1.

Onko jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa 14.9.2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/119/EY (1) johdanto-osan 33 perustelukappaletta, 1, 3 ja 8 artiklaa sekä 2 artiklan i ja j alakohtaa tulkittava kyseisen direktiivin ja energiatilastoista 22.10.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1099/2008 (2) 2 artiklan d alakohdan tavoite huomioon ottaen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä sen 17 artiklan kanssa, mukaisen suhteellisuusperiaatteen valossa siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan henkilöt, jotka ovat tuoneet maahan yhteisön sisäisesti asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä A olevan 3.4.20 kohdan mukaisia voiteluöljyjä, (tai tällaisten voiteluöljyjen maahantuojat) voidaan velvoittaa perustamaan varmuusvarastoja?

2.

Onko jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa 14.9.2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/119/EY johdanto-osan 33 perustelukappaletta, 1, 3 ja 8 artiklaa sekä 2 artiklan i ja j alakohtaa tulkittava kyseisen direktiivin tavoite huomioon ottaen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä sen 17 artiklan kanssa, mukaisen suhteellisuusperiaatteen valossa siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan tuotetyypit, joille on perustettava ja ylläpidettävä varmuusvarastoja, on rajoitettu vain osaan direktiivin 2 artiklan i alakohdassa, luettuna yhdessä asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä A olevan 3.4 luvun kanssa, mainituista tuotetyypeistä?

3.

Onko jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa 14.9.2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/119/EY johdanto-osan 33 perustelukappaletta, 1, 3 ja 8 artiklaa sekä 2 artiklan i ja j alakohtaa tulkittava kyseisen direktiivin tavoite huomioon ottaen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä sen 17 artiklan kanssa, mukaisen suhteellisuusperiaatteen valossa siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan se, että henkilö harjoittaa yhteisössä yhtä direktiivin 2 artiklan i alakohdassa, luettuna yhdessä asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä A olevan 3.4 luvun kanssa, mainittua tuotetyyppiä olevan tuotteen tuontia, johtaa siihen, että kyseinen henkilö velvoitetaan perustamaan ja ylläpitämään toisen, muuntyyppisen tuotteen varmuusvarastoja?

4.

Onko jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa 14.9.2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/119/EY johdanto-osan 33 perustelukappaletta, 1, 3 ja 8 artiklaa sekä 2 artiklan i ja j alakohtaa tulkittava kyseisen direktiivin tavoite huomioon ottaen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä sen 17 artiklan kanssa, mukaisen suhteellisuusperiaatteen valossa siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan henkilö on velvollinen perustamaan ja ylläpitämään varastoja tuotteelle, jota hän ei käytä taloudellisessa toiminnassaan ja joka ei liity kyseiseen toimintaan, jolloin tämä velvollisuus aiheuttaa myös huomattavan taloudellisen rasitteen (joka käytännössä johtaa siihen, ettei velvollisuutta voida täyttää), koska henkilöllä ei ole käytettävissään kyseistä tuotetta eikä hän ole myöskään sen maahantuoja ja/tai haltija?

5.

Jos johonkin näistä kysymyksistä vastataan kieltävästi, onko jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa 14.9.2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/119/EY johdanto-osan 33 perustelukappaletta, 1, 3 ja 8 artiklaa sekä 2 artiklan i ja j alakohtaa tulkittava kyseisen direktiivin tavoite huomioon ottaen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä sen 17 artiklan kanssa, mukaisen suhteellisuusperiaatteen valossa siten, että henkilö, joka on harjoittanut yhteisön sisäisesti tietyntyyppisen tuotteen maahantuontia, voidaan velvoittaa perustamaan ja ylläpitämään varmuusvarastoja vain yhteisön sisäisen tuonnin kohteena olleelle samantyyppiselle tuotteelle?