Asia C‑375/22

Latam Airlines Group SA
ja
Lan Cargo SA vastaan Euroopan komissio

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 26.2.2026

Muutoksenhaku – Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Lentorahtimarkkinat – Euroopan komission päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikennesopimuksen 8 artiklan rikkominen – Lentorahtipalvelujen hintatekijöiden yhteensovittaminen (polttoainelisä, turvallisuuslisä ja lisistä maksettavien provisioiden maksamisesta kieltäytyminen) – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Näytön puuttuminen siitä, että yksi osallistujista oli tietoinen rikkomisen kahdesta osatekijästä – Komission päätöksen kumoaminen osittain tai kokonaan – Komission alueellinen toimivalta – Maailmanlaajuisen kartellin toteaminen

1. Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutus – Unionin oikeuden toimen osittainen kumoaminen – Komission päätöksen, jolla erinäiset kilpailunvastaiset toimet luokitellaan yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi ja jolla määrätään sakkoja, osittainen kumoaminen – Unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä

   (SEUT 101 artikla ja SEUT 264 artiklan ensimmäinen kohta)

   (ks. 56–72 kohta)

2. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Rikkominen – Näyttö – Todistustaakka kuuluu komissiolle

   (SEUT 101 artiklan 1 kohta)

   (ks. 73 ja 74 kohta)

3. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tuomion perustelut, jotka ovat unionin oikeuden vastaisia – Tuomiolauselma, josta ilmenevä lopputulos on perusteltu tuomion muiden oikeudellisten perustelujen vuoksi – Hylkääminen

   (ks. 78–82 kohta)

4. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Tiettyjä menettelyyn alun perin osallistuneita yrityksiä vastaan nostetuista kanteista luopuminen – Velvollisuus kuulla uudelleen muita menettelyyn osallistuvia yrityksiä – Ei ole – Edellytykset – Velvollisuus esittää päätöksessä syyt, joiden vuoksi tiettyjä yrityksiä vastaan nostetuista kanteista on luovuttu – Ei ole

   (SEUT 101 artikla ja SEUT 296 artiklan toinen kohta)

   (ks. 92–96 kohta)

5. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen ja todistusaineiston virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Unionin tuomioistuimen harjoittama tosiseikkojen ja todistusaineiston arvioinnin valvonta – Valvonnan piiriin ei kuulu tosiseikkojen ja todistusaineiston arviointi, paitsi jos ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla – Todistusaineiston vääristämisen on käytävä selvästi ilmi asiakirja-aineistosta

   (SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohta)

   (ks. 97–105 ja 133–139 kohta)

6. Kilpailu – Unionin säännöt – Alueellinen soveltamisala – Komission toimivalta – Hyväksyttävyys kansainvälisen oikeuden perusteella – Väärinkäyttöä merkitsevien menettelytapojen toimeenpano tai kvalifioidut vaikutukset ETA:ssa – Komission mahdollisuus tehdä tarvittavat tosiseikkoja koskevat toteamukset toimivaltansa perustelemiseksi

   (SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)

   (ks. 118–120 kohta)

Tiivistelmä

Kolmessatoista tuomiossa unionin tuomioistuin hylkää lähes kaikki valitukset, joita useat niin sanottuun lentorahtikartelliin osallistuneet lentoyhtiöt ( 1 ) tekivät unionin yleisen tuomioistuimen tuomioista ( 2 ), joissa unionin yleinen tuomioistuin lausui kyseisten lentoyhtiöiden nostamista kumoamiskanteista, jotka koskivat päätöstä, jolla Euroopan komissio määräsi niille sakkoja kyseiseen kartelliin osallistumisesta ( 3 ). Unionin tuomioistuin hyväksyy osittain ainoastaan SAS Cargo Groupin tekemän valituksen sillä perusteella, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheitä käyttäessään täyttä tuomiovaltaansa laskiessaan kyseiselle lentoyhtiölle määrättyä sakkoa ( 4 ).

Komissio sai 7.12.2005 sakkojen lieventämistä koskevan vuoden 2002 tiedonantonsa nojalla sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen Lufthansalta ja sen kahdelta tytäryhtiöltä. Kyseisen hakemuksen mukaan useiden lentorahtimarkkinoilla toimivien yritysten (jäljempänä liikenteenharjoittajat) välillä oli kilpailua rajoittavaa yhteydenpitoa, joka koski polttoainelisän ja turvallisuuslisän käyttöönottoa niiden lentorahtipalveluille sekä lähinnä sitä, että huolitsijoille kieltäydyttiin myöntämästä alennuksia kyseisistä lisistä. Hankkimiensa tietojen ja suorittamiensa tutkimusten perusteella komissio antoi 9.11.2010 ensimmäisen päätöksen ( 5 ), joka oli osoitettu 21 liikenteenharjoittajalle.

Kyseisessä päätöksessä komissio katsoo, että liikenteenharjoittajat olivat osallistuneet yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun SEUT 101 artiklan, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ETA-sopimus) 53 artiklan ja EY:n ja Sveitsin 53 artiklan ja EY:n ja Sveitsin lentoliikennesopimuksen 8 artiklan rikkomiseen sovittamalla yhteen käyttäytymistään rahtipalvelujen hinnoittelun alalla. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin kumosi kyseisen päätöksen kokonaan tai osittain sen perusteluihin sisältyvien ristiriitaisuuksien vuoksi.

Kyseisten kumoamistuomioiden jälkeen komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä 19 lentoyhtiön syyllistyneen tällaiseen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen siten, että ne olivat vuosien 1999–2006 välisillä ajanjaksoilla sovittaneet yhteen rahtipalvelujen hinnoitteluun liittyvän käyttäytymisensä maailmanlaajuisesti sopimalla polttoainelisän ja turvallisuuslisän käyttöönotosta ja provisioiden maksamisesta kieltäytymisestä. Näin ollen se määräsi niille korjaavia toimenpiteitä ja sakkoja niiden osallistumisesta kyseiseen rikkomiseen.

Unionin yleinen tuomioistuin, jossa valittajat nostivat useita kanteita, joilla vaadittiin pääasiassa kumoamaan kokonaan tai osittain riidanalainen päätös niitä koskevilta osin sekä kumoamaan määrätty sakko tai alentamaan sen määrää, hylkäsi Martinairin, KLM:n, Cargoluxin, Air France-KLM:n, Air Francen, Lufthansan ja Singapore Airlinesin kanteet. Sitä vastoin sen kumosi osittain riidanalaisen päätöksen ja alensi sakon määrää siltä osin kuin kyse oli muiden valittajien osallistumisesta rikkomiseen.

Tämän jälkeen valittajat tekivät unionin tuomioistuimeen useita valituksia näistä tuomioista.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Valittajat vetosivat valitustensa tueksi useisiin valitusperusteisiin, jotka koskivat muun muassa seuraavia seikkoja:

1) Komission toimivalta todeta kilpailusääntöjen rikkomisia saapuvien rahtipalvelujen osalta ja määrätä niistä seuraamuksia

Täsmennettyään, että koska asetus N:o 1/2003 ( 6 ), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 411/2004 ( 7 ), koskee unionin ja kolmansien maiden ”välistä” lentoliikennettä, sitä sovelletaan sekä unionista kolmansiin maihin suuntautuvaan lentoliikenteeseen että kolmansista maista unioniin suuntautuvaan lentoliikenteeseen, unionin tuomioistuin hylkää valitusperusteet, jotka koskevat sitä, että komissiolla ei ole toimivaltaa todeta SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista saapuvien rahtipalvelujen osalta ja määrätä siitä seuraamuksia.

Unionin tuomioistuin muistuttaa tältä osin, että komissio voi todeta unionin tai ETA:n alueen ulkopuolella omaksutun käyttäytymisen ja määrätä siitä seuraamuksia, kunhan se on pantu toimeen unionin alueella (jäljempänä toimeenpanoa koskeva kriteeri) tai jos on ennakoitavissa, että sillä on siellä välitön ja huomattava vaikutus (kvalifioituja vaikutuksia koskeva kriteeri).

Vaikka komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että kyseiset kaksi kriteeriä täyttyivät nyt käsiteltävissä asioissa, unionin yleinen tuomioistuin vahvisti komission alueellisen toimivallan viittaamalla ainoastaan kvalifioituja vaikutuksia koskevaan kriteeriin.

Unionin tuomioistuin totesi tältä osin ensiksi, että unionin tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä vahvistaessaan komission toimivallan viittaamalla ainoastaan kvalifioituja vaikutuksia koskevaan kriteeriin, koska kyseinen kriteeri ja toimeenpanoa koskeva kriteeri ovat vaihtoehtoisia.

Useat valittajat arvostelivat lisäksi unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se oli päätellyt kvalifioidut vaikutukset kartellin luokittelemisesta tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, joten unionin tuomioistuin täsmentää, että kyseiset väitteet perustuvat valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan.

Unionin tuomioistuin hylkää myös väitteet, joiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin on korvannut komission perustelut omilla perusteluillaan kvalifioituja vaikutuksia koskevan kriteerin soveltamisen osalta. Tältä osin se muistuttaa, että kun unionin yleinen tuomioistuin tyytyy vastaamaan sille esitettyihin argumentteihin ja selittämään siten riidanalaisen toimen perustelut, ei kuitenkaan voida katsoa, että se korvaisi kyseisen toimen toteuttajan perustelut omillaan. Lisäksi lainvastaista perustelujen korvaamista toisilla perusteluilla ei voida myöskään todeta sen perusteella, että seikat, joiden avulla unionin yleinen tuomioistuin saattoi selvittää, että komissio oli perustellut alueellisen toimivaltansa kvalifioituja vaikutuksia koskevan kriteerin valossa, perustuivat sen osan, joka koskee komission kansainvälistä toimivaltaa, ulkopuolisiin perustelukappaleisiin.

Lopuksi unionin tuomioistuin hylkää eri väitteet, jotka koskevat oikeudellisia virheitä, jotka unionin yleinen tuomioistuin teki valvoessaan komission toteuttamaa kvalifioituja vaikutuksia koskevan kriteerin soveltamista.

Tältä osin unionin tuomioistuin muistuttaa, että kyseisen kriteerin mukaisesti komission on näytettävä toteen, että kyseessä olevilla menettelytavoilla on ennakoitavissa olevia, välittömiä ja huomattavia vaikutuksia unionissa tai, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, ETA-alueella.

Unionin tuomioistuin korostaa siltä osin, ovatko asianomaiset menettelytavat ennakoitavissa, aluksi, että ennakoitavina on pidettävä kaikkia vahinkoja, joiden tapahtumiseen kartelliin osallistujien on kohtuudella varauduttava yleisen elämänkokemuksen perusteella, toisin kuin vahingot, jotka perustuvat täysin epätavalliseen olosuhteiden toisiinsa kytkeytymiseen.

Koska polttoainelisää, turvallisuuslisää ja provisioiden maksamisesta kieltäytymistä on pidettävä hintojen horisontaalista vahvistamista koskevana kollusiivisena käyttäytymisenä ja koska tällainen käyttäytyminen on erityisen omiaan vaikuttamaan kilpailuun, unionin tuomioistuin arvioi, että on selvää, että kyseiset menettelytavat johtavat saapuvien rahtipalvelujen kokonaishinnan nousuun. Tästä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen ei näin ollen ollut tarpeen tutkia konkreettisesti lisien vaikutusta rahtipalvelujen kokonaismyyntihintaan eikä myöskään määrittää sitä, olivatko huolitsijat todellisuudessa vyöryttäneet, ja missä määrin, tämän hinnankorotuksen lähettäjille, eikä sitä, olivatko lähettäjät tosiasiallisesti vyöryttäneet, ja missä määrin, tämän kuljetuskustannusten nousun kuluttajille.

Yleisten todistelua koskevien sääntöjen mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään kääntänyt todistustaakkaa selvittäessään, olivatko valittajat esittäneet seikkoja, joiden perusteella toteamus kyseessä olevien menettelytapojen vaikutusten ennakoitavuudesta ETA-alueella voitaisiin kumota.

Asianomaisten menettelytapojen vaikutusten välittömyyden osalta unionin tuomioistuin täsmentää toiseksi, että kyseisen vaatimuksen täyttymiseksi riittää, että kyseisellä kilpailunvastaisella käyttäytymisellä voi olla välittömiä vaikutuksia unionissa tai ETA:ssa.

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin hylkää muun muassa väitteet, jotka koskevat sitä, että valittajien käyttäytymisellä ei ollut välittömiä vaikutuksia kilpailuun ETA:ssa, koska kyseiset vaikutukset riippuivat muiden syy-yhteysketjun toimijoiden eli huolitsijoiden ja lähettäjien väliintulosta, koska kyseinen väliintulo johtuu objektiivisesti kyseessä olevasta kartellista markkinoiden tavanomaisen toiminnan mukaan.

Asianomaisten menettelytapojen vaikutusten huomattavuuden osalta unionin tuomioistuin hylkää kolmanneksi väitteet, jotka koskevat sitä, että unionin yleinen tuomioistuin tukeutui sellaisiin riidanalaisen kartellin ominaispiirteisiin, jotka eivät käyneet ilmi riidanalaisesta päätöksestä todetakseen, että tuontitavaroiden hintoihin kohdistuva vaikutus oli huomattava.

Komissio oli lisäksi osoittanut, että kvalifioituja vaikutuksia koskeva kriteeri täyttyi saapuvien rahtipalvelujen yhteensovittamisen osalta, kun sitä tarkastellaan erikseen, joten unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli ylimääräisenä huomautuksena sitä, täyttyikö kvalifioituja vaikutuksia koskeva kriteeri yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutusten osalta, kun rikkomista tarkastellaan kokonaisuutena.

2) Riidanalaisen päätöksen perusteltavuuden tarkastelu

Unionin yleisen tuomioistuimen toteuttaman riidanalaisen päätöksen perusteltavuuden tarkastelun osalta tietyt valittajat vetoavat väitteisiin erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

a) Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen ja valittajien osallistuminen siihen

Aluksi asianomaisten menettelytapojen maantieteellisestä ulottuvuudesta unionin tuomioistuin huomauttaa, ettei riidanalaisen päätöksen päätösosan, jossa asianomaisen kilpailunvastaisen käyttäytymisen laajuus luokitellaan maailmanlaajuiseksi, ja kyseisen päätöksen perustelujen, joissa suljetaan pois tietyt unionin ja kolmansien maiden väliset reitit, välillä ole ristiriitaa. On nimittäin erotettava toisistaan käyttäytymisen käsite, joka koskee kaikkia tosiseikkoja, ja rikkomisen käsite, joka koskee kyseisen käyttäytymisen oikeudellista luonnehdintaa. Lisäksi riippumatta perusteluista, joihin unionin toimielimen tekemä päätös perustuu, ainoastaan kyseisen päätöksen päätösosalla, kun sitä luetaan päätöksen niiden perustelujen valossa, jotka ovat välttämätön tuki päätösosalle, voi olla oikeusvaikutuksia.

Toiseksi unionin tuomioistuin muistuttaa, että erilaisten toimintojen luokittelemiseksi yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi ei siis ole tarpeen selvittää, täydentävätkö ne toisiaan siinä mielessä, että kunkin niistä tarkoituksena on vastata yhteen tai useampaan tavanomaisen kilpailun seuraukseen, ja myötävaikuttavatko ne vuorovaikutuksen kautta kaikkien kyseisten toimintojen toteuttajien haluamien kilpailunvastaisten vaikutusten toteuttamiseen sellaisen kokonaisvaltaisen suunnitelman puitteissa, jolla on yksi yhtenäinen päämäärä. Vaikka komissio ei olisi osoittanut, että riidanalaiset sopimukset ja menettelytavat täydentävät toisiaan, kuten tietyt valittajat väittävät, kyseinen osoittamatta jättäminen ei yksistään ole omiaan tekemään virheelliseksi niiden luokittelua yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi.

Kolmanneksi unionin tuomioistuin korostaa, että se on hyväksynyt vain rajoitetusti sen, että SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle on mahdollista sulkea tietynlainen kilpailunvastainen menettely sen vuoksi, että kansallinen lainsäädäntö edellyttää yritysten menettelevän näin tai että kansallisella lainsäädännöllä on poistettu yritysten mahdollisuus kilpailla keskenään. Jos kansallisella lailla ainoastaan kannustetaan yrityksiä siihen, että ne toimivat itsenäisesti kilpailunvastaisella tavalla, tai helpotetaan tällaista toimintaa, yrityksiin voidaan oikeuskäytännön mukaan soveltaa SEUT 101 ja 102 artiklaa. Kyseistä oikeuskäytäntöä sovelletaan sekä jäsenvaltioiden että kolmansien valtioiden lainsäädäntöihin, joten asianomaisten yritysten tehtävänä on osoittaa, että kyseisten kolmansien maiden kansallisissa lainsäädännöissä niitä ei ole kannustettu vaan ne on velvoitettu toimimaan kyseisellä tavalla.

Neljänneksi unionin tuomioistuin hylkää valittajien argumentit, joiden tarkoituksena on riitauttaa niiden osallistuminen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, josta komissio on määrännyt seuraamuksia.

Tältä osin unionin tuomioistuin muistuttaa erityisesti, että usean vuoden ajalle ulottuvan rikkomisen osalta se, ettei ole esitetty suoraa näyttöä siitä, että yritys on pannut sopimuksen täytäntöön tiettyjen ajanjaksojen osalta, ei ole esteenä sille, että yrityksen kuitenkin todetaan osallistuneen sopimukseen näiden ajanjaksojen osalta, jos tällainen toteamus perustuu objektiivisiin ja yhtäpitäviin indisioihin. Tällaisessa tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin voi perustaa menettelytavan tai kilpailunvastaisen sopimuksen olemassaoloa ja kestoa koskevan arviointinsa kaikkien komission toimittamien merkityksellisten todisteiden ja indisioiden, joihin kuuluvat muun muassa kyseisen kilpailunvastaisen toiminnan vaikutukset, kokonaisarviointiin.

Unionin tuomioistuin hylkää lisäksi Air Canadan valitusperusteen, jossa se moittii unionin yleistä tuomioistuinta oikeudellisista virheistä, jotka se teki vahvistaessaan Air Canadan vastuun reiteillä, joilla se ei liikennöinyt tai joilla se ei olisi voinut liikennöidä, eli ETA:n sisäisillä reiteillä ja unionin ja Sveitsin välisillä reiteillä.

Tältä osin unionin tuomioistuin toteaa, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa tekemistä toteamuksista ilmenee, että Air Canada aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi muiden samaan päämäärään pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä päätellessään tämän perusteella, että komissio toimi perustellusti katsoessaan, että Air Canada oli vastuussa yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesti siltä osin kuin se koski ETA:n sisäisiä reittejä ja unionin ja Sveitsin välisiä reittejä riippumatta siitä, oliko Air Canada potentiaalinen kilpailija näillä reiteillä.

Unionin tuomioistuin korostaa viidenneksi, että vaikka komission on esitettävä riittävän täsmällistä ja yhdenmukaista näyttöä osoittaakseen rikkomisen tapahtuneen, unionin yleinen tuomioistuin ei ole velvollinen kumoamaan komission päätöstä pelkästään sillä perusteella, että komissio esitti päätöksessään tosiseikkoja, jotka eivät ole välittömiä todisteita asianomaisen yrityksen osallistumisesta siihen kilpailusääntöjen rikkomiseen, josta yritystä moititaan. On nimittäin riittävää, että unionin yleinen tuomioistuin tarkistaa, kuten se on tehnyt käsiteltävässä asiassa, että kaikki tutkitut seikat olivat omiaan tukemaan päätelmää, jonka mukaan kyseessä oleva yritys osallistui yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen. Tältä osin unionin tuomioistuin täsmentää lisäksi, todisteet, jotka koskevat rikkomisajanjaksoa edeltänyttä yhteydenpitoa tai käyttäytymistä, joka ei kuulu komission toimivaltaan, voivat tukea muiden tähän ajanjaksoon liittyvien todisteiden tulkintaa niiden asiayhteyden selvittämiseksi tai tietyntyyppisten käyttäytymisten tai menettelytapojen toistuvuuden osoittamiseksi.

Kuudenneksi ja viimeiseksi unionin tuomioistuin hylkää Cargoluxin valitusperusteen, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin rikkoi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta vahvistamalla sen osallistumisen rikkomisen osaan, joka koski provisioiden maksamisesta kieltäytymistä, ja samalla sulkemalla pois British Airwaysin osallisuuden tältä osin, koska kyseiset kaksi liikenteenharjoittajaa eivät olleet toisiinsa verrattavissa tilanteissa niiden todisteiden osalta, jotka oli otettu huomioon niiden osalta sen osoittamiseksi, että ne olivat osallistuneet rikkomisen tähän osatekijään.

Samoin unionin yleisen tuomioistuimen päätöstä olla myöntämättä Cargoluxille vastaavaa sakkojen alentamista kuin mikä myönnettiin SAS Cargo Groupille ei voida myöskään pitää yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisena, koska SAS Cargo Groupin sakkoja alennettiin siitä syystä, että toteamus sen osallistumisesta provisioiden maksamisesta kieltäytymistä koskevaan rikkomisen osaan kumottiin.

b) Asianomaisten menettelytapojen luokittelu tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi

Ensimmäiseksi unionin tuomioistuin muistuttaa, että sen arvioimiseksi, onko yritysten välinen sopimus tai yritysten yhteenliittymän päätös riittävän vahingollinen, jotta sitä voidaan pitää SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena, on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tarkasteltava sen lausekkeiden sisältöä, sen tavoitteita sekä sen taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä. Kun on kyse pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen hintojen vahvistamista koskevan horisontaalisen kartellin kaltaisista sopimuksista tai kollusiivisista menettelytavoista, jotka merkitsevät erityisen vakavia kilpailunrajoituksia, komissio voi rajoittaa menettelytavan taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden tarkastelun siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaolon toteamiseksi.

Toiseksi unionin tuomioistuin hylkää argumentin, jonka mukaan se seikka, että kyseessä oleva kollusiivinen käyttäytyminen koski vain osaa kyseessä olevan tuotteen tai palvelun hinnasta, koska kyseinen seikka ei voi mitenkään osoittaa, ettei tämä käyttäytyminen kuuluisi sellaiseen yhteensovittamisen muotoon, jonka on jo luonteensa puolesta katsottava haittaavan kilpailun normaalia toimintaa. Tällainen menettely päinvastoin johtaa jo luonteensa vuoksi hintojen nousuun, joka johtaa resurssien huonoon jakautumiseen erityisesti kuluttajien vahingoksi.

Argumentti, jonka mukaan provisioiden maksamisesta kieltäytyminen oli lentoyhtiöiden laillinen vastaus huolitsijoiden väitetysti lainvastaiseen käyttäytymiseen, ei ole myöskään vakuuttava, koska lakisääteisten vaatimusten noudattamisen varmistaminen on viranomaisten eikä yksityisten yritysten tehtävä. Vaikka oletettaisiin, että kyseinen seikka on näytetty toteen, sillä ei missään tapauksessa voida oikeuttaa SEUT 101 artiklan rikkomista eikä varsinkaan sellaista kollusiivista menettelytapaa, jonka on todettu olevan riittävän vahingollinen kilpailulle, jotta sitä voidaan pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena.

c) Riidanalaisen päätöksen kumoaminen vain osittain Latam Airlines Groupia ja Lan Cargoa koskevilta osin

Tuomiollaan Latam Airlines Group ja Lan Cargo v. komissio unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se koski Latam Airlines Groupin ja Lan Cargon osallistumista niihin yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijöihin, jotka liittyivät turvallisuuslisään ja provisioiden maksamisesta kieltäytymiseen, sillä perusteella, että komissio oli katsonut virheellisesti, että Lan Cargo oli tietoinen kyseisistä rikkomisen osatekijöistä.

Valituksensa tueksi Latam Airlines Group ja Lan Cargo arvostelivat unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se oli kumonnut riidanalaisen päätöksen vain osittain niiden osalta, vaikka komission tekemän virheen olisi pitänyt johtaa kyseisen päätöksen kumoamiseen kokonaisuudessaan.

Tältä osin unionin tuomioistuin muistuttaa, että toteamus, jonka mukaan komissio ei ole näyttänyt toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, että yritys osallistuessaan johonkin yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavan kilpailunvastaisen toiminnan osatekijään tiesi muusta samaan päämäärään pyrkivien kartellin muiden osallistujien toteuttamasta kilpailunvastaisesta toiminnasta tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin, ei voi johtaa siihen, että tämä yritys vapautetaan vastuustaan sellaisen käyttäytymisen osatekijän osalta, johon sen on näytetty osallistuneen tai josta sen voidaan kiistatta katsoa olevan vastuussa. Unionin tuomioistuinten on tässä tilanteessa kumottava niissä riitautettu komission päätös ainoastaan osittain.

Tästä seuraa, että koska Lan Cargon osallistumista polttoainelisää koskevaan tietojenvaihtoon ei riitautettu, unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt virheitä kumotessaan riidanalaisen päätöksen ainoastaan osittain.

Lisäksi se, että komissio ei osoittanut, että Lan Cargo oli tietoinen turvallisuuslisää tai provisioiden maksamisesta kieltäytymistä koskevasta tietojenvaihdosta, ei ollut omiaan poistamaan todetun rikkomisen yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua luonnetta, vaikka kyseisen liikenteenharjoittajan ei voitu katsoa olevan vastuussa todetusta rikkomisesta kokonaisuudessaan.

d) Komission seuraamusten määräämistä koskevan toimivallan vanhentuminen ETA:n sisäisiä reittejä ja unionin ja Sveitsin välisiä reittejä koskevan käyttäytymisen osalta

Unionin tuomioistuin hylkää myös väitteet, joiden mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta viran puolesta, että seuraamusten määräämistä koskeva komission toimivalta oli vanhentunut ETA:n sisäisten reittien ja unionin ja Sveitsin välisten reittien osalta asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan perusteella.

Tältä osin unionin tuomioistuin toteaa, että sekä asetuksen N:o 1/2003 sanamuodosta, asiayhteydestä että sillä tavoitelluista päämääristä seuraa siis, että erityisesti sen 25 artiklassa säädetyt määräajat ovat vanhentumisaikoja. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että unionin tuomioistuimet eivät voi tutkia viran puolesta vanhentumisajan noudattamista, vaan asianomaisen asianosaisen on vedottava siihen.

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin hylkää myös argumentaation, jonka mukaan seuraamusten määräämistä koskevan komission toimivallan vanhentumisajan päättymistä koskeva kumoamisperuste olisi rinnastettava kumoamisperusteeseen, joka koskee sitä, ettei komissiolla ole toimivaltaa määrätä sakkoja valittajille. On nimittäin niin, että vaikka asetuksen N:o 1/2003 25 artiklassa velvoitetaan komissio määräämään seuraamus tietystä rikkomisesta tietyssä määräajassa, tämän säännöksen tarkoituksena tai vaikutuksena ei ole poistaa komissiolta valtuuksia määrätä seuraamuksia muista kuin vanhentuneista rikkomisista. Lisäksi myös tilanteessa, jossa seuraamusten määräämistä koskevan komission toimivallan vanhentumisaika on päättynyt, sillä on toimivalta todeta vanhentunut rikkomus sillä edellytyksellä, että komissio osoittaa, että sillä on oikeutettu etu tehdä päätös, jossa tällainen rikkominen todetaan.

Unionin tuomioistuimen mukaan asianomaiset valittajat eivät voi myöskään vedota yhdenvertaisen kohtelun periaatteen rikkomiseen suhteessa lentoyhtiöihin, jotka voittivat asian unionin yleisessä tuomioistuimessa vetoamalla siihen, että komission seuraamusten määräämistä koskeva toimivalta oli vanhentunut osittain, koska kyseinen erilainen kohtelu johtuu yksinomaan siitä objektiivisesta seikasta, että valittajat eivät vedonneet vanhentumisajan päättymistä koskevaan perusteeseen, vaikka ne olisivat voineet tehdä niin.

Unionin tuomioistuin korostaa lisäksi, että vanhentumisaika ei ole myöskään rinnastettavissa prosessuaalisiin määräaikoihin, jotka on otettu käyttöön hyvän oikeudenhoidon, oikeudellisten tilanteiden selkeyden ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi. Asia ei kuitenkaan ole näin vanhentumisajan osalta, jonka tarkoituksena on pääasiallisesti varmistaa asianomaisten yritysten suojelu.

Lisäksi se, että asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan perusteella määrättyjä sakkoja on pidettävä rikosoikeudellisina ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, ei yksinään merkitse sitä, että komission seuraamusten määräämistä koskevan toimivallan vanhentumisella tavoiteltaisiin sellaista yleisen edun mukaista tavoitetta, joka on laajempi kuin asianomaisten yritysten suojelu.

3) Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen

Siltä osin kuin kyse on valittajien puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta, unionin tuomioistuin toteaa, että yksinomaan se, että komissio ei antanut täysimääräistä ja automaattista oikeutta tutustua kartellin muiden osallistujien väitetiedoksiantoon antamiin vastauksiin, ei merkitse asianomaisten yritysten puolustautumisoikeuksien loukkaamista; kyseisten yritysten on esitettävä alustava näyttö siitä, että asiakirjat, joita niille ei toimitettu, ovat hyödyllisiä sen puolustuksen kannalta. Se muistuttaa tältä osin, ettei ole oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon täysimääräisesti ja automaattisesti hallinnollisen menettelyn aikana.

Unionin tuomioistuin huomauttaa lisäksi, että komissio ei loukkaa väitetiedoksiannon adressaatteina olevien yritysten puolustautumisoikeuksia ja erityisesti niiden oikeutta tulla kuulluiksi, kun kyse on komission kansainvälisestä toimivallasta määrätä seuraamuksia unionin tai ETA:n alueen ulkopuolella toteutetusta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä, pelkästään sen vuoksi, ettei kyseisessä tiedoksiannossa todeta nimenomaisesti kriteeriä, johon se aikoo nojautua määrätäkseen seuraamuksia tästä käyttäytymisestä, koska kyseisessä tiedoksiannossa täsmennetään, että komissio aikoo määrätä tiedonannon adressaatteina oleville yrityksille seuraamuksia SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisesta tällaisen käyttäytymisen vuoksi, ja koska siinä esitetään ne olennaiset seikat, jotka se aikoo tässä tarkoituksessa ottaa huomioon.

4) Unionin yleiselle tuomioistuimelle annetun täyden tuomiovallan käyttö

Siltä osin kuin kyse on unionin yleiselle tuomioistuimelle annetun täyden tuomiovallan käytöstä, unionin tuomioistuin huomauttaa, että vaikka täyden tuomiovallan käyttäminen ei saa johtaa siihen, että yrityksiä, jotka ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen, kohdellaan eri tavalla sakkojen suuruudesta päätettäessä, unionin yleinen tuomioistuin ei riko yhdenvertaisen kohtelun periaatetta alentaessaan sellaisen yrityksen sakkoa, jonka tätä koskeva kanneperuste on hyväksytty, ilman, että se alentaa vastaavasti muiden sellaisten yritysten sakkoja, jotka ovat rinnastettavassa tilanteessa mutta jotka eivät vedonneet kyseiseen kanneperusteen unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Sitä vastoin siltä osin kuin kyse on unionin yleisen tuomioistuimen SAS Cargo Groupille määräämän sakon laskennasta, unionin tuomioistuin toteaa, että sisällyttäessään kyseisen sakon laskennan perusteeseen kyseisen yrityksen sisäisillä reiteillä kertyneen liikevaihdon taatakseen yhdenvertaisen kohtelun muiden tutkinnan kohteena olleiden liikenteenharjoittajien kanssa, unionin yleinen tuomioistuin teki useita oikeudellisia virheitä käyttäessään täyttä tuomiovaltaansa. Erityisesti sille esitetyt seikat eivät osoittaneet mitenkään, että kaikkien tutkinnan kohteena olleiden lentoyhtiöiden, jotka olivat riitauttaneet riidanalaisen päätöksen, toisin kuin oli SAS Cargo Groupin osalta, yhden ainoan ETA:n jäsenvaltion sisäisillä reiteillä mahdollisesti saama liikevaihto oli sisällytetty niiden sakkojen laskennan perustana käytetyn myynnin arvoon. Unionin yleisellä tuomioistuimella ei siis ollut tiedossaan seikkoja, joiden perusteella se olisi voinut varmuudella todeta yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisen, joka sen olisi pitänyt oikaista.

Tämän seurauksena unionin tuomioistuin kumoaa osittain unionin yleisen tuomioistuimen tuomion asiassa SAS Cargo Group ym. ja ratkaisee asian lopullisesti siten, että se määrää kyseisille yrityksille sakot, jotka ovat alhaisemmat kuin valituksenalaisessa tuomiossa määrätyt sakot.

Sitä vastoin kaiken edellä esitetyn perusteella unionin tuomioistuin hylkää kaikki muut lentorahtikartelliin osallistuneiden lentoyhtiöiden tekemät valitukset.

( 1 ) Kyseessä ovat Air Canada, Air France-KLM, Société Air France (jäljempänä Air France), Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV (jäljempänä KLM), British Airways plc, Cargolux Airlines International SA (jäljempänä Cargolux), Cathay Pacific Airways Ltd, Deutsche Lufthansa AG (jäljempänä Lufthansa), Japan Airlines International Co. Ltd (jäljempänä Japan Airlines), Latam Airlines Group SA ja Lan Cargo SA, Martinair Holland NV (jäljempänä Martinair), SAS Cargo Group ym. (jäljempänä SAS Cargo Group), Singapore Airlines Ltd ja Singapore Airlines Cargo Pte Ltd (jäljempänä Singapore Airlines) (jäljempänä yhdessä valittajat).

( 2 ) 30.3.2022 annetut tuomiot Martinair Holland v. komissio (T‑323/17, EU:T:2022:174), Koninklijke Luchtvaart Maatschappij v. komissio (T‑325/17, EU:T:2022:176), Air Canada v. komissio (T‑326/17, EU:T:2022:177), Cargolux Airlines v. komissio (T‑334/17, EU:T:2022:178), Air France-KLM v. komissio (T‑337/17, EU:T:2022:179) Air France v. komissio (T‑338/17, EU:T:2022:180), Japan Airlines v. komissio (T‑340/17, EU:T:2022:181), British Airways v. komissio (T‑341/17, EU:T:2022:182), Deutsche Lufthansa ym. v. komissio (T‑342/17, EU:T:2022:183), Cathay Pacific Airways v. komissio (T‑343/17, EU:T:2022:184), Latam Airlines Group ja Lan Cargo v. komissio (T‑344/17, EU:T:2022:185) sekä Singapore Airlines ja Singapore Airlines Cargo v. komissio (T‑350/17, EU:T:2022:186).

( 3 ) SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annettu komission päätös C(2017) (jäljempänä riidanalainen päätös).

( 4 ) Tuomio 30.3.2022, SAS Cargo Group ym. v. komissio (T‑324/17, EU:T:2022:175).

( 5 ) SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/ 39258 – Lentorahti) 9.11.2010 annettu komission päätös C(2010) 7694 final.

( 6 ) [SEUT 101 ja SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L1, s. 1).

( 7 ) Asetuksen (ETY) N:o 3975/87 kumoamisesta ja asetuksen (ETY) N:o 3976/87 ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 muuttamisesta yhteisön ja kolmansien maiden välisen lentoliikenteen osalta 26.2.2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 411/2004 (EUVL 2004, L 68, s. 1).