a)

Onko tuomarin annettava eurooppalainen tutkintamääräys sellaisten todisteiden hankkimiseksi, jotka ovat jo olemassa täytäntöönpanovaltiossa (tässä tapauksessa Ranska), jos määräyksen antavan valtion (tässä tapauksessa Saksa) lainsäädännön mukaan vastaavassa kansallisessa tapauksessa tuomarin olisi pitänyt määrätä perustana olevasta todisteiden hankkimisesta?

b)

Päteekö tämä toissijaisesti ainakin silloin, kun täytäntöönpanovaltio on pannut perustana olevan toimenpiteen täytäntöön määräyksen antaneen valtion alueella tarkoituksenaan toimittaa kerätyt tiedot myöhemmin määräyksen antaneen valtion sellaisille tutkintaviranomaisille, jotka ovat kiinnostuneita kyseisistä tiedoista syytteen nostamista varten?

c)

Onko tuomarin (tai riippumattoman elimen, joka ei osallistu rikostutkintaan) annettava todisteiden hankkimista koskeva eurooppalainen tutkintamääräys – määräyksen antavan valtion kansallisista toimivaltasäännöistä riippumatta –aina silloin, kun kyseinen toimenpide merkitsee vakavaa puuttumista keskeisiin perusoikeuksiin?

a)

Onko direktiivin 2014/41 6 artiklan 1 kohdan a alakohta esteenä sellaiselle eurooppalaiselle tutkintamääräykselle, joka koskee täytäntöönpanovaltiossa (Ranska) jo käytettävissä olevien telekuuntelutietojen – erityisesti paikka- ja liikennetietojen sekä viestinnän sisältöjä koskevien tallenteiden – toimittamista, kun täytäntöönpanovaltion suorittama telekuuntelu koski kaikkia käyttäjiä, joilla oli viestintäpalvelun liittymä, eurooppalaisella tutkintamääräyksellä pyydetään toimittamaan kaikkien määräyksen antavan valtion alueella käytettyjen liittymien tiedot, eikä telekuuntelutoimenpiteen määräämisen ja suorittamisen tai eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamisen yhteydessä ollut konkreettisia viitteitä siitä, että kyseiset yksittäiset käyttäjät olisivat tehneet vakavia rikoksia?

b)

Onko direktiivin 2014/41 6 artiklan 1 kohdan a alakohta esteenä tällaiselle eurooppalaiselle tutkintamääräykselle silloin, kun täytäntöönpanovaltion viranomaiset eivät voi varmistaa telekuuntelutoimenpiteellä hankittujen tietojen eheyttä laajan salassapitovelvollisuuden vuoksi?

a)

Onko direktiivin 2014/41 6 artiklan 1 kohdan b alakohta esteenä sellaiselle eurooppalaiselle tutkintamääräykselle, joka koskee täytäntöönpanovaltiossa (Ranska) jo olemassa olevien televiestintätietojen toimittamista, kun tietojen keräämisen perustana oleva täytäntöönpanovaltion telekuuntelutoimenpide olisi määräyksen antavan valtion (Saksa) lainsäädännön mukaan ollut kielletty vastaavassa kansallisessa tapauksessa?

b)

Toissijaisesti: Päteekö tämä joka tapauksessa silloin, kun täytäntöönpanovaltio on suorittanut telekuuntelun määräyksen antavan valtion alueella ja sen edun mukaisesti?

a)

Onko toimenpiteessä, johon liittyy päätelaitteisiin soluttautuminen internetpohjaisen viestintäpalvelun liikenne-, paikka- ja viestintätietojen saamiseksi, kyse direktiivin 2014/41/EU 31 artiklassa tarkoitetusta telekuuntelusta?

b)

Onko direktiivin 2014/41/EU 31 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus toimitettava aina tuomarille, tai onko näin ainakin silloin, kun kuuntelua suorittavan jäsenvaltion (Ranska) harkitsemasta toimenpiteestä voisi ilmoituksen vastaanottaneen valtion (Saksa) lainsäädännön mukaan vastaavassa kansallisessa tapauksessa määrätä vain tuomari?

c)

Siltä osin kuin direktiivin 2014/41/EU 31 artikla koskee myös yksittäisten kyseessä olevien televiestinnän käyttäjien suojelua, ulottuuko se myös tietojen käyttämiseen syytteen nostamiseksi ilmoituksen vastaanottaneessa valtiossa (Saksa), ja jos näin on, vastaako tämä tavoite lisätavoitetta, joka koskee ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion täysivaltaisuuden suojelua?

a)

Jos todisteet on hankittu unionin oikeuden vastaisella eurooppalaisella tutkintamääräyksellä, voiko unionin oikeuden tehokkuusperiaatteesta seurata suoraan todisteiden hyödyntämiskielto?

b)

Jos todisteet on hankittu unionin oikeuden vastaisella eurooppalaisella tutkintamääräyksellä, johtaako unionin oikeuden tehokkuusperiaate todisteiden hyödyntämiskieltoon silloin, kun toimenpidettä, joka on todisteiden hankkimisen perustana täytäntöönpanovaltiossa, ei olisi saatu määrätä vastaavassa kansallisessa tapauksessa määräyksen antaneessa valtiossa ja jos tällaisella lainvastaisella kansallisella toimenpiteellä hankittuja todisteita ei olisi voitu hyödyntää määräyksen antaneen valtion lainsäädännön mukaan?

c)

Onko unionin oikeuden ja erityisesti tehokkuusperiaatteen vastaista se, että todisteiden, joiden hankkiminen oli unionin oikeuden vastaista nimenomaan rikosepäilyn puuttumisen vuoksi, hyödyntäminen rikosoikeudellisessa menettelyssä oikeutetaan intressivertailun puitteissa niiden rikosten vakavuudella, jotka ovat tulleet ensimmäistä kertaa tietoon todisteita arvioitaessa?

d)

Toissijaisesti: Seuraako unionin oikeudesta ja erityisesti tehokkuusperiaatteesta, että unionin oikeuden rikkomiset silloin, kun todisteita hankitaan kansallisen rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä, eivät voi jäädä täysin vaille seurauksia, vaikka kyse olisi vakavista rikoksista, ja että ne näin ollen on otettava huomioon syytetyn hyväksi ainakin todisteita arvioitaessa tai rangaistusta määritettäessä?