Väliaikainen versio

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu yhdeksäs jaosto

(*)

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Syyrian tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet – Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen – Jäsenvaltioiden alueelle pääsyn rajoittaminen – Luettelo henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joita varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee tai joiden pääsyä jäsenvaltioiden alueelle rajoitetaan – Kantajan nimen merkitseminen luetteloon ja säilyttäminen siinä – Rajoittavien toimenpiteiden kohteena jo olleen henkilön perillinen – Puolustautumisoikeudet – Arviointivirhe – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu

Asiassa T‑209/22,

Shahla Makhlouf, kotipaikka Fairfax, Virginia (Yhdysvallat), edustajinaan asianajajat G. Karouni ja E. Assogba,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään A. Limonet ja V. Piessevaux,

vastaajana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. Truchot sekä tuomarit H. Kanninen, R. Frendo (esittelevä tuomari), M. Sampol Pucurull ja T. Perišin,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Ramette,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa

ja 16.6.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantaja Shahla Makhlouf vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kumoamaan yhtäältä ensinnäkin Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP täytäntöönpanosta 21.2.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2022/242 (EUVL 2022, L 40, s. 26) ja Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 21.2.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/237 (EUVL 2022, L 40, s. 6) (jäljempänä yhdessä alkuperäiset säädökset) sekä toiseksi Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP muuttamisesta 25.5.2023 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2023/1035 (EUVL 2023, L 139, s. 49) ja Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 25.5.2023 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/1027 (EUVL 2023, L 139, s. 1) (jäljempänä yhdessä voimassa pysyttämisestä annetut säädökset) häntä koskevilta osin (jäljempänä yhdessä riidanalaiset säädökset) sekä toisaalta SEUT 268 artiklan nojalla korvausta vahingosta, jota riidanalaisten säädösten antaminen on hänelle hänen mukaansa aiheuttanut.

 I Asian tausta ja kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat

2        Kantaja on yksi syyrialaisen liikemiehen Mohammed Makhloufin tyttäristä.

3        Käsiteltävä asia on osa Euroopan unionin neuvoston vuodesta 2011 lähtien Syyriaan sekä väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyrian siviiliväestöä kohtaan vastuussa oleviin henkilöihin kohdistamia rajoittavia toimenpiteitä.

4        Neuvosto antoi 9.5.2011 päätöksen 2011/273/YUTP Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2011, L 121, s. 11), jossa se tuomitsi ”voimakkaasti eri puolilla Syyriaa tapahtuneet rauhanomaisten mielenosoitusten väkivaltaiset tukahduttamistoimet– –”. Neuvosto asetti rajoituksia etenkin ”väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyrian siviiliväestöä kohtaan vastuussa olevien” tiettyjen henkilöiden ja yhteisöjen pääsylle Euroopan unionin alueelle sekä jäädytti näiden varoja ja taloudellisia resursseja. Neuvosto antoi lisäksi 9.5.2011 asetuksen (EU) N:o 442/2011 Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2011, L 121, s. 1) pitäessään unionin sääntelytoimia tarpeellisina päätöksen 2011/273 täytäntöönpanon varmistamiseksi.

5        ”Väkivaltaisista tukahduttamistoimista Syyrian siviiliväestöä kohtaan vastuussa olevien” henkilöiden sekä heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ja yhteisöjen nimet mainitaan päätöksen 2011/273 liitteessä sekä asetuksen N:o 442/2011 liitteessä II.

6        Neuvosto antoi 1.8.2011 täytäntöönpanopäätöksen 2011/488/YUTP päätöksen 2011/273 täytäntöönpanosta (EUVL 2011, L 199, s. 74) sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 755/2011 asetuksen N:o 442/2011 täytäntöönpanosta (EUVL 2011, L 199, s. 33) sisällyttääkseen muun muassa Mohammed Makhloufin nimen molempien säädösten liitteisiin, joissa luetellaan rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevat henkilöt ja yhteisöt (ks. edellä 5 kohta).

7        Neuvosto antoi 18.1.2012 asetuksen (EU) N:o 36/2012 Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 442/2011 kumoamisesta (EUVL 2012, L 16, s. 1) ja 31.5.2013 päätöksen 2013/255/YUTP Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2013, L 147, s. 14) (jäljempänä yhdessä perussäädökset) asettaakseen rajoittavia toimenpiteitä etenkin Syyrian hallinnon politiikasta hyötyville tai hallintoa tukeville henkilöille sekä hallintoa lähellä oleville henkilöille. Heidän nimensä sisältyvät vastedes asetuksen N:o 36/2012 liitteeseen II ja päätöksen 2013/255 liitteeseen (jäljempänä riidanalaiset luettelot).

8        Neuvosto antoi 12.10.2015 päätöksen (YUTP) 2015/1836 päätöksen 2013/255 muuttamisesta (EUVL 2015, L 266, s. 75) Syyrian tilanteen vakavuuden vuoksi, kuten päätöksen johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta ilmenee, sekä asetuksen (EU) 2015/1828 asetuksen N:o 36/2012 muuttamisesta (EUVL 2015, L 266, s. 1) (jäljempänä yhdessä vuoden 2015 säädökset).

9        Neuvosto katsoi, että päätöksellä 2011/273 alun perin hyväksytyt rajoittavat toimenpiteet eivät olleet johtaneet Syyrian hallinnon siviiliväestöä kohtaan harjoittamien väkivaltaisten tukahduttamistoimien lopettamiseen, minkä johdosta se piti tarpeellisena, kuten päätöksen 2015/1836 johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta ilmenee, ”pitää nykyiset rajoittavat toimenpiteet voimassa ja varmistaa, että ne ovat tehokkaita kehittämällä niitä ja noudattamalla samalla edelleen kohdennettua ja eriytettyä lähestymistapaa sekä ottaen huomioon Syyrian väestön humanitaarisen tilanteen”, ja totesi, että ”tietyt henkilöiden ja yhteisöjen luokat ovat erityisen merkityksellisiä näiden rajoittavien toimenpiteiden tehokkuuden kannalta ottaen huomioon Syyriassa vallitseva erityinen tilanne”.

10      Päätöksen 2013/255 27 ja 28 artiklan sanamuotoa muutettiin siten päätöksellä 2015/1836. Näissä artikloissa säädetään vastedes rajoituksista jäsenvaltioiden alueelle pääsyssä tai kauttakulussa sekä 2 kohdan a–g alakohdassa mainittuihin henkilöluokkiin kuuluvien henkilöiden, joiden luettelo sisältyy liitteeseen I, varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä, lukuun ottamatta näiden artiklojen 3 kohdan mukaisia tilanteita, joissa ”on riittävästi tietoa siitä, että [kyseiset henkilöt] eivät ole tai eivät enää ole lähellä hallintoa tai eivät vaikuta siihen taikka eivät aiheuta todellista toimenpiteiden kiertämisen riskiä”.

11      Kuten päätöksen 2015/1836 johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, ”vallankäyttöä harjoitetaan Syyriassa perinteisesti perhekunnittain ja Syyrian nykyisessä hallinnossa valta on keskittynyt Assadin ja Makhloufin perheiden vaikutusvaltaisille jäsenille”, oli siten aiheellista määrätä rajoittavia toimenpiteitä näiden perheiden tietyille jäsenille, jotta Syyrian hallintoon voitaisiin vaikuttaa suoraan näiden perheiden jäsenten kautta siten, että hallinto muuttaisi tukahduttamispolitiikkaansa ja estettäisiin perheenjäseniä mahdollisesti kiertämästä niitä.

12      Vuoden 2015 säädösten antamisen johdosta rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan näin ollen päätöksen 2013/255 27 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 28 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla myös ”Assadin ja Makhloufin perheiden jäseniin” (jäljempänä perheenjäsenyysperuste). Asetuksen N:o 36/2012 15 artiklaa täydennettiin samanaikaisesti 1 a kohdan b alakohdalla, jossa säädetään näiden perheiden jäsenten varojen jäädyttämisestä (jäljempänä yhdessä päätöksen 2013/255 27 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 28 artiklan 2 kohdan b alakohdan kanssa perheenjäsenyysperusteen perustamisesta annetut säännökset).

13      Mohammed Makhlouf kuoli 12.9.2020 (jäljempänä vainaja). Hänen nimensä sisältyi tuolloin edelleen riidanalaisiin luetteloihin.

14      Neuvosto lisäsi 21.2.2022 alkuperäisillä säädöksillä kantajan nimen riidanalaisten luetteloiden riville 320 seuraavan perustelun nojalla:

”Mohammed Makhloufin tytär. Makhloufin perheen jäsen.”

15      Perustellakseen kantajan nimen merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin neuvosto nojautui vainajan perimyksen alkamista koskevaan syyrialaisen tuomioistuimen 27.9.2020 antamaan päätökseen (jäljempänä perimyksen alkamista koskeva päätös).

16      Kolmen päivän kuluttua riidanalaisten säädösten antamisesta eli 24.2.2022 neuvosto antoi päätöksen (YUTP) 2022/306 päätöksen 2013/255 täytäntöönpanosta (EUVL 2022, L 46, s. 95) sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/299 asetuksen N:o 36/2012 täytäntöönpanosta (EUVL 2022, L 46, s. 1) poistaakseen vainajan nimen riidanalaisista luetteloista.

17      Kantaja esitti 12.4.2022 neuvostolle pyynnön nimensä poistamiseksi riidanalaisista luetteloista.

18      Neuvosto hylkäsi pyynnön 31.5.2022 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä neuvoston vastaus) sillä perusteella, että kantajan nimen säilyttämiselle riidanalaisissa luetteloissa Makhloufin perheen jäsenenä ja vainajan perillisenä oli riittävästi perusteita. Tässä yhteydessä neuvosto toimitti kantajalle perimyksen alkamista koskevan päätöksen tukeakseen perustelua, jonka nojalla kantajan nimi merkittiin riidanalaisiin luetteloihin.

19      Neuvosto ilmoitti vastauksessaan kantajalle päätöksen 2013/255 muuttamisesta 30.5.2022 annetusta neuvoston päätöksestä (YUTP) 2022/849 (EUVL 2022, L 148, s. 52) sekä asetuksen N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 31.5.2022 annetusta neuvoston täytäntöönpanoasetuksesta (EU) 2022/840 (EUVL 2022, L 148, s. 8), joilla se oli säilyttänyt kantajan nimen riidanalaisissa luetteloissa 1.6.2023 asti.

20      Neuvosto antoi 25.5.2023 voimassa pysyttämistä koskevat säädökset, joilla perussäädösten ja riidanalaisten luetteloiden soveltamista muun muassa kantajaan jatkettiin 1.6.2024 asti.

 Asianosaisten vaatimukset

21      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklaan perustuvan kanteen tarkistamisen johdosta kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta:

–        kumoamaan riidanalaiset säädökset

–        velvoittamaan neuvoston maksamaan hänelle yhtäältä 30 000 euroa korvauksena alkuperäisten säädösten antamisesta aiheutuneesta aineettomasta vahingosta sekä toisaalta 30 000 euroa korvauksena voimassa pysyttämisestä annetuista säädöksistä aiheutuneesta aineettomasta vahingosta

–        velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

22      Neuvosto vaatii unionin yleistä tuomioistuinta:

–        hylkäämään kanteen kokonaisuudessaan

–        toissijaisesti siltä varalta, että alkuperäiset säädökset kumotaan kantajaa koskevilta osin, pysyttämään voimassa täytäntöönpanopäätöksen 2022/242 vaikutukset kantajan osalta täytäntöönpanoasetuksen 2022/237 kumoamisen voimaantuloon asti

–        velvoittamaan kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen kysymys

 Kanteen tarkistamisen tutkittavaksi ottaminen

23      Kantaja pyytää kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässään ulottamaan kanteensa työjärjestyksen 86 artiklan nojalla voimassa pysyttämisestä annettujen säädösten kumoamiseen kantajaa koskevilta osin.

24      Neuvosto riitautti istunnossa kanteen tarkistamisen tutkittavaksi ottamisen ja vetosi siihen, että kantaja ei ollut ennen voimassa pysyttämisestä annettuja säädöksiä riitauttanut päätöstä 2022/849 eikä täytäntöönpanoasetusta 2022/840, joilla kantajan nimen sisältyminen riidanalaisiin luetteloihin oli pysytetty voimassa.

25      Edellä todetusta on syytä muistaa, että työjärjestyksen 86 artiklan 1 kohdassa todetaan, että ”jos toimi, jonka kumoamista vaaditaan, on korvattu tai sitä on muutettu toisella toimella, jonka kohde on sama, kantaja saa tämän uuden seikan huomioon ottamiseksi tarkistaa kannetta ennen asian käsittelyn suullisen vaiheen päättämistä– –”.

26      Käsiteltävässä asiassa on huomattava ensiksikin, että sekä alkuperäisillä säädöksillä että voimassa pysyttämisestä annetuilla säädöksillä on kantajaa koskevilta osin tarkoitus kohdistaa häneen yksilökohtaisia rajoituksia, kuten rajoittaa hänen pääsyään unionin alueelle ja jäädyttää kaikki hänen varansa ja taloudelliset resurssinsa.

27      Toiseksi huomattakoon, että yksilökohtaiset rajoittavat toimenpiteet toteutetaan Syyriaan kohdistettavia rajoittavia toimenpiteitä koskevan järjestelmän yhteydessä merkitsemällä niiden kohteena olevien henkilöiden, yhteisöjen tai elinten nimet päätöksen 2013/255 ja asetuksen N:o 36/2012 liitteisiin sisältyviin riidanalaisiin luetteloihin.

28      Alkuperäisillä säädöksillä muutettiin tässä yhteydessä päätöksen 2013/255 ja asetuksen N:o 36/2012 liitteitä muun muassa kantajan nimen merkitsemiseksi riidanalaisiin luetteloihin. Voimassa pysyttämisestä annetuista säädöksistä todettakoon yhtäältä, että päätöksessä 2023/1035, jolla päätöksen 2013/255 soveltamista jatkettiin 1.6.2024 asti, myös liitteen I, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanopäätöksellä 2022/242, mainitaan kantajan nimi, ja toisaalta, että täytäntöönpanoasetuksella N:o 2023/1027 muutettiin asetuksen N:o 36/2012 liitettä II mutta säilytettiin ainakin implisiittisesti kantajan nimi viimeksi mainitussa liitteessä. Voimassa pysyttämisestä annettujen säädösten on siten katsottava korvanneen alkuperäiset säädökset työjärjestyksen 86 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

29      Edellä todetusta seuraa, että työjärjestyksen 86 artiklaan liittyvän prosessiekonomian tavoitteen mukaan (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2018, Almaz-Antey v. neuvosto, T–515/15, ei julkaistu, EU:T:2018:545, 43 ja 44 kohta) kantajalla, joka oli vaatinut kannekirjelmässään alkuperäisten säädösten kumoamista, oli käsiteltävässä menettelyssä oikeus kanteen tarkistamiseen vaatiakseen myös voimassa pysyttämisestä annettujen säädösten kumoamista, vaikka hän ei ollut sitä ennen tarkistanut kannetta vaatiakseen päätöksen 2022/849 ja täytäntöönpanoasetuksen 2022/840 kumoamista.

30      Näin ollen on pääteltävä, että kanteen tarkistaminen voidaan ottaa tutkittavaksi.

 Kumoamisvaatimukset

31      Kantaja vetoaa kumoamisvaatimustensa tueksi neljään kanneperusteeseen, jotka perustuvat keskeisesti:

–        ensimmäinen menettelyllisten takeiden loukkaamiseen

–        toinen arviointivirheeseen

–        kolmas ja neljäs kantajan oleellisen omistusoikeuden lainvastaiseen ja suhteettomaan loukkaamiseen.

32      Unionin tuomioistuin katsoo tarpeelliseksi aloittaa kanteen käsittely toisen kanneperusteen tarkastelulla.

 Arviointivirheeseen perustuva toinen kanneperuste

33      Ilmeiseen arviointivirheeseen muodollisesti perustuvassa toisessa kanneperusteessa kantaja riitauttaa riidanalaisten säädösten laillisuuden ja siten sen, että hänen nimensä merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin olisi ollut perusteltua. Hänen mukaansa Makhloufin perheeseen kuulumisella ei yksistään voida oikeuttaa häneen kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä.

34      Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

–       Alustavia huomioita

35      Heti alkuun on syytä panna merkille, että toisen kanneperusteen on katsottava perustuvan arviointivirheeseen eikä ilmeiseen arviointivirheeseen. Neuvostolla on tosiasiassa jonkinasteista harkintavaltaa selvittää tapauskohtaisesti rajoittavien toimenpiteiden perustana olevien oikeudellisten perusteiden täyttymistä, mutta unionin tuomioistuinten on varmistettava kaikkien unionin toimien laillisuusvalvonta, jonka on periaatteessa oltava kattavaa (tuomio 26.10.2022, Ovsyannikov v. neuvosto, T–714/20, ei julkaistu, EU:T:2022:674, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36      Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattu tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää, että unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että rajoittavien toimenpiteiden antamisesta tai voimassa pysyttämisestä tehty henkilöä tai yhteisöä erikseen koskeva päätös perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin vedotaan päätöksen perusteena olevissa perusteluissa, jotta tuomioistuinvalvonta ei rajoittuisi esitettyjen perusteiden käsitteellisen todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, löytyykö perusteille tai yhdelle sellaisenaan päätöksen tueksi riittävälle perusteelle näyttöä (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C–584/10 P, C–593/10 P ja C–595/10 P, EU:C:2013:518, 119 kohta).

37      Unionin tuomioistuinten tehtävänä on tehdä tarkistaminen siten, että se pyytää tarvittaessa unionin toimivaltaista viranomaista toimittamaan tarkistamisen kannalta merkityksellisiä tietoja tai todisteita niiden luottamuksellisuudesta riippumatta (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C–584/10 P, C–593/10 P ja C–595/10 P, EU:C:2013:518, 120 kohta).

38      Unionin toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä on riitauttamistapauksessa osoittaa asianomaista henkilöä vastaan esitettyjen perusteiden perusteltavuus, sillä kyseisen henkilön tehtävänä ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät perusteet ole perusteltuja (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C–584/10 P, C–593/10 P ja C–595/10 P, EU:C:2013:518, 121 kohta).

39      Viranomaisen ei tarvitse tällöin esittää unionin tuomioistuimissa kaikkia tietoja ja todisteita, jotka liittyvät kumoamisvaatimuksen kohteena olevassa toimessa esitettyihin perusteisiin. Tiedoilla tai todisteilla on kuitenkin voitava tukea henkilöä tai yhteisöä vastaan esitettyjä perusteita (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C–584/10 P, C–593/10 P ja C–595/10 P, EU:C:2013:518, 122 kohta).

40      Jos unionin toimivaltainen viranomainen toimittaa asian kannalta merkityksellisiä tietoja tai todisteita, unionin tuomioistuinten on tutkittava esitettyjen tosiseikkojen aineellinen paikkansapitävyys tietojen tai todisteiden kannalta sekä arvioitava niiden todistusarvoa asian olosuhteiden mukaan ja etenkin asianomaisen henkilön tai yhteisön niistä mahdollisesti esittämien huomautusten valossa (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C–584/10 P, C–593/10 P ja C–595/10 P, EU:C:2013:518, 124 kohta).

41      Arviointi luetteloon merkitsemisen perusteltavuudesta on tehtävä siten, ettei todisteita tutkita irrallisesti vaan niiden asiayhteydessä (ks. tuomio 16.3.2022, Sabra v. neuvosto, T–249/20, EU:T:2022:140, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42      Rajoittavien toimenpiteiden oikeasuhteisuuden tarkastelun yhteydessä tehtävässä tilanteen vakavuuden arvioinnissa voidaan ottaa huomioon toimenpiteiden asiayhteys, niiden toteuttamisen kiireellisyys Syyrian hallinnon painostamiseksi, jotta se lopettaisi väestöön kohdistamansa väkivaltaiset tukahduttamistoimet, sekä tarkan näytön saamisen vaikeus sisällissotaa käyvässä autoritaarisessa valtiossa (ks. tuomio 16.3.2022, Sabra v. neuvosto, T–249/20, EU:T:2022:140, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43      Kolmansien maiden tutkintavaltuuksien puuttuessa unionin viranomaisten tekemän arvioinnin on oikeuskäytännön mukaan perustuttava tosiasiallisesti yleisesti saatavilla oleviin tietolähteisiin, raportteihin, lehtiartikkeleihin tai muihin vastaaviin tietolähteisiin (ks. tuomio 16.12.2020, Haswani v. neuvosto, T–521/19, ei julkaistu, EU:T:2020:608, 142 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44      Toista kanneperustetta on tarkasteltava juuri näiden periaatteiden valossa.

–       Arviointi siitä, onko kantajan nimen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin perusteltua

45      Kantajan nimi merkittiin riidanalaisiin luetteloihin sillä perusteella, että hän on ”Mohammed Makhloufin tytär [;] Makhloufin perheen jäsen” (ks. edellä 10 kohta). Neuvosto nojautui siis perheenjäsenyysperusteeseen perustellakseen riidanalaisilla säädöksillä kantajaa vastaan asetettuja rajoittavia toimenpiteitä ja tukeutui perimyksen alkamista koskevaan päätökseen (ks. edellä 17 kohta), josta ilmenee, että kantaja on yksi vainajan perillisistä.

46      Huomattakoon, että kantaja ei ensinnäkään riitauta perimyksen alkamista koskevan päätöksen todenperäisyyttä tai todistusvoimaa. Toiseksi hän ei riitauta myöskään perhesuhdettaan vainajaan eikä siten kuulumistaan Makhloufin perheeseen.

47      Neuvosto saattoi näin ollen nojautua perimyksen alkamista koskevaan päätökseen tukeakseen perustelua, jonka nojalla kantajan nimi merkittiin riidanalaisiin luetteloihin.

48      Kantaja vetoaa siihen, että perheenjäsenyysperusteen perustamisesta annetut säännökset ovat esteenä systemaattiselle nimen merkitsemiselle yksistään Makhloufin perheeseen kuulumisen perusteella. Hän muistuttaa, että päätöksen 2015/1836 mukaan vain yhteen Makhloufin perheen vaikutusvaltaiseen jäseneen voidaan kohdistaa rajoittavia toimenpiteitä Syyrian tilanteen perusteella.

49      On ensinnäkin syytä muistuttaa, että päätöksen 2013/255, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/1836, 27 artiklan 1 kohdassa ja 28 artiklan 1 kohdassa, jotka vastaavat varojen jäädyttämisen osalta asetuksen N:o 36/2012, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/1828, 15 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, vahvistetun yhteyteen Syyrian hallinnon kanssa koskevan yleisen merkitsemisperusteen nojalla riidanalaisiin luetteloihin voidaan merkitä Syyrian hallinnon politiikasta hyötyvä tai hallintoa tukeva henkilö tai yhteisö sekä hallintoa lähellä olevat henkilöt.

50      Yhteyttä Syyrian hallinnon kanssa koskevaa yleistä perustetta täydennettiin vuonna 2015 erityisillä merkintäperusteilla. Ne sisältyvät vastedes päätöksen 2013/255, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/1836, 27 artiklan 2 kohtaan ja 28 artiklan 2 kohtaan sekä asetuksen N:o 36/2012, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/1828, 15 artiklan 1 a kohdan b alakohtaan. Oikeuskäytännön mukaan näillä säännöksillä perustetaan seitsemälle tiettyihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden luokalle yhteyttä Syyrian hallintoon koskeva kumottavissa oleva olettama. Näihin luokkiin kuuluvat juuri ”Assadin ja Makhloufin perheiden jäsenet” (ks. vastaavasti tuomio 1.10.2020, Makhlouf v. neuvosto, C–157/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:777, 98 kohta).

51      Edellä 50 kohdassa tarkoitettuja seitsemään henkilöluokkaan sovellettavia erityisiä merkintäperusteita pidetään riippumattomina yhteyttä Syyrian hallinnon kanssa koskevasta yleisestä perusteesta, joten yksistään sillä, että henkilö kuuluu yhteen seitsemästä henkilöluokasta, voidaan oikeuttaa edellä mainituissa artikloissa tarkoitettujen rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen tarvitsematta esittää näyttöä siitä, että asianomaiset henkilöt tukevat valtaa pitävää Syyrian hallintoa tai hyötyvät siitä (ks. vastaavasti tuomio 1.10.2020, Makhlouf v. neuvosto, C–157/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:777, 83 kohta).

52      Edellä esitetystä voidaan päätellä, että vuoden 2015 säädöksillä perustettu perheenjäsenyysperuste on objektiivinen ja riippumaton peruste, joka jo itsessään riittää oikeuttamaan rajoittavien toimenpiteiden asettamisen ”Makhloufin– –” perheen jäsenille” ja heidän nimensä merkitsemisen rajoitusten kohteena olevien henkilöiden luetteloon yksistään sillä perusteella, että he kuuluvat Makhloufin perheeseen. Toisin kuin kantaja väittää edellä 48 kohdassa, peruste ei rajoitu perheen ”vaikutusvaltaisiin” jäseniin.

53      Päätöksen 2013/255, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/1836, 27 artiklan 3 kohdassa ja 28 artiklan 3 kohdassa sekä asetuksen N:o 36/2012, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/1828, 15 artiklan 1 b kohdassa säädetään kuitenkin pääasiallisesti, että merkintäperusteiden perustamisesta annettujen säännösten kohteena olevia henkilöitä ei merkitä riidanalaisiin luetteloihin, jos on olemassa riittävästi tietoja, jotka osoittavat, että he eivät ole lähellä Syyrian hallintoa, eivät harjoita minkäänlaista vaikutusvaltaa siihen tai aiheuta todellista toimenpiteiden kiertämisen riskiä.

54      Neuvosto saattoi edellä 50–52 kohdassa esitetyn valossa siten periaatteessa merkitä perimyksen alkamista koskevan päätöksen turvin kantajan nimen riidanalaisiin luetteloihin perheenjäsenyysperusteesta johtuvan yhteyttä Syyrian hallintoon koskevan kumottavissa olevan olettaman perusteella.

55      Kantajan tehtävänä oli sittemmin riidanalaisten säädösten riitauttamisen yhteydessä toimittaa todisteet kumotakseen yhteyttä Syyrian hallintoon koskevan olettaman, johon neuvosto oli nojautunut.

56      Oikeuskäytännössä todetaan, kuten edellä 38 kohdassa muistutetaan, että siltä osin kuin todistustaakka rajoittavien toimenpiteiden tueksi esitettyjen perusteiden perusteltavuudessa kuuluu lähtökohtaisesti neuvostolle, kantajalle ei voida asettaa kohtuutonta näyttövaatimusta yhteyttä Syyrian hallintoon koskevan olettaman kumoamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 16.3.2022, Sabra v. neuvosto, T–249/20, EU:T:2022:140, 132 ja 133 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57      Siten on katsottava, että kantaja on onnistunut kumoamaan yhteyttä Syyrian hallintoon koskevan perheenjäsenyysperusteen perustamisesta annetuilla säännöksillä perustetun olettaman, jos hän esittää sellaisia perusteluja tai seikkoja, jotka ovat omiaan uskottavasti kyseenalaistamaan neuvoston toimittamien todisteiden luotettavuuden tai arvioinnin, tai esittää unionin tuomioistuimissa joukon täsmällisiä ja yhtäpitäviä todisteita siitä, ettei hänellä ole yhteyttä Syyrian hallintoon tai että yhteys on katkennut, ettei hänellä ole vaikutusvaltaa siihen eikä hän aiheuta todellista rajoittavien toimenpiteiden kiertämisen riskiä saman päätöksen 2013/255, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/1836, 27 artiklan 3 kohdassa ja 28 artiklan 3 kohdassa sekä asetuksen N:o 36/2012, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/1828, 15 artiklan 1 b kohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. tuomio 16.3.2022, Sabra v. neuvosto, T–249/20, EU:T:2022:140, 133 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58      Kantaja vetoaa yhteyttä Syyrian hallintoon koskevan olettaman kumoamiseksi siihen, että hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa äitinsä kanssa Libanonissa ja ettei hän ole koskaan asunut Syyriassa. Hän täsmentää, että hän on syntyisin vainajan ja tämän entisen puolison Nawal Jazaerin välillä vain muutaman kuukauden kestäneestä avioliitosta, ja lisää, että hän tapasi isänsä vasta 11-vuotiaana ja näki tätä myöhemmin vain hyvin vähän. Hän ilmoittaa vielä, että hän on Syyrian kansalainen mutta muutti jo vuonna 1990 äitinsä kanssa Yhdysvaltoihin, missä hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden ja suoritti korkeakouluopintoja. Hän vetoaa siihen, että hän asuu Yhdysvalloissa aviomiehensä, joka on Saudi-Arabian kansalainen ja jonka kanssa hän avioitui vuonna 1999, sekä heidän kahden lapsensa kanssa, jotka ovat niin ikään Yhdysvaltojen kansalaisia.

59      Kantaja toimittaa perustelujensa tueksi seuraavat todisteet:

–        kopio Yhdysvaltain viranomaisten hänelle myöntämästä passista

–        kopio Libanonissa vuonna 1984 saamastaan toisen asteen tutkintotodistuksesta

–        kopio kahdesta tutkintotodistuksesta, joista toisen on myöntänyt vuonna 1992 University of Utah (Utahin yliopisto, Yhdysvallat) ja toisen vuonna 2016 George Mason University (George-Masonin yliopisto, Virginia, Yhdysvallat)

–        kopio todistuksesta avioliittoon vihkimisestä vuonna 1999 Fairfaxissa Virginiassa (Yhdysvallat) Saudi-Arabian kansalaisen kanssa

–        kopiot hänen kahden alaikäisen vuonna 2007 Saudi-Arabiassa ja vuonna 2009 Yhdysvalloissa syntyneen lapsensa amerikkalaisista passeista

–        kopio Fairfaxin koulujen laatimista lasten todistuksista

–        kopio Fairfaxissa sijaitsevan asunnon asumisveroa koskevista kahdesta laskusta vuosilta 2017 ja 2021

–        kantajan nimissä laadittu samaan osoitteeseen Fairfaxissa lähetetty autovakuutus

–        kopio kantajan nimissä olevasta ajanjaksoa 8.8.2017–3.11.2022 koskevasta vesimittarilukemasta, jossa mainitaan sama Fairfaxin osoite

–        kuolinilmoitus.

60      Aluksi on syytä panna merkille, että kantajan toimittamat todisteet, joista osa on peräisin valtionviranomaisilta ja hallintoviranomaisilta sekä yksityisiltä yrityksiltä, joita kantajan ei lähtökohtaisesti katsota manipuloineen tai joihin hän ei todennäköisesti ole vaikuttanut, on laadittu in tempore non suspecto muuhun kuin käsiteltävässä oikeudenkäynnissä tai sitä edeltäneessä hallinnollisessa menettelyssä tarkoitettuun käyttöön.

61      Kantajan toteamusta siitä, ettei hän ole koskaan asunut Syyriassa, tukee kopio hänen passistaan, jossa hänen syntymäpaikakseen ilmoitetaan Libanon, sekä libanonilaisen oppilaitoksen laatima toisen asteen tutkintotodistus.

62      Muut todisteet osoittavat, että kantaja on asunut Yhdysvalloissa useita vuosikymmeniä, hän on naimisissa Saudi-Arabian kansalaisen kanssa ja että heidän lapsensa ovat Yhdysvaltojen kansalaisia ja käyvät koulua siellä.

63      Syyrian ulkopuolella asuminen ei oikeuskäytännön mukaan itsessään ole riittävä seikka, jonka perusteella voitaisiin todeta yhteyden puuttuminen Syyrian hallintoon (tuomio 12.3.2014, Al Assad v. neuvosto, T–202/12, EU:T:2014:113, 104 kohta, ja tuomio 14.4.2021, Al‑Tarazi v. neuvosto, T–260/19, ei julkaistu, EU:T:2021:187, 149 kohta). Neuvosto, joka ei tosin kiistä yhtäkään kantajan esittämistä todisteista, katsoo, että niillä ei voida kumota yhteyttä Syyrian hallintoon koskevaa olettamaa sellaisena kuin se on perustettu perheenjäsenyysperusteella.

64      Kantaja toimitti vastausvaiheessa arabiaksi julkaistun isänsä kuolinilmoituksen, josta hän ilmoitti saaneensa tietää vasta kun se oli toimitettu kolmansille osapuolille erään toisen oikeudenkäynnin aikana. Hän tarkentaa, ettei hänellä ollut sitä kanteen nostoajankohtana, koska hän eli täysin Syyriasta vieraantuneena eikä ollut osallistunut vainajan hautajaisiin.

65      Kantajan ilmoitusta tukee yhtäältä se, että kuolinilmoituksessa mainitaan vainajan viiden pojan ja kahden tyttären nimet mutta ei kantajan nimeä.

66      Toisaalta kuolinilmoituksessa mainitaan vainajan kahden puolison eli Ghada Mhanan ja Hala Tarif Almaghoutin nimet mutta ei kantajan äitiä Nawal Jazaeria. Nimen mainitsematta jättäminen on sitäkin ilmeisempää, kun kuolinilmoituksessa mainitaan muita ennen vainajaa kuolleita omaisia.

67      Kantajan äidin nimen puuttuminen kuolinilmoituksesta on siten omiaan vahvistamaan kantajan toteamuksen hänen äitinsä ja vainajan välisen suhteen lyhyydestä.

68      Tässä yhteydessä on syytä panna merkille, että kantaja on syntynyt vuonna 1967, ja riidanalaiset luettelot osoittavat, että vainajan ja hänen toisen puolisonsa vanhin poika Rami Makhlouf on syntynyt vuonna 1969, mikä on niin ikään omiaan vahvistamaan kantajan vanhempien välisen liiton lyhyyden.

69      Kuolinilmoituksesta ilmenevät tiedot ovat yleisesti omiaan tukemaan kantajan toteamusta siitä, että hän on lapsuudestaan asti elänyt Syyrian tapahtumista vieraantuneena ja kaukana vainajan perheestä, joka näyttää olevan hänelle vieras.

70      Päätelmä on syytä tehdä etenkin niiden kantajan toimittamien todisteiden valossa, jotka osoittavat, että hänen elämänsä on keskittynyt Yhdysvaltoihin siitä asti, kun hän muutti sinne vuonna 1990. Tämän vahvistavat Yhdysvaltojen yliopistojen myöntämät kaksi tutkintoa, joista ensimmäinen on peräisin vuodelta 1992 ja toinen vuodelta 2016.

71      Kantaja toimitti lisäksi useita kotipaikkaansa Fairfaxissa liittyviä laskuja.

72      Edellä 60 kohdassa todetun valossa on katsottava, että kantajan toimittamat tiedot ovat yhtäpitäviä ja uskottavia ja että niillä voidaan yhdessä tarkasteltuna vahvistaa oikeudellisesti riittävällä tavalla hänen toteamuksensa Makhloufin perheestä vieraantumisesta.

73      Kantajan toimittamia todisteita voidaan siis pitää riittävän konkreettisina, täsmällisinä ja yhtäpitävinä osoituksina siitä, ettei hänellä ole yhteyttä Syyrian hallintoon tai että yhteys on katkennut, ettei hänellä ole vaikutusvaltaa siihen eikä hän aiheuta todellista rajoittavien toimenpiteiden kiertämisen riskiä edellä 57 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, joten on katsottava, että kantaja on pätevästi kumonnut perheenjäsenyysperusteesta johtuvan yhteyttä Syyrian hallintoon koskevan olettaman.

74      Neuvosto tyytyy vetoamaan kirjelmissään siihen, että riidanalaisilla säädöksillä pyrittiin estämään vainajan kuolinpesän siirtyminen hänen perillisilleen, myös kantajalle, kuten alkuperäisten säädösten johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, sekä se, että rajoittavien toimenpiteiden kohteena jo olleet vainajan neljää poikaa sopisivat kantajan kanssa välttääkseen perintöosuutensa jäädyttämisen. Neuvosto esitti istunnossa, että kantajan fyysinen etäisyys hänen asuessa Yhdysvalloissa ei tarkoita, että kantaja olisi ottanut etäisyyttä Syyrian hallinnosta tai Makhloufin muusta perheestä.

75      Näin yleisluontoinen ja jopa hypoteettinen väite, jonka tueksi ei ole esitetty minkäänlaisia todisteita, ei kuitenkaan kyseenalaista yhteyttä Syyrian hallintoon koskevan olettaman kumoamiseksi kantajan toimittamien todisteiden uskottavuutta.

76      Edellä todetusta seuraa, että neuvosto ei ole täyttänyt sille kuuluvaa todistustaakkaa edellä 38–40 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla näyttääkseen toteen riidanalaisten säädösten perusteltavuuden sen jälkeen kun kantaja oli ne todisteiden tukemana riitauttanut.

77      Riidanalaisiin säädöksiin liittyy siten arviointivirhe.

78      Toinen kanneperuste on kaiken edellä esitetyn perusteella hyväksyttävä, ja riidanalaiset säädökset on näin ollen kumottava ilman että on tarpeen tarkastella ensimmäistä, kolmatta ja neljättä kanneperustetta.

 Riidanalaisten säädösten kumoamisen ajalliset vaikutukset

79      Muistutettakoon neuvoston vastineessaan toissijaisesti esittämästä vaatimuksesta pysyttää voimassa täytäntöönpanopäätöksen 2022/242 vaikutukset siihen asti, kunnes täytäntöönpanoasetuksen 2022/237 osittainen kumoaminen kantajaa koskevilta osin tulee voimaan, että neuvosto oli päätöksellään merkinnyt kantajan nimen 21.2.2022 rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon, joka sisältyy päätöksen 2013/255 liitteeseen I. Päätöksen 2022/849 antamisen johdosta (ks. edellä 19 kohta) kantajan nimen säilyttämistä riidanalaisissa luetteloissa jatkettiin 1.6.2023 asti.

80      Neuvosto saattoi päätöksellä 2023/1035 ajan tasalle päätöksen 2013/255 liitteen I ja säilytti kantajan nimen siinä 1.6.2024 asti (ks. edellä 20 kohta).

81      Neuvosto saattoi päätöksen 2013/255 muuttamisesta 27.5.2024 antamallaan päätöksellä (YUTP) 2024/1510 (EUVL L, 2024/1510) ajan tasalle päätöksen 2013/255 liitteeseen I sisältyvän luettelon rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevista henkilöistä ja säilytti kantajan nimen siinä 1.6.2025 asti.

82      Vaikka täytäntöönpanopäätöksen 2022/242 ja päätöksen 2023/1035 kumoaminen kantajaa koskevilta osin käsittää myös sen, että hänen nimensä sisältyminen päätöksen 2013/255 liitteessä I olevaan luetteloon kumotaan ajalla 21.2.2022–1.6.2024, kumoaminen ei sitä vastoin ulotu päätökseen 2024/1510, joka ei ole käsiteltävän kanteen kohteena.

83      Koska kantajaan on sittemmin kohdistettu uusia rajoittavia toimenpiteitä, neuvoston toissijaisesti esittämä edellä 80 kohdassa mainittu vaatimus täytäntöönpanopäätöksen 2022/242 osittaisen kumoamisen ajallisista vaikutuksista on tullut tarkoituksettomaksi.

 Korvausvaatimukset

84      Kantaja vetoaa siihen, että riidanalaisiin säädöksiin liittyvää neuvoston tekemää arviointivirhettä voidaan pitää sellaisen oikeussäännön riittävän ilmeisenä rikkomisena, jonka tarkoituksena on antaa yksityisille oikeuksia. Hän lisää, että riidanalaiset säädökset vahingoittavat vakavasti hänen mainettaan.

85      Neuvosto kiistää kantajan väitteet ja korostaa, ettei riidanalaisiin säädöksiin liity minkäänlaista lainvastaisuutta ja että korvausvaatimukset on siten hylättävä saman tien.

86      Neuvosto huomauttaa niin ikään, ettei kantaja ole esittänyt yhtään seikkaa, jonka avulla voitaisiin määrittää vaaditulla tarkkuudella hänen esittämänsä aineettoman vahingon luonne, todenperäisyys ja laajuus. Neuvosto on tästä syystä epävarma korvausvaatimusten tutkittavaksi ottamisesta.

87      Edellä todetusta on syytä muistaa, että SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun, joka perustuu sen toimielinten lainvastaiseen menettelyyn, syntymisen edellytyksenä on useiden edellytysten täyttyminen, ja näitä ovat: menettelyn, josta toimielimiä moititaan, lainvastaisuus, vahingon tosiasiallinen syntyminen sekä menettelyn ja oletetun vahingon välinen syy-yhteys. Nämä kolme sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymisen edellytystä ovat kumulatiivisia, joten yhden edellytyksen puuttuminen riittää vahingonkorvauskanteen hylkäämiseen tarvitsematta tutkia muita edellytyksiä (tuomio 22.6.2022, Haswani v. neuvosto, T–479/21, ei julkaistu, EU:T:2022:383, 155 kohta).

88      Kantaja vetoaa vahingonkorvausvaatimustensa tueksi pääasiallisesti siihen, että neuvostolla ei ollut tietoja tai todisteita, joilla häneen kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden perusteltavuus olisi voitu näyttää toteen, minkä perusteella neuvoston voidaan katsoa rikkoneen riittävän ilmeisesti oikeussääntöä, jolla on tarkoitus antaa yksityisille oikeuksia SEUT 340 artiklan toiseen kohtaan perustuvassa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

89      Näin ollen on selvitettävä, voidaanko toisen kanneperusteen yhteydessä todettua arviointivirhettä pitää sellaisena lainvastaisuutena, että se voisi synnyttää sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun.

90      Muistutettakoon, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeudellisen toimen lainvastaisuutta koskeva toteamus ei yksistään riitä lainvastaisuuden valitettavuudesta huolimatta sen toteamiseen, että unionin sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu sen toimielimen toiminnan lainvastaisuudesta olisi tällä perusteella automaattisesti syntynyt. Jotta voidaan katsoa, että edellytys täyttyy, oikeuskäytännössä näet edellytetään, että kantaja näyttää toteen, että kyseessä ei ole pelkkä toimielimen toiminnan lainvastaisuus vaan että toimielin on rikkonut riittävän ilmeisesti oikeussääntöä, jolla on tarkoitus antaa yksityisille oikeuksia (ks. tuomio 7.7.2021, HTTS v. neuvosto, T–692/15 RENV, EU:T:2021:410, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

91      Oikeuskäytännöstä ilmenee, että arvioidessaan, onko unionin oikeussäännön rikkominen riittävän ilmeistä, unionin tuomioistuinten on otettava huomioon säänneltävien tilanteiden monimuotoisuus, lainsäädännön soveltamis- tai tulkintavaikeudet ja erityisesti riitautetun toimen antajan harkintavalta (tuomio 10.9.2019, HTTS v. neuvosto, C‑123/18 P, EU:C:2019:694, 42 kohta).

92      Sopimussuhteen ulkopuolinen unionin vastuu voi näin ollen syntyä pelkästään sen perusteella, että toimielimen todetaan syyllistyneen sääntöjenvastaisuuteen, jollaiseen tavanomaisesti varovainen ja huolellinen viranomainen ei olisi vastaavissa olosuhteissa syyllistynyt (tuomio 10.9.2019, HTTS v. neuvosto, C–123/18 P, EU:C:2019:694, 43 kohta).

93      Riittävän ilmeistä rikkomista koskevalla näytöllä pyritään välttymään erityisesti rajoittavien toimenpiteiden osalta siltä, ettei tehtävää, jota toimielimen on tarkoitus täyttää unionin ja sen jäsenvaltioiden yleisen edun nimissä, vaaranneta sillä, että toimielin saattaa viime kädessä joutua vastaamaan sen toimien kohteena olleille henkilöille mahdollisesti aiheutuneista vahingoista, mutta tällöin on varmistuttava, etteivät toimielimen mahdollisten räikeiden ja anteeksiantamattomien laiminlyöntien aineelliset ja aineettomat seuraukset jäisi yksityisten vastattaviksi (ks. tuomio 7.7.2021, Bateni v. neuvosto, T–455/17, EU:T:2021:411, 87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

94      Kuten edellä 15 kohdassa todetaan, ajankohtana, jolloin kantajan nimi merkittiin riidanalaisiin luetteloihin, neuvostolla oli käytössään vainajan perimyksen alkamista koskeva päätös, josta käy ilmi etenkin se, että kantaja kuuluu Makhloufin perheeseen. Kantaja ei riitauta tosiseikkoja koskevien tietojen tarkkuutta tai todenperäisyyttä eikä päätöksen todistusvoimaa. Syyrialaisen tuomioistuimen laatimaa asiakirjaa on siten pidettävä riittävänä todisteena, jolla neuvosto voi lähtökohtaisesti tukea perusteluaan, jonka nojalla kantajan nimi merkittiin riidanalaisiin luetteloihin perheenjäsenyysperusteen perusteella.

95      Muistutettakoon, että perheenjäsenyysperuste on objektiivinen ja riippumaton sekä itsessään riittävä peruste, joten neuvostolla ei ollut velvollisuutta osoittaa Makhloufin perheeseen kuuluvan kantajan ja Syyrian hallinnon välistä yhteyttä (ks. edellä 52 kohta).

96      Neuvostolla oli siis riidanalaisten säädösten antamisajankohtana riittävästi todisteita pitääkseen yhteyttä Syyrian hallintoon koskevan olettamuksen edellytyksiä täyttyneinä, joten kantajan keskeinen väite, jonka mukaan neuvoston arviointivirhettä voidaan pitää sellaisen oikeussäännön riittävän ilmeisenä rikkomisena, jonka tarkoituksena on antaa yksityisille oikeuksia, ei voi menestyä.

97      Arviointivirhe kumoamiskanteen tueksi esitettynä kanneperusteena on näet erotettava harkintavallalle asetettujen rajojen ilmeisestä ja vakavasta ylittämisestä, johon vedotaan vahingonkorvauskanteen yhteydessä vaadittaessa toteamaan oikeussäännöksen, jonka tarkoituksena on antaa yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2021, Bateni v. neuvosto, T–455/17, EU:T:2021:411, 113 kohta).

98      Pantakoon edellä todetusta merkille, ettei kantaja esitä mitään sellaisia erityisiä perusteluja, joiden avulla voitaisiin ymmärtää, miltä osin sitä, että neuvosto olisi tehnyt arviointivirheen, voitaisiin pitää sellaisen oikeussäännön riittävän ilmeisenä rikkomisena, jonka tarkoituksena on antaa yksityisille oikeuksia, siten, että tämä synnyttäisi unionille sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun. Kantaja tyytyy vetoamaan siihen, ettei neuvosto pystynyt toimittamaan todisteita riidanalaisten säädösten perusteltavuuden toteen näyttämiseksi.

99      Arviointivirheen toteaminen ei kuitenkaan voi johtaa automaattiseen päätelmään siitä, kuten kantaja esittää, että neuvosto olisi rikkonut kantajan nimen merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin koskevia aineellisia edellytyksiä riittävän ilmeisesti.

100    Riidanalaisiin säädöksiin liittyvästä lainvastaisuudesta huolimatta ja otettaessa huomioon perimyksen alkamista koskeva päätös, jota arvioidaan perheenjäsenyysperusteesta johtuvan yhteyttä Syyrian hallintoon koskevan olettaman valossa, ei voida katsoa, että neuvosto olisi ylittänyt ilmeisellä ja vakavalla tavalla harkintavaltansa rajat niin, että tämä olisi synnyttänyt unionille sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun.

101    Vaikka neuvosto ei ole täyttänyt sille kuulunutta todistustaakkaa näyttääkseen toteen riidanalaisten säädösten perusteltavuuden niiden riitauttamisen yhteydessä, tätä ei voida pitää edellä 95 ja 96 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuna räikeänä ja anteeksiantamattomana arviointivirheenä, jollaiseen tavanomaisesti varovainen ja huolellinen viranomainen ei olisi vastaavissa olosuhteissa syyllistynyt.

102    Koska unionin vastuun syntymisen edellytykset ovat kumulatiivisia, vahingonkorvausvaatimukset on hylättävä tarvitsematta tutkia edellä 89 kohdassa mainittuja muita edellytyksiä eikä etenkään vaatimusten tutkittavaksi ottamista.

 Oikeudenkäyntikulut

103    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asiat seuraavasti:

1)      Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP täytäntöönpanosta 21.2.2022 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös (YUTP) 2022/242 sekä Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 21.2.2022 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2022/237 kumotaan Shahla Makhloufia koskevilta osin.

2)      Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP muuttamisesta 25.5.2023 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2023/1035 sekä Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 25.5.2023 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2023/1027 kumotaan Shahla Makhloufia koskevilta osin.

3)      Kanne hylätään muilta osin.

4)      Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Julistettiin Luxemburgissa

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.