1)

Kuuluvatko tilanteet, joissa tutkittaessa huumausaineiden hallussapitoon liittyvää rikosta luonnollista henkilöä, jolla poliisi olettaa olevan hallussaan huumausaineita, vastaan toteutetaan pakkokeinoja henkilöntarkastuksen ja takavarikoinnin muodossa, oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin annetun direktiivin 2013/48/EU (1) ja tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä annetun direktiivin 2012/13/EU (2) soveltamisalaan?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastaan myöntävästi, millainen kyseisissä direktiiveissä tarkoitettu asema tällaisella henkilöllä on, jos kansallisessa oikeudessa ei ole käsitettä ”epäilty” ja jos asianomaista henkilöä ei pidetty muodollisesti ”syytettynä”, ja onko tällaiselle henkilölle annettava tiedonsaantioikeus ja oikeus käyttää avustajaa?

3)

Mahdollistavatko laillisuusperiaate ja mielivaltaisuuden kielto rikosprosessilain (nakazatelno-protsesualen kodeks) 219 §:n 2 momentin kaltaisen kansallisen säännöksen, jossa säädetään, että tutkintaviranomainen voi nimetä henkilön syytetyksi myös laatimalla pöytäkirjan ensimmäisestä häneen kohdistetusta tutkintatoimesta, jos kansallisessa oikeudessa ei ole käsitettä ”epäilty” ja puolustautumisoikeudet syntyvät kansallisen oikeuden mukaan vasta siitä ajankohdasta alkaen, jona henkilö nimetään muodollisesti ”syytetyksi”, mikä puolestaan on tutkintaviranomaisen harkintavallassa, ja vaikuttaako tällainen kansallinen menettely kielteisesti direktiivin 2013/48/EU 3 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisen avustajan käyttämistä koskevan oikeuden tehokkaaseen käyttämiseen ja keskeiseen sisältöön?

4)

Mahdollistaako unionin oikeuden vaikuttavuuden periaate kansallisen käytännön, jonka mukaisesti todisteiden hankintaa, esitutkinnan yhteydessä tehtävä henkilöntarkastus ja takavarikointi mukaan luettuina, koskevien pakkokeinojen tuomioistuinvalvonnan yhteydessä ei ole mahdollista tutkia, onko epäiltyjen ja syytettyjen Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa, direktiivissä 2013/48/EU ja direktiivissä 2012/13/EU taattuja perusoikeuksia loukattu riittävän ilmeisellä tavalla?

5)

Mahdollistaako oikeusvaltioperiaate kansalliset säännökset ja kansallisen oikeuskäytännön, joiden mukaan tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tutkia henkilön nimeämistä syytetyksi, vaikka juuri ja yksinomaan tästä muodollisesta toimesta riippuu, annetaanko luonnolliselle henkilölle puolustautumisoikeuksia, jos häntä vastaan toteutettiin pakkokeinoja tutkintatarkoituksiin?