Asia T-483/22

Genzyme Europe BV

vastaan

Euroopan komissio

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu viides jaosto) 24.9.2025

Kansanterveys – Ihmisille tarkoitetut lääkkeet – Lääkkeelle Nexviadyme (avalglukosidaasi alfa) annettu myyntilupa – Avalglukosidaasi alfaa ei ole tunnustettu uutena vaikuttavana aineena – Direktiivi 2001/83/EY – Asetus (EY) N:o 726/2004 – Komission asiakirja ”Ilmoitus hakijoille, nide 2A, Myyntilupamenettelyt, luku 1, Myyntilupa” – Näyttökynnys – Perusteluvelvollisuus – Hyvän hallinnon periaate – Oikeus tulla kuulluksi – Päätös poistaa lääke unionin harvinaislääkkeiden rekisteristä – Asetus (EY) N:o 141/2000 – Asetus (EY) N:o 847/2000 – Merkittävä etu – Näyttökynnys – Perusteluvelvollisuus

Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Ihmisille tarkoitetut lääkkeet – Myyntilupa – Harvinaislääkkeet – Lääkkeen myyntilupaa ja lääkkeen harvinaislääkkeeksi määrittelemisen uudelleentarkastelua koskevat menettelyt – Uusi vaikuttava aine ja merkittävä etu – Unionin viranomaisten harkintavalta – Hyvin monitahoisten tieteellisten ja teknisten tosiseikkojen arviointi – Laaja harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat – Ilmeinen arviointivirhe – Perustelujen puuttuminen tai riittämättömyys

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdan b alakohta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 726/2004 5 artiklan 2 kohta, 6 artiklan 3 kohta ja 56 artiklan 1 kohdan a alakohta; komission asetuksen N:o 847/2000 3 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83 6 artiklan 1 kohta ja liitteessä I olevan II osan 3 kohdan ensimmäinen alakohta)

(ks. 74–77, 88–90, 121, 209 ja 210 kohta)
Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Huomioon ottaminen – Tieteellisen viranomaisen lausuntoihin perustuvat päätökset – Mainittujen lausuntojen sisällyttäminen tällaisten päätösten perusteluihin

(SEUT 296 artikla)

(ks. 78 ja 81 kohta)
Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Käsite – Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia – Valmistelevat toimet eivät kuulu käsitteen alaan – Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevän komitean tieteellinen lausunto ja arviointikertomus – Biologiatyöryhmän lausunto – Valmistelevat toimet

(Art. 263 TFUE)

(ks. 131 ja 291 kohta)
Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Ihmisille tarkoitetut lääkkeet – Myyntilupa – Uusi vaikuttava aine – Arviointi – Ulottuvuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 726/2004 5 artiklan 2 kohta, 6 artiklan 3 kohta ja 56 artiklan 1 kohdan a alakohta)

(ks. 135 kohta)
Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Ihmisille tarkoitetut lääkkeet – Myyntilupa – Uusi vaikuttava aine – Näyttövaatimukset – Näyttökynnys – Ulottuvuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 726/2004 5 artiklan 2 kohta, 6 artiklan 3 kohta ja 56 artiklan 1 kohdan a alakohta)

(ks. 197, 199 ja 202–209 kohta)
Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Ihmisille tarkoitetut lääkkeet – Myyntilupa – Menettely – Oikeus tulla kuulluksi – Ulottuvuus

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 726/2004 7 artiklan c alakohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83 32 artiklan 3 kohta)

(ks. 286 ja 290 kohta)
Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Yhtenäinen lainsäädäntö – Ihmisille tarkoitetut lääkkeet – Harvinaislääkkeet – Lääkkeen harvinaislääkkeeksi määrittelemistä koskeva menettely – Merkittävä etu – Arviointiperusteet – Todistustaakka – Merkittävän edun olemassaolo on osoitettava konkreettisilla todisteilla

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdan b alakohta; komission asetuksen N:o 847/2000 3 artiklan 2 kohta)

(ks. 306–312, 325 ja 326 kohta)

Tiivistelmä

Unionin yleinen tuomioistuin hylkää käsiteltävän kanteen, jossa vaaditaan ihmisille tarkoitetun biologisen lääkkeen Nexviadyme – avalglukosidaasi alfa myyntiluvan myöntämisestä annetun Euroopan komission päätöksen ( 1 ) osittaista kumoamista, ja täsmentää viiden tuomarin laajennetussa kokoonpanossa muun muassa useita näkökohtia arvioitaessa ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevan myyntilupahakemuksen yhteydessä kysymystä siitä, voidaanko vaikuttavaa ainetta pitää ”uutena vaikuttavana aineena” komission asiakirjassa, jonka otsikko on ”Ilmoitus hakijoille, nide 2A, Myyntilupamenettelyt, luku 1, Myyntilupa” (jäljempänä hakijoiden opas), esitetyn kyseisen käsitteen määritelmän valossa.

Kantajalla Sanofi BV:llä on ollut vuodesta 2006 lähtien myyntilupa Myozyme-nimiselle lääkkeelle eli entsyymikorvaushoidolle, jonka vaikuttava aine on alglukosidaasi alfa ja joka on tarkoitettu harvinaista perinnöllistä Pompen tautia sairastaville potilaille. Kantaja muutti sittemmin alglukosidaasi alfan molekyylirakennetta potilaiden hoidon parantamiseksi. Komissio teki maaliskuussa 2014 päätöksen, jossa näin muutettu vaikuttava aine eli avalglukosidaasi alfa määriteltiin Pompen sairauden hoitoon tarkoitetuksi harvinaislääkkeeksi ja merkittiin unionin harvinaislääkkeiden rekisteriin asetuksen N:o 141/2000 mukaisesti; kyseisen määrittelemisen voimassa pitämistä oli tarkasteltava uudelleen myyntilupahakemuksen yhteydessä. ( 2 )

Kantaja jätti 11.9.2020 Euroopan lääkevirastolle (EMA) myyntilupahakemuksen Nexviadyme-nimiselle lääkkeelle, jonka vaikuttava aine on avalglukosidaasi alfa eli alglukosidaasi alfasta, jota on aiemmin hyväksytyssä lääkkeessä Myozymessa, muunnettu vaikuttava aine. Se vaati myös Nexviadymen harvinaislääkkeeksi määrittelemisen voimassa pitämistä myyntiluvan myöntämisen yhteydessä. Nämä vaatimukset johtivat asian saattamiseen useiden Euroopan lääkeviraston komiteoiden – yhtäältä ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevän komitean (jäljempänä CHMP), jonka tehtävänä on laatia Euroopan lääkeviraston lausunto ihmisille tarkoitettua lääkettä koskevan myyntiluvan myöntämisestä ja kaikista ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden arviointia koskevista kysymyksistä ( 3 ) ja jota puolestaan avustaa CHMP:n biologiatyöryhmä, jonka tehtävänä on antaa suosituksia kaikista kysymyksistä, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti biologisten lääkkeiden laadullisiin näkökohtiin, ja toisaalta harvinaislääkkeitä käsittelevä komitean (jäljempänä COMP), jonka tehtävänä on tutkia hakemukset, jotka koskevat lääkkeiden määrittelemistä harvinaislääkkeiksi – käsiteltäväksi. ( 4 ) Tutkintamenettelyn ja kantajan vaatimuksesta suoritettujen oikaisumenettelyjen jälkeen komissio antoi riidanalaisen päätöksen 24.6.2022.

Tässä päätöksessä yhtäältä avalglukosidaasi alfalta implisiittisesti evätään uuden vaikuttavan aineen asema, joten Nexviadymeen ei voitu soveltaa kahdeksan vuoden lainmukaista tietosuoja-aikaa eikä kymmenen vuoden lainmukaista markkinoinnin suoja-aikaa. ( 5 ) Toisaalta Nexviadymea ei pidetty harvinaislääkkeenä, joten lääkkeeseen ei ollut mahdollista saada kymmenen vuoden kaupallista yksinoikeutta, koska sen merkittävästä edusta Myozymeen verrattuna ei ollut esitetty riittävää näyttöä. ( 6 ) Näin ollen Nexviadyme-lääke poistettiin unionin harvinaislääkkeiden rekisteristä. Kantaja nosti näin ollen unionin yleisessä tuomioistuimessa riidanalaisesta päätöksestä kumoamiskanteen, joka koski näitä kahta määrittelyä, koska komissio oli rikkonut kyseessä olevaa lainsäädäntöä, loukannut hyvän hallinnon periaatetta ja tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä sekä esittänyt riittämättömät perustelut.

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin sulkee pois kaikki oikeudelliset virheet sen merkityksellisen oikeudellisen lähtökohdan osalta, joka on merkityksellinen käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisen vaikuttavan biologisen aineen arvioinnissa. Unionin yleinen tuomioistuin erottaa siten voimassa olevan myyntiluvan laajentamista koskevan hakemuksen ( 7 ) käsiteltävässä asiassa esitetystä hakemuksesta eli täydellisestä ja riippumattomasta myyntilupahakemuksesta, ( 8 ) johon on liitetty pyyntö uuden vaikuttavan aineen myöntämisestä hakijoiden oppaan liitteen I nojalla. Näillä menettelyillä on erilaiset oikeusperustat ja asiakirja-aineistot, ja niillä on erilaiset tavoitteet. Biologisen lääkkeen myyntiluvan laajentamista koskevassa hakemuksessa hakija pyrkii näin ollen osoittamaan, että huolimatta siitä, että vaikuttava biologinen aine on korvattu sellaisella vaikuttavalla biologisella aineella, jonka molekyylirakenne on hieman toisenlainen, nämä kaksi vaikuttavaa ainetta eivät eroa toisistaan ominaisuuksiltaan merkittävästi tehon tai turvallisuuden osalta. Käsiteltävässä asiassa kantaja pyrki kuitenkin nimenomaan erottamaan avalglukosidaasi alfan ja alglukosidaasi alfan toisistaan ja vetosi siis niiden merkittäviin eroihin. Unionin yleinen tuomioistuin päättelee näin ollen, että kun käsiteltävässä asiassa otetaan huomioon myyntilupahakemuksen ja uuden vaikuttavan aineen aseman myöntämistä koskevan pyynnön oikeudellinen perusta ja koska unionin lainsäätäjä ei ole säätänyt täsmällisemmästä määritelmästä, CHMP ja komissio saattoivat oikeudellista virhettä tekemättä arvioida avalglukosidaasi alfan uuden vaikuttavan aineen asemaa hakijoiden oppaan liitteessä I olevan kyseisen käsitteen määritelmän perusteella ja tämän mukaisesti siinä tarkoitettujen arviointiperusteiden valossa.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että avalglukosidaasi alfan uuden vaikuttavan aineen aseman arviointiin arviointiperusteen nojalla, joka esitetään hakijoiden oppaan liitteessä I olevassa ensimmäisessä luetelmakohdassa ja jonka mukaan myyntiluvan hakijan on osoitettava, ettei arvioinnin kohteena olevaa vaikuttavaa ainetta ole aiemmin hyväksytty ihmisille tarkoitetussa lääkkeessä unionissa, ei liity ilmeisiä arviointivirheitä. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa CHMP:n ja komission soveltamasta menetelmästä, että yksityiskohtaisten tietojen puuttuessa CHMP:llä ja komissiolla on laaja harkintavalta paitsi hakijoiden oppaassa tarkoitetun uuden vaikuttavan aineen määritelmän tulkinnassa ja soveltamisessa myös niiden nimenomaisten tieteellisten käsitteiden määrittämisessä, jotka on otettava huomioon, koska tarvittavat arvioinnit edellyttävät erittäin monitahoisten tieteellisten ja teknisten tosiseikkojen arviointia. Näin ollen CHMP:n tekemää ja komission hyväksymää metodologista valintaa – jonka mukaan se, ettei vaikuttavaa ainetta ole aiemmin hyväksytty, ei sellaisenaan riitä, jotta sille myönnettäisiin uuden vaikuttavan aineen asema, vaikka hakijoiden oppaan liitteessä I olevassa ensimmäisessä luetelmakohdassa ei edellytetä, että ehdotettu vaikuttava aine merkitsee parannusta aiemmin hyväksyttyyn vaikuttavaan aineeseen verrattuna – ei voida pitää valintana, joka selvästi ylittää kyseisten viranomaisten harkintavallan rajat mainitun liitteen systematiikan osalta. Ensimmäistä luetelmakohtaa ei nimittäin voida lukea ottamatta huomioon kolmatta luetelmakohtaa.

Komissio ei siis ole tehnyt virhettä katsoessaan, että kahden eri vaikuttavan aineen väliset erot eivät ole esteenä sille, että näitä aineita pidetään samana vaikuttavana aineena. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo lisäksi, että CHMP ja komissio eivät ole jättäneet ottamatta huomioon kaikkia merkityksellisiä seikkoja ja olosuhteita hylätessään kantajan ja European Confederation of Pharmaceutical Entrepreneursin (Eucope) puoltaman lähestymistavan, jonka mukaan sellaisten vaikuttavan aineen muutosten perusteella, jotka vaikuttavat lääkkeen terapeuttiseen toimivuuteen, muutetulle aineelle on myönnettävä viran puolesta hakijoiden oppaan liitteessä I olevan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisen uuden vaikuttavan aineen asema. Se, että tällaista kehittämistä voidaan tarkastella kolmannen luetelmakohdan nojalla, nimittäin mahdollistaa sen todellisen merkityksen arvioimisen turvallisuutta ja/tai tehoa koskevien merkittävien erojen osalta. Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin lausuu hakijoiden oppaan liitteessä I olevan kolmannen luetelmakohdan mukaisen uuden vaikuttavan aineen asemaa koskevasta vaatimuksesta, joka edellyttää sen osoittamista, että arvioitava vaikuttava aine eroaa merkittävästi ominaisuuksiltaan turvallisuuden ja/tai tehon osalta aiemmin hyväksytystä aineesta johtuen eroista yhdessä tai useammassa seuraavista: molekyylirakenne, lähtöaine tai valmistusprosessin luonne. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa aluksi, ettei lainsäädännössä määritellä edellytettyä näyttökynnystä. Se katsoo seuraavaksi, että jotta eroja voidaan pitää merkittävinä, niiden tulee ylittää tietty määrällinen tai laadullinen kynnysarvo, joka edellyttää positiivista kliinistä vaikutusta, joka ylittää pelkän non-inferioriteetin. ”Riittävät viitteet” eivät siis riitä etenkään silloin, kun kantajan esittämien tietojen luotettavuudesta on epäilyjä. Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, että kriteeriä, jonka mukaan arvioinnin kohteena olevan vaikuttavan aineen täytyy erota ”merkittävästi” ominaisuuksiltaan turvallisuuden ja/tai tehon osalta aiemmin hyväksytystä aineesta, voidaan perustella sillä, että on tarpeen välttää lainmukaisen tietosuoja-ajan ja markkinoinnin suoja-ajan perusteeton uudelleen alkaminen. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa lopuksi, että CHMP ja komissio eivät tehneet ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, etteivät esitetyt todisteet olleet riittäviä uuden vaikuttavan aineen aseman myöntämiseksi avalglukosidaasi alfalle.

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoo menettelyn osalta, ettei avalglukosidaasi alfan uuden vaikuttavan aineen asemaa koskevan pyynnön alustavassa tutkintamenettelyssä ja oikaisumenettelyssä loukattu hyvän hallinnon periaatetta, koska nämä menettelyt eivät olleet lainvastaisia tietojen antamatta jättämisen vuoksi ja koska kantajan oikeutta tulla kuulluksi oli noudatettu. ( 9 ) Unionin yleinen tuomioistuin toteaa aluksi, että tieteellisten näkökohtien soveltamista uuden vaikuttavan aineen asemaa koskevan pyynnön arvioinnissa ei voida pitää virheenä, vaikka nämä näkökohdat voivat sisältyä myös CHMP:n keskusteluasiakirjan alustavaan luonnoksen, joka ei vielä ole yleisön saatavilla, koska tämä komitea ei ole hyväksynyt sitä. CHMP:n jäsenet näet nimitetään ja CHMP:n eri raportoijat ja raportoijien avustajat sekä heidän arviointitiimiensä jäsenet nimetään heidän kokemuksensa perusteella ja mahdollisimman korkeatasoisen tieteellisen neuvonnan antamiseksi. Näiden henkilöiden ei siis voida odottaa jättävän huomiotta sellaisia tieteellisiä lähestymistapoja, tietoja ja käytäntöjä, jotka heidän mielestään voivat vaikuttaa merkityksellisiltä ja joita lisäksi työryhmä, jonka tehtävänä on tukea heitä, on heille suositellut, pelkästään sillä perusteella, että kyseiset lähestymistavat, tiedot ja käytännöt sisältyvät keskusteluasiakirjan alustavaan luonnokseen. Kun on seuraavaksi kyse siitä, ettei kantajalle väitetysti annettu tietoja biologiatyöryhmän roolista ja tehtävistä, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että koska CHMP:n ja tämän työryhmän työjärjestykset on julkaistu, kantajalle oli annettu mahdollisuus saada tietoa niistä. Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa väitetystä kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamisesta, että biologiatyöryhmän lausunto on ainoastaan väliaikainen, CHMP:n lausunnon ja riidanalaisen päätöksen valmisteluun liittyvä toimi ja ettei siten ole olemassa yleistä tai ehdotonta oikeutta esittää suullisia huomautuksia tässä työryhmässä. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei myöskään hyvän hallinnon periaatetta ole loukattu.

Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa päätöksestä – jonka mukaan lääkettä ei pidetä harvinaislääkkeenä, koska siitä ei ollut merkittävää etua Myozymeen verrattuna – ettei Euroopan lääkevirasto soveltanut liian korkeaa näyttökynnystä. Se korostaa erityisesti, ettei asetuksessa N:o 141/2000 vahvisteta mitään yleistä olettamaa siitä, onko lääkkeestä merkittävää etua vai ei. Se korostaa myös, että arviointi perustuu rahoittajan esittämien erittäin monitahoisten tieteellisten ja teknisten tosiseikkojen perusteelliseen, objektiiviseen ja kontradiktoriseen vertailevaan arviointiin, joihin voi luonteensa vuoksi joissakin tapauksissa liittyä tieteellistä epävarmuutta. Nämä seikat edellyttävät COMP:n – joka on velvollinen antamaan parhaan mahdollisen tieteellisen lausunnon – kannanottoa arviointinsa perusteella, joka koskee näitä seikkoja ja niiden päätelmien uskottavuutta, jotka kyseisten seikkojen nojalla on tehty lääkkeen merkittävän edun osalta. Koska kantaja ei ole kiistänyt COMP:n arviointien paikkansapitävyyttä eikä osoittanut, että niissä oli ilmeinen arviointivirhe, unionin yleinen tuomioistuin hylkää kantajan väitteet.

( 1 ) Ihmisille tarkoitetun biologisen lääkkeen Nexviadyme – avalglukosidaasi alfa myyntiluvan myöntämisestä 24.6.2022 annettu komission täytäntöönpanopäätös C(2022) 4531 final (jäljempänä riidanalainen päätös).

( 2 ) Harvinaislääkkeistä 16.12.1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 141/2000 (EYVL 2000, L 18, s. 1).

( 3 ) Ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista unionin lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 (EUVL 2004, L 136, s. 1) 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 3 kohdan ja 56 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla.

( 4 ) Asetuksen N:o 726/2004 56 artiklan 1 kohdan c alakohdan sekä asetuksen N:o 141/2000 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan, 5 artiklan 5 kohdan ja 12 kohdan b alakohdan nojalla.

( 5 ) Asetuksen N:o 726/2004 14 artiklan 11 kohdan nojalla.

( 6 ) Asetuksen N:o 141/2000 8 artiklan 1 kohdan nojalla.

( 7 ) Ihmisille ja eläimille tarkoitettujen lääkkeiden myyntilupien ehtojen muutosten tutkimisesta 24.11.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1234/2008 (EUVL 2008, L 334, s. 7), sellaisena kuin se on muutettuna 24.3.2021 annetulla komission delegoidulla asetuksella (EU) 2021/756 (EUVL 2021, L 162, s. 1), liitteessä I olevan 1 kohdan c alakohdan perusteella.

( 8 ) Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (EYVL 2001, L 311, s. 67), sellaisena kuin se on muutettuna 12.4.2022 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2022/642 (EUVL 2022, L 118, s. 4), 8 artiklan 3 kohdan nojalla sekä asetuksen N:o 726/2004 3 artiklan 1 kohdan ja liitteessä I olevan 4 kohdan nojalla.

( 9 ) Sellaisena kuin se vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa.