1

Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV (jäljempänä KLM) vaatii valituksessaan kumottavaksi unionin yleisen tuomioistuimen 30.3.2022 antaman tuomion Koninklijke Luchtvaart Maatschappij v. komissio (T‑325/17, EU:T:2022:176; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi sen kanteen, jossa vaadittiin ensisijaisesti SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä 17.3.2017 tehdyn komission päätöksen C(2017) 1742 final (Asia AT.39258 – Lentorahti) (jäljempänä riidanalainen päätös) kumoamista KLM:ää koskevilta osin ja toissijaisesti kyseisen päätöksen osittaista kumoamista ja siinä KLM:lle määrättyjen sakkojen määrän alentamista.

2

Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskeva sopimus, joka allekirjoitettiin Luxemburgissa 21.6.1999 ja joka hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta seitsemän sopimuksen tekemisestä Sveitsin valaliiton kanssa 4.4.2002 tehdyllä neuvoston ja, tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevan sopimuksen osalta, komission päätöksellä 2002/309/EY, Euratom (EYVL 2002, L 114, s. 1; jäljempänä EY–Sveitsi-lentoliikennesopimus), tuli voimaan 1.6.2002. Kyseisen sopimuksen 8 ja 9 artikla vastaavat soveltuvin osin SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa.

3

Kyseisen sopimuksen 11 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Tämän sopimuksen 8 ja 9 artiklan säännösten soveltamisesta – – vastaavat yhteisön toimielimet tämän sopimuksen liitteessä lueteltujen yhteisön säännösten mukaisesti ottaen kuitenkin huomioon läheisen yhteistyön tarpeen yhteisön toimielinten ja Sveitsin viranomaisten välillä.

2.   Sveitsin viranomaiset päättävät tämän sopimuksen 8 ja 9 artiklaa noudattaen asioista, jotka koskevat kaikkien sopimusten, päätösten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen luvallisuutta – – Sveitsin ja kolmansien maiden välisillä reiteillä.”

4

SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Sisämarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla, ja erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat:

– –”

5

Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen (EYVL 1994, L 1, s. 3; jäljempänä ETA-sopimus) 53 artikla vastaa soveltuvin osin SEUT 101 artiklaa.

6

Asian tausta ja riidanalainen päätös, sellaisina kuin ne on esitetty valituksenalaisen tuomion 1–58 kohdassa, voidaan tiivistää tätä oikeudenkäyntiä varten seuraavasti:

7

KLM on lentoliikenneyhtiö. Se toimii lentorahtipalvelujen markkinoilla KLM Cargo ‑osastonsa välityksellä.

8

Rahtialalla lastien kuljetuksesta lentoteitse huolehtivat lentoyhtiöt (jäljempänä liikenteenharjoittajat). Liikenteenharjoittajat tarjoavat yleensä rahtipalveluja huolitsijoille, jotka järjestävät näiden lastien kuljetuksen lähettäjien nimissä. Vastineeksi nämä huolitsijat maksavat liikenteenharjoittajille hinnan, joka muodostuu yhtäältä kilokohtaisista tariffeista ja toisaalta erinäisistä lisämaksuista.

9

Komissio sai 7.12.2005 sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annettuun tiedonantoonsa (EYVL 2002, C 45, s. 3) perustuvan sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen, jonka olivat tehneet Deutsche Lufthansa AG ja kaksi sen tytäryhtiöistä eli Lufthansa Cargo AG ja Swiss International Air Lines AG. Kyseisen hakemuksen mukaan useiden liikenteenharjoittajien välillä oli kilpailunvastaista yhteydenpitoa, joka koski näillä markkinoilla tarjottavien palvelujen hintojen useita osatekijöitä eli niin kutsuttujen polttoainelisän ja turvallisuuslisän käyttöönottoa sekä näihin lisämaksuihin liittyvien provisioiden maksamisesta kieltäytymistä (jäljempänä provisioiden maksamisesta kieltäytyminen).

10

Komissio teki 14. ja 15.2.2006 yllätystarkastuksia useiden liikenteenharjoittajien tiloissa.

11

Näiden tarkastusten jälkeen useat liikenteenharjoittajat, muun muassa KLM, hakivat vapautusta sakoista tämän tuomion 9 kohdassa tarkoitetun sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon nojalla.

12

Komissio osoitti 19.12.2007 väitetiedoksiannon 27 liikenteenharjoittajalle, KLM mukaan lukien, jotka esittivät tämän jälkeen kirjallisia huomautuksia. Kuulemistilaisuus pidettiin 30.6.–4.7.2008.

13

Komissio teki 9.11.2010 päätöksen C(2010) 7694 lopullinen SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia C.39258 – Lentorahti) (jäljempänä alkuperäinen päätös). Kyseinen päätös oli osoitettu 21 liikenteenharjoittajalle, mukaan lukien KLM.

14

Mainitun päätöksen perusteluissa todettiin, että tutkinnan kohteena olleet liikenteenharjoittajat olivat koordinoineet toimintaansa rahtipalvelujen tarjoamisen hinnoittelun osalta sopimalla polttoainelisästä, turvallisuuslisästä ja provisioiden maksamisesta kieltäytymisestä ja että ne olivat näin ollen osallistuneet yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja EY–Sveitsi-lentoliikennesopimuksen 8 artiklan rikkomiseen, joka kattoi Euroopan talousalueen (ETA) ja Sveitsin alueen.

15

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 16.12.2015 antamallaan tuomiolla Koninklijke Luchtvaart Maatschappij v. komissio (T‑28/11, EU:T:2015:995) alkuperäisen päätöksen KLM:ää koskevilta osin. Unionin yleinen tuomioistuin kumosi myös kyseisen päätöksen 12 muulla samana päivänä antamallaan tuomiolla kokonaan tai osittain siltä osin kuin päätös koski 12:ta muuta liikenteenharjoittajaa tai liikenteenharjoittajien ryhmää.

16

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kyseinen päätös oli perusteltu virheellisesti.

17

Komissio lähetti 20.5.2016 alkuperäisen päätöksen kohteena oleville liikenteenharjoittajille, jotka olivat nostaneet siitä kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa, kirjeen, jossa se ilmoitti niille aikomuksestaan antaa uudelleen päätös, jossa todettaisiin niiden osallistuneen SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja EY–Sveitsi-lentoliikennesopimuksen 8 artiklan yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen kaikilla kyseisessä alkuperäisessä päätöksessä mainituilla reiteillä. Niille annettiin yhden kuukauden määräaika huomautusten esittämistä varten. Kaikki käyttivät tätä mahdollisuutta.

18

Komissio antoi 17.3.2017 riidanalaisen päätöksen, joka on osoitettu 19:lle lentoliikenteen harjoittajalle, mukaan lukien KLM.

19

Riidanalaisessa päätöksessä todetaan, että tutkinnan kohteena olleet lentoliikenteen harjoittajat ovat koordinoineet toimintaansa lentorahtipalvelujen hinnoittelun alalla maailmanlaajuisesti polttoainelisän ja turvallisuuslisän avulla ja kieltäytymällä provisioiden maksamisesta (jäljempänä riidanalainen kartelli) ja syyllistyneet siten SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja EY–Sveitsi-lentoliikennesopimuksen 8 artiklan yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen.

20

Kyseisen päätöksen 4 jaksossa, jonka otsikko on ”Tosiseikkojen kuvaus”, komissio totesi muun muassa, että tutkimus oli paljastanut maailmanlaajuisen kartellin, joka perustui kilpailijoiden välillä pitkään jatkuneen kahden- ja monenvälisen yhteydenpidon verkostoon sellaisen käyttäytymisen osalta, josta ne olivat päättäneet, jota ne suunnittelivat tai jota ne aikoivat noudattaa rahtipalvelujen eri hintatekijöihin, jotka on mainittu edeltävässä tuomion kohdassa. Se korosti, että kyseisen yhteydenpitoverkoston yhteisenä tavoitteena oli sovittaa yhteen kilpailijoiden käyttäytymistä hinnoittelun alalla tai vähentää niiden hinnoittelupolitiikkaan liittyvää epävarmuutta. Tämän jälkeen se kuvaili polttoainelisää, turvallisuuslisää ja provisioiden maksamisesta kieltäytymistä koskevaa yhteydenpitoa ja arvioi tosiseikkoja koskevia todisteita, jotka koskivat yhtäältä riidanalaista kartellia kokonaisuudessaan ja toisaalta kutakin yritystä, jolle kyseinen päätös oli osoitettu.

21

Riidanalaisen päätöksen 5 jaksossa, jonka otsikko on ”Merkityksellisten kilpailusääntöjen soveltaminen”, komissio sovelsi SEUT 101 artiklaa käsiteltävän asian tosiseikkoihin ja täsmensi, että viittauksia tähän artiklaan oli pidettävä myös viittauksina ETA-sopimuksen 53 artiklaan ja EY–Sveitsi-lentoliikennesopimuksen 8 artiklaan, koska näitä määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin, ellei toisin määrätä.

22

Toimivaltansa osalta komissio tutki ajallisen ja alueellisen toimivaltansa rajat kilpailusääntöjen rikkomisen toteamiseksi ja seuraamusten määräämiseksi siitä nyt käsiteltävässä asiassa.

23

Yhtäältä komissio totesi riidanalaisen päätöksen 822–832 perustelukappaleessa, jotka muodostavat kyseisen päätöksen alajakson 5.2., jonka otsikko on ”Komission toimivalta”, ettei se ensinnäkään sovella SEUT 101 artiklaa päivämäärää 1.5.2004 aikaisempiin sopimuksiin ja menettelytapoihin, jotka koskevat Euroopan unionissa sijaitsevien lentoasemien ja ETA:n ulkopuolella sijaitsevien lentoasemien välisiä reittejä (jäljempänä unionin ja kolmansien maiden väliset reitit), toiseksi, ettei se sovella ETA-sopimuksen 53 artiklaa päivämäärää 19.5.2005 aikaisempiin sopimuksiin ja menettelytapoihin, jotka koskevat unionin ja kolmansien maiden välisiä reittejä ja sellaisissa maissa sijaitsevien lentoasemien, jotka ovat ETA-sopimuksen sopimuspuolia mutta eivät unionin jäsenvaltioita, ja kolmansissa maissa sijaitsevien lentoasemien välisiä reittejä (jäljempänä ETA:n, unionia lukuun ottamatta, ja kolmansien maiden väliset reitit, ja yhdessä unionin ja kolmansien maiden välisten reittien kanssa, ETA:n ja kolmansien maiden väliset reitit), ja lopuksi, ettei se sovella EY–Sveitsi-lentoliikennesopimuksen 8 artiklaa päivämäärää 1.6.2002 aikaisempiin sopimuksiin ja menettelytapoihin, jotka koskevat unionissa sijaitsevien lentoasemien ja Sveitsin lentoasemien välisiä reittejä (jäljempänä unionin ja Sveitsin väliset reitit). Se täsmensi kyseisen päätöksen 832 perustelukappaleessa, että päätöksessä ei ”millään tavalla pyritä toteamaan, että [EY–Sveitsi lentoliikennesopimuksen] 8 artiklaa olisi rikottu Sveitsin [ja] kolmansien maiden [välisten] rahtipalvelujen osalta”.

24

Toisaalta riidanalaisen päätöksen 1036–1046 perustelukappaleessa, jotka muodostavat päätöksen 5.3.8 alajakson, jonka otsikko on ”[SEUT] 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan sovellettavuus saapuviin reitteihin”, komissio esitti syyt, joiden perusteella se hylkäsi useiden tutkinnan kohteena olleiden liikenteenharjoittajien väitteet, joiden mukaan se ylitti alueellisen toimivaltansa rajat kansainvälisen oikeuden sääntöihin nähden, kun se totesi näiden kahden artiklan rikkomisen ja määräsi siitä seuraamuksia, kun kyse oli kolmansista maista lähtevistä ja ETA:han saapuvista reiteistä (jäljempänä saapuvat reitit ja, näillä reiteillä tarjottujen rahtipalvelujen osalta, saapuvat rahtipalvelut).

25

Komissio totesi erityisesti mainitun päätöksen 1045 perustelukappaleessa, että saapuvia rahtipalveluja koskevilla kilpailunvastaisilla käytännöillä ”voi olla välittömiä, huomattavia ja ennakoitavissa olevia vaikutuksia unionissa ja ETA:ssa, koska ETA:[han] suuntautuvan lentoliikenteen kasvaneet kustannukset ja näin ollen maahan tuotujen tavaroiden korkeammat hinnat ovat jo luonnostaan omiaan vaikuttamaan kuluttajiin ETA-alueella”. Lisäksi se totesi, että kyseessä olevassa asiassa näillä menettelytavoilla saattoi olla vaikutuksia myös siihen, miten muut liikenteenharjoittajat tarjosivat rahtipalveluja ETA:ssa kolmansien maiden liikenteenharjoittajien käyttämien ETA:ssa sijaitsevien liikenteen solmukohtien (hubs) ja niiden kyseisten lähetysten ETA:ssa olevien määränpäälentoasemien välillä, joihin kolmannen maan liikenteenharjoittaja ei liikennöi.

26

Komissio totesi lisäksi kyseisen päätöksen 1046 perustelukappaleessa, että riidanalainen kartelli oli ”toteutettu maailmanlaajuisesti”, että saapuvia reittejä koskevat järjestelyt olivat erottamaton osa yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista ja että lisien yhtenäinen soveltaminen maailmanlaajuisesti oli keskeinen osa tätä kartellia.

27

Riidanalaisen päätöksen 5.3 alajakso, joka koskee SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja EY–Sveitsi-lentoliikennesopimuksen 8 artiklan soveltamista nyt käsiteltävään asiaan, sisältää päätöksen 833–1052 perustelukappaleen. Ensinnäkin komissio totesi mainitun päätöksen 846 perustelukappaleessa, että tutkinnan kohteena olleet liikenteenharjoittajat olivat sovittaneet yhteen käyttäytymisensä tai vaikuttaneet hinnoitteluun, ”mikä merkitsee viime kädessä hintojen vahvistamista suhteessa” polttoainelisään, turvallisuuslisään ja provision maksamiseen huolitsijoille lisistä. Mainitun päätöksen 861 perustelukappaleessa komissio katsoi, että ”rahtipalvelujen hinnoittelukäyttäytymisen yhteensovittamista koskeva yleinen järjestelmä”, joka komission tutkinnassa oli käynyt ilmi, oli osoitus ”monitahoisesta kilpailusääntöjen rikkomisesta, joka koostuu erilaisista toimista, joita voidaan luonnehtia joko sopimukseksi tai yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi, joiden yhteydessä kilpailijat ovat tietoisesti korvanneet kilpailun riskit keskinäisellä käytännön yhteistyöllään”.

28

Toiseksi komissio totesi riidanalaisen päätöksen 869 perustelukappaleessa, että ”kyseessä oleva toiminta muodostaa [SEUT] 101 artiklan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen”, ja täsmensi kyseisen päätöksen 870–902 perustelukappaleessa, että kyseessä olevilla järjestelyillä oli yksi kilpailunvastainen tavoite eli kilpailun rajoittaminen rahtiliikennealalla ETA:ssa ja että ne koskivat rahtipalvelujen tarjoamista ja niiden hinnoittelua, ne koskivat samoja yrityksiä, niitä oli pidettävä yhtenä kokonaisuutena ja jatkuvina ja ne koskivat kolmea osatekijää eli polttoainelisää, turvallisuuslisää ja provisioiden maksamisesta kieltäytymistä. Komissio totesi tässä yhteydessä kyseisen päätöksen 881 perustelukappaleessa, että KLM osallistui näihin kolmeen osatekijään.

29

Riidanalaisen päätöksen 903 perustelukappaleessa komissio totesi kolmanneksi, että kilpailunvastaisen käyttäytymisen tarkoituksena oli rajoittaa kilpailua ainakin unionissa, ETA:ssa ja Sveitsissä. Kyseisen päätöksen 917 perustelukappaleessa se totesi vielä, että kyseisen käyttäytymisen konkreettisia vaikutuksia ei näin ollen ollut tarpeen ottaa huomioon.

30

Neljänneksi komissio tutki riidanalaisen päätöksen 972–1021 perustelukappaleessa seitsemän sellaisen kolmannen maan sääntelyä, joiden osalta useat tutkinnan kohteena olleet liikenteenharjoittajat olivat väittäneet, että niiden oli kyseisen sääntelyn mukaan yhdenmukaistettava lisät, mikä esti siten merkityksellisten kilpailusääntöjen soveltamisen. Komissio katsoi, etteivät nämä liikenteenharjoittajat olleet osoittaneet toimineensa näiden kolmansien maiden pakottamina.

31

Viidenneksi komissio totesi riidanalaisen päätöksen 1024–1035 perustelukappaleessa, että yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen oli omiaan vaikuttamaan huomattavasti jäsenvaltioiden väliseen, ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen ja EY–Sveitsi-lentoliikennesopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan.

32

Riidanalaisen päätöksen 7 jakso, jonka otsikko on ”Rikkomisen kesto”, sisältää kyseisen päätöksen 1146–1169 perustelukappaleen. Kuten mainitun päätöksen 1146 perustelukappaleesta käy ilmi, komissio katsoi, että riidanalainen kartelli oli alkanut 7.12.1999 ja kestänyt 14.2.2006 saakka. Se täsmensi samassa 1146 perustelukappaleessa, että kyseisellä kartellilla oli rikottu

33

Kyseisen päätöksen 1169 perustelukappaleessa komissio totesi, että kilpailusääntöjen rikkominen kesti KLM:n osalta 21.12.1999–14.2.2006.

34

Riidanalaisen päätöksen 8 jaksossa komissio tutki toteutettavat korjaavat toimenpiteet ja määrättävät sakot viitaten asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettuihin suuntaviivoihin (EUVL 2006, C 210, s. 2).

35

Riidanalaisen päätöksen päätösosan 1, 3 ja 4 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1 artikla

Seuraavat yritykset ovat syyllistyneet [SEUT] 101 artiklan, [ETA-sopimuksen] 53 artiklan ja [EY–Sveitsi-lentoliikennesopimuksen] 8 artiklan yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen sovittamalla yhteen käyttäytymistään [lentorahti]palvelujen hinnoittelun alalla maailmanlaajuisesti [polttoainelisän], [turvallisuuslisän] ja lisistä maksettavan provision osalta seuraavilla reiteillä ja seuraavina ajanjaksoina:

3 artikla

Tämän päätöksen 1 artiklassa tarkoitetusta yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätään seuraavat sakot:

– –

– –

4 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen yritysten on lopetettava 1 artiklassa tarkoitettu yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen välittömästi, jos ne eivät ole sitä jo tehneet.

Niiden on pidättäydyttävä myös kaikista toimista tai käyttäytymisestä, joilla on sama tai samankaltainen tarkoitus tai vaikutus.”

36

KLM nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.5.2017 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin ensisijaisesti riidanalaisen päätöksen kumoamista sitä koskevilta osin, toissijaisesti riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 3 kohdan d alakohdan kumoamista siltä osin kuin komissio katsoi KLM:n olevan vastuussa rikkomisesta saapuvilla reiteillä, sekä mainitun päätöksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdan, 2 kohdan d alakohdan, 3 kohdan d alakohdan, 4 kohdan d alakohdan ja 3 artiklan c ja d alakohdan kumoamista siltä osin kuin komissio katsoi, että yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen kattoi provisioiden maksamisesta kieltäytymisen, ja niin ikään toissijaisesti KLM:lle riidanalaisen päätöksen 3 artiklan c ja d alakohdassa määrättyjen sakkojen määrän alentamista.

37

KLM esitti kanteensa tueksi neljä kumoamisperustetta sekä seitsemän argumenttia, joilla pyrittiin sille määrätyn sakon määrän alentamiseen.

38

Näistä kanneperusteista toinen koski sitä, että komissiolla ei ollut toimivaltaa soveltaa SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa saapuviin rahtipalveluihin. Unionin yleinen tuomioistuin otti lisäksi omasta aloitteestaan huomioon perusteen, jonka mukaan komissiolla ei ollut EY–Sveitsi-lentoliikennesopimuksen perusteella toimivaltaa todeta ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista ja määrätä siitä seuraamuksia ETA-sopimuksen sopimuspuolina olevissa valtioissa, jotka eivät ole unionin jäseniä, sijaitsevien lentoasemien ja Sveitsissä sijaitsevien lentoasemien välisten reittien osalta (jäljempänä ETA:n, unionia lukuun ottamatta, ja Sveitsin väliset reitit).

39

Argumentit, joilla tuettiin KLM:n vaatimusta sakkojen määrän alentamisesta, vastasivat viiden argumentin osalta argumentteja, jotka se oli esittänyt kumoamisvaatimustensa tueksi siltä osin kuin argumentit olivat merkityksellisiä unionin yleisen tuomioistuimen täyden tuomiovallan käyttämisen kannalta, ja KLM esitti kaksi lisäargumenttia vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimiin, jotka liittyivät sen omasta aloitteestaan huomioon ottamaan kanneperusteeseen.

40

Kyseinen asia yhdistettiin 1.7.2019 tehdyllä päätöksellä asiaan T‑323/17, Martinair Holland v. komissio, asian käsittelyn suullista vaihetta varten.

41

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla kaikki nämä kanneperusteet, mukaan lukien perusteen, jonka se oli ottanut huomioon viran puolesta. Viimeksi mainitun perusteen yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin totesi kuitenkin komission myöntäneen, että oli mahdollista, että se oli sakkojen määrittämiseksi ”epähuomiossa” sisällyttänyt myynnin arvoon liikevaihdon, jonka tietyt tutkinnan kohteena olleet liikenteenharjoittajat olivat saaneet ETA:n, unionia lukuun ottamatta, ja Sveitsin välisillä reiteillä kyseisenä ajanjaksona, mutta katsoi, että tällä oli vaikutusta ainoastaan tuloihin, jotka oli otettava huomioon näiden sakkojen perusmäärän laskemiseksi.

42

Sakon määrästä unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että KLM:n vuoden 2005 myynnin kokonaisarvosta oli jätettävä pois ETA:n, unionia lukuun ottamatta, ja Sveitsin välisillä reiteillä saatujen tulojen arvo unionin yleisen tuomioistuimen omasta aloitteestaan huomioon ottaman kanneperusteen johdosta ja KLM:n neljännen argumentin mukaisesti. Se katsoi kuitenkin, ettei yhtäkään niistä argumenteista, jotka KLM oli esittänyt sakon alentamista koskevan vaatimuksensa tueksi, voitu hyväksyä ja että myös komission vaatimus lieventävien olosuhteiden perusteella myönnetyn alennuksen peruuttamisesta oli hylättävä. Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti täyttä tuomiovaltaansa käyttäen KLM:lle määrättävän sakon lopulliseksi määräksi 127160000 euroa, josta KLM:n on maksettava yhteisvastuullisesti Air France-KLM:n kanssa 124440000 euroa ja yksin 2720000 euroa osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen ennen 5.5.2004, jolloin Air France hankki määräysvallan KLM:ssä. Koska nämä määrät olivat samat kuin riidanalaisessa päätöksessä vahvistetut määrät, unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi KLM:n vaatimukset sakon määrän muuttamisesta.

43

KLM vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

44

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

45

KLM esittää valituksensa tueksi yhden ainoan valitusperusteen, jossa se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä ja laiminlöi perusteluvelvollisuutensa todetessaan, että saapuvat rahtipalvelut kuuluvat SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisalaan.

46

Tämä valitusperuste jakautuu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa KLM väittää, että unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi perusteluvelvollisuutensa, teki oikeudellisen virheen ja rikkoi edellä mainittuja säännöksiä katsoessaan, että saapuvilla rahtipalveluilla oli ETA-alueella merkityksellisiä vaikutuksia komission toimivallan toteamiseksi. Toisessa osassa se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin syyllistyi samoihin rikkomisiin ja teki saman oikeudellisen virheen katsoessaan, että saapuvia rahtipalveluja koskevilla menettelytavoilla oli todennäköisiä vaikutuksia ETA-alueella. Kolmannessa osassa se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se korvasi komission perustelut omilla perusteluillaan ja käänsi lainvastaisesti todistustaakan todetakseen, että saapuvia rahtipalveluja koskevilla menettelytavoilla oli kvalifioituja vaikutuksia ETA-alueella. Neljännessä osassa se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja rikkoi mainittuja säännöksiä, kun se totesi, että se, että kyse on yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta, voi ulottaa komission toimivallan ETA:n ulkopuolella tapahtuneeseen käyttäytymiseen.

47

KLM väittää, että osoittaakseen riittävän läheisen yhteyden ETA-alueeseen huolimatta valituksenalaisen tuomion 150 kohdassa esitetystä toteamuksesta, jonka mukaan lähes kaikki saapuvien rahtipalvelujen myynti tapahtuu ETA:n ulkopuolella, unionin yleinen tuomioistuin esitti kyseisen tuomion 152 kohdassa olettaman, jonka mukaan kyseiset lisät saattoivat paitsi vaikuttaa huolitsijoilta laskutettuun kokonaishintaan myös toissijaisella tasolla vaikuttaa hintoihin, jotka huolitsijat veloittavat asiakkailtaan palveluistaan, mikäli ne siirtävät palveluerien hintaan kyseisestä kartellista mahdollisesti aiheutuvat lisäkustannukset. Se päätteli tästä mainitun tuomion 153 kohdassa, että näiden hintojen korottaminen voi vaikuttaa myös tariffeihin, joita huolitsijoilta palveluja ostavat lähettäjät soveltavat loppuasiakkaille lähetettyihin tavaroihin ETA-alueella.

48

Tällaisia vaikutuksia ei KLM:n mukaan kuitenkaan ole näytetty toteen eivätkä ne ole edes riittävän merkityksellisiä tuottaakseen kvalifioituja vaikutuksia 6.9.2017 annetussa tuomiossa Intel v. komissio (C‑413/14 P, EU:C:2017:632) tarkoitetulla tavalla. Nämä vaikutukset riippuvat nimittäin huolitsijoiden ja lähettäjien itsenäisestä ja oletetusta päätöksestä vyöryttää lisäkustannukset omille asiakkailleen ilman, että ne olisivat saaneet KLM:ltä mitään kannustinta toimia tietyllä tavalla ETA-alueella. Sitä vastoin kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa kilpailuun kohdistuvat vaikutukset olivat pelkästään Intelin toiminnan tarkoituksellinen seuraus. Nyt käsiteltävässä asiassa ei myöskään ole kyse maailmanlaajuisista markkinoista vaan useista paikallisista markkinoista, eikä saapuvien rahtipalvelujen osalta ole esiintynyt kilpailua ETA:ssa.

49

Lisäksi vaikka vaikutukset, jotka ilmenevät ETA:han tuotujen tavaroiden hintojen nousuna, olisivatkin uskottavia, ne eivät ole välittömiä eivätkä siten liity riittävästi ETA:n ulkopuolella omaksuttuun käyttäytymiseen, jotta voitaisiin osoittaa riittävä yhteys ETA:han. Jos noudatetaan unionin yleisen tuomioistuimen lähestymistapaa, kaikella käyttäytymisellä ETA:n ulkopuolella maailmanlaajuisessa arvoketjussa voisi olla vaikutusta ETA-alueella. Näin laaja tulkinta kriteeristä, joka perustuu kilpailunvastaisten menettelytapojen kvalifioituihin vaikutuksiin unionissa (jäljempänä kvalifioituja vaikutuksia koskeva kriteeri), tekisi kriteeristä merkityksettömän globalisoituneiden talouksien ja jakeluverkkojen yhteydessä.

50

Unionin yleinen tuomioistuin teki näin ollen oikeudellisen virheen katsoessaan, että välilliset vaikutukset, jotka eivät missään tapauksessa olleet huomattavia, riittivät osoittamaan vaaditut kvalifioidut vaikutukset sisämarkkinoilla. Lisäksi se laiminlöi perusteluvelvollisuutensa tukeutuessaan useisiin oletettuihin ja spekulatiivisiin vaikutuksiin, joita ei siis voida todentaa, sen sijaan, että se olisi osoittanut, että kyseisillä menettelytavoilla oli riittävä ja välitön yhteys ETA-alueeseen.

51

Toisin kuin komissio väittää, tämä valitusperusteen osa voidaan KLM:n mukaan ottaa tutkittavaksi, koska sillä ei pyritä riitauttamaan tosiseikkoja vaan väitettyjen vaikutusten oikeudellinen luonnehdinta, jonka perusteella unionin yleinen tuomioistuin päätteli kvalifioitujen vaikutusten olemassaolon.

52

Komissio väittää, että tämä valitusperusteen osa on hylättävä, koska se on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaa tosiseikkojen arviointia ja koska se on muilta osin perusteeton.

53

Ensinnäkin on muistutettava, että kvalifioituja vaikutuksia koskevalla kriteerillä pyritään kilpailunvastaisten menettelytapojen toteuttamispaikkaan perustuvan kriteerin tavoin kattamaan käyttäytyminen, jota ei tosin ole toteutettu unionin alueella tai tapauksesta riippuen ETA:ssa mutta jonka kilpailunvastaiset vaikutukset voivat tuntua unionin tai ETA:n markkinoilla. Kun siis on ennakoitavissa, että kyseisellä käyttäytymisellä on välittömiä ja huomattavia vaikutuksia unionissa tai ETA:ssa, unionin oikeuden soveltamista voidaan kansainvälisen oikeuden kannalta perustella kvalifioituja vaikutuksia koskevalla kriteerillä. Jotta ennakoitavuuden vaatimusta koskeva edellytys täyttyisi, on tältä osin riittävää ottaa huomioon toiminnan todennäköiset vaikutukset kilpailuun. Lisäksi välittömyyttä koskevan vaatimuksen täyttymiseksi riittää, että kyseinen käyttäytyminen ”on omiaan” aiheuttamaan välittömiä vaikutuksia unionissa tai ETA:ssa (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2017, Intel v. komissio, C‑413/14 P, EU:C:2017:632, 45, 49, 51 ja 52 kohta).

54

Kuten KLM toteaa, jotta voidaan osoittaa, että kvalifioituja vaikutuksia koskeva kriteeri täyttyy, komission on osoitettava, että kyseessä olevilla menettelytavoilla on ennakoitavissa olevia, välittömiä ja huomattavia vaikutuksia unionissa tai, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, ETA-alueella, ja unionin yleinen tuomioistuin muistutti näistä edellytyksistä valituksenalaisen tuomion 133 ja 154 kohdassa. Toisin kuin KLM väittää ainoan valitusperusteensa nyt käsiteltävässä osassa esitetyllä argumentaatiollaan, unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan poikennut valituksenalaisen tuomion 152 ja 153 kohdassa tästä kriteeristä, kun se totesi, että jo pelkästään epäsuorat, muut kuin välittömät ja spekulatiiviset vaikutukset, jotka eivät missään tapauksessa olleet huomattavia, riittivät osoittamaan tämän tuomion edellisessä kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettujen kvalifioitujen vaikutusten olemassaolon.

55

Kuten valituksenalaisen tuomion 128, 129, 132 ja 145–154 kohdasta yhdessä luettuina ilmenee, kyseiset 152 ja 153 kohta ovat osa unionin yleisen tuomioistuimen arviointia, joka koskee sen ensimmäisen perustelun merkityksellisyyden arviointia, johon komissio tukeutui riidanalaisen päätöksen 1045 perustelukappaleessa perustellakseen toteamustaan, jonka mukaan kvalifioituja vaikutuksia koskeva kriteeri täyttyi käsiteltävässä asiassa. Tämä perustelu koski sitä, että ”ETA:han suuntautuvan lentoliikenteen korkeammat kustannukset ja siten maahantuotujen tavaroiden korkeammat hinnat [olivat] luonteensa vuoksi omiaan vaikuttamaan kuluttajiin ETA-alueella”, mihin unionin yleinen tuomioistuin viittasi ”kyseessä olevana vaikutuksena” (jäljempänä tuontitavaroiden hintoihin kohdistuva vaikutus), jonka osalta KLM väitti, ettei se kuulunut riidanalaisen käyttäytymisen vaikutuksiin, jotka komissio saattoi perustellusti ottaa huomioon kvalifioituja vaikutuksia koskevan kriteerin soveltamiseksi.

56

Koska valituksenalaisen tuomion 152 ja 153 kohta eivät siis koske sitä, oliko tuontitavaroiden hintoihin kohdistuva vaikutus vaaditulla tavalla ennakoitavissa, huomattava ja välitön, ei voida katsoa, että unionin yleinen tuomioistuin olisi kyseisissä kohdissa todennut, että välilliset ja spekulatiiviset vaikutukset, jotka eivät missään tapauksessa olleet huomattavia, riittivät osoittamaan kvalifioitujen vaikutusten olemassaolon ETA:ssa. Koska tämän valitusperusteen osan tueksi esitetyn argumentaation ensimmäinen osa perustuu näin ollen valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan, se on hylättävä perusteettomana.

57

Toiseksi siltä osin kuin KLM pyrkii kyseenalaistamaan unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, sellaisena kuin se on esitetty valituksenalaisen tuomion 152 ja 153 kohdassa ja jonka mukaan riidanalainen käyttäytyminen on vaikuttanut tuontitavaroiden hintoihin, on muistutettava, että SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymyksiä koskevilta osin.

58

Niinpä kun unionin yleinen tuomioistuin on määrittänyt asian tosiseikaston tai arvioinut sitä, unionin tuomioistuin on toimivaltainen harjoittamaan SEUT 256 artiklan nojalla vain tämän tosiseikaston oikeudelliseen luonnehdintaan ja sen pohjalta tehtyihin oikeudellisiin päätelmiin kohdistuvaa valvontaa (ks. vastaavasti tuomio 28.5.1998, Deere v. komissio, C‑7/95 P, EU:C:1998:256, 21 kohta ja tuomio 11.1.2024, Planistat Europe ja Charlot v. komissio, C‑363/22 P, EU:C:2024:20, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59

Sitä vastoin unionin yleinen tuomioistuin on yksin toimivaltainen määrittämään merkityksellisen tosiseikaston ja arvioimaan sitä sekä todistusaineistoa. Silloin, kun tämä todistusaineisto on saatu asianmukaisesti ja todistustaakkaa sekä todistelua koskevia menettelysääntöjä ja yleisiä oikeusperiaatteita on noudatettu, ainoastaan unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida sille esitettyjen todisteiden näyttöarvoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että nämä tosiseikat ja tämä todistusaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikaston ja todistusaineiston arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä harjoittaman valvonnan piiriin (tuomio 28.5.1998, Deere v. komissio, C‑7/95 P, EU:C:1998:256, 22 kohta ja tuomio 18.3.2021, Pometon v. komissio, C‑440/19 P, EU:C:2021:214, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60

Nyt käsiteltävässä asiassa KLM väittää, että tuontitavaroiden hintoihin kohdistuva vaikutus riippui yksinomaan huolitsijoiden ja lähettäjien itsenäisestä ja oletetusta päätöksestä vyöryttää riidanalaisesta kartellista aiheutuvat lisäkustannukset omille asiakkailleen ja että saapuvista rahtipalveluista oli kilpailua ETA:n ulkopuolella sijaitsevilla paikallisilla markkinoilla, minkä johdosta on mahdotonta todeta käsiteltävässä asiassa sellaisten vaikutusten olemassaolo, joihin komissio saattoi tukeutua kvalifioituja vaikutuksia koskevan kriteerin soveltamiseksi.

61

Näin tehdessään KLM riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 150–153 kohdassa esittämät toteamukset. Näissä kohdissa unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin ainoastaan esitti ja arvioi tosiseikat, sellaisina kuin ne ilmenivät riidanalaisen päätöksen 14, 17 ja 70 perustelukappaleesta sekä asianosaisten vastauksista sen toteuttamiin prosessinjohtotoimiin, selvittääkseen vain, oliko komission huomioon ottama vaikutus tuontitavaroiden hintoihin näytetty toteen perusteena kvalifioituja vaikutuksia koskevan kriteerin soveltamiselle, tekemättä mitään niitä koskevaa oikeudellista luonnehdintaa. Kuten nimittäin erityisesti valituksenalaisen tuomion 154 kohdasta käy ilmi, unionin yleinen tuomioistuin tutki vasta tämän jälkeen, kuuluiko tämä vaikutus kvalifioitujen vaikutusten käsitteeseen tämän tuomion 53 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

62

On siis todettava, että KLM pyrkii tällä argumentaatiollaan todellisuudessa siihen, että unionin tuomioistuin arvioisi uudelleen mainituissa 150–153 kohdassa esitetyt ja sen arvioimat tosiseikat, mikä ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan muutoksenhaun yhteydessä tämän tuomion 59 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti, koska ei ole vedottu siihen, että nämä tosiseikat olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Tämä argumentaatio on näin ollen jätettävä tutkimatta.

63

Lisäksi siltä osin kuin KLM pyrkii edellä 48–50 kohdassa esittämällään argumentaatiolla myös kyseenalaistamaan kyseisten vaikutusten huomattavuuden ja välittömyyden tämän tuomion 53 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisen tuomion 175–185 ja 186–194 kohdassa kysymyksen siitä, oliko tuontitavaroiden hintoihin kohdistuva vaikutus muun muassa kyseisessä oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla huomattava ja välitön.

64

Tuontitavaroiden hintoihin kohdistuvan vaikutuksen huomattavuudesta KLM tyytyy kuitenkin toteamaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että vaikutukset, jotka eivät missään tapauksessa olleet huomattavia, riittivät osoittamaan kvalifioitujen vaikutusten olemassaolon.

65

SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdan ja 169 artiklan 2 kohdan määräysten mukaan valituksessa on valituksen tai asianomaisen valitusperusteen tutkimatta jättämisen uhalla ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi. Ne valituksen osat, joihin ei sisälly perusteluja, joilla pyrittäisiin erityisesti osoittamaan valituksenalaiseen tuomioon sisältyvä oikeudellinen virhe, eivät siten täytä tätä vaatimusta ja ne on jätettävä tutkimatta (tuomio 4.10.2024, Ferriere Nord v. komissio, C‑31/23 P, EU:C:2024:851, 51 ja 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

66

On siis todettava, että tällainen yleinen väite ei täytä näitä vaatimuksia. Näin ollen KLM:n argumentaatio on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee unionin yleisen tuomioistuimen arviointia tuontitavaroiden hintoihin kohdistuvan vaikutuksen huomattavuudesta.

67

Tuontitavaroiden hintoihin kohdistuvan vaikutuksen välittömyydestä unionin yleinen tuomioistuin esitti aluksi valituksenalaisen tuomion 186–189 kohdassa ne oikeudelliset arviointiperusteet, joiden perusteella se arvioi, oliko tämä ominaisuus näytetty toteen esillä olevassa asiassa. Se totesi tältä osin muun muassa, että huolitsijoiden toiminta ei yksinään ollut omiaan katkaisemaan syy-yhteysketjua riidanalaisen käyttäytymisen ja tämän vaikutuksen välillä ja näin ollen poistamaan sen välittömyyttä, koska se johtui objektiivisesti kyseessä olevasta kartellista markkinoiden tavanomaisen toiminnan mukaan eikä se näin ollen katkaissut kyseistä ketjua vaan jatkoi sitä.

68

Tämän jälkeen se hylkäsi kyseisen tuomion 190–193 kohdassa argumentit, jotka KLM oli esittänyt sille kiistääkseen tuontitavaroiden hintoihin kohdistuvan vaikutuksen välittömän luonteen.

69

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi mainitun tuomion 190 kohdassa KLM:n väitteen, jonka mukaan oli olemassa konkreettisia todisteita siitä, että ainakin osa huolitsijoiden kyseessä olevana ajanjaksona lähettäjiltä laskuttamista hinnoista olisi ollut seurausta kilpailunvastaisista menettelytavoista, joista komissio oli määrännyt seuraamuksia huolitsijoille. Se totesi tältä osin, ettei KLM ollut osoittanut eikä edes väittänyt, että näiden menettelytapojen yhteydessä huolitsijat olisivat lainvastaisesti koordinoineet toimintaansa vyöryttääkseen lähettäjille lisäkustannukset, jotka niiden oli pitänyt maksaa, ja ettei se myöskään osoittanut, että mainitut menettelytavat olivat omiaan estämään huolitsijoita vyöryttämästä nämä lisäkustannukset lähettäjille.

70

Unionin yleinen tuomioistuin totesi saman tuomion 191 kohdassa, että KLM ei yhtäältä ollut perustellut väitettään, jonka mukaan huolitsijoiden lähettäjiltä laskuttamien lisien määrä ylitti niiden lisien tason, jotka huolitsijat maksoivat tutkinnan kohteena oleville liikenteenharjoittajille ja toisaalta se ei ollut selittänyt, miksi huolitsijat eivät olisi voineet sekä vyöryttää yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta aiheutuneita lisäkustannuksia lähettäjille että laskuttaa niiltä lisiä, jotka niiden oli itse pitänyt maksaa tutkinnan kohteena oleville liikenteenharjoittajille.

71

Se päätteli tästä valituksenalaisen tuomion 192 kohdassa, ettei voitu katsoa, että ennakoitavissa oleva lisäkustannuksen vyöryttäminen ETA:han sijoittautuneille lähettäjille johtuisi kilpailunvastaisista menettelytavoista, joista komissio oli määrännyt seuraamuksia huolitsijoille, ja että se olisi näin ollen väärin tai ei liittyisi markkinoiden tavanomaiseen toimintaan.

72

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kyseisen tuomion 193 kohdassa myös KLM:n argumentin, joka koski ”ostovoimaa”, jota huolitsijat olisivat käyttäneet, sillä perusteella, ettei KLM ollut esittänyt tästä näyttöä eikä edes selittänyt, miten se oli omiaan katkaisemaan syy-yhteysketjun riidanalaisen käyttäytymisen ja tuontitavaroiden hintoihin kohdistuvan vaikutuksen välillä.

73

Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin päätteli valituksenalaisen tuomion 194 kohdassa näiden seikkojen perusteella, että tuontitavaroiden hintoihin kohdistuva vaikutus oli vaaditulla tavalla välitön.

74

Yhtäältä unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 186–189 kohdassa, että huolitsijoiden kaltaisten kolmansien osapuolten väliintulo ei sellaisenaan poista riidanalaisen käyttäytymisen välittömiä vaikutuksia, koska tämä väliintulo perustuu objektiivisesti kyseessä olevaan kartelliin markkinoiden tavanomaisen toiminnan mukaisesti.

75

Tätä arviointia ei horjuta 6.9.2017 annettuun tuomioon Intel v. komissio (C‑413/14 P, EU:C:2017:632) perustuva oikeuskäytäntö, johon KLM viittaa.

76

Kyseisestä tuomiosta ei nimittäin ilmene, että ainoastaan ne kilpailuun kohdistuvat vaikutukset, jotka ovat yksinomaan sen yrityksen toiminnan tarkoituksellinen seuraus, jota syytetään SEUT 101 artiklan tai SEUT 102 artiklan rikkomisesta, voisivat täyttää välittömyyttä koskevan vaatimuksen, jota edellytetään sen toteamiseksi, että kilpailunvastainen käyttäytyminen täyttää kvalifioituja vaikutuksia koskevan kriteerin.

77

Kyseisestä tuomiosta ei myöskään käy ilmi, että unionin tuomioistuin olisi siinä omaksunut vaikutusten välittömyyden määritelmän, joka koskisi yksinomaan maailmanmarkkinoita, mikä sulkisi pois tilanteen, josta KLM:n mukaan on kyse käsiteltävässä asiassa ja jossa on kyse useista paikallisista markkinoista.

78

Toisaalta siltä osin kuin KLM väittää, että nyt käsiteltävän asian olosuhteissa lisien vyöryttäminen riippui huolitsijoista ja lähettäjistä riippumattomasta päätöksestä, se pyytää todellisuudessa unionin tuomioistuinta arvioimaan uudelleen unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 190–193 kohdassa esittämiä ja arvioimia tosiseikkoja vetoamatta niiden huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla. Kun otetaan huomioon tämän tuomion 59 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, tämä argumentaatio on näin ollen jätettävä tutkimatta.

79

Edellä esitetystä seuraa, että tämän tuomion 48–50 kohdassa esitetty KLM:n argumentaatio on, siltä osin kuin sitä ei voida jättää tutkimatta tämän tuomion 60–62, 64–66 ja 78 kohdassa esitetyistä syistä, hylättävä perusteettomana.

80

Kolmanneksi on huomautettava, että unionin yleiselle tuomioistuimelle Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan, luettuna yhdessä sen 53 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa, nojalla kuuluva perusteluvelvollisuus edellyttää, että sen tuomion perusteluista ilmenee selkeästi ja yksiselitteisesti sen päättely siten, että niille, joita päätös koskee, selviävät sen syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia päätöksen laillisuuden (tuomio 11.4.2013, Mindo v. komissio, C‑652/11 P, EU:C:2013:229, 29 kohta ja tuomio 26.9.2024, Covestro Deutschland ja Saksa v. komissio, C‑790/21 P ja C‑791/21 P, EU:C:2024:792, 113 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

81

Tämä velvollisuus ei kuitenkaan velvoita unionin yleistä tuomioistuinta esittämään selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan osapuolten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville perusteet, joihin unionin yleinen tuomioistuin tukeutuu, ja unionin tuomioistuimella on niiden avulla käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan valvontaansa valituksen yhteydessä (tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, EU:C:2004:6, 372 kohta ja tuomio 26.9.2024, Covestro Deutschland ja Saksa v. komissio, C‑790/21 P ja C‑791/21 P, EU:C:2024:792, 114 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82

On myös huomautettava, että mainittu perusteluvelvollisuus on olennainen muotomääräys, joka on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, koska viimeksi mainittu koskee riidanalaisen toimen aineellista lainmukaisuutta (tuomio 2.4.1998, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, C‑367/95 P, EU:C:1998:154, 67 kohta ja tuomio 4.10.2024, UPL Europe ja Indofil Industries (Netherlands) v. komissio, C‑262/23 P, EU:C:2024:862, 134 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

83

Kun KLM väittää, että unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi perusteluvelvollisuutensa tukeutuessaan useisiin oletettuihin ja spekulatiivisiin vaikutuksiin, jotka eivät siis ole todennettavissa, sen sijaan, että se olisi osoittanut riittävän ja välittömän yhteyden ETA-alueeseen, KLM riitauttaa todellisuudessa valituksenalaisen tuomion 150–154 kohdassa esitettyjen perustelujen perusteltavuuden. Tällaisella väitteellä ei siis voida perustella kritiikkiä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin olisi laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa.

84

Edellä esitetystä seuraa, että ainoan valitusperusteen ensimmäinen osa on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.

85

KLM väittää kvalifioituja vaikutuksia koskevan kriteerin vahvistamisen yhteydessä huomioon otettavista vaikutuksista, että toiminnan kilpailuun kohdistuvien vaikutusten ennakoitavuutta, huomattavuutta ja välittömyyttä koskevien vaatimusten lisäksi on otettava huomioon tällaisten vaikutusten todennäköisyys. Tämä todennäköisyysvaatimus on tiukempi kuin pelkästään se, että kyseisellä käyttäytymisellä ”saattaa” olla vaikutuksia ETA-alueella. Jotta komissio voisi vedota toimivaltaansa, siinä edellytetään paitsi sitä, että on mahdollista, myös sitä, että on todennäköisempää kuin epätodennäköistä, että vaikutukset toteutuvat ETA-alueella.

86

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkin laiminlöi perusteluvelvollisuutensa, teki oikeudellisen virheen ja jätti noudattamatta SEUT 101 artiklaa katsoessaan valituksenalaisen tuomion 139–143 kohdassa, että kyseessä olevan rikkomisen luonnehtiminen tarkoitukseen perustuvaksi rikkomiseksi teki tarpeettomaksi arvioida vaikutusten ilmenemisen todennäköisyyttä ETA-alueella. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi siis virheellisesti kyseisen tuomion 144 kohdassa KLM:n tältä osin esittämän argumentaation.

87

Siitä, että tietyntyyppisen käyttäytymisen tarkoituksena on yleensä rajoittaa kilpailua, ei KLM:n mukaan voida päätellä, että se johtaa automaattisesti kilpailun rajoittamiseen sisämarkkinoilla. Kyse ei tosin ole todellisten vaikutusten osoittamisesta ETA-alueella. Jotta komission toimivalta voidaan todeta ETA:n ulkopuolella omaksutun käyttäytymisen osalta, kvalifioituja vaikutuksia koskeva kriteeri edellyttää kuitenkin, että komissio osoittaa, miten todennäköistä on, että kyseisellä käyttäytymisellä on vaikutuksia ETA-alueella, mitä komissio ei analysoinut riidanalaisessa päätöksessä ja mitä unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään tarkistanut. Unionin yleinen tuomioistuin totesi KLM:n mukaan, että kyseessä olevan käyttäytymisen tarkoituksena oli rajoittaa kilpailua sisämarkkinoilla, ennen kuin se otti huomioon sen, että käyttäytyminen oli omaksuttu ja toteutettu ETA:n ulkopuolella. Koska KLM ei valvo huolitsijoiden lähettäjiin soveltamia hintoja eikä kuluttajilta laskutettuja hintoja ETA-alueella, sen ”saapuvia rahtipalveluja koskevan käyttäytymisen” tarkoituksena ei ole voinut olla kilpailun rajoittaminen ETA-alueella.

88

Jos unionin yleisen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan kilpailunrajoituksen luonnehtiminen tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi merkitsee todennäköisiä vaikutuksia sisämarkkinoihin, olisi perusteltu, SEUT 101 artiklaa sovellettaisiin kaikkeen kollusiiviseen menettelyyn riippumatta siitä, missä se toteutuu, toteutetaanko se ja onko sillä vaikutuksia. Tällainen SEUT 101 artiklan tulkinta ei voi olla oikea, ja sillä loukataan lisäksi kansainvälisen oikeuden yleisiä periaatteita.

89

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin jätti virheellisesti arvioimatta niiden tapausten todennäköisyyden, jotka olivat perustana komission päätelmälle ETA:n alueella esiintyvistä välillisistä vaikutuksista, joita riidanalaisen päätöksen mukaan oletetaan esiintyvän.

90

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 152 kohdassa, että mikäli huolitsijat vyöryttävät palvelukokonaisuuksiensa hintaan riidanalaisesta kartellista aiheutuvat mahdolliset lisäkustannukset, nämä vaikutukset voivat toteutua ETA:ssa. Komissio ei kuitenkaan tutkinut näitä unionin yleisen tuomioistuimen ehdottamia vaikutuksia eikä ottanut huomioon näiden hypoteesien implisiittisiä analyyttisiä ja tosiseikkoja koskevia edellytyksiä, mitä se ei edes kiistä. Se ei ensinnäkään tarkistanut, oliko riidanalainen käyttäytyminen johtanut lentoliikennepalvelujen hintojen nousuun ETA:n ulkopuolisilla markkinoilla. Toiseksi, vaikka kilpailuun kohdistuva vaikutus olisi näytetty toteen, komissio ei osoittanut eikä edes tutkinut, oliko kyseessä huolitsijoiden vastattaviksi tulevien kokonaiskustannusten nousu, ja jos näin oli, mikä oli näiden vaikutusten tai hinnankorotuksen laajuus. Kolmanneksi KLM toteaa, että vaikka katsottaisiin, että huolitsijoiden vastattaviksi tulevat kustannukset olisivat nousseet, komissio ei ottanut huomioon eikä edes tarkistanut sitä mahdollisuutta, että huolitsijat olivat vyöryttäneet nämä korkeammat kustannukset asiakkailleen eli ETA:n ulkopuolelle sijoittautuneille lähettäjille. Neljänneksi vaikka katsottaisiin, että tällaisia kustannuksia, jotka ovat lisäksi hypoteettisia ja todennäköisesti merkityksettömiä, olisi vyörytetty, komissio ei tarkistanut, olivatko lähettäjät korottaneet hintojaan vastaavasti. Kansallisissa tuomioistuimissa vireillä olevien siviilioikeudellisten vahingonkorvauskanteiden yhteydessä lähettäjät ja huolitsijat, jotka ovat sijoittautuneet ETA:n ulkopuolelle ja ETA:han, väittävät KLM:n mukaan lisäksi, etteivät ne ole vyöryttäneet riidanalaisesta käyttäytymisestä mahdollisesti aiheutuneita lisäkustannuksia.

91

Koska kuluttajille ETA-alueella aiheutuvien lisäkustannusten todennäköisyyttä ja laajuutta ei tutkittu, ovat vaikutukset, joihin komissio perustaa toimivaltansa, lähtökohtaisesti hypoteettisia ja spekulatiivisia. Sitä, missä määrin yhtäältä saapuvia rahtipalveluja koskeva käyttäytyminen on nostanut huolitsijoilta laskutettujen rahtipalvelujen kokonaishintoja ja toisaalta nämä korotukset ovat johtaneet lähettäjiltä laskutettuihin korkeampiin hintoihin ja ne on vyörytetty kuluttajille, jotka ostavat ETA:han tuotuja tavaroita, ei ole KLM:n mukaan näytetty toteen. Ilman huolellista arviointia ei voida olettaa, että tuotantoketjun alkupään hintojen nousu johtaa suoraan tuotantoketjun loppupään hintojen nousuun.

92

Vaikutukset, joihin komissio on vedonnut ja jotka unionin yleinen tuomioistuin on varauksetta hyväksynyt, ovat siis ainoastaan hypoteettisia tai joka tapauksessa merkitykseltään vähäisiä, ja niiden todennäköisyys on riittämätön kvalifioitujen vaikutusten aikaansaamiseksi. Unionin yleisen tuomioistuimen päätelmät perustuvat olettamaan siitä, että huolitsijat siirtävät vaikutukset edelleen, sekä olettamaan siitä, että lähettäjät siirtävät ne edelleen, ilman että kummankaan olettaman todennäköisyys olisi näytetty toteen, vaikka on olemassa huomattava määrä todisteita, jotka kyseenalaistavat niiden todennäköisyyden. Unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi perusteluvelvollisuutensa ja teki joka tapauksessa oikeudellisen virheen ja rikkoi SEUT 101 artiklaa katsoessaan, että käyttäytymisen todennäköiset vaikutukset ETA-alueella voidaan todeta spekulatiivisin perustein ja arvioinnein.

93

Komissio väittää, että tämä valitusperusteen osa on osittain jätettävä tutkimatta ja että se on osittain perusteeton.

94

Ensinnäkin on korostettava, että tämän tuomion 53 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kvalifioitujen vaikutusten ”todennäköisyyttä” koskeva edellytys, johon KLM viittaa, ei eroa kyseisten vaikutusten ennakoitavuutta koskevasta edellytyksestä, koska kyseisen oikeuskäytännön mukaan ennakoitavuutta koskevan edellytyksen täyttymiseksi riittää, että otetaan huomioon toiminnan todennäköiset vaikutukset kilpailuun. Näin ollen KLM väittää virheellisesti, että todennäköisyyttä koskeva vaatimus on ennakoitavuutta, huomattavuutta ja välittömyyttä koskevien kriteerien lisäksi asetettu kriteeri. Näin ollen KLM ei voi tehokkaasti moittia, kuten se on tehnyt tämän tuomion 85 kohdassa esitetyllä tavalla, unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä ei tarkistanut tuontitavaroiden hintoihin kohdistuvan vaikutuksen todennäköisyyttä, kun unionin yleinen tuomioistuin arvioi valituksenalaisen tuomion 155–174 kohdassa tämän vaikutuksen ennakoitavuutta.

95

Toiseksi on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 139 kohdassa, että kun on kyse käyttäytymisestä, jonka osalta komissio on katsonut – kuten käsiteltävässä asiassa – että se on siinä määrin haitallista kilpailulle sisämarkkinoilla tai ETA:ssa, että se voidaan luonnehtia SEUT 101 artiklassa ja ETA-sopimuksen 53 artiklassa tarkoitetuksi tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, kvalifioituja vaikutuksia koskevan kriteerin soveltaminen ei voi edellyttää niiden konkreettisten vaikutusten osoittamista, joita käyttäytymisen luonnehtiminen kyseisten määräysten mukaiseksi vaikutukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi edellyttää.

96

Samoin se totesi kyseisen tuomion 143 kohdassa, että jos kvalifioituja vaikutuksia koskevaa kriteeriä tulkittaisiin – kuten KLM näyttää ehdottaneen – siten, että se edellyttää näyttöä riidanalaisen käyttäytymisen konkreettisista vaikutuksista myös silloin, kun kyseessä on tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus, tämä merkitsisi sitä, että komission toimivallalle todeta SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen ja määrätä siitä seuraamuksia asetetaan edellytys, joka ei perustu näiden määräysten sanamuotoon.

97

Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä mainitun tuomion 144 kohdassa, että yhtäältä KLM ei voinut pätevästi moittia komissiota siitä, että tämä olisi tehnyt virheen katsoessaan, että kvalifioituja vaikutuksia koskeva kriteeri täyttyi, vaikka komissio oli riidanalaisen päätöksen 917, 1190 ja 1277 perustelukappaleessa todennut, ettei se ollut velvollinen arvioimaan riidanalaisen käyttäytymisen kilpailunvastaisia vaikutuksia sen kilpailunvastaisen tarkoituksen vuoksi, ja että toisaalta KLM ei voinut myöskään päätellä kyseisistä perustelukappaleista, ettei komissio ollut tehnyt mitään arviointia mainitun käyttäytymisen vaikutuksista sisämarkkinoilla tai ETA-alueella kyseisen kriteerin soveltamiseksi.

98

Kuten jo tässä 144 kohdassa toiseksi esitetyissä perusteissa kuitenkin todetaan, näistä KLM:n riitauttamista kohdista ei voida päätellä, että unionin yleinen tuomioistuin olisi katsonut, että kyseisen rikkomisen luokitteleminen tarkoitukseen perustuvaksi rikkomiseksi teki tarpeettomaksi kaikenlaisen arvioinnin vaikutusten mahdollisesta toteutumisesta ETA:n alueella, mikä olisi mahdollistanut komission toimivallan soveltaa SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa käyttäytymiseen ETA:n ulkopuolella.

99

Valituksenalaisen tuomion 135–153 kohdasta yhdessä luettuina nimittäin ilmenee, että kyseisissä riitautetuissa kohdissa unionin yleinen tuomioistuin ainoastaan hylkäsi KLM:n sille esittämän argumentaation, joka esitettiin tiivistetysti kyseisen tuomion 118 ja 119 kohdassa. Se esitti siten kyseisissä kohdissa syyt, joiden vuoksi KLM väitti virheellisesti, että komission riidanalaisen päätöksen 917 perustelukappaleessa esittämä viittaus siihen, että se ei ollut arvioinut kyseisten kilpailunvastaisten menettelytapojen kilpailunvastaisia vaikutuksia, merkitsi sitä, että komissio oli näiden menettelytapojen luonteen vuoksi jättänyt arvioimatta, oliko kyseisellä käyttäytymisellä ollut vaikutus, jonka perusteella komissio olisi voinut todeta olevansa toimivaltainen soveltamaan SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa saapuviin rahtipalveluihin kvalifioituja vaikutuksia koskevan kriteerin kannalta.

100

Yhtäältä unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä, kun se vastasi, että kvalifioituja vaikutuksia koskeva kriteeri, jonka perusteella komissiolla on ekstraterritoriaalinen toimivalta, eroaa siitä, voidaanko riidanalaista kartellia pitää SEUT 101 artiklassa ja ETA-sopimuksen 53 artiklassa tarkoitettuna kilpailunrajoituksena. Kuten julkisasiamies on myös todennut ratkaisuehdotuksensa 42 kohdassa, kvalifioituja vaikutuksia koskeva kriteeri, joka voi olla perustana komission ekstraterritoriaaliselle toimivallalle soveltaa unionin ja ETA:n kilpailusääntöjä kansainvälisen oikeuden valossa, ei ole sama kuin tarkoitukseen tai vaikutukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta unionin tai ETA:n sisämarkkinoilla koskeva aineellinen kriteeri, joka on perusteena komission toimivallalle todeta unionin oikeuden perusteella kilpailusääntöjen rikkominen ja määrätä siitä seuraamuksia.

101

Toisaalta unionin yleisen tuomioistuimen analyysi, jolla pyritään määrittämään, oliko komissio katsonut asianmukaisesti, että kvalifioituja vaikutuksia koskeva kriteeri täyttyi käsiteltävässä asiassa, esitetään valituksenalaisen tuomion 155–195 kohdassa saapuvia rahtipalveluja koskevan koordinoinnin osalta erikseen tarkasteltuna ja kyseisen tuomion 196–207 kohdassa yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen osalta kokonaisuutena tarkasteltuna.

102

Näin ollen KLM tulkitsee valituksenalaista tuomiota virheellisesti, kun se väittää unionin yleisen tuomioistuimen laiminlyöneen perusteluvelvollisuutensa, tehneen oikeudellisen virheen ja jättäneen huomiotta SEUT 101 artiklan, kun se katsoi, että kyseessä olevan rikkomisen luonnehtiminen tarkoitukseen perustuvaksi rikkomiseksi teki tarpeettomaksi arvioida mahdollisia vaikutuksia ETA:n alueella komission toimivallan määrittämiseksi saapuvien rahtipalvelujen osalta. Tämän tuomion 86–88 kohdassa esitetty argumentaatio on näin ollen hylättävä perusteettomana.

103

Kolmanneksi tämän tuomion 89–92 kohdassa esitetystä argumentaatiosta on aluksi todettava, että siltä osin kuin KLM väittää siinä, että riidanalainen päätös on puutteellinen, kyseinen argumentaatio ei kohdistu valituksenalaiseen tuomioon vaan riidanalaiseen päätökseen. Se on näin ollen jätettävä tältä osin tutkimatta (ks. analogisesti tuomio 29.6.2023, TUIfly v. komissio, C‑763/21 P, EU:C:2023:528, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

104

Tämän jälkeen on todettava, että toisin kuin KLM:n esittämä argumentaatio antaa ymmärtää, unionin yleisen tuomioistuimen arviointi komission päätelmän perustana olevista olettamista, jotka koskevat riidanalaista kartellia koskevia vaikutuksia ETA:ssa, ei rajoitu pelkästään valituksenalaisen tuomion 152 kohdassa esitettyyn toteamukseen, vaan se esitetään kyseisen tuomion 135–153 kohdassa. Nämä koskevat nimenomaan kysymystä siitä, kuuluvatko lisäkustannukset, jotka huolitsijat ovat saattaneet joutua maksamaan, ja tästä mahdollisesti aiheutunut ETA:han tuotujen tavaroiden kallistuminen niihin riidanalaisesta käyttäytymisestä johtuviin vaikutuksiin, joihin komissio saattoi perustellusti nojautua kvalifioituja vaikutuksia koskevan kriteerin soveltamiseksi. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin arvioi kyseisen tuomion 155–195 kohdassa KLM:n sille esittämän argumentaation valossa, oliko tämä vaikutus vaaditulla tavalla ennakoitavissa, huomattava ja välitön.

105

Erityisesti valituksenalaisen tuomion 152 kohdasta on kuitenkin huomautettava, että unionin yleinen tuomioistuin päätteli kyseisessä kohdassa kyseisen tuomion edeltävissä kohdissa esittämistään toteamuksista, että siltä osin kuin huolitsijat vyöryttävät palvelukokonaisuuksiensa hintaan riidanalaisesta kartellista aiheutuvat mahdolliset lisäkustannukset, yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen saapuvilla reiteillä on omiaan vaikuttamaan etenkin huolitsijoiden väliseen kilpailuun näiden lähettäjien asiakkuudesta, ja tuontitavaroiden hintoihin kohdistuva vaikutus on tämän johdosta omiaan toteutumaan juuri sisämarkkinoilla tai ETA:ssa.

106

Kun KLM väittää, että kyseinen 152 kohta on virheellinen, ja esittää tältä osin tämän tuomion 90–92 kohdassa esitetyt väitteet, se pyrkii todellisuudessa uudelleen kyseenalaistamaan unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, jonka mukaan yhtäältä komissio saattoi kvalifioituja vaikutuksia koskevan kriteerin soveltamiseksi perustellusti ottaa huomioon tuontitavaroiden hintoihin kohdistuvan vaikutuksen ja toisaalta oli osoittanut riittävällä tavalla, että kyseisellä vaikutuksella oli tarvittavat ominaisuudet, jotta sitä voitiin pitää erityisesti huomattavana ja välittömänä. Näin ollen tämä argumentaatio ei eroa KLM:n ainoan valitusperusteensa ensimmäisen osan tueksi esittämästä argumentaatiosta. Kyseisen argumentaation arvioinnista ilmenee, ettei KLM ole kyennyt osoittamaan, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että komissio saattoi perustellusti tukeutua tähän vaikutukseen tässä tarkoituksessa.

107

Jos katsotaan, että väittäessään, että unionin yleinen tuomioistuin ei arvioinut tuontitavaroiden hintoihin kohdistuvan vaikutuksen todennäköisyyttä, KLM väittää todellisuudessa, ettei unionin yleinen tuomioistuin arvioinut kyseisen vaikutuksen ennakoitavuutta, on riittävää todeta, että unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli kysymystä siitä, oliko tämä vaikutus tämän tuomion 53 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla kvalifioituja vaikutuksia koskevan kriteerin soveltamisen edellytyksenä olevalla tavalla ennakoitava, valituksenalaisen tuomion 155–174 kohdassa, joita tämä valitusperusteen osa ei koske.

108

Edellä esitetystä seuraa, että ainoan valitusperusteen toinen osa on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.

109

KLM toteaa, että kvalifioituja vaikutuksia koskevan kriteerin kokonaisarviointi on ainoastaan riidanalaisen päätöksen 1045 perustelukappaleen kohteena. Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin vahvistanut valituksenalaisen tuomion 112–208 kohdassa, että kyseinen kriteeri täyttyi, esittämällä kyseisissä kohdissa päättelyn, joka perustuu todisteisiin ja perusteluihin, joita komissio ei ole esittänyt riidanalaisessa päätöksessä tai unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä. Unionin yleinen tuomioistuin ei KLM:n mukaan kuitenkaan saa korjata valvontansa kohteena olevan toimen perusteluissa olevia aukkoja tai korvata kyseisen toimen laatijan perusteluja omillaan.

110

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin arvioi ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 155–174 kohdassa sen ennakoitavuutta, että väitetty hintojen vahvistaminen rahtipalvelujen alkupään markkinoilla johtaisi hintojen siirtymiseen myöhemmässä vaiheessa lähetettyjen tavaroiden markkinoille, vetoamalla toteamukseen, jota komissio ei ollut tehnyt riidanalaisessa päätöksessä tai unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa menettelyssä. Erityisesti se, että kyseisessä päätöksessä todetaan, että rahtipalvelujen kustannukset ovat tuotantopanoskustannuksia, ei tarkoita sitä, että rahtipalvelujen hinnat ovat ”rajakustannuksiin vaikuttavia muuttuvia kustannuksia”. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin korvasi valituksenalaisen tuomion 167 kohdassa komission perustelut omilla perusteluillaan.

111

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on KLM:n mukaan hylännyt argumentin, jonka mukaan seurannaisvaikutuksen vuoksi lisäkustannusten vyöryttäminen ei ollut ennakoitavissa, vaikka komissio oli nimenomaisesti kieltäytynyt tutkimasta tätä vaikutusta. Unionin yleinen tuomioistuin jätti kuitenkin huomiotta tämän analyysin puuttumisen ja asetti KLM:lle mainitun vaikutuksen osalta todistustaakan, vaikka komission olisi pitänyt osoittaa alueellinen toimivaltansa ennakoitavissa olevien vaikutusten perusteella. Komission olisi siis pitänyt osoittaa, että saapuvien rahtipalvelujen kustannukset voidaan vyöryttää ETA:n kuluttajille. Sillä, että KLM on päättänyt esittää taloudellisen selvityksen, ei ole vaikutusta tähän velvollisuuteen.

112

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi KLM:n mukaan valituksenalaisen tuomion 175–185 kohdassa, että saapuvien rahtipalvelujen hintojen väitetyllä vahvistamisella on huomattavia vaikutuksia ETA-alueella ja että tämä toteamus on perusteltu rikkomisen ominaispiirteiden, kuten sen keston, laajuuden ja luonteen vuoksi. Komissio ei kuitenkaan esittänyt mitään näistä ominaispiirteistä perustellakseen saapuvien rahtipalvelujen hintojen huomattavaa vaikutusta kilpailuun ETA:ssa.

113

Myöskään unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 183 kohdassa esittämää toteamusta, jonka mukaan rahtipalvelujen hinta ja siis kyseessä olevat lisät olivat kuljetettaviin tavaroihin liittyvien kustannusten merkittävä osatekijä, joka vaikutti kyseisten tavaroiden myyntiin, ei ole näytetty toteen. Tämän tuomion edellisessä kohdassa mainitut ominaispiirteet, joihin riidanalaisessa päätöksessä viitataan, eivät KLM:n mukaan koske saapuvien rahtipalvelujen hintojen aiheuttamia vaikutuksia ETA:ssa vaan yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua kilpailusääntöjen rikkomista, jolla on välitön vaikutus ETA:ssa tavaroiden kuljettamisen kautta ulkomaille. Kyseinen päätös ei sisällä mitään toteamusta siitä, että vaikutus olisi saapuviin rahtipalveluihin ETA:ssa, eikä siinä mainita mitään tämän käyttäytymisen väitettyä vaikutusta koskevaa todistetta, jonka perusteella unionin yleinen tuomioistuin voisi tukea kyseisessä 183 kohdassa tekemäänsä toteamusta. Lisien osuudella rahtipalvelujen kokonaishinnasta ei ole tältä osin merkitystä, eikä mikään asiakirja-aineistoon sisältyvä seikka osoita lisien ja tuontitavaroiden kustannusten välistä yhteyttä. Päätyäkseen kyseiseen 183 kohtaan sisältyvään toteamukseen unionin yleinen tuomioistuin korvasi siis tosiasiallisesti omalla päättelyllään komission sellaisen päättelyn, jota ei ollut olemassa.

114

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin totesi KLM:n mukaan valituksenalaisen tuomion 186–194 kohdassa, että saapuvien rahtipalvelujen hintojen väitetyllä vahvistamisella on välittömiä vaikutuksia ETA-alueella huolimatta siitä, että arvoketjun eri vaiheissa toimii riippumattomia toimijoita, joiden on itse päätettävä kyseisten hintojen vyöryttämisestä. Kuten valitusperusteen ensimmäisen osan yhteydessä on jo todettu, komissio ei ole kuitenkaan osoittanut syy-yhteysketjua riidanalaisessa päätöksessä, vaan se on perustanut välilliset vaikutukset spekulatiivisiin oletuksiin, joita ei voida todentaa. Koska ei ole näyttöä siitä, että vaikutukset olisivat välittömiä, ja koska riidanalaisessa päätöksessä ei edes mainita tällaista välitöntä vaikutusta, unionin yleisen tuomioistuimen päätelmä ei ole perusteltu.

115

Komissio väittää, että tämä valitusperusteen osa on perusteeton.

116

Oikeuskäytännöstä käy kyllä ilmi, että SEUT 263 artiklassa määrätty laillisuusvalvonta ulottuu kaikkiin seikkoihin, jotka sisältyvät SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamismenettelyyn liittyviin komission päätöksiin, joiden osalta unionin yleinen tuomioistuin suorittaa oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevan perinpohjaisen valvonnan kantajan esittämien kanneperusteiden valossa ja ottamalla huomioon kaikki kantajan esittämät seikat. Laillisuusvalvonnan yhteydessä unionin tuomioistuimet eivät kuitenkaan voi korvata kyseessä olevan toimen toteuttajan perusteluja omillaan (tuomio 4.7.2024, Westfälische Drahtindustrie ja Pampus Industriebeteiligungen v. komissio, C‑70/23 P, EU:C:2024:580, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

117

Unionin yleinen tuomioistuin ei siis voi täyttää riidanalaisen toimen perusteluissa olevaa aukkoa omilla perusteluillaan siten, ettei unionin yleisen tuomioistuimen tarkastelu liity mihinkään tässä toimessa esitettyyn arviointiin (tuomio 18.7.2013, UEFA v. komissio, C‑201/11 P, EU:C:2013:519, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

118

Kun unionin yleinen tuomioistuin tyytyy vastaamaan sille esitettyihin argumentteihin ja selittämään siten riidanalaisen toimen perustelut, ei kuitenkaan voida katsoa, että se korvaisi kyseisen toimen toteuttajan perustelut omillaan (ks. vastaavasti tuomio 12.6.2014, Deltafina v. komissio, C‑578/11 P, EU:C:2014:1742, 56 kohta ja tuomio 23.11.2023, Ryanair v. komissio, C‑209/21 P, EU:C:2023:905, 49 kohta).

119

Nyt käsiteltävässä asiassa on huomautettava, että – kuten tämän tuomion 55 kohdassa on jo todettu – ensimmäinen peruste, johon komissio tukeutui riidanalaisen päätöksen 1045 perustelukappaleessa perustellakseen toteamustaan, jonka mukaan kvalifioituja vaikutuksia koskeva kriteeri täyttyi käsiteltävässä asiassa, on tuontitavaroiden hintoihin kohdistuva vaikutus.

120

Ensinnäkin väitteistä, jotka kohdistuvat valituksenalaisen tuomion 155–174 kohtaan, joissa unionin yleinen tuomioistuin arvioi kyseisen vaikutuksen ennakoitavuutta koskevaa edellytystä, on aluksi todettava, että unionin yleinen tuomioistuin viittasi kyseisissä kohdissa riidanalaisen päätöksen 14, 17, 70, 846, 874, 879, 899, 909, 1031, 1045, 1199 ja 1208 perustelukappaleeseen ja vastasi argumentaatioon, jonka KLM esitti sille sen väitteensä tueksi, jonka mukaan kyseinen edellytys ei täyttynyt käsiteltävässä asiassa. Unionin yleinen tuomioistuin on siis riidanalaisen päätöksen perustelukappaleista kokonaisuudessaan ja KLM:n sille esittämästä argumentaatiosta tekemänsä arvioinnin perusteella tehnyt valituksenalaisen tuomion 174 kohdassa päätelmänsä, jonka mukaan komissio oli osoittanut riittävällä tavalla, että mainittu vaikutus oli vaaditulla tavalla ennakoitavissa.

121

Seuraavaksi on todettava valituksenalaisen tuomion 167 kohdasta, johon KLM erityisesti viittaa, että on totta, että unionin yleinen tuomioistuin totesi siinä, että rahtipalvelujen hinta on huolitsijoiden kannalta tuotantopanos ja että kyse on muuttuvasta kustannuksesta, jonka nousu johtaa lähtökohtaisesti niiden rajakustannusten nousuun, joihin nähden huolitsijat määrittävät omat hintansa. Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin nimenomaisesti perustanut tämän toteamuksen riidanalaisen päätöksen 14 ja 70 perustelukappaleeseen selittämällä selvästi ilmaisulla ”ilmenee”, että kyseinen toteamus ei perustunut kyseisten perustelukappaleiden sanamuodon samanlaisena toistamiseen vaan sen omaan tulkintaan riidanalaisen päätöksen näistä kohdista. KLM ei väitä, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tällä tulkinnallaan ottanut kyseisen päätöksen huomioon vääristyneellä tavalla. Unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen tässä kohdassa vain selventänyt riidanalaisen päätöksen perusteluja ja esittänyt tiettyjä mainintoja päätöksessä olevista seikoista.

122

Lopuksi on todettava, että – kuten KLM väittää – komission tehtävänä on osoittaa, että kvalifioituja vaikutuksia koskeva kriteeri täyttyy, ja näin ollen näyttää toteen, että kyseessä olevilla menettelytavoilla on ennakoitavissa olevia, välittömiä ja huomattavia vaikutuksia unionissa tai, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, ETA-alueella. Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan jättänyt huomiotta tätä todistustaakan jakamista koskevaa sääntöä, kun se hylkäsi KLM:n argumentin, jonka mukaan seurannaisvaikutuksen vuoksi lisäkustannusten vyöryttäminen ei ollut ennakoitavissa, vaikka komissio KLM:n mukaan kieltäytyi tutkimasta tätä vaikutusta.

123

Esitettyään valituksenalaisen tuomion 155 ja 156 kohdassa tämän ennakoitavuutta koskevan vaatimuksen ulottuvuuden unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 160 kohdassa, että ellei katsottu, että polttoainelisän ja turvallisuuslisän korotus kompensoituisi riittävän todennäköisen seurannaisvaikutuksen johdosta hintojen ja muiden lisien vastaavalla alentamisella, tällainen korotus oli lähtökohtaisesti omiaan johtamaan saapuvien rahtipalvelujen kokonaishinnan nousuun. Se tosin lisäsi, ettei KLM ollut osoittanut, että seurannaisvaikutus oli niin todennäköinen, että tuontitavaroiden hintoihin kohdistuvaa vaikutusta ei voitaisi ennakoida. Tätä toteamusta edelsi kuitenkin mainitun tuomion 157–159 kohdassa ja 160 kohdan ensimmäisessä virkkeessä arviointi, jonka päätteeksi unionin yleinen tuomioistuin päätteli riidanalaisen päätöksen 846, 909, 1199 ja 1208 perustelukappaleessa esitettyjen, saman tuomion 157 ja 158 kohdassa tiivistetysti esitettyjen seikkojen perusteella, että oli tutkinnan kohteena olevien liikenteenharjoittajien ennakoitavissa, että polttoainelisän ja turvallisuuslisän horisontaalinen vahvistaminen sekä provisioiden maksamisesta kieltäytyminen johtaisi saapuvien rahtipalvelujen kokonaishinnan nousuun.

124

Unionin yleinen tuomioistuin tutki siis vasta sen jälkeen, kun se oli todennut, että komissio oli riidanalaisessa päätöksessä osoittanut riittävällä tavalla tällaisen korotuksen ennakoitavuuden, oliko KLM, joka vetosi riidanalaisen päätöksen lainvastaisuuteen tältä osin, esittänyt seikkoja, joiden perusteella tämä toteamus voitiin kumota. Koska KLM vetosi tässä tarkoituksessa taloudelliseen selvitykseen ja väitti, että oli olemassa seurannaisvaikutus, unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 162 kohdassa, että kyseisessä taloudellisessa selvityksessä pääteltiin rahtialan toimintaa koskevien oletusten perusteella, että oli teoriassa ”todennäköistä”, että tällainen vaikutus toteutuu käsiteltävässä asiassa, mutta kyseisen tuomion 163 kohdassa, ettei mainittu taloudellinen selvitys sisältänyt epämääräisten ja yleisten toteamusten lisäksi mitään konkreettista tietoa, joka olisi voinut tukea tätä päätelmää.

125

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission on kuitenkin esitettävä oikeudellisesti riittävä näyttö kilpailuoikeuden rikkomisen muodostavista seikoista. Yrityksen, joka vetoaa puolustautumisperusteeseen tällaisen rikkomisen toteamista vastaan, tehtävänä on sen sijaan osoittaa, että kyseinen puolustautumisperuste on hyväksyttävä. Vaikka todistustaakka kuuluu näiden periaatteiden mukaan joko komissiolle tai asianomaiselle yritykselle, tosiseikat, joihin osapuoli vetoaa, voivat olla sellaisia, että ne velvoittavat toisen osapuolen esittämään selityksen tai perustelun, jonka puuttuessa voidaan päätellä, että todistustaakkaa koskevia sääntöjä on noudatettu (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2023, Royal Antwerp Football Club, C‑680/21, EU:C:2023:1010, 120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

126

Tätä oikeuskäytäntöä, joka perustuu yleisiin todistelua koskeviin sääntöihin, voidaan soveltaa tilanteeseen, jossa komission on osoitettava alueellinen toimivaltansa unionin tai ETA:n alueen ulkopuolelta peräisin olevan toiminnan osalta.

127

Tästä seuraa, että koska unionin yleinen tuomioistuin oli aiemmin todennut, että komissio oli näyttänyt riittävällä tavalla toteen kyseessä olevan hinnankorotuksen ennakoitavuuden, ei voida katsoa, että unionin yleinen tuomioistuin olisi edellä 124 kohdassa esitetyllä päätelmällä lainvastaisesti kääntänyt todistustaakan.

128

Lisäksi siltä osin kuin KLM pyrkii kyseenalaistamaan unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin taloudellisesta selvityksestä, johon se vetosi, sellaisena kuin arviointi esitetään valituksenalaisen tuomion 161–163 kohdassa, on riittävää todeta, että tällainen argumentaatio on jätettävä tutkimatta tämän tuomion 59 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti, koska KLM ei väitä, että unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut kyseisen selvityksen sisällön huomioon vääristyneellä tavalla.

129

Edellä esitetystä seuraa, että tämän tuomion 110 ja 111 kohdassa esitetty argumentaatio on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.

130

Toiseksi väitteistä, jotka kohdistuvat valituksenalaisen tuomion 175–185 kohtaan, jotka sisältävät unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin tuontitavaroiden hintoihin kohdistuvan vaikutuksen huomattavuudesta, on todettava yhtäältä, että unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 178 kohdassa riidanalaisen päätöksen 1146, 1215 ja 1217 perustelukappaleeseen viitaten, että yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen kesti 21 kuukautta siltä osin kuin se koski unionin ja kolmansien maiden välisiä reittejä ja kahdeksan kuukautta siltä osin kuin se koski ETA:n, unionia lukuun ottamatta, ja kolmansien maiden välisiä reittejä. Lisäksi se katsoi, että tämä oli myös kaikkien tutkinnan kohteena olleiden liikenteenharjoittajien osallistumisen kesto Lufthansa Cargoa ja Swiss International Air Linesia lukuun ottamatta.

131

Se lisäsi kyseisen tuomion 179 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen 889 perustelukappaleesta, johon se viittasi kyseisessä kohdassa, ilmeni, että polttoainelisä ja turvallisuuslisä olivat yleisesti sovellettavia toimenpiteitä, jotka eivät koskeneet vain tiettyä reittiä ja joita oli tarkoitus soveltaa kaikilla reiteillä maailmanlaajuisesti, mukaan lukien ETA:han suuntautuvat reitit. Unionin yleinen tuomioistuin lisäsi mainitun tuomion 180 kohdassa vielä, että riidanalaisen päätöksen 1030 perustelukappaleesta ilmenee, että yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen tarkoituksena oli rajoittaa tutkinnan kohteena olleiden liikenteenharjoittajien välistä kilpailua erityisesti ETA:n ja kolmansien maiden välisillä reiteillä ja että komissio oli katsonut kyseisen päätöksen 1208 perustelukappaleessa, että hintojen eri osatekijöiden vahvistaminen oli yksi vakavimmista kilpailunrajoituksista, ja päätellyt näin ollen, että yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen johdosta oli sovellettava tämän tuomion 34 kohdassa mainituissa suuntaviivoissa vahvistetun ”asteikon yläpäähän” sijoittuvaa vakavuuskerrointa.

132

Ei siis ole osoitettu, että unionin yleinen tuomioistuin olisi todetessaan tuontitavaroiden hintoihin kohdistuvan vaikutuksen huomattavuuden tukeutunut sellaisiin riidanalaisen kartellin ominaispiirteisiin, jotka eivät käyneet ilmi riidanalaisesta päätöksestä. Sillä, että komissio ei nimenomaisesti vedonnut valituksenalaisen tuomion 175–185 kohdassa mainittuihin seikkoihin kyseisen päätöksen siinä osassa, joka koski sen alueellisen toimivallan vahvistamista, ei voida kumota tätä toteamusta, kun otetaan huomioon tämän tuomion 117 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö. Siinä nimittäin edellytetään ainoastaan, että unionin yleisen tuomioistuimen tutkinta liittyy sen käsiteltäväksi saatetussa toimessa esitettyihin arviointeihin. Kuten lisäksi valituksenalaisen tuomion 128 ja 145 kohdasta ilmenee, riidanalaisen päätöksen 1045 perustelukappaleen ensimmäinen virke sisälsi, vaikkakin suppeasti, seikat, joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin saattoi tarkistaa, oliko komissio perustellut ekstraterritoriaalisen toimivaltansa kvalifioitujen vaikutusten perusteella. Juuri nämä seikat, luettuina yhdessä kyseisen päätöksen muiden perustelukappaleiden kanssa, joihin viitataan muun muassa valituksenalaisen tuomion 178–180 kohdassa, ovat nimittäin mahdollistaneet sen, että unionin yleinen tuomioistuin saattoi tarkistaa, että komissio oli todella osoittanut tällaisten vaikutusten olemassaolon ja erityisesti niiden ennakoitavuuden.

133

Toisaalta siltä osin kuin KLM riitauttaa erityisesti valituksenalaisen tuomion 183 kohdassa esitetyn toteamuksen, on riittävää todeta, että kyseinen kohta, jossa tukeudutaan lisäksi riidanalaisen päätöksen 1031 perustelukappaleeseen, muodostaa unionin yleisen tuomioistuimen kyseisen tuomion 181 ja 182 kohdassa tekemän arvioinnin johtopäätöksen ja että tämä analyysi on tehty ylimääräisesti, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisessä 181 kohdassa. Koska mainitun tuomion 175–180 kohta riittävät perusteeksi unionin yleisen tuomioistuimen sen 185 kohdassa tekemälle päätelmälle, jonka mukaan komissio oli osoittanut riittävällä tavalla, että tuontitavaroiden hintoihin kohdistuva vaikutus oli vaaditulla tavalla huomattava, tämä argumentaatio on hylättävä tehottomana. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun ylimääräisiä perusteluja koskevat moitteet eivät nimittäin voi aiheuttaa kyseisen ratkaisun kumoamista ja ovat näin ollen tehottomia (tuomio 15.10.2002, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, EU:C:2002:582, 537 kohta ja tuomio 4.10.2024, thyssenkrupp v. komissio, C‑581/22 P, EU:C:2024:821, 263 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

134

Tämän tuomion 112 ja 113 kohdassa esitetty argumentaatio on näin ollen hylättävä osittain perusteettomana ja osittain tehottomana.

135

Kolmanneksi väitteestä, joka koskee valituksenalaisen tuomion 186–194 kohtaa, joissa unionin yleinen tuomioistuin arvioi, oliko komissio osoittanut riittävällä tavalla tuontitavaroiden hintoihin kohdistuvan vaikutuksen välittömyyden, on riittävää todeta, että tämä väite perustuu lähinnä olettamaan, jonka mukaan KLM on ainoan valitusperusteensa ensimmäisessä osassa osoittanut, että komissio oli perustanut kvalifioituja vaikutuksia koskevan toteamuksensa spekulatiivisiin olettamiin, joita ei voida todentaa. Tämän tuomion 53–84 kohdasta ilmenee, ettei tämä olettama ole perusteltu. Näin ollen kyseinen väite on myös perusteeton.

136

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että ainoan valitusperusteen kolmas osa on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä tehottomana ja osittain perusteettomana.

137

KLM väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 197 ja 199 kohdassa, että komission toimivalta soveltaa SEUT 101 artiklaa saapuviin rahtipalveluihin voidaan todeta yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutusten perusteella kokonaisuutena tarkasteltuna, mukaan lukien kyseisestä rikkomisesta erillisen, suoraan ETA:n markkinoilla toteutetun osatekijän vaikutukset.

138

Yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsite on KLM:n mukaan menettelysääntö, jolla pyritään keventämään kilpailuviranomaisten todistustaakkaa ja jonka avulla ne voivat kerätä todisteita rikkomisesta, joka ulottuu pitkälle ajanjaksolle ja jossa yhdistyvät kokonaissuunnitelman muodostavat erilaiset käyttäytymiset. Käsitteellä ei kuitenkaan voida laajentaa EUT-sopimuksen soveltamisalaa ilman, että komission alueellinen toimivalta ulotettaisiin koskemaan kaikkea toimintaa, joka kuuluu kokonaissuunnitelmaan, riippumatta siitä, missä kyseinen käyttäytyminen tapahtuu tai sen vaikutukset ilmenevät. Aluksi on osoitettava, että tietyt käyttäytymiset kuuluvat SEUT 101 artiklan maantieteelliseen soveltamisalaan. Vasta tämä jälkeen voidaan osoittaa, että nämä käyttäytymiset ovat osa yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua kilpailusääntöjen rikkomista.

139

Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 204 kohdassa tekemällä viittauksella 6.9.2017 annetun tuomion Intel v. komissio (C‑413/14 P, EU:C:2017:632) 57 kohtaan ei KLM:n mukaan voida tukea yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloa koskevan kriteerin merkityksellisyyttä sen osoittamiseksi, että kvalifioituja vaikutuksia koskeva kriteeri täyttyy, koska kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa kyseessä ollut toiminta ja markkinat eivät olleet verrattavissa nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaan toimintaan ja markkinoihin.

140

Komissio katsoo, että kyseinen valitusperusteen osa on perusteeton.

141

Kuten erityisesti valituksenalaisen tuomion 92 kohdasta ilmenee, KLM tyytyi kiistämään unionin yleisessä tuomioistuimessa komission toimivallan soveltaa SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa riidanalaiseen käyttäytymiseen siltä osin kuin se koski saapuvia rahtipalveluja.

142

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 195 kohdassa, että komissio saattoi perustellusti katsoa, että kvalifioituja vaikutuksia koskeva kriteeri täyttyi saapuvien rahtipalvelujen yhteensovittamisen osalta erikseen tarkasteltuna siten, että komission toimivalta soveltaa SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa riidanalaiseen käyttäytymiseen oli osoitettu siltä osin kuin se oli riitautettu. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisen tuomion 196–207 kohdassa ylimääräisenä seikkana, saattoiko komissio, todetakseen olevansa toimivaltainen soveltamaan SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa riidanalaiseen käyttäytymiseen, myös perustellusti todeta riidanalaisen päätöksen 1046 perustelukappaleessa, että kvalifioituja vaikutuksia koskeva kriteeri täyttyi, kun otetaan huomioon yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutukset kokonaisuutena tarkasteltuna.

143

Kuten ainoan valitusperusteen kolmen ensimmäisen osan tarkastelusta ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään tehnyt oikeudellisia virheitä eikä korvannut perusteluja omilla perusteluillaan, kun se teki nämä päätelmät valituksenalaisen tuomion 195 kohdassa.

144

Näin ollen on todettava, että ainoan valitusperusteen neljäs osa koskee valituksenalaisen tuomion ylimääräisiä perusteluja. Se on näin ollen hylättävä tehottomana tämän tuomion 133 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.

145

Koska yhtäkään KLM:n valituksensa tueksi esittämän ainoan valitusperusteen osaa ei ole hyväksytty, tämä valitusperuste ja näin ollen valitus kokonaisuudessaan on hylättävä.

146

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista, jos valitus on perusteeton.

147

Kyseisen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdassa, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, määrätään, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

148

Koska komissio on vaatinut KLM:n velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska KLM on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: