–

NM, edustajanaan P. Carido, advogado,

–

Portugalin hallitus, asiamiehinään P. Barros da Costa, A. Pimenta, A. Rodrigues ja N. Vitorino,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Björkland ja I. Melo Sampaio,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 110 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat NM ja Autoridade Tributária e Aduaneira (Portugalin vero- ja tulliviranomainen, jäljempänä veroviranomainen) ja joka koskee ajoneuvoverokoodeksissa (Código do Imposto sobre Veículos) säädetystä ajoneuvoverosta annettua maksuunpanopäätöstä, joka koskee NM:n Portugaliin tuomaa autoa.

3

Ajoneuvoverokoodeksin 2 §:n, jonka otsikko on ”Veron asiallinen soveltamisala”, 1 momentin a kohdassa säädetään seuraavaa:

”Veroa kannetaan seuraavista ajoneuvoista:

4

Kyseisen lain 3 §:n, jonka otsikko on ”Henkilöllinen soveltamisala”, 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Verovelvollisia ovat tässä laissa esitettyjen määritelmien mukaiset verovelvollisiksi rekisteröityneet yritykset, tunnustetut yritykset ja yksityiset, jotka luovuttavat veronalaisen ajoneuvon kulutukseen; tällaisiksi katsotaan henkilöt, joiden nimissä ajoneuvosta tehdään tulli-ilmoitus.”

5

Mainitun lain 5 §:ssä, jonka otsikko on ”Verotettava tapahtuma”, säädetään seuraavaa:

”1 –   Verotettavaksi tapahtumaksi katsotaan sellaisen veronalaisen ajoneuvon, joka on rekisteröitävä Portugalissa, valmistaminen, kokoaminen tai vastaanottaminen Portugalin alueella tai tuonti sinne.

– –

3 –   Tätä koodeksia sovellettaessa tarkoitetaan

6

Koodeksin 6 §:ssä, jonka otsikko on ”Verosaatavan syntyminen”, säädetään seuraavaa:

”1 –   Edellä 5 §:n 1 momentissa mainituissa tapauksissa verosaatava syntyy kulutukseen luovuttamisen ajankohtana, ja kulutukseen luovuttamisen katsotaan toteutuneen

– –

– –

3 –   Sovelletaan verosaatavan syntymisen ajankohtana voimassa olevaa verokantaa.”

7

Ajoneuvoverokoodeksin 7 §:n, jonka otsikko on ”Tavanomaiset verokannat – autot”, 1 momentin a kohdassa säädetään seuraavaa:

”I – Jäljempänä olevassa taulukossa A esitetään sylinteritilavuuteen ja ympäristötekijään perustuvat verokannat, joita sovelletaan seuraaviin ajoneuvoihin:

8

Ajoneuvoverokoodeksin, sellaisena kuin se on muutettuna energian ja päästöjen alaa, liikenne-, vesi-, jäte-, aluesuunnittelu- ja metsäalaa sekä biodiversiteettiä koskevien ympäristöverosäännösten muuttamisesta ja muovikassien verotusjärjestelmän ja käyttöiän lopussa olevien moottoriajoneuvojen romutuspalkkiojärjestelmän käyttöönottamisesta ympäristöverouudistuksen yhteydessä 31.12.2014 annetulla lailla nro 82-D/2014 (Lei n.o 82-D/2014 que procede à alteração das normas fiscais ambientais nos sectores da energia e emissões, transportes, água, resíduos, ordenamento do território, florestas e biodiversidade, introduzindo ainda um regime de tributação dos sacos de plástico e um regime de incentivo ao abate de veículos em fim de vida, no quadro de uma reforma da fiscalidade ambiental; Diário da República, 1. sarja, nro 252, 31.12.2014; jäljempänä laki nro 82-D/2014), joka oli voimassa 1.1.2015–31.12.2020, 8 §:n, jonka otsikko oli ”Välikategorian verokannat – autot”, 1 momentin d kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Seuraaviin ajoneuvoihin sovelletaan jäljempänä esitettyjen prosenttimäärien mukaisia välikategorian verokantoja käyttäen laskentapohjana edellä 7 §:n 1 momentissa olevan taulukon A soveltamisen perusteella saatua veroa:

9

Ajoneuvoverolain, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2021 valtion talousarviosta 31.12.2020 annetun lain nro 75-B/2020 (Lei n.o 75-B/2020, Orçamento do Estado para 2021; Diário da República, 1. sarja, nro 253, 31.12.2020), joka on tullut voimaan 1.1.2021 (jäljempänä laki nro 75-B/2020), 8 §:n, jonka otsikko on ”Välikategorian verokannat – autot”, 1 momentin d kohdassa säädetään seuraavaa:

”Seuraaviin ajoneuvoihin sovelletaan jäljempänä esitettyjen prosenttimäärien mukaisia välikategorian verokantoja käyttäen laskentapohjana edellä 7 §:n 1 momentissa olevan taulukon A soveltamisen perusteella saatua veroa:

– –

10

Ajoneuvoverokoodeksin 11 §:ssä, jonka otsikko on ”Verokannat – käytetyt ajoneuvot”, säädetään seuraavaa:

”1 –   Muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa pysyvästi rekisteröidyistä ajoneuvoista kannettava vero määrätään alustavasti tämän koodeksin sääntöjen mukaisesti, jolloin taulukossa D vahvistettuja alennusprosentteja sovelletaan vastaavasta taulukosta johtuvaan veroon ottaen huomioon sylinteritilavuus, ympäristötekijä ja 7 §:n 3 momentissa säädetty veronkorotus sekä ajoneuvojen keskimääräinen kaupallinen arvonalennus kotimarkkinoilla ja keskimääräinen jäljellä oleva käyttöikä:

Taulukko D – –”

11

Henkilöiden kuljettamiseen tarkoitettu ladattavalla hybridijärjestelmällä varustettu moottoriajoneuvo rekisteröitiin ensimmäisen kerran 14.9.2018 Saksassa.

12

NM teki 13.9.2021 toimivaltaiselle tulliviranomaiselle tulli-ilmoituksen kyseisestä ajoneuvosta sen luovuttamiseksi kulutukseen Portugalissa.

13

Toimivaltainen tulliviranomainen laski NM:n maksettavaksi tulevan veron määrän kyseisen ajoneuvon sylinteritilavuuden ja ympäristötekijän (taulukko A) sekä ajoneuvon ensimmäisestä rekisteröinnistä alkaneen käytön perusteella (taulukko D). Tämän laskutoimituksen perusteella tulliviranomainen katsoi, että tähän ajoneuvoon oli sovellettava täyden verokannan mukaista veroa, ja se vahvisti ajoneuvoveron suuruudeksi 2928,28 euroa.

14

NM maksoi toimivaltaisen tulliviranomaisen hänelle toimittamassa maksuunpanopäätöksessä mainitun veron määrän. Tämän jälkeen NM esitti Centro de arbitragem Administrativan (hallinnollinen välimiesmenettelykeskus, Portugali) puheenjohtajalle pyynnön välimiesoikeuden perustamisesta kyseisen maksuunpanopäätöksen riitauttamiseksi.

15

NM:n pyyntö siirrettiin Tribunal Arbitral Tributárioon (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) (veroasioiden välimiesoikeus (hallinnollinen välimiesmenettelykeskus – CAAD), Portugali), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

16

NM väittää, että kun pääasiassa kyseessä oleva ajoneuvo rekisteröitiin ensimmäisen kerran 14.9.2018, ajoneuvoverokoodeksin, sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 82-D/2014, 8 §:n 1 momentin d kohta oli voimassa ja että kyseisen pykälän mukaan 25 prosentin suuruista alennettua verokantaa sovellettiin henkilöiden kuljettamiseen tarkoitettuihin ladattavalla hybridijärjestelmällä varustettuihin ajoneuvoihin, joiden sähköinen toimintamatka oli vähintään 25 kilometriä. Sitä vastoin ajankohtana, jona NM teki kyseistä ajoneuvoa koskevan tulli-ilmoituksen, sovellettiin ajoneuvoverokoodeksin, sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 75-B/2020, 8 §:n 1 momentin d kohtaa. Toisin kuin kyseisen pykälän vuonna 2018 voimassa olleessa versiossa mainitussa säännöksessä ei kuitenkaan enää sallita sitä, että ajoneuvoihin, joilla on samankaltaisia ominaisuuksia kuin pääasiassa kyseessä olevalla ajoneuvolla, sovellettaisiin alennettua verokantaa, joka on 25 prosenttia kyseisestä verosta. NM väittää, että näin ollen ajoneuvoa, jolla on tällaisia ominaisuuksia ja joka on alun perin rekisteröity toisessa unionin jäsenvaltiossa ja joka tuodaan tämän jälkeen Portugaliin, kohdellaan epäedullisemmin kuin ominaisuuksiltaan samankaltaista mutta alun perin Portugalissa hankittua ja rekisteröityä ajoneuvoa, koska ensin mainittuun ajoneuvoon ei voida soveltaa alennettua verokantaa, joka on 25 prosenttia mainitusta verosta. Näin ollen alun perin toisessa unionin jäsenvaltiossa rekisteröityihin ajoneuvoihin kohdistuu suurempi taloudellinen rasite kuin ajoneuvoihin, jotka ovat ominaisuuksiltaan samankaltaisia ja jotka on alun perin rekisteröity Portugalissa, mikä ei ole SEUT 110 artiklan mukaista.

17

Veroviranomainen sitä vastoin korostaa, että verotettava tapahtuma on Portugalissa rekisteröintivelvollisuuden alaisen ajoneuvon vastaanottaminen Portugalin alueelle ja että tämä verosaatava syntyy, kun kyseinen ajoneuvo luovutetaan kulutukseen Portugalissa. Näin ollen sitä, täyttääkö tietty ajoneuvo edellytykset, joiden perusteella siihen voidaan soveltaa alennettua verokantaa, joka on 25 prosenttia verosta, arvioidaan vasta mainittuna ajankohtana. Lisäksi veroviranomainen väittää, ettei SEUT 110 artiklaa rikota, kun toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan käytetyn ajoneuvon Portugalin alueelle vastaanottamisen yhteydessä kannetun veron määrä ei ole suurempi kuin Portugalissa jo rekisteröityjen vastaavanlaisten käytettyjen ajoneuvojen arvoon sisältyvä verosta jäljellä oleva määrä, ja tämä on tilanne pääasiassa kyseessä olevan ajoneuvon tapauksessa kannetun veron määrän osalta.

18

Näissä olosuhteissa Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko SEUT 110 artikla esteenä sen kaltaiselle kansallisen oikeuden säännökselle kuin [ajoneuvoverokoodeksin] 8 §:n 1 momentin d kohta, jonka mukaan tietyt ympäristövaatimukset täyttävistä kevyistä henkilöajoneuvoista perittävää veroa huojennetaan 25 prosenttiin, kun tämän 1.1.2021 voimaan tulleen ja siitä alkaen sovelletun säännöksen mukainen kohtelu on aiemmin voimassa ollutta säännöstä rajoittavampi ja kun sitä sovelletaan sekä uusiin portugalilaisiin ajoneuvoihin että muista unionin jäsenvaltioista peräisin oleviin, kyseisestä päivämäärästä alkaen ensirekisteröitäviin käytettyihin ajoneuvoihin ja kun kyseisen kaltaisten ajoneuvojen kohtelu on yhdenvertaista mutta johtaa mahdollisesti yhtä pitkään käytössä olleiden ja aiemmin voimassa olleet lievemmät ympäristövaatimukset täyttävien muttei uuden säännöksen vaatimuksia täyttävien käytettyjen ajoneuvojen erilaiseen kohteluun sen mukaan, a) onko ajoneuvot saatettu markkinoille ja rekisteröity alun perin Portugalissa ennen uuden säännöksen voimaantuloa, jolloin niiden kyseistä veroa on huojennettu 25 prosenttiin, minkä voidaan olettaa vaikuttavan niiden markkinahintaan käytettynä, vai b) onko ajoneuvot rekisteröity unionin toisessa jäsenvaltiossa aiemman säännöksen voimassaoloaikana ja luovutettu kulutukseen Portugalissa uuden säännöksen voimaantulon jälkeen, jolloin niistä on peritty 100-prosenttinen vero?”

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ennakkoratkaisukysymyksellään, onko SEUT 110 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että ajankohtana, jona jäsenvaltiossa luovutetaan kulutukseen ajoneuvo, joka on rekisteröity ensimmäisen kerran toisessa jäsenvaltiossa, ajoneuvovero lasketaan kyseisenä ajankohtana sovellettavien sääntöjen mukaisesti, vaikka tätä veroa koskevan säännöstön aikaisempi versio, joka johtaisi alempaan veroon ja jota on voitu soveltaa samakaltaisiin ajoneuvoihin, joilla on samat merkitykselliset ominaispiirteet kuin mainitulla ajoneuvolla mutta jotka on rekisteröity ensimmäisen kerran Portugalissa, oli voimassa kyseisen ajoneuvon ensimmäisen rekisteröinnin ajankohtana.

20

Aluksi on huomautettava, että tiettyjä pääasian kannalta merkityksettömiä poikkeuksia lukuun ottamatta moottoriajoneuvojen verotusta ei ole yhdenmukaistettu unionin tasolla. Jäsenvaltiot saavat siis vapaasti käyttää verotusvaltaansa tällä alalla, kunhan ne tätä toimivaltaansa käyttäessään noudattavat unionin oikeutta (tuomio 19.9.2017, komissio v. Irlanti (Rekisteröintivero), C‑552/15, EU:C:2017:698, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan autovero, jonka jäsenvaltio kantaa silloin, kun moottoriajoneuvot rekisteröidään niiden liikenteeseen saattamiseksi sen alueella, ei ole SEUT 28 ja SEUT 30 artiklassa tarkoitettu tulli tai tullia vaikutukseltaan vastaava maksu. Lisäksi tällaista veroa ei myöskään voida arvioida tuonnin määrällisiä rajoituksia ja tällaisia rajoituksia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä koskevan SEUT 34 artiklan valossa. Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen vero on nimittäin sisäinen vero, ja sitä on tutkittava SEUT 110 artiklan kannalta (tuomio 7.4.2011, Tatu, C‑402/09, EU:C:2011:219, 32 ja 33 kohta ja tuomio 17.12.2015, Viamar, C‑402/14, EU:C:2015:830, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

SEUT 110 artiklan tarkoituksena on turvata tavaroiden vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä normaaleissa kilpailuolosuhteissa. Tällä määräyksellä pyritään poistamaan kaikenlainen suojaaminen, joka voi johtua – muun muassa muista jäsenvaltioista peräisin olevia tuotteita syrjivän – sisäisen verotuksen soveltamisesta (tuomio 14.4.2015, Manea, C‑76/14, EU:C:2015:216, 28 kohta). Tätä artiklaa rikotaan, jos maahantuodusta tuotteesta ja samankaltaisesta kotimaisesta tuotteesta kannettava vero lasketaan eri tavalla ja erilaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti niin, että maahantuotuun tuotteeseen, vaikka vain joissakin tapauksissa, kohdistuu suurempi vero (tuomio 2.9.2021, komissio v. Portugali (Ajoneuvovero), C‑169/20, EU:C:2021:679, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Erityisemmin maahantuotujen käytettyjen moottoriajoneuvojen verotuksen osalta SEUT 110 artiklalla pyritään takaamaan se, että sisäinen verotus on täysin neutraalia kotimaan markkinoilla jo olevien tuotteiden ja maahantuotujen tuotteiden välisen kilpailun kannalta, ja se velvoittaa siis jäsenvaltiot valitsemaan moottoriajoneuvoista kannettavat verot ja järjestämään tämän verotuksen siten, ettei verojen vaikutuksena ole suosia kotimaisten käytettyjen ajoneuvojen myyntiä ja näin tehdä samankaltaisten käytettyjen ajoneuvojen tuonnista vähemmän houkuttelevaa (ks. vastaavasti tuomio 7.4.2011, Tatu, C‑402/09, EU:C:2011:219, 56 kohta ja määräys 17.4.2018, dos Santos, C‑640/17, EU:C:2018:275, 17 kohta).

24

Jäsenvaltion markkinoilla olevat moottoriajoneuvot ovat SEUT 110 artiklassa tarkoitettuja kotimaisia tuotteita. Kun nämä tuotteet myydään tämän jäsenvaltion käytettyjen ajoneuvojen markkinoilla, niitä on pidettävänä samankaltaisina tuotteina kuin samantyyppisiä maahantuotuja käytettyjä ajoneuvoja, joilla on samat ominaisuudet ja jotka ovat yhtä kuluneita. Kyseisen jäsenvaltion markkinoilta ostetut käytetyt ajoneuvot ja ajoneuvot, jotka on ostettu muista jäsenvaltioista tarkoituksena tuoda ne tähän jäsenvaltioon ja saattaa ne siellä liikenteeseen, ovat nimittäin keskenään kilpailevia tuotteita (tuomio 7.4.2011, Tatu, C‑402/09, EU:C:2011:219, 55 kohta ja määräys 17.4.2018, dos Santos, C‑640/17, EU:C:2018:275, 16 kohta).

25

Näin ollen SEUT 110 artiklaa rikotaan silloin, kun toisesta jäsenvaltiosta tuodusta käytetystä ajoneuvosta kannetaan vero, jonka määrä on suurempi kuin tässä jäsenvaltiossa jo rekisteröityjen samankaltaisten käytettyjen ajoneuvojen arvoon sisältyvä, verosta jäljellä oleva määrä. Tämä saattaa nimittäin merkitä kotimaisten käytettyjen ajoneuvojen myynnin suosimista ja samankaltaisten käytettyjen ajoneuvojen tuonnin tekemistä vähemmän houkuttelevaksi (tuomio 19.12.2013, X, C‑437/12, EU:C:2013:857, 31 ja 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista tiedoista ilmenee yhtäältä, että Portugalin ajoneuvovero on kulutusvero, joka kannetaan muun muassa kaikista ajoneuvoista, joita koskee rekisteröintivelvollisuus Portugalissa, ja että se on maksettava silloin, kun tällainen ajoneuvo luovutetaan siellä kulutukseen. Tätä veroa kannetaan näin ollen uusista ajoneuvoista ja maahantuoduista käytetyistä ajoneuvoista, koska se kannetaan vain kerran, kun ajoneuvo luovutetaan kulutukseen Portugalin alueella.

27

Toisaalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää, että ajoneuvoverokoodeksin 8 §:ää muutettiin sen jälkeen, kun pääasiassa kyseessä oleva ajoneuvo oli ensimmäisen kerran rekisteröity Saksassa, mutta ennen kuin se luovutettiin kulutukseen Portugalissa. Muutoksella pyrittiin asettamaan tiukemmat edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta ajoneuvoon voidaan soveltaa alennettua verokantaa, joka on 25 prosenttia verosta.

28

Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä nimittäin ilmenee, sen järjestelmän mukaan, jota sovellettiin ajoneuvoverokoodeksin 8 §:n 1 momentin d kohdan, sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 82-D/2014, nojalla sinä päivänä, jona pääasiassa kyseessä oleva ajoneuvo rekisteröitiin ensimmäisen kerran Saksassa, tällaiseen ajoneuvoon voitiin soveltaa alennettua verokantaa, joka oli 25 prosenttia verosta. Sitä vastoin silloin, kun kyseinen ajoneuvo luovutettiin kulutukseen Portugalissa, se ei täyttänyt tällaisen alennetun verokannan soveltamista koskevia edellytyksiä ajoneuvoverokoodeksin, sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 75-B/2020, 8 §:n 1 momentin d kohdassa säädetyn järjestelmän mukaan.

29

Tästä seuraa, että ajoneuvotyypiltään, ominaisuuksiltaan ja kuluneisuudeltaan samankaltaisiin käytettyihin ajoneuvoihin, jotka ovat siten tämän tuomion 24 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita, voidaan soveltaa eri verokantaa sen mukaan, onko ne luovutettu kulutukseen Portugalissa ennen tämän tuomion 27 ja 28 kohdassa kuvattua lakimuutosta vai sen jälkeen.

30

Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, että kun toisesta jäsenvaltiosta peräisin oleva käytetty ajoneuvo luovutetaan kulutukseen Portugalissa, tällainen veroa koskevan säännöstön täytäntöönpano ei johda siihen, että mainitusta käytetystä ajoneuvosta kannettava vero ylittää kyseisestä verosta jäljellä olevan määrän, joka sisältyy Portugalissa jo rekisteröityjen samankaltaisten käytettyjen ajoneuvojen arvoon, ja että näin ei suosita kotimaisten käytettyjen ajoneuvojen myyntiä eikä tehdä samankaltaisten käytettyjen ajoneuvojen maahantuontia vähemmän houkuttelevaksi tämän tuomion 25 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

31

Ensinnäkin kyseisen tuomioistuimen on otettava huomioon yhtäältä se, että vero kannetaan täysimääräisenä toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan tällaisen ajoneuvon maahantuonnin ja kulutukseen luovuttamisen yhteydessä myös silloin, kun kyseinen ajoneuvo täytti 25 prosentin suuruisen alennetun verokannan soveltamisen edellytykset ajankohtana, jona se rekisteröitiin ensimmäisen kerran tässä toisessa jäsenvaltiossa. Toisaalta sen on otettava huomioon, että Portugalin markkinoilla jo olevan samankaltaisen käytetyn ajoneuvon ostajan on vastattava ainoastaan ostamansa ajoneuvon markkina-arvoon sisältyvästä jäljellä olevasta veromäärästä, ja tämän veron arvo liittyy tällaiseen alennettuun verokantaan, joka on maksettu ajoneuvon alkuperäisen kulutukseen luovuttamisen yhteydessä.

32

Tästä on huomautettava, että unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että jäsenvaltiot eivät saa ottaa käyttöön sellaisia uusia veroja eivätkä tehdä olemassa oleviin veroihin sellaisia muutoksia, joilla on tarkoitus tehdä maahantuotujen tuotteiden myynti vähemmän houkuttelevaksi ja näin suosia kotimaan markkinoilta saatavilla olevien ja niille ennen kyseisten verojen tai muutosten voimaantuloa saatettujen samankaltaisten tuotteiden myyntiä tai joilla on tällainen vaikutus (tuomio 19.12.2013, X, C‑437/12, EU:C:2013:857, 35 kohta).

33

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamista selityksistä ilmenee, että veron laskentatapaa on asteittain muutettu useilla lainsäädäntöuudistuksilla, jotta veron ympäristötekijässä otetaan vastedes huomioon Portugaliin tuotujen käytettyjen ajoneuvojen käyttöajasta johtuva arvon aleneminen.

34

Jollei tarkistuksista, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä, muuta johdu, tällaiset lainsäädäntöuudistukset eivät kuitenkaan näytä sellaisenaan olevan omiaan takaamaan veron soveltamista SEUT 110 artiklan kanssa yhteensopivalla tavalla. Kuten tämän tuomion 31 kohdasta nimittäin käy ilmi, pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen ajoneuvon kanssa samankaltaisten ajoneuvojen, joita myydään myös Portugalin käytettyjen ajoneuvojen markkinoilla ja joihin on sovellettu alennettua verokantaa, joka on 25 prosenttia verosta luovutettaessa ne kulutukseen, markkina-arvo käsittää mainitusta verosta jäljellä olevan määrän. Tällainen jäljellä oleva määrä on kuitenkin arvioitava suhteessa siihen verokantaan, jonka mukaisesti kyseinen vero on maksettu.

35

Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että SEUT 110 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että ajankohtana, jona jäsenvaltiossa luovutetaan kulutukseen ajoneuvo, joka on rekisteröity ensimmäisen kerran toisessa jäsenvaltiossa, ajoneuvovero lasketaan kyseisenä ajankohtana sovellettavien sääntöjen mukaisesti, vaikka tätä veroa koskevan säännöstön aikaisempi versio, joka johtaisi alempaan veroon ja jota on voitu soveltaa samankaltaisiin ajoneuvoihin, joilla on samat merkitykselliset ominaispiirteet kuin mainitulla ajoneuvolla mutta jotka on rekisteröity ensimmäisen kerran ensin mainitussa jäsenvaltiossa, oli voimassa kyseisen ajoneuvon ensimmäisen rekisteröinnin ajankohtana, jos ja siltä osin kuin kyseisestä maahantuodusta ajoneuvosta kannetun veron määrä ylittää kotimaan käytettyjen ajoneuvojen markkinoilla olevien samankaltaisten kotimaisten ajoneuvojen arvoon sisältyvän verosta jäljellä olevan määrän.

36

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEUT 110 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että ajankohtana, jona jäsenvaltiossa luovutetaan kulutukseen ajoneuvo, joka on rekisteröity ensimmäisen kerran toisessa jäsenvaltiossa, ajoneuvovero lasketaan kyseisenä ajankohtana sovellettavien sääntöjen mukaisesti, vaikka tätä veroa koskevan säännöstön aikaisempi versio, joka johtaisi alempaan veroon ja jota on voitu soveltaa samankaltaisiin ajoneuvoihin, joilla on samat merkitykselliset ominaispiirteet kuin mainitulla ajoneuvolla mutta jotka on rekisteröity ensimmäisen kerran ensin mainitussa jäsenvaltiossa, oli voimassa kyseisen ajoneuvon ensimmäisen rekisteröinnin ajankohtana, jos ja siltä osin kuin kyseisestä maahantuodusta ajoneuvosta kannetun veron määrä ylittää kotimaan käytettyjen ajoneuvojen markkinoilla olevien samankaltaisten kotimaisten ajoneuvojen arvoon sisältyvän verosta jäljellä olevan määrän.