomia tai taksinomia). Sillä yhdenmukaistetaan unionin tasolla kriteerit, joilla määritetään, pidetäänkö jotakin taloudellista toimintaa ympäristön kannalta kestävänä, minkä avulla sijoittajat ja muut talouden toimijat pääsevät yhteisymmärrykseen ympäristön kannalta kestävistä taloudellisista toiminnoista.

13

Luokitusjärjestelmäasetuksen 3 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Jotta voidaan määrittää sijoituksen ympäristökestävyyden aste, taloudellista toimintaa on pidettävä ympäristön kannalta kestävänä, jos kyseinen taloudellinen toiminta

14

Luokitusjärjestelmäasetuksen 9 artiklassa luetellaan seuraavat kuusi ympäristötavoitetta:

”a) ilmastonmuutoksen hillintä;

b) ilmastonmuutokseen sopeutuminen;

c) vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu;

d) siirtyminen kiertotalouteen;

e) ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen;

f) biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen.”

15

Luokitusjärjestelmäasetuksen 4 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden ja unionin on sovellettava 3 artiklassa säädettyjä kriteerejä määrittääkseen, pidetäänkö taloudellista toimintaa ympäristön kannalta kestävänä kaikissa sellaisissa toimenpiteissä, joissa finanssimarkkinatoimijoille tai liikkeeseenlaskijoille asetetaan ympäristön kannalta kestävinä saataville asetettuja rahoitustuotteita tai yritysjoukkovelkakirjalainoja koskevia vaatimuksia.

16

Luokitusjärjestelmäasetuksen 10 artiklan 1 kohdassa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä taloudellista toimintaa pidetään ilmastonmuutoksen hillintää merkittävästi edistävänä.

17

Ilmastonmuutoksen hillinnällä tarkoitetaan luokitusjärjestelmäasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa esitetyn määritelmän mukaan ”prosessia, jossa maapallon keskilämpötilan nousu pidetään selvästi alle 2 °C:ssa ja pyritään rajoittamaan se 1,5 °C:seen suhteessa esiteolliseen aikaan, kuten [12.12.2015 hyväksytyssä ilmastonmuutosta koskevassa] Pariisin sopimuksessa määrätään”.

18

Luokitusjärjestelmäasetuksen 10 artiklan 2 kohdassa säädetään edellytyksistä, joita sovelletaan taloudellisiin toimintoihin, joille ei ole teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista vähähiilistä vaihtoehtoa, eli kyseisen asetuksen 19 artiklan 1 kohdan h alakohdan ii alakohdan mukaan niin sanottuihin siirtymätoimintoihin.

19

Luokitusjärjestelmäasetuksen 10 artiklan 3 kohdassa säädetään, että komissio antaa delegoidun säädöksen kyseisen asetuksen 23 artiklan mukaisesti

20

Luokitusjärjestelmäasetuksen 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, että taloudellista toimintaa pidetään ilmastonmuutokseen sopeutumista merkittävästi edistävänä, jos

21

Luokitusjärjestelmäasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa säädetään, että komissio antaa delegoidun säädöksen kyseisen asetuksen 23 artiklan mukaisesti

22

Luokitusjärjestelmäasetuksen 17 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sovellettaessa 3 artiklan b alakohtaa, kun otetaan huomioon taloudellisen toiminnan tuottamien tuotteiden ja palvelujen elinkaari, mukaan lukien näyttö olemassa olevista elinkaariarvioinneista, kyseisen taloudellisen toiminnan katsotaan aiheuttavan merkittävää haittaa

23

Luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdassa säädetään, että teknisten arviointikriteerien, jotka vahvistetaan muun muassa kyseisen asetuksen 10 artiklan 3 kohdan nojalla, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

24

Delegoitu asetus annettiin muun muassa luokitusjärjestelmäasetuksen 10 artiklan 3 kohdan ja 11 artiklan 3 kohdan perusteella (ks. edellä 3 kohta).

25

Delegoidun asetuksen 1 artiklassa säädetään, että tekniset arviointikriteerit, joilla määritetään, millä edellytyksillä taloudellista toimintaa voidaan pitää ilmastonmuutoksen hillintää merkittävästi edistävänä ja aiheuttaako kyseinen taloudellinen toiminta merkittävää haittaa millekään muulle ympäristötavoitteelle, vahvistetaan kyseisen asetuksen liitteessä I. Delegoidun asetuksen 2 artiklan mukaan tekniset arviointikriteerit, joilla määritetään, millä edellytyksillä taloudellista toimintaa pidetään ilmastonmuutokseen sopeutumista merkittävästi edistävänä ja aiheuttaako kyseinen taloudellinen toiminta merkittävää haittaa millekään muulle ympäristötavoitteelle, vahvistetaan asetuksen liitteessä II.

26

Delegoidun asetuksen liitteissä I ja II täsmennetään tekniset arviointikriteerit kullekin kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvalle taloudelliselle toiminnalle, erityisesti 3.14 kohdassa orgaanisten peruskemikaalien valmistukselle ja 3.17 kohdassa muoviaineiden valmistukselle.

27

Århus-asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan jokainen kyseisen asetuksen 11 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttävä valtioista riippumaton järjestö on oikeutettu pyytämään sisäistä uudelleentarkastelua siltä unionin toimielimeltä tai elimeltä, joka on toteuttanut ympäristölainsäädännön nojalla hallintotoimen.

28

Sisäistä uudelleentarkastelua koskevaan järjestelmään kuuluu erottamattomasti se, että tarkastelupyynnön esittäjä esittää konkreettisia ja täsmällisiä perusteita, joiden perusteella arvioinnit, joihin hallintotoimi perustuu, voidaan riitauttaa (ks. vastaavasti tuomio 12.9.2019, TestBioTech ym. v. komissio,C‑82/17 P, EU:C:2019:719, 68 kohta). Uudelleentarkastelua koskevan pyynnön esittäjän on siten ilmoitettava olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset perustelut, joilla voidaan perustella uskottavia – merkittäviä – epäilyjä unionin toimielimen tai elimen kyseessä olevassa toimessa esittämän arvioinnin suhteen (ks. vastaavasti tuomio 12.9.2019, TestBioTech ym. v. komissio,C‑82/17 P, EU:C:2019:719, 69 kohta ja tuomio 6.10.2021, ClientEarth v. komissio, C‑458/19 P, EU:C:2021:802, 60 kohta).

29

Hallintotoimen sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön tarkoituksena on siis saada todetuksi, että kyseinen toimi on lainvastainen tai että se on perusteeton. Pyynnön esittäjä voi tämän jälkeen saattaa asian Århus-asetuksen 12 artiklan, luettuna yhdessä tämän asetuksen 10 artiklan kanssa, mukaisesti unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi nostamalla kanteen toimivallan puuttumisen, olennaisen menettelymääräyksen rikkomisen, perussopimusten tai niiden soveltamista koskevan oikeussäännön rikkomisen taikka harkintavallan väärinkäytön perusteella päätöksestä, jolla sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö hylätään perusteettomana (tuomio 12.9.2019, TestBioTech ym. v. komissio,C‑82/17 P, EU:C:2019:719, 38 kohta).

30

Sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön hylkäämisestä tehtyyn päätökseen liittyvän tuomioistuinvalvonnan laajuus ei lähtökohtaisesti eroa pyynnön kohteena olleen hallintotoimen tuomioistuinvalvonnan laajuudesta, jos kyseiseen toimeen haettaisiin muutosta tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 15.12.2016, TestBioTech ym. v. komissio, T‑177/13, ei julkaistu, EU:T:2016:736, 76 ja 81 kohta).

31

Oikeuskäytännön mukaan unionin toimielimellä on laaja harkintavalta silloin, kun sen on suoritettava monitahoisia arviointeja, kuten laadittaessa teknisiä arviointikriteerejä, joilla määritetään, onko taloudellinen toiminta ympäristön kannalta kestävää (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 11.5.2017, Dyson v. komissio, C‑44/16 P, EU:C:2017:357, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tässä tapauksessa unionin tuomioistuinten tehtävänä oleva tuomioistuinvalvonta riidanalaisen päätöksen kaltaisen päätöksen perustelujen perusteltavuuden osalta ei saa johtaa siihen, että ne korvaavat komission arvioinnin omalla arvioinnillaan, vaan sen tarkoituksena on varmistaa, ettei päätös perustu aineellisesti virheellisiin tosiseikkoihin eikä siihen liity ilmeistä arviointivirhettä tai harkintavallan väärinkäyttöä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 4.5.2023, EKP v. Crédit lyonnais,C‑389/21 P, EU:C:2023:368, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuinten on tältä osin paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkistettava, sisältävätkö nämä todisteet kaikki ne merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea niistä tehtyjä päätelmiä (ks. tuomio 4.5.2023, EKP v. Crédit lyonnais,C‑389/21 P, EU:C:2023:368, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kun toimielimellä on laaja harkintavalta, menettelyllisten takeiden, joihin kuuluu toimielimen velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki kyseessä olevan tilanteen kannalta merkitykselliset seikat, noudattaminen on erityisen tärkeää (ks. tuomio 4.5.2023, EKP v. Crédit lyonnais,C‑389/21 P, EU:C:2023:368, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Jotta voidaan osoittaa, että toimielin on monitahoisia tosiseikkoja arvioidessaan tehnyt ilmeisen virheen, joka oikeuttaa sen toteuttaman toimen kumoamisen, tällaisen väitteen tueksi esitetyn näytön on oltava riittävää viemään kyseessä olevassa toimessa esitetyltä tosiseikkojen arvioinnilta uskottavuuden (ks. vastaavasti tuomio 14.6.2018, Lubrizol France v. neuvosto, C‑223/17 P, ei julkaistu, EU:C:2018:442, 39 kohta ja tuomio 7.5.2020, BTB Holding Investments ja Duferco Participations Holding v. komissio, C‑148/19 P, EU:C:2020:354, 74 kohta).

34

Kantajan esittämiä kanneperusteita on tarkasteltava näiden seikkojen valossa.

35

Kantaja väittää muodollisesti, että ”komissiolla ei ollut toimivaltaa antaa delegoitua asetusta, koska [se] ei ottanut huomioon [luokitusjärjestelmäasetuksen] keskeisiä seikkoja”. Kuten kannekirjelmästä ja kantajan unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen antamasta vastauksesta ilmenee, sen väitteet eivät kuitenkaan perustu varsinaiseen toimivallan puuttumiseen vaan oikeudellisiin virheisiin, jotka komissio on tehnyt tulkitessaan luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklassa tarkoitettuja teknisiä arviointikriteerejä koskevia vaatimuksia.

36

Tätä kanneperustetta on näin ollen tulkittava siten, että se perustuu oikeudellisiin virheisiin, jotka liittyvät luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklassa vahvistettuihin teknisiä arviointikriteerejä koskeviin vaatimuksiin.

37

Kanneperuste jakautuu neljään osaan, joista

38

Kantaja väittää, että komissio on riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevassa 1 kohdassa ja 2.1 kohdan a ja b alakohdassa ensinnäkin tulkinnut virheellisesti luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettua vakuuttavan tieteellisen näytön käsitettä siten, että se vastaa ”tieteellistä näyttöä, jonka perusteella voidaan tehdä päätelmä” eikä ”parasta saatavilla olevaa näyttöä” tai ”viimeisintä ja luotettavinta tieteellistä näyttöä”, mikä alentaa kyseisen kriteerin vaatimustasoa, toiseksi jättänyt huomiotta sellaisten toimintojen”lukkiutumisen” riskin, jotka eivät loppujen lopuksi edistäisi merkittävästi ilmastonmuutoksen hillintää, kolmanneksi väittänyt virheellisesti, että sillä oli yhtäältä oikeus jättää huomiotta paras ja viimeisin tieteellinen näyttö sillä perusteella, että delegoitua asetusta päivitetään jatkuvasti, ja että se saattoi toisaalta katsoa sen tulkinnan edellyttävän ”episteemistä varmuutta”, ja neljänneksi soveltanut ennalta varautumisen periaatetta virheellisesti.

39

Komissio kiistää kantajan argumentit.

40

Luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan teknisten arviointikriteerien ”on perustuttava vakuuttavaan tieteelliseen näyttöön ja [SEUT] 191 artiklassa vahvistettuun ennalta varautumisen periaatteeseen”.

41

Käsiteltävässä asiassa komissio katsoi riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevassa 1 kohdassa, ettei kantaja ollut esittänyt vakuuttavan tieteellisen näytön käsitteen ulottuvuutta koskevaa kysymystä sisäistä uudelleentarkastelua koskevaa pyyntöä tukevana itsenäisenä perusteena vaan ainoastaan alustavana huomautuksena. Lisäksi se katsoi lähinnä, että ilmaisun ”vakuuttava tieteellinen näyttö” sanamuodon mukainen merkitys viittaa tieteelliseen näyttöön, joka ei ole ”epävarmaa”, toisin sanoen tieteelliseen näyttöön, jonka perusteella ”voidaan tehdä päätelmiä”. Komission mielestä kantajan kannattama tulkinta näyttää lisäksi edellyttävän tieteellistä näyttöä, jonka koko tiedeyhteisö on epäilemättä hyväksynyt, mikä olisi itse tieteellisen tiedon luonteen vastaista.

42

Siltä osin kuin kantaja arvostelee kanneperusteen tässä osassa komission tulkintaa ”vakuuttavan tieteellisen näytön” käsitteestä ja väittää erityisesti, ettei komissio ole ottanut huomioon ”parasta saatavilla olevaa näyttöä” tai ”viimeisintä ja luotettavinta tieteellistä näyttöä”, se ei selitä, miten tämä tulkinta johtaisi riidanalaisen päätöksen lainvastaisuuteen. Kantaja ei mainitse mitään kyseisen päätöksen perustana olevaa tieteellistä näyttöä, jonka perusteella olisi voitu tehdä päätelmä, joka ei ole uusi tai luotettava. Se ei myöskään yksilöi mitään ”uudempaa” tai ”luotettavampaa” tieteellistä näyttöä, joka olisi jätetty huomiotta kyseisessä päätöksessä. Kantaja ei myöskään selitä, miksi ”tieteellinen näyttö, jonka perusteella voidaan tehdä päätelmä”, ei vastaa käsiteltävässä asiassa ”parasta saatavilla olevaa näyttöä” tai ”viimeisintä ja luotettavinta tieteellistä näyttöä”.

43

Vaikka kantajan väite, joka koskee luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan f alakohdassa olevan vakuuttavan tieteellisen näytön käsitteen tulkinnassa tehtyä oikeudellista virhettä, olisi perusteltu, se ei voi näin ollen johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen.

44

Myöskään kantajan muut argumentit eivät voi menestyä. Ensinnäkään kantaja ei esitä mitään näyttöä sen argumenttinsa tueksi, jonka mukaan komission tulkinta ilmaisusta ”vakuuttava tieteellinen näyttö” voi johtaa ”lukkiutumiseen” ja omaisuuserien arvon menetykseen, sillä kantaja vetoaa vain hyvin yleisesti tällaisesta tulkinnasta aiheutuvaan hypoteettiseen riskiin.

45

Toiseksi kantajan väite, jonka mukaan komissio katsoi voivansa jättää parhaan ja viimeisimmän tieteellisen näytön huomiotta sillä perusteella, että delegoitua asetusta päivitetään säännöllisesti, perustuu riidanalaisen päätöksen virheelliseen tulkintaan. Kyseisen päätöksen liitteessä II olevasta 1 kohdasta nimittäin ilmenee, että komissio vetoaa luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 5 kohtaan ainoastaan väittääkseen, että kyseisen asetuksen 19 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun vaatimuksen liian suppea tulkinta vaarantaisi asetuksen tavoitteet ja veisi erityisesti 19 artiklan 5 kohdalta kokonaan tehokkaan vaikutuksen, koska viimeksi mainitussa säännöksessä komissio velvoitetaan tarkastelemaan teknisiä arviointikriteerejä säännöllisesti uudelleen tieteen ja teknologian kehityksen perusteella.

46

Kolmanneksi ennalta varautumisen periaatteeseen perustuvasta kantajan argumentista on muistutettava, että luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan teknisten arviointikriteerien ”on perustuttava vakuuttavaan tieteelliseen näyttöön ja [SEUT] 191 artiklassa vahvistettuun ennalta varautumisen periaatteeseen”. Kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan 40 perustelukappaleesta lisäksi ilmenee, tätä periaatetta sovelletaan, ”jos riskiä ei voida määrittää tieteellisessä arvioinnissa riittävän varmasti”.

47

Kantaja ei kuitenkaan selitä, millä tavoin riidanalaisessa päätöksessä tehty luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan f alakohdan tulkinta on ennalta varautumisen periaatteen vastainen. Esittämättä tältä osin minkäänlaisia täsmällisiä seikkoja se nimittäin väittää ainoastaan, että jos vakuuttavaa tieteellistä näyttöä ei ole, komissio ei voi luokitella tiettyä toimintaa kyseisen asetuksen nojalla.

48

Neljänneksi kantaja väittää, että sellaisen tieteellisen näytön huomioon ottaminen, jonka perusteella voidaan tehdä päätelmä, on ristiriidassa näytön laadun tai ajantasaisuuden arvioinnin kanssa, mutta ei esitä mitään esimerkkiä komission käyttämästä epäluotettavasta tai epäajantasaisesta tieteellisestä näytöstä.

49

Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on siten hylättävä.

50

Kantaja väittää, että komissio teki riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 1 kohdan ja 2.1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja b alakohdan i alakohdassa oikeudellisen virheen tulkitessaan luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohtaa, koska se katsoi, että siinä säädettyjä erilaisia vaatimuksia oli punnittava keskenään oikeudenmukaisen tasapainon saavuttamiseksi. Kantajan mukaan kaikki nämä vaatimukset ovat kuitenkin oikeudellisesti sitovia, ja komission on noudatettava niitä kaikkia.

51

Komissio kiistää kantajan argumentit.

52

Luokitusjärjestelmäasetuksen 10 artiklan 5 kohdan ja 11 artiklan 5 kohdan mukaan komissio vahvistaa 10 artiklan 3 kohdassa ja 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tekniset arviointikriteerit delegoidussa säädöksessä ottaen huomioon 19 artiklan vaatimukset eli edellä 23 kohdassa mainitut vaatimukset.

53

Käsiteltävässä asiassa komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettua vakuuttavaa tieteellistä näyttöä koskevaa vaatimusta on punnittava suhteessa muihin kyseisessä artiklassa vahvistettuihin perusteisiin, erityisesti ennalta varautumisen periaatteeseen (liitteessä II oleva 1 kohta). Se totesi kyseisessä päätöksessä lisäksi bioenergiaan liittyvien taloudellisten toimintojen osalta, että soveltamalla kaikkia mainitussa 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia samanaikaisesti ja kumulatiivisesti teknisiä arviointikriteerejä vahvistaessaan se saattoi kalibroida tietyllä taloudellisella toiminnalla olevan ilmastonmuutoksen merkittävän hillinnän tason muun muassa käytettävissä olevan vakuuttavan tieteellisen näytön, unionin lainsäädännön mukaisuuden sekä teknisen ja kaupallisen toteutettavuuden perusteella (liitteen 2.1 kohdan b alakohta).

54

Aluksi on todettava, että kantaja arvostelee sitä, että komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä olevansa toimivaltainen punnitsemaan luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan vaatimuksia, mutta se ei esitä mitään konkreettista argumenttia siitä, että tällainen punninta olisi johtanut jonkin kyseisessä säännöksessä vahvistetun kriteerin kanssa ristiriitaiseen tulokseen.

55

Lisäksi on todettava, että luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdassa, jonka sanamuoto palautettiin mieleen edellä 23 kohdassa, vahvistetaan joukko vaatimuksia, jotka koskevat sekä teknisten arviointikriteerien sisältöä (ks. erityisesti 1 kohdan a ja b alakohta) että niiltä edellytettävää muotoa (ks. erityisesti 1 kohdan c alakohta). Näissä teknisissä arviointikriteereissä on lisäksi otettava huomioon useita tekijöitä, joilla on eri tavoitteita, nimittäin muun muassa ympäristöön liittyviä, tieteellisiä, taloudellisia, rahoituksellisia ja toteuttamiskelpoisuuteen liittyviä tavoitteita (ks. erityisesti 1 kohdan g–i ja k alakohta). Vastaavasti on todettava, että teknisten arviointikriteerien soveltamisen mahdolliset kustannukset ja hyödyt sekä niiden helppokäyttöisyys kuuluvat myös niihin seikkoihin, jotka kestävän rahoituksen foorumin on otettava huomioon antaessaan komissiolle kyseisiä teknisiä arviointikriteerejä koskevia neuvoja (ks. kyseisen asetuksen 20 artiklan 2 kohdan b ja g alakohta).

56

Luokitusjärjestelmäasetuksen johdanto-osan 44–46 perustelukappaleen taustalla on lisäksi edelleen se, että teknisten arviointikriteerien vahvistaminen edellyttää erilaisten etujen ja tavoitteiden vertailua, sillä kyseisissä perustelukappaleissa todetaan, että komission on otettava huomioon ”ulkoiset ympäristövaikutukset, yhteiskunnalliset vaikutukset ja talousvaikutukset kustannus–hyötyanalyysissä”, ”asiaankuuluva unionin oikeus” tai ”[haitallinen vaikutus] rahoitusmarkkinoihin”.

57

Komission on teknisiä arviointikriteerejä vahvistaessaan otettava siten huomioon kaikki luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdassa säädetyt vaatimukset ja tarvittaessa löydettävä asianmukainen tasapaino tai käytännön yhdenmukaisuus niiden välillä, kun otetaan huomioon niiden erilaiset tavoitteet ja luonteet ja se, etteivät ne välttämättä vastaa toisiaan.

58

Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on siten hylättävä.

59

Kantaja väittää, että komissio teki riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 2.1 kohdan b alakohdan i alakohdassa oikeudellisen virheen, kun se tukeutui yksinomaan voimassa olevaan unionin lainsäädäntöön, erityisesti uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 11.12.2018 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2018/2001 (EUVL 2018, L 328, s. 82; jäljempänä RED II ‑direktiivi) ja maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 ja päätöksen N:o 529/2013/EU muuttamisesta 30.5.2018 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2018/841 (EUVL 2018, L 156, s. 1; jäljempänä LULUCF-asetus). Kantaja väittää, että kyseisellä lainsäädännöllä on eri tehtävät kuin luokitusjärjestelmäasetuksella ja että se perustuu vanhentuneeseen tieteelliseen näyttöön, joka ei täytä kyseisen asetuksen 19 artiklan 1 kohdassa säädettyjä vaatimuksia. Komissio on itse myöntänyt tällaisen lainsäädännön soveltumattomuuden, koska se on ehdottanut siihen useita muutoksia.

60

Komissio kiistää kantajan argumentit.

61

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että komissio mainitsee riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 2.1 kohdan b alakohdan i alakohdassa ottaneensa RED II ‑direktiivin ja LULUCF-asetuksen säännökset huomioon vahvistaessaan bioenergiatoimintojen tekniset arviointikriteerit. Komission mukaan kyseisiin säädöksiin sisältyy bioenergian kestävyyttä ja hiilikirjanpitoa koskevia sääntöjä, jotka kattavat kaikki bioenergian päästöt ja joilla pyritään varmistamaan, että nämä päästöt otetaan huomioon kansallisella tasolla. Delegoidun asetuksen johdanto-osan 30 perustelukappaleessa todetaan siksi, että ”lämmityksen, jäähdytyksen ja energian tuotantoa bioenergiasta sekä liikenteessä käytettävien biopolttoaineiden ja biokaasun tuotantoa koskevien teknisten arviointikriteerien olisi oltava johdonmukaisia [RED II ‑direktiivissä] kyseisiä aloja varten vahvistetun kattavan kestävyyskehyksen kanssa”.

62

Ensinnäkin on huomattava, että luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan komission on otettava teknisiä arviointikriteerejä vahvistaessaan huomioon ”asiaankuuluva voimassa oleva unionin lainsäädäntö”. Tämä velvoite mainitaan myös kyseisen asetuksen johdanto-osan 43 ja 44 perustelukappaleessa. Kun komissio arvioi seikkoja, joiden perusteella tekniset arviointikriteerit on hyväksyttävä, sen on siis otettava huomioon asiaankuuluva voimassa oleva unionin lainsäädäntö, kuten kyseisen asetuksen 19 artiklan 1 kohdan d alakohdassa nimenomaisesti säädetään ja kuten myös SEU 17 artiklan 1 kohdassa määrätty unionin oikeuden soveltamisen valvontaa koskeva komission tehtävä edellyttää.

63

Komissiota ei näin ollen voida moittia siitä, että se on ottanut huomioon voimassa olevan unionin lainsäädännön teknisiä arviointikriteerejä vahvistaessaan. Komissio on siis perustellusti maininnut riidanalaisessa päätöksessä ottaneensa huomioon RED II ‑direktiivin ja LULUCF-asetuksen säännökset.

64

Toiseksi kantajan argumentointi, jolla pyritään osoittamaan, että RED II ‑direktiivissä ja LULUCF-asetuksessa vahvistetut kriteerit ovat vanhentuneet eivätkä täytä luokitusjärjestelmäasetuksessa säädettyjä vaatimuksia, ei voi menestyä.

65

Ensinnäkin kantajan väite, jonka mukaan RED II ‑direktiivi ja LULUCF-asetus ovat vanhentuneita, on hylättävä. Yhtäältä lainsäädännön antamisajankohta ei sellaisenaan ole omiaan osoittamaan, etteivät luokitusjärjestelmäasetuksessa säädetyt vaatimukset täyty. Kuten komissio väittää, teknisissä arviointikriteereissä olevia viittauksia muihin säädöksiin on toisaalta tulkittava siten, että niissä viitataan säädöksen viimeisimpään voimassa olevaan versioon.

66

Toiseksi RED II ‑direktiivin 1 artiklasta ilmenee, että kyseisellä direktiivillä luodaan yhteiset puitteet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämiselle. Siinä asetetaan sitova unionin tavoite, joka koskee uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisosuutta energian kokonaisloppukulutuksesta unionissa vuonna 2030. Direktiivi sisältää erityisesti säännöt uusiutuvista lähteistä tuotettavalle sähkölle myönnettävästä taloudellisesta tuesta, itse tuotetun tällaisen sähkön kulutuksesta ja uusiutuvan energian käytöstä tietyillä aloilla. Siinä vahvistetaan myös kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit muun muassa biomassapolttoaineille. LULUCF-asetuksen 1 artiklasta käy lisäksi ilmi, että siinä vahvistetaan maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden (LULUCF) alaa koskevat jäsenvaltioiden velvoitteet, joilla myötävaikutetaan 12.12.2015 hyväksytyn ilmastonmuutosta koskevan Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen ja unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan kauden 2021–2030 tavoitteen saavuttamiseen. Kyseisessä asetuksessa vahvistetaan myös säännöt, jotka koskevat LULUCF-sektorin päästöjen ja poistumien tilinpitoa ja sen tarkastamista, noudattavatko jäsenvaltiot kyseisiä velvoitteita.

67

Lisäksi on todettava, että luokitusjärjestelmäasetuksessa viitataan nimenomaisesti RED II ‑direktiiviin ja epäsuorasti LULUCF-asetukseen. Luokitusjärjestelmäasetuksen 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että taloudellista toimintaa pidetään ilmastonmuutoksen hillintää merkittävästi edistävänä, jos kyseinen toiminta edistää merkittävästi kasvihuonekaasujen pitoisuuksien vakiintumista ilmakehässä muun muassa tuottamalla, siirtämällä, varastoimalla, jakelemalla tai käyttämällä uusiutuvaa energiaa kyseisen direktiivin mukaisesti. Luokitusjärjestelmäasetuksen johdanto-osan 32 perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että ilmaisua ”metsien kestävä hoito ja käyttö” olisi tulkittava ottaen huomioon muun muassa kyseinen direktiivi ja LULUCF-asetus.

68

Lisäksi on todettava, että RED II ‑direktiivin 29 artiklan 7 kohdassa ja LULUCF-asetuksessa säädetyt LULUCF-kriteerit liittyvät metsäbiomassasta tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden osalta erottamattomasti toisiinsa, koska LULUCF-sektorin päästöjen ja poistumien tilinpito toteutetaan kyseisen asetuksen perusteella.

69

Näin ollen RED II ‑direktiiviä ja LULUCF-asetusta ei voida pitää merkityksettöminä bioenergiatoimintojen teknisten arviointikriteerien vahvistamisen kannalta.

70

Kolmanneksi riidanalaisesta päätöksestä ei ilmene, että delegoidussa asetuksessa säädetyt bioenergiatoimintojen tekniset arviointikriteerit perustuvat yksinomaan muun muassa RED II ‑direktiivissä säädettyihin vaatimuksiin. Kuten komissio väittää, näissä teknisissä arviointikriteereissä asetetaan sitä vastoin muita kuin voimassa olevassa lainsäädännössä tällä hetkellä säädettyjä vaatimuksia, mistä ovat osoituksena kyseisen päätöksen liitteessä II olevan 3.1.1 kohdan b alakohdassa esitetyt esimerkit, joita kantaja ei ole riitauttanut tältä osin ja jotka koskevat muun muassa biomassan käytöstä saatavien kasvihuonekaasupäästövähennysten korkeamman kynnysarvon käyttöönottoa.

71

Neljänneksi, toisin kuin kantaja väittää, RED II ‑direktiivin ja LULUCF-asetuksen tarkistamista koskevat komission ehdotukset eivät voi merkitä sitä, että komissio olisi myöntänyt niiden säännösten, sellaisina kuin ne olivat voimassa riidanalaisen päätöksen antamispäivänä, olevan epätarkoituksenmukaisia otettaviksi huomioon vahvistettaessa bioenergiatoimintojen teknisiä arviointikriteerejä.

72

Ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa on siten hylättävä.

73

Kantaja väittää, ettei komissio ole riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 2.1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa noudattanut luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettua vaatimusta orgaanisten peruskemikaalien ja muoviaineiden valmistusta koskevien teknisten arviointikriteerien osalta. Komissio täytti velvollisuutensa ottaa elinkaari huomioon, kun se totesi tämän olevan vaikeaa ja katsoi, että elinkaari voidaan ottaa myöhemmin huomioon näitä kriteerejä muutettaessa. Kyseisen 19 artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädetään kuitenkin ”tulosvelvoitteesta”, jonka mukaan teknisiä arviointikriteerejä ei voida hyväksyä sisällyttämättä niihin elinkaarivaatimuksia. Tämä elinkaaritekijöiden huomioon ottamista koskeva velvoite kuuluu komissiolle eikä toimijoille. Teknisiä arviointiperusteita ei myöskään voida tehdä jälkikäteen laillisiksi elinkaareen liittyviä näkökohtia sisältävillä muutoksilla.

74

Komissio kiistää kantajan argumentit.

75

Luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan teknisissä arviointikriteereissä ”on otettava huomioon elinkaari, mukaan lukien näyttö olemassa olevista elinkaariarvioinneista, ottamalla huomioon sekä kyseisen taloudellisen toiminnan ympäristövaikutukset että kyseisen taloudellisen toiminnan tarjoamien tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutukset tarkastelemalla erityisesti kyseisten tuotteiden ja palvelujen tuotantoa, käyttöä ja käyttöiän loppua”. Tämä käy ilmi myös kyseisen asetuksen johdanto-osan 34 perustelukappaleesta.

76

Luokitusjärjestelmäasetuksen johdanto-osan 40 perustelukappaleessa todetaan lisäksi, että ”vahvistaessaan ja päivittäessään teknisiä arviointikriteerejä komission olisi varmistettava, että kyseiset kriteerit perustuvat saatavilla olevaan tieteelliseen näyttöön, että niitä kehitetään ottaen huomioon elinkaarinäkökohdat, mukaan lukien olemassa olevat elinkaariarvioinnit, ja että niitä päivitetään säännöllisesti”. Kyseisen asetuksen johdanto-osan 47 perustelukappaleessa todetaan lisäksi, että ”tekniset arviointikriteerit voisivat edellyttää elinkaariarvioinnin tekemistä silloin, kun se on riittävän käytännöllistä, ja silloin, kun se on tarpeellista”.

77

Käsiteltävässä asiassa komissio viittasi riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 2.1 kohdan a alakohdan i alakohdassa delegoidun asetuksen luonnokseen liitettyyn vaikutustenarviointiin sekä katsoi, että velvollisuus ottaa elinkaari huomioon on keinoja koskeva velvoite ja että se oli täyttänyt tämän velvoitteen ottamalla huomioon yleisesti kasvihuonekaasupäästöjen elinkaarianalyysin sekä erityisesti valmistustoiminnan, myös orgaanisten peruskemikaalien valmistuksen, päästöt.

78

Tältä osin delegoidun asetuksen luonnokseen liitetystä vaikutustenarvioinnista, joka on osittain toistettu riidanalaisessa päätöksessä, ilmenee, että komissio katsoi, että perusteellisesta pohdinnasta huolimatta elinkaarinäkökohtien yleinen sisällyttäminen teknisiin arviointikriteereihin osoittautui vaikeaksi käytettävissä olevien ja vertailukelpoisten tietojen puuttumisen vuoksi.

79

Delegoidun asetuksen luonnokseen liitetyssä vaikutustenarvioinnissa todettiin erityisesti orgaanisten peruskemikaalien valmistuksen osalta, että koska koko elinkaaren teknisten arviointikriteerien määrittämiseksi ei ole riittävästi tietoa, valmistusprosessista aiheutuvat suorat kasvihuonekaasupäästöt olisi otettava huomioon. Komissio katsoi siksi, että alan tehokkaimmat teollisuudenalat olisi otettava huomioon käyttämällä unionin lainsäädännössä säädetyn kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän vertailuarvoja. Komission mukaan tällä lähestymistavalla voitiin varmistaa, että teknisiä arviointikriteerejä oli helppo käyttää luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaisesti.

80

Koska muoviaineiden valmistus ei kuulu kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän vertailuarvojen piiriin, komissio katsoi, että tekniset arviointikriteerit määritetään asiantuntijalausuntojen, elinkaarianalyysin ja näiden alojen tehokkaimpien teollisuudenalojen asiakirja-analyysin perusteella. Erityisesti on säädetty, että uusiutuvia raaka-aineita käyttämällä tuotettujen muoviaineiden valmistuksesta aiheutuvat elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat pienemmät kuin fossiilisista polttoaineista ja raaka-aineista valmistettujen vastaavien muoviaineiden päästöt.

81

Sekä orgaanisten peruskemikaalien valmistuksen että muoviaineiden valmistuksen osalta elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt olisi laskettava komission suositusten tai sovellettavien Kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) standardien mukaisesti, ja riippumattoman kolmannen osapuolen olisi todennettava ne.

82

Lisäksi komissio katsoi, että se päivittää tekniset arviointikriteerit teknologian ja tieteen kehityksen perusteella, jotta niihin voidaan sisällyttää uusia toimintojen elinkaareen liittyviä osatekijöitä. Luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 5 kohdan mukaisesti tällainen päivitys olisi tehtävä kolmen vuoden välein orgaanisten peruskemikaalien ja muoviaineiden valmistuksen kaltaisten siirtymätoimintojen osalta.

83

Lisäksi komissio katsoi riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 2.1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa, että luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan g alakohdassa annetaan sille tiettyä harkintavaltaa ottaa huomioon elinkaari yhdessä muiden 19 artiklan 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten kanssa. Tämä harkintavalta ei velvoita sitä vahvistamaan teknisissä arviointikriteereissä koko elinkaaren aikaisia kasvihuonekaasupäästöjä koskevaa kynnysarvoa kaikille delegoidun asetuksen soveltamisalaan kuuluville toiminnoille. Kyseisen asetuksen johdanto-osan 47 perustelukappaleen mukaan elinkaariarviointi on tehtävä, jos se on riittävän toteuttamiskelpoinen ja tarpeellinen. Delegoidun asetuksen luonnokseen liitetty vaikutustenarviointi osoitti valmistustoimintojen osalta, ettei ollut olemassa muita toteuttamiskelpoisia ja käyttökelpoisia ratkaisuja kuin omaksuttu ratkaisu, jossa valmistusprosessin suorien kasvihuonekaasupäästöjen yhteydessä otetaan huomioon kaikkein tehokkaimmat teollisuudenalat.

84

Ensinnäkin pitää paikkansa, että edellä 78–83 kohdasta ilmenee komission väittäneen riidanalaisessa päätöksessä, että elinkaarinäkökohtien yleinen sisällyttäminen teknisiin arviointikriteereihin osoittautui vaikeaksi käytettävissä olevien ja vertailukelpoisten tietojen puuttumisen vuoksi. Kyseisestä päätöksestä ilmenee kuitenkin myös, että komissio otti orgaanisten peruskemikaalien valmistusta koskevien teknisten arviointikriteerien yhteydessä huomioon valmistusprosessin suorat kasvihuonekaasupäästöt ja erityisesti kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän vertailuarvot kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (EUVL 2003, L 275, s. 32) mukaisesti. Muoviaineiden valmistuksen osalta tekniset arviointikriteerit perustuivat lisäksi asiantuntijalausuntoihin sekä näiden alojen tehokkaimpien teollisuudenalojen elinkaarianalyysiin ja asiakirja-analyysiin.

85

Toiseksi on todettava, että kuten komissio väitti, luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan g alakohdassa, luettuna yhdessä johdanto-osan 34, 40 ja 47 perustelukappaleen kanssa (ks. edellä 75 ja 76 kohta), ei edellytetä nimenomaan elinkaarta koskevien teknisten arviointikriteerien säätämistä eikä velvoiteta komissiota tekemään elinkaariarviointia kaikissa tapauksissa. Vaatimuksena on, että komissio ottaa teknisiä arviointikriteerejä hyväksyessään huomioon elinkaaren, erityisesti jo olemassa olevat elinkaariarvioinnit.

86

Käsiteltävässä asiassa ei näin ollen ole osoitettu, että komissio olisi tehnyt edellä 77–83 kohdassa mainitun oikeudellisen virheen tulkitessaan luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan g alakohtaa.

87

Kolmanneksi on huomautettava, ettei kantajan argumenteilla voida osoittaa, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen edellä 77–83 kohdassa mainituissa arvioinneissaan. Kantaja nimittäin väittää vain yleisesti, ettei komissio ole täyttänyt elinkaaren huomioon ottamista koskevaa velvoitettaan asianmukaisesti, mutta ei esitä mitään konkreettista seikkaa, joka voisi kyseenalaistaa komission arviointien uskottavuuden.

88

Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen neljäs osa ja näin ollen kyseinen kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.

89

Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen koskee ilmastonmuutoksen hillinnän merkittävään edistämiseen liittyvää ilmeistä arviointivirhettä. Toissijaisesti esitetyssä toisessa kanneperusteessa väitetään, että periaatetta, jonka mukaan kiertotalouteen siirtymistä koskevalle tavoitteelle ei saa aiheutua merkittävää haittaa, on sovellettu virheellisesti metsäbiomassan kaskadikäytön periaatteen osalta.

90

Kantaja väittää lähinnä, että komissio teki riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevassa 3.1 kohdassa ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että metsäbiomassan polttaminen edistää merkittävästi ilmastonmuutoksen hillintää eikä aiheuta merkittävää haittaa ympäristötavoitteille.

91

Komissio kiistää kantajan argumentit.

92

Kantajan esittämiä eri argumentteja on tarkasteltava peräkkäin. Ensinnäkin kantaja väittää, että komissio teki virheellisesti ”poliittisen” päätöksen luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan d ja f alakohdassa säädettyjen vaatimusten tasapainottamiseksi keskenään. Se toteaa lisäksi, että komissio laati bioenergiatoimintojen tekniset arviointikriteerit perusteettomasti RED II ‑direktiiviin ja LULUCF-asetuksen perusteella.

93

On todettava, että nämä kantajan väitteet ovat suurelta osin päällekkäisiä ensimmäisen kanneperusteen toisen ja kolmannen osan yhteydessä esitettyjen argumenttien kanssa.

94

Yhtäältä on todettava, että siltä osin kuin kantaja kiistää komission mahdollisuuden punnita luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdassa säädettyjä eri vaatimuksia teknisten arviointikriteerien vahvistamiseksi, se ei esitä mitään konkreettista argumenttia, jolla voitaisiin osoittaa, että komissio on soveltanut tätä punnintaa virheellisesti. Kuten edellä 55–57 kohdasta lisäksi ilmenee, komission on teknisiä arviointikriteerejä vahvistaessaan otettava huomioon kaikki kyseisessä säännöksessä säädetyt vaatimukset ja tarvittaessa löydettävä asianmukainen tasapaino tai käytännön yhdenmukaisuus näiden vaatimusten välillä, kun otetaan huomioon niiden erilaiset tavoitteet ja luonteet ja se, etteivät ne välttämättä vastaa toisiaan.

95

Toisaalta on huomautettava, että – kuten edellä 63 ja 69 kohdassa todettiin, komissio ei voi vahvistaa teknisiä arviointikriteerejä ottamatta huomioon voimassa olevaa unionin lainsäädäntöä, erityisesti RED II ‑direktiiviä ja LULUCF-asetusta.

96

Tältä osin on muistutettava, että – kuten edellä 67 kohdasta ilmenee, luokitusjärjestelmäasetuksessa viitataan nimenomaisesti RED II ‑direktiiviin ja epäsuorasti LULUCF-asetukseen. Luokitusjärjestelmäasetuksen 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että taloudellista toimintaa pidetään ilmastonmuutoksen hillintää merkittävästi edistävänä, jos kyseinen toiminta edistää merkittävästi kasvihuonekaasujen pitoisuuksien vakiintumista ilmakehässä muun muassa tuottamalla, siirtämällä, varastoimalla, jakelemalla tai käyttämällä uusiutuvaa energiaa kyseisen direktiivin mukaisesti. Kyseisen asetuksen johdanto-osan 32 perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että ilmaisua ”metsien kestävä hoito ja käyttö” olisi tulkittava ottaen huomioon muun muassa kyseinen direktiivi ja LULUCF-asetus.

97

Erityisesti edellä 68 kohdasta ilmenee, että RED II ‑direktiivin 29 artiklan 7 kohdassa ja LULUCF-asetuksessa säädetyt LULUCF-kriteerit liittyvät erottamattomasti toisiinsa, koska LULUCF-sektorin päästöjen ja poistumien tilinpito toteutetaan LULUCF-asetuksen perusteella.

98

Delegoidun asetuksen luonnokseen liitetystä vaikutustenarvioinnista käy lisäksi ilmi, että LULUCF-asetuksessa säädetään biomassan päästöjen kattavimmasta arvioinnista, jossa kaikki metsien (myös esimerkiksi maaperässä olevat) hiilivarantojen muutokset kohdennetaan suoraan ja välittömästi hakkuuvuoden päästöihin, jotka kompensoidaan sitomisella metsäjärjestelmään.

99

Kuten edellä 70 kohdassa todettiin, riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 3.1.1 kohdan b alakohdassa esitetyistä konkreettisista esimerkeistä ilmenee lisäksi, että bioenergiatoimintoja koskevissa teknisissä arviointikriteereissä asetetaan muita kuin voimassa olevassa lainsäädännössä tällä hetkellä säädettyjä vaatimuksia, jotka liittyvät muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan korkeamman kynnysarvon käyttöönottoon tai kieltoon, jonka mukaan ravinto- ja rehukasveja ei saa käyttää biokaasun tai biopolttoaineiden valmistuksessa.

100

Komissiota ei näin ollen voida moittia siitä, että se otti RED II ‑direktiivin ja LULUCF-asetuksen huomioon teknisiä arviointikriteerejä vahvistaessaan. Kantajan epämääräisellä argumentilla, jonka mukaan kestävää rahoitusta käsittelevä tekninen asiantuntijaryhmä katsoi, ettei kyseinen lainsäädäntö ole täysin luokitusjärjestelmäasetuksen vaatimusten mukainen, ei voida kyseenalaistaa tätä päätelmää etenkään, kun on osoitettu, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevissa teknisissä arviointikriteereissä asetetaan muita kuin kyseisessä lainsäädännössä tällä hetkellä säädettyjä vaatimuksia.

101

Toiseksi kantaja väittää, että komissio on käsitellyt kaikkia metsäperäisiä raaka-aineita yhdenmukaisesti noudattamatta kestävää rahoitusta käsittelevän teknisen asiantuntijaryhmän suosituksia, joissa kehotettiin rajoittamaan biomassan, biokaasun ja kestävien biopolttoaineiden luettelo RED II ‑direktiivin liitteessä IX olevassa A osassa lueteltuihin raaka-aineisiin.

102

Komissio totesi riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 3.1.1 kohdan b alakohdassa pitävän paikkansa, ettei se ollut noudattanut kyseisiä kestävää rahoitusta käsittelevän teknisen asiantuntijaryhmän suosituksia. Yhtäältä näissä suosituksissa ei komission mukaan oteta kuitenkaan huomioon sitä, että RED II ‑direktiivin liitteessä IX olevassa A osassa luetellut raaka-aineet eivät ole vielä kaupallisesti kilpailukykyisiä, vaikka niillä on hyvät mahdollisuudet hiilestä irtautumiseen. Toisaalta niissä suositellaan sertifiointijärjestelmää, joka olisi lisännyt metsänomistajille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja kustannuksia, mikä olisi vastoin luokitusjärjestelmäasetuksen johdanto-osan 47 perustelukappaleessa ilmaistua tavoitetta, jonka mukaan komission olisi vahvistettava tekniset arviointikriteerit, joilla taataan riittävä oikeusvarmuus ja jotka ovat helposti sovellettavissa ja todennettavissa niin, että vaatimusten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ovat kohtuullisia, jolloin vältetään tarpeettomat hallinnolliset rasitteet.

103

Näissä olosuhteissa komissio päätteli riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 3.1.1 kohdan b alakohdassa, että teknisten arviointikriteerien määrittely edellytti punnintaa, jossa otettiin huomioon myös täytäntöönpanovaikeuksien riski erityisesti tarkasteltaessa helppokäyttöisyyttä RED II ‑direktiivin parametreihin perehtyneiden toimijoiden kannalta ja mahdollista markkinaintressin menettämistä, jos kyseisen direktiivin mukaisesti kestävinä pidetyt taloudelliset toiminnot menettäisivät tämän merkinnän eurooppalaisen luokitusjärjestelmän yhteydessä.

104

Kantajan väitteillä ei voida kyseenalaistaa edellä 102 ja 103 kohdassa mainittuja komission arviointeja, kun otetaan huomioon muun muassa syyt, joihin komissio vetosi jättäessään noudattamatta kestävää rahoitusta käsittelevän teknisen asiantuntijaryhmän suosituksia RED II ‑direktiivin liitteessä IX olevassa A osassa lueteltujen raaka-aineiden osalta. Ei nimittäin ole osoitettu, että näihin syihin eli siihen, että kyseiset raaka-aineet eivät olleet vielä kaupallisesti kilpailukykyisiä ja että mainituissa suosituksissa suositeltiin sertifiointijärjestelmää, joka olisi lisännyt metsänomistajille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja kustannuksia, liittyisi ilmeinen arviointivirhe, joka voisi kyseenalaistaa niiden uskottavuuden edellä 32 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.

105

Kolmanneksi kantaja väittää, että komissio vetosi virheellisesti sidosryhmien välisiin mielipide-eroihin ja hylkäsi virheellisesti sille esitetyn tieteellisen näytön. Kantajan mukaan komissio muun muassa jätti huomiotta sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä esitetyn tieteellisen näytön, joka osoitti, että metsäbiomassan polttaminen lisää kasvihuonekaasupäästöjä, pidentää hiilivelan takaisinmaksuaikaa ja heikentää biologista monimuotoisuutta ja ettei sillä saavuteta hiilineutraaliutta etenkään, kun nykyisessä lainsäädäntökehyksessä ei oteta huomioon metsäbiomassan tuonnista aiheutuvia hiilikustannuksia.

106

On todettava, että näitä kantajan argumentteja ei ole näytetty toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla. Ensinnäkin riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 3.1.1 kohdan b alakohdasta ilmenee, että komissio on vastannut kantajan sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä esittämiin argumentteihin, myös tieteellistä näyttöä koskeviin argumentteihin. Myös kannekirjelmään sisältyy yhteenveto näistä vastauksista. Ei siis ole millään tavoin osoitettu, ettei komissio ottanut kyseisessä päätöksessä kantajan esittämää tieteellistä näyttöä huomioon.

107

Toiseksi riidanalaisesta päätöksestä ilmenee selvästi, että kantajan esittämän tieteellisen näytön lisäksi oli olemassa muutakin näyttöä. Komissio nimittäin mainitsee kyseisen päätöksen liitteessä II olevan 3.1.1 kohdan b alakohdassa useita muita tekijöitä, jotka se otti huomioon, nimittäin kestävää rahoitusta käsittelevän teknisen asiantuntijaryhmän suositukset, delegoidun asetuksen luonnokseen liitetyn vaikutustenarvioinnin, RED II ‑direktiiviin liitetyn vaikutustenarvioinnin, hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) suuntaviivat ja yhteisessä tutkimuskeskuksessa (JRC) tehdyt tieteelliset tutkimukset.

108

Kolmanneksi ja joka tapauksessa on huomautettava, että kantaja ainoastaan toistaa kannekirjelmässä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön yhteydessä esittämänsä argumentit ja komission niihin antamat vastaukset, mutta ei esitä mitään konkreettista seikkaa, jolla näiden vastausten uskottavuus voitaisiin kyseenalaistaa. Pelkästään siitä, että komissio oli näiden tieteellisten ja monitahoisten seikkojen arvioinnin yhteydessä asettanut tietyt seikat etusijalle kantajan esittämien seikkojen kustannuksella, ei voida päätellä komission hylänneen virheellisesti kantajan esittämät seikat tai kyseenalaistaa tällaista arviointia, jossa komissiolla on laaja harkintavalta, kuten edellä 31 kohdassa muistutettiin.

109

Kantajan argumentista, jonka mukaan tuontipuuta ei ole otettu huomioon, on lisäksi todettava, että LULUCF-asetusta ei sovelleta tämäntyyppiseen puutavaraan. Kuten komissio väittää, RED II ‑direktiivin 29 artiklan 6 ja 7 kohdan edellytyksiä sovelletaan kuitenkin sekä unionista peräisin olevaan puutavaraan että tuotuun puutavaraan. Kyseisen artiklan 6 kohdasta nimittäin ilmenee, että polttoaineiden kestävyyskriteereissä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevissa kriteereissä on otettava huomioon muun muassa se, onko maassa, jonka metsäbiomassa on korjattu, voimassa korjuualueella kansallisia lakeja tai kansallista tasoa alemman tason lakeja ja käytössä seurantajärjestelmiä. Kyseisen artiklan 7 kohdan a alakohdan i ja iii alakohdan nojalla on otettava lisäksi huomioon, onko maa tai alueellisen taloudellisen yhdentymisen organisaatio, josta metsäbiomassa on peräisin, ilmastonmuutosta koskevan Pariisin sopimuksen osapuoli, soveltaako se korjuualueella lakeja hiilivarantojen ja ‑nielujen säilyttämiseksi ja parantamiseksi sekä esittääkö se näyttöä siitä, etteivät raportoidut LULUCF-sektorin päästöt ylitä poistumia (7 kohdan a alakohdan i ja iii alakohta).

110

Kantaja väittää siten virheellisesti, ettei tuotua puutavaraa ole otettu huomioon bioenergiaan liittyvää taloudellista toimintaa koskevia teknisiä arviointikriteerejä vahvistettaessa.

111

Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on siten hylättävä.

112

Kantaja väittää, että riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 3.1.2 kohdan b alakohtaan sisältyy ilmeinen arviointivirhe. Kantajan mukaan komissio katsoi virheellisesti, ettei ollut riittävästi tieteellistä näyttöä teknisten arviointikriteerien vahvistamiseksi periaatteelle, jonka mukaan kiertotalouteen siirtymistä koskevalle tavoitteelle ei saa aiheutua merkittävää haittaa, kun on kyse metsäbiomassan käytöstä bioenergiatoiminnoissa. Kantajan mielestä tieteellinen näyttö on kuitenkin suurelta osin riittävää, ja kestävää rahoitusta käsittelevä tekninen asiantuntijaryhmä on suositellut tällaisten kriteerien vahvistamista biomassan kaskadikäytön periaatteen huomioon ottamiseksi. Tämä periaate tunnustetaan myös RED II ‑direktiivin muuttamista koskevassa direktiiviehdotuksessa. Kantaja väittää toissijaisesti, että jos tieteelliset tiedot osoittautuvat riittämättömiksi, ennalta varautumisen periaate edellyttää, ettei metsäbiomassan polttamista sisällytetä luokitusjärjestelmään. Kantaja väittää lisäksi, että komissio tukeutui virheellisesti tulevaa lainsäädäntöä koskevaan näkökulmaan perustellakseen sen, ettei se tällä hetkellä toiminut luokitusjärjestelmäasetuksen vaatimusten mukaisesti.

113

Komissio kiistää kantajan argumentit.

114

Aluksi on huomautettava, että komissio väitti riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 3.1.2 kohdan b alakohdassa ensinnäkin, että kaskadikäytön periaatteen ja biomassan välinen suhde on erittäin monimutkainen ja että riittävä tieteellinen näyttö on olennaista, jotta voidaan määritellä tarkoituksenmukaiset kriteerit tämän periaatteen asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Tällainen monimutkaisuus tunnustettiin vuonna 2018 julkaistussa komission asiakirjassa ”Ohjeita biomassan kaskadikäytöstä ja valikoituja esimerkkejä puumaista biomassaa koskevista parhaista toimintatavoista” ja Euroopan ympäristökeskuksen kertomuksessa nro 8/2018 ”The circular economy and the bioeconomy” (Kiertotalous ja biotalous).

115

Toiseksi komissio katsoi, että se saattoi tässä yhteydessä soveltaa vaiheittaista lähestymistapaa ja toimia saadun kokemuksen perusteella luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

116

Kolmanneksi komissio katsoi, että RED II ‑direktiiviin sisältyy jo jätehierarkiaa ja kiertotaloutta koskevia säännöksiä, joita toimijoiden on noudatettava. Erityisesti kyseisen direktiivin johdanto-osan 21 perustelukappaleessa todetaan, että jäsenvaltioiden olisi ”otettava asianmukaisesti huomioon – – kiertotalouden ja jätehierarkian periaatteet”. Kyseisen direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansallisen politiikan – – ja niiden tukijärjestelmien suunnittelussa otetaan asianmukaisesti huomioon direktiivin 2008/98/EY 4 artiklassa vahvistettu jätehierarkia, jotta voidaan välttää kohtuuttomat vääristymät raaka-ainemarkkinoilla”. RED II ‑direktiivin 28 artiklan 6 kohdassa säädetään, että komissio tarkastelee raaka-aineiden, joihin biomassa sisältyy, luetteloa uudelleen, ja tekee analyysinsa kiertotalouden periaatteen mukaisesti.

117

Neljänneksi komissio totesi, että RED II ‑direktiivin muuttamista koskevan direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on muun muassa toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että biomassasta peräisin olevan energian tuotannossa otetaan huomioon jätehierarkia ja kaskadikäyttöperiaate. Direktiiviehdotuksessa edellytettiin lisäksi, että komissio antaa delegoidun säädöksen, joka koskee kaskadikäyttöperiaatteen soveltamista biomassaan.

118

Tämä komission riidanalaisessa päätöksessä esittämä vaiheittainen lähestymistapa ilmenee myös delegoidun asetuksen johdanto-osan 31 perustelukappaleesta, jonka mukaan ”bioenergiatoimintoja koskevia teknisiä arviointikriteerejä olisi täydennettävä, tarkistettava ja tarvittaessa muutettava, jotta voidaan ottaa huomioon viimeisin näyttöpohja – – sekä asiaa koskeva unionin lainsäädäntö, mukaan lukien [RED II ‑direktiivi] ja sen tulevat tarkistukset”.

119

Lisäksi on huomattava, että kestävää rahoitusta käsittelevä tekninen asiantuntijaryhmä suositteli, että komissio sisällyttää teknisiin arviointikriteereihin bioenergiatoimintoja koskevia kriteerejä kiertotalouteen siirtymisen osalta.

120

Lopuksi on todettava, että kaskadikäyttöperiaatteella pyritään resurssitehokkuuteen antamalla etusija tuotemateriaalien käytölle sen mukaan, mikä on niiden suurin taloudellinen ja ympäristöön liittyvä lisäarvo tietyssä etusijajärjestyksessä.

121

Kantajan mukaan komissio katsoi virheellisesti, ettei ollut riittävästi tieteellistä näyttöä teknisten arviointikriteerien vahvistamiseksi periaatteelle, jonka mukaan kiertotalouteen siirtymistä koskevalle tavoitteelle ei saa aiheutua merkittävää haittaa, jotta voidaan ottaa huomioon metsäbiomassan kaskadikäytön periaate.

122

Kantaja ei kuitenkaan esitä konkreettisia argumentteja, joilla voitaisiin kumota komission päätelmä tieteellisen näytön riittämättömyydestä. Sen sijaan on todettava, että edellä 114 kohdassa mainitussa riidanalaisen päätöksen osassa esitetyistä tutkimuksista ilmenee, että kaskadikäyttöperiaatteen ja biomassan välistä suhdetta koskeva kysymys on monimutkainen. Lisäksi se, että kantaja tekee tieteellisen näytön riittävyydestä erilaisen päätelmän kuin komissio, ei riitä osoittamaan, että kyseiseen päätökseen sisältyy tältä osin ilmeinen arviointivirhe.

123

Myös ennalta varautumisen periaatetta koskeva kantajan argumentti on hylättävä. Pelkkä kyseiseen periaatteeseen vetoaminen ei nimittäin riitä kyseenalaistamaan niiden edellä 114–117 kohdassa mainittujen komission arviointien uskottavuutta, joiden perusteella komissio sisällytti delegoidussa asetuksessa metsäbiomassan käytön bioenergiatoimintoihin sekä katsoi voivansa soveltaa vaiheittaista lähestymistapaa ja toimia saadun kokemuksen perusteella.

124

Kantajan argumentti, jonka mukaan komissio tukeutui tulevaa lainsäädäntöä koskevaan näkökulmaan perustellakseen sen, ettei se tällä hetkellä toiminut luokitusjärjestelmäasetuksen vaatimusten mukaisesti, perustuu riidanalaisen päätöksen virheelliseen tulkintaan. Kyseisen päätöksen liitteessä II olevan 3.1.2 kohdan b alakohtaan sisältyvästä edellä 114 kohdassa mainitusta osasta nimittäin ilmenee, että komissio vetosi luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 5 kohtaan väittääkseen, että se saattoi soveltaa vaiheittaista lähestymistapaa ja toimia saadun kokemuksen perusteella, koska se on velvollinen tarkastelemaan teknisiä arviointikriteerejä säännöllisesti uudelleen ja tarvittaessa muuttamaan annettuja delegoituja säädöksiä tieteen ja teknologian kehityksen perusteella kyseisen asetuksen 19 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

125

Lisäksi komissio vetosi RED II ‑direktiivin muuttamista koskevaan direktiiviehdotukseen korostaakseen tältä osin jo tekemiään tulevia sitoumuksia, kun otetaan huomioon riidanalaisen päätöksen tekoajankohdan aikaiset olosuhteet, jotka liittyvät kaskadikäyttöperiaatteen ja biomassan välisen suhteen monimutkaisuuteen ja siihen, ettei ollut riittävästi tieteellistä näyttöä, jotta olisi voitu määritellä tarkoituksenmukaiset kriteerit kaskadikäyttöperiaatteen asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

126

Toisin kuin kantaja väittää, komissio ei näin ollen ole vedonnut luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 5 kohtaan perustellakseen toimimatta jättämisen.

127

Lisäksi on todettava, ettei kantaja täsmennä väitteidensä perustana olevia oikeussääntöjä. Kantajan argumentit on kuitenkin hylättävä siltä osin kuin niiden voidaan tulkita koskevan luokitusjärjestelmäasetuksen 17 artiklan 1 kohdan d alakohdan rikkomista.

128

Yhtäältä pitää paikkansa, että luokitusjärjestelmäasetuksen 10 artiklan 3 kohdan b alakohdasta, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 17 artiklan 1 kohdan d alakohdan kanssa, käy ilmi, että komission on vahvistettava tekniset arviointikriteerit, joilla määritetään, aiheuttaako kyseessä oleva taloudellinen toiminta merkittävää haittaa kiertotalouteen siirtymistä koskevalle tavoitteelle. Kun otetaan huomioon edellä 114–120 kohdassa esitetyt olosuhteet, komission soveltama vaiheittainen lähestymistapa, joka koskee erityisesti metsäbiomassan kaskadikäytön periaatteen huomioon ottamista, ei kuitenkaan voi yksinään ja ilman muita täsmennyksiä merkitä sitä, että komissio olisi rikkonut edellä mainittuja säännöksiä. Kantajan väitteillä ei voida osoittaa, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan periaatetta, jonka mukaan kiertotalouteen siirtymistä koskevalle tavoitteelle ei saa aiheutua merkittävää haittaa bioenergiatoimintojen yhteydessä. Toisaalta kantaja ei edes täsmennä, mitä konkreettisia toimintoja sen väitteet koskevat.

129

Edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen toinen osa ja näin ollen kyseinen kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.

130

Kolmas kanneperuste jakautuu neljään ilmeisiin arviointivirheisiin liittyvään osaan, joista

131

Aluksi on todettava, että riidanalaisesta päätöksestä, luettuna yhdessä delegoidun asetuksen liitteessä I olevan 3.14 kohdan kanssa, ilmenee ensinnäkin, että delegoidussa asetuksessa tarkoitettu orgaanisten peruskemikaalien valmistustoiminta käsittää seitsemän kemikaalityyppiä, jotka ovat suuren tuotantomäärän kemikaalit, aromaattiset aineet, vinyylikloridi, styreeni, etyleenioksidi, monoetyleeniglykoli ja adipiinihappo.

132

Seuraavaksi on todettava, että delegoidun asetuksen liitteessä I olevasta 3.14 kohdasta ilmenee, että kyseisen kohdan soveltamisalaan kuuluva taloudellinen toiminta on luokitusjärjestelmäasetuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua siirtymätoimintaa, koska se täyttää kyseisessä kohdassa esitetyt tekniset arviointikriteerit eli kriteerit, jotka koskevat yhtäältä ilmastonmuutoksen hillinnän merkittävää edistämistä ja toisaalta periaatetta, jonka mukaan toiminnasta ei saa aiheutua merkittävää haittaa, mukaan luettuina kyseisen liitteessä I olevissa lisäyksissä A–D vahvistetut kriteerit.

133

Lopuksi asiakirja-aineistosta ja asianosaisten unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämiin kysymyksiin antamista vastauksista ilmenee, että tiettyjä delegoidun asetuksen liitteessä II olevassa 3.14 kohdassa tarkoitetusta toiminnasta peräisin olevia orgaanisia peruskemikaaleja käytetään myöhemmin useissa muissa toiminnoissa, joissa ne ovat toisinaan välttämättömiä, kuten nailonin, kotitaloustuotteiden, muovien tai lääkkeiden valmistuksessa.

134

Kantaja väittää, että komissio teki riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevassa 3.2.1 kohdassa ilmeisen arviointivirheen ja rikkoi luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan g alakohtaa, kun se katsoi, että orgaanisten peruskemikaalien valmistus voidaan luokitella kyseisen asetuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi siirtymätoiminnaksi. Kantajan mukaan komissio ei yhtäältä ottanut huomioon tuotteiden elinkaarenaikaisia vaikutuksia eikä toisaalta perustellut tämän toiminnan luokittelua siirtymätoiminnaksi vakuuttavalla tieteellisellä näytöllä. Sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä esitetty tieteellinen näyttö osoittaa, ettei ole olemassa riittäviä perusteita päätellä, että orgaanisten peruskemikaalien valmistukseen sovellettavat tekniset arviointikriteerit edistävät merkittävästi ilmastonmuutoksen hillitsemistä eivätkä aiheuta merkittävää haittaa. Kantajan mielestä komissio ei myöskään voi tukeutua ennalta varautumisen periaatteeseen lieventääkseen velvollisuuttaan varmistaa, että teknisissä arviointikriteereissä otetaan huomioon tuotteen koko elinkaari. Käsiteltävässä asiassa ennalta varautumisen periaate edellyttää, ettei tätä toimintaa sisällytetä luokitusjärjestelmään.

135

Komissio kiistää kantajan argumentit.

136

Aluksi on todettava, että – kuten edellä 16 ja 18 kohdassa todettiin – luokitusjärjestelmäasetuksen 10 artiklan 1 kohdassa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä taloudellista toimintaa pidetään ilmastonmuutoksen hillintää merkittävästi edistävänä. Kyseisen asetuksen 10 artiklan 2 kohdassa säädetään tällaisista edellytyksistä, joita sovelletaan taloudellisiin toimintoihin, joille ei ole teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista vähähiilistä vaihtoehtoa, eli kyseisen asetuksen 19 artiklan 1 kohdan h alakohdan ii alakohdan mukaan niin sanottuihin siirtymätoimintoihin.

137

Luokitusjärjestelmäasetuksen johdanto-osan 41 perustelukappaleessa todetaan, että ”[käynnissä oleva] siirtyminen [kohti ilmastoneutraalia taloutta] edellyttää – – kasvihuonekaasupäästöjen huomattavaa vähentämistä muissa taloudellisissa toiminnoissa ja aloilla, joilla ei ole teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia vähähiilisiä vaihtoehtoja”, että ”kyseisten taloudellisten siirtymätoimintojen olisi pidettävä edistävän merkittävästi ilmastonmuutoksen hillintää, jos niiden kasvihuonekaasupäästöt ovat huomattavasti pienemmät kuin alalla tai toimialalla keskimäärin, jos ne eivät haittaa vähähiilisten vaihtoehtojen kehittämistä ja käyttöönottoa eivätkä aiheuta lukkiutumista omaisuuseriin, jotka eivät sovi yhteen ilmastoneutraaliuden tavoitteen kanssa, kun otetaan huomioon kyseisten omaisuuserien taloudellinen elinkaari”, ja että ”kyseisten taloudellisten siirtymätoimintojen teknisillä arviointikriteereillä olisi varmistettava, että kyseisillä siirtymätoiminnoilla päästään uskottavasti kohti ilmastoneutraaliutta, ja niitä olisi mukautettava vastaavasti säännöllisin väliajoin”.

138

Luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä ja viimeisessä alakohdassa säädetään, että siirtymävaiheen toimintoja koskevia teknisiä arviointikriteerejä on tarkasteltava uudelleen vähintään kolmen vuoden välein tieteen ja teknologian kehityksen mukaisesti.

139

Kuten edellä 75, 76 ja 85 kohdassa huomautettiin, luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan g alakohdasta, luettuna yhdessä sen johdanto-osan 34, 40 ja 47 perustelukappaleen kanssa, ilmenee lähinnä, että teknisissä arviointikriteereissä on otettava huomioon kyseisen taloudellisen toiminnan tarjoamien tuotteiden ja palvelujen elinkaari ottamalla huomioon sekä itse taloudellisen toiminnan että näiden tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutukset. Kyseisessä säännöksessä ei kuitenkaan edellytetä erityisesti elinkaarta koskevien teknisten arviointikriteerien vahvistamista eikä velvoiteta komissiota tekemään elinkaariarviointia kaikissa tapauksissa. Vaatimuksena on, että komissio ottaa teknisiä arviointikriteerejä hyväksyessään huomioon elinkaaren ja erityisesti olemassa olevat elinkaarianalyysit.

140

Aluksi on todettava, että kantajan mukaan komissio ei ole ottanut huomioon tuotteiden elinkaarenaikaisia vaikutuksia. Tämä argumentti on samankaltainen kuin ensimmäisen kanneperusteen neljännen osan tueksi esitetty argumentti, joten se on hylättävä edellä 77–86 kohdassa esitetyistä syistä.

141

Kuten edellä 84 kohdassa todettiin, komissio nimittäin väitti riidanalaisessa päätöksessä, että elinkaarinäkökohtien yleinen sisällyttäminen teknisiin arviointikriteereihin osoittautui vaikeaksi käytettävissä olevien ja vertailukelpoisten tietojen puuttumisen vuoksi. Kyseisestä päätöksestä ilmenee kuitenkin myös, että komissio otti orgaanisten peruskemikaalien valmistusta koskevien teknisten arviointikriteerien yhteydessä huomioon valmistusprosessin suorat kasvihuonekaasupäästöt ja erityisesti kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän vertailuarvot.

142

Kuten edellä 85 kohdassa todettiin, luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan g alakohdassa, luettuna yhdessä johdanto-osan 34, 40 ja 47 perustelukappaleen kanssa, ei myöskään edellytetä nimenomaan elinkaarta koskevien teknisten arviointikriteerien säätämistä eikä velvoiteta komissiota tekemään elinkaariarviointia kaikissa tapauksissa. Vaatimuksena on, että komissio ottaa teknisiä arviointikriteerejä hyväksyessään huomioon elinkaaren ja erityisesti olemassa olevat elinkaarianalyysit.

143

Nyt tarkasteltavassa kolmannen kanneperusteen osassa, kuten ensimmäisen kanneperusteen neljännessä osassa (ks. edellä 87 kohta), kantaja väittää vain yleisesti, ettei komissio ole täyttänyt elinkaaren huomioon ottamista koskevaa velvoitettaan asianmukaisesti, mutta ei esitä mitään konkreettista seikkaa, joka voisi kyseenalaistaa edellä 141 ja 142 kohdassa mainittujen komission arviointien uskottavuuden.

144

Seuraavaksi kantaja väittää, ettei komissio ole perustellut orgaanisten peruskemikaalien valmistustoiminnan luokittelua siirtymätoiminnaksi vakuuttavalla tieteellisellä näytöllä.

145

Tämän argumentin tueksi ei kuitenkaan ole esitetty näyttöä, kuten komissio väittää. Kantaja nimittäin väittää ainoastaan, että orgaanisten peruskemikaalien valmistuksen luokittelu siirtymätoiminnaksi on ristiriidassa käytettävissä olevan tieteellisen näytön kanssa ”ei ainoastaan elinkaarenaikaisten vaikutusten osalta vaan [myös] yleisemmin”, mutta ei täsmennä, mihin tieteelliseen näyttöön se viittaa, eikä yksilöi säännöksiä, joita riidanalaisella päätöksellä väitetysti rikotaan. Myöskään pelkkä viittaaminen ilman muita täsmennyksiä sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä esitettyihin seikkoihin ei riitä korjaamaan väitteen puutteellisuutta.

146

Lopuksi kantaja väittää ennalta varautumisen periaatteen edellyttävän, ettei orgaanisten peruskemikaalien valmistusta sisällytetä luokitusjärjestelmään. Se ei kuitenkaan selitä, millä tavoin orgaanisten peruskemikaalien valmistuksen luokittelu siirtymätoiminnaksi on ristiriidassa tämän periaatteen kanssa.

147

Lisäksi on todettava komission tavoin, ettei kantaja ole esittänyt mitään argumenttia, joka osoittaisi komission ylittäneen harkintavaltansa rajat, kun se päätti luokitella orgaanisten peruskemikaalien valmistuksen luokitusjärjestelmäasetuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi siirtymätoiminnaksi.

148

Kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa on siten hylättävä.

149

Kantaja väittää lähinnä, että kolmannen kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä jo esitetyistä syistä komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 3.2.2 kohdan a alakohdassa, kun se ei ole ottanut huomioon orgaanisten peruskemikaalien elinkaarenaikaisia vaikutuksia ja eikä näin ollen ehdottanut sellaista periaatetta koskevia kriteerejä, jonka mukaan kiertotalouteen siirtymistä koskevalle tavoitteelle ei saa aiheutua merkittävää haittaa.

150

Komissio kiistää kantajan argumentit.

151

Aluksi on todettava, että nyt käsiteltävän kanneperusteen osan yhteydessä kantaja ainoastaan viittaa argumentteihin, jotka se on esittänyt tämän kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä. Nämä argumentit on siten hylättävä edellä 143, 145 ja 146 kohdassa esitetyistä syistä.

152

Tähän päätelmään ei vaikuta se, että tämä osa näyttää perustuvan luokitusjärjestelmäasetuksen 17 artiklan 1 kohdan d alakohdan rikkomiseen, kun taas kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa koskee kyseisen asetuksen 19 artiklan 1 kohdan g alakohdan rikkomista. Kantaja ei nimittäin esitä mitään yksityiskohtaista argumenttia, jolla voitaisiin osoittaa, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan periaatetta, jonka mukaan kiertotalouteen siirtymistä koskevalle tavoitteelle ei saa aiheutua merkittävää haittaa orgaanisten peruskemikaalien valmistuksen yhteydessä.

153

Kolmannen kanneperusteen toinen osa on siten hylättävä.

154

Kantaja väittää, että komissio on tehnyt riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 3.2.2 kohdan b alakohdassa ilmeisen arviointivirheen siltä osin kuin on kyse vaatimuksesta vahvistaa sellaista periaatetta koskevat kriteerit, jonka mukaan vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävälle käytölle ja suojelulle ei saa aiheutua merkittävää haittaa. Kantajan mukaan komission vahvistamissa teknisissä arviointikriteereissä on otettu huomioon ainoastaan yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY (EYVL 2000, L 327, s. 1; jäljempänä vesipuitedirektiivi) tarkoitetut vesimuodostumat. Kantaja toteaa, ettei delegoidun asetuksen liitteessä I olevassa lisäyksessä B kuitenkaan viitata lainkaan meriympäristöön eikä yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17.6.2008 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2008/56/EY (EUVL 2008, L 164, s. 19; jäljempänä meristrategiapuitedirektiivi). Kantaja toteaa lisäksi esittäneensä sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä kuitenkin joukon tieteellisiä seikkoja, jotka osoittavat, että muovin tuotannossa käytetään orgaanisia peruskemikaaleja ja että ne aiheuttavat merkittävän riskin meriekosysteemeille erityisesti mikro- ja nanomuovien aiheuttaman pilaantumisen vuoksi.

155

Komissio kiistää kantajan argumentit.

156

Aluksi on huomautettava, että luokitusjärjestelmäasetuksen 10 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetään, että komission antamassa delegoidussa säädöksessä on vahvistettava kutakin asiaankuuluvaa ympäristötavoitetta varten sellaiset tekniset arviointikriteerit, joilla määritetään, aiheuttaako kyseinen taloudellinen toiminta merkittävää haittaa yhdelle tai useammalle kyseisistä tavoitteista (ks. edellä 19 kohta).

157

Luokitusjärjestelmäasetuksen 9 artiklan c alakohdassa ympäristötavoitteeksi asetetaan ”vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu” (ks. edellä 14 kohta).

158

Luokitusjärjestelmäasetuksen 17 artiklan 1 kohdan c alakohdan i ja ii alakohdassa säädetään, että sovellettaessa kyseisen asetuksen 3 artiklan b alakohtaa, kun otetaan huomioon taloudellisen toiminnan tuottamien tuotteiden ja palvelujen elinkaari, mukaan lukien näyttö olemassa olevista elinkaariarvioinneista, kyseisen taloudellisen toiminnan katsotaan aiheuttavan merkittävää haittaa vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävälle käytölle ja suojelulle, jos kyseinen toiminta heikentää vesimuodostumien hyvää tilaa tai hyvää ekologista potentiaalia, mukaan lukien pintavedet ja pohjavedet, tai merivesien osalta ympäristön hyvää tilaa (ks. edellä 13 ja 22 kohta).

159

Lisäksi vesipuitedirektiivin tarkoituksena on sen 1 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan luoda puitteet sisämaan pintavesien, jokisuiden vaihettumisalueiden sekä rannikko- ja pohjavesien suojelua varten.

160

Meristrategiapuitedirektiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisellä puitedirektiivillä luodaan puitteet jäsenvaltioiden toimenpiteille, jotka ovat tarpeen meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi vuoteen 2020 mennessä. Kyseisessä direktiivissä edellytetään muun muassa, että kukin jäsenvaltio laatii muun muassa kunkin asianomaisen merialueen tai osa-alueen osalta merivesilleen meristrategian kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan ja johdanto-osan 11 perustelukappaleen mukaisesti. Kyseisen direktiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on tätä varten kunkin asianomaisen merialueen tai osa-alueen osalta määritettävä merivesiä koskevat ympäristön hyvän tilan ominaispiirteet liitteessä I lueteltujen laadullisten kuvaajien perusteella. Lisäksi saman direktiivin 10 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on asetettava kutakin merialuetta tai osa-aluetta varten kattavat ympäristötavoitteet ja niihin liittyvät indikaattorit niille kuuluvien merivesien osalta, jotta kehitystä kohti meriympäristön hyvän tilan saavuttamista voidaan ohjata.

161

Käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 3.2.2 kohdan b alakohdasta ilmenee, että komissio totesi teknisistä arviointikriteereistä, että luokitusjärjestelmäasetus koskee taloudellista toimintaa ja että delegoidun asetuksen liitteessä I olevassa lisäyksessä B vahvistetaan orgaanisten peruskemikaalien valmistustoiminnan osalta riittävät kriteerit sen periaatteen noudattamiselle, jonka mukaan vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävälle käytölle ja suojelulle ei saa aiheutua merkittävää haittaa. Näissä kriteereissä viitataan vesipuitedirektiivin 13 artiklan ja liitteen VII mukaisiin vesipiirin hoitosuunnitelmiin. Näitä hoitosuunnitelmia sovelletaan myös rannikkovesiin ja jokisuiden vaihettumisalueisiin, nimittäin vesiin, jotka sijaitsevat useimpien veden hyvän tilan määrittelevien laatutekijöiden osalta yhden meripeninkulman etäisyydellä, ja vesiin, jotka sijaitsevat kemiallisen tilan osalta 12 meripeninkulman etäisyydellä. Lisäksi kyseisen puitedirektiivin liitteissä II ja VIII edellytetään, että jäsenvaltiot sisällyttävät muovit ja mikromuovit vedessä olevien pilaavien aineiden ryhmään ”suspendoituneet aineet”. Komission mukaan kyseessä olevalla toiminnalla on tuotantoketjun loppupäähän monimutkaisia vaikutuksia, jotka liittyvät moniin taloudellisiin toimintoihin, kun otetaan huomioon orgaanisten peruskemikaalien hyvin erilaiset käyttötarkoitukset. Mikro- ja nanomuovien aiheuttaman pilaantumisen mahdollinen vaikutus tuotantoketjun loppupäähän voitaisiin kattaa paremmin täsmällisemmillä tuotantoketjun loppupään toimilla, joihin sisältyvät jätteen syntymisen ehkäisemiseen ja jätehuoltoon liittyvät toimet, jotka voitaisiin ottaa huomioon luokitusjärjestelmässä sitä mukaa kuin se kehittyy.

162

Komissio katsoi riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 3.2.2 kohdan b alakohdassa, ettei meristrategiapuitedirektiivissä vahvisteta tiettyjen epäpuhtauksien, myöskään orgaanisten peruskemikaalien, enimmäispitoisuuksia. Jäsenvaltiot ovat vastuussa enimmäispitoisuuksien määrittelystä alueellisen tai osa-aluetta koskevan yhteistyön puitteissa, kuten ilmenee kyseisen puitedirektiivin 9 artiklasta ja liitteessä I olevissa 8 ja 9 kohdassa mainituista ympäristön hyvän tilan määrittelyyn käytettävistä laadullisista kuvaajista.

163

Kantaja väittää, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se ei ole ottanut meriympäristöä ja meristrategiapuitedirektiiviä huomioon orgaanisten peruskemikaalien valmistustoiminnalle vahvistetuissa teknisissä arviointikriteereissä, vaikka tieteellinen näyttö osoittaa, että näitä kemikaaleja käytetään muovien tuotannossa ja että ne aiheuttavat huomattavan riskin meriekosysteemeille mikro- ja nanomuovien aiheuttaman pilaantumisen vuoksi.

164

Kantajan väitteet näyttävät perustuvan luokitusjärjestelmäasetuksen tiettyjen säännösten, joita ei ole täsmennetty, tulkintaan, jonka mukaan komission on ”ei merkittävää haittaa” ‑periaatteen soveltamista koskevia teknisiä arviointikriteerejä vahvistaessaan otettava huomioon sekä orgaanisten peruskemikaalien valmistustoiminnan että sen jälkeisten taloudellisten toimintojen ja erityisesti muovien valmistuksen vaikutus vesivaroihin ja merten luonnonvaroihin.

165

Tästä on todettava, että kuten edellä 133 kohdasta ilmenee, orgaanisia peruskemikaaleja käytetään myöhemmin monissa muissa toiminnoissa, kuten muovien valmistuksessa. Riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 3.2.2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu taloudellinen toiminta ei kuitenkaan ollut muovien valmistus vaan orgaanisten peruskemikaalien valmistus.

166

Luokitusjärjestelmäasetuksen säännöksistä ei kuitenkaan ilmene, että sellaiselle periaatteelle vahvistetuissa teknisissä arviointikriteereissä, jonka mukaan ympäristötavoitteille eikä etenkään vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävälle käytölle ja suojelulle ei saa aiheutua merkittävää haittaa, on otettava huomioon kyseisissä kriteereissä tarkoitetun toiminnan loppupäässä olevat taloudelliset toiminnot.

167

Luokitusjärjestelmäasetuksen tarkoituksena on perustaa ympäristön kannalta kestävinä pidettävien toimintojen yhtenäinen luokitusjärjestelmä (ks. edellä 12 kohta). Tämä luokitus tai taksonomia koskee siis tiettyjä taloudellisia toimintoja.

168

Lisäksi luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan teknisissä arviointikriteereissä on otettava huomioon elinkaari, mukaan lukien näyttö olemassa olevista elinkaariarvioinneista, ottamalla huomioon sekä kyseisen taloudellisen toiminnan ympäristövaikutukset että kyseisen taloudellisen toiminnan tarjoamien tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutukset tarkastelemalla erityisesti kyseisten tuotteiden ja palvelujen tuotantoa, käyttöä ja käyttöiän loppua.

169

Kun luokitusjärjestelmäasetuksen 10 artiklan 3 kohdan b alakohtaa, 17 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 2 kohtaa sekä 19 artiklan 1 kohdan g alakohtaa luetaan yhdessä, käy lisäksi ilmi, että komission on vahvistettava tekniset arviointikriteerit myös sen määrittämiseksi, aiheuttaako taloudellinen toiminta merkittävää haittaa vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävää käyttöä ja suojelua koskevalle tavoitteelle, suhteessa tiettyyn taloudelliseen toimintaan ja kyseisen toiminnan tuottamiin tuotteisiin tai palveluihin.

170

Näin ollen se, että komissio vahvistaa tekniset arviointikriteerit, joiden avulla voidaan määrittää, voidaanko toimintaa pitää kestävänä, koskee tapauskohtaisesti konkreettista taloudellista toimintaa eikä siten suoraan tuotteita tai palveluja, jotka ovat peräisin muista kyseisen taloudellisen toiminnan jälkeisistä toiminnoista.

171

Kantajan argumentit on näin ollen hylättävä siltä osin kuin ne liittyvät sellaisten teknisten arviointikriteerien puuttumiseen, jotka koskevat muovinvalmistuksen tai muiden orgaanisten peruskemikaalien valmistuksen, joka on ainoa käsiteltävässä kanneperusteessa kyseessä oleva toiminta, jälkeisten toimintojen ympäristövaikutuksia.

172

Näin ollen on hylättävä myös kantajan argumentti, jonka mukaan komission vahvistamissa teknisissä arviointikriteereissä ei ole otettu huomioon meristrategiapuitedirektiiviä. Kantaja on nimittäin vedonnut kyseiseen puitedirektiiviin niiden väitteidensä tueksi, jotka eivät koske käsiteltävässä kanneperusteessa kyseessä olevan toiminnan vaan muovinvalmistuksen ja tämän toiminnan tuottamien mikro- ja nanomuovien ympäristövaikutuksia.

173

Kolmannen kanneperusteen kolmas osa on siten hylättävä.

174

Kantaja väittää, että komissio teki riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 3.2.2 kohdan d alakohdassa ilmeisen arviointivirheen, kun se luokitteli orgaanisten peruskemikaalien valmistuksen siirtymätoiminnaksi, koska ne on tarkoitettu yksinomaan yhteiskunnan kannalta välttämättömiin käyttötarkoituksiin. Komissio myöntää, että ainakin neljä kyseisiin tuotteisiin sisältyvää ainetta on luokiteltu erityistä huolta aiheuttaviksi aineiksi, jotka vahingoittavat merkittävästi ympäristöä, ja ettei sillä ollut riittävästi tietoa siitä, mitkä ovat niiden yhteiskunnan kannalta välttämättömät käyttötarkoitukset. Toisin kuin komissio väittää, näiden aineiden käytöstä aiheutuvaa haittaa ei voida korvata vähemmän hiili-intensiivisellä valmistusprosessilla.

175

Kantaja väittää lisäksi, että komissio on virheellisesti vedonnut aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (EUVL 2008, L 353, s. 1; jäljempänä CLP-asetus) sekä kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (EUVL 2006, L 396, s. 1; jäljempänä REACH-asetus) säännöksiin. Kantajan mukaan kyseiset säännökset ovat nimittäin merkityksettömiä, koska niissä määritellään näiden aineiden laillisen käytön edellytykset mutta ei vahvisteta kriteerejä, joiden perusteella toiminta voidaan luokitella ympäristön kannalta kestäväksi.

176

Komissio kiistää kantajan argumentit.

177

Alustavasti on todettava, että kun luokitusjärjestelmäasetuksen 9 artiklan e alakohtaa, 10 artiklan 3 kohdan b alakohtaa ja 17 artiklan 1 kohdan e alakohtaa luetaan yhdessä, käy ilmi, että komission antamassa delegoidussa säädöksessä on vahvistettava tekniset arviointikriteerit, joilla määritetään, aiheutuuko kyseessä olevasta taloudellisesta toiminnasta merkittävää haittaa ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä ja vähentämistä koskevalle tavoitteelle.

178

Riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 3.2.2 kohdan d alakohdasta ilmenee, että komissio katsoi ensinnäkin, että kantajan kritiikki johtuu luokitusjärjestelmän epärealistisesta tulkinnasta siltä osin kuin on kyse komission velvollisuudesta varmistaa orgaanisten peruskemikaalien jatkokäytön helppo todentaminen. Kyseisen päätöksen mukaan kyse on suuren tuotantomäärän kemikaaleista, jotka ovat ”peruskemikaaleja” eli monien muiden yhteiskunnassa käytettävien kemikaalien valmistuksen kannalta välttämättömiä kemikaaleja.

179

Komissio mainitsi lisäksi, että orgaaniset peruskemikaalit sisältävät vaarallisia aineita eli aineita, joihin sovelletaan CLP-asetuksen mukaista yhdenmukaistettua luokitusta ja merkintää, aineita, jotka voidaan tunnistaa erityistä huolta aiheuttaviksi aineiksi REACH-asetuksen nojalla, ja aineita, joiden käyttö voi kuulua viimeksi mainitun asetuksen liitteessä XVII säädettyjen valmistusta, markkinoille saattamista ja käyttöä koskevien rajoitusten soveltamisalaan (jäljempänä yhdessä vaaralliset aineet). Komissio täsmensi kuitenkin, että delegoidun asetuksen liitteessä I olevassa 3.14 kohdassa tarkoitetun orgaanisten peruskemikaalien valmistuksen on täytettävä kyseisen liitteen lisäyksessä C vahvistetut edellytykset, joista ilmenee, ettei kyseinen valmistus voi johtaa edellä mainittujen kaltaisten vaarallisten aineiden valmistukseen, markkinoille saattamiseen tai käyttöön, ellei ole osoitettu, että niiden käyttö on yhteiskunnan kannalta välttämätöntä. Komission mukaan yhteiskunnan kannalta välttämättömän käytön käsite perustuu komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 14.10.2020 antamaan tiedonantoon ”Kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia” (COM(2020) 667 final) (jäljempänä kestävyyttä edistävää kemikaalistrategiaa koskeva komission tiedonanto).

180

Riidanalaisesta päätöksestä, luettuna yhdessä delegoidun asetuksen kanssa, ilmenee näin ollen, että orgaanisten peruskemikaalien valmistustoiminta luokitellaan luokitusjärjestelmäasetuksessa tarkoitetuksi siirtymätoiminnaksi vain, jos se tapahtuu vähemmän hiili-intensiivisessä prosessissa eli jos tuotantoprosessista aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt alittavat kyseisen asetuksen liitteessä I olevassa 3.14 kohdassa vahvistetut kynnysarvot.

181

Kuten riidanalaisessa päätöksessä mainitaan, delegoidun asetuksen liitteessä I olevassa lisäyksessä C säädetään lisäksi, että luokittelua siirtymätoiminnaksi ei sovelleta orgaanisten peruskemikaalien valmistukseen, koska kyse on REACH-asetuksen 57 artiklassa ja 59 artiklan 1 kohdassa säädettyjen kriteerien mukaisten aineiden (tai niitä sisältävien seosten) valmistuksesta, nimittäin erityisesti sellaisten aineiden (tai niitä sisältävien seosten) valmistuksesta, jotka voidaan luokitella CLP-asetuksen nojalla tiettyjen vaarojen ja vaarakategorioiden osalta, ”paitsi jos niiden käytön on osoitettu olevan yhteiskunnan kannalta välttämätöntä”.

182

Edellä esitetyn perusteella ei voida yhtyä kantajan väitteeseen, jonka mukaan komissio ei ole esittänyt riittävää näyttöä vaarallisten aineiden jatkokäytöstä ja niiden yhteiskunnan kannalta välttämättömistä käyttötarkoituksista.

183

Yhtäältä kantajan väitteissä ei nimittäin oteta huomioon riidanalaisessa päätöksessä mainittua kestävyyttä edistävää kemikaalistrategiaa koskevaa komission tiedonantoa (ks. edellä 179 kohta). Kuten komissio totesi istunnossa kantajan sitä kiistämättä, kyseisestä tiedonannosta ilmenee, että vaaralliset aineet, joiden käyttö on välttämätöntä, ovat ne, jotka ovat tärkeitä ihmisten turvallisuuden ja terveyden kannalta tai ratkaisevan tärkeitä yhteiskunnan toiminnan kannalta.

184

Kestävyyttä edistävää kemikaalistrategiaa koskevassa komission tiedonannossa viitataan otsonikerroksen suojelua koskevaan Wienin yleissopimukseen ja otsonikerrosta heikentävistä aineista tehtyyn Montrealin pöytäkirjaan, joiden sopimuspuoli unionista tuli otsonikerroksen suojelua koskevan Wienin yleissopimuksen ja otsonikerrosta heikentävistä aineista tehdyn Montrealin pöytäkirjan tekemisestä 14.10.1988 tehdyllä neuvoston päätöksellä 88/540/ETY (EYVL 1988, L 297, s. 8). Kyseisestä yleissopimuksesta ja pöytäkirjasta johtuvat velvoitteet pannaan tällä hetkellä täytäntöön unionin oikeusjärjestyksessä otsonikerrosta heikentävistä aineista 16.9.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1005/2009 (EUVL 2009, L 286, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksen N:o 1005/2009 liitteen VI muuttamisesta 29.3.2017 annetulla komission asetuksella (EU) 2017/605 (EUVL 2017, L 84, s. 3). Asetukseen N:o 1005/2009 sisältyy useita säännöksiä, jotka koskevat muun muassa sen liitteessä I lueteltujen valvottavien aineiden ”välttämättömiä laboratorio- ja analyysitarkoituksia”.

185

Näissä olosuhteissa ei ole osoitettu, ettei komissiolla ollut tietoja vaarallisista aineista, joiden käyttö on yhteiskunnan kannalta välttämätöntä.

186

Toisaalta kantaja väittää virheellisesti, että REACH- ja CLP-asetukset, joihin riidanalaisessa päätöksessä viitataan, ovat tässä yhteydessä merkityksettömiä.

187

On muistutettava, että REACH-asetus, joka muodostaa kemikaalien valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevan lainsäädäntökehyksen, ”perustuu periaatteeseen, jonka mukaan valmistajien, maahantuojien ja jatkokäyttäjien on varmistettava, että he valmistavat, saattavat markkinoille tai käyttävät sellaisia aineita, jotka eivät vaikuta haitallisesti ihmisten terveyteen tai ympäristöön” (1 artiklan 3 kohta). Kyseisessä asetuksessa vahvistetaan aineiden valmistajien, maahantuojien ja jatkokäyttäjien erityiset tehtävät ja velvollisuudet (ks. johdanto-osan 16 perustelukappale) lähinnä aineiden rekisteröinnin (II osasto), tietojen yhteiskäytön (III osasto) ja toimitusketjussa tiedottamisen (IV osasto) osalta.

188

Lisäksi CLP-asetuksessa, jossa vahvistetaan vaarallisten kemikaalien ja seosten luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevat yhdenmukaistetut vaatimukset, asetetaan valmistajille, maahantuojille ja jatkokäyttäjille velvoitteita, joita ovat muun muassa luokitus, pakkaaminen ja merkintä (4 artikla), aineita koskevien saatavilla olevien tietojen tunnistaminen ja tutkiminen (5 ja 6 artikla), näiden tietojen arviointi ja tarvittaessa aineiden itseluokittelu soveltamalla kutakin vaaraluokkaa koskevia luokituskriteerejä (5, 9 ja 13 artikla) sekä yhdenmukaistettua luokitusta ja merkintöjä koskevan ehdotuksen toimittaminen (37 artiklan 1 ja 2 kohta).

189

Muun muassa REACH- ja CLP-asetuksissa säädetyistä kemikaaliturvallisuutta koskevista oikeudellisista vaatimuksista ilmenee, että orgaanisten peruskemikaalien jatkokäyttöä säännellään ja että näiden tuotteiden valmistajiin ja muihin toimitusketjun toimijoihin sovelletaan useita muun muassa rekisteröintiä, tiedotusta ja tietojen yhteiskäyttöä koskevia velvoitteita.

190

Kantaja ei kuitenkaan selitä millään tavoin, miksi riidanalaisessa päätöksessä sekä edellä 184 ja 187–189 kohdassa mainittu oikeudellinen kehys ja siitä johtuvat velvoitteet eivät riitä osoittamaan vaarallisten aineiden jatkokäyttöä.

191

Lisäksi on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan vaarallisten aineiden käytöstä aiheutuvaa vahinkoa ei voida korvata sillä, että näitä aineita voidaan valmistaa vähemmän hiili-intensiivisessä prosessissa. Tällä epämääräisellä väitteellä ei voida osoittaa, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen.

192

Edellä esitetyn perusteella ei ole osoitettu, että komissio on tehnyt riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 3.2.2 kohdan d alakohdassa ilmeisen arviointivirheen sen periaatteen soveltamiselle vahvistetuissa kriteereissä, jonka mukaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä ja vähentämistä koskevalle tavoitteelle ei saa aiheutua merkittävää haittaa orgaanisten peruskemikaalien valmistuksen yhteydessä.

193

Edellä esitetyn perusteella kolmannen kanneperusteen neljäs osa ja näin ollen kyseinen kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.

194

Tämä kanneperuste jakautuu kolmeen ilmeisiin arviointivirheisiin liittyvään osaan, joista

195

Aluksi on todettava, että riidanalaisesta päätöksestä, luettuna yhdessä delegoidun asetuksen liitteessä I olevan 3.17 kohdan kanssa, ilmenee, että kyseisessä asetuksessa tarkoitettu muoviaineiden valmistustoiminta käsittää seuraavan toiminnan: ”hartsien, muovimateriaalien ja ei-vulkaanisten termoplastisten elastomeerien valmistus, hartsien sekoittaminen ja yhdistäminen asiakaskohtaisesti sekä muiden kuin asiakaskohtaisten synteettisten hartsien valmistus”.

196

Delegoidun asetuksen liitteessä I olevasta 3.17 kohdasta ilmenee seuraavaksi, että kyseisen kohdan soveltamisalaan kuuluva taloudellinen toiminta on luokitusjärjestelmäasetuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua siirtymätoimintaa, jos se täyttää kyseisessä kohdassa vahvistetut tekniset arviointikriteerit eli kriteerit, jotka koskevat yhtäältä ilmastonmuutoksen hillinnän merkittävää edistämistä ja toisaalta ”ei merkittävää haittaa” ‑periaatteen soveltamista.

197

Lopuksi delegoidun asetuksen liitteessä I olevasta 3.17 kohdasta ilmenee, että siinä säädettyjen teknisten arviointikriteerien lisäksi muoviaineiden valmistustoiminnassa on noudatettava kyseisen asetuksen liitteessä I olevissa lisäyksissä A–D vahvistettuja kriteerejä.

198

Kantaja väittää, että komissio on tehnyt riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevassa 3.3 kohdassa ilmeisen arviointivirheen, koska muoviaineiden valmistusta koskevissa teknisissä arviointikriteereissä ei ole mitään määrällistä kynnysarvoa sille, mikä on riittävä uusiutuvien raaka-aineiden osuus, jotta kyseinen valmistus voidaan luokitella ilmastonmuutoksen hillitsemistä merkittävästi edistäväksi toiminnaksi. Kantajan mukaan tästä aiheutuu ”viherpesun” riski, koska tuote voitaisiin luokitella biomuoviksi, vaikka se sisältää vain hyvin pienen osuuden ”biopohjaista” muovia. Kantaja ehdottaa esimerkiksi, että olisi voitu täsmentää uusiutuvan muovin prosenttiosuus, jota toiminnan luokittelu kestäväksi edellyttää. Kantajan mukaan komissio on lisäksi myöntänyt kyseisessä päätöksessä, etteivät tekniset arviointikriteerit perustu tutkimuksiin tai asiantuntijalausuntoihin, ja maininnut ainoastaan mahdollisuuden tarkistaa näitä kriteerejä tulevaisuudessa. Näitä teknisten arviointikriteerien vahvistamisessa olevia puutteita ei kuitenkaan voida korjata kyseisessä päätöksessä tarkoitetuilla oikeudellisen kehyksen myöhemmillä muutoksilla eikä komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 30.11.2022 antamalla tiedonannolla (COM(2022) 682 final) (jäljempänä muoveja koskeva komission tiedonanto).

199

Komissio kiistää kantajan argumentit.

200

Ensinnäkin kantaja moittii komissiota siitä, ettei se ole asettanut määrällisiä raja-arvoja muoviaineiden valmistuksessa käytettävien uusiutuvien raaka-aineiden määrälle. Kantajan mielestä tämä aiheuttaa viherpesun riskin, koska muovit, joissa on hyvin pieni osuus biopohjaista muovia, voitaisiin luokitella biomuoveiksi.

201

Tältä osin riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevasta 3.3 kohdasta, luettuna yhdessä delegoidun asetuksen liitteessä I olevan 3.17 kohdan a–c alakohdan kanssa, ilmenee, että muoviaineiden valmistusta voidaan pitää ilmastonmuutoksen hillintää merkittävästi edistävänä, jos se täyttää jonkin seuraavista kolmesta teknisestä arviointikriteeristä: 1) ”muoviaine on valmistettu täysin kierrättämällä muovijätettä mekaanisesti”, 2) ”jos mekaaninen kierrätys ei ole teknisesti toteutettavissa tai taloudellisesti kannattavaa, muoviaine on valmistettu täysin kierrättämällä muovijätettä kemiallisesti” ja 3) muoviaine on ”kokonaan tai osittain peräisin uusiutuvista raaka-aineista”. Lisäksi toisessa ja kolmannessa kriteerissä vahvistetaan koko elinkaaren aikaisia kasvihuonekaasupäästöjä koskevat kynnysarvot, jotka on laskettava suosituksen ja riippumattoman kolmannen osapuolen yksilöimien ja todentamien ISO-standardien perusteella.

202

Komissio on siten muoviaineiden valmistuksen osalta vahvistanut yhtäältä laadullisen kriteerin, jossa edellytetään uusiutuvien raaka-aineiden käyttöä määrittelemättömässä määrin, ja toisaalta määrällisen kriteerin, jossa edellytetään, että kasvihuonekaasupäästöt eivät ylitä vahvistettuja kynnysarvoja.

203

Lisäksi komissio väittää riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevassa 3.3 kohdassa lähinnä, että uusiutuvien raaka-aineiden osuuteen liittyvän määrällisen kynnysarvon ja muovien koko elinkaaren aikaisia kasvihuonekaasupäästöjä koskevan absoluuttisen kynnysarvon vahvistamisesta on tullut vaikeaa tai jopa mahdotonta muun muassa siksi, ettei ole riittävästi tietoja, jotta voitaisiin arvioida eri raaka-aineista peräisin olevien muovien mahdollisia elinkaarivaikutuksia.

204

Kantajan väitteillä ei voida kyseenalaistaa edellä 32 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettua muoviaineiden valmistustoiminnan teknisiä tutkimuskriteerejä koskevien komission valintojen uskottavuutta.

205

Komission olisi kantajan mielestä pitänyt vahvistaa määrällinen kriteeri, jossa määritetään uusiutuvien raaka-aineiden vähimmäisosuus muoviaineiden valmistuksessa. Teknisiin arviointikriteereihin ei kuitenkaan tarvitse kaikissa tilanteissa sisällyttää määrällisiä kriteerejä tai kynnysarvoja.

206

Luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan c alakohdassa nimittäin säädetään, että näiden kriteerien on ”mahdollisuuksien mukaan – – oltava määrällisiä ja niissä on oltava kynnysarvoja, ja niiden on oltava muutoin laadullisia” (ks. edellä 23 kohta). Kyseisen asetuksen 19 artiklan 1 kohdan k alakohdassa säädetään lisäksi, että teknisiä arviointikriteerejä ”on helppo käyttää ja ne vahvistetaan tavalla, jolla helpotetaan niiden noudattamisen tarkistamista”.

207

Näin ollen komission päätös vahvistaa laadullinen kriteeri asettamatta määrällistä kynnysarvoa uusiutuvien raaka-aineiden käytölle ei sinänsä ole luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan vastainen. Kantajan esittämä yleinen olettama, jonka mukaan puhtaasti laadullisen kriteerin olemassaolo aiheuttaisi ”viherpesun” riskin, ei myöskään ole riittävä peruste kyseenalaistaa tämän arvioinnin uskottavuutta eikä komission esittämiä syitä, jotka perustuvat siihen, ettei ole olemassa riittäviä tietoja, joiden perusteella tällainen kynnysarvo voitaisiin vahvistaa siten, että sitä on helppo käyttää ja että sen noudattaminen on helppo tarkistaa kyseisen asetuksen 19 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaisesti.

208

Toiseksi kantaja väittää, että komissio myöntää riidanalaisessa päätöksessä, etteivät tekniset arviointikriteerit perustu tutkimuksiin tai asiantuntijalausuntoihin. Näitä puutteita ei myöskään voida korjata oikeudelliseen kehykseen myöhemmin tehtävillä muutoksilla eikä muoveja koskevalla komission tiedonannolla, johon kyseisessä päätöksessä vedotaan.

209

Aluksi on todettava, ettei tätä väitettä ole perusteltu millään tavoin ja että se näyttää perustuvan riidanalaisen päätöksen virheelliseen tulkintaan. Asiakirja-aineistoon sisältyvät seikat eivät missään tapauksessa vahvista sitä.

210

On todettava, ettei komissio myönnä riidanalaisessa päätöksessä, etteivät tekniset arviointikriteerit perustu tieteelliseen näyttöön. Kyseisen päätöksen liitteessä II olevassa 3.3 kohdassa viitataan sitä vastoin samassa liitteessä olevan 2.1 kohdan a alakohdan i alakohtaan sekä siten delegoidun asetuksen luonnokseen liitettyyn vaikutustenarviointiin (ks. edellä 5 kohta) ja siinä mainittuihin tutkimuksiin. Lisäksi kyseisessä päätöksessä ja delegoidun asetuksen johdanto-osan perustelukappaleissa mainitaan useita tutkimuksia ja asiantuntijalausuntoja.

211

Kantaja ei kuitenkaan tuo esiin mitään riidanalaisessa päätöksessä mainittuja tutkimuksia tai lausuntoja koskevaa ilmeistä arviointivirhettä eikä edes väitä, että komissio jätti huomiotta jonkin muoviaineiden valmistustoimintaa koskevien teknisten arviointikriteerien vahvistamisen kannalta merkityksellisen tutkimuksen.

212

Tieteellisen näytön puuttumista koskevaa kantajan argumenttia ei siten ole näytetty toteen.

213

Näin ollen on hylättävä myös kantajan argumentti, jonka mukaan oikeudellisen kehyksen myöhempiä muutoksia ja muoveja koskevaa komission tiedonantoa ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon siltä osin kuin tämä argumentti perustuu väitettyyn tieteellisen näytön puuttumiseen.

214

Kantaja ei myöskään selitä, miten riidanalaiseen päätökseen sisältyvä maininta muoveista annetun komission tiedonannon luonnoksesta voisi johtaa kyseisen päätöksen lainvastaisuuteen.

215

Lisäksi siitä, että riidanalaisessa päätöksessä mainitaan teknisten arviointikriteerien tulevat tarkistukset, on muistutettava, että luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 5 kohdan ensimmäisen ja viimeisen alakohdan mukaan siirtymätoimintoja varten vahvistettuja teknisiä arviointikriteerejä on tarkasteltava uudelleen vähintään kolmen vuoden välein tieteen ja teknologian kehityksen perusteella.

216

Koska muoviaineiden valmistus luokitellaan siirtymätoiminnaksi (ks. edellä 26, 195 ja 196 kohta), komissiota ei voida moittia siitä, että se muistutti riidanalaisessa päätöksessä velvollisuudestaan tarkastella teknisiä arviointikriteerejä säännöllisesti uudelleen. Tämän velvoitteen taustalla on se, että toiminnan luokittelu ympäristön kannalta kestäväksi on väliaikaista, koska kyseessä on toiminta, jolle ei ole luokitusjärjestelmäasetuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista vähähiilistä vaihtoehtoa.

217

Neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa on siten hylättävä.

218

Kantaja väittää, että komissio on tehnyt riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevassa 3.3.1 kohdassa ilmeisen arviointivirheen, koska delegoitu asetus ei sisällä sellaista periaatetta koskevia kriteerejä, jonka mukaan kiertotalouteen siirtymistä koskevalle tavoitteelle ei saa aiheutua merkittävää haittaa orgaanisten peruskemikaalien valmistuksen alalla. Yhtäältä komissio ei ole kantajan mukaan noudattanut kestävää rahoitusta käsittelevän asiantuntijaryhmän suositusta siitä, että muoviaineiden valmistusta pidettäisiin siirtymätoimintona vain, jos se täyttää lisäkriteerit, joiden mukaan vähintään 90:tä prosenttia muovista ei käytettäisi kertakäyttöisissä kulutustuotteissa tai vähintään 90 prosenttia muovista olisi peräisin kierrätysmuovista. Jos tätä suositusta ei voitu noudattaa, komission ei olisi pitänyt luokitella tätä toimintaa siirtymätoiminnaksi etenkään, kun se valmisteli kyseisen päätöksen tekohetkellä tätä alaa koskevia tutkimuksia. Kantaja toteaa, että biopohjaiset muovit ovat pääasiassa kertakäyttöisiä ja niiden tuotanto lisää muovin tuotantoa. Kiertotalouteen siirtymiseen liittyvien vaatimusten puuttuessa muovin tuotanto ei siis edistä merkittävästi ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Toisaalta komissio ei ole ottanut huomioon teknologioita, joilla on tärkeä merkitys kierrätystasojen määrittämisessä, kuten tunnisteita tai paikannusta ja seurantaa, eikä vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka olisi voitu ottaa käyttöön tieteellisen näytön, erityisesti kantajan esimerkkinä mainitseman näytön, perusteella.

219

Komissio kiistää kantajan argumentit.

220

Aluksi on muistutettava, että kun luokitusjärjestelmäasetuksen 9 artiklan d alakohtaa, 10 artiklan 3 kohdan b alakohtaa ja 17 artiklan 1 kohdan d alakohtaa luetaan yhdessä, käy ilmi, että komission antamassa delegoidussa säädöksessä on vahvistettava tekniset arviointikriteerit, joilla määritetään, aiheuttaako kyseessä oleva taloudellinen toiminta merkittävää haittaa kiertotalouteen siirtymistä koskevalle tavoitteelle.

221

Käsiteltävässä asiassa komissio ensinnäkin katsoi riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevassa 3.3.1 kohdassa, että biopohjaisilla muoveilla on tuotantoketjun loppupäähän erittäin monimutkaisia vaikutuksia, jotka liittyvät lukuisiin taloudellisiin toimintoihin, koska tällaisilla muoveilla on erilaisia käyttötarkoituksia. Laatiessaan muoviaineiden valmistusta koskevia teknisiä arviointikriteerejä komissio oli luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti huolehtinut mahdollisuuksien mukaan siitä, että itse toiminnan ja sen tarjoamien tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutukset otetaan huomioon koko niiden elinkaaren ajalta.

222

Toiseksi komissio katsoi, että elinkaaritekijöitä on vaikea sisällyttää yleisesti teknisiin arviointikriteereihin käytettävissä olevien ja vertailukelpoisten tietojen puuttumisen sekä biopohjaisten muovien käyttökohteiden moninaisuuden vuoksi. Komission mukaan nämä seikat oli mainittu delegoidun asetuksen luonnokseen liitetyssä vaikutustenarvioinnissa. Koska uusimmat tieteelliset tiedot eivät olleet riittävän toimivia, jotta niitä voitaisiin käyttää luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaisesti, komissio päätti näin ollen olla sisällyttämättä arviointikriteereihin kriteeriä, joka koskee periaatetta, jonka mukaan kiertotalouteen siirtymistä koskevalle tavoitteelle ei saa aiheutua merkittävää haittaa muoviaineiden valmistustoiminnan yhteydessä.

223

Lopuksi komissio mainitsi tutkivansa asian kannalta merkityksellistä tieteellistä lisänäyttöä ja ottavansa sen huomioon tarkastellessaan delegoitua säädöstä uudelleen luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Se totesi valmistelevansa jo tätä alaa koskevaa toimintalinjaa, erityisesti muovia koskevan tiedonannon luonnosta, jossa annetaan ohjeita biopohjaisten muovien valmistus-, käyttö- ja käsittelytavoista.

224

Kantajan argumentista, jonka mukaan komissio ei ole noudattanut kestävää rahoitusta käsittelevän asiantuntijaryhmän suositusta, on huomautettava, etteivät kyseisen ryhmän suositukset sido komissiota, mitä kantaja ei kiistä. Kantaja ei myöskään esitä mitään seikkaa, joka osoittaisi, että syihin, joihin komissio on vedonnut perustellakseen päätöstään olla noudattamatta tällaista suositusta, liittyy ilmeinen arviointivirhe.

225

Luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan g ja k alakohdan mukaan teknisissä arviointikriteereissä on nimittäin otettava huomioon kyseisen toiminnan elinkaari, mutta niiden on myös oltava helppokäyttöisiä ja niiden noudattaminen on oltava helppo tarkistaa. Komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että elinkaaritekijöitä on vaikea sisällyttää yleisesti kriteereihin käytettävissä olevien ja vertailukelpoisten tietojen puuttumisen sekä biopohjaisten muovien käyttökohteiden moninaisuuden vuoksi.

226

On kuitenkin todettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin voi korvata omalla arvioinnillaan komission arviointia siitä, ovatko tieteelliset ja monitahoiset seikat toimivia tai riittäviä, jotta voidaan määrittää, voidaanko tällainen tekninen arviointikriteeri vahvistaa ja olisiko kyseistä kriteeriä helppo käyttää ja sen noudattaminen helppo tarkistaa.

227

Kantajan väitteet, jotka koskevat muiden merkityksellisten seikkojen tai vaihtoehtojen olemassaoloa, eivät myöskään ole omiaan osoittamaan, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen, kun se katsoi, että elinkaaritekijöitä on vaikea sisällyttää yleisesti kriteereihin käytettävissä olevien ja vertailukelpoisten tietojen puuttumisen sekä biopohjaisten muovien käyttökohteiden moninaisuuden vuoksi. Tätä virhettä ei voida näyttää toteen etenkään sillä kantajan mainitsemalla seikalla, että tietyt teknologiat mahdollistavat tuotteiden tunnistamisen ja seurannan, kun otetaan huomioon tämän väitteen yleinen luonne.

228

Myöskään joitakin jäljempänä mainittuja kantajan mainitsemia seikkoja ei ole esitetty yksityiskohtaisesti eikä näytetty toteen käsiteltävässä asiassa, joten ne eivät ole riittäviä, jotta niillä voitaisiin kyseenalaistaa komission arviointi, jonka mukaan muoviaineiden valmistus oli luokiteltava ilmastonmuutoksen hillintää merkittävästi edistäväksi siirtymätoiminnaksi.

229

Ensinnäkään polymaitohaposta peräisin olevien biopohjaisten muovien väitetty kierrättämättä jättäminen ei voi vaikuttaa kaikkiin muoviaineisiin, vaan kantaja vetoaa siihen vain pelkkänä esimerkkinä.

230

Seuraavaksi on todettava, että vaikka pakkauksissa käytettyjen biopohjaisten muovien prosenttiosuuden myönnettäisiin olevan mahdollisesti merkityksellinen ja riittävä seikka ilmeistä arviointivirhettä osoitettaessa, tätä prosenttiosuutta ei ole kuitenkaan näytetty toteen käsiteltävässä asiassa, ja kantajan väitteestä poiketen komission mukaan vain noin puolet valmistetuista muoviaineista päätyy pakkauskäyttöön.

231

Lopuksi kantaja ei esitä sen maa-alan määrän osalta, jota petrokemiallisten muovien korvaaminen biopohjaisilla muoveilla sen mielestä edellyttää, mitään perusteluja, joiden perusteella tämän argumentin ja kyseessä olevien kysymysten välillä voitaisiin osoittaa olevan yhteys.

232

Neljännen kanneperusteen toinen osa on siten hylättävä.

233

Kantaja väittää, että komissio on tehnyt riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevassa 3.3.2 kohdassa ilmeisen arviointivirheen kolmannen kanneperusteen kolmannessa osassa muoviaineiden valmistuksen osalta esitetyistä syistä.

234

Komissio kiistää kantajan argumentit.

235

Aluksi on todettava, että kantaja viittaa ainoastaan kolmannen kanneperusteen kolmannessa osassa esittämiinsä argumentteihin, jotka hylättiin tässä yhteydessä (ks. edellä 156–173 kohta).

236

Kaiken edellä esitetyn perusteella neljännen kanneperusteen kolmas osa ja näin ollen kyseinen kanneperuste sekä kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.

237

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.

238

Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen Ranskan tasavalta, joka osallistui asian käsittelyyn väliintulijana tukeakseen komission vaatimuksia, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kuudes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

Asian tausta

Asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Luokitusjärjestelmäasetusta ja delegoitua asetusta koskevat alustavat huomautukset

Alustavat huomautukset sisäistä uudelleentarkastelua koskevasta pyynnöstä ja unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan laajuudesta

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklassa vahvistettujen teknisiä arviointikriteerejä koskevien vaatimusten yhteydessä tehtyjä oikeudellisia virheitä

Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettua vakuuttavan tieteellisen näytön käsitettä ja ennalta varautumisen periaatteen soveltamista

Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, joka liittyy luokitusjärjestelmäasetuksen 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen teknisiä arviointikriteerejä koskevien vaatimusten punnintaan

Ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa, joka koskee virheellistä olettamaa, jonka mukaan voimassa oleva unionin lainsäädäntö täyttää luokitusjärjestelmää koskevat vaatimukset

Ensimmäisen kanneperusteen neljäs osa, joka koskee velvollisuutta ottaa elinkaari huomioon orgaanisten peruskemikaalien ja muoviaineiden valmistuksessa

Toinen kanneperuste, joka koskee bioenergiatoimintoihin liittyviä ilmeisiä arviointivirheitä

Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee ilmastonmuutoksen merkittävään hillintään liittyvää ilmeistä arviointivirhettä

Toisen kanneperusteen toinen osa, jossa väitetään, että periaatetta, jonka mukaan kiertotalouteen siirtymistä koskevalle tavoitteelle ei saa aiheutua merkittävää haittaa, on sovellettu virheellisesti metsäbiomassan kaskadikäytön periaatteen osalta

Kolmas kanneperuste, joka koskee orgaanisten peruskemikaalien valmistukseen liittyviä ilmeisiä arviointivirheitä

Kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee orgaanisten peruskemikaalien valmistuksen luokittelussa siirtymätoiminnaksi tehtyä ilmeistä arviointivirhettä

Kolmannen kanneperusteen toinen osa, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä sellaisen periaatteen soveltamiselle vahvistettujen kriteerien osalta, jonka mukaan kiertotalouteen siirtymistä koskevalle tavoitteelle ei saa aiheutua merkittävää haittaa

Kolmannen kanneperusteen kolmas osa, joka koskee sen periaatteen soveltamiselle vahvistettuja kriteerejä, jonka mukaan vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävää käyttöä ja suojelua koskevalle tavoitteelle ei saa aiheutua merkittävää haittaa

Kolmannen kanneperusteen neljäs osa, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä sen periaatteen soveltamiselle vahvistetuissa kriteereissä, jonka mukaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä ja vähentämistä koskevalle tavoitteelle ei saa aiheutua merkittävää haittaa

Neljäs kanneperuste, joka koskee muoviaineiden valmistukseen liittyviä ilmeisiä arviointivirheitä

Neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee määrällisen kynnysarvon puuttumiseen liittyvää ilmeistä arviointivirhettä

Neljännen kanneperusteen toinen osa, joka koskee kiertotalouteen siirtymiseen liittyvän tavoitteen yhteydessä tehtyä ilmeistä arviointivirhettä

Neljännen kanneperusteen kolmas osa, joka koskee vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävään käyttöön ja suojeluun liittyvän tavoitteen yhteydessä tehtyä ilmeistä arviointivirhettä

Oikeudenkäyntikulut