–

Real Madrid Club de Fútbol ja AE, edustajinaan C. Angulo Delgado ja J. M. Villar Uríbarri, abogados,

–

EE ja Société Éditrice du Monde SA, edustajanaan P. Spinosi, avocat,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään B. Fodda ja E. Timmermans,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, M. Hellmann ja J. Simon,

–

Espanjan hallitus, asiamiehinään A. Gavela Llopis ja A. Pérez-Zurita Gutiérrez,

–

Maltan hallitus, asiamiehinään A. Grech, advocate, ja D. Sarmiento Ramírez-Escudero, abogado,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään S. Noë, P. J. O. Van Nuffel ja W. Wils,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 34 ja 36 artiklan, luettuina Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 11 artiklan valossa, tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä Real Madrid Club de Fútbol (jäljempänä Real Madrid) ja AE sekä toisaalta EE ja Société Éditrice du Monde SA ja jossa on kyse sellaisen Espanjassa annetun tuomion täytäntöönpanosta Ranskassa, jolla EE ja kyseinen yhtiö velvoitetaan maksamaan Real Madridille ja AE:lle korvausta siitä aiheutuneesta aineettomasta vahingosta, että Le Monde ‑sanomalehdessä on julkaistu niitä koskeva artikkeli.

3

Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 16–18 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

4

Asetuksen N:o 44/2001 III luvussa, joka sisältää 32–56 artiklan, esitettiin jäsenvaltiossa annettujen tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa koskevat säännöt.

5

Asetuksen 33 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan toisissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä.”

6

Kyseisen asetuksen 34 artiklan 1 alakohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tuomiota ei tunnusteta, jos

7

Asetuksen N:o 44/2001 36 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Ulkomaista tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi.”

8

Asetuksen N:o 44/2001 38–52 artiklassa, jotka sisältyvät kyseisen asetuksen III luvun 2 jaksoon, säänneltiin eksekvatuurimenettelyä.

9

Asetuksen N:o 44/2001 38 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jäsenvaltiossa annettu ja siellä täytäntöönpanokelpoinen tuomio on pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, kun tuomio asiaan osallisen hakemuksesta on siellä julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi.”

10

Kyseisen asetuksen 43 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Kumpikin asianosainen voi hakea muutosta täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevasta hakemuksesta annettuun päätökseen.”

11

Asetuksen N:o 44/2001 44 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Muutoksenhaun johdosta annettuun päätökseen saa hakea muutosta ainoastaan siten kuin tämän asetuksen liitteessä IV säädetään.”

12

Asetuksen 45 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Tuomioistuin, jolta muutosta haetaan 43 tai 44 artiklan mukaisesti, voi evätä tuomion julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen ainoastaan jollakin 34 ja 35 artiklassa mainituista perusteista. Sen on annettava päätöksensä viipymättä.

2.   Ulkomaista tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi.”

13

Asetuksen N:o 44/2001 liitteessä IV todettiin seuraavaa:

”Asetuksen 44 artiklassa tarkoitetun muutoksenhaun johdosta annettuun päätökseen voidaan hakea muutosta seuraavasti:

– –”

14

Asetus N:o 44/2001 kumottiin ja korvattiin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1).

15

Asetuksen N:o 1215/2012 66 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan sellaisiin oikeudenkäynteihin, jotka on pantu vireille, sellaisiin virallisiin asiakirjoihin, jotka on laadittu tai rekisteröity virallisina asiakirjoina, ja sellaisiin tuomioistuimessa tehtyihin sovintoihin, jotka on hyväksytty tai tehty 10 päivänä tammikuuta 2015 tai sen jälkeen.

2.   Sen estämättä, mitä 80 artiklassa säädetään, [asetusta N:o 44/2001] sovelletaan edelleen sellaisissa oikeudenkäynneissä annettuihin tuomioihin, jotka on pantu vireille, sellaisiin asiakirjoihin, jotka on laadittu tai rekisteröity virallisina asiakirjoina, ja sellaisiin tuomioistuimessa tehtyihin sovintoihin, jotka on hyväksytty tai tehty ennen 10 päivää tammikuuta 2015 ja jotka kuuluvat kyseisen asetuksen soveltamisalaan.”

16

Le Monde ‑sanomalehdessä julkaistiin 7.12.2006 lehden työsuhteisen toimittajan EE:n kirjoittama artikkeli, jossa väitettiin, että Real Madrid ja FC Barcelona ovat hankkineet palveluja pyöräilyssä toimineen dopingverkoston perustajalta. Kyseistä julkaisua levitettiin useissa, etenkin espanjalaisissa tiedotusvälineissä. Le Monde ‑sanomalehti julkaisi 23.12.2006 Real Madridin sille lähettämän kirjeen, jossa tämä tieto kiistettiin, kommentoimatta sitä mitenkään.

17

Real Madrid ja sen lääkintäryhmän jäsen AE nostivat 25.5.2007 Juzgado de Primera Instancia de Madridissa (Madridin alioikeus, Espanja) Société Éditrice du Mondea ja EE:tä vastaan kunnianloukkaukseen perustuvan vahingonkorvauskanteen. Kyseinen tuomioistuin antoi 27.2.2009 tuomion, jolla se yhtäältä velvoitti Société Éditrice du Monden ja EE:n maksamaan Real Madridille 300000 euroa ja AE:lle 30000 euroa korvauksena niille aiheutuneesta aineettomasta vahingosta ja toisaalta määräsi julkaisemaan tuomionsa Le Monde ‑sanomalehdessä ja eräässä espanjalaisessa sanomalehdessä. Tämä tuomio pysytettiin olennaisilta osin Audiencia Provincial de Madridin (Madridin maakunnallinen ylioikeus, Espanja) antamalla tuomiolla. Tästä tuomiosta tehty valitus hylättiin Tribunal Supremon (ylin tuomioistuin, Espanja) 24.2.2014 antamalla tuomiolla.

18

Juzgado de Primera Instancia de Madrid määräsi 11.7.2014 antamallaan määräyksellä kyseisen Tribunal Supremon tuomion täytäntöönpantavaksi ja velvoitti Société Éditrice du Monden ja EE:n maksamaan Real Madridille 300000 euroa pääomana ja 90000 euroa korkoina ja kuluina. Myös 9.10.2014 antamallaan määräyksellä se määräsi kyseisen tuomion täytäntöönpantavaksi ja velvoitti maksamaan AE:lle 30000 euroa pääomana ja 3000 euroa korkoina ja kuluina.

19

Tribunal de grande instance de Paris (Pariisin alioikeus, Ranska) antoi 15.2.2018 kaksi päätöstä, joilla Tribunal Supremon 24.2.2014 antama tuomio ja kyseiset määräykset julistettiin täytäntöönpanokelpoisiksi.

20

Cour d’appel de Paris (Pariisin ylioikeus, Ranska) kumosi nämä päätökset 15.9.2020 antamillaan ratkaisuilla sillä perusteella, että kyseinen tuomio ja nämä määräykset ovat selvästi vastoin Ranskan oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), joten niitä ei voida panna täytäntöön Ranskassa. Cour d’appel de Paris huomautti tältä osin ensinnäkin, että Espanjan tuomioistuimet ovat velvoittaneet pääasian vastaajat maksamaan vahingonkorvausta, vaikka Real Madrid ei ollut vedonnut varallisuusvahinkoon. Sen mukaan toiseksi Espanjan tuomioistuimissa on käsitelty ainoastaan pääasiassa kyseessä olevan artikkelin herättämää mediakohua. Tämän artikkelin sisältö oli kuitenkin kiistetty espanjalaisissa tiedotusvälineissä, joten tämä kiistäminen on rajoittanut aiheutunutta vahinkoa. Cour d’appel de Paris totesi kolmanneksi, että velvoittaminen maksamaan 300000 euroa pääomana ja 90000 euroa korkoina ja kuluina kohdistuu luonnolliseen henkilöön ja lehteä julkaisevaan yhtiöön, ja kyseinen summa oli suuruudeltaan 50 prosenttia kyseisen yhtiön nettotappiosta ja 6 prosenttia sen käytettävissä olevista varoista 31.12.2017. Sen mukaan neljänneksi näiden edellä mainittujen maksettavaksi määrättyjen summien lisäksi AE:llekin oli maksettava 30000 euroa pääomana ja 3000 euroa korkoina ja kuluina. Ranskassa on lopuksi Cour d’appel de Paris’n mukaan äärimmäisen harvinaista, että jonkun henkilön kunnian tai arvostuksen loukkaamisen vuoksi myönnettävien vahingonkorvausten määrä ylittää 30000 euroa, koska Ranskan lainsäädännön mukaan yksityishenkilöihin kohdistuvasta herjauksesta voidaan tuomita enintään 12000 euron suuruiseen sakkoon.

21

Cour d’appel de Paris päätteli, että kyseessä olevat langettavat tuomiot vaikuttavat ehkäisevästi toimittajan ja media-alan yrityksen osallistumiseen julkiseen keskusteluun yleisesti kiinnostavista aiheista, mikä on omiaan haittaamaan tiedotusvälineitä niiden tiedotus- ja valvontatehtävän hoitamisessa, joten tuomioiden, joissa määrätään näistä seuraamuksista, tunnustaminen tai täytäntöönpano on kestämättömällä tavalla ristiriidassa Ranskan kansainvälisten oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa, koska sillä rajoitetaan sananvapautta.

22

Real Madrid ja AE tekivät cour d’appel de Paris’n 15.9.2020 antamista tuomioista kassaatiovalituksen Cour de cassationiin (ylin tuomioistuin, Ranska), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, ja väittivät, että vahingonkorvausten oikeasuhteisuutta voidaan valvoa vain, jos ne ovat rangaistusluonteisia eivätkä korvausluonteisia. Cour d’appel de Paris on niiden mukaan korvannut tuomion antaneen tuomioistuimen arvioinnin vahingosta omalla arvioinnillaan ja tutkinut näin uudelleen pääasiassa kyseessä olevat espanjalaisten tuomioistuinten ratkaisut, mikä on vastoin asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa ja 36 artiklaa. Kyseinen tuomioistuin ei lopuksi ole niiden mukaan ottanut huomioon espanjalaisten tuomioistuimien toteamien tekojen, joista on aiheutunut vahinkoa, vakavuutta eikä sitä, ettei tuomittujen henkilöiden taloudellinen tilanne ole merkityksellinen arvioitaessa myönnettyjen vahingonkorvausten suhteettomuutta, jota ei missään tapauksessa ole arvioitava kansallisten oikeussääntöjen perusteella.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa muun muassa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 10 artiklan 2 kappaleessa ei jätetä juuri tilaa sananvapauden rajoituksille kahdella alalla, jotka ovat poliittinen keskustelu ja yleisessä intressissä olevat kysymykset (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.4.2015, Morice v. Ranska (CE:ECHR:2015:0423JUD002936910, 125 kohta). Viimeksi mainittuun alaan kuuluu julkaisu, joka koskee urheiluun liittyviä kysymyksiä (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 26.4.2007, Colaço Mestre ja SCI – Sociedade Independente de Comunicaçao, S.A. v. Portugali, CE:ECHR:2007:0426JUD001118203, 28 kohta). Vahingonkorvausten maksamiseen velvoittamisen ehkäisevä vaikutus on lisäksi yksi mittapuu halventavista lausumista aiheutuneen vahingon korvaamiseksi toteutetun toimenpiteen oikeasuhteisuuden arvioinnissa. Siltä osin kuin erityisesti on kyse toimittajien sananvapaudesta, on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan huolehdittava siitä, että lehtiyhtiöiden maksettavaksi määrättävien vahingonkorvausten suuruus ei ole omiaan uhkaamaan niiden taloudellista perustaa (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 26.11.2013, Błaja News Sp. z o.o. v. Puola, CE:ECHR:2013:1126JUD005954510, 71 kohta).

24

Cour de cassation päätti näin ollen lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

25

Aluksi on huomautettava, että pääasian menettelyn kohteena on kassaatiovalitus, jossa on kyse siitä, että yhden Espanjassa annetun tuomion ja kahden siellä annetun määräyksen julistamisesta täytäntöönpanokelpoisiksi Ranskassa tehty päätös on kumottu asetuksen N:o 44/2001 45 artiklan 1 kohdan nojalla siitä syystä, että kyseisen tuomion ja näiden määräysten täytäntöönpano johtaisi perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistetun sananvapauden ilmeiseen loukkaamiseen.

26

Asetuksen N:o 1215/2012 66 artiklan 2 kohdassa säädetään asetuksen N:o 44/2001 ajallisen sovellettavuuden osalta, että asetusta N:o 44/2001 sovelletaan edelleen ennen 10.1.2015 vireille pantuihin oikeudenkäynteihin ja siis näissä oikeudenkäynneissä annettuihin ratkaisuihin. Pääasiassa se tuomio ja ne määräykset, joiden täytäntöönpanosta on kyse, on annettu Espanjassa ennen kyseistä ajankohtaa vireille pannun oikeudenkäynnin johdosta. Kuten myös Euroopan komissio on huomauttanut, pääasiassa sovelletaan siis ajallisesti asetusta N:o 44/2001.

27

Siltä osin kuin on kyse esitettyjen kysymysten tutkinnan kannalta merkityksellisistä kyseisen asetuksen säännöksistä, on todettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettu kassaatiovalitus merkitsee asetuksen N:o 44/2001 44 artiklan, luettuna yhdessä asetuksen liitteen IV kanssa, mukaista muutoksenhakua. Täytäntöönpanon epäämisen perusteet, joihin kansallinen tuomioistuin, jolta haetaan muutosta kyseisen 44 artiklan nojalla, voi perustaa ratkaisunsa, mainitaan kyseisen asetuksen 45 artiklassa, jonka 1 kohdassa viitataan asetuksen 34 ja 35 artiklassa esitettyihin tunnustamisen epäämisen perusteisiin ja jonka 2 kohtaan sisältyy samalla tavoin kuin kyseisen asetuksen 36 artiklaan kielto tutkia uudelleen ulkomainen tuomio, jonka täytäntöönpanosta on kyse, sen sisältämän asiaratkaisun osalta.

28

On siis katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, jotka on tutkittava yhdessä, lähinnä, onko – ja mahdollisesti millä edellytyksin – sellaisen tuomion täytäntöönpanosta, jolla erään sanomalehden julkaisijayhtiö ja yksi sen toimittajista velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta aineettomasta vahingosta, jota urheiluseuralle ja yhdelle sen lääkintäryhmän jäsenelle on aiheutunut niiden maineen vahingoittamisesta kyseisessä sanomalehdessä julkaistulla niitä koskevalla uutisella, kieltäydyttävä asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdan ja 45 artiklan säännösten, kun niitä luetaan yhdessä, nojalla siitä syystä, että täytäntöönpano voi merkitä lehdistönvapauden, sellaisena kuin se on vahvistettuna perusoikeuskirjan 11 artiklassa, ilmeistä loukkaamista ja olla siis vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, jossa täytäntöönpanoa pyydetään.

29

Asetuksessa N:o 44/2001 säädetty tuomioistuinratkaisujen tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskeva järjestelmä perustuu, kuten asetuksen johdanto-osan 16 ja 17 perustelukappaleesta ilmenee, keskinäiseen luottamukseen lainkäyttöön Euroopan unionissa. Tämä luottamus edellyttää sitä, että jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan toisessa jäsenvaltiossa ilman erityistä menettelyä, mutta myös sitä, että menettely, jonka tarkoituksena on saada yhdessä jäsenvaltiossa annettu tuomio täytäntöönpanokelpoiseksi toisessa jäsenvaltiossa, on tehokas ja nopea. Tähän menettelyyn saa kyseisen asetuksen johdanto-osan 17 perustelukappaleen sanamuodon mukaan sisältyä vain täytäntöönpanokelpoisuuden toteamiseksi pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaadittujen asiakirjojen muodollinen tarkastus, ja tuomio julistetaan täytäntöönpanokelpoiseksi lähes ilman enempiä toimenpiteitä (ks. vastaavasti tuomio 12.12.2019, Aktiva Finants, C‑433/18, EU:C:2019:1074, 23 kohta).

30

Jossakin jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan siis asetuksen N:o 44/2001 33 artiklan 1 kohdan mukaan toisissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä, ja se pannaan kyseisen asetuksen 38 artiklan 1 kohdan mukaan täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, kun tuomio asiaan osallisen hakemuksesta on siellä julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi.

31

Kuten asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 16–18 perustelukappaleesta ilmenee, asetuksessa säädetyn järjestelmän, joka koskee muutoksenhakua tuomion tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta tehtyyn päätökseen, tarkoituksena on luoda oikea tasapaino seuraavien kahden seikan välille: yhtäältä keskinäinen luottamus lainkäyttöön unionissa, mikä oikeuttaa sen, että jäsenvaltiossa annetut tuomiot lähtökohtaisesti tunnustetaan ja julistetaan täytäntöönpanokelpoisiksi ilman eri menettelyä toisessa jäsenvaltiossa, ja toisaalta puolustautumisoikeuksien huomioon ottaminen, joka merkitsee sitä, että vastaajan on voitava hakea täytäntöönpanokelpoisuudesta tehtyyn päätökseen muutosta kontradiktorisessa menettelyssä, jos hän katsoo, että jokin täytäntöönpanon epäämisperusteista täyttyy (tuomio 28.4.2009, Apostolides, C‑420/07, EU:C:2009:271, 73 kohta ja tuomio 7.7.2016, Lebek, C‑70/15, EU:C:2016:524, 36 kohta).

32

Viimeksi mainituilta osin asetuksen N:o 44/2001 45 artiklan 1 kohdassa rajataan mahdollisuus evätä tuomion julistaminen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehty päätös jollakin kyseisen asetuksen 34 ja 35 artiklassa säädetyistä perusteista.

33

Asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa säädetään, että tuomiota ei tunnusteta, jos sen tunnustaminen on selkeästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, jossa tunnustamista pyydetään.

34

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 44/2001 34 artiklaa on tulkittava suppeasti, koska sillä rajoitetaan yhden asetuksella tavoitellun perustavanlaatuisen päämäärän toteuttamista. Siihen voidaan siis vedota ainoastaan poikkeustilanteissa (tuomio 28.4.2009, Apostolides, C‑420/07, EU:C:2009:271, 55 kohta ja tuomio 20.6.2022, London Steam-Ship Owners’ Mutual Insurance Association, C‑700/20, EU:C:2022:488, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Erityisesti tämän 34 artiklan 1 alakohdan osalta on niin, että vaikka jäsenvaltiot voivat tältä osin säädetyn varauman perusteella lähtökohtaisesti vapaasti määritellä kansallisten lainsäädäntöjensä ja käytäntöjensä mukaisesti, mitä vaatimuksia niiden oikeusjärjestysten perusteista aiheutuu, tälle käsitteelle asetetaan rajat kyseisen asetuksen tulkinnalla. Vaikka unionin tuomioistuimen tehtävänä ei siis ole määrittää jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden sisältöä, sen on kuitenkin valvottava, missä rajoissa jäsenvaltion tuomioistuin voi tähän käsitteeseen nojautuen olla tunnustamatta toisessa jäsenvaltiossa annettua ratkaisua (ks. vastaavasti tuomio 28.4.2009, Apostolides, C‑420/07, EU:C:2009:271, 56 ja 57 kohta sekä tuomio 16.7.2015, Diageo Brands, C‑681/13, EU:C:2015:471, 42 kohta).

36

Tässä yhteydessä on muistutettava, että koska asetuksen N:o 44/2001 36 artiklassa ja 45 artiklan 2 kohdassa kielletään ulkomaisen tuomion ottaminen uudelleen tutkittavaksi sen sisältämän asiaratkaisun osalta, niillä estetään se, että jäsenvaltion, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään, tuomioistuin kieltäytyisi tunnustamasta tai panemasta täytäntöön tuomiota pelkästään sillä perusteella, että tuomiojäsenvaltion tuomioistuimen soveltama oikeussääntö poikkeaa oikeussäännöstä, jota jäsenvaltion, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään, tuomioistuin olisi soveltanut, jos asia olisi saatettu sen ratkaistavaksi. Jäsenvaltion, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään, tuomioistuin ei voi myöskään tutkia, pitävätkö tuomiojäsenvaltion tuomioistuimen arvioinnit oikeudellisista seikoista ja tosiseikoista paikkansa (tuomio 28.4.2009, Apostolides, C‑420/07, EU:C:2009:271, 58 kohta ja tuomio 25.5.2016, Meroni, C‑559/14, EU:C:2016:349, 41 kohta).

37

Asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa säädettyä, oikeusjärjestyksen perusteita koskevaa säännöstä voidaan näin ollen soveltaa ainoastaan, jos toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano olisi kestämättömällä tavalla ristiriidassa jäsenvaltion, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään, oikeusjärjestyksen kanssa sen vuoksi, että tällä tunnustamisella tai täytäntöönpanolla loukattaisiin jotakin perustavanlaatuista periaatetta. Jotta noudatettaisiin kieltoa tutkia ulkomainen tuomio uudelleen sen sisältämän asiaratkaisun osalta, kyseessä on oltava sellaisen oikeussäännön ilmeinen rikkominen, jota pidetään jäsenvaltion, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään, oikeusjärjestyksessä olennaisen tärkeänä, tai sellaisen oikeuden ilmeinen loukkaaminen, jota pidetään tässä oikeusjärjestyksessä perustavanlaatuisena (tuomio 28.4.2009, Apostolides, C‑420/07, EU:C:2009:271, 59 kohta ja tuomio 25.5.2016, Meroni, C‑559/14, EU:C:2016:349, 42 kohta).

38

Jäsenvaltion, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään, tuomioistuin ei siis voi kieltäytyä tunnustamasta tai täytäntöönpanemasta toisessa jäsenvaltiossa annettua tuomiota pelkästään sillä perusteella, että sen käsityksen mukaan kansallista tai unionin oikeutta on sovellettu virheellisesti tässä tuomiossa, sillä muuten kyseenalaistettaisiin asetuksen N:o 44/2001 tarkoitus. On sitä vastoin katsottava, että tällaisissa tilanteissa yksityisille tarjotaan riittävät takeet kussakin jäsenvaltiossa käytössä olevalla oikeussuojakeinojärjestelmällä, jota on täydennetty SEUT 267 artiklassa määrätyllä ennakkoratkaisupyyntömenettelyllä. Oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen voitaisiin tällaisissa tilanteissa vedota ainoastaan siltä osin kuin kyseinen oikeudellinen virhe tarkoittaa, että tuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään, katsotaan kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen olennaisen tärkeän oikeussäännön ilmeiseksi rikkomiseksi (ks. vastaavasti tuomio 28.4.2009, Apostolides, C‑420/07, EU:C:2009:271, 60 kohta).

39

Edellytykset, joilla asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuun oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen voidaan vedota, eivät muutu sillä perusteella, että kyseessä oleva ilmeinen rikkominen koskee unionin oikeuden sääntöä eikä sen jäsenvaltion kansallisen oikeuden sääntöä, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään, riippumatta siitä, onko kyse aineellisesta tai menettelyyn liittyvästä oikeussäännöstä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan näet kansallisten tuomioistuinten on taattava yhtä tehokkaasti kansallisessa oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien ja unionin oikeusjärjestyksessä myönnettyjen oikeuksien suoja. Oikeusjärjestyksen perusteita koskevaa säännöstä on siis tarkoitus soveltaa samalla tavalla silloin, kun asianomaisen tuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään, johtaa olennaisen tärkeän oikeussäännön ilmeiseen rikkomiseen unionin oikeusjärjestyksessä, tai silloin, kun se johtaa unionin oikeusjärjestyksessä ja siis kyseisessä jäsenvaltiossa perustavanlaatuiseksi katsotun oikeuden ilmeiseen loukkaamiseen (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2015, Diageo Brands, C‑681/13, EU:C:2015:471, 48 kohta ja tuomio 7.9.2023, Charles Taylor Adjusting, C‑590/21, EU:C:2023:633, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Unionin tuomioistuin on jo katsonut, että näin on erityisesti unionissa tunnustettujen perusoikeuksien osalta (ks. vastaavasti tuomio 28.3.2000, Krombach, C‑7/98, EU:C:2000:164, 38 kohta).

41

Koska se, että kansallinen tuomioistuin soveltaa asetusta N:o 44/2001, merkitsee perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua unionin oikeuden soveltamista, kyseisen tuomioistuimen on noudatettava perusoikeuskirjassa vahvistetuista perusoikeuksista ilmeneviä vaatimuksia muun muassa silloin, kun se käsittelee asetuksen N:o 44/2001 43 ja 44 artiklaan perustuvaa muutoksenhakua, jolla pyritään tarkistamaan, onko perustetta evätä täytäntöönpano (ks. vastaavasti tuomio 25.5.2016, Meroni, C‑559/14, EU:C:2016:349, 44 kohta ja tuomio 7.5.2020, Rina, C‑641/18, EU:C:2020:349, 55 kohta).

42

On kuitenkin huomautettava, että jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen periaatteella on unionin oikeudessa perustavanlaatuinen merkitys, koska sen avulla voidaan luoda ja pitää yllä alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja. Kyseinen periaate edellyttää etenkin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta sitä, että kukin jäsenvaltio katsoo – jollei kyse ole poikkeuksellisista olosuhteista –, että kaikki muut jäsenvaltiot noudattavat unionin oikeutta ja aivan erityisesti unionin oikeudessa tunnustettuja perusoikeuksia (lausunto 2/13 (Unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen), 18.12.2014, EU:C:2014:2454, 191 kohta).

43

Kun jäsenvaltiot soveltavat unionin oikeutta, niitä voidaan unionin oikeuden nojalla vaatia olettamaan, että muut jäsenvaltiot noudattavat perusoikeuksia, siten, että ne eivät voi vaatia toiselta jäsenvaltiolta perusoikeuksille annettavaa korkeampaa kansallisen suojan tasoa kuin mitä unionin oikeudessa annetaan ja tämän lisäksi ne eivät myöskään voi poikkeuksellisia tapauksia lukuun ottamatta tarkastaa, onko tuo toinen jäsenvaltio tosiasiassa kunnioittanut tietyssä konkreettisessa tapauksessa unionin takaamia perusoikeuksia (lausunto 2/13 (Unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen), 18.12.2014, EU:C:2014:2454, 192 kohta).

44

Sen jäsenvaltion, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, tuomioistuimen on siis ainoastaan siinä tilanteessa, että tuomion täytäntöönpano kyseisessä jäsenvaltiossa johtaisi perusoikeuskirjassa vahvistetun perusoikeuden ilmeiseen loukkaamiseen, kieltäydyttävä – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 189 kohdassa todennut – asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdan ja 45 artiklan nojalla kyseisen tuomion täytäntöönpanosta tai tapauksesta riippuen kumottava päätös, jolla tuomio todetaan täytäntöönpanokelpoiseksi.

45

Perusoikeuskirjan 11 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jokaisella on oikeus sananvapauteen, ja tämä oikeus sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta.

46

Kun lehtiartikkelin julkaisemisen osalta on kyse toimittajista ja/tai lehtikustantajista ja media-alan yrityksistä, sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta suojataan nimenomaisesti perusoikeuskirjan 11 artiklan 2 kohdalla, jonka mukaan tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta on kunnioitettava.

47

Perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistetut oikeudet ja vapaudet eivät ole ehdottomia, vaan ne on suhteutettava siihen tehtävään, joka niillä on yhteiskunnassa (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2020, La Quadrature du Net ym., C‑511/18, C‑512/18 ja C‑520/18, EU:C:2020:791, 120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Kuten perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdasta ilmenee, siinä sallitaan näet näiden oikeuksien ja vapauksien käyttämisen rajoittaminen, kunhan näistä rajoituksista säädetään lailla mainittujen oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen ja kunhan ne suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ovat tarpeellisia ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.

49

Tältä osin on muistutettava, että perusoikeuskirjan 11 artikla on eräs demokraattiseen ja moniarvoiseen yhteiskuntaan liittyvä olennainen perusta ja kuuluu arvoihin, joille unioni SEU 2 artiklan mukaisesti perustuu (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2016, Tele2 Sverige ja Watson ym., C‑203/15 ja C‑698/15, EU:C:2016:970, 93 kohta ja tuomio 23.4.2020, Associazione Avvocatura per i diritti LGBTI, C‑507/18, EU:C:2020:289, 48 kohta). Puuttumisen tässä 11 artiklassa taattuihin oikeuksiin ja vapauksiin on siis tällaisessa asiayhteydessä rajoituttava täysin välttämättömään (ks. vastaavasti tuomio 6.3.2001, Connolly v. komissio, C‑274/99 P, EU:C:2001:127, 41 kohta).

50

Tästä on kyse erityisesti puuttumisessa, joka kohdistuu toimittajiin, lehtikustantajiin ja media-alan yrityksiin, kun otetaan huomioon lehdistön merkitys demokraattisessa yhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa (ks. vastaavasti tuomio 1.12.2011, Painer, C‑145/10, EU:C:2011:798, 113 kohta ja tuomio 29.7.2019, Spiegel Online, C‑516/17, EU:C:2019:625, 72 kohta).

51

Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan lisäksi perusoikeuskirjan oikeuksien merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin vastaavien, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattujen oikeuksien, mikä ei estä kuitenkaan sitä, että unionin oikeudessa myönnetään tätä laajempaa suojaa (tuomio 22.6.2023, K.B. ja F.S. (Ottaminen huomioon viran puolesta rikosasiassa), C‑660/21, EU:C:2023:498, 41 kohta).

52

Unionin tuomioistuimen on siis perusoikeuskirjan 11 artiklaa tulkitessaan otettava vähimmäissuojana huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa taatut vastaavat oikeudet, sellaisina kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on niitä tulkinnut (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2022, Autorité des marchés financiers, C‑302/20, EU:C:2022:190, 67 kohta ja tuomio 12.1.2023, Migracijos departamentas (Poliittiseen mielipiteeseen perustuvat vainon syyt),C‑280/21, EU:C:2023:13, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että poikkeuksia, joita sananvapauteen sovelletaan, on tulkittava suppeasti ja että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa ei jätetä juuri tilaa sananvapauden rajoituksille poliittisen keskustelun tai yleisessä intressissä olevien kysymysten alalla (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 17.12.2004, Pedersen ja Baadsgaard v. Tanska, CE:ECHR:2004:1217JUD004901799, 71 kohta; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.4.2015, Morice v. Ranska, CE:ECHR:2015:0423JUD002936910, 124 ja 125 kohta sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 17.1.2017, Tavares de Almeida Fernandes ja Almeida Fernandes v. Portugali, CE:ECHR:2017:0117JUD003156613, 55 kohta).

54

Yleisessä intressissä olevia kysymyksiä ovat kysymykset, jotka saattavat legitiimisti kiinnostaa yleisöä, ja kysymykset, jotka herättävät yleisön mielenkiinnon tai huolestuttavat sitä huomattavasti etenkin siitä syystä, että ne koskevat kansalaisten hyvinvointia tai ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä. Tähän ryhmään kuuluvat ammattilaisurheilua koskevat kysymykset (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 22.2.2007, Nikowitz ja Verlagsgruppe News GmbH v. Itävalta, CE:ECHR:2007:0222JUD000526603, 25 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.6.2017, Satakunnan Markkinapörssi Oy ja Satamedia Oy v. Suomi, CE:ECHR:2017:0627JUD000093113, 171 kohta) ja siis ammattilaisurheilussa tapahtuvaa dopingia koskevat kysymykset.

55

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin korostaa tässä yhteydessä lehdistöllä demokraattisessa yhteiskunnassa olevaa perustavanlaatuista tehtävää, joten lehdistölle annettavilla takeilla on erityistä merkitystä. Vaikka lehdistö ei saa ylittää tiettyjä rajoja, jotka liittyvät etenkin muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien suojaamiseen, sen on kuitenkin esitettävä velvollisuuksiaan ja vastuutaan noudattaen tietoja ja ajatuksia kaikista yleisessä intressissä olevista kysymyksistä. Muussa tapauksessa lehdistö ei voisi hoitaa välttämätöntä public wathchdog ‑tehtäväänsä. Sille, että on demokraattisen yhteiskunnan edun mukaista varmistaa lehdistönvapaus ja ylläpitää sitä, on siis annettava suurta painoarvoa, kun selvitetään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa edellytetyllä tavalla, onko kyseessä oleva puuttuminen asianmukaisessa suhteessa tavoiteltuun lailliseen päämäärään (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.9.1994, Jersild v. Tanska, CE:ECHR:1994:0923JUD001589089, 31 kohta; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 21.1.1999, Fressoz ja Roire v. Ranska, CE:ECHR:1999:0121JUD002918395, 45 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 16.6.2015, Delfi AS v. Viro, CE:ECHR:2015:0616JUD006456909, 132 kohta).

56

Näitä periaatteita sovelletaan paitsi toimittajiin myös lehtikustantajiin, jotka osallistuvat täysimääräisesti sananvapauden käyttämiseen ja jotka jakavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetut velvollisuudet ja vastuun (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.1.2009, Orban ym. v. Ranska, CE:ECHR:2009:0115JUD002098505, 47 kohta).

57

Vaikka niillä henkilöillä, joita halventava puhe tai muuntyyppinen sisältö, jota ei voida hyväksyä, ovat loukanneet, on oltava mahdollisuus nostaa vahingonkorvauskanne, joka merkitsee tehokasta oikeussuojakeinoa heidän maineensa vahingoittumisen osalta, minkä tahansa ratkaisun, jolla myönnetään vahingonkorvausta maineen vahingoittumisesta, on oltava sellainen, että myönnetyn korvauksen määrä ja kyseessä oleva vahinko ovat järkevässä ja kohtuullisessa suhteessa toisiinsa nähden (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.2.2005, Steel ja Morris v. Yhdistynyt kuningaskunta, CE:ECHR:2005:0215JUD006841601, 96 kohta; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 16.6.2015, Delfi AS v. Viro, CE:ECHR:2015:0616JUD006456909, 110 ja 131 kohta sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 17.1.2017, Tavares de Almeida Fernandes ja Almeida Fernandes v. Portugali, CE:ECHR:2017:0117JUD003156613, 77 kohta).

58

Tältä osin on erotettava toisistaan oikeushenkilön hyväksi annettu langettava tuomio ja luonnollisen henkilön hyväksi annettu langettava tuomio, koska luonnollisen henkilön maineen vahingoittamisella voi olla vaikutusta hänen ihmisarvoonsa, kun taas oikeushenkilön maineeseen ei kohdistu tätä moraalista ulottuvuutta (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.2.2005, Steel ja Morris v. Yhdistynyt kuningaskunta, CE:ECHR:2005:0215JUD006841601, 94 kohta; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.7.2011, UJ v. Unkari, CE:ECHR:2011:0719JUD002395410, 22 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 11.1.2022, Freitas Rangel v. Portugali, CE:ECHR:2022:0111JUD007887313, 48, 53 ja 58 kohta).

59

On kuitenkin huomautettava, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin arvioi puuttumisen oikeasuhteisuutta samoin perustein sekä oikeushenkilön että yksilön osalta (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 5.12.2017, Frisk ja Jensen v. Tanska, CE:ECHR:2017:1205JUD001965712, 55 kohta).

60

Seuraamuksen oikeasuhteisuudesta on todettava, että mikä tahansa sananvapauden perusteeton rajoittaminen merkitsee sitä, että vastaavien kysymysten kattaminen tiedotusvälineissä saattaa tulevaisuudessa estyä tai vähetä jyrkästi. Juuri langettavan tuomion antamisella on merkitystä, vaikka kyseinen tuomio on yksinomaan yksityisoikeudellinen ja määrätty seuraamus on vähäinen (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 10.11.2015, Couderc ja Hachette Filipacchi associés v. Ranska, CE:ECHR:2015:1110JUD004045407, 151 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 25.2.2016, Société de conception de presse et d’édition v. Ranska, CE:ECHR:2016:0225JUD000468311, 49 kohta).

61

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on erityisesti niin, että äärimmäistä varovaisuutta on noudatettava silloin, kun toteutetut toimenpiteet tai seuraamukset voivat johtaa siihen, että lehdistö on vähemmän halukas osallistumaan legitiimissä yleisessä intressissä olevia kysymyksiä koskevaan keskusteluun, ja niillä voi siis olla ehkäisevä vaikutus lehdistönvapauden käyttämiseen tällaisten kysymysten osalta (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 20.5.1999, Bladet Tromsø ja Stensaas v. Norja, CE:ECHR:1999:0520JUD002198093, 64 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 17.12.2004, Cumpănă ja Mazăre v. Romania, CE:ECHR:2004:1217JUD003334896, 111 kohta).

62

Tältä osin on katsottava, että vahingonkorvaus, jonka määrä ei ole ennakoitavissa tai jonka määrä on suuri suhteessa niihin summiin, joita myönnetään vertailukelpoisissa herjausasioissa, on omiaan vaikuttamaan ehkäisevästi lehdistönvapauden käyttämiseen (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 7.12.2010, Público – Comunicação Social, S.A. ym. v. Portugali, CE:ECHR:2010:1207JUD003932407, 55 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 15.6.2017, Independent Newspapers (Ireland) Limited v. Irlanti, CE:ECHR:2017:0615JUD002819915, 84 ja 85 kohta).

63

Kun otetaan huomioon lehdistöllä demokraattisessa yhteiskunnassa oleva perustavanlaatuinen tehtävä ja takeet, jotka sillä on oltava tämän tuomion 55 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti, asia on lisäksi näin yleensä silloin, kun langettavassa tuomiossa vahinkoa kärsineelle osapuolelle myönnetään korvaus, joka on suurempi kuin todellisuudessa aiheutunut aineellinen tai aineeton vahinko.

64

Tällainen ehkäisevä vaikutus voi myös perustua langettavaan tuomioon, jossa määrätään maksettavaksi vertailukelpoisissa herjausasioissa sovellettuihin standardeihin nähden suhteellisen pieniä summia. Tästä on lähtökohtaisesti kyse silloin, kun myönnetyt summat osoittautuvat huomattaviksi suhteessa niihin resursseihin, jotka tuomitulla henkilöllä on käytössään (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.2.2005, Steel ja Morris v. Yhdistynyt kuningaskunta, CE:ECHR:2005:0215JUD006841601, 96 kohta), riippumatta siitä, onko kyse toimittajasta tai lehteä julkaisevasta yhtiöstä.

65

Myönnetyn vahingonkorvauksen oikeasuhteisuuden arvioimisessa on lisäksi otettava huomioon myös määrätyt muut seuraamukset, kuten muun muassa tiedon kiistämisen julkaiseminen, oikaisu tai virallinen anteeksipyyntö sekä tuomitun henkilön maksettavaksi määrätyt oikeudenkäyntikulut (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 11.12.2012, Ileana Constantinescu v. Romania, CE:ECHR:2012:1211JUD003256304, 49 kohta; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 10.11.2015, Couderc ja Hachette Filipacchi associés v. Ranska, CE:ECHR:2015:1110JUD004045407, 152 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.6.2017, Ghiulfer Predescu v. Romania, CE:ECHR:2017:0627JUD002975109, 61 kohta).

66

Edellä esitetystä ilmenee, että asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdan ja 45 artiklan nojalla sellaisen tuomion täytäntöönpanosta, jolla erään sanomalehden julkaisijayhtiö ja yksi sen toimittajista velvoitetaan maksamaan korvausta aineettomasta vahingosta, jota urheiluseuralle ja yhdelle sen lääkintäryhmän jäsenelle on aiheutunut niiden maineen vahingoittamisesta kyseisessä sanomalehdessä julkaistulla niitä koskevalla uutisella, on kieltäydyttävä, kun se johtaisi perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistettujen oikeuksien ja vapauksien ilmeiseen loukkaamiseen.

67

Tällainen perusoikeuskirjan 11 artiklan ilmeinen rikkominen kuuluu näet sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteisiin, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, ja merkitsee siis asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 45 artiklan kanssa, tarkoitettua täytäntöönpanosta kieltäytymisen perustetta.

68

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava ottamalla huomioon kaikki käsiteltävään asiaan liittyvät seikat, joihin kuuluvat paitsi tuomittujen henkilöiden resurssit myös niiden teon, josta on aiheutunut vahinkoa, vakavuus ja vahingon laajuus, sellaisina kuin nämä seikat on todettu pääasiassa kyseessä olevissa ratkaisuissa, johtaisiko näiden ratkaisujen täytäntöönpano tämän tuomion 53–64 kohdassa esitettyjen perusteiden nojalla perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistettujen oikeuksien ja vapauksien ilmeiseen loukkaamiseen.

69

Kyseisen tuomioistuimen on tässä tarkoituksessa selvitettävä, osoittautuvatko mainituissa ratkaisuissa myönnetyt vahingonkorvaukset sellaisiksi, että ne ovat selvästi suhteettomia kyseessä olevaan maineen vahingoittumiseen nähden, ja saattaako niillä siis olla siinä jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, ehkäisevä vaikutus siihen, miten vastaavia kysymyksiä käsitellään tiedotusvälineissä tulevaisuudessa, tai yleisemmin siihen, miten perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistettua lehdistönvapautta käytetään.

70

Tässä yhteydessä on täsmennettävä, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ottaa huomioon summat, jotka jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, on myönnetty vertailukelpoisesta maineen vahingoittumisesta, se, että nämä summat ja mainituissa ratkaisuissa myönnettyjen vahingonkorvausten määrä poikkeavat mahdollisesti toisistaan, ei sinällään ole vielä riittävää, jotta voitaisiin katsoa automaattisesti ja ilman muita selvityksiä, että nämä vahingonkorvaukset ovat selvästi suhteettomia kyseessä olevaan maineen vahingoittumiseen nähden.

71

Koska siinä selvityksessä, joka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on suoritettava, pyritään vain yksilöimään perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistettujen oikeuksien ja vapauksien ilmeinen loukkaaminen, se ei voi myöskään edellyttää tuomiojäsenvaltion tuomioistuinten esittämien asiakysymystä koskevien arviointien valvontaa, koska tällainen valvonta merkitsee tuomion uudelleen tutkimista asiakysymyksen osalta, mikä on nimenomaisesti kielletty asetuksen N:o 44/2001 36 artiklassa ja 45 artiklan 2 kohdassa. Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei siis voi etenkään tutkia, ovatko EE ja Société Éditrice du Monde toimineet pääasiassa kyseessä olevan artikkelin julkaistessaan velvollisuuksiensa ja vastuunsa mukaisesti, tai kyseenalaistaa 24.2.2014 annetussa Tribunal Supremon tuomiossa olevia toteamuksia EE:n tai Société Éditrice du Monden teon, josta on aiheutunut vahinkoa, vakavuuden tai Real Madridille ja AE:lle aiheutuneen vahingon laajuuden osalta.

72

Kun otetaan huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pohdinnat, on vielä huomautettava, että – kuten tämän tuomion 58 ja 63 kohdasta ilmenee – ei voida sulkea pois sitä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin joutuu kaikkien käsiteltävään asiaan liittyvien seikkojen nojalla toteamaan, että lehdistönvapautta loukataan selvästi, jos pääasiassa kyseessä olevat ratkaisut pannaan täytäntöön, siltä osin kuin on kyse pelkästään jommastakummasta näissä ratkaisuissa kyseessä olevista kantajasta tai vastaajasta.

73

Jos kyseinen tuomioistuin toteaisi, että lehdistönvapautta on selvästi loukattu, sen olisi rajattava mainittujen ratkaisujen täytäntöönpanosta kieltäytyminen koskemaan myönnettyjen vahingonkorvausten sitä osaa, joka on selvästi suhteeton siinä jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa pyydetään.

74

Edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa ja 45 artiklaa, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan 11 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että sellaisen tuomion täytäntöönpanosta, jolla erään sanomalehden julkaisijayhtiö ja yksi sen toimittajista velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta aineettomasta vahingosta, jota urheiluseuralle ja yhdelle sen lääkintäryhmän jäsenelle on aiheutunut niiden maineen vahingoittamisesta kyseisessä sanomalehdessä julkaistulla niitä koskevalla uutisella, on kieltäydyttävä siltä osin kuin täytäntöönpano johtaisi lehdistönvapauden, sellaisena kuin se on vahvistettu perusoikeuskirjan 11 artiklassa, ilmeiseen loukkaamiseen ja olisi siis vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, jossa täytäntöönpanoa pyydetään.

75

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa ja 45 artiklaa, luettuina yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan kanssa,

on tulkittava siten, että

sellaisen tuomion täytäntöönpanosta, jolla erään sanomalehden julkaisijayhtiö ja yksi sen toimittajista velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta aineettomasta vahingosta, jota urheiluseuralle ja yhdelle sen lääkintäryhmän jäsenelle on aiheutunut niiden maineen vahingoittamisesta kyseisessä sanomalehdessä julkaistulla niitä koskevalla uutisella, on kieltäydyttävä siltä osin kuin täytäntöönpano johtaisi lehdistönvapauden, sellaisena kuin se on vahvistettu perusoikeuskirjan 11 artiklassa, ilmeiseen loukkaamiseen ja olisi siis vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, jossa täytäntöönpanoa pyydetään.