1)

Onko direktiivin 2012/34/EU (1) 56 artiklan 1, 6 ja 9 kohtaa tulkittava siten, että hinnoittelujärjestelmä voi olla valituksen kohteena toimi myös silloin, kun valvonnan kohteena olevan maksun voimassaoloaika on jo päättynyt (valitus niin kutsutusta vanhasta maksusta)?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: onko direktiivin 2012/34/EU 56 artiklan 1, 6 ja 9 artiklaa tulkittava siten, että sääntelyelin voi vanhojen maksujen jälkikäteisvalvonnan yhteydessä todeta ne pätemättömiksi takautuvin vaikutuksin?

3)

Jos ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: salliiko direktiivin 2012/34/EU 56 artiklan 1, 6 ja 9 kohdan tulkinta sellaisen kansallisen lainsäädännön, jossa mahdollisuus vanhojen maksujen jälkikäteisvalvontaan takautuvin vaikutuksin suljetaan pois?

4)

Jos ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: onko direktiivin 2012/34/EU 56 artiklan 9 kohtaa tulkittava siten, että siinä säädetyt toimivaltaisen sääntelyelimen korjaavat toimenpiteet mahdollistavat oikeusvaikutusten osalta lähtökohtaisesti myös sen, että rataverkon haltijoiden lainvastaisesti perimät maksut määrätään palautettaviksi, vaikka rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden välisistä takaisinmaksuvaatimuksista voidaan nostaa siviilioikeudellinen kanne?

5)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: seuraako perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisestä kohdasta ja SEU 19 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta joka tapauksessa oikeus valittaa vanhoista maksuista silloin, kun lainvastaisten vanhojen maksujen palauttaminen kansallisen siviilioikeuden säännösten nojalla ei unionin tuomioistuimen asiassa CTL Logistics antamaan tuomioon (tuomio 9.11.2017, C-489/15, EU:C:2017:834 (2)) perustuvan oikeuskäytännön mukaan ole mahdollista ilman valituksen johdosta annettua sääntelyelimen päätöstä?