–

Peter Sweetman, edustajinaan J. Devlin, SC, B. Harrington, solicitor, ja M. Heavey, barrister,

–

An Bord Pleanála, edustajinaan J. Moore, solicitor, R. Mulcahy, SC, ja F. Valentine, SC,

–

Irlanti, asiamiehinään M. Browne, A. Joyce, D. O’Reilly ja M. Tierney, avustajinaan J. Doherty, SC, E. Egan McGrath, SC, G. Gilmore, BL, ja A. McBride, SC,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään B. Travard, J.-L. Carré ja W. Zemamta,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja M. S. Gijzen,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Armati ja E. Sanfrutos Cano,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (EYVL 2000, L 327, s. 1) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä Peter Sweetman ja toisaalta An Bord Pleanála (kaavoitusasioiden valituslautakunta, Irlanti; jäljempänä valituslautakunta), Irlanti ja Attorney General (valtionasiamies, Irlanti) ja jossa on kyse hankkeesta, jonka tarkoituksena on ottaa makeaa vettä järvestä.

3

Direktiivin 2000/60 johdanto-osan 25, 33, 34 ja 36 perustelukappaleiden sanamuoto on seuraava:

– –

– –

4

Kyseisen direktiivin 1 artiklan, jonka otsikko on ”Tarkoitus”, sanamuoto on seuraava:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on luoda sisämaan pintavesien, jokisuiden vaihettumisalueiden sekä rannikko- ja pohjavesien suojelua varten puitteet, jotka

– –”

5

Mainitun direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä

– –

– –

– –

– –

– –

– –”

6

Saman direktiivin 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Ympäristötavoitteet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Vesipiirien hoitosuunnitelmissa esitettyjä toimenpideohjelmia käytäntöön saatettaessa:

– –

7.   Jäsenvaltioiden ei katsota rikkovan tätä direktiiviä, kun

ja kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

8.   Jäsenvaltioiden on 3, 4, 5, 6 ja 7 kohtaa soveltaessaan huolehdittava, että soveltaminen ei pysyvästi estä tai vaaranna tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamista muissa saman vesipiirin vesimuodostumissa ja että se on sopusoinnussa yhteisön muun ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon kanssa.

– –”

7

Direktiivin 2000/60 5 artiklan, jonka otsikko on ”Vesipiirin ominaispiirteet, ihmistoiminnan ympäristövaikutuksien tarkastelu ja vedenkäytön taloudellinen analyysi”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kunkin jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että kullekin vesipiirille tai sen alueella olevalle kansainvälisen vesipiirin osalle tehdään

liitteissä II ja III olevien teknisten määrittelyjen mukaisesti ja että ne saatetaan valmiiksi viimeistään neljän vuoden kuluttua tämän direktiivin voimantulopäivästä.”

8

Direktiivin 2000/60 8 artiklan, jonka otsikko on ”Pintaveden ja pohjaveden tilan sekä suojelualueiden seuranta”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että vesien tilan seuraamiseksi laaditaan ohjelmia yhtenäisen ja monipuolisen kokonaiskuvan saamiseksi vesien tilasta kussakin vesipiirissä:

– –

2.   Nämä ohjelmat on käynnistettävä viimeistään kuuden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä, jollei asianomaisessa lainsäädännössä toisin säädetä. Seurannan on oltava liitteessä V olevien vaatimusten mukaista.

– –”

9

Kyseisen direktiivin 11 artiklassa, jonka otsikko on ”Toimenpideohjelma”, säädetään seuraavaa:

”1.   Kunkin jäsenvaltion on huolehdittava, että kullekin vesipiirille tai jäsenvaltion alueella olevalle kansainvälisen vesipiirin osalle laaditaan toimenpideohjelma, jossa otetaan huomioon 5 artiklassa edellytettyjen analyysien ja tarkastelujen tulokset ja jonka tarkoituksena on saavuttaa 4 artiklan mukaiset tavoitteet. Toimenpideohjelmissa voidaan viitata toimenpiteisiin, jotka johtuvat kansallisella tasolla annetusta lainsäädännöstä ja koskevat koko jäsenvaltion aluetta. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa toteuttaa toimenpiteitä, joita sovelletaan kaikkiin vesipiireihin ja/tai kansainvälisten vesipiirien niihin osiin, jotka sijaitsevat jäsenvaltion alueella.

2.   Jokaisen toimenpideohjelman on sisällettävä 3 kohdassa yksilöidyt ’perustoimenpiteet’ ja tarvittaessa ’täydentävät’ toimenpiteet.

3.   ’Perustoimenpiteet’ ovat vähimmäisvaatimuksia, jotka tulee täyttää, ja niihin kuuluvat:

– –

– –

– –

4.   ’Täydentävät’ toimenpiteet ovat toimenpiteitä, jotka on suunniteltu ja toteutettu perustoimenpiteiden lisäksi 4 artiklan mukaisesti asetettujen tavoitteiden ja normien saavuttamiseksi. Liitteessä VI olevassa B osassa on alustava luettelo tällaisista toimenpiteistä.

– –”

10

Direktiivin 2000/60 liitteessä II säädetään seuraavaa:

”1 Pintavedet

1.1 Pintavesimuodostumatyyppien ominaispiirteiden tarkastelu

Jäsenvaltiot määrittelevät pintavesimuodostumien sijainnin ja rajat ja tekevät näiden muodostumien ominaispiirteiden tarkastelun seuraavan menetelmän mukaisesti. Tätä ominaispiirteiden alkutarkastelua varten jäsenvaltiot voivat yhdistää pintavesimuodostumia ryhmiksi.

– –

1.2 Luonnonmaantieteelliset alueet ja pintavesimuodostumatyypit

– –

1.2.2 Järvet

A-järjestelmä

B-järjestelmä

– –

1.3 Tyypille ominaisten vertailuolojen määritteleminen pintavesimuodostumille

– –

1.5 Vaikutusten arviointi

Jäsenvaltioiden on arvioitava pintavesimuodostumien vesien herkkyys edellä tunnistetuille paineille.

Jäsenvaltioiden on käytettävä edellä mainitulla tavalla kerättyä tietoa sekä muita asiaankuuluvia tietoja, mukaan lukien olemassa olevat ympäristönseurantatiedot, arvioidakseen todennäköisyyttä sille, että vesipiirin pintavesimuodostumat eivät saavuta niille 4 artiklan mukaisesti asetettuja ympäristön laatutavoitteita. Jäsenvaltiot voivat käyttää mallintamistekniikoita tässä arvioinnissa.

Niille vesimuodostumille, jotka on tunnistettu sellaisiksi, etteivät ne todennäköisesti saavuta ympäristön laatutavoitteita, tehdään tarvittaessa lisätarkastelu, jotta 8 artiklan edellyttämät seurantaohjelmat ja 11 artiklan edellyttämät toimenpideohjelmat voidaan suunnitella parhaalla mahdollisella tavalla.

– –”

11

Direktiivin 2000/60 liitteessä V olevassa 1 osassa, jossa on pintavesien tilan luokittelua ja seurantaa koskevat säännöt, täsmennetään seuraavaa:

”– –

1.2 Ekologisen tilan luokittelun normatiiviset määritelmät

Taulukko 1.2 Jokia, järviä, jokisuiden vaihettumisalueita ja rannikkovesiä koskevat yleiset määritelmät

Seuraava teksti sisältää ekologisen laadun yleismääritelmän. Arvot, joilla luokitellaan kunkin pintavesijaotteluryhmän ekologisen tilan laatutekijät, ovat jäljempänä taulukoissa 1.2.1–1.2.4.

Vedet, jotka eivät saavuta tyydyttävää tilaa, luokitellaan välttäviksi tai huonoiksi.

Vedet, joissa ilmenee suurehkoja muutoksia kyseisen pintavesimuodostumatyypin biologisten laatutekijöiden arvoissa ja joissa kyseiset eliöyhteisöt eroavat merkittävästi niistä, jotka tavallisesti liitetään kyseiseen pintavesimuodostumatyyppiin häiriintymättömissä olosuhteissa, luokitellaan välttäviksi.

Vedet, joissa ilmenee vakavia muutoksia kyseisen pintavesimuodostumatyypin biologisten laatutekijöiden arvoissa ja joista puuttuu suuri osa kyseisistä eliöyhteisöistä, jotka tavallisesti liitetään kyseiseen pintavesimuodostumatyyppiin häiriintymättömissä olosuhteissa, luokitellaan huonoiksi.

– –

1.2.6 Jäsenvaltioiden käyttämä kemiallisten laatunormien asettamismenettely

Määritellessään ympäristönlaatunormeja vesieliöstön suojelemiseksi liitteessä VIII olevissa 1–9 kohdassa luetelluille pilaaville aineille, jäsenvaltioiden on noudatettava seuraavia säännöksiä. Normeja voidaan asettaa vesille, sedimentille tai eliöille.

Mikäli mahdollista sekä akuuttien että kroonisten testien tuloksia on hankittava seuraavista eliöryhmistä, mikäli ne ovat kyseiselle vesimuodostumatyypille sopivia, sekä myös muista vesieliöistä, joista tietoja on saatavilla. Eliöryhmien perusvalikoimaan kuuluvat:

– –

1.3 Pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan seuranta

Pintavesien seurantaverkko on perustettava 8 artiklan vaatimusten mukaisesti. Seurantaverkko on suunniteltava siten, että kunkin vesistöalueen ekologisesta ja kemiallisesta tilasta saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva ja että vesimuodostumien luokittelu viiteen luokkaan 1.2 kohdassa olevien normatiivisten määritelmien mukaan on mahdollista. Jäsenvaltioiden on liitettävä vesipiirin hoitosuunnitelmaan pintavesien seurantaverkkoa esittävä kartta tai kartat.

Jäsenvaltioiden on tehtävä jokaiselle vesipiirin hoitosuunnitelmakaudelle perusseurannan ja toiminnallisen seurannan ohjelmat, jotka perustuvat 5 artiklan ja liitteen II mukaiseen ominaispiirteiden tarkasteluun ja vaikutusarvioon. Joissakin tapauksissa jäsenvaltioiden on laadittava myös tutkinnallisen seurannan ohjelmia.

– –”

12

Kyseisen direktiivin liitteessä VI olevassa B osassa on luettelo, joka ei ole kattava, niistä täydentävistä toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa kussakin vesipiirissään osana mainitun direktiivin 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti edellytettävää toimenpideohjelmaa. Näihin toimenpiteisiin kuuluu viii alakohdan mukaisesti ”vedenoton ennakkovalvonta”.

13

Kansallisen oikeuden merkitykselliset säännökset, joilla direktiivi 2000/60 pannaan täytäntöön, ovat Euroopan yhteisöistä (vesipolitiikka) annetussa vuoden 2003 asetuksessa (European Communities (Water Policy) Regulations 2003; vuoden 2003 S.I. nro 722) ja Euroopan unionista (vesipolitiikka) annetussa vuoden 2014 asetuksessa (European Union (Water Policy) Regulations 2014; vuoden 2014 S.I. nro 350).

14

Pääasiassa on kyse lupahakemuksesta, joka koskee hanketta, jonka tarkoituksena on ottaa Loch an Mhuilinnistä, joka on yksityisomistuksessa oleva vuorovedestä riippumaton sisämaajärvi, jonka pinta-ala on 0,083 km2 ja joka sijaitsee Gorumnan saarella Galwayn kreivikunnassa Irlannissa, enintään 4680 m3 makeaa vettä viikossa pumppaamalla vesi putken avulla neljän tunnin aikana päivässä enintään neljänä päivänä viikossa ja korkeintaan 22 viikkoa vuodessa touko- ja syyskuun välisenä aikana. Sen jälkeen, kun makea vesi on siirretty Galwayn kreivikunnassa sijaitsevassa Kilkieranin lahdessa olevaan neljään laitokseen, joissa toimintaa harjoittaa irlantilainen yritys Bradán Beo Teoranta, sitä oli tarkoitus käyttää sairaiden lohien kylvettämiseen amebisen kidustaudin ja meritäiden poistamiseksi niistä.

15

Peter Sweetman nosti High Courtissa (ylempi piirituomioistuin, Irlanti), joka on nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, kanteen valituslautakunnan 20.7.2018 tekemästä päätöksestä myöntää haettu lupa.

16

Kyseinen tuomioistuin kumosi 15.1.2021 antamallaan tuomiolla mainitun päätöksen ja totesi, että se ei täyttänyt direktiivin 2000/60 vaatimuksia. Tältä osin High Court katsoi tarkemmin ottaen, että Environmental Protection Agencyn (ympäristösuojeluvirasto, Irlanti; jäljempänä EPA) olisi pitänyt määrittää Loch an Mhuilinnin tila täsmällisen arvioinnin ja seurannan jälkeen, kuten kyseisessä direktiivissä ja Irlannin lainsäädännössä, jolla on tarkoitus taata direktiivin täytäntöönpano, edellytetään. Koska EPA ei kuitenkaan ollut määrittänyt tilaa, kyseinen tuomioistuin totesi, että valituslautakunnan oli mahdotonta arvioida, olivatko ehdotetut toimet direktiivin 2000/60 4 artiklan 1 kohdan mukaisia.

17

Kyseisen tuomion julistamisen jälkeen Bradán Beo Teoranta pyysi EPAn näkemystä. EPA esitti 28.1.2021 päivätyssä kirjeessä tulkintansa, jonka mukaan direktiivissä 2000/60 säädetään järvien osalta, että ainoastaan järvet, joiden pinta-ala ylittää 0,5 km2, on yksilöitävä kyseisen direktiivin mukaisiksi vesimuodostumiksi. Pinta-alaltaan tätä raja-arvoa pienempien järvien osalta jäsenvaltiot voivat EPAn mukaan päättää niiden yksilöimisestä kyseisen direktiivin mukaisina vesimuodostumina, jos ne ovat tärkeitä mainitun direktiivin tavoitteiden ja säännösten kannalta. Näiden periaatteiden mukaan kaikki järvet, joiden pinta-ala ylittää 0,5 km2, ja suojelualueilla (erityisten suojelutoimien alueet tai juomavedenottoon käytettävät alueet) sijaitsevat pienemmät järvet yksilöitiin Irlannissa direktiivin 2000/60 mukaisiksi vesimuodostumiksi. Loch an Mhuilinniä ei sen sijaan yksilöity kyseisen direktiivin mukaiseksi vesimuodostumaksi, koska se ei täytä pinta-alaa tai sijaintia suojelualueella koskevia kriteerejä, eikä EPA näin ollen määrittänyt sen tilaa.

18

EPAn kirje huomioon ottaen valituslautakunta jätti hakemuksen asian käsittelyn aloittamiseksi uudelleen, ja ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin hyväksyi pyynnön katsottuaan, että mainitussa kirjeessä olevat tiedot mahdollisesti vaikuttavat asian lopputulokseen.

19

High Courtin mukaan muun muassa 1.7.2015 annetussa tuomiossa Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland (C‑461/13, EU:C:2015:433) esitettyjen toteamusten valossa avainkysymys direktiivin 2000/60 tulkinnassa on se, onko vesimuodostumien ominaispiirteiden tarkastelun koskettava kaikkia muodostumia niiden koosta riippumatta ja onko muodostumien tila määritettävä kyseisen direktiivin mukaisesti, jotta silloin, kun haetaan lupaa pintavesimuodostumaan vaikuttavan hankkeen toteuttamiseen, tuomioistuin voi arvioida ehdotettua hanketta pintavesien tilan huononemisen ja hyvän tilan näkökulmasta.

20

Näissä olosuhteissa High Court päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

21

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tätä silmällä pitäen tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen (tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Nyt käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin todettava, että vaikka ensimmäisessä kysymyksessä viitataan yleisesti vesimuodostumiin, ennakkoratkaisupyynnöstä ja kyseisen kysymyksen a kohdan lopussa olevasta täsmennyksestä ilmenee, että pääasiassa on kyse pintavesimuodostumasta ja tarkemmin ottaen järven pintavesimuodostumasta.

23

Toiseksi on todettava, että vaikka ensimmäisen kysymyksen b kohdassa tarkoitetaan suojelualueella sijaitsevia vesimuodostumia, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmensi unionin tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa, että pääasiassa kyseessä oleva järvi ei sijaitse suojelualueella, vaan se on tosiasiassa ainoastaan yhteydessä Kilkieranin lahden ja saarten muodostamaan erityisten suojelutoimien alueeseen suoran vuorovesiyhteyden kautta.

24

Kolmanneksi on todettava, että vaikka ensimmäisessä kysymyksessä ei yksilöidä niitä unionin oikeuden säännöksiä, joiden tulkintaa asiassa pyydetään, ennakkoratkaisupyynnöstä ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kyseisessä kysymyksessä käyttämistä ilmaisuista ”tarkastella ominaispiirteitä” ja ”luokitella” ilmenee, että mainitussa kysymyksessä kyseinen tuomioistuin tarkoittaa pääasiallisesti velvoitteita, joista säädetään direktiivin 2000/60 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa ja 8 artiklassa, luettuina yhdessä direktiivin liitteiden II ja V kanssa.

25

Tässä tilanteessa on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2000/60 5 artiklan 1 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa ja 8 artiklaa, luettuina yhdessä direktiivin liitteiden II ja V kanssa, tulkittava siten, että pinta-alaltaan alle 0,5 km2:n kokoisia järviä koskee ensinnäkin velvoite tehdä kullekin vesipiirille ominaispiirteiden analysointi ja toiseksi velvoite laatia vesien tilan seuraamiseksi ohjelmia yhtenäisen ja monipuolisen kokonaiskuvan saamiseksi vesien tilasta kussakin vesipiirissä.

26

On muistutettava, että sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot saavuttavat unionin lainsäätäjän tavoittelemat laadulliset päämäärät, joita ovat pintavesien hyvän tilan säilyttäminen tai ennallistaminen, direktiiviin 2000/60 sisältyy joukko säännöksiä – joihin kuuluvat kyseisen direktiivin 5 ja 8 artiklan sekä liitteiden II ja V säännökset –, joissa otetaan käyttöön monimutkainen prosessi, johon sisältyy useita yksityiskohtaisesti säänneltyjä vaiheita, sen mahdollistamiseksi, että jäsenvaltiot voivat panna täytäntöön tarvittavat toimenpiteet alueillaan sijaitsevien vesimuodostumien yksilöityjen erityispiirteiden ja ominaisuuksien mukaan (ks. vastaavasti tuomio 24.6.2021, komissio v. Espanja (Doñanan luonnonvaraisen alueen tilan huononeminen), C‑559/19, EU:C:2021:512, 41 ja 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse direktiivin 2000/60 5 artiklasta, siinä edellytetään kunkin jäsenvaltion huolehtivan muun muassa siitä, että kullekin vesipiirille tehdään ominaispiirteiden analysointi direktiivin liitteessä II olevien teknisten määrittelyjen mukaisesti.

28

Direktiivin 2000/60 liitteessä II olevassa 1.1 kohdassa säädetään, että direktiivin 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua pintavesimuodostumatyyppien ominaispiirteiden tarkastelua varten jäsenvaltiot määrittelevät ensin pintavesimuodostumien sijainnin ja rajat, sitten ne määrittelevät vesipiirin pintavesimuodostumat joko yhteen seuraavista pintavesijaotteluryhmistä – joet, järvet, jokisuiden vaihettumisalueet tai rannikkovedet – tai keinotekoisiksi pintavesimuodostumiksi tai voimakkaasti muutetuiksi pintavesimuodostumiksi, ja lopuksi ne erottelevat vesipiirin kaikkien pintavesijaotteluryhmien vesimuodostumat tyyppeihin, jotka määritellään käyttäen kyseisen liitteen II 1.2 kohdassa kuvattua A-järjestelmää tai B-järjestelmää. Tämän jälkeen pintavesimuodostumille on määriteltävä tyypille ominaiset vertailuolot mainitun liitteen II 1.3 kohdan mukaisesti.

29

Siltä osin kuin on kyse järvistä ja niiden pinta-alaa koskevasta typologiasta, direktiivin 2000/60 liitteessä II olevassa 1.2.2 kohdassa säädetään A-järjestelmän osalta ainoastaan tyypeistä 0,5–1 km2, 1–10 km2, 10–100 km2 ja yli 100 km2. Lisäksi kyseisen liitteen II 1.1 kohdan iv alakohdassa säädetään, että jos käytetään B-järjestelmää, jäsenvaltioiden on saavutettava vähintään sama erottelutarkkuus kuin A-järjestelmää käytettäessä, joten ne jäsenvaltiot, jotka valitsevat B‑järjestelmän, saavat käyttää myös 0,5 km2:n vähimmäiskokoa mainitun liitteen II 1.2.2 kohdassa tarkoitettuna kokoon liittyvänä pakollisena tarkastelua koskevana tekijänä.

30

Siltä osin kuin on lisäksi kyse seikasta, johon pääasian kantaja viittaa kirjallisissa huomautuksissaan ja jonka mukaan Bradán Beo Teorantan suorittama hydrologinen toteuttamiskelpoisuutta koskeva arviointi osoittaa, että pääasiassa kyseessä oleva järvi, josta vesi on suunniteltu otettavan, on yhteydessä ainakin seitsemään muuhun järveen, on muistutettava, että direktiivin 2000/60 2 artiklan 5 alakohdan sanamuodon mukaan järvellä tarkoitetaan altaassa olevaa sisämaan pintavesimuodostumaa ja että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, joka on yksin vastuussa tosiseikkojen arvioinnista, on luokitellut pääasiassa kyseessä olevan vesimuodostuman tällä tavalla. Lisäksi on huomautettava, kuten julkisasiamies on tehnyt ratkaisuehdotuksensa 17 alaviitteessä, että vaikka jäsenvaltiot voivat direktiivin 2000/60 liitteessä II olevan 1.1 kohdan mukaan yhdistää pintavesimuodostumia ryhmiksi ominaispiirteiden alkutarkastelua varten, kyse on mahdollisuudesta eikä velvoitteesta.

31

Edellä esitetystä seuraa, että direktiivin 2000/60 liitteessä II olevassa 1.3 kohdassa säädetty velvoite määritellä pintavesimuodostumille tyypille ominaiset vertailuolot ei koske pinta-alaltaan alle 0,5 km2:n kokoisia järviä riippumatta siitä, onko asianomainen jäsenvaltio käyttänyt A-järjestelmää vai – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – tämän tuomion 23 kohdassa mainitun vastauksen, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antoi unionin tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, mukaisesti B-järjestelmää.

32

Siltä osin kuin on toiseksi kyse direktiivin 2000/60 8 artiklasta, sen mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava, että vesien tilan seuraamiseksi laaditaan ohjelmia yhtenäisen ja monipuolisen kokonaiskuvan saamiseksi vesien tilasta kussakin vesipiirissä, ja kyseisen artiklan otsikossa viitataan yleisesti muun muassa pintaveteen.

33

Kuten julkisasiamies on todennut pääasiallisesti ratkaisuehdotuksensa 38 kohdassa, on kuitenkin niin, että koska jäsenvaltioiden ei tarvitse tarkastella pinta-alaltaan alle 0,5 km2:n kokoisten järvien ominaispiirteitä direktiivin 2000/60 5 artiklan ja liitteen II mukaisesti, tästä seuraa johdonmukaisesti, että ne eivät myöskään ole velvollisia luokittelemaan sellaisten järvien ekologista tilaa kyseisen direktiivin 8 artiklan ja liitteen V mukaisesti.

34

Tämä tulkinta vahvistetaan tarpeellisilta osin direktiivin 2000/60 liitteissä II ja V, kun niitä luetaan yhdessä.

35

Erityisesti on todettava, että kun direktiivin 2000/60 liitteessä V olevassa 1.2 kohdassa määritellään yleisesti jokien, järvien, jokisuiden vaihettumisalueiden ja rannikkovesien ekologinen tila niiden luokittelua varten, siinä viitataan nimenomaisesti pintavesimuodostumatyyppeihin, jotka määritellään kyseisen direktiivin liitteessä II, jossa järvien osalta tarkoitetaan yksinomaan pinta-alaltaan vähintään 0,5 km2:n kokoisia järviä, kuten tämän tuomion 29 kohdasta ilmenee. Vastaavasti siltä osin kuin on kyse pintavesien kemiallisten laatunormien asettamismenettelystä, jota jäsenvaltioiden on käytettävä, mainitussa liitteessä V olevassa 1.2.6 kohdassa viitataan myös pintavesimuodostumatyyppeihin.

36

Lisäksi esimerkiksi direktiivin 2000/60 liitteessä II olevan 1.3 kohdan i alakohdasta ilmenee, että tyypille ominaiset vertailuolot kullekin kyseisen liitteen II 1.1 kohdan mukaisesti kuvatulle pintavesimuodostumatyypille on määriteltävä siten, että ne edustavat kyseisen direktiivin liitteessä V olevassa 1.1 kohdassa yksilöidyille hydrologis-morfologisille, fysikaalis-kemiallisille ja biologisille laatutekijöille liitteessä V olevan 1.2 kohdan taulukossa määritellyn kyseisen pintavesimuodostumatyypin erinomaisen ekologisen tilan arvoja. Vastaavasti direktiivin 2000/60 liitteessä II olevan 1.5 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, että muun muassa sitä tarkoitusta varten, että direktiivin 8 artiklan edellyttämät seurantaohjelmat voidaan suunnitella parhaalla mahdollisella tavalla, vaaditaan tarvittaessa lisätarkastelu niiden vesimuodostumien osalta, jotka on tunnistettu sellaisiksi, etteivät ne todennäköisesti saavuta ympäristön laatutavoitteita.

37

Direktiivin 2000/60 liitteessä V olevan 1.3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään lisäksi, että perusseurannan ja toiminnallisen seurannan ohjelmat on tehtävä kyseisen direktiivin 5 artiklan ja liitteen II mukaisen ominaispiirteiden tarkastelun ja vaikutusarvion perusteella.

38

Direktiivin 2000/60 valmisteluasiakirjat tukevat myös direktiivin 5 ja 8 artiklan sekä liitteiden II ja V tulkintaa siten, että velvoite määritellä pintavesimuodostumille tyypille ominaiset vertailuolot ja velvoite laatia ohjelmia vesien tilan seuraamiseksi eivät kumpikaan koske pinta-alaltaan alle 0,5 km2:n kokoisia järviä. Ensinnäkin on nimittäin niin, että ehdotuksessa neuvoston direktiiviksi vesipolitiikkaan liittyvien yhteisön toimien kehyksestä (EYVL 1997, C 184, s. 20), sellaisena kuin se on täydennettynä muutetulla ehdotuksella (EYVL 1998, C 108, s. 94), oli tarkoitus säätää yhdessä ainoassa liitteessä V niistä samoista velvoitteista, jotka tällä hetkellä esitetään mainituissa liitteissä II ja V. Toiseksi on niin, että ehdotuksessa direktiiviksi, sellaisena kuin se on täydennettynä, ei A-järjestelmän osalta tarkoitettu pinta-alaltaan alle 0,01 km2:n kokoisia järviä, kun taas direktiivissä 2000/60, sellaisena kuin se lopulta annettiin, säädetään tässä tarkoituksessa 0,5 km2:n raja-arvosta.

39

Tällaista järvien koon raja-arvon nostamista lainsäädäntömenettelyn aikana on tarkasteltava muun muassa tämän tuomion 26 kohdassa mieleen palautetun prosessin monimutkaisuuden ja sen seikan valossa, joka mainittiin direktiivin 2000/60 antamisen jälkeen kyseisen direktiivin yhteisen täytäntöönpanostrategian, joka koskee Euroopan komissiota, kaikkia jäsenvaltioita, liittymisneuvotteluja käyviä valtioita, Norjan kuningaskuntaa ja muiden sidosryhmien edustajia sekä kansalaisjärjestöjä, yhteydessä laaditun ohjeasiakirjan nro 2, jonka otsikko on ”Vesimuodostumien yksilöiminen”, 3.5 kohdassa ja jonka mukaan pintavesiin kuuluu suuri määrä erittäin pienikokoisia vesiä, joiden hoidosta voi aiheutua valtava hallinnollinen rasite.

40

Kyseinen toteamus ei kuitenkaan estä niitä jäsenvaltioita, jotka pitävät sitä aiheellisena ottaen huomioon tavoitteet, joihin direktiivillä 2000/60 pyritään, soveltamasta direktiivin liitteessä II olevan 1.1 kohdan iv alakohdassa tarkoitetun B-järjestelmän täytäntöönpanon yhteydessä direktiivin 5 ja 8 artiklan ja liitteiden II ja V säännöksillä käyttöön otettuja järjestelmiä tietyntyyppisten pinta-alaltaan alle 0,5 km2:n kokoisten järvien osalta.

41

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2000/60 5 artiklan 1 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa ja 8 artiklaa, luettuina yhdessä direktiivin liitteiden II ja V kanssa, on tulkittava siten, että pinta-alaltaan alle 0,5 km2:n kokoista järveä eivät koske kyseisissä säännöksissä säädetyt velvoitteet määritellä tyypille ominaisia vertailuoloja ja laatia ohjelmia vesien tilan seuraamiseksi.

42

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

43

Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, mitä velvoitteita toimivaltaisella viranomaisella direktiivin 2000/60 nojalla on sen päättäessä sellaista hanketta koskevasta lupahakemuksesta, joka mahdollisesti vaikuttaa järveen, jonka osalta ei sen vuoksi, että sen pinta-ala on alle 0,5 km2, ole kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan ja 8 artiklan, luettuina yhdessä direktiivin liitteiden II ja V kanssa, nojalla määritelty tyypille ominaisia vertailuoloja eikä laadittu ohjelmaa vesien tilan seuraamiseksi.

44

Vastauksen antamiseksi tähän kysymykseen on aluksi muistutettava, että direktiivin 2000/60 johdanto-osan 25 perustelukappaleessa korostetaan, että olisi asetettava ympäristötavoitteita, jotta voidaan taata pinta- ja pohjavesien hyvän tilan saavuttaminen kaikkialla Euroopan unionissa ja jotta ehkäistään vesien tilan huononeminen unionin tasolla. Kyseisen direktiivin 1 artiklan a alakohdassa säädetään puolestaan, että direktiivin tarkoituksena on luoda sisämaan pintavesien, jokisuiden vaihettumisalueiden sekä rannikko- ja pohjavesien suojelua varten puitteet, jotka estävät vesiekosysteemien sekä vesiekosysteemeistä suoraan riippuvaisten maaekosysteemien edelleen huononemisen sekä suojelevat ja parantavat niiden tilaa. Ympäristötavoitteet, jotka jäsenvaltioiden on saavutettava, on täsmennetty kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2015, Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland, C‑461/13, EU:C:2015:433, 35, 36 ja 38 kohta).

45

Mainitussa 4 artiklassa, jonka 1 kohta koskee vesipiirien hoitosuunnitelmissa esitettyjen toimenpideohjelmien käytäntöön saattamista, asetetaan kaksi erillistä tavoitetta, jotka liittyvät kuitenkin erottamattomasti toisiinsa. Yhtäältä jäsenvaltioiden on direktiivin 2000/60 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaan pantava täytäntöön tarvittavat toimenpiteet, jotta ehkäistään kaikkien pintavesimuodostumien tilan huononeminen (huononemisen ehkäisemistä koskeva velvollisuus). Toisaalta kyseisen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on suojeltava, parannettava ja ennallistettava kaikkia pintavesimuodostumia ottaen huomioon mahdollisuus soveltaa keinotekoisia tai voimakkaasti muutettuja vesimuodostumia koskevaa kyseisen säännöksen iii alakohtaa, tavoitteena saavuttaa hyvä tila viimeistään vuoden 2015 lopussa (parantamisvelvollisuus) (tuomio 1.7.2015, Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland, C‑461/13, EU:C:2015:433, 39 kohta).

46

Koska kyseisen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa viitataan siten kaikkiin pintavesimuodostumiin, on todettava, että direktiivin 2000/60 2 artiklan 10 alakohdassa pintavesimuodostuma määritellään siten, että sillä tarkoitetaan ”pintavesien erillistä ja merkittävää osaa, kuten järveä, tekoallasta, puroa, jokea tai kanavaa, puron, joen tai kanavan osaa, jokisuun vaihettumisaluetta tai rannikkovesien osaa”, ja että kyseisen direktiivin 2 artiklan 5 alakohdassa järvi määritellään viittaamatta mihinkään raja-arvoon siten, että sillä tarkoitetaan ”altaassa olevaa sisämaan pintavesimuodostumaa”.

47

On kuitenkin muistutettava, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (tuomio 26.4.2022, Landespolizeidirektion Steiermark (Sisärajavalvonnan enimmäiskesto), C‑368/20 ja C‑369/20, EU:C:2022:298, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Tässä yhteydessä on todettava direktiivin 2000/60 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdan osalta, että pintavesimuodostumien huononemisen ehkäisemistä ja pintavesimuodostumien parantamista koskevien velvollisuuksien, jotka palautetaan mieleen tämän tuomion 45 kohdassa, ulottuvuuden määrittämiseksi kyseisessä säännöksessä viitataan myös kyseisten vesimuodostumien tilaan. Tämä viimeksi mainittu käsite määritellään kyseisen direktiivin 2 artiklan 17 alakohdassa siten, että sillä tarkoitetaan ”pintavesimuodostuman tilan yleisilmausta, joka on määritelty pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan perusteella sen mukaan, kumpi näistä on huonompi”, ja ekologinen tila määritellään kyseisen 2 artiklan 21 alakohdassa siten, että sillä tarkoitetaan ”pintavesiekosysteemien rakenteen ja toiminnan kuvaamista liitteen V mukaisesti luokiteltuna”.

49

Kuten tämän tuomion 35 kohdassa on todettu, mainitussa liitteessä V olevasta 1.2 taulukosta, jonka otsikko on ”Jokia, järviä, jokisuiden vaihettumisalueita ja rannikkovesiä koskevat yleiset määritelmät”, ilmenee, että ekologisen tilan luokittelut on tehtävä vain pintavesimuodostumatyyppien kannalta. Lisäksi kyseisessä liitteessä V viitataan pintavesimuodostumatyyppeihin myös silloin, kun liitteen 1.2.6 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden käyttämästä kemiallisten laatunormien asettamismenettelystä.

50

Näin ollen direktiivin 2000/60 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdan sanamuodosta ilmenee tulkittaessa säännöksiä asiayhteydessään, että samoin kuin kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa ja direktiivin 8 artiklassa säädetyt velvoitteet – lukuun ottamatta tämän tuomion 30 kohdassa mieleen palautettua jäsenvaltioiden mahdollisuutta yhdistää pintavesimuodostumia ryhmiksi ominaispiirteiden alkutarkastelua varten – mainitun 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa säädetyt kaksi velvoitetta eivät koske pinta-alaltaan alle 0,5 km2:n kokoisia järviä.

51

Tätä tulkintaa tukee se seikka, että mainittu 4 artikla ja siinä säädetyt velvoitteet ovat osa direktiivillä 2000/60 käyttöön otettua monimutkaista prosessia, ja ne muodostavat kyseisen prosessin loppuvaiheen.

52

Kuten tämän tuomion 26 kohdassa mieleen palautetusta oikeuskäytännöstä ilmenee, sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot saavuttavat ympäristötavoitteet, joihin direktiivillä 2000/60 pyritään ja jotka täsmennetään sen 4 artiklan 1 kohdassa, mainittuun direktiiviin sisältyy joukko säännöksiä – joihin kuuluvat muun muassa kyseisen direktiivin 5 ja 8 artiklan sekä liitteiden II ja V säännökset –, joissa otetaan käyttöön monimutkainen prosessi, johon sisältyy useita yksityiskohtaisesti säänneltyjä vaiheita, sen mahdollistamiseksi, että jäsenvaltiot voivat panna täytäntöön tarvittavat toimenpiteet alueillaan sijaitsevien vesimuodostumien yksilöityjen erityispiirteiden ja ominaisuuksien mukaan.

53

Näin ollen olisi direktiivin 2000/60 systematiikan ja erityisesti direktiivissä käyttöön otetun monimutkaisen prosessin vastaista, että kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa täsmennettyjen ympäristötavoitteiden sitova luonne koskisi myös pintavesimuodostumia, joihin ei direktiivin mukaisesti ole sovellettu eikä ole tarvinnut soveltaa mainitun prosessin kahta vaihetta, eli direktiivin 5 ja 8 artiklassa säädettyjä vaiheita, joiden tarkoituksena on mahdollistaa se, että asiassa saadaan kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat tiedot.

54

Siltä osin kuin on kyse direktiivin 2000/60 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetusta pintavesimuodostumien tilan huononemisen ehkäisemistä koskevasta velvollisuudesta, on lisäksi todettava, että unionin tuomioistuin on todennut useaan otteeseen nimenomaisesti, että kyseinen velvollisuus on sitova jokaisessa mainitun direktiivin täytäntöönpanon vaiheessa, ja sitä sovelletaan kaikentyyppisiin ja kaikenlaisissa tiloissa oleviin pintavesimuodostumiin, joiden osalta hoitosuunnitelma on hyväksytty tai olisi pitänyt hyväksyä (tuomio 1.7.2015, Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland, C‑461/13, EU:C:2015:433,50 kohta; tuomio 4.5.2016, komissio v. Itävalta, C‑346/14, EU:C:2016:322, 64 kohta ja tuomio 5.5.2022, Association France Nature Environnement (Väliaikaiset vaikutukset pintavesiin), C‑525/20, EU:C:2022:350, 25 kohta).

55

On kuitenkin korostettava, että – kuten julkisasiamies on pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksensa 59 kohdassa – sen vuoksi, että pintavedet voivat olla luontaisesti yhdistyneet toisiinsa, pintaveden pienikokoisen osan laatu voi vaikuttaa suuremman osan laatuun.

56

Lisäksi vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että direktiivin 2000/60 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i–iii alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioilla on, jollei poikkeusta sovelleta, velvollisuus evätä lupa tietyltä hankkeelta, jos se voi aiheuttaa pintavesimuodostuman tilan huononemisen tai jos se vaarantaa pintavesien hyvän tilan taikka pintavesien hyvän ekologisen potentiaalin ja hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen kyseisessä direktiivissä säädettynä ajankohtana (tuomio 20.12.2017, Protect Natur-, Arten- und Landschaftsschutz Umweltorganisation, C‑664/15, EU:C:2017:987, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Näin ollen silloin, kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen arvioi sellaista hanketta koskevaa lupahakemusta, joka mahdollisesti vaikuttaa pinta-alaltaan alle 0,5 km2:n kokoiseen järveen, sen arviointi ei rajoitu siihen, miten hanke vaikuttaa kyseiseen järveen. Sen selvittämiseksi, voiko hanke aiheuttaa pintavesimuodostuman tilan huononemisen tai vaarantaa pintavesien hyvän tilan taikka pintavesien hyvän ekologisen potentiaalin ja hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen, kyseinen viranomainen ottaa sen sijaan huomioon ne vesimuodostumat, joihin järvi on yhteydessä.

58

Tästä seuraa, että jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on myös, jollei poikkeusta sovelleta, velvollisuus evätä lupa tietyltä hankkeelta, joka sen vuoksi, että se vaikuttaa järveen, jonka ominaispiirteitä ei ole direktiivin 2000/60 5 artiklan ja liitteen II mukaisesti tarkasteltu, koska järvi on pinta-alaltaan alle 0,5 km2:n kokoinen, ja jonka osalta ei samasta syystä ole direktiivin 8 artiklan ja liitteen V mukaisesti laadittu ohjelmaa vesien tilan seuraamiseksi, mahdollisesti aiheuttaa toisen pintavesimuodostuman, jonka asianomainen jäsenvaltio on yksilöinyt tai joka sen olisi tullut yksilöidä pintavesimuodostumatyypiksi, tilan huononemisen tai vaarantaa sen pintavesien hyvän tilan taikka pintavesien hyvän ekologisen potentiaalin ja hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen.

59

Tässä yhteydessä on muun muassa muistutettava, että direktiivin 2000/60 4 artiklan 8 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on muun muassa kyseisen 4 artiklan 7 kohtaa soveltaessaan huolehdittava, että soveltaminen ei pysyvästi estä tai vaaranna mainitun direktiivin tavoitteiden saavuttamista muissa saman vesipiirin vesimuodostumissa ja että se on sopusoinnussa unionin muun ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon kanssa.

60

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmensi unionin tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa, että pääasiassa kyseessä oleva järvi on yhteydessä Kilkieranin lahden ja saarten muodostamaan erityisten suojelutoimien alueeseen suoran vuorovesiyhteyden kautta. Lisäksi pääasian kantaja toteaa kirjallisissa huomautuksissaan, että Bradán Beo Teorantan heinäkuussa 2017 suorittamasta hydrologisesta toteuttamiskelpoisuutta koskevasta arvioinnista ilmenee, että kyseinen järvi on yhteydessä muihin järviin.

61

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, onko Irlanti yksilöinyt tai olisiko sen tullut yksilöidä nämä muut järvet tai tarvittaessa rannikkovesien osa pintavesimuodostumatyypeiksi, ja mikäli näin on, sen on selvitettävä, vaikuttaako pääasiassa kyseessä olevan hankkeen toteuttaminen mahdollisesti kyseisten pintavesimuodostumien tilaan tai tapauksen mukaan toisen sellaisen pintavesimuodostuman tilaan, joka on yksilöity tai olisi tullut yksilöidä pintavesimuodostumatyypiksi.

62

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on myös selvitettävä, sopiiko pääasiassa kyseessä olevan hankkeen toteuttaminen yhteen niiden toimenpiteiden kanssa, jotka on toteutettu direktiivin 2000/60 11 artiklan mukaisesti asianomaiselle vesipiirille laaditun ohjelman puitteissa.

63

Vaikka kyseisen 11 artiklan 1 kohdan mukaan tällaisessa toimenpideohjelmassa on otettava huomioon direktiivin 2000/60 5 artiklassa edellytettyjen analyysien ja tarkastelujen tulokset, direktiivin 11 artiklan sanamuodosta ilmenee, että toimenpideohjelman laajuus ei rajoitu ainoastaan pintavesimuodostumatyyppeihin, joiden ominaispiirteitä tarkastellaan pantaessa täytäntöön kyseisen direktiivin 5 artikla ja liite II.

64

Erityisesti on todettava, että direktiivin 2000/60 11 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan perustoimenpiteisiin, joita jokaisen toimenpideohjelman on sisällettävä ja jotka ovat vähimmäisvaatimuksia, jotka tulee täyttää, on kuuluttava toimenpiteitä, joilla edistetään tehokasta ja kestävää vedenkäyttöä, jotta vältetään kyseisen direktiivin 4 artiklassa yksilöityjen tavoitteiden saavuttamisen vaarantuminen.

65

Kun otetaan huomioon tämän tuomion 55 kohdassa todetut seikat, tässä tilanteessa voi olla tarpeen suojella sellaisia pintavesimuodostumia, joita asianomainen jäsenvaltio ei ole, kuten pääasiassa kyseessä olevan järven osalta, yksilöinyt ja joita sen ei ole tarvinnut yksilöidä pintavesimuodostumatyypeiksi.

66

Tämän tuomion 39 kohdassa mainittu ohjeasiakirja tukee tätä tulkintaa. Samalla kuin kyseisessä ohjeasiakirjassa vahvistetaan, että pinta-alaltaan alle 0,5 km2:n kokoisia järviä ei tarvitse yksilöidä pintavesimuodostumatyypeiksi, siinä näet painotetaan, että ”direktiivin [2000/60] tavoitteita sovelletaan kaikkiin pintavesiin”, ja kehotetaan, että niin kutsuttuihin pieniin pintavesiin sovelletaan ainakin kyseisen direktiivin 11 artiklan 3 kohdassa lueteltuja perustoimenpiteitä ”kun se on tarpeen, jotta vältetään tavoitteiden saavuttamisen vaarantuminen muiden vesimuodostumien osalta”.

67

Samasta syystä voi olla tarpeen soveltaa direktiivin 2000/60 11 artiklan 3 kohdan e alakohdassa ja liitteessä VI olevan B osan viii alakohdassa mainittuja vedenoton ennakkovalvontatoimenpiteitä myös sellaisiin pintavesimuodostumiin, joita ei ole yksilöity ja joita ei ole tarvinnut yksilöidä pintavesimuodostumatyypeiksi.

68

Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä ensinnäkin, voidaanko tällaisia toimenpiteitä soveltaa pääasiassa kyseessä olevan järven osalta sellaisen toimenpideohjelman puitteissa, jonka Irlanti on hyväksynyt direktiivin 2000/60 11 artiklan mukaisesti, ja toiseksi, sopiiko pääasiassa kyseessä olevan hankkeen toteuttaminen yhteen näiden toimenpiteiden kanssa.

69

Kolmanteen kysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava, että direktiivin 2000/60 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 11 artiklaa on tulkittava siten, että toimivaltaisen viranomaisen on – päättäessään sellaista hanketta koskevasta lupahakemuksesta, joka mahdollisesti vaikuttaa järveen, jonka osalta ei sen vuoksi, että sen pinta-ala on alle 0,5 km2, ole kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan ja 8 artiklan, luettuina yhdessä direktiivin liitteiden II ja V kanssa, nojalla määritelty tyypille ominaisia vertailuoloja eikä laadittu ohjelmaa vesien tilan seuraamiseksi – varmistettava ensinnäkin, että tällaisen hankkeen toteuttaminen ei siitä syystä, että se vaikuttaa kyseiseen järveen, ole omiaan aiheuttamaan toisen pintavesimuodostuman, jonka kyseinen jäsenvaltio on yksilöinyt tai joka sen olisi tullut yksilöidä pintavesimuodostumatyypiksi, tilan huononemista tai vaarantamaan sen pintavesien hyvän tilan taikka pintavesien hyvän ekologisen potentiaalin ja hyvän kemiallisen tilan saavuttamista, ja toiseksi, että kyseisen hankkeen toteuttaminen sopii yhteen niiden toimenpiteiden kanssa, jotka on toteutettu mainitun direktiivin 11 artiklan mukaisesti asianomaiselle vesipiirille laaditun ohjelman puitteissa.

70

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: