Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
7 päivänä joulukuuta 2023 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa – Direktiivi 2000/78/EY – 2 artiklan 5 kohta – Ikään perustuvan syrjinnän kielto – Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista – 19 artikla – Eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 26 artikla – Vammaisten henkilöiden integroituminen yhteiskuntaan ja työelämään – Henkilökohtaisen avun palvelu vammaisille henkilöille – Työpaikkailmoitus, jossa ilmoitetaan työhön haettavan henkilön vähimmäis- ja enimmäisikä – Vammaisen henkilön toiveiden ja etujen huomioon ottaminen – Oikeuttaminen
Asiassa C‑518/22,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesarbeitsgericht (liittovaltion ylin työtuomioistuin, Saksa) on esittänyt 24.2.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 3.8.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
J.M.P.
vastaan
AP Assistenzprofis GmbH,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Prechal sekä tuomarit F. Biltgen, N. Wahl, J. Passer ja M. L. Arastey Sahún (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: J. Richard de la Tour,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– J.M.P., edustajanaan T. Nick, Rechtsanwalt,
– AP Assistenzprofis GmbH, edustajanaan O. Viehweg, Rechtsanwalt,
– Kreikan hallitus, asiamiehinään V. Baroutas ja M. Tassopoulou,
– Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,
– Portugalin hallitus, asiamiehinään P. Barros da Costa ja A. Pimenta,
– Euroopan komissio, asiamiehinään D. Martin ja E. Schmidt,
kuultuaan julkisasiamiehen 13.7.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (EYVL 2000, L 303, s. 16) 2 artiklan 5 kohdan, 4 artiklan 1 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan tulkintaa, kun näitä säännöksiä luetaan ottamalla huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirja (jäljempänä perusoikeuskirja) ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus, joka on hyväksytty Euroopan unionin puolesta 26.11.2009 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2010/48/EY (EUVL 2010, L 23, s. 35; jäljempänä YK:n yleissopimus).
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain J.M.P. ja AP Assistenzprofis GmbH, joka tarjoaa avustus- ja neuvontapalveluja vammaisille henkilöille, ja jossa on kyse siitä, että J.M.P. on vaatinut maksettavaksi vahingonkorvausta työhönottomenettelyn yhteydessä ilmenneestä ikään perustuneesta syrjinnästä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Kansainvälinen oikeus
3 YK:n yleissopimuksen johdanto-osassa todetaan seuraavaa:
”Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet, jotka
– –
c) vahvistavat kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuden, jakamattomuuden, keskinäisen riippuvuuden ja yhteenkuuluvuuden sekä sen, että vammaisille henkilöille on taattava mahdollisuus nauttia näistä oikeuksista ja vapauksista täysimääräisesti ilman syrjintää;
– –
h) ovat tietoisia myös siitä, että henkilön syrjintä vammaisuuden perusteella loukkaa ihmisyksilön synnynnäistä arvoa ja merkitystä;
– –
j) ovat tietoisia tarpeesta edistää ja suojella kaikkien vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksia, mukaan lukien tehostettua tukea tarvitsevat henkilöt;
– –
n) ovat tietoisia siitä, että vammaisten henkilöiden yksilöllinen itsemääräämisoikeus ja riippumattomuus, mukaan lukien vapaus tehdä omat valintansa, on heille tärkeää;
– –”
4 Yleissopimuksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Tarkoitus”, määrätään seuraavaa:
”Tämän yleissopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden synnynnäisen arvon kunnioittamista.
– –”
5 Yleissopimuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Yleiset periaatteet”, määrätään seuraavaa:
”Tämän yleissopimuksen periaatteina ovat:
a) henkilöiden synnynnäisen arvon, yksilöllisen itsemääräämisoikeuden, mukaan lukien vapaus tehdä omat valintansa, ja riippumattomuuden kunnioittaminen;
b) syrjimättömyys;
c) täysimääräinen ja tehokas osallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan;
d) erilaisuuden kunnioittaminen ja vammaisten henkilöiden hyväksyminen osana ihmisten moninaisuutta ja ihmiskuntaa;
– –”
6 Saman yleissopimuksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus”, määrätään seuraavaa:
”1. Sopimuspuolet tunnustavat, että kaikki henkilöt ovat yhdenvertaisia lain edessä ja lain mukaan ja ovat oikeutettuja ilman minkäänlaista syrjintää yhdenvertaiseen lakiin perustuvaan suojaan ja yhdenvertaisiin lakiin perustuviin etuihin.
– –
4. Erityistoimia, jotka ovat tarpeen vammaisten henkilöiden tosiasiallisen yhdenvertaisuuden jouduttamiseksi tai saavuttamiseksi, ei katsota tämän yleissopimuksen tarkoittamaksi syrjinnäksi.”
7 YK:n yleissopimuksen 12 artiklan, jonka otsikko on ”Yhdenvertaisuus lain edessä”, 2 kappaleessa määrätään seuraavaa:
”Sopimuspuolet tunnustavat, että vammaiset henkilöt ovat oikeudellisesti kelpoisia yhdenvertaisesti muiden kanssa kaikilla elämänaloilla.”
8 Kyseisen yleissopimuksen 19 artiklassa, jonka otsikko on ”Eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä”, määrätään seuraavaa:
”Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet tunnustavat kaikkien vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen oikeuden elää yhteisössä, jossa heillä on muiden kanssa yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet. Sopimuspuolet toteuttavat tehokkaat ja asianmukaiset toimet tehdäkseen vammaisille henkilöille helpommaksi nauttia tästä oikeudesta täysimääräisesti sekä helpottaakseen heidän täysimääräistä osallisuuttaan ja osallistumistaan yhteisöön, muun muassa varmistamalla, että:
a) vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa mahdollisuus valita asuinpaikkansa sekä se, missä ja kenen kanssa he asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä asuinjärjestelyä;
b) vammaisten henkilöiden saatavissa on valikoima kotiin annettavia palveluja sekä asumis- ja laitospalveluja sekä muita yhteiskunnan tukipalveluja, mukaan lukien henkilökohtainen apu, jota tarvitaan tukemaan elämistä ja osallisuutta yhteisössä ja estämään eristämistä tai erottelua yhteisöstä;
c) koko väestölle tarkoitetut yhteisön palvelut ja järjestelyt ovat vammaisten henkilöiden saatavissa yhdenvertaisesti muiden kanssa ja vastaavat heidän tarpeitaan.”
Unionin oikeus
9 Direktiivin 2000/78 johdanto-osan 23 ja 25 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(23) Erilainen kohtelu saattaa olla oikeutettua erittäin rajoitetuissa tilanteissa, jos jokin uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen liittyvä ominaisuus muodostaa työhön liittyvän todellisen ja ratkaisevan vaatimuksen ja jos tavoite on oikeutettu ja vaatimus oikeasuhteinen. Tällaiset tilanteet on esitettävä tiedoissa, jotka jäsenvaltiot antavat [Euroopan] komissiolle.
– –
(25) Ikää koskevan syrjinnän kieltäminen on oleellinen tekijä pyrittäessä työllisyyden suuntaviivoissa asetettuihin tavoitteisiin ja lisättäessä työn moninaisuutta. Tietyissä tilanteissa ikään perustuva erilainen kohtelu voi olla perusteltua, ja tämän vuoksi tarvitaan erityisiä säädöksiä, jotka voivat vaihdella jäsenvaltioissa vallitsevan tilanteen mukaan. On siis syytä erottaa toisistaan erilainen kohtelu, joka on perusteltua erityisesti työllisyyspolitiikan, työmarkkinoiden ja ammatillisen koulutuksen oikeutettujen tavoitteiden nojalla, sekä syrjintä, joka on kiellettävä.”
10 Kyseisen direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Tarkoitus”, säädetään seuraavaa:
”Tämän direktiivin tarkoituksena on luoda yleiset puitteet uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiselle työssä ja ammatissa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteuttamiseksi jäsenvaltioissa.”
11 Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tässä direktiivissä ’yhdenvertaisen kohtelun periaatteella’ tarkoitetaan, ettei minkäänlaista 1 artiklassa tarkoitettuun seikkaan perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää saa esiintyä.
2. Sovellettaessa 1 kohtaa:
a) välittömänä syrjintänä pidetään sitä, että henkilöä kohdellaan jonkin 1 artiklassa tarkoitetun seikan perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai voitaisiin kohdella vertailukelpoisessa tilanteessa;
– –
5. Tämä direktiivi ei vaikuta sellaisiin kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin toimenpiteisiin, jotka demokraattisessa yhteiskunnassa ovat tarpeen yleisen turvallisuuden ja järjestyksen takaamiseksi ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden sekä muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.”
12 Saman direktiivin 3 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Yhteisölle annetun toimivallan puitteissa tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin henkilöihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, julkisyhteisöt mukaan lukien, kun kyseessä on:
a) työn tai itsenäisen ammatin harjoittamista koskevat edellytykset, myös valinta- ja työhönottoperusteet, alasta ja ammattiasemasta riippumatta, sekä uralla eteneminen”.
13 Direktiivin 2000/78 4 artiklan, jonka otsikko on ”Työhön liittyvät vaatimukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Sen estämättä, mitä 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että erilainen kohtelu, joka perustuu johonkin 1 artiklassa tarkoitettuun seikkaan liittyvään ominaisuuteen, ei ole syrjintää, jos tiettyjen työtehtävien luonteen tai niiden yhteyksien vuoksi, joissa tehtävät suoritetaan, kyseinen ominaisuus on todellinen ja ratkaiseva työhön liittyvä vaatimus, edellyttäen, että tavoite on oikeutettu ja että vaatimus on oikeasuhteinen.”
14 Kyseisen direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeutettu ikään perustuva erilainen kohtelu”, säädetään seuraavaa:
”1. Sen estämättä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että ikään perustuvaa erilaista kohtelua ei pidetä syrjintänä, jos sillä on kansallisen lainsäädännön puitteissa objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu, erityisesti työllisyyspoliittinen, työmarkkinoita tai ammatillista koulutusta koskeva oikeutettu tavoite, ja jos tämän tavoitteen toteuttamiskeinot ovat asianmukaiset ja tarpeen.
Tällaista erilaista kohtelua voi olla erityisesti:
a) erityisten työhönpääsyä ja ammatillista koulutusta koskevien ehtojen sekä työehtojen, myös irtisanomis- ja palkkaehtojen, käyttöön ottaminen nuorille ja ikääntyville työntekijöille sekä työntekijöille, joilla on huollettavia, heidän työelämään pääsynsä tukemiseksi tai heidän suojelunsa varmistamiseksi,
b) ikään, ammatilliseen kokemukseen tai palveluajan pituuteen liittyvien vähimmäisehtojen asettaminen työhönpääsylle tai tiettyjen työhön liittyvien etujen saaminen,
c) enimmäisiän vahvistaminen työhönoton edellytykseksi kyseisen toimen koulutusvaatimusten perusteella tai jotta työ voisi kestää kohtuullisen ajan ennen eläkkeelle siirtymistä.
– –”
15 Mainitun direktiivin 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Positiivinen toiminta ja erityistoimenpiteet”, säädetään seuraavaa:
”1. Täydellisen yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi työelämässä, yhdenvertaisen kohtelun periaate ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ehkäistä tai hyvittää haittoja, jotka liittyvät johonkin 1 artiklassa tarkoitettuun perusteeseen.
2. Vammaisten osalta yhdenvertaisen kohtelun periaate ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai antamasta terveyden ja turvallisuuden suojelua työpaikalla koskevia säännöksiä eikä toteuttamasta toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on luoda tai pitää voimassa säännöksiä tai järjestelyjä, joilla pyritään turvaamaan tai edistämään vammaisten pääsyä työelämään.”
Saksan oikeus
GG
16 Saksan liittotasavallan perustuslain (Grundgesetz für die Bundesrepublik Deutschland), joka on säädetty 23.5.1949 (BGBl. 1949 I, s. 1), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan (jäljempänä GG), 1 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Ihmisarvo on loukkaamaton. Kaikilla julkista valtaa käyttävillä on velvollisuus kunnioittaa ja suojella sitä.
(2) Saksan kansa tunnustaa näin ollen loukkaamattomat ja luovuttamattomat ihmisoikeudet jokaisen ihmisyhteisön, rauhan ja oikeudenmukaisuuden perustana kaikkialla maailmassa.
– –”
17 GG:n 2 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Jokaisella on oikeus kehittää vapaasti persoonallisuuttaan, kunhan hän ei loukkaa muiden henkilöiden oikeuksia, perustuslaillista järjestystä tai moraalin vaatimuksia.”
AGG
18 Yleisellä yhdenvertaisesta kohtelusta 14.8.2006 annetulla lailla (Allgemeines Gleichbehandlungsgesetz; BGBl. 2006 I, s. 1897; jäljempänä AGG) on tarkoitus saattaa direktiivi 2000/78 osaksi Saksan oikeutta.
19 AGG:n 1 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Tämän lain tavoitteena on estää tai poistaa epäedulliseen asemaan saattaminen, joka perustuu rotuun tai etniseen alkuperään, sukupuoleen, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen identiteettiin.”
20 AGG:n 3 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Välittömänä epäedulliseen asemaan saattamisena pidetään sitä, että henkilöä kohdellaan jonkin 1 §:ssä tarkoitetun seikan perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. – –”
21 AGG:n 5 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Sen estämättä, mitä 8–10 – – §:ssä mainituista seikoista säädetään, erilainen kohtelu on sallittua myös silloin, kun asianmukaisilla ja sopivilla toimenpiteillä pyritään ehkäisemään tai hyvittämään kaikki 1 §:ssä mainittuihin seikkoihin perustuvat haitat.”
22 AGG:n 7 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Työntekijöitä ei saa saattaa epäedulliseen asemaan minkään 1 §:ssä tarkoitetun seikan perusteella – –”
23 AGG:n 8 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Erilainen kohtelu jonkin 1 §:ssä tarkoitetun seikan perusteella on sallittu, kun työtehtävien luonteen tai niiden yhteyksien vuoksi, joissa tehtävät suoritetaan, kyseinen seikka on todellinen ja ratkaiseva työhön liittyvä vaatimus, edellyttäen, että tavoite on oikeutettu ja että vaatimus on oikeasuhteinen.”
24 AGG:n 10 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Sen estämättä, mitä 8 §:ssä säädetään, ikään perustuva erilainen kohtelu on sallittua myös, jos se on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu oikeutetulla tavoitteella. Tämän tavoitteen toteuttamiskeinojen on oltava asianmukaisia ja tarpeen. Tällaista erilaista kohtelua voi olla erityisesti:
1. erityisten työhönpääsyä ja ammatillista koulutusta koskevien ehtojen sekä työehtojen, myös palkkaehtojen ja palvelussuhteen päättämisehtojen, asettaminen nuorille ja ikääntyville työntekijöille sekä työntekijöille, joilla on huollettavia, heidän työelämään pääsynsä tukemiseksi tai heidän suojelunsa varmistamiseksi
2. ikään, ammatilliseen kokemukseen tai palveluajan pituuteen liittyvien vähimmäisehtojen asettaminen työhönpääsylle tai tiettyjen työhön liittyvien etujen saamiselle
3. enimmäisiän vahvistaminen työhönoton edellytykseksi kyseisen toimen erityisten koulutusvaatimusten perusteella tai sen perusteella, että työ voisi kestää kohtuullisen ajan ennen eläkkeelle siirtymistä,
– –”
25 AGG:n 15 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Jos epäedulliseen asemaan saattamista koskevaa kieltoa rikotaan, työnantaja on velvollinen korvaamaan tästä aiheutuneet vahingot. – –
2. Työntekijä voi vaatia asianmukaista rahamääräistä korvausta vahingosta, joka ei ole varallisuusvahinko. – –”
SGB
26 Sosiaaliturvalain I osan (Sozialgesetzbuch, Erstes Buch (I)), joka on annettu 11.12.1975 (BGBl. 1975 I, s. 3015; jäljempänä SGB I), 33 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Jos oikeuksien tai velvollisuuksien sisältöä ei ole yksityiskohtaisesti määritelty niiden luonteen tai laajuuden osalta, niitä määritettäessä on otettava huomioon oikeudenomistajan tai henkilön, jota velvollisuudet koskevat, henkilökohtaiset olosuhteet, hänen tarpeensa ja suorituskykynsä sekä paikalliset olosuhteet, sikäli kuin tämä ei ole ristiriidassa lain säännösten kanssa. Tältä osin on kunnioitettava oikeudenomistajan tai henkilön, jota velvollisuudet koskevat, toiveita siinä määrin kuin ne ovat kohtuullisia.”
27 Sosiaaliturvalain IX osan (Sozialgesetzbuch, Neuntes Buch (IX)), joka on annettu 23.12.2016 (BGBl. 2016 I, s. 2334; jäljempänä SGB IX), 8 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Kun palveluja koskevia päätöksiä tehdään ja kun palveluja suoritetaan yhteiskuntaan osallistumisen edistämiseksi, otetaan huomioon palveluihin oikeutettujen perustellut toiveet. Tässä yhteydessä otetaan huomioon myös palveluihin oikeutetun henkilökohtainen elämäntilanne, ikä, sukupuoli, perhe sekä uskonnolliset ja vakaumukselliset tarpeet; lisäksi sovelletaan [SGB I:n] 33 §:ää – –”
28 SGB IX:n 78 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Avustuspalveluja annetaan, jotta jokapäiväisestä elämästä, mukaan lukien päivän jäsentäminen, voidaan suoriutua omaehtoisesti ja itsenäisesti. Niihin kuuluvat erityisesti palvelut, jotka liittyvät yleisiin arjen toimiin, kuten taloudenhoito, sosiaalinen vuorovaikutus, henkilökohtaisen elämän järjestäminen, yhteiskuntaan ja kulttuurielämään osallistuminen, vapaa-ajan järjestäminen, mukaan lukien urheilutoiminta, sekä lääketieteellisten ja lääkärin määräämien palvelujen tehokkuuden turvaaminen. Niihin sisältyy viestintä näihin aloihin kuuluvien tahojen kanssa.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
29 Pääasian vastapuoli AP Assistenzprofis on yhtiö, joka tarjoaa SGB IX:n 78 §:n 1 momentin mukaisesti vammaisille henkilöille avustus- ja neuvontapalveluja, joiden tarkoituksena on auttaa heitä selviytymään omaehtoisesti ja itsenäisesti jokapäiväisestä elämästään.
30 Kyseinen yritys julkaisi vuoden 2018 heinäkuussa työpaikkailmoituksen, jonka mukaan 28-vuotias opiskelija A. etsi naispuolisia avustajia, joiden olisi oltava ”mieluiten 18–30-vuotiaita”, avustamaan itseään kaikilla jokapäiväisen elämän alueilla.
31 J.M.P., pääasian valittaja, joka on syntynyt vuonna 1968, haki tätä työpaikkaa ja sai AP Assistenzprofisilta hylkäävän vastauksen.
32 Käytettyään oikeuksiaan oikeudenkäynnin ulkopuolella J.M.P. nosti Arbeitsgericht Kölnissä (Kölnin työoikeudellisten asioiden alioikeus, Saksa) AP Assistenzprofisia vastaan AGG:n 15 §:n 2 momentin nojalla vahingonkorvauskanteen ikään perustuvasta syrjinnästä.
33 J.M.P. väitti kanteessaan yhtäältä, että koska työpaikkailmoitus oli nimenomaisesti suunnattu ”18–30-vuotiaille”, oli mahdollista olettaa, että häntä ei hänen korkeamman ikänsä takia ollut otettu huomioon hakumenettelyssä, mitä olettamaa AP Assistenzprofis ei ole osoittanut vääräksi. Toisaalta työpaikkailmoituksesta seuraava ikään perustuva erilainen kohtelu ei ole oikeutettua henkilökohtaisen avun palvelujen luonteen kannalta eikä myöskään sallittua AGG:n 8 §:n 1 momentin tai 10 §:n nojalla, koska tällaiseen henkilökohtaiseen avustamiseen liittyvän luottamussuhteen kannalta henkilön iällä ei ole merkitystä.
34 AP Assistenzprofis vaati kyseisen kanteen hylkäämistä sillä perusteella, että mahdollinen ikään perustuva erilainen kohtelu oli perusteltua AGG:n 8 §:n 1 momentin tai 10 §:n nojalla. Henkilökohtaisen avustamisen toiminta on erittäin henkilökohtaista päivittäistä tukemista, johon liittyy avustettavan henkilön jatkuva riippuvuus avustajasta. Niinpä tietyn iän vaatimuksella voidaan vastata A:n puhtaasti henkilökohtaisiin tarpeisiin, kun hän yliopisto-opiskelijana osallistuu sosiaaliseen elämään.
35 Pääasian vastapuolen mielestä kunkin henkilökohtaista apua saavan henkilön perustellut toiveet ja subjektiiviset tarpeet on otettava huomioon SGB IX:n 8 §:n 1 momentin nojalla. Tässä asiayhteydessä on niin, että perusteltua toivetta kyseisen avustajan tietystä iästä on pidettävä AGG:n 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuna ”todellisena ja ratkaisevana työhön liittyvänä vaatimuksena”, jotta voidaan saavuttaa SGB IX:n 78 §:n 1 momentissa asetettu avustuspalvelujen tavoite ja suojata GG:n 2 §:n 1 momentissa, luettuna yhdessä GG:n 1 §:n kanssa, tarkoitettua persoonallisuuden vapaata kehittämistä koskevaa oikeutta. AP Assistenzprofis pitää kyseistä vaatimusta myös oikeasuhteisena. Lisäksi pääasiassa kyseessä olevan kaltainen ikään perustuva erilainen kohtelu on sallittua AGG:n 10 §:n nojalla, koska se on objektiivista ja asianmukaista, se on perusteltu oikeutetulla tavoitteella ja SGB IX:n 78 §:ssä tarkoitetun henkilökohtaisen avustamisen tavoitteen toteuttamiskeinot ovat asianmukaiset ja tarpeen.
36 Koska Arbeitsgericht Köln oli hyväksynyt J.M.P:n kanteen ja Landesarbeitsgericht Köln (Kölnin työoikeudellisten asioiden ylioikeus, Saksa) oli tuomiollaan hyväksynyt AP Assistenzprofisin tekemän valituksen, J.M.P. teki kyseisestä tuomiosta Revision-valituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Bundesarbeitsgerichtiin (liittovaltion ylin työtuomioistuin, Saksa).
37 Kyseinen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tilanne kuuluu direktiivin 2000/78 soveltamisalaan siltä osin kuin se koskee kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja työhönpääsyä koskevia valintaperusteita. Toiseksi se katsoo, että pääasian valittajaan on kohdistunut direktiivin 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua ikään perustuvaa välitöntä syrjintää sen perusteella, että pääasian vastapuoli on antanut hylkäävän vastauksen.
38 Kyseinen tuomioistuin haluaa täsmentää, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa on kyse henkilökohtaisen avustamisen erityistapauksesta, jossa sekä pääasian valittaja että vammainen henkilö voivat vaatia suojaa syrjinnältä, nyt käsiteltävällä ennakkoratkaisupyynnöllä pyritään selventämään, missä määrin pääasian valittajan oikeus tehokkaaseen suojaan ikään perustuvalta syrjinnältä ja vammaisen henkilön oikeus tehokkaaseen suojaan hänen vammaisuuteensa perustuvalta syrjinnältä on sovitettava yhteen, kun huomioon otetaan direktiivi 2000/78, jossa konkretisoidaan työn ja ammatin osalta perusoikeuskirjan 21 artiklassa vahvistettu yleinen syrjintäkiellon periaate.
39 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää tältä osin ensinnäkin, että henkilökohtainen avustaminen perustuu sovellettavan kansallisen lainsäädännön eli SGB IX:n 8 §:n, luettuna yhdessä SGB I:n 33 §:n kanssa, nojalla itsemääräämisoikeuden periaatteeseen, jonka tavoitteena siis on saada vammaiset henkilöt kykeneviksi järjestämään päivittäisen elämänsä mahdollisimman omaehtoisesti ja itsenäisesti, kun otetaan huomioon muun muassa avustuspalvelujen saajien perustellut toiveet. SGB IX:n 78 §:n 1 momentin mukaan näihin palveluihin kuuluu muiden muassa palveluja, jotka liittyvät yleisiin arjen toimiin, kuten taloudenhoito, sosiaalinen vuorovaikutus, henkilökohtaisen elämän järjestäminen sekä yhteiskuntaan ja kulttuurielämään osallistuminen.
40 Kyseinen tuomioistuin toteaa toiseksi, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan direktiivi 2000/78 on yksi niistä unionin säädöksistä, jotka koskevat YK:n yleissopimuksella säänneltyjä kysymyksiä, joten mainittuun yleissopimukseen voidaan vedota tulkittaessa kyseistä direktiiviä (tuomio 11.9.2019, Nobel Plastiques Ibérica, C‑397/18, EU:C:2019:703, 39 ja 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) siltä osin kuin kyseiseen yleissopimukseen ja erityisesti sen 19 artiklaan sisältyy konkreettisia vaatimuksia, jotta vammaiset henkilöt voisivat elää yhtä omaehtoisesti kuin muutkin ja jotta heillä olisi muiden kanssa yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet.
41 Kolmanneksi kyseisen omaehtoisuutta ja valinnanmahdollisuuksia koskevan oikeuden kunnioittamisella voidaan taata perusoikeuskirjan 1 artiklassa ja GG:n 1 §:ssä tarkoitettu ihmisarvo, kun otetaan huomioon se, että henkilökohtainen avustaminen koskee kaikkia elämänalueita ja että näin ollen kyseistä apua tarjoava henkilö puuttuu väistämättä ja perusteellisesti kyseistä apua saavan henkilön yksityisyyden- ja intimiteettisuojaan. Niinpä asianomaisen, henkilökohtaisen avun palveluja saavan vammaisen henkilön toiveita on kunnioitettava, kunhan nämä toiveet ovat konkreettisessa yksittäistapauksessa kohtuullisia.
42 Neljänneksi siltä osin kuin kyse on unionin oikeuden säännöksistä, joilla ikään perustuva välitön syrjintä voidaan oikeuttaa pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii yhtäältä, onko mahdollista katsoa, että jollakin direktiivin 2000/78 2 artiklan 5 kohdassa mainituista perusteista – kuten muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamisella – tällainen syrjintä voidaan oikeuttaa, ja katsoo useiden seikkojen puoltavan sitä, että tällainen oikeus tehdä vapaasti valintoja on taattava vammaisille henkilöille henkilökohtaisen avustamisen yhteydessä.
43 Toisaalta kyseinen tuomioistuin ei sulje pois sitä, että tällainen syrjintä voitaisiin oikeuttaa kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan nojalla. Niinpä se pohtii muun muassa sitä, onko vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutensa yhteydessä ilmaisema toive siitä, että henkilökohtaista apua tarjoava henkilö kuuluu tiettyyn ikäryhmään, mainitussa säännöksessä tarkoitettu ”ominaisuus”, ja lisäksi se pohtii sitä, voiko tällaisen ikäryhmän asettaminen etusijalle olla kyseisessä säännöksessä tarkoitettu ”todellinen ja ratkaiseva työhön liittyvä vaatimus”.
44 Lisäksi on kysyttävä, voiko siinä, että kansallisen lainsäätäjän tavoitteena on sen oikeuden välityksellä, joka vammaisilla henkilöillä on perusteltujen toiveidensa ilmaisemiseen ja valinnanmahdollisuuteen henkilökohtaisen avun palvelujen tarjoamisessa, vahvistaa kyseisten henkilöiden omavastuullisuutta heidän arjessaan ja heidän motivaatiotaan osallistua yhteiskunnan toimintaan, olla kyseessä direktiivin 2000/78 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”oikeutettu tavoite”.
45 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lopuksi, onko kyseisen direktiivin 7 artikla, joka koskee täydellistä yhdenvertaisuutta työelämässä, merkityksellinen ikään perustuvan syrjinnän oikeuttamiseksi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa.
46 Tässä tilanteessa Bundesarbeitsgericht on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Voidaanko direktiivin 2000/78 4 artiklan 1 kohtaa, 6 artiklan 1 kohtaa, 7 artiklaa ja/tai 2 artiklan 5 kohtaa – perusoikeuskirjan määräysten ja YK:n yleissopimuksen 19 artiklan valossa – tulkita siten, että ikään perustuva välitön syrjintä voi olla perusteltua pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
47 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiivin 2000/78 2 artiklan 5 kohtaa, 4 artiklan 1 kohtaa, 6 artiklan 1 kohtaa ja/tai 7 artiklaa, luettuina perusoikeuskirjan määräysten ja YK:n yleissopimuksen 19 artiklan valossa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että henkilökohtaista apua tarjoavan henkilön työhönotolle asetetaan ikäedellytys sellaisen kansallisen lainsäädännön nojalla, jossa säädetään henkilökohtaisen avun palveluihin vammaisuutensa vuoksi oikeutettujen henkilöiden henkilökohtaisten toiveiden huomioon ottamisesta.
48 Aluksi on todettava yhtäältä, että pääasian kohteena oleva tilanne kuuluu direktiivin 2000/78 soveltamisalaan, koska henkilökohtaista apua tarjoavan henkilön työhönottomenettelyssä, jossa hakijoiden edellytetään olevan ”mieluiten 18–30-vuotiaita”, ovat kyseessä mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut ”työn – – harjoittamista koskevat edellytykset, myös valinta- ja työhönottoperusteet”.
49 Toisaalta on ilmeistä, että J.M.P:n AP Assistenzprofisilta hakemuksensa jättämisen jälkeen saama kielteinen vastaus annettiin hänen ikänsä perusteella ja että se siis merkitsee direktiivin 2000/78 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua ikään perustuvaa ”välitöntä syrjintää”.
50 Näin ollen on tutkittava, voidaanko tällainen ikään perustuva erilainen kohtelu oikeuttaa direktiivin 2000/78 perusteella.
51 Tämän direktiivin 2 artiklan 5 kohdasta, jota on tarkasteltava ensin, on korostettava, että mainitun säännöksen mukaan kyseinen direktiivi ei vaikuta sellaisiin kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin toimenpiteisiin, jotka demokraattisessa yhteiskunnassa ovat tarpeen yleisen turvallisuuden ja järjestyksen takaamiseksi ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden sekä muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
52 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että mainitun säännöksen antaessaan unionin lainsäätäjä on työn ja ammatin harjoittamisen osalta halunnut estää ja sovitella sitä konfliktia, joka syntyy yhtäältä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja toisaalta demokraattisen yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömien yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden ja kansanterveyden suojaamisen, rikollisuuden estämisen sekä yksilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamisen tarpeiden välillä. Niinpä se on päättänyt, että tietyissä direktiivin 2000/78 2 artiklan 5 kohdassa luetelluissa tapauksissa tässä direktiivissä vahvistettuja periaatteita ei sovelleta toimenpiteisiin, jotka johtavat johonkin tämän direktiivin 1 artiklassa tarkoitettuun seikkaan perustuvaan erilaiseen kohteluun, edellyttäen kuitenkin, että nämä toimenpiteet ovat tarpeen edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi (tuomio 12.1.2023, TP (Julkisen televisioaseman audiovisuaalisen aineiston leikkaaja), C‑356/21, EU:C:2023:9, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
53 Koska kyseinen 2 artiklan 5 kohta on poikkeus syrjintäkiellon periaatteesta, sitä on tulkittava suppeasti (tuomio 12.1.2023, TP (Julkisen televisioaseman audiovisuaalisen aineiston leikkaaja), C‑356/21, EU:C:2023:9, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
54 Nyt käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin selvitettävä, johtuuko pääasiassa kyseessä oleva erilainen kohtelu mainitun 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta kansallisessa lainsäädännössä säädetystä toimenpiteestä.
55 Tältä osin unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä eli SGB IX:n 8 §:n 1 momentissa, luettuna yhdessä SGB I:n 33 §:n kanssa, säädetään, että kun henkilökohtaisen avun palveluja koskevia päätöksiä tehdään ja kun näitä palveluja suoritetaan vammaisen henkilön yhteiskuntaan osallistumisen edistämiseksi, otetaan huomioon näihin palveluihin oikeutettujen perustellut toiveet siltä osin kuin ne ovat kohtuullisia ja kun huomioon otetaan palveluihin oikeutetun henkilökohtainen elämäntilanne, ikä, sukupuoli, perhe sekä uskonnolliset ja vakaumukselliset tarpeet.
56 On siis ilmeistä, että tässä lainsäädännössä sallitaan tai jopa velvoitetaan riittävän täsmällisin sanamuodoin henkilökohtaisen avun tarjoajat kunnioittamaan asianomaisille vammaisille henkilöille tarjottavan henkilökohtaisen avun suunnittelussa heidän henkilökohtaisia toiveitaan, mukaan lukien mahdollisesti toiveet, jotka koskevat heille tätä apua tarjoamaan haettavan henkilön ikää, ja toteuttamaan yksittäisiä toimenpiteitä kyseisen lainsäädännön soveltamiseksi ottamalla huomioon kyseiset toiveet, kuten se, että tällaisen henkilön työhönotolle asetetaan ikäedellytys. Niinpä – jollei muuta johdu mahdollisesta selvityksestä, joka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi tehtävä – pääasiassa kyseessä oleva ikään perustuva erilainen kohtelu johtuu direktiivin 2000/78 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta kansallisessa lainsäädännössä säädetystä toimenpiteestä.
57 Toiseksi on tutkittava, onko kyseisellä toimenpiteellä jokin mainitussa 2 artiklan 5 kohdassa mainituista tavoitteista ja onko sen tavoitteena erityisesti ”muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaaminen”.
58 Tältä osin on todettava, että kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, lainsäädännön, jonka nojalla kyseinen toimenpide on toteutettu, tavoitteena on suojata vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta takaamalla näiden henkilöiden oikeus esittää toiveita ja tehdä valintoja tehtäessä päätöksiä henkilökohtaisen avun palveluista ja tarjottaessa näitä palveluja, koska nämä palvelut koskevat kaikkia elämänalueita ja ulottuvat perusteellisesti niitä vastaanottavien henkilöiden yksityisyyden- ja intimiteettisuojaan. Kyseisellä lainsäädännöllä pyritään siten varmistamaan vammaisten henkilöiden oikeus järjestää elinolonsa mahdollisimman omaehtoisesti ja itsenäisesti.
59 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 63 kohdassa, tällainen tavoite kuuluu direktiivin 2000/78 2 artiklan 5 kohdan soveltamisalaan siltä osin kuin tavoitteena on suojella vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta, jonka nojalla heidän on voitava valita, miten, missä ja kenen kanssa he asuvat.
60 Tällainen oikeus edellyttää välttämättä mahdollisuutta suunnitella se henkilökohtaisen avun palvelu, joka heille tarjotaan, mihin kuuluu tällaisen palvelun tarjoamisesta vastaavan henkilön valintaperusteiden määritteleminen ja aktiivinen osallistuminen kyseisen henkilön työhönottoprosessiin.
61 Tältä osin on korostettava yhtäältä, että tämän tuomion 58 kohdassa tarkoitetulla oikeudella esittää toiveita ja tehdä valintoja konkretisoidaan vammaisten henkilöiden oikeus päästä osallisiksi toimenpiteistä, joilla edistetään heidän itsenäistä elämäänsä, yhteiskunnallista ja ammatillista sopeutumistaan sekä osallistumistaan yhteiskuntaelämään; tämä oikeus kuuluu unionin oikeudessa tunnustettuihin oikeuksiin perusoikeuskirjan 26 artiklan perusteella.
62 Toisaalta vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen on myös tavoite, joka vahvistetaan YK:n yleissopimuksen 19 artiklassa; kyseisen yleissopimuksen määräyksiin voidaan vedota tulkittaessa direktiivin 2000/78 säännöksiä, mukaan lukien sen 2 artiklan 5 kohtaa. Kyseistä direktiiviä on nimittäin mahdollisuuksien mukaan tulkittava kyseisen yleissopimuksen mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2019, Nobel Plastiques Ibérica, C‑397/18, EU:C:2019:703, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
63 Kolmanneksi on selvitettävä, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen ikään perustuva erilainen kohtelu seurausta kyseisen direktiivin 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta toimenpiteestä, joka on tarpeen muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi ja erityisesti asianomaisen vammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi tarjottaessa henkilökohtaisen avun palveluja.
64 Nyt käsiteltävässä asiassa on ilmeistä, että se, että kyseessä olevassa työpaikkailmoituksessa asetetaan 18–30 vuoden ikäryhmä etusijalle, perustuu A:n henkilökohtaiseen tarpeeseen saada henkilökohtaista apua tuekseen päivittäisen sosiaalisen elämänsä kaikille alueille 28-vuotiaana opiskelijana, ja tällainen avustaminen vaikuttaa näin ollen hänen yksityisyyden- ja intimiteettisuojaansa, kun otetaan huomioon yleiset toimet, jotka koskevat paitsi hänen arkensa järjestämistä, mukaan lukien täysin henkilökohtaisten tarpeiden suunnittelu, myös hänen yhteiskuntaan ja kulttuurielämään osallistumisensa hoitamista. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että kyseistä tietyn ikäryhmän asettamista etusijalle perusteltiin muun muassa sillä, että avustajan oli voitava helposti integroitua A:n henkilökohtaiseen, sosiaaliseen ja yliopistolliseen ympäristöön.
65 Niinpä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa se, että henkilökohtaisen avun palveluja saavan vammaisen henkilön ilmaisema mieltymys tiettyyn ikäryhmään otetaan huomioon, on omiaan edistämään kyseisen henkilön itsemääräämisoikeuden kunnioittamista kyseisiä henkilökohtaisen avun palveluja tarjottaessa siltä osin kuin on kohtuullista odottaa, että vammaisen henkilön kanssa samaan ikäryhmään kuuluva henkilö integroituu helpommin hänen henkilökohtaiseen, sosiaaliseen ja yliopistolliseen ympäristöönsä.
66 Jollei muuta johdu selvityksistä, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä kaikkien pääasian olosuhteiden kannalta, on siis ilmeistä, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen ikään perustuva erilainen kohtelu johtuu direktiivin 2000/78 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta toimenpiteestä, joka on tarpeen muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
67 Niinpä on todettava, että koska ikään perustuva erilainen kohtelu voi olla oikeutettua kyseisen 2 artiklan 5 kohdan kannalta sillä varauksella, että se on seurausta kyseisessä säännöksessä tarkoitetusta toimenpiteestä, joka on tarpeen muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi, ei ole tarpeen tutkia, voitaisiinko se oikeuttaa myös direktiivin 2000/78 4 artiklan 1 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja/tai 7 artiklan nojalla.
68 Esitettyyn kysymykseen on vastattava kaiken edellä esitetyn perusteella, että direktiivin 2000/78 2 artiklan 5 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 26 artiklan ja YK:n yleissopimuksen 19 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että henkilökohtaista apua tarjoavan henkilön työhönotolle asetetaan ikäedellytys sellaisen kansallisen lainsäädännön nojalla, jossa säädetään henkilökohtaisen avun palveluihin vammaisuutensa vuoksi oikeutettujen henkilöiden henkilökohtaisten toiveiden huomioon ottamisesta, jos tällainen toimenpide on tarpeen muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
Oikeudenkäyntikulut
69 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY 2 artiklan 5 kohtaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 26 artiklan ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen, joka on hyväksytty Euroopan unionin puolesta 26.11.2009 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2010/48/EY, 19 artiklan valossa,
on tulkittava siten, että
se ei ole esteenä sille, että henkilökohtaista apua tarjoavan henkilön työhönotolle asetetaan ikäedellytys sellaisen kansallisen lainsäädännön nojalla, jossa säädetään henkilökohtaisen avun palveluihin vammaisuutensa vuoksi oikeutettujen henkilöiden henkilökohtaisten toiveiden huomioon ottamisesta, jos tällainen toimenpide on tarpeen muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: saksa.