1)

Onko arvioitaessa sitä, onko kantaja asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (1) 17 ja 18 artiklassa tarkoitettu kuluttaja, merkityksellistä,

2)

Eikö kantaja voi vedota kuluttajan asemaan enää silloin, jos hän on myynyt henkilöauton edelleen elokuussa 2019 ja saanut siinä yhteydessä voittoa?

3)

Onko katsottava, ettei kantaja ole kuluttaja, jo siitä syystä, että hän allekirjoitti vastaajan ennakolta laatiman kauppasopimuksen, jossa sopimuslomakkeessa ostajasta käytettiin nimitystä ”yritys” [Firma] ja jossa pienemmällä kirjoitetun otsikon ”Erityismääräykset” alla oli maininta ”yritysmyynti / ajoneuvoa ei voida palauttaa, ajoneuvolla ei ole takuuta / luovuttaminen tapahtuu vasta maksun vastaanottamisen jälkeen”, riitauttamatta tätä ja viittaamatta kuluttajan asemaan?

4)

Onko kantajan tiliin luettava hänen elämänkumppaninsa, joka autokauppiaana on toiminut kaupassa välittäjänä, käyttäytyminen, josta vastaaja on voinut päätellä, että kantaja on yrityksen asemassa?

5)

Jääkö se, että ensimmäisenä oikeusasteena asiaa käsitellyt tuomioistuin ei pystynyt toteamaan, mistä syystä kirjallinen kauppasopimus poikkeaa sitä edeltäneestä kantajan elämänkumppanin tekemästä tarjouksesta kantajasta käytetyn nimityksen osalta ja mitä kantajan elämänkumppanin ja vastaajan myyjän välisissä puhelinkeskusteluissa tältä osin puhuttiin, kuluttajan aseman arvioimisen yhteydessä kantajan vahingoksi?

6)

Onko kantajan kuluttajan aseman kannalta merkitystä sillä, jos kantajan elämänkumppani tiedusteli muutama viikko ajoneuvon vastaanottamisen jälkeen vastaajalta puhelimitse, onko laskuun mahdollista merkitä arvonlisävero?