1

Atlas Copco Airpower NV ja Atlas Copco AB vaativat valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan 6.12.2021 annetun unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen, jolla niiltä evättiin väliintulijan asema asiassa T-263/16 RENV ja jossa kieltäydyttiin sisällyttämästä kyseisen asian asiakirja-aineistoon niiden esittämät kirjalliset huomautukset siitä, mitä päätelmiä 16.9.2021 annetusta tuomiosta komissio v. Belgia ja Magnetrol International (C-337/19 P, EU:C:2021:741) olisi tehtävä kyseistä asiaa ratkaistaessa (jäljempänä valituksenalainen päätös).

2

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa määrätään, että kyseistä työjärjestystä sovellettaessa asianosaisella tai asianosaisilla tarkoitetaan, kun tätä termiä käytetään ilman lisämäärettä, kaikkia oikeudenkäynnin asianosaisia väliintulijat mukaan lukien.

3

Kyseisen työjärjestyksen 60 artiklan mukaan oikeudenkäynnissä noudatettavia määräaikoja pidennetään pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä.

4

Saman työjärjestyksen 79 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistaan tiedonanto, jossa ilmoitetaan kannekirjelmän jättämispäivä, varsinaisten asianosaisten nimet, kanteessa esitetyt vaatimukset sekä perusteet ja pääasialliset perustelut, joihin asiassa vedotaan.”

5

Saman työjärjestyksen 142–145 artiklassa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat väliintuloa unionin yleisessä tuomioistuimessa.

6

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”väliintulohakemus on tehtävä kuuden viikon kuluessa 79 artiklassa tarkoitetun tiedonannon julkaisemisesta”.

7

Kyseisen työjärjestyksen 215 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Kun unionin tuomioistuin on kumonnut unionin yleisen tuomioistuimen tuomion tai määräyksen ja päättänyt palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, asia tulee vireille unionin yleisessä tuomioistuimessa palauttamista koskevalla ratkaisulla.”

8

Kyseisen työjärjestyksen 217 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Jos unionin tuomioistuimen kumoama ratkaisu on tehty sen jälkeen, kun asiakysymyksen käsittelyn kirjallinen vaihe unionin yleisessä tuomioistuimessa oli päätetty, unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävän asian asianosaiset voivat kahden kuukauden kuluessa unionin tuomioistuimen ratkaisun tiedoksi antamisesta toimittaa kirjalliset huomautuksensa siitä, millä tavoin unionin tuomioistuimen ratkaisu olisi otettava huomioon asiaa ratkaistaessa. Tätä määräaikaa ei voida pidentää.

– –

3.   Milloin syytä on, puheenjohtaja voi sallia kirjallisia huomautuksia sisältävien lisäkirjelmien toimittamisen.”

9

Kyseisen työjärjestyksen 219 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Unionin yleinen tuomioistuin päättää oikeudenkäyntikuluista, jotka ovat aiheutuneet yhtäältä asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa ja toisaalta muutoksenhakuasian käsittelystä unionin tuomioistuimessa.”

10

Euroopan komissio totesi ylisuurten voittojen verovapautta koskevasta valtiontukiohjelmasta SA.37667 (2015/C) (ex 2015/NN), jonka Belgia on toteuttanut, 11.1.2016 antamassaan päätöksessä (EU) 2016/1699 (EUVL 2016, L 260, s. 61; jäljempänä riidanalainen päätös), että tietyt Belgian kuningaskunnan myöntämät verovapautukset muodostivat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tukijärjestelmän, joka oli sisämarkkinoille soveltumaton ja joka oli toteutettu SEUT 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti. Komissio määräsi, että näin myönnetyt tuet oli perittävä takaisin tuensaajilta, joiden lopullinen luettelo Belgian kuningaskunnan oli myöhemmin laadittava.

11

Belgian kuningaskunta ja Magnetrol International NV nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.3.2016 ja 25.5.2016 saapuneilla kannekirjelmillä kanteet, joissa vaadittiin riidanalaisen päätöksen kumoamista ja jotka kirjattiin numeroilla T-131/16 ja T-263/16.

12

Atlas Copco Airpower ja Atlas Copco nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 31.5.2016 saapuneella kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin kyseisen päätöksen kumoamista ja joka kirjattiin numeroilla T-278/16.

13

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaaja ilmoitti Atlas Copco Airpowerille ja Atlas Copcolle 20.2.2018 päivätyllä kirjeellä, että unionin yleisen tuomioistuimen asiaa käsittelevän jaoston puheenjohtaja oli päättänyt lykätä asian T-278/16 käsittelyä siihen asti, kunnes asiat T-131/16 ja T-263/16 on ratkaisu lopullisesti.

14

Unionin yleisen tuomioistuimen laajennetun seitsemännen jaoston puheenjohtaja päätti 17.5.2018 antamallaan määräyksellä yhdistää asiat T-131/16 ja T-263/16 käsittelyn suullista vaihetta ja käsittelyn päätteeksi annettavaa ratkaisua varten.

15

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen 14.2.2019 antamallaan tuomiolla Belgia ja Magnetrol International v. komissio (T-131/16 ja T-263/16, EU:T:2019:91).

16

Komissio valitti 24.4.2019 kyseisestä tuomiosta. Tämä valitus kirjattiin numerolla C-337/19 P.

17

Unionin tuomioistuimen presidentti hyväksyi 15.10.2019 antamillaan määräyksillä komissio v. Belgia ja Magnetrol International Anheuser-Busch InBev SA/NV:n, Ampar BVBA:n, Atlas Copco Airpowerin ja Atlas Copcon (C-337/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:909) sekä Soudal NV:n ja Esko-Graphics BVBA:n (C-337/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:915) väliintulijoiksi tukemaan Magnetrol Internationalin vaatimuksia.

18

Unionin tuomioistuin antoi 16.9.2021 tuomion komissio v. Belgia ja Magnetrol International (C-337/19 P, EU:C:2021:741), jolla se

19

Atlas Copco Airpower ja Atlas Copco toimittivat 25.11.2021 unionin yleiselle tuomioistuimelle tämän työjärjestyksen 217 artiklan mukaisesti huomautuksensa siitä, mitä päätelmiä 16.9.2021 annetusta tuomiosta komissio v. Belgia ja Magnetrol International (C-337/19 P, EU:C:2021:741) olisi tehtävä asiaa T-263/16 RENV ratkaistaessa.

20

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaaja ilmoitti Atlas Copco Airpowerille ja Atlas Copcolle 6.12.2021 päivätyllä kirjeellä, että koska kyseiset huomautukset eivät olleet unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä määrätty asiakirja, unionin yleisen tuomioistuimen asiaa käsittelevän jaoston puheenjohtaja oli päättänyt, ettei niitä sisällytetä kyseisen asian asiakirja-aineistoon.

21

Atlas Copco Airpower ja Atlas Copco vaativat unionin yleisen tuomioistuimen presidentille ja jäsenille osoittamassaan 29.12.2021 päivätyssä kirjeessä yhtäältä korjaamaan ”virheen”, jonka unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt, ja toisaalta vahvistamaan niiden aseman väliintulijoina unionin yleisessä tuomioistuimessa; ne perustelivat vaatimustaan erityisesti 15.10.2019 annetulla unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä komissio v. Belgia ja Magnetrol International (C-337/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:915) sekä unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännöllä ja pyysivät vastausta viiden päivän kuluessa.

22

Atlas Copco Airpower ja Atlas Copco vaativat, että unionin tuomioistuin

23

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

24

Magnetrol International ei esitä muodollisesti vaatimuksia mutta katsoo, että unionin tuomioistuimen on vahvistettava Atlas Copco Airpowerin ja Atlas Copcon asema väliintulijoina asiassa T-263/16 RENV.

25

Komissio katsoo, että valitus on jätettävä tutkimatta.

26

Se toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti se, jonka väliintulohakemus on hylätty, voi hakea muutosta unionin yleisen tuomioistuimen hylkäyspäätökseen, mutta valittajat eivät käsiteltävässä asiassa ole tehneet väliintulohakemusta unionin yleisessä tuomioistuimessa.

27

Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin on antanut vain yhden päätöksen eli sen, jossa kieltäydyttiin sisällyttämästä kyseessä olevat huomautukset asian T-263/16 RENV asiakirja-aineistoon. Valitus ei kuitenkaan koske tätä päätöstä. Komissio toteaa lisäksi, ettei tällainen päätös kuulu Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 ja 57 artiklassa tarkoitettuihin päätöksiin, eikä siihen siksi voida hakea muutosta.

28

Komission mukaan valituksen todellisena tarkoituksena onkin kiertää unionin yleisen tuomioistuimen asiaa käsittelevän jaoston puheenjohtajan päätös lykätä asian T-278/16 käsittelyä siihen asti, kunnes asiat T-131/16 ja T-263/16 on ratkaisu lopullisesti, vaikka tästäkään päätöksestä ei voida valittaa. Tällaisen kiertämisen riski on komission mukaan jo todettu 10.9.2019 annetun unionin tuomioistuimen presidentin määräyksen neuvosto v. K. Chrysostomides & Co. ym. (C-597/18 P, ei julkaistu, EU:C:2019:743) 19 kohdassa tarkasteltaessa valittajan väliintulohakemusta asiassa, jonka käsittelyä oli lykätty sen jälkeen, kun tietyt asiat oli nimetty pilottiasioiksi.

29

Atlas Copco Airpowerin ja Atlas Copcon mukaan unionin yleisen tuomioistuimen päätös olla sisällyttämättä kyseisiä huomautuksia asian T-263/16 RENV asiakirja-aineistoon tarkoittaa, että niiltä evättiin väliintulijan asema kyseisessä asiassa, mihin voidaan hakea muutosta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla.

30

Valituksen tutkittavaksi ottamisen tarkastelemiseksi on aluksi ratkaistava unionin yleisen tuomioistuimen kirjaajan 6.12.2021 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän päätöksen ulottuvuus.

31

Tältä osin on todettava unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 217 artiklan 1 kohdassa määrättävän, että jos unionin tuomioistuimen kumoama ratkaisu on tehty sen jälkeen, kun asiakysymyksen käsittelyn kirjallinen vaihe unionin yleisessä tuomioistuimessa oli päätetty, unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävän asian asianosaiset voivat kahden kuukauden kuluessa unionin tuomioistuimen ratkaisun tiedoksi antamisesta toimittaa kirjalliset huomautuksensa siitä, millä tavoin unionin tuomioistuimen ratkaisu olisi otettava huomioon asiaa ratkaistaessa.

32

On selvää ensinnäkin, että käsiteltävässä asiassa on kyse tässä määräyksessä tarkoitetusta tapauksesta, ja toiseksi, että kyseessä olevat huomautukset toimitettiin tämän määräyksen mukaisessa määräajassa, jota oli kyseisen työjärjestyksen 60 artiklan mukaisesti pidennetty pitkien etäisyyksien vuoksi, mikä tarkoittaa, ettei huomautuksia hylätty siksi, että ne olisi toimitettu liian myöhään.

33

Tästä seuraa, että koska 6.12.2021 päivätyssä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaajan kirjeessä ilmoitettiin unionin yleisen tuomioistuimen kieltäytyvän sisällyttämästä kyseisiä huomautuksia asian T-263/16 RENV asiakirja-aineistoon sillä perusteella, etteivät ne ole unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä määrätty asiakirja, kirjeen on sen yleisluonteisuudesta huolimatta katsottava kuvastavan unionin yleisen tuomioistuimen päätöstä evätä kantajilta kyseisessä asiassa väliintulijan asema, jonka nämä katsoivat saaneensa automaattisesti, koska ne oli hyväksytty väliintulijoiksi asiaa C-337/19 P koskevassa valituksessa.

34

Koska käsiteltävässä valituksessa moititaan kyseistä kirjettä kokonaisuudessaan ja etenkin todetaan unionin yleisen tuomioistuimen toimineen sääntöjenvastaisesti, kun se kieltäytyi sisällyttämästä kyseisiä huomautuksia asian T-263/16 RENV asiakirja-aineistoon, on näin ollen katsottava, että siinä vaaditaan valituksenalaisen päätöksen kumoamista paitsi siksi, että sillä evättiin kantajilta väliintulijan asema kyseisessä asiassa, myös siksi, että siinä kieltäydyttiin sisällyttämästä kyseisiä huomautuksia mainitun asian asiakirja-aineistoon.

35

Komission väite, jonka mukaan käsiteltävä valitus koskee päätöstä, jota unionin yleinen tuomioistuin ei ole antanut, on näin ollen hylättävä.

36

Oikeudesta hakea muutosta valituksenalaiseen päätökseen on todettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan se, jonka väliintulohakemus on hylätty, voi hakea muutosta unionin yleisen tuomioistuimen hylkäyspäätökseen unionin tuomioistuimelta.

37

Käsiteltävässä asiassa on selvää, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole valituksenalaisella päätöksellä hylännyt väliintulohakemusta, koska kantajat eivät ole tehneet unionin yleiselle tuomioistuimelle tällaista hakemusta.

38

On kuitenkin myös todettava, että 6.12.2021 päivättyyn unionin yleisen tuomioistuimen kirjaajan kirjeeseen sisältyvällä päätöksellä evätä valittajilta väliintulijan asema asiassa T-263/16 RENV on samankaltainen ulottuvuus kuin olisi ollut unionin yleisen tuomioistuimen päätöksellä hylätä valittajien tekemä väliintulohakemus, koska kumpikin päätös tarkoittaa kaikkien tähän asemaan liittyvien oikeuksien epäämistä osapuolelta, joka väittää olevansa oikeutettu erityiseen menettelylliseen asemaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisen kohdan nojalla, koska ratkaisu koskee sen etua.

39

Kun unionin tuomioistuin on katsonut valituksen olevan perusteltu, kumonnut unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun ja palauttanut asian tämän ratkaistavaksi, ei myöskään ole kohtuullista odottaa, että kyseisessä valituksessa väliintulijana oleva osapuoli, joka katsoo olevansa automaattisesti oikeutettu väliintulijan asemaan unionin yleisessä tuomioistuimessa, tekee muodollisesti väliintulohakemuksen tässä tuomioistuimessa vain voidakseen hakea Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla muutosta päätökseen, jolla tämä hakemus on hylätty.

40

Unionin yleisen tuomioistuimen olisi nimittäin joka tapauksessa hylättävä tällainen hakemus liian myöhään esitettynä, koska sen työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohdassa, kun sitä luetaan yhdessä työjärjestyksen 79 artiklan kanssa, määrätään, että väliintulohakemus on esitettävä kuuden viikon kuluessa siitä, kun Euroopan unionin virallisessa lehdessä on julkaistu tiedonanto, jossa on alun perin ilmoitettu kyseistä asiaa koskevan kannekirjelmän jättämispäivä.

41

Jos katsottaisiin, ettei valitusasian väliintulija, joka väittää olevansa automaattisesti oikeutettu väliintulijan asemaan unionin yleisessä tuomioistuimessa, jonka ratkaistavaksi kyseinen asia on palautettu, voi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla hakea muutosta unionin yleisen tuomioistuimen päätökseen, jolla evätään tämä asema, vain siksi, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole muodollisesti hylännyt väliintulohakemusta, kyseinen osapuoli menettäisi täysin oikeussuojansa ja siten mahdollisuuden puolustaa unionin yleisessä tuomioistuimessa menettelyllisiä oikeuksiaan, joihin se katsoo olevansa oikeutettu kyseisen perussäännön 40 artiklan mukaisesti, vaikka mainitun perussäännön 57 artiklan ensimmäisen kohdan tarkoituksena on nimenomaan taata tämä suoja.

42

On nimittäin niin, että jos kyseinen valitusasian väliintulija vetoaa perustellusti väliintulijan asemaansa unionin yleisessä tuomioistuimessa asiassa, jonka unionin tuomioistuin oli palauttanut tämän ratkaistavaksi – kysymys, joka on ratkaistava käsiteltävän valituksen asiakysymystä tarkasteltaessa ja jota ei näin ollen voi ratkaista valituksen tutkittavaksi ottamisen arvioimisen yhteydessä –, sillä ei olisi mitään muuta tapaa vedota mainitun perussäännön 40 artiklasta johtuviin menettelyllisiin oikeuksiinsa.

43

Näin ollen valitusasian väliintulija ei ensinnäkään voi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan nojalla hakea muutosta unionin yleisen tuomioistuimen päätökseen, jolla siltä evätään väliintulijan asema asiassa, jonka unionin tuomioistuin on palauttanut unionin yleiseen tuomioistuimeen.

44

Kyseisen määräyksen mukaisesti muutosta voidaan hakea unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuihin, joilla päätetään asian käsittely, sekä ratkaisuihin, joilla tehdään vain osittainen asiaratkaisu taikka joilla ratkaistaan väite toimivallan puuttumisesta tai siitä, että asia on jätettävä tutkittavaksi ottamatta.

45

Käsiteltävässä asiassa on todettava, ettei valituksenalainen päätös ole ratkaisu, jolla unionin yleinen tuomioistuin päättää asian T-263/16 RENV käsittelyn, eikä sillä tehdä siinä edes osittaista asiaratkaisua.

46

Lisäksi on niin, että vaikka kyseisellä päätöksellä ratkaistaan väite, joka koskee valittajien asemaa väliintulijoina unionin yleisessä tuomioistuimessa, väite ei koske toimivallan puuttumista tai sitä, että asia on jätettävä tutkittavaksi ottamatta.

47

Unionin tuomioistuin on todennut, että kun unionin yleisen tuomioistuimen päätökseen, jolla ratkaistaan jokin muu menettelyllinen väite kuin kyseisessä määräyksessä tarkoitetut menettelylliset väitteet, haetaan muutosta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan nojalla, muutoksenhaku on jätettävä tutkittavaksi ottamatta (ks. määräys 4.10.1999, komissio v. ADT Projekt, C-349/99 P, EU:C:1999:475, 10 ja 11 kohta ja tuomio 8.1.2002, Ranska v. Monsanto ja komissio, C-248/99 P, EU:C:2002:1, 46 kohta).

48

On lisäksi tärkeää todeta, että kun unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee väitteen toimivallan puuttumisesta tai siitä, että asia on jätettävä tutkittavaksi ottamatta, sen ratkaisu koskee asianosaisen pyyntöä päättää asian käsittely pääasian käsittelyä aloittamatta, jolloin tällainen päätös on voitava saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ennen pääasian ratkaisemista. Tämä ei kuitenkaan koske päätöstä, jolla ratkaistaan väliintuloa koskeva väite.

49

Unionin tuomioistuin on nimittäin katsonut, että päätökseen, jolla unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy väliintulohakemuksen, ei voida hakea muutosta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Bayerische Motoren Werke ja Freistaat Sachsen v. komissio, C-654/17 P, EU:C:2019:634, 29 ja 30 kohta).

50

Edellä esitetyn valossa tätä ratkaisua on sovellettava myös valitukseen, joka koskee unionin yleisen tuomioistuimen päätöstä, jolla evätään valitusasian väliintulijalta väliintulijan asema asiassa, jonka unionin tuomioistuin on palauttanut unionin yleiseen tuomioistuimeen.

51

Toiseksi kyseinen henkilö ei voi saada riittävää oikeussuojaa myöskään hakemalla Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan nojalla muutosta ratkaisuun, jolla sen asian käsittely päätetään, jossa hän katsoo olevansa oikeutettu väliintulijan asemaan, koska tämä muutoksenhakukeino on varattu ainoastaan unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellyn asian asianosaisille, ja kyseinen oikeussuojakeino ei missään tapauksessa mahdollistaisi sitä, että mahdollinen väliintulo unionin yleisessä tuomioistuimessa on hyödyllinen, varmistamalla väliintulo menettelyn vaiheessa, jossa sillä voidaan tosiasiallisesti vaikuttaa oikeudenkäyntimenettelyyn tässä tuomioistuimessa.

52

Koska unionin yleisen tuomioistuimen päätöksellä, jossa kieltäydytään sisällyttämästä valitusasian väliintulijan huomautukset sellaisen asian asiakirja-aineistoon, jonka unionin tuomioistuin on palauttanut unionin yleiseen tuomioistuimeen kumottuaan tämän ratkaisun, sillä perusteella, etteivät ne ole unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä määrätty asiakirja, evätään väliintulijalta näin implisiittisesti kyseisessä asiassa väliintulijan asema, siihen voidaan edellä esitetyn perusteella hakea muutosta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla.

53

Se, että kyseinen henkilö on nostanut kumoamiskanteen, jonka käsittelyä unionin yleinen tuomioistuin on lykännyt, kunnes menettelyssä, jossa kyseinen henkilö väittää olevansa oikeutettu väliintulijan asemaan, on tehty ratkaisu, ei – toisin kuin komissio väittää – estä tällaisen valituksen tekemistä päätöksestä, jolla unionin yleinen tuomioistuin on evännyt kyseisen väliintulijan aseman.

54

Hyvän oikeudenkäytön periaatetta ei tosin noudatettaisi, jos kantajat asioissa, joiden käsittelyä on lykätty sen jälkeen, kun tietyt asiat on nimetty pilottiasioiksi, voisivat toimia niissä väliintulijoina yksinomaan tällä perusteella (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen presidentin määräys 10.9.2019, neuvosto v. K. Chrysostomides & Co. ym., C-597/18 P, ei julkaistu, EU:C:2019:743, 19 kohta).

55

Yhtäältä tämä seikka kuitenkin liittyy sellaisen päätöksen oikeellisuuteen, jolla evätään väliintulijan asema sitä vaativalta, eikä sillä näin ollen ole merkitystä arvioitaessa kyseistä päätöstä koskevan valituksen tutkittavaksi ottamista.

56

Toisaalta komissio väittää, että tällaisen valituksen tutkittavaksi ottaminen tarkoittaisi käytännössä, että unionin tuomioistuimessa voitaisiin riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen päätös lykätä tietyn asian käsittelyä, vaikka tällaisesta päätöksestä ei ole mahdollista valittaa, mistä on kuitenkin todettava, että jos unionin yleisen tuomioistuimen päätös, jolla evätään kyseisen asian kantajalta väliintulijan asema toisessa unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, kumotaan, tällainen lykkäyspäätös säilyttää edelleen kaikki oikeusvaikutuksensa.

57

Kaiken edellä esitetyn perusteella komission esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä.

58

Atlas Copco Airpower ja Atlas Copco väittävät ainoassa valitusperusteessaan unionin yleisen tuomioistuin tehneen kaksi oikeudellista virhettä: se ensinnäkin epäsi niiltä väliintulijan aseman asiassa T-263/16 RENV ja toiseksi kieltäytyi sisällyttämästä tämän asian asiakirja-aineistoon niiden huomautukset siitä, mitä päätelmiä on tehtävä 16.9.2021 annetusta tuomiosta komissio v. Belgia ja Magnetrol International (C-337/19 P, EU:C:2021:741).

59

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin on valittajien mukaan vakiintuneesti katsonut, että hyvä oikeudenkäyttö ja oikeudenkäyntimenettelyn jatkuvuus edellyttävät, että osapuoli, joka on hyväksytty väliintulijaksi valitusasiassa, säilyttää väliintulijan asemansa, jos unionin tuomioistuin palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi kumottuaan tämän ratkaisun. Tästä syystä valittajat olisi pitänyt katsoa väliintulijoiksi asiassa T-263/16 RENV edellyttämättä väliintulohakemuksen esittämistä unionin yleisessä tuomioistuimessa.

60

Lisäksi valittajat toteavat unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevän, että tällainen ratkaisu on perusteltu myös siksi, että sen ansiosta kyseinen tuomioistuin voi päättää oikeudenkäyntikuluista silloin, kun unionin tuomioistuin on ennen asian palauttamista unionin yleiseen tuomioistuimeen määrännyt, että niistä päätetään myöhemmin. Käsiteltävässä asiassa on valittajien mukaan kyse juuri tällaisesta tilanteesta.

61

Toiseksi Atlas Copco Airpower ja Atlas Copco katsovat unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen päättäessään olla sisällyttämättä kyseessä olevia huomautuksia asiakirja-aineistoon. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 217 artiklan 1 kohdassa, jossa ei määritellä käsitettä ”unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävän asian asianosaiset”, ei nimittäin suljeta pois sitä, että valitusasian väliintulijat voisivat saada ”unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävän asian asianosaisen” aseman valitusmenettelyssä.

62

Komissio katsoo unionin yleisen tuomioistuimen perustellusti evänneen valittajilta väliintulijan aseman asiassa T-263/16 RENV.

63

Sen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 217 artiklan 1 kohdan mukaisesti unionin tuomioistuimen palautettua asian unionin yleiseen tuomioistuimeen kirjallisia huomautuksia eivät voi toimittaa ”unionin tuomioistuimessa käsiteltävän asian asianosaiset” tai ”valitusasian asianosaiset” vaan ainoastaan ”unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävän asian asianosaiset”. Kyseisen työjärjestyksen 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa täsmennetään kyseisen 217 artiklan 1 kohdan ulottuvuus, kun siinä määritellään asianosaisten ja asianosaisen käsitteet siten, että niillä tarkoitetaan ”kaikkia oikeudenkäynnin asianosaisia väliintulijat mukaan lukien”.

64

Komissio toteaa, että koska valittajat eivät voi vedota asemaansa ”unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävän asian asianosaisina”, käsiteltävänä olevan valituksen hyväksyminen tarkoittaisi, että luotaisiin sui generis ‑väliintulijoiden ryhmä, jonka ei tarvitsisi noudattaa unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohdan mukaista määräaikaa eikä saman työjärjestyksen 143 artiklan 2 kohdan mukaisia edellytyksiä. Komissio katsoo, että jos tällaisten asianosaisten väliintulo hyväksyttäisiin, sillä ei olisi mahdollisuutta vastata niiden toimittamiin huomautuksiin. Lisäksi tällainen ratkaisu johtaisi komission mukaan käytännössä tiettyjen menettelyjen lykkäämistoimenpiteiden, joiden tarkoituksena on pilottiasioiden nimeäminen ja ensisijainen käsittely, kiertämiseen.

65

Komissio toteaa vielä, että unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, johon valittajat viittaavat, koostuu vain kahdesta ratkaisusta, joista tuoreimmassa on tehty valitus, jonka yhteydessä komissio on riitauttanut valitusasian väliintulijan aseman väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa. Komission mukaan valittajien tilanne myös eroaa osapuolten tilanteesta asioissa, joissa on annettu kyseiset kaksi unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisua.

66

Unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisulla ei komission mukaan myöskään loukata osapuolten menettelyllisiä perusoikeuksia, koska ne olisivat voineet saada väliintulijan aseman unionin yleisessä tuomioistuimessa noudattamalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä määrättyä menettelyä, kunhan ne olisivat noudattaneet kyseisessä menettelyssä sovellettavia määräaikoja.

67

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa määrätään, että kyseistä työjärjestystä sovellettaessa asianosaisella tai asianosaisilla tarkoitetaan, kun tätä termiä käytetään ilman lisämäärettä, kaikkia oikeudenkäynnin asianosaisia väliintulijat mukaan lukien.

68

Tässä yleisesti sovellettavassa määräyksessä ei kuitenkaan määritellä tarkkaan tapauksia, joissa unionin yleisen tuomioistuimen on katsottava henkilön saavan siinä väliintulijan aseman.

69

Kyseisen työjärjestyksen 142–145 artiklassa määrätään väliintuloa unionin yleisessä tuomioistuimessa koskevasta järjestelmästä ja vahvistetaan väliintulohakemusten tekemistä ja tutkintaa koskevat säännöt, mutta niissä ei käsitellä sitä, mikä asema on annettava henkilöille, jotka unionin tuomioistuin on hyväksynyt väliintulijoiksi asian valitusvaiheessa, kun se on katsonut valituksen perustelluksi, kumonnut unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun ja palauttanut asian tämän ratkaistavaksi.

70

Myöskään saman työjärjestyksen 217 ja 218 artikla, joissa määrätään asian käsittelystä ja asian käsittelyyn sovellettavista säännöistä menettelyissä, jotka seuraavat unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun kumoamista ja asian palauttamista sinne, eivät sisällä sääntöä siitä, miten valitusasian väliintulijoiden asema määräytyy tällaisissa menettelyissä.

71

Tässä yhteydessä on todettava, että kuten valittajat korostavat, asian käsittely unionin yleisessä tuomioistuimessa sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin on päättänyt kumota unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun ja palauttaa asian sinne, on jatkoa unionin tuomioistuimessa käydylle valitusmenettelylle.

72

Tämä jatkuvuus kuvastuu nimenomaisesti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä. Kyseisen työjärjestyksen 215 artiklasta ilmenee ensinnäkin, että asia tulee vireille unionin yleisessä tuomioistuimessa suoraan unionin tuomioistuimen ratkaisulla, joka koskee unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun kumoamista ja asian palauttamista sen ratkaistavaksi. Seuraavaksi kyseisen työjärjestyksen 217 artiklassa määrätään, että määräaika, jonka kuluessa huomautukset siitä, mitä päätelmiä tavoin unionin tuomioistuimen ratkaisusta olisi tehtävä asiaa ratkaistaessa, on toimitettava, alkaa kulua unionin tuomioistuimen ratkaisun tiedoksi antamisesta. Kyseisen työjärjestyksen 219 artiklassa määrätään vielä, että unionin yleinen tuomioistuin päättää oikeudenkäyntikuluista, jotka ovat aiheutuneet sekä asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa että valitusasian käsittelystä unionin tuomioistuimessa.

73

Lisäksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan toisessa kohdassa määrätään, että jos unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun ja asia palautetaan sille, se on sidottu unionin tuomioistuimen asiassa ratkaisemiin oikeusseikkoihin.

74

Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen on tutkiessaan uudelleen ensimmäisessä oikeusasteessa nostettua kannetta sen jälkeen, kun asia on palautettu sen ratkaistavaksi, määritettävä, miten valituksesta annettu unionin tuomioistuimen tuomio vaikuttaa asianosaisten välisen riita-asian ratkaisuun.

75

Sillä, että asianosaiset voivat unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 217 artiklan mukaisesti tässä yhteydessä toimittaa huomautuksia, pyritään nimenomaan antamaan heille mahdollisuus esittää kantansa näistä vaikutuksista kyseisen riita-asian ratkaisuun ja täydentää unionin yleisen tuomioistuimen tietoja tältä osin.

76

Kyseisen määräyksen tarkoituksena on näin ollen varmistaa oikeudenkäyntimenettelyn jatkuvuus, kun molemmissa unionin tuomioistuimissa käsitellään samaa asiaa; se vastaa unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 172 artiklaa, jonka mukaisesti unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellyn asian asianosainen, jonka etujen mukaista on, että valitus hyväksytään tai hylätään, voi toimittaa vastineen unionin tuomioistuimelle.

77

Ensinnäkin on todettava, että unionin tuomioistuin hyväksyy henkilön väliintulijaksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisen kohdan mukaisesti vain, jos kyseinen henkilö pystyy osoittamaan, että unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu koskee hänen etuaan.

78

Näin ollen se, että valitusasian väliintulijalta evätään väliintulijan asema unionin yleisessä tuomioistuimessa unionin tuomioistuimen palautettua asian sinne, johtaa siihen, ettei kyseisellä henkilöllä enää ole mitään mahdollisuuksia toimittaa unionin yleiselle tuomioistuimelle huomautuksia siitä, mitä päätelmiä olisi tehtävä unionin tuomioistuimen ratkaisusta, joka kuitenkin koski hänen etujaan, koska hän ei tämän määräyksen 40 kohdassa esitetystä syystä enää voi tehdä väliintulohakemusta unionin yleisessä tuomioistuimessa.

79

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisessa kohdassa määrätään lisäksi, että henkilöt, jotka pystyvät osoittamaan, että asian ratkaisu koskee heidän etuaan, voivat olla väliintulijoina ”asioissa”. Kyseisen perussäännön 55 ja 56 artiklasta, ainakin niiden ranskankielisestä versiosta, ilmenee kuitenkin, että käsitteet ”litige”, jolla viitataan asianosaisten väliseen riita-asiaan, ja ”instance”, jolla tarkoitetaan vireillä olevaa menettelyä riita-asiaa käsittelevässä tuomioistuimessa, eroavat toisistaan.

80

Ei tosin ole täysin poissuljettua, ettei unionin yleisessä tuomioistuimessa annettu ratkaisu joissain tapauksissa enää koske valitusasian väliintulijan etua, etenkin silloin, kun unionin tuomioistuin antaa lopullisen ratkaisun asian tietyistä osista ennen sen palauttamista unionin yleiseen tuomioistuimeen. Tämä seikka ei kuitenkaan yksinään voi olla peruste sille, ettei valitusasian väliintulijaa voida hyväksyä väliintulijaksi asiassa, jonka unionin tuomioistuin on palauttanut unionin yleiseen tuomioistuimeen, koska unionin tuomioistuinten on menettelyn kuluessa tarkistettava, onko väliintulon oikeuttava etu yhä olemassa (ks. vastaavasti tuomio 8.7.1999, Hüls v. komissio, C-199/92 P, EU:C:1999:358, 52–55 kohta).

81

Valittajat korostavat, että käsiteltävässä asiassa niiden unionin tuomioistuimelle tekemä väliintulohakemus hyväksyttiin sillä perusteella, että oli niiden etu, että unionin yleisen tuomioistuimen toteama riidanalaisen päätöksen kumoaminen ex tunc ja erga omnes tulee lopulliseksi (ks. vastaavasti 15.10.2019 annettu unionin tuomioistuimen presidentin määräys komissio v. Belgia ja Magnetrol International (C-337/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:915, 17 kohta); juuri tästä kumoamisesta on kyse asiassa T-263/16 RENV, jossa valittajat väittävät olevansa oikeutettuja väliintulija-asemaan.

82

Toiseksi on todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa päätöksessä esittämä ratkaisu johtaa siihen, että tiettyä asiaa koskevan oikeudenkäyntimenettelyn jatkuvuus ja niiden vaikutusten laajuus, joita henkilön hyväksymisestä väliintulijaksi unionin tuomioistuimessa seuraa, riippuvat siitä, päättääkö unionin tuomioistuin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla antaa asiassa lopullisen ratkaisun vai palauttaa sen unionin yleiseen tuomioistuimeen.

83

On nimittäin niin, kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 87 kohdassa todennut, että jos unionin tuomioistuin ratkaisee asian lopullisesti eikä palauta sitä unionin yleiseen tuomioistuimeen, valitusasian väliintulija voi esittää väitteensä siinä unionin tuomioistuimessa, joka ratkaisee ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen, mutta jos asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, sillä ei ole tätä mahdollisuutta.

84

Kolmanneksi unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu näyttäisi vaikuttavan oikeudenkäyntimenettelyn jatkuvuuteen unionin tuomioistuimissa erityisesti siksi, että valitusasian väliintulijan olisi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklassa määriteltyjen edellytysten ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen asiaa koskevien määräysten mukaisesti voitava uudelleen osallistua menettelyyn unionin tuomioistuimessa, jos unionin yleisen tuomioistuimen uudesta ratkaisusta, jonka se antaa unionin tuomioistuimen palautettua asian sen ratkaistavaksi, valitetaan, mikä johtaisi siihen, että kyseisen väliintulijan osallistuminen unionin tuomioistuinten menettelyihin olisi katkonaista yhden ja saman asian yhteydessä.

85

Neljänneksi on todettava, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaisesti unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista, jos valitus on perusteeton tai jos valitus hyväksytään ja se itse ratkaisee riidan lopullisesti.

86

Tästä määräyksestä seuraa a contrario, että jos valitus on perusteltu mutta unionin tuomioistuin palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, se ei tee ratkaisua oikeudenkäyntikuluista.

87

Tällaisessa tapauksessa on väistämättä unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä päättää valitusasian käsittelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista, kuten myös sen työjärjestyksen 219 artiklassa nimenomaisesti määrätään.

88

Näin ollen se, että valitusasian väliintulijalta evätään väliintulijan asema asiassa, jonka unionin tuomioistuin on palauttanut unionin yleiseen tuomioistuimeen, tarkoittaisi silloin, kun unionin tuomioistuimessa on vaadittu, että muu asianosainen velvoitetaan korvaamaan kyseisen väliintulijan oikeudenkäyntikulut tai että viimeksi mainittu velvoitetaan korvaamaan muun asianosaisen oikeudenkäyntikulut, ettei vaatimuksia tutki kumpikaan unionin tuomioistuin tai että unionin yleisen tuomioistuimen on ratkaistava sellaisen henkilön vaatimukset, joka ei ole asianosainen sen käsiteltävänä olevassa asiassa eikä näin ollen ole voinut puolustaa vaatimuksiaan kyseisessä menettelyssä.

89

Käsiteltävässä asiassa tilanne on juuri tällainen.

90

Sekä valittajat että komissio ovat nimittäin siinä vaatineet, että muu osapuoli velvoitetaan korvaamaan valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut asiassa C-337/19 P.

91

Koska unionin tuomioistuin on tuomiossa 16.9.2021, komissio v. Belgia ja Magnetrol International (C-337/19 P, EU:C:2021:741), määrännyt, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin, unionin yleisen tuomioistuimen on, kuten valittajat väittävät, päätettävä asian C-337/19 P valitusmenettelystä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen jakautumisesta valittajien ja kyseisen valitusmenettelyn muiden asianosasten välillä tutkiessaan asiaa T-263/16 RENV.

92

Viidenneksi komission perusteluja sille, ettei valitusasian väliintulijaa pitäisi hyväksyä väliintulijaksi asiassa, jonka unionin tuomioistuin on palauttanut unionin yleiseen tuomioistuimeen, ei voida hyväksyä.

93

Ensinnäkin on niin, että vaikka unionin tuomioistuimessa väliintulijana olleen asianosaisen hyväksymisestä väliintulijaksi unionin yleisessä tuomioistuimessa ei määrätä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 143 artiklassa, ei voida katsoa, että tällainen väliintulo unionin yleisessä tuomioistuimessa hyväksytään ilman mitään aineellisia tai muodollisia vaatimuksia. Unionin tuomioistuimen on nimittäin ensin pitänyt hyväksyä kyseinen henkilö väliintulijaksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklassa määriteltyjen edellytysten ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen asiaa koskevien määräysten mukaisesti.

94

Lisäksi on merkityksetöntä, että tämä ratkaisu mahdollistaa sen, että asianosainen voi toimittaa huomautuksia, joihin unionin yleisen tuomioistuimen menettelyn muut asianosaiset eivät voi vastata, koska yhtäältä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä ei myönnetä yleisesti oikeutta vastata kyseisen työjärjestyksen 217 artiklan mukaisesti esitettyihin huomautuksiin ja toisaalta kyseisen työjärjestyksen 217 artiklan 3 kohdassa määrätään kuitenkin, että kirjallisia huomautuksia sisältävien lisäkirjelmien toimittaminen voidaan sallia, milloin syytä on.

95

Vielä on todettava, että komission väite, jonka mukaan valitusasian väliintulijan, joka on myös kantajana asiassa, jonka käsittelyä unionin yleinen tuomioistuin on lykännyt yhden asian pilottiasiaksi nimeämisen yhteydessä, hyväksyminen väliintulijaksi kyseisessä tuomioistuimessa johtaisi kyseisen lykkäämispäätöksen kiertämiseen, on todettava, ettei tällainen lykkäämispäätös voi estää kyseisen kantajan hyväksymistä väliintulijaksi unionin tuomioistuimissa, kun väliintulo on hyväksyttävä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan nojalla (ks. vastaavasti 15.10.2019 annettu unionin tuomioistuimen presidentin määräys komissio v. Belgia ja Magnetrol International, C-337/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:915, 14 ja 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

96

Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artikla, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä väliintulijoille taattujen menettelyllisten oikeuksien kunnioittaminen ja hyvän oikeudenkäytön periaate edellyttävät unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen menettelyjä johdonmukaisesti yhteensovitettaessa, että valitusasian väliintulijalla on automaattisesti oikeus väliintulijan asemaan unionin yleisessä tuomioistuimessa, kun asia palautetaan sinne unionin tuomioistuimen kumottua unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun.

97

Käsiteltävässä asiassa on selvää yhtäältä, että Atlas Copco Airpower ja Atlas Copco hyväksyttiin unionin tuomioistuimen presidentin 15.10.2019 antamalla määräyksellä komissio v. Belgia ja Magnetrol International (C-337/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:909) väliintulijoiksi asiassa C-337/19 P, ja toisaalta, että unionin tuomioistuin on tuomiolla 16.9.2021, komissio v. Belgia ja Magnetrol International (C-337/19 P, EU:C:2021:741), kumonnut unionin yleisen tuomioistuimen tuomion 14.2.2019, Belgia ja Magnetrol International v. komissio (T-131/16 ja T-263/16, EU:T:2019:91) ja palauttanut asiat T-131/16 ja T-263/16 unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisisi tietyt näissä asioissa esitetyt kanneperusteet.

98

Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen evätessään valittajilta väliintulijan aseman unionin yleisessä tuomioistuimessa asiassa T-263/16 RENV.

99

Näin ollen valittajien ainoa valitusperuste on hyväksyttävä ja valituksenalainen päätös on kumottava.

100

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, se voi joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

101

Käsiteltävässä asiassa tämän määräyksen 96–98 kohdasta johtuu, että Atlas Copco Airpowerilla ja Atlas Copcolla on automaattisesti oikeus väliintulijan asemaan unionin yleisessä tuomioistuimessa tässä asiassa, ja niillä on näin ollen kaikki tähän asemaan liittyvät oikeudet, etenkin oikeus esittää huomautuksia unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 217 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

102

Unionin yleisen tuomioistuimen on näin ollen annettava tästä asemasta johtuvat menettelylliset toimenpiteet.

103

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

104

Kyseisen työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valitusmenettelyyn sovelletaan saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaisesti asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

105

Komissio on hävinnyt asian, mutta Atlas Copco Airpower, Atlas Copco ja Magnetrol International eivät ole vaatineet sen velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Näin ollen kukin asianosainen vastaa tähän valitusmenettelyyn liittyvistä omista kuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on määrännyt seuraavaa: